Oletko koskaan miettinyt, millaista sota oikeasti mahtaa olla? Se tuskin on elokuvien sankaritarinoita, uljautta, rohkeutta ja pyyteetöntä epäitsekkyyttä, vaan kuolemanpelon sävyttämää rujoa selviytymistaistelua, joka rampauttaa onnekkaimmatkin sen kokeneet joko fyysisesti tai henkisesti. Sotaan joutuessaan harva meistä jäisi historiankirjoihin vuolaasti ylistettynä sankarina, jonka rintaa koristaa kunniamerkit.

Ehkä sinä olet se onneton, joka kuolee valtimon auki repineen luodin aiheuttamaan verenhukkaan, tai jää lähitaistelussa alakynteen ja hakataan nyrkein ja puukoin hengiltä? Olisitkohan sinä juuri se sotilas, joka osuman saaneessa miehistönkuljetusvaunussa ovenkahvaa paniikissa riuhtoessaan tajuaa palavansa elävältä muutaman sekunnin päästä? Vai olisitko se onnekas, joka pääsee takaisin siviiliin ilman jalkoja, käsiä tai kaikkia neljää? Onneksi et kuitenkaan voi enää olla eurooppalainen talonpoika, joka käveli kuukausitolkulla läpi silloisen tunnetun maailman vain tullakseen teurastetuksi Teutoburgin metsässä tai kuollakseen Konstantinopolin muurilta ammuttuun nuoleen.

Maailmanhistorian taistelukentät ovat täynnä unohdettuja poikia ja miehiä, jotka joskus odottivat tulevaisuuttaan yhtä toiveikkaina kuin sinäkin. Sotien haudoissa makaa miljoonia raiskattuja ja tapettuja tyttöjä ja naisia, jotka vielä joskus elivät samanlaista huoletonta ja toiveiden täyttämää elämää kuin me tänään. Nämä ovat niitä satojamiljoonia sodan takia kesken jääneitä elämäkertoja, jotka loppuivat kauan ennen viimeisiä tyhjiä sivuja.

Ihmettelenkin, miksi sotimista ja sodan kauhuja käsitellään Suomessa niin merkityksettömän oloisina ja triviaaleina ongelmina, että maanpuolustusvelvollisten vain oletetaan sokeasti seuraavan mitä tahansa käskyjä vaikka varmaan kuolemaan?

Viimeisin tunteenpurkaus kuultiin puolustusministeri Jussi Niinistöltä, jonka ääliömäiset kommentit reservikarkureista todennäköisesti aiheuttivat enemmän hallaa yleiselle maanpuolustustahdolle kuin mikään valtiojohdon ulostulo vuosikymmeniin. Toisin kuin puolustusministeri Niinistö kuvittelee, maanpuolustusjärjestelmämme uskottavuutta ei nakerra kutistuva reservi vaan Niinistön kaltaisten poliitikkojen kyvyttömyys ymmärtää niitä yksilökohtaisia motiiveja, joiden pohjalle maanpuolustustahto rakentuu. Toisekseen, maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia suomalaisia reservistatukseen katsomatta, siihen nähden puolustusministerin kommentti reservistä poistumisen ja Suomen puolustamisen välisestä kytköksestä vaikuttaa Sven Tuuva-kaliiperin ammattitaidottomuudelta.

Myös Reserviläisliiton toiminnajohtaja Olli Nyberg osoitti ymmärtävänsä motivoinnista ja ihmisten johtamisesta yhtä paljon kuin sika satelliiteista heristäessään keskisormea niin asevelvollisille kuin reservistä poistuvillekin. Henkilökohtaisesti pidän tätä harmillisena siksi, että olen pitkään miettinyt aktivoitumista reserviläistoiminnassa, mutta Nybergin kirjoitus vakuutti minut toistaiseksi siitä, etten voi uhrata aikaani järjestölle, jonka toiminnanjohtajan pää on noin syvällä omassa perseessään.

Esimerkkien lista jatkuu pidemmällekin menneisyyteen. Raimo Ilaskivi otti vuonna 2015 reserviläiskirjeiden lähettämisen alla asiakseen romantisoida sotimista ja syyllistää heitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa maanpuolustuksen ehdottoman mielekkyyden. Toisaalta tuolloin osa suomalaisista otti oikein itseensä, kun eivät kuulukaan siihen nostoväen kermaan, joka pääsee kokemaan sodan kauhut ensimmäisten joukossa. Samaan aikaan Puolustusvoimista muistutettiin, että maanpuolustus ei ole vapaaehtoista, ja että maanpuolustusvelvolliset tullaan hakemaan rintamalle vaikka maailman ääristä. Vain se jäi epäselväksi, kuinka kustannustehokasta hieman pyylevän suupaltin, lähimmäistensä hakkaamisessa kunnostautuneen B-luokan artistin, tai oikeastaan kenenkään muunkaan turkulaisen hakeminen ulkomailta rintamalle oikein mahtaa olla? Myös HS:n kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä nationalistisessa fantasiassaan kyseenalaisti kaikki muut vaihtoehdot kuin marssia rinta rottingilla rintamalle todeten, ettei maanpuolustus ole valintakysymys.

On vähintäänkin röyhkeää vaatia, että nuoremmat sukupolvet luopuisivat ehdottomasti haaveistaan, tulevaisuudestaan ja jopa elämästään kunnioittaakseen jonkun lähes satavuotiaan ukonrähjän, sotakenttien glooriasta fantasioivan nationalistin tai ulkomailla asuvan asevelvollisuutta suorittamattoman toimittajan kansallistunteen värittämiä ihanteita. Millä moraalisella oikeudella nuoria suomalaisia syyllistetään siitä, etteivät täysin kyseenalaistamatta ja ehdottomasti alistu hengenvaaralliseen tilanteeseen, jossa nämä käpykaartilaisista ja rintamakarkureista napisevat kriitikot eivät itse ole koskaan olleet, eivätkä ole vaarassa siihen koskaan joutuakaan?

On pakko kysyä, että onko maa aidosti puolustamisen arvoinen, jos puolustajat täytyy käydä kriisin puhjettua hakemassa ulkomailta ja pistettävä väkisin ruotuun? Vastoin yleistä luuloa, maanpuolustus kuitenkin on nimenomaan valintakysymys, koska ketään ei siihen voi pakottaa. Toisin kuin puolustusministeri Niinistö kuvittelee, maata voi jättää puolustamatta myös siksi, ettei vain satu huvittamaan, joskin syyt esimerkiksi reservistä poistumiseen ovat varmasti monitahoisemmat. Ja juuri sen takia Suomen valtiojohdon tulisikin miettiä, miten maamme puolustamisesta tehdään houkutteleva vaihtoehto myös heille, jotka eivät löydä pelkästä kansallismielisestä paatoksesta tai ministerin mahtikäskystä syytä laittaa henkeään vaaralle alttiiksi.

Asettakaa itsenne vaikka korkeasti koulutetun ja kielitaitoisen nuoren aikuisen asemaan: Venäjä hyökkää sotilaallisesti liittoutumattomaan Suomeen, jonka mahdollisuudet puolustaa suvereniteettiaan ovat tällä hetkellä verrannolliset Itä-Ukrainan tilanteeseen, eli käytännössä olemattomat. Vaihtoehtoina on siis viedä perhe turvaan ulkomaille, mistä korkeasti koulutetulle ja kielitaitoiselle ihmiselle löytyy kyllä töitä ja uusi tulevaisuus, tai laittaa henki alttiiksi sodassa, joka on takuuvarmasti hävitty. Minkä valinnan luulet olevan todennäköinen ja mihin suuntaan luulet verbaalisen silmille sylkemisen, vittuilun ja keskisormen heiluttelun vaakaa kallistavan?

Kaikkia yksilöllisiä maanpuolustustahtoon liittyviä osatekijöitä on mahdotonta luetella, mutta ainakin minulle olennainen kannustin on esimerkiksi edes teoreettinen mahdollisuus voittaa mahdollinen konflikti, mikä ei voi tällä hetkellä toteutua ilman NATO-jäsenyyttä, vaikka talvisodan juoksuhaudoista menneiden sukupolvien sotamenestystä glorifioiva puolutusministeri olisi asevelvollisuuden ylivertaisuudesta mitä mieltä tahansa. Valtiovallan on päätöksillään myös luotava maahamme oikeudenmukaisuuden ja mahdollisuuksien ilmapiiri, joka tekee maanpuolustuksesta houkuttelevan vaihtoehdon sen sijaan, että suomalaisten oletetaan tuosta noin vain hyppäävän minkä tahansa luodin eteen, kun valtiovalta sormiaan napsauttaa.

Suomalaisten maanpuolustustahdon vähenemiseen syyllinen löytyy ensimmäisestä peilistä, johon nykyisen poliittisen järjestelmämme luoneet sukupolvet sattuvat katsomaan. Se kannattaisi niin vanhempien sukupolvien, valtion päämiesten ja kaikkien muidenkin maanpuolustuskeskusteluun osaa ottavien pitää mielessä. Tämä tiedoksi myös nuorempien sukupolvien suulla shekkejä kirjoittavalle Perussuomalaisten puheenjohtajalle Timo Soinille, jolla ei ole mitään riskiä joutua “taistelemaan niin helvetisti” vaikka Suomea kohtaisi millainen kriisi tahansa. Suomen puolustamiselle on oltava jokin perusteltu syy ja minusta on aivan äärimmäisen huolestuttavaa, että turvallisuuspoliittisessa keskustelussa edes valtiojohto ei kykene laskevan maanpuolustustahdon edessä paljon muuhun kuin vetoamaan lakiin kirjattuun pakkoon.

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005057616.html
https://www.reservilaisliitto.fi/uutishuone/blogit/nyberg_olli/nykypaivan_rintamakarkuruutta.36634.blog
http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195332-julkkiksiako-kapykaartiin
http://yle.fi/uutiset/reservilaiskirje_sai_suomalaiset_soittamaan_puolustusvoimille/8038318
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000000927593.html
http://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=8189
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005048121.html
http://yle.fi/uutiset/3-9330587