The Ugly Duckling

Kuultua, nähtyä, seurattua ja koettua:

*

- Mä oon susiruma.
- Se muija on vitun ruma.
- Kato, miten ruma ja läski.
- Noin ruma ihminen ja tekee noin.
- Sillä on tosi ruma mies.
- Mä oon ruma ilman meikkiä.
- Ei kukaan rakasta mua, koska mä olen ruma.
- Mä olen meistä rumempi, siksi mua ei huomata.
- Se ei halua rumaa tyttöystävää.
- Se haukkuu mua rumaksi.
- Koska mä olen ruma, mun pitää tyytyä siihen, mitä saan.
- Miksi mä olen syntynyt rumaksi?
- Miks noin ruma kehtaa kulkee kadulla?

*

- Mun mies ei ole koskaan nähnyt mua ilman meikkiä.
- Mä mietin ulkonäköäni koko ajan.
- Mä olen joka toinen päivä syömättä, jotta pysyn hoikkana.
- Mulla menee hirveesti rahaa kauneudenhoitoon.
- Kun mä katson telkkarista noita ulkonäönfiksausohjelmia, mä unelmoin samanlaisesta onnesta.
- Mun pitää olla kaunis, jotta saan töitä.
- Mua ärsyttää, että mä alistun ulkonäköpaineisiin.
- Olen huolissani tyttäreni ulkonäköpaineista.
- Edustavuus tarkoittaa tarkasti määriteltyä kauneutta.

*

- Mun esimies puhuu aina mun tisseille.
- Työkaverit pisteyttävät toimiston naisia eri ruumiinosien mukaan.
- Mä en ole kuulemma pantava.
- "Muodollinen pätevyys" voidaan tulkita monin tavoin.
- Mun oppilaat haukkuvat mua päin näköä.
- Ravintolassa jengiä arvostellaan kuin karjaa.
- Koska mä en ole mikään missi, mun pitäisi olla otettu kaikenlaisten idioottien huomiosta.

*

- Mä olen onnellinen, etten ole teinityttö.
- Mä huolehdin rypyistä - ja oon 25.
- Miksi kauneuskirurgiasta puhutaan synonyymina "itsestään huolta pitämiselle"?
- Kauniiksi kutsuminen on keino yrittää saavuttaa jotain, ei aito kehu.
- Mä olen huolissani nuorista naisista.
- Mun mummi on 90-vuotias. Mä ihailen sitä ja sen asennetta enemmän kuin koskaan.

*

Kun istun kahviloissa, kävelen kadulla, seuraan sosiaalisia medioita, luen lehtiä, katson televisiota, kuuntelen ihmisten keskusteluja, katselen ympärilleni kaupungilla ja seuraan tuttujeni juttelua, hämmennyn jatkuvasti siitä suoruudesta, millä ihmisten ulkonäköä ja olemusta arvostellaan.

Millainen ihminen on ruma? Siis oikeasti?
Myönnän, olen siinä mielessä vanhanaikainen, että mielestäni rumuus tulee sisältä: ilkeydestä, salakavaluudesta ja vehkeilystä.

*

Opin jo tarhassa, että minä en ole ainakaan kaunis. Kauniit tytöt olivat vaaleita, pitkätukkaisia, pienikokoisia, nukkemaisia ja herkkiä itkemään. Ala-asteella opin, että olen ruma. Siihen uskoinkin sitten kiltisti seuraavat viisitoista vuotta. Onneksi sentään minulla oli kaveripiiri, jossa ulkonäkö ei ollut sinällään mikään big deal.

Kun lähdin karkuun ulkomaille jumissa olevaa maailmaani, muutokseni lähti liikkeelle. Viimeiset vuodet olen ollut sitä mieltä, että olen persoonallisen näköinen ja kelpaan itselleni ihan hyvin. En uppoa tapettiin, jos en halua. Ja vaikka toisinaan oma kroppa ja pärstä ahdistavat, olen terve, iloinen ja työkykyinen. Mikä on aivan helvetin paljon.

*

Teen työtä nuorten parissa. Kun katselen teini-ikäisten ryhmää, tunnen niin monia asioita: ylpeyttä, huolta, ärsytystä, hellyyttä ja helpotusta. Ylpeyttä heidän pystyvyydestä ja draivistaan, huolta heidän hyvinvoinnistaan, ärsytystä monista pienistä asioista ja myös helpotusta siitä, etten ole enää heidän iässään.

Moni puhuu avoimesta elämästään luotettavaksi katsomalleen aikuiselle. On joka kertaa yhtä kylmäävää kuunnella sitä, miten vanhemmat, sukulaiset ja kaverit tekevät (tahallaan ja/tai tahtomattaan) hallaa nuoren käsitykselle itsestään. "Ukki sanoi, että kaikista meidän suvun naisista tulee jossain vaiheessa läskejä." "Isä sanoo, että mä olen rumempi kuin sisko." "Äiti sanoo, että mä en ole enää niin nätti, kun olen läskimpi." "Kun mä olen ruma, mun pitäisi olla ees hyvä koulussa." Niin sanotut "hyvää tarkoittavat ja kasvatukselliset" kommentit ovat syvältä - jokaista meistä on niillä kauniisti kasvatettu. Ja muistamme ne edelleen.

*

Ilkeys on muodikasta, nokkelaa ja muka-hauskaa. Se saa katsojia ja osallistujia: tositeevee, Seiska&co, nettipalstat. Toisten arvostelu tekee onnelliseksi. Minä en pidä siitä, kuten en pidä myöskään bitchailusta selän takana tai muiden haukkumisesta. Aiheuttaa joskus pientä kitkaa kaveritapaamisissa.

*

On niin paradoksaalista, että ulkoisesta täydellisyydestä on tehty normi. Pikku ongelma: kukaan ei koskaan saavuta sitä.