Autuas ilma! Kirkasta, tuulista, ilma täynnä lehtiä, sekopäisiä koiria, kaulahuiveja, mummoja talviveska kainalossa, innostuneita penskoja ja iloisempia ihmisiä.
Lyllersin kävellen ja pyörällä autuaasti kuivien lehtien seassa kauppaan, jossa kaivelin kenkäkasoja kuin dyykkari roskista. Sitten sipsuttelin isoon kauppaan kaikkien lapsiperheiden sekaan. Siinä vaiheessa iski ahistus, oikein metsäsuomalainen tunnetila.
Kun itse kanniskelee koria, jossa on ostoksia yhden ihmisen talouden vaatimattomiin tarpeisiin, katselee lumoutuneen kauhistuneesti perheiden ostoslaivoja, joista nousee tavaraa kilokaupalla. Nykyisin suomalaisen ostoskärryt pääsevät jo brittikokoon, mutta sisältö on onneksi edelleen tuoreempaa, ei pelkkää eines- ja pakastepahvilaatikostoa. Siitäkin huolimatta räpyttelin silmiäni siinä vaiheessa, kun täpötäysien ostoslaivojen seassa yritin löytää kassaa, jossa yhden laivan tyhjentämiseen ja ostoskassiahtaamiseen ei menisi varttia per vaunu. Korikassoja tarvittaisiin kyllä marketissakin - ajattelin jälleen kerran.
Odottelin siis kiltisti sen vartin yhden laivan takana. Yli parinsadan euron ostosten perään ladoin hihnalle omat, harvinaisen kalliit ostokseni (kosmetiikkaa, pesuaineita, sukkia, oliiviöljyä, leivontatarvikkeita, vihanneksia) ja pakkasin 30 euron panostukseni kiireesti reppuun. Oli kiire pois karkkia kinuavien lasten ja ostosvaunujen kanssa vyöryvien aikuisten seasta ulos raittiiseen ilmaan.
*
Aloin oikein miettiä, että onko perheessämme lapsuusaikanani koskaan ostettu määrällisesti kamalan paljon. Lapsuusruokavalioni oli tavallista kotiruokaa, vihanneksia, hedelmiä ja joskus harvoin ranskiksia, jätskiä, limsoja ja sipsejä. Äiti kävi torilla pari kertaa viikossa ja lähetti siskon tai minut kauppaan tarvittaessa. Muuten yhteinen kauppareissu tehtiin lauantaisin kävellen tai pyörällä läheiseen isoon kauppaan kahden ihmisen voimin. Iskä kävi Alkossa, sisko tai minä keskustassa ja äiti torilla, jos lisää tarvittiin.
Äitinikin sanoo joskus tuntevansa olonsa surrealistiseksi ruokakaupassa katsellessaan ihmisten ostosmääriä. Ainoat isompien ostosmäärien ajat vanhempieni luona kun ovat joulu, juhannus ja pääsiäinen, jolloin meitä on hieman enemmän koolla. Silloin vanhempani käyvät tosin ostoksilla Stockalla ja siskon kanssa tuomme tahoiltamme omia erikoisuuksiamme yhteiseen pöytään. Kun suurin osa sapuskoista tehdään tuolloinkin itse, ei ostosmäärä nouse kovinkaan suureksi.
Yksinasumisen ikävin puoli on oikeastaan ruuanlaitto, kun itselleen ei aina jaksa laittaa kunnon ruokaa. Siksi kokoonnummekin usein parin kaverin kanssa laittamaan yhdessä ruokaa ja seurustelemaan viikonloppuisin. Edellisessä asuinpaikassani pidimme käytännössä yhteistaloutta alakerrassa asuvan naapurini kanssa. Ostimme safkat yhdessä ja laitoimme toisen meistä keittiössä. Kun toinen löysi tarjouksesta halpaa ruokaa, söimme sen yhdessä. Yksinasuja ei yhteisruokataloustilanteessakaan osta kovin paljon, sillä moni ruoka-aine pilaantuu kuitenkin aika nopeasti. Tämänhetkisen kodin parhaita puolia onkin pakastin, joten puolet leivästä voi saman tien heittää pakkaseen.
*
Tänään kyllä ajattelin syödä paheellisen sinkkumaisesti illalla. Pakastimessa on pizzaa, jonka kaveriksi teen salaattia. Kenties nautin niiden seuraksi jopa lasillisen punaviiniä, jos muistan käydä Alkossa pikkupullon ostamassa.
