Suomen 100-vuotisjuhlarahan ympärille muodostunut kohu osoitti mainiosti sen kaksinaismoraalin ja pinnallisuuden, jolla Suomessa käsitellään omaa historiaamme, symboleja ja taiteen sisältöä. Ei tietysti ollut vaikeaa arvata, että historiallisesti kansaa voimakkaasti jakaneen sisällissodan nostaminen framille aiheuttaisi parran pärinää ja aina voidaan miettiä, olisiko kolikossa voinut olla jokin toinenkin kuva. Itsenäisen Suomen alkutaipaleen vaikeuksien symboliksi nostettu kuva oli reaktioista päätellen kuitenkin tismalleen oikea valinta.
Närkästyjiltä haluaisin ihan ensimmäisenä kysyä, että kuvittelitteko oikeasti Suomen Rahapajan julkaiseman kolikon tarkoituksen olleen nimenomaan juhlia sotavankien murhaamista ja valkoista terroria positiivisessa valossa eikä esimerkiksi kertoa traagista tarinaa siitä, millaisen aallonpohjan kautta tämä kansakunta on noussut maailman huipulle? Koska julkisesta keskustelusta päätellen juuri tämä oli se selkäydinreaktio, jota tuhannet suomalaiset aivan valtiojohtoa myöten seurasivat asiaa sen kummemmin analysoimatta.
Mutta muistellaanpa hieman historiaa, niin ehkäpä se ymmärrys kirkastuu siitä, miksi noiden vahvojen negatiivisiakin tapahtumia sisältävien kuvien näyttäminen on niin merkityksellistä.
Sisällissotamme alkoi Leninin johtaman bolsevistisen aatteen aivopesemän työväenliikkeen ja SDP:n noustua aseelliseen kapinaan itsenäistymistä ja Venäjästä irrottautumista kannattavaa hallitusta vastaan. Jos nämä nykyisen suomalaisen vasemmiston aatteelliset esi-isät olisivat onnistuneet tavoitteessaan, Suomi olisi jäänyt Neuvostoliiton vallan alle eikä itsenäistä Suomea välttämättä olisi olemassakaan. Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa iso osa suomalaisista olisi tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti kärrätty jonnekin Uralin taakse pakkotyöllä tapettavaksi tai pakotettu rintamalle selvittelemään kommunistien ja sosialistien välisiä riitoja. Onnekkaimmat Stalinin ja Leninin suomalaisuhreista olisi murhattu suoraan teloittamalla, mikä sinällään tietysti tuo oman ironisen lisämausteensa tähän kolikkokohuun.
Punakaartien kirjoittaman vaihtoehtoisen historian jatkumossa Suomi olisi tänä päivänä Putinin Venäjän länsireunalla sijaitseva rutiköyhä kehitysmaa-persläpi, jonka edelleen sorretun alkuperäiskansan kohtalo olisi maailmalla unohdettu ja vaiettu tragedia. Todennäköisesti useimman asiaa kommentoineen poliitikonkin suku olisi sammunut jo kauan ennen syntymäämme.
Kolikkojen tarkoituksena oli juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä esittämällä niissä tapahtumia, jotka muistuttavat meitä historiamme virstanpylväistä, hyvässä ja pahassa. Suomi taisteli itselleen ensimmäisen kerran itsenäisyyden vuonna 1918 alkaneessa sisällissodassa, joka on kerrannaisvaikutuksiltaan todennäköisesti merkittävin kriisi itsenäisen Suomen historiassa.
Jos asiaa voisi tulkita jotenkin muutenkin kuin elämäntapapöyristymisen kautta, enkä tietenkään kuvittele, että voisi, niin sitähän saattaisi vaikka ajatella teloitusta kuvaavan juhlarahan muistuttavan meitä siitä, mihin kauheuksiin me suomalaisetkin olemme valmiita, jos meiltä loppuu tahto keskustella asioista. Siis vähän niin kuin näiden kohujen aikaan porukalla näyttää loppuvan tahto analysoida asioita ensimmäisen nanosekunnin intuitiota pidemmälle. Toki sotavankien teloitukset ovat millä tahansa mittarilla epäoikeudenmukaisia ja moraalittomia tapahtumia, mutta ne silti ovat osa historiaamme, jota meidän ei missään tapauksessa ole syytä unohtaa välttääksemme toistamasta noita kauheita virheitä.
Kyllä yhden maailman korkeimmin koulutetuista kansoista pitää perkele tajuta, kuinka merkittävä osa Suomen historiaa tuohon kolikkoon tiivistyi niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt ammattiloukkaantujien ulinan takia Suomen satavuotisjuhla laimenee tältäkin osin sellaiseksi samanlaiseksi naminami-hömpäksi kuin kaikki muukin juhlavuoteen liittyvä aktiviteetti ja merkittävä osa historiaamme lakaistaan taas maton alle piiloon sitä päivää varten, kun suomalaisten sosialistien pitää päästä piehtaroimaan itsesäälissä ja lahtariporvareiden järjestämässä kurjuudessa. Mutta kukapa sitä jaksaisi puhua kuvissa esitettyjen kriisien ja onnistumisien syistä, kun voi korottaa itseään jalustalle hyvesignaloimalla ja osoittamalla pöyristystään.
Pidän myös hassuna sitä, että jos erehdyt kritisoimaan taiteen julkisrahoitteista tukemista, niin kaiken maailman apurahataiteilijat, säätiötukielätit ja vasemmistolaiset valtiouskovaiset kertovat kuinka tärkeää taiteen on olla valtion kontrollista vapaata sekä tunteita ja keskustelua herättävää. Kun Mannerheimista tehtiin valkokankaalle mustaihoinen homo, konservatiivipiireissä pillastuttiin ja vasemmisto-taidepiireissä ilakoitiin.
Kansanmurhaaja-Leninin patsas Helsingissä, kokoomuslaisten haukkuminen lahtareiksi ja sisällissodan punavankien murhilla mässäily on ollut olennainen sisällissodan poteroihin unohtuneen vasemmiston eetosta aina sisällissodasta asti. Mutta nyt kun Suomen historiaa käsitellään yhdellä kolikolla, jossa on iänikuisten järvimaisemien ja joutsenien sijaan jotain oikeasti kansakuntamme historian kannalta merkittävää sisältöä, niin porukka lapioi hiekkaa vakoseen ja repii alushousut perään.
Symboleista puheenollen, eikös Suomen lipussa ole risti, joka oli työkalu kiduttamiseen ja murhaamiseen vielä ennen kristinuskon syntyä ja pitkään sen jälkeenkin? Krusifiksilla kituva Jeesus muuten löytyy jotakuinkin kaikista kirkoista siinä, missä tuota brutaalia symbolia heilutellaan peruskouluissa ja sitä näytetään valtiollisella TV-kanavalla joka viikko erilaisten jumalanpalveluksien aikana.
Ja jos sukelletaan syvemmälle poliittiseen symboliikkaan, niin muistatteko Tarja Halosen vuoden 2006 presidenttikampanjan, jota varten demarinuoret painattivat Che Guevara-tyylisiä Tarja-paitoja ja -rintanappeja esittäen Suomen tulevan presidentin taiteellisesti samassa vapaussoturin kontekstissa, jossa tuota homofobista ja rasistista murhaajaa on suomalaisenkin vasemmiston piirissä juhlittu jo vuosikymmeniä. Tai kun demarinuoret vuonna 2013 lanseerasivat kangaskasseja, joihin oli painettu demarivaikuttajien kasvoja Che-teemalla. Näitä kasseja markkinoitiin saatesanoilla, joiden mukaan Che Guevara on demariaatteen esikuva.
Miettikääpä millainen kohu nousisi, jos Sauli Niinistö lähtisi seuraaviin presidentinvaaleihin Sturmabteilungin ruskeassa paidassa? Toisaalta Vasemmiston ja SDP:n käyttämä punainen väri on muuten yleisesti ottaen maailman verenhimoisimpien aatteiden, sosialismin ja kommunismin, tunnusväri globaalisti. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Ehkä tämä kohu vain todisti meille, että suomalaisuus kulttuurina ei olekaan niin ainutlaatuisen hyvää ja hienoa, että sen yli satavuotista olemusta kannattaisi kaivella klikkiotsikkoja ja primitiivireaktioita syvemmältä? Ehkä tämä alkoholisoituneiden urheilijoiden kämmäilystä ja tissiperse-julkkiksista juopunut, saavutettuja etuja vinkuva ja pienimpiäkin epämiellyttäviä tunteita neuroottisesti pelkäävä kansa on ansainnut tulla unohdetuksi, kun se ei osaa enää käsitellä edes omaa historiaansa peittelemättä sitä elämäntapapöyristyjien ja roskalehdistön reaktioiden pelossa.
Tätä kohua alleviivaa mainiosti se, että juhlarahan suunnitellutta muotoilijaa, Ilkka Suppasta, haastateltiin vasta sen jälkeen, kun kolikko oli jo päätetty vetää markkinoilta. Monikohan pöyristyjä olisi miettinyt asiaa tykönään hieman pidemmälle, jos olisi ensin kuullut suunnittelijan logiikan, jonka mukaan juhlaraha itsessään juhlistaa nimenomaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä kuvaamalla jokaisessa kolikssa kyseisen aikakauden keskeisen haasteen ja toisella puolella saavutuksen? Tuossa kontekstissa kolikko on mielestäni aivan loistava symboli muistuttamaan meitä globaalien tilastojen kärjessä keikkuvia itseriittoisia suomalaisia siitä, että meidänkin on pakko ponnistella jatkuvasti välttyäksemme sortumasta niihin karmiviin virheisiin, kolikon kääntöpuoleen, joista historiamme pitäisi meitä muistuttaa.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/orpo-suomen-juhlarahan-teloituskuva-on-mauton-allekirjoitti-itse-asetuksen-rahasta/758125/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Perustekij.C3.A4t
https://kirkon.kuvat.fi/kuvat/Logot+ja+pressikuvat/Kiinteist%C3%B6jen+kuvat/Kirkot+ja+kappelit/H%C3%A4meenlinnan+kirkko/sis%C3%A4kuvat/
http://www.nordicdesignblog.com/wordpress/wp-content/halospaita_puna.gif
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005185319.html
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005184843.html
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185178.html
https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sorsa%20guevara-7770
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704252200110466_uu.shtml
