Shop & drop...

Olen rajoittunut elitisti, myönnän sen. Vihaan kaikenlaisia kauppakeskuksia, joissa jengi hengaa, kun muutakaan tekemistä ei ole. Ainut syy käydä jossain Itiksessä kaupoilla on se, että ulkona on megaluokan vedenpaisumus, asioita pitää hoitaa tsiljoona ja ajatus pitkin keskustan katujan kahlaamisesta saa jo aikaan nuhan. Silloin hypätään metroon, vedetään syvään henkeä ja kestetään. Toivottavasti saadaan vielä joku kaveri aveciksi, jotta kestetään paremmin. Ja yritetään päästä pian pois.

Kauppakeskuksissa tunnen itseni aina jotenkin paikkaan sopimattomaksi - ja siitä iloiseksi. Kauppakeskuksissa kun tapaa lähes aina seuraavat perustyypit:

- Teinipimu oli vielä pari vuotta sitten söötti tyttö. Sitten hän keksi paksun panstickmaisen meikkivoiteen, tahmean kajalin, vaalean huulikiillon, kuivaksi tappuraksi tupeeratun tukan ja pilkun tapaan käytettävän v-sanan. Nyt hän hengaa kavereiden kanssa kaupoissa, tekstaa kavereille ja kokeilee testereitä kosmetiikkaosastolla. Loppuaika hengataan penkeillä tai Mäkkärissä.

- Idän gangsta oli myös reipas poika, kunnes opetteli lökäpöksyjensä vaatiman vaappuvan vaippakävelyn. Lippis on luultavasti liimattu päähän, ja tennareiden koko muistuttaa Nooan arkkia. Gansgstan lähestymisen kuulee helyjen kilinästä, energiajuomapullojen aikaansaamasta hakkausäänestä ja tautonomisesta v-sanasta. Kansoittaa Mäkkäriä.

- Aikuistunut pimu on teinipimun täysi-ikäinen versio, joka sipsuttelee korkkareissaan, rakennekynsissään, hiuslisäkkeissään ja highstreet-kuteissaan haaveillen futarista, BB-julkisuudesta tai Seiskan kanteen pääsemisestä. Myös Vuittonin laukku olisi ihan kiva. Yleensä liikkeellä parin sidekickin kanssa; kaikki puhuvat kännykkäänsä huulet kiillosta turpeina ja hihittelevät miesporukoiden katseille.

- Työtön mies hengaa tuttujensa kanssa kauppakeskuksen käytävillä tai kahviloissa keskipäivällä. On kyseessä mikä kansallisuus tahansa, porukan ympärillä leijuu selkeä tyytymättömyys. Puhe on joko korostetun kovaa suuttumuksen/alkoholin vuoksi tai hiljaista muminaa. Miesporukoiden keski-ikä vaihtelee, mutta katse on synkeä ja kädet pysyvät taskussa.

- Äiti-lapsi kulkee joko masu pystyssä, vaunujen kanssa, pikkulasten kanssa tai nämä kaikki yhdistäen. Yleensä hän tapaa muuta vaunukansaa ja tukkii kulkureittejä sompaillessaan porukkaansa eteenpäin ahtailla käytävillä. Valtaa yleensä puolen kahvilaa seurueineen sekä imettää, vaihtaa vaippaa ja puhuu välilihastaan avoimesti. Esiintyy yleensä keskipäivällä ja lähtee lopulta kotiin ostokset vaunuihin pakattuna.

- Työmatkalainen on jo valmiiksi mela otsassa ruuhkissa. Hänen on pakko hoitaa asioita, ostaa ruokaa, hakea lapsi hoidosta ja tehdä kotona nopeasti valmistuvaa ruokaa. Työlaukku painaa ja muut ovat tiellä. Työmatkalainen rynnii, syöksähtelee, kiemurtelee ja kiroilee hiljaa itsekseen tiensä läpi käytävien.

- Eläkeläinen kiertelee rauhassa kauppoja ja käy kenties kahvilla yksin (lehden parissa) tai tuttujen kanssa. Hän saattaa istahtaa penkille ja seurata hymähdellen muiden kiirettä kuin sanoen, että tuollainen kiitäminen ei kannata.

- Vapaapäiväläinen käyttää aikaansa kaupoissa, katselee, kiertelee, vertailee. Käy välillä kahvilla tai syömässä ja palaa lopulta ostamaan sen paidan ja housut sekä kenties kukkiakin.

- Keskustassa asuva humanisti huokaa syvää, käyttää työmatkalaisen otteita ja yrittää olla nopea. Siinä vaiheessa kun mela otsassa on kasvanut viikinkilaivan kokoiseksi, ystävä laahaa yleensä siitä viikinkilaivasta kiinni pitäen kahville. Se helpottaa. Sen jälkeen voikin ottaa suoran kurssin kohti lähintä ulko-ovea ja lähteä kotiin. Epäonnekseen matkalla tapaa todennäköisesti vielä spurgun, pummin, avohoitopotilaan ja puheliaan mummon - jos sitä ennen ei ole kompastunut ikuisesti remontissa olevien ympäristöjen kuoppiin.

Kotona voikin olla ärsyyntynyt, tehdä reippaita yleistyksiä ja huomata unohtaneensa ostaa jotain tärkeää. Nopeasti takki niskaan ja Alepaan.