tenhi

Muistan, miten olimme jokunen vuosi sitten elokuun lopulla kuuntelemassa neofolkia Turussa Old Schoolissa, joka oli vanhan kuvataideakatemian tiloissa hetken toiminut kohtuullisen rosoinen mesta. Jos sattui horjahtamaan pahasti narikassa, saattoi päätyä selälleen keskelle lavaa tai löytää päänsä rumpalin ja basarin välistä - lavan takaosan kun erotti narikasta vain verho.

Illan aloitti elektrokannel-Nest ja sitten oli Tenhin vuoro. Yleisö, joka koostui lähinnä metallisteista, istui hiiren hiljaa likaisella lattialla (takkien ja huivien päällä, jos niitä oli) kuuntelemassa. Minimaalisen roudauksen aikana porukka haki juomista, sitten taas istuttiin alas kuuntelemaan. Joku vanhempi pariskunta tuli ilmeisesti uteliaisuudesta kurkkaamaan ovelta menoa ja katseli kovin kummissaan, miten varsin ug jengi istui niitit ojossa ja kuunteli elektrokanteleen kirkasta solinaa.

*

laulaa metsä
kesäillan hämärässä
sävelet soivat
kuolevasta joutsenesta
peittää laulun
hongan humu
pois kätkee yön utu
syntyy sävelet tuulesta
tuoksuista havumaan

havuisissa saleissa
illan hämärtyessä
tenhi taivaltaa
kaukaa kantautuu
laulu yön lintujen
hiljaisissa saleissa
illan hämärässä
havumaa

kerää havut
kerää kävyt
poimii sienet
marjat mättään

tenhi: havuisissa saleissa