Darkness, my old friend
Kirjoista tulee hyvä mieli. Kiertelin suosikkiantikvariaattini hyllyjä, silittelin koreita ja kuluneita teoksia. Kuuntelin asiakkaiden ja omistajan hiljaista puhetta ja valitsin syliini kasan luettavaa. Nyt nukuttaa ihan vietävästi. Silti haluaisin vain lukea niitä ihania kirjoja...
(Ääni, joka tulee kohta pääni osumisesta tyynyyn. Toivottavasti en osu esmes sängynpäätyyn...)
*
DJÄNG!
(Ääni, joka tulee siitä, kun aamulla herään polla ihan sekaisin unesta ja univajeesta.)
Uneton Kalliossa työskentelee edelleen.
Monen päivän valvontojen vuoksi muistutan hallusinoivaa mustavalasta.
Jippii.
Loppukiireen aina aiheuttavat kuololinjat ovat perseestä.
Pelkään nukahtavani joka kerta katsoessani sängyn suuntaan.
Vielä pari tuntia. Sitten saa nukkua kokonaista viisi tuntia.
Jee.
Just nyt olisi ehdottomasti tarvetta isolle ja pörröiselle haukulle, joka veisi ensin puolen tunnin lenkille, haluaisi pallutusta loputtomasti ja katseli osaaottavasti minua, kun teen taas töitä puolet yöstä. Ja toimisi tarvittaessa lämpöisenä jalkatyynynä.
Pakko laahautua itse lenkkinsä, pilkkiä papereiden edessä, kiskoa villasukat jalkaan ja yrittää päästä joskus nukkumaan. Vielä pari päivää pitäisi jaksaa. Voihan jip-pii.
*
Pakko täyttää tämä ennen töihin palaamista...
MITÄ JOS..?
Huomaisit olevasi raskaana?
- Saisin sydärin...
Ihastuksesi suutelisi sinua?
- Ihastus? Mikä se on?
Voittaisit lotossa miljoonan?
- Reissaisin, ottaisin puoli vuotta virkavapaata ja opiskelisin, ostaisin asunnon, hemmottelisin läheisiäni ja ostaisin muutamia kirjoja...
VIIMEISET?
Viimeisin juomasi juoma?
- Vesi
Viimeisin lukemasi kirja?
- Olipa kerran (Björn Landströmin kuvittama satukirja, joka löytyi kirpparilta)
Viimeisin ostamasi tavara?
- Limsapullo
Viimeisin sanomasi sana?
- Huomiseen!
Viimeisin tekemäsi urheilusuoritus?
- Kävely pitkin ja poikin Kalliota
Viimeisin katsomasi elokuva?
- Tapaus Punahilkka
VOISITKO KUVITELLA
Juoda itsesi ympärikänniin?
- Vahinkoja sattuu joskus...
Alkaa käyttää huumeita?
- En todellakaan!
Tappaa?
- En. Hätävarjeluna saattaisin vahingossa käydä silloin, jos taistelisin henkeni edestä enkä pääsisi pakoon.
Karata kotoa?
- En, mutta kyllä joskus aikuisenakin kotoa karataan niin lenkille kuin kaupungillekin, jos seinät tuntuvat kaatuvan päälle. :)
OLETKO KOSKAAN?
Nolostunut kunnolla?
- Montakohan miljoonaa kertaa...?
Salannut jotain?
- Kyllä.
Ollut sanoinkuvaamattoman onnellinen?
- Joskus kauan sitten, muistaakseni.
MITÄ...
Mitä on rakkaus?
- Pakko lainata Yökalaa: "In my world, love is for poets..."
Miltä tuntuu juuri nyt?
- Ahistaa...
Kuunteletko jotain kappaletta nyt?
- Garoun levy pyörii, biisinä Seul
Oletko koskaan ollut rakastunut?
- Lienen ollut.
Oletko koskaan menettänyt ketään, ketä et voi saada koskaan
takaisin?
- Olen.
Onko sydämesi koskaan särkynyt?
- On.
Missä olet tällä hetkellä?
- Kotona.
Kenen kanssa?
- Itseni kanssa.
Paistaako ulkona aurinko?
- Ei, mutta on kuulasta.
Lempikarkki?
- Suklaa
Kahvia?
- Joskus...
Teetä?
- Joka päivä, vihreää mieluiten.
Kaakao?
- Kermavaahdolla, kiitos!
Alkoholipitoisia juomia?
- Valikoiden silloin, kun mieli tekee ja aika on sopiva.
Oletko musikaalinen?
- Jonkin verran...
Paljonko kulutat rahaa kun shoppailet?
- Vaihtelevasti.
Käytkö salilla?
- Käyn liian vähän.
Oletko koskaan meinannut kuolla?
- Noloudesta kyllä.
Kenelle lähetit tekstiviestin viimeksi?
- Työkaverille.
Kuka sinulle?
- Työkaveri.
Kuka haluaisit olla?
- Minä. Paranneltuna ja ilman ahistusta.
Haluaisiko joku olla sinä?
- Tuskin.
Televisiosta tulee yksi suosikkielokuvistani, Mikael Persbrandtin tähdittämä Dag och Natt, jossa ihmisyys on paljaimmillaan.
Muistan miten katselin elokuvaa pienen ruotsalaiskaupungin elokuvateatterissa miettien senhetkistä elämäntilannettani.
Nyt katson samaa elokuvaa tekemättömät työt helmassani ja pohdin nykyistä elämäntilannettani.
Elokuvan teho ei koskaan vähene, koska se käsittelee elämän peruskysymyksiä. Ja koska Mikael Persbrandtin silmissä on koko maailma.
Olen tavattoman väsynyt, päätä särkee.
Silti uni jäänee taaskin vähälle, sillä kädessäni on mitä vangitsevin kirja. Se on pakko lukea heti toisen kerran.
Nuoren pojan unelma, elämää suurempi.
Suosittelen lämpimästi:
Katri Lipson: Kosmonautti
Selailin tässä töidentekotauolla (ehdinköhän tänä yönä nukkua yli neljä tuntia...?) vanhoja merkintöjäni ja sain vahvistusta näkemykselleni kuluneesta syksystä, joka on todellakin yksi elämäni vaikeimmista periodeista. Jos nyt saisin muuttaa ja päättää ajankulua, dellaisin ajan syyskuun puolivälistä tähän asti täysin. Kyseisen pätkän ilonaiheet ovat olleet minimaaliset, mutta töitä on ollut koko ajan liikaa, stressitaso ollut tapissa siitä asti, sairastelu ja kiirepaniikki estäneet liikkumisen ja yleinen väsymys suuren osan muusta hauskuudesta. Koko syksy on ollut kuin pölyinen, kuoppainen, rosoinen ja pimeä tunneli, jossa eteneminen on rämpimistä ja mätkähdyksia mahalleen kerran toisensa jälkeen. Peilistä katsoo valkoista valasta muistuttava, hyytelömäisesti eteenpäin hyllyvä olio, jonka pääkään ei tykkään liian vähäisestä treenistä.
Jouluun tuntuu olevan toisaalta vain hetki ja toisaalta ikuisuus. Jotenkin sinne asti pitäisi jaksaa rämpiä, tavata ystäviä, ostaa lahjoja ja olla iloisen solidaarinen. Näillä 3-4 tunnin yöunilla siihen ei oikein pysty. Viikonloppunakin on niin paljon töitä, että hirvittää. Iso dl on alkuviikosta, joten pitää puristaa vaan. Saapa nähdä, jaksanko vyöryä Enslavedin keikalle, edes. Jouluna todennäköisesti laahaudun nuhakuumeisena vanhempien luokse ja makaan reporankana pyhät. Stressi purkautuu omalla kohdallani usein joko migreeninä tai muuna sairastamisena. Toivottavasti tämän joulun saisi olla terveenä. Lomalla saisi näin urheiltuakin muun touhun vastapainoksi.
Takaisin töiden pariin. Pitää olla onnellinen, että on niitä töitä.
Väsyttää.
Kiukuttaa.
Olo on apea.
Mikään ei onnistu.
Saan nukuttua neljän tunnin yöunet, jos on hyvä tsägä.
Funeral doom -levyt alkavat olla liian iloisia.
Pitää kaivaa kohta kissantappo- ja kirkonpolttobläkkislevyt esille ja kuunnella sitä rääkymistä.
Kuvaa hyvin sisäistä maailmaani tällä hetkellä.
Toinen vaihtoehto olisi koota kaikki überpaisutteluballadit esille, vetistellä koko ajan töitä tehdessä ja nauttia huomenna tuplaturpeista silmistä.
Mahtavat vaihtoehdot. Kyllä naisen elämä on mukavaa.
Tämä on varmasti yksi maailman kauneimpia biisejä. Olen kuunnellut sitä viime päivinä moneen kertaan. Upeimmillaan se oli Cohenin konsertissa, joka oli kyllä koko vuoden kohokohtia.
*
It's four in the morning, the end of December
I'm writing you now just to see if you're better
New York is cold, but I like where I'm living
There's music on Clinton Street all through the evening.
I hear that you're building your little house deep in the desert
You're living for nothing now, I hope you're keeping some kind of record.
Yes, and Jane came by with a lock of your hair
She said that you gave it to her
That night that you planned to go clear
Did you ever go clear?
Ah, the last time we saw you you looked so much older
Your famous blue raincoat was torn at the shoulder
You'd been to the station to meet every train
And you came home without Lili Marlene
And you treated my woman to a flake of your life
And when she came back she was nobody's wife.
Well I see you there with the rose in your teeth
One more thin gypsy thief
Well I see Jane's awake --
She sends her regards.
And what can I tell you my brother, my killer
What can I possibly say?
I guess that I miss you, I guess I forgive you
I'm glad you stood in my way.
If you ever come by here, for Jane or for me
Your enemy is sleeping, and his woman is free.
Yes, and thanks, for the trouble you took from her eyes
I thought it was there for good so I never tried.
And Jane came by with a lock of your hair
She said that you gave it to her
That night that you planned to go clear
-- Sincerely, L. Cohen
