Turn Loose the Swans

Viime yönä kukaan aamuyön ritari ei soitellut. Yesh.

*

Puhuin eilen kaverini kanssa pitkään puhelimessa. Neiti oli ollut treffeillä ja päätynyt sitten jatkoille, joilta oli kuitenkin onnistunut pakenemaan. Kierin naurusta pitkin lattiaa selostuksen jälkeen ja aloin muistella itsekseni omia/muiden vastaavia kokemuksia.

Kun joskus ja jossain paikalla on lauma naisia, puhutaan aina jossain vaiheessa iltaa miehistä. Työ- ja kaveriporukassa on jaettua uskomattomia hetkiä, puhuttu niitä vakaviakin juttuja, mutta enimmäkseen naurettu kippurassa. Parhaat naurut olemme saaneet aiheesta nainen-mies-ravintola. Olemme aina joskus suunnitelleet kevyttä ohjekirjaa aiheesta. Tai ainakin pientä paljastusromaania...

*

Wishin' and Hopin'
Erilaisia tapoja tulla juttusille löytyy niin moneen lähtöön. Kyllä suomalainen mies uskaltaa tulla juttusille - varsinkin parin neuvoa-antavan jälkeen. Toisinaan kyse on kyllä varmaan paristakymmenestä, mutta kuitenkin...

Yleismiehekäs housujennostelu, tukeva haara-asento ja tiukka ote tuopista avaavat tietä klassiselle avaukselle: "Käyks neiti täällä usein?" Aika usein tällaisessa tilanteessa neiti vakuuttaa, ettei käy (tai ainakaan ei tulevaisuudessa käy...) Asiaa ei myöskään auta mäkihyppyetukumara baaritiskillä tai pään lepuutus tuoppia vasten.

Tanssilattialla aktiivinen kiehnaus ympärillä, silmäniskut ja tuijottaminen ovat aloittaneet monet suhteet - liian aktiivisesta silmäniskustelusta saattaa tosin luulla, että piilari on putoamassa.

Ehdottomasti kannattamattomien listalla on kaatuminen baaripöydälle suorin vartaloin ja miehekäs röyhtäys koko homman päälle - ei kannata ihmetellä, jos nainen verestelee kuntonyrkkeilytaitojaan lataamalla kaatujaa veskallaan tyylipuhtaasti suoraan tauluun. Biologian tunneilla kirkkoveneiden piirtelyyn keskittyneitä muistutettakoon, että naisen silmät sijaitsevat päässä, varsin ylhäällä maasta, siis, joten ei kannata kehua niiden kauneutta huomattavasti alempana sijaitseville rinnoille.

Se, että mies tulee juttusille ihan perusasiallisesti on aina arvostettavaa käytöstä. Ensin ei tarvitse heittää volttia ja ärhennellä baarimikolla/pokelle. Erinäistä varovaisuutta kannattaa tosin harrastaa seuraavan repliikin suhteen: "Etsiiks neiti elämänsä miestä vai lähteeks mun kanssa tanssimaan?" Tämäntyyppisestä avauksesta kun on tuttavapiirissä alkanut moni parisuhde...

*

Somethin' Stupid / You Only Live Twice
Kun sitten on päästy juttusille, kannattaa pikkuisen nähdä vaivaa, ei kompastua perusmokiin, kuten selvitykseen kaikista suosikkilätkäjoukkueen kohtaamista ongelmista, kesäauton hifilaitteiston asennusprojektista, "Naiset ei ymmärrä mua..."-avauksista tai juttelusta rinnoille. Nainen saattaa jäädä sille vessareissulleen eikä koskaan palata. Pientä maastotiedustelua vaativat mm. spesifimmät pohdinnat siitä, onko Richie Blackmore kovempi kitaristi kuin Alexi Laiho. Tälloin on hevin todellakin syytä olla paskimmillaankin parasta. Parhaiten pisteet vie kotiin mukava perusjuttelu hyvin monenlaisista asioista ilman humalaista sössötystä.

*

"Young woman share your fire with me..." / These Boots Are Made For Walking
Kun varmistellaan pääsyä saatille, voidaan homma munata lukemattomilla tavoilla. Siksi kannattaa ihan itselleen rehellisesti tsekata, kiinnostaako naista:
- "Mun luona Jakomäessä on nakkeja ja kaljaa." (nainen häipyy)
- "Käydääks äkkiä tossa puskassa?" ("Eksä osaa käydä kusella yksin?")
- "Mä haluan lihiksen extrasipulilla." (nainen hiipii kohti taksijonoa)
- "Mä HALUUUUUUUUUUUN sun puhelinnumeron. Ai sulla ei ole kännykkää mukana... Ai sulla on uus numero, jota et muista... Ai sä et saa antaa sun työnumeroo kellekään... Mä haen kuitenkin tolta tiskiltä kynän ja paperia." (Nainen EI HALUA numeroasi ja juoksee kovaa vauhtia ulos baarista, kun käännät selkäsi.)
- "Mulla on vesisänky." ("Mä en osaa uida.")
- "Haluaisitko lähteä mun luo teelle?" (...haluaakohan se tarjota teetä vai jotain muuta...?)
- "Sopiiko sulle, että kävellään samaa matkaa, kun asutaan molemmat samalla suunnalla?" (kyllä/ei/menen taksilla yksin/...sä asut kyllä toisella puolella kaupunkia...)

*

Summer Wine / So Long, Babe
Kun on selvitty joko meille, teille, heille tai hotelliin, kannattaa pysyä ihan nätisti housuissaan. Jos olet luvannut sitä teetä, tarjoa teetä. Älä retkahda pöydälle ja ala kiskoa housuja nilkkoihin. Ei kannata myöskään rynnätä vessaan ja palata sieltä alasti (mutta rusetti peeniksessä), ryhtyä strippaamaan Whitesnaken tahdissa, makailla seductiivisissa asennoissa sohvalla haaroväliään raapien tai kiertää naisen perässä sohväpöytää ympäri silmät pullottaen. Varoituksen sana yrityksestä tunkea kättää leidin paidan kaula-aukosta samalla, kun kaataa höyryävää darjeelingia kuppiin. Kyseinen neste tuntuu ikävältä housunkauluksesta sisään kaadettuna. (Myös me naiset osaamme primitiivireaktiot...)

Jos nainen ei ole oikein lämmennyt, vaan olisi lähdössä kotiin tai haluaisi sinut ulos kämpästään, naista ei kaadeta enää sillä, että riisuudutaan alasti, otetaan ikkunalta traakkipuun lehvä suuhun ja takin taskusta Jokereiden pipo päähän ja asetutaan sängylle makaamaan. Saatat oikeasti varmistaa seuraavan tapaamisen ja (oikean) puhelinnumeron saamisen sillä, ettet hillu ympäriinsä pukeutuneena siihen Jokereiden pipoon tai rusettiin.

*
Some Velvet Morning
Joskus nainen on häipynyt ennen heräämistäsi. Joskus pelkäät hänen muuttaneen jo luoksesi. Jos heräät pandan vierestä, herää panda todennäköisesti ihmisapinan vierestä. Eläinkuntaa kummatkin.
P.S. Teellä, buranalla, cokiksella ja juustovoileivillä on saatu monta puhelinnumeroa.

*
Lady Bird
Myös me naiset osaamme. Miehiä on pokattu/yritetty pokata niin kehumalla lippistä, kenkiä, hampaita kuin bändipaitaakin.

Joskus on myös reissattu kerran kolmessa tunnissa kulkevalla bussilla Espoon perukoille juomaan kaksi tölkkiä bisseä ja kuuntelemaan doomia. Sitten on yritetty päästä takaisin kotiin tiedustelemalla yöbussia ja ihmetelty miehen repeämistä hervottomaan nauruun. Tiedossa olisi joko kallis taksimatka tai yöpyminen. Joskus tästä on seurannut myöhemmin avioliitto ja kaksi kissaa...

Yhteisille jatkoille on keploteltu monin keinoin: on ankkuroiduttu miehen käsivarteen nippusitein, valehdeltu avaimen jääneen kotiin, luvattu tarjota kunnon ruokaa, lupailtu ties millaisia orgioita, haluttu nähdä miehen omistama Nelimarkan taulu tai esitetty arkaa naista itähelsinkiläisessä yöbussissa.

Siellä jatkoilla on sitten riisuuduttu heti eteisessä, puhuttu kolme tuntia jugendista, siirrelty miehen kättä polvelta roskakoriin, nukahdettu pöytään, hypitty sängyllä, laatattu vessassa, kiskottu paidankaulusta viekottelevasti alemmas ja juotu teetä. Toisinaan loppu on historiaa, toisinaan runoutta, joskus proosaa, joskus Reginaa ja toisinaan kotimatkaa... Sorry 'bout That!

Nuolaisin ennen kuin tipahti. Väitin jo päässeeni ilmiöstä. Ja paskat. Aamuöiden ritarit ovat täällä taas.

Vaikka viime aikoina elämäni onkin ollut työtätyötä ja kuumettanuhaasairastamista, olen siitä huolimatta onnistunut taas pääsemään muutaman aamuyön ritarin yösoittolistalle. Hyvä suoritus sinänsä, en ole osasta heistä kuullut sitten yhtään mitään melkein vuoteen. Kevättä taitaa olla rinnassa (tai jossain muualla) kuitenkin nyt niin paljon, että "romanttinen" viestintä on taas alkanut...

Aamuyön ritari on miespuolinen tuttava, ex-ihastus, ex-poikaystävä, ex-heila, puolituttu tai kaveri (kaukaisesta) menneisyydestä. Hän kulkee urheasti pitkin poikin asfalttiviidakkoa kaltaistensa kanssa, etsii elämäänsä jännitystä ja suuria tunteita. Kun suuret tunteet ja tunnetaistot eivät päätykään toivontunlaiseen lopputulokseen (nainen pääsee karkuun), on aika kaivaa nykyajan romanttisen viestinnän ykkösväline esiin ja ryhtyä soittelemaan.

Puhelimeni on taas nykyisin viikonloppuöisin äänettömällä, vaikka mielelläni pitäisi sen normaalisti auki. Minulla on vanhenevat vanhemmat ja maailman paras sisko, joiden tavoitettavissa haluan olla. Joskus myös joku kaveri jättää avaimet sisään ja tarvitsee yösijaa. Minä asun lähellä keskustaa, joten tänne olisi helppo tulla. (Sen taitavat ritaritkin tajuta...)

*

Jokin viikko sitten heräsin sunnuntaihin virkeänä. Olin kaverin kanssa muutamalla ja tulin ajoissa kotiin. Jostain syystä napsautin puhelimeni äänettömälle ennen unia.

Aamun kunniaksi oltiin menossa kahville ja kävelylle työkaverin kanssa. Kun vilkaisin puhelintani, pelästyin aluksi. Viisi vastaamatonta puhelua ja lukuisia tekstareita. Kädet vapisten tsekkasin puhelimeni. Olisiko porukoille sattunut jotain?

Puhelutiedoista löytyi viisi soittoa neljältä ei aamuyön ritarilta. Yhden (ex-ihastus, nykyinen hyvä ystävä) kanssa olen jatkuvasti yhteydessä, nämä kolme muuta olivat suuri yllätys. Tekstarit olivat samoilta kavereilta. Hyvä ystävä oli taas tapellut on-off-mimminsä kanssa, joten olisi ollut valituskanavaa vailla. Toinenkin ritari sai osittain anteeksi, sillä naapurissa asuva tyyppi oli unohtanut avaimensa sisään ja kyseli sohvapaikkaa. (Humalan aiheuttamista kirjoitusvirheistä ja vanhoista kokemuksista viisastuneena hieman epäilyllä suhtautuisin hänen sohvalla pysymiseensä...) Kaksi muuta oli kyllä rehellisesti harrastamassa lipevää etenemistä "Ootko hei baarissa tai jatkoilla?"-kysymyksineen. Kummastutti ja huvitti.

Tämän jälkeen joka viikonloppu on joku näistä tai muista aamuyön sankareista viestinyt tai soitellut aamuyöstä. Kun en ole aiemminkaan kämppääni ketään näitä tyyppejä tähän aikaan päästänyt (paitsi sen naapurin) enkä yhdellekään mitään vastannut, en jaksa kuin ihmetellä - enkä ota tällaista huomiota ainakaan kohteliaisuutena.

Siis oikeasti: Kuka mies oikeasti luulee olevansa taivaan lahja naiselle, joka on nukkunut autuasti kuin pieni porsas ja herää kesken unien? Luullaanko ihan yleisesti, että joku tuntia aiemmin baarista kotiin hipsinyt mimmi pinkaisee yöpaita liehuen päästämään aamuyön sankarin kämppäänsä ja kehrää onnesta ja autuudesta pahanhajuisen, humalaisen ja sössöttävän kaverin kunnioittaessa kotiaan läsnäolollaan? Missä miesten käsityölehdessä tällaisia pokausohjeita annetaan?

*

Tämän aamuyön saldo oli yksi puhelu ja yksi tekstari. Kohta pitää taas napsauttaa puhelin yöunilleen, jotta saa nukkua rauhassa...

kuutamo + ahdistus + ahistus + liian aikainen ylösnousemus + väsy + känkkä + pian koittava loma + nuha + sekavat unet = haukotus

Tapasin tänään kaupunginosan kovimman pelimiehen. Se tietää mut helpoksi nakiksi, joten se istui tyytyväisenä odottamassa ohikulkemista ja tuhisi tyytyväisenä. Parin minuutin rapsutuksen jälkeen se lerputti autuaana sinistä kieltään ja nojasi polveeni. Chow-chowt ovat sitten hauskoja. Wuh! :)

Viime syksyn uskomattoman upean konsertin jälkeen olen odotellut Leonard Cohenin kiertuetaltiointia. Kipitin perjantaina kotiin cd laukussa ja mätkähdin lattialle kuunteluasentoon. Koko viikonloppu on kulunut sedän ääntä kuunnellessa.

Kuvaavaa viime syksylleni, keikka oli suurin piirtein ainoita asioita, joita haluan syksystä muistaa, harvoja valopilkkuja pölyerämaassa. Se ääni.... *purrr*

Laitettiin kaverin kanssa hyvää ruokaa, maisteltiin juustoja ja suklaata ja nautiskeltiiin hyvää kuohuviiniä ja fiksaamaani maistuvaa maustevettä. Sitten lähdimme parille baariin. Kaverini pääsi kotiin jo yhden maissa, minä kolmen aikaan. Molemmat hyvässä hapessa.

Puhuimme illalla ja viime yönä suurista kysymyksistä. Jotenkin tuntuu, että tässä iässä tietyt asiat kiertävää kehää - niistä ei pääse yli eikä ympäri.

Tuttavapiirin hieman yllättäen versonut vauvabuumi ei ole aiheuttanut vain ihastuksen huokauksia. Se on aiheuttanut myöskin surua, osattomuuden tunnetta, kateutta, pahaa mieltä ja ahdistusta. Minä seuraan tilannetta jotenkin ulkopuolisena, koska minä en tällä hetkellä a) odota lasta b) halua (odottaa) lasta.

Useammalla ystävälläni on pitkä parisuhde kariutunut viime kesän ja syksyn aikana, moni on huolestunut tulevasta elämästään ja perheunelmistaan. Se, että kaveri jätti pillerit pois lokakuussa ja napsahti raskaaksi marraskuussa, on kipeä paikka naiselle, joka oli juuri saanut avomiehensä suostumaan ajatukseen lapsesta - ja sitten tuli ero. Monen mielessä velloo paha mieli, josta potee huonoa omatuntoa. Ei oikein tiedä, kenelle uskaltaisi puhua sisällään kasvavasta, tuskaisasta möykystä. Ystävänä sitä voi auttaa (vain) kuuntelemalla.

*

Istuin baarissa katselemassa jälleen kerran fashinoivaa näytelmää. Ihmiset ovat loputtoman mielenkiintoisia. Ihmisten ulkonäkö, kehonkieli, puheet ja muu toiminta eivät lakkaa kiinnostamasta. Olen joutunut monta kertaa hiukan noloon tilanteeseen, kun olen seurannut jonkun ihmisen käytöstä ja jäänyt kiinni. Onneksi mitään aggreilua ei ole seurannut, mutta ihan tarpeeksi moni mies on kyllä ollut tunkemassa seuraani.

Baariympäristössä ihminen kaikkine huolineen, haluineen, murheineen ja toiveineen on tietyssä mielessä paljaimmillaan. Halutaan pitää hauskaa, tavata kivoja ihmisiä, löytää Se Oikea, pokata hetken huvi, unohtaa arki... Ensin ylläpidetään upeaa fasadia, todellista Potemkinin kulissia. Illan ja yön kuluessa esille kuluu ja näkyy jotain muuta; jotain paljon aidompaa ja usein surullisempaa.

Olen siinä mielessä 1900-luvun alkuvuosikymmenten lapsi, että tunnen täysin epä-älyllistä viehtymystä rappioromantiikkaan vanhojen symbolistien tapaan. Vaikka monen mielestä nykyinen yöelämä on banaalia, hohdotonta, ilotonta ja mautonta karnevalistista teatteria, näen sen rinnalla kuitenkin myös dekandentilla tavalla unenomaista kauneutta. Yössä väreilee edelleen erilainen lataus kuin päivässä: vaara, intohimo, toiveet, valheet, tunteet ja reaktiot kätkeytyvät yön tumman viittaan.

*

Kun astelin aamuyön pehmeässä ja kosteassa hämärässä kotiin pitkin sateen kastelemaan asfalttia, mietin huvittuneena omaa baarissaolomotiiviani, joka on kovin samanlainen kuin muukin suhtautuminen ihmisiin. Tykkään katsella ihmisiä ja tutustua uusiin ihmisiin, ja minusta on ihanaa jutella ihmisten kanssa.

Hupaisin tai monen mielestä lapsellisin piirteeni lienee kuitenkin se, että tykkään olla seurassa, mutta yksin. Osa nimeäisi sen pelkuruudeksi. Mielestäni ulkopuolelta näkee selvemmin - tai ainakin voi säilyttää näin illuusion kontrollista omassa maailmassaan.

Aamuinen laahautuminen salille on aina palkitsevaa: herää mukavasti ja saa hyvän alun päivälle. Sitten voikin kauppareissun, hiustenpesun ja lounaspatongin jälkeen etsiä tyytyväisenä hyviä kääretorttureseptejä ja mokkapalaohjeita netistä, kun on luvannut töihin väkertää leivonnaisia maanantaiksi. On sellainen hyveellinen ja pirteäntarmokas perheenemäntäolo. (Vaikka samaan aikaan riemuitseekin, että ei ole sitä perhettä...)

Aamuyöllä tuli herättyä puoli viideltä, kun naapurin pariskunta kotiutui baarista ja kapusi parvelleen, joka lienee kulmittain/päittäin oman parveni seinän takana. Oletettavasti miespuolinen putosi parvelta tai oli kaataa sen, sillä siitä karjaisusta olisi ollut Tarzankin kateellinen. Naispuolisen kauhunkiljaisu taas oli suoraan jostain vanhasta kauhuleffasta. Onneksi näiden elokuvallisten äänien jälkeen tuli hiljaisuus, oletettavasti sammuminen. Minäkin saatoin jatkaa uniani ja pinkoa salille sitten vähän ennen kymmentä.

Naapurin pariskunta ilmeisesti heräsi samoihin aikoihin kun meitsi palasi salilta, sillä joku laattasi kauan ja hartaasti samaan aikaan, kun minä pesin hiuksiani. Nyt on ilmeisesti olo parempi, sillä kumpikin vinkuu parhaillaan kuin pistetty sika. Odotan mielenkiinnolla, rysähtääkö minun parveni nurin vai kaatuuko seinä ensin. Pohdin edelleen, miten he ovat onnistuneet huonontamaan äänieristystä edeltävän asukkaan jäljeltä noin mahtavasti. Samaan aikaan pohdin, kuuluuko kaikki täältä minun puoleltani yhtä hyvin naapuriin. Tällä puolella ei tosin viime aikoina ole muuta kuin niistetty, yskitty, sairastettu ja kuunneltu joskus pikkuisen meteliä...

Tuli taas tänään närkästyttyä ihmisten huonosta käytöksestä oikein kunnolla. Siis oikeasti, tekisi mieli säätää asetus ja testi siitä, osaako ihminen käyttäytyä. Ne apinat, jotka eivät testistä selviäisi, saisivat porttikiellon julkisille paikoille ja julkisiin tilanteisiin.

Apinamaisuuksia:
- jatkuva hölötys jumppatunnilla (ohjaajalle pointsit, kahden huomautuksen jälkeen se heitti lörpöt ulos)
- puhelimeen vastaaminen ja keskustelu kauppaostoksista kokouksessa, jossa ryhmä aikuisia on kokoontunut pohtimaan ongelmanuoren tulevaisuutta
- kaikkien ohikulkijoiden kovaääninen arvostelu kahvikupin äärellä
- karkkipaperien heittäminen maahan, ei roskikseen
- oman kännisen seksielämänsä kovaääninen retostelu aamun työmatkalaisbussissa bisse kädessä
- yritys ajaa jalankulkijan yli suojatiellä, keskisormen näyttäminen ja huutelu (aah, kerrankin poliisit oikeassa paikassa!)