Tere Sammallahti

Poliisin SoMe-kohu - Viranomaisella ei ole mielipiteenvapautta

Suomalaisessa yhteiskunnassa on totuttu korostamaan viranomaisten neutraaliutta, mutta viime vuosina eritoten poliisissa ollaan, viran suomalla auktoriteetilla, otettu vapaus lanseerata sosiaaliseen mediaan poliittista mielipidevaikuttamista tekeviä some-poliiseja. Asia on hyvin yksiselitteisesti niin, että viranomainen ei voi työssään käyttää asemaansa tai sosiaalisen median virkatilejään omien poliittisten mielipiteidensä levityskanavana. Asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää kenellekään, ei etenkään viranomaisille.

Kuuluisimmat näistä Geheime Staatspolizei, Abteilung A:n edustajista ovat ylikomisariot Jussi Huhtela ja Jari Taponen. Nämä omia poliittisia mielipiteitään Twitterissä ahkerasti luukuttavat some-soturit ovat ilmeisesti päättäneet, että poliisin tulisi olla poliittisella kentällä aktiivinen vaikuttaja ja kertoa kansalaisille, mitä mieltä asioista on soveliasta olla. Ainakin Huhtela on myös katsonut asiakseen bannata sosiaalisessa mediassa erimielisiä ihmisiä vaikka ymmärtääkseni viranomaisella ei pitäisi olla mahdollisuutta valita asiakkaitaan, varsinkaan heidän mielipiteidensä perusteella.

Olen yrittänyt pitkään kysellä eri tahoilta, että ovatko nämä sankarit todellakin oikeita poliiseja vai vain Twitterille niin tyypillisiä parodiatilejä, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että he todella ovat poliiseja ja vieläpä erittäin ylimielisiä oikeutuksestaan laajentaa toimivaltansa viranomaiselle sopivien rajojen yli.

Hetken aikaa tämän dynaamisen duon perseily jaksoi naurattaa, mutta joku korsi sen kamelin selän kuitenkin aina katkaisee. Omalla kohdallani se oli Kriminalkommissar Huhtelan päätös twiitata läpipolitisoitunut kannanotto Suomen maahanmuutto- ja talouspolitiikasta, joka tökeryydessään herätteli lukuisten tavan kansalaisten lisäksi myös kansanedustajat Kärnän & Halla-ahon, terrorismitutkija Atte Kalevan sekä loputtomasti seksiä tihkuvan, kansalaisaktiivien poliittisen parodiakollektiivin, Päivän Byrokraatin.

En voi olla huomauttamatta, että jostain syystä näistä kaikista vain Halla-ahoa syytettiin mediassa ja Twitterissä “maalittamisesta”, joka tämän tapauksen kontekstissa vaikuttaakin uudelta leimakirveeltä ei-toivottuja mielipiteitä laukovien poliitikkojen vaientamiseksi kohujen ja sosiaalisen paineen kautta. Minä ymmärrän “maalittamisen” kyllä kuvaavana terminä tapauksissa, joissa esimerkiksi kansanedustaja usuttaisi kannattajiaan raatelemaan jotakuta tai julkaisis vaikkapa jonkun henkilö- ja osoitetietoja. Mutta se, että poliitikko ottaa kantaa viranomaisen toimintaan, ei ole mitään maalittamista, vaan nähdäkseni aivan jokaisen kansalaisen oikeus ja velvollisuus.

Kamelin selän päälle hyppäsi myös some-katasrofista toiseen rynnistänyt Kriminaldirektor Taponen, joka vastasi kansalaisten huoleen Turussa massapuukotuksen tehneen 20-vuotiaan terroristin, Abderrahman Meckahin, Puropellon yläkoulun tunneilla viettämästä ajasta. Taposen lukuisat “hyvää tekee oppi terroristillekin!”-tyyliset lausahdukset osoittavan hänen suttuisen pelisilmänsä sijaitsevan tukevasti pakaroiden välissä.

Minulle täysin käsittämättömästä syystä myös suuresti arvostamani Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen komppasi Taposta todeten, että radikalisoitumisvaarassa olevalle nuorelle koulu on parempi paikka kuin katu tai vankila. Teoriassa toki näinkin, mutta kommentti on äärimmäisen groteski ottaen huomioon, että keskustelussa puhuttiin peruskoululuokalle laitetusta täysi-ikäisestä ja väkivaltaisesta ekstremististä. Minusta sellaisen ihmisroskan paikka on jossain aivan muualla kuin viettämässä päiviä alaikäisten koululaisten kanssa, kuten esimerkiksi lentokoneessa matkalla takaisin sinne, mistä on tullutkin.

Tilanne muuttui vieläkin absurdimmaksi, kun media antoi Taposen yksipuolisesti kommentoida tapahtunutta. Kriminaldirektor Taponen käytti tilaisuuden hyväkseen ja leimasi haastattelussa viranomaisen puolueettomuudesta huolissaan olevat kansalaiset poliisi-instutuutiota infosodan keinoin heikentäviksi trolleiksi ja äärioikeistolaisiksi. Oli Taposelta vain päässyt unohtumaan kollegansa Huhtelan kuolemattomat sanat, joiden mukaan “jonkun ihmisryhmän kategorisesti riskinä pitäminen ei ole hyvä ajatusmalli”. Tämän luulisi koskevan myös heitä, jotka kritisoivat poliisin politisoitumista ja muuttumista mielipidevaikuttajaksi

Eikä siinä vielä kaikki! Heti seuraavana päivänä Taponen otti ja twiittasi Ulkopoliittisen instituutin tutkijan, Teemu Tammikon, vuonna 2015 kirjoittaman blogauksen “Satu terroristeista”, siteeraten saatesanoissaan Tammikon johtopäätöstä suomalaisille “etäisistä terroristeista, joihin voidaan liittää klassisia ”barbaareiden” ominaisuuksia, eli leima alhaisemmasta sivistyksestä, ymmärryksestä ja ihmisyydestä”. Sanon nyt silläkin uhalla, että jollakulla tulee paha mieli, että ainakin minun kirjoissani pilapiirtäjiä, satiirilehtien toimittajia, uskontokriitikoita ja ihan tavan kansalaisia teurastavat terroristit kyllä täyttävät kaikki alhaisemman sivistyksen, ymmärryksen ja ihmisyyden, eli barbaariuden, tunnusmerkit.

Nyt moni tietysti epäilee, että Tere äksyilee vain, koska mainittujen poliisien tekemä politiikka ei ole syleillyt maailmankuvaani. Vaan ei muuten pidä paikkaansa. Kyse on viranomaisen velvollisuudesta neutraaliuteen, johon moni muukaan some-poliisi ei ole kyennyt, agendasta viis.

Esimerkiksi Sisä-Suomen poliisilaitoksen poliisipäällikkö Timo Vuola julisti syyskuun alussa, että koko yhteiskunnan pitäisi tukea poliisia sen lakisääteisessä tehtävässä kielteisten turvapaikkapäätösten toimeenpanossa. Ja vitut tarvitsee. Vain tyranniassa keskushallinto voi vaatia kansalaisilta tuollaista kuuliaisuutta. Meillä voi olla tiettyyn pisteeseen saakka velvollisuus olla estämättä viranomaisten työtä, mutta yhdelläkään kansalaisella ei ole mitään velvollisuutta tukea ainuttakaan yhteiskunnallista instituutiota tai entiteettiä yhtään missään asiassa.

Myös poliisijohtaja Tomi Vuori otti taannoin kantaa siihen, millaista mediaa poliisi rakastaa. En tiedä voisiko poliisin julkinen kannanotto haiskahtaa enää enempää totalitarismilta kuin tuo mielipidevaikuttamisen tyylinäyte?

Ja nyt sitten vielä kaupantekijäisiksi ruikutetaan, kun Twitterille tyypilliset parodiatilit naurattavat poliisin perseilyyn kyllästyneitä kansalaisia selkeästi ylilyödyillä jutuillaan. Esimerkiksi Keijo Kaarisade-nimisen parodiatilin twiittaus siitä kuinka vihainen nettikirjoittelu on Suomen suurimpia turvallisuusuhkia, meni ilmeisesti täydestä poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaiselle, sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergille, Vihreiden Satu Hassille, SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Rannalle ja Vihreiden ex-puheenjohtajalle Ville Niinistölle.

Jos älyvapauksia twiittaileva parodiatili ja virkaa tekevien poliisien jutut menevät yhden maailman korkeakoulutetuimman kansan medialta, kansanedustajilta ja virkamiehistöltä sekaisin, niin vika ei silloin ole parodian tekijässä, vaan niissä viranomaisissa, jotka ovat omalla toiminnallaan alentaneet poliisin uskottavuutta ja legitimiteettiä hyvin merkittävällä tavalla.

Viranomaisten virka-aikanaan ja sosiaalisen median virkatileiltään lähettämien viestien ei tule sisältää minkäänlaista mielipidevaikuttamista tai poliittisia kannanottoja, vaan pelkästään viranomaistoimintaan liittyvää relevanttia tiedottamista.

Keskustelu “maalittamisesta” ja poliisin poliittisista kannanotoista ovat luoneet meille Suomeen todellisuuden, jossa kansanedustaja ei muka saisi julkisesti ottaa kantaa viranomaisen politisoivuteeseen toimintaan. Mutta samalla sisäisestä turvallisuudesta vastaava viranomainen saa virka-aikanaan käyttää virallisia tiedotuskanavia polikointiin ja journalistit voivat journalistisen etiikan mukaisesta puolueettomuusvaatimuksesta välittämättä nostaa niin inhokkipoliitikkojaan kuin rivikansalaisia perusteetta tikun nokkaan ilman mitään pelkoa seurauksista.

Toki viranomaisillakin tulee olla oikeus ilmaista mielipiteitään yksityishenkilöinä, mutta jotta julkishallinnon instituutioiden uskottavuus säilyy, tulee rajanveto viranomaisten yksityisminän ja virkaminän välillä olla brutaalin selkeä ja ehdoton. Jos nyt poliisin virkatili linkitetään vapaa-ajalla otettuihin halikuviin avoimesti väkivaltaista ulkoparlamentaarista vaikuttamista kannattavan anarkistin kanssa, ja some-poliisit promotoivat ristiin toistensa tai jopa ulkopuolisten kommentaattorien poliittisia kannanottoja, niin herää väkisinkin kysymys siitä, mitä tarkoitusta varten viranomaisen some-kanavat edes on avattu?

Tämä eräiden viranomaisten viime aikainen toiminta sosiaalisessa mediassa ei todellakaan ole sitä neutraaliutta, mitä viranomaisiltanmme on ehdottomasti ja poikkeuksetta syytä vaatia. Ei poliisi jaa myöskään niitä anarkistien poliisivastaisia juttuja, eivät Suomen Vastarintaliikkeen, Oikeutta Eläimille-kettutyttöjen tai poliittisten puolueiden propagandaakaan, eikä pidäkään. Samaan kategoriaan kuuluu kaikki poliisin virkatehtävien ulkopuolinen mielipidevaikuttaminen ja osallistuminen poliittiseen vaikuttamiseen virantoimituksessa.

Cityn joululistaus 2024: Löydä kauden herkullisimmat elämykset

Suomen parhaat isänpäiväbrunssit ja -lounaat 2024

TOP5 Syksyn herkullisimmat ravintolatarjoukset Helsingissä

Kansainvälisestikin noteerattu suosikkiravintola laajentaa Kamppiin

3 syytä lähteä Quartier Bistro & Bariin juuri nyt

Kaupungin mehevimmät pihvit löytyvät täältä: "Ruoka oli 10/10"

Tere Sammallahti