Tautonomiaa...

Täti istuu minua vastapäätä ja paasaa kahvikuppi kädessä, kakkulautanen vieressä. Kukallinen pöytäliina on hieman rypyssä.

Minä istun vastapäätä hymyillen viileänrauhaisaa ja uusasiallista asiakaspalvelijahymyä, joka ei vielä osoita hyytymisen merkkejä, vaikka levy on jälleen kerran jäänyt päälle Siitä Ikuisesti Samasta Kohdasta.

Sisältö:
-> Minun pitäisi mennä naimisiin, koska se on ainoa oikea elämänmuoto.
-> Minun pitäisi löytää elämälleni sisältö (siis mies ja lapset), koska ilman niitä ei kellään voi olla elämää.
-> Ilman perhettä oleva ihminen on epäluotettava ja huonommassa asemassa - parisuhdeväkivalta ja muut vastaavat ovat asioita, joista ei saa muistuttaa, vaikka koko kylä tietää, missä taloissa vaimot osuvat ovenkarmeihin ainakin kerran viikossa.
-> Minun pitää tajuta, että naimattomuus on vanhemmilleni häpeä, vaikka he eivät myönnäkään sitä. (Tässä kohtaa äiti saa raivarin, mutta se ei auta.)
-> Minä olen väärän näköinen vaimoksi. Pitäisi laihduttaa, ryhtyä somaksi ja vaihtaa tyyliä.
-> Tarvitsen miehen elättämään itseni. Kuulemma.

*

Ennen tarina olisi jatkunut näin:
Ilmoitan rauhallisesti olevani naimisissa työni kanssa. Sanon olevani paatunut yksineläjäja pärjääväni hyvin yksin, kiitos vain. Piikikkyys alkaa hienoisesti kuulua, kun huomautan koulutuksen ja työn olevan perheessämme tavallista tärkeämpi asia. Lopuksi huomautan ystävällisesti, että perhe-elämä ei ole velvollisuus, se on valinta. Minun pirtaani kuulumaton valinta.

Sitten olisi alkanut "perustelu" lapsellisuudestani.

*

Nyt tarina jatkuu näin:
En jaksa edes vastata. Kun levy pyörii edelleen, pyydän ystävällisesti lopettamaan, koska asia ei voisi minua tai ketään muutakaan pöydässä vähempää kiinnostaa. Alan puhua aiheesta, josta tiedän muiden kiinnostuvan niin, että tädin paapatus jää sen alle.

*

Herään pari viikkoa myöhemmin ex-heilani vierestä hänen sohvaltaan kaikki vaatteet päällä, suu täynnä tukkaa ja poskissa messevä ihottuma parransängestä. Hihittelen hämmennyksestäni huolimatta itsekseni ja pohdin, mitä täti sanoisi. Käperryn vilttiin, kiipeän isoon nojatuoliin ja nukahdan pariksi tunniksi.