SuperAssarit

Tilasin Indianasta, Yhdysvalloista, itselleni kirjan. Tilausvahvistukseni ei ollut perinteistä muotoa ”Olemme vastaanottaneet tilauksenne”. Sen sijaan tämä kirja oli kirjoittanut minulle kirjeen. Pitkän kirjeen! Kirje oli iloinen, inspiroiva, innostava, ja siinä kirjalla oli selkeästi oma persoona. Se kertoi elämästään divarin hyllyissä ja siitä, miten hyvää teen maailmalle ostaessani käytetyn kirjan. Se kertoi firmasta tarkemmin muun muassa mainitsemalla, että kaikista valikoiman 2 miljoonasta kirjasta minä valitsin juuri tämän kirjan – ja tein sen iloiseksi. Se kertoi naapuristaan romanttisesta romaanista sekä viskikirjasta, joka tipahteli hyllystä aina aamukahden aikoihin. Kirja oli pakkaamassa laukkujaan odottaen innolla tapaamistamme ja kertoi, mistä päin Indianaa se on lähdössä matkalle. Mukana olivat tilausvahvistus, asiakaspalvelun yhteystiedot ja tilaustiedot.

Tämä pieni ele – ihastuttava kirje tilaamaltani kirjalta – oli niin hieno asiakaskokemus, että aion jatkossakin kasvattaa kirjastoani tilaamalla opukseni heiltä. Vaikka saan joka kerta samanlaisen kirjeen, on tämä ihastuttava tilausvahvistus sellainen, ettei se haittaa. Itse asiassa säästin tilausvahvistuskirjeen ja esittelin sen vielä kollegoilleni hyvänä asiakaspalvelukokemuksena.

Firma oli selkeästi miettinyt asiakaskokemuksen tärkeyttä myös tilauksen jälkeen. Usein asiakaskokemusta mietitään vain asiakaspalvelutilanteessa tai kun firma yrittää saada uusia asiakkaita itselleen. Mutta entäpä sen jälkeen?

Itselläni oli hieman negatiivinen tilauskokemus erään printtifirman kanssa. Kuulin heistä vasta viikko tilaukseni jälkeen, koska heidän painokoneissaan oli ongelmia ja työt seisoivat. Ehdin pelätä joutuneeni huijatuksi ja oloni oli epävarma. Olisin halunnut saada edes lyhyen viestin ”Kiitos tilauksestanne! Valitettavasti meillä on tällä hetkellä teknisiä ongelmia painon kanssa. Palaamme asiaan pian.”

Hyvin, hyvin pienillä asioilla on suuri merkitys asiakkaan päässä. Niitä ei tulisi aliarvioida.
Muutamalla askeleella voit itsekin luoda asiakkaallesi hyvän mielen!

1.Kävele asiakkaasi kengissä ja kysy; millaisen kokemuksen minä haluaisin? Kyse ei ole siitä, että yrittäisit vain välttää negatiivisten kokemusten syntymistä. Kyse on lähtemättömän vaikutuksen luomisesta; sellaisen, jonka koettuaan asiakas haluaa palata uudestaan ja uudestaan juuri sinun tykösi. Käy koko asiakaskokemus läpi askel askeleelta. Mihin asiakas törmää ensimmäisenä ja mihin asiakkaan kokemus päättyy? Millaisia asioita itse arvostat asiakkaana? Jos löydät korjattavaa, korjaa se. Esimerkiksi verkkokaupan hidas toimiminen tai hankala nettisivunavigointi ovat negatiivinen asiakaskokemus siinä missä sotkuinen toimitila tai pahanmakuinen ruoka.

2. Älä vänkää asiakaspalautetta vastaan. Mikään ei kerro paremmin siitä, mikä toimii ja mikä ei, kuin suora palaute asiakkailta. Erityisesti uusille yrityksille ja yrittäjille asiakkaiden rehellinen palaute on elintärkeää, sillä se auttaa navigoimaan paremmin kohti uusia asiakkaita. Pidä silmällä saamiasi palautteita ja pyri vastaamaan niihin, jos mahdollista. Asiakaskokemukselle tekee hyvää, kun tulee kuulluksi asiakkaana. Myös positiivisen palautteen huomioiminen on erittäin hyvä tapa: Olen itse saanut saksalaiselta firmalta pienen tuotelahjan antamaani positiivista palautetta vastaan, mikä lämmittää sieluani vielä vuosienkin päästä!

3. Palvele, älä vain myy. Sen sijaan, että keskittyisit ainoastaan palveluusi tai tuotteeseesi ja sen mainostamiseen, pohdi, miten voisit opastaa ja palvella asiakkaitasi. Opastaminen ja palveleminen luo sinusta ammattimaisen kuvan asiantuntijana, joka on aidosti kiinnostunut asiakkaan parhaasta. Tämä taas lisää asiakkaan luottamusta. Hyvät asiakassuhteet perustuvat siihen, että samat henkilöt saadaan asioimaan samassa paikassa uudestaan ja uudestaan – ihmiset suosivat tuttua ja turvallista.

4. Jätä aikaa pienille positiivisille huomioille. Nopeus, tehokkuus ja ammattimainen asioiden hoitaminen ovat asiakkaiden mieleen. Toisaalta, liian nopea hutilointi ja välinpitämättömyys antavat sinusta töykeän kuvan. Ihmiset haluavat tuntea olevansa erityisiä, ja jokainen rakastaa pientä arjen hemmottelua. Minulle hemmottelua oli tuo kirjan kirjoittama kirje. Se oli sekä mahtava asiakaskokemus että teki minuun kerrassaan lähtemättömän vaikutuksen.

- SuperAssari Maarit

--------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Teen töitä osa-aikaisena. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni osa-aikaisena, ja vaikka haussa oli kokopäiväinen työ, olen todennut, että tämä järjestely sopiikin minulle paljon paremmin. Olen niitä, joilla on aina miljoona rautaa tulessa ja projekteja menossa siellä, täällä, tuolla, toisella mantereella. Matkailen tapaamassa minulle rakkaita ihmisiä, ja uppoudun harrastuksiini sydäntä myöten. Osa-aikaisena minulla on ollut mahdollisuus tasapainottaa työ ja siviilielämä haluamallani tavalla.

Osa-aikainen työ on parjattu sana ja tila, jota pidetään lähinnä opiskelijoille sopivana työmuotona. Työn pirstoutuessa yhä pienempiin alueisiin, osa-aikaistuminen tai lyhyet keikkatyöt jatkavat kasvuaan. Parjaamisen sijasta uutta tilannetta työmarkkinoilla olisikin hyvä katsoa siltä kantilta, että mitä positiivista osa-aikainen työ tuo työntekijälle verrattuna 40h/viikko -työskentelyyn.

Enemmän aikaa perheelle. Osa-aikatyö sopii erinomaisesti kotiäideille ja -isille. Jos työ on etätyötä, ei perheen parista tarvitse kiirehtiä työpaikalle tai etsiä lapsille hoitajaa. Lyhyemmät työajat jättävät sinulle energiaa kodin asioiden pyörittämiseen sekä parisuhteelle.

Urakehitys. Erityisesti kotiin lasta hoitamaan jäävälle osapuolelle osa-aikainen työ on erinomainen tapa pysyä kiinni urassa ja omassa ammatillisessa kehityksessä. Vaikka eteneminen uralla olisi hitaampaa kuin ennen lapsen syntymää, etenemistä tapahtuu silti. Opiskelijoille, työkokemusta hamuaville tai kroonisesti sairaille osa-aikainen työ on erinomainen mahdollisuus pysyä mukana työelämässä.

Aikaa omalle opiskelulle. Olitpa sitten halukas kehittämään omaa ammattitaitoasi tai opiskelemaan kansalaisopistossa jotain sinua kiinnostavaa, osa-aikaisessa työssä sinulle jää aikaa myös opinnoille.

Parempi vähän kuin ei mitään. Vaikka osa-aikaisuus tarkoittaa taloudellisesti pienempiä tuloja kuin täyspäiväinen työ, monien mielestä vähän tuloja on parempi kuin ei tuloja lainkaan. Yhdistettynä siihen, että olet mukana työelämässä, joka näyttää paremmalle CV:ssä kuin työttömyys, on osa-aikainen työ kannattava vaihtoehto.

Aikaa harrastuksille ja omille mielenkiinnon kohteille. Vähemmän töitä tarkoittaa luonnollisesti enemmän aikaa sinulle. Kiinnostipa sinua viulunsoitto, uusi kieli tai matkustaminen, osa-aikaisena sinulla on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia uusille harrastuksille kuin täyspäiväisillä.

Harrastuksista puheenollen, lähden tästä suunnittelemaan uusia askeleita isoon taideprojektiini. Projektin ensimmäinen osa saapuu Latviasta tällä viikolla.

En olisi saanut tehtyä sitä, jos olisin töissä kokopäiväisesti.

- SuperAssari Maarit

------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

”Työtoverini valitti esimiehelle, etten tee tarpeeksi töitä, ja esimies pisti minut täysin minulle sopimattomiin hommiin! Mikä vale!” ystäväni parahti minulle puhelimessa. ”Olen viidellä eri pisteellä ja hän vaatii minua kuudennelle pisteelle. Työtoveri itse tekee töitä vain yhdellä pisteellä. Kun valitin asiasta ylemmille tahoille, selvisi, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun työtoverini kyttää muita ja valittaa asioista, jotka eivät hänelle kuulu. Aikuinen ihminen!” hän puhisi ja oli selkeästi vihainen. ”En osaa tehdä kuudennen pisteen töitä. Resurssini eivät riitä siihen tai sen opetteluun. Meillä on talossa porukkaa, joka suorastaan odottaa, että pääsisi tekemään tuon pisteen töitä, mutta minut yritetään savustaa sinne vain yhden kiukuttelijan takia. Jos asia jatkuu näin, vaihdan työpaikkaa enemmin kuin menetän hermoni.”

Suomen ollessa tutkitusti yksi maailman epäempaattisimmista maista, ei ole yllättävää, että työpaikkakiusaaminen on Euroopan suurinta suomalaisissa työpaikoissa. Palkansaajista noin 6 prosenttia kokee työpaikkakiusaamista. Tämä on 2 kertaa enemmän kuin muualla Euroopassa keskimäärin.

Pohjimmiltaan työpaikkakiusaamisessa kyse on vallasta ja halusta hallita. Olipa kyseessä muiden tuskasta nauttiva kiusaaja, omaa epävarmuuttaan piilotteleva alistaja tai muuten vaan ääliö, eivät aikuiset käyttäydy sen fiksummin kuin 5-vuotiaat hiekkalaatikkonujakassa.

Yleisimpiä kiusaamisen muotoja ovat jatkuva kaltoinkohtelu yhden tai useamman työtoverin toimesta, uhkailu, nöyryytys, pelottelu, töiden sabotointi mm. kohtuuttomilla vaatimuksilla, eristäminen (mm. kokouksiin kutsumatta jättäminen ja tiedon pimittäminen), sekä henkinen väkivalta, johon kuuluvat myös haukkuminen ja naurunalaiseksi saattaminen.

Yhdysvaltalaisen the Workplace Bullying Instituten tutkimuksen (2017) mukaan 6 prosenttia kiusatuista menettää työnsä joko irtisanomisen tai irtisanoutumisen seurauksena. Samaisen tutkimuksen mukaan kiusaajista 70 prosenttia on miehiä, 63 prosenttia pomoja, 33 prosenttia kollegoita ja 6 prosenttia alaisia.

Tyypilliset kiusaajat

- Pelle Pilailija. Naurattaa itseään ja muita kiusattavan kustannuksella. Kuittaa asian huumoriksi ja pitää kiusattua huumorintajuttomana tiukkapipona.
- Ääliö. Ilkeä ihan puhtaasti ilkeyttään. Myrkyttää työympäristön tehokkaasti ja käyttäytyy aggressiivisesti.
-Sabotoija. Kyylää sinua haukkana ja pyrkii estämään onnistumisesi ja menestyksesi työssä. Pitää kollegoitaan kilpakumppaneina, jotka pitää murskata. Usein huono itsetunto.
-Kriitikko. Yleensä johtoasemassa oleva henkilö, joka kohtelee alaisiaan huonosti ja ruotii näiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä erittäin yksityiskohtaisesti. Ei anna rakentavaa palautetta.
-Juorukello. Jokaisessa työpaikassa on yksi juoruilija, mutta kiusaamiseksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun juorukello pyrkii aktiivisesti mustamaalaamaan toista ja keksii perättömiä juttuja.
-Portinvartija. Toimii epäsuorasti mm. estämällä kiusatulta pääsyn resursseihin, joita tämä tarvitsee onnistuakseen töissä tai edetäkseen urallaan. Esimerkiksi ei anna tarpeeksi aikaa töiden tekemiseen, vaatii asioita tehtäväksi ilman tarvittavia välineitä.
Miten selviän kiusaamisesta?

Kiusaamiseen reagoiminen riippuu kiusaajatyypistä. Parasta on dokumentoida kiusaamiset mahdollisimman hyvin (aika, paikka, kuka, mitä). Esitä dokumentit esimiehellesi. Jos esimiehesi tai pomosi on kiusaaja, esitä dokumentit HR-osastolle. Aina löytyy joku ylempi taho, jonka puoleen kääntyä. Kiusaamisesta voi vedota myös yrityksen maineeseen – mitä asiakkaat ja yhteistyökumppanit ajattelevat, jos asia leviää julkisuuteen. Tarvittaessa asiat viedään eteenpäin liittoon, lakimiehille ja joissakin tapauksissa julkisuuteen.

Jos asioille ei tule loppua, on parasta vaihtaa työpaikkaa. Mikään työ maailmassa ei ole oman terveyden ja mielenterveyden menettämisen arvoista. Vaikka ystäväni kokemus ei ole sieltä pahimmasta päästä (enkä yksityisyydensuojan vuoksi voi kertoa kaikkia yksityiskohtia), se täyttää kiusaamisen tunnusmerkit. Hän on ilmoittanut esimiehilleen vaihtavansa työpaikkaa, jos asia ei selviä. Ahkerana ja arvostettuna työntekijänä hänet haluttaisiin pitää firmassa, mutta itseään kunnioittavana hän ei takuulla jää katselemaan aikuisten hiekkalaatikkomeininkiä.

- SuperAssari Maarit

--------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Istun seuraamassa käsityön opetusta 6-luokkalaisille tytöille. Opettaja ehdottaa, että ”Maarithan voi auttaa, jos jollakulla on ongelma, kun sinä olet niin kätevä käsistäsi.”

”En voi,” vastaan nolostuen. ”Minä osaan vain piirtää, mutta käsitöistä en tiedä mitään. En osaa tehdä edes tyynyliinaa.”

Olin koko tuon puoli vuotta täysin hyödytön koulunkäyntiavustaja käsityötuntien aikana. Muut oppitunnit handlasin kyllä ongelmitta, myös opettajan sijaisuudet. Mutta se pahuksen käsityö!

Olen nyt myöhemmin ymmärtänyt, että minulla on henkilökohtainen totuus käsitöistä, joka kuuluu Minä + Käsityöt = Sutta ja Sekundaa. Tämä kumpuaa 1. luokan hirvittävästä leijona-aiheisesta ristipistotyöstä, jota en tajunnut toisin kuin muut oppilaat, ja turhautuneena viskasin koko saamarin leijonan lattialle. Itkua tuhertaen väänsin sen loppuun, koska oli pakko. Yläasteen käsityönmaikka ei ollut yhtään sen mukavampi kokemus, vaan hän pörräsi jo käsitöitä osaavien oppilaiden luona ja jätti minut yksin – avunpyynnöistä huolimatta – palastelemaan ties kuinka monet kalliit kankaat käyttökelvottomaksi silpuksi. Minä en vain parhaalla ymmärryksellänikään tajunnut, mitä olin tekemässä.

Lopulta lakkasin tekemästä mitään ja vitkuttelin kaikki työt niin, etten edes ehtinyt saada niitä valmiiksi. Ne olisi kuitenkin haukuttu lyttyyn ja annettu huono arvosana, yritinpä miten kovasti tahansa.

Tänä vuonna aloin pohtia, että olisi mukavaa aloittaa pehmojen valmistaminen huopakankaista ihan omaksi iloksi. TÖÖT! HENKILÖKOHTAINEN TOTUUS TÄÄLLÄ; MUISTA, ETTÄ SINÄ OLET POROPEUKALO. ÄLÄ ALOITA. PISTÄT KUITENKIN VAAN HUOPAPALAT PILALLE. IHAN VARMASTI PEHMOISTA TULEE VIELÄ SEN NÄKÖISIÄ, ETTÄ PITÄÄ SOITTAA MANAAJA PAIKALLE.

Yllättäen olenkin tilanteessa, jossa minun on neuvoteltava itse itseni kanssa. Henkilökohtainen totuus vastaan Totuus. Totuus kuuluu, että kuka tahansa voi oppia, opetus ja opettaja olivat laaduttomia yläasteaikana, ja ystävänikin opiskeli housujen lyhentämisestä itselleen maisterin tason pukusuunnittelijan ammatin ihan samalla taustalla kuin minä. Ei ole aidosti mitään syytä, miksen voisi ryhtyä tehtailemaan huopapehmoja. Ei mitään. Ja harjoittelulla niistä tulisi ajan saatossa söpöjä.

Törmäämme kaikkialla ja kaikkien kanssa henkilökohtaisiin totuuksiin. Keskustelu- ja neuvottelutilanteissa henkilökohtaiset totuudet nostavat päätään eniten – varsinkin, jos kyseessä on väittely. Oli se sitten toisen ihmisen, itsensä tai mielikuvitusolennon kanssa.

Työelämässä henkilökohtaisten totuuksien periaatteen ymmärtäminen on kultaakin kalliimpi. Vaikeissa tilanteissa et ole puhumassa ja vääntämässä asioiden kanssa, vaan haluat keskustella ihmisten kanssa. Jokaisella meistä on oma persoonamme, taustamme, uskomusjärjestelmämme ja sitä kautta omat henkilökohtaiset totuutemme. Se, mitä minä olen elänyt ja kokenut läpi on aivan erilaista kuin keskustelukumppanillani, vaikka lähtökohtamme olisivat samat. Koskaan ei pidä aliarvioida henkilökohtaisen totuuden merkitystä kommunikaatiossa. Esimerkiksi minä ja minun turakkikäsityöhistoriani, vs. joku, joka on nauttinut käsitöistä aina ja saanut siihen kannusta ja tukea. Kumpikaan ei ole oikeassa eikä väärässä; käsityöt ovat neutraali asia itsessään ja molemmilla meistä on siitä oma henkilökohtainen totuus perustuen omiin henkilökohtaisiin kokemuksiimme.

Sen, mitä on itse kokenut, on vaikeaa saada jonkun toisen ihmisen sanomisten kautta kokemattomaksi tai muuksi, mitä se on ollut. Minullakin on täysi työ neuvotella itseni ulos käsityökammosta, ja tässä neuvottelussa on sentään vain yksi neuvottelijaosapuoli!

Jos emme olisi niin sidoksissa kokemuksiemme tuomiin henkilökohtaisiin totuuksiin, uskaltaisimme olla vapaampia, avoimempia ja kokeilla muutakin. Mutta harvoin olemme. Tuttuus luo turvaa, ja negatiivinen kokemus on turvallisempi kuin tuntematon, vielä kokematon positiivinen kokemus.

Kun neuvottelet ja keskustelet ihmisten kanssa, pidä mielessäsi se, että sinun tulee myötätuntoisesti asettua ymmärtämään toista ihmistä. Sinun on katsottava tilannetta toisen henkilön silmin. Ymmärrä, että vänkäämisen taustalla ovat henkilön omat kokemukset ja henkilökohtaiset totuudet. Erottele asiat ja ihmiset toisistaan. Asiat vänkäävät, asiat pelottavat, asioista on kokemuksia ja tunneperäisiä totuuksia. Ihmiset itsessään ovat vain näiden asioiden astioita ja heijastavat niitä – yleensä tietämättään – ulospäin.

- SuperAssari Maarit

-------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Vuosi 1918, Fordin tehdas. Ajalle tyypillisesti työpäivien pituus on noin 16h, koska työntekijöitä tarvitaan kellon ympäri teollistuneen yhteiskunnan pyörittämisessä. Mutta, Ford Motor Company on eri mieltä. Se lyhentää työntekijöiden päivät 8 tuntiin ja tuplaa näin työntekijöiden palkan. Sen seurauksena tehtaan tuotto kasvaa ennätyksellisiin mittoihin. Työntekijät ovat keskittyneempiä ja tuotteliaampia saatuaan levätä hyvin. Ihmisaivot jaksavat työskennellä noin tunnin yhteen putkeen, jonka jälkeen ne tarvitsevat vartin tauon. Tunti ja vartti. Tunti ja vartti.

Lyhyemmät työpäivät eivät ole mikään uusi toive. Asiasta kampanjoitiin jo 30- ja 40-luvuilla, jolloin banderollein ja mainoslehtisin vaadittiin, että työpäivä tulisi lyhentää nelituntiseksi. Asiaa perusteltiin mm. vähenevällä masennuksella, kuten alla oleva kuvitus 1940-luvulta näyttää.

12-16 tunnin työpäivistä saavutettu 8 tunnin työpäivä on tietysti pyhä normi, johon ei missään nimessä saisi kajota. Ei edes sittenkään, kun 6 tunnin työpäivä on todistettu monta kertaa 8 tunnin päivää tehokkaammaksi. Ruotsissa 6 tunnin työpäivät tekivät hoitohenkilökunnasta 20% onnellisempaa ja 64% tuotteliaampaa. Pomoista 6/10 huomasi työn tehon parantuneen selkeästi työtunteja vähentämällä (lähde; Ohio University).

Eikä sitä jaksaisikaan suorittavaa tekemistä 8h putkeen päivittäin. Eihän mitään harrastuksiakaan odoteta kenenkään tekevän 8h putkeen yhdellä ruokatauolla ja parilla vessapiipahduksella. Kerropa lukeneesi joka päivä 8h putkeen tai katsoneesi Netflixiä saman ajan – tai herra jumala, urheilleesi tai pelanneesi pelejä 8h/päivä – ja saat osaksi hyvin huolestuneita katseita. Ettei nyt menisi tuo suorittaminen yliampuvaksi…? Pitäisikö sinun vähän vähentää?

Mutta, ei töissä. Ei työtehtävissä. Ei siellä, missä meidän pitäisi jaksaa viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, vieläpä skarppina.

Alex Soojung-Kim Pang tutki kirjassaan ”Rest: Why You Get More Done When You Work Less” (Lepää; Kuinka saat enemmän aikaa vähemmällä työllä) lyhyen työpäivän positiivisia vaikutuksia. Historiasta löytyi useita merkkihenkilöitä, jotka työskentelivät lyhyitä päiviä, joita rytmittivät tauot. Otetaan tähän kaksi herraa:

- Charles Darwin; 2 kertaa 90 minuuttia aamulla, myöhemmin päivällä 60 minuuttia lisää töitä.
- Matemaatikko Henri Poincaré; klo 10 – alkuiltapäivä. Alkuillasta lisää töitä klo 17-19.

Olemme osa luontoa ja lajina hyvin tuore tällä maapallolla. Nykyisenkaltainen vaativa teollistunut työ on maailman historian mittakaavassa vasta pieni alkusolu. Aivojamme ja meitä ei ole rakennettu paahtamaan tauoitta opiskeluiästä eläkeikään saakka.

Kuten sanonta kuuluu, ”Hautausmailla makaa paljon ahkeria työnpuurtajia, korvaamattomia työn sankareita”.

- SuperAssari Maarit

----------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Haluaisit keskittyä töihisi, mutta samaa asiaa tullaan taas kerran kysymään sinulta. Juurihan sinä kerroit tästä viime viikolla!

Onko tuttua? Jos samojen vastausten antaminen ja saman kuuman puurokupin kiertäminen alkaa tympiä, voi asiaa helpottaa muutamalla simppelillä ratkaisulla.

Yhteinen dokumenttipankki ja intra
Jos samoja tiedostoja, asioita, tietoa ja vastauksia tarvitaan säännöllisesti uudestaan ja uudestaan, niille kannattaa perustaa yksinkertainen, hyvin organisoitu ja helposti löytyvä dokumenttipankki. Dokumenttipankista löytyvät sekä ne tutut perusasiat, jotka uusien tulokkaiden pitää painaa mieleensä että vähän erikoisempien tilanteiden vastauksia, joista voi tarpeen tullen muistuttaa itseään. Tarvittavat tiedostot ovat yhdessä ja samassa paikassa sen sijaan, että niitä etsittäisiin ympäri firmaa, että kenenkäs takana tämä tiedosto tai info taas on.
Dokumenttipankista ja intrasta voi muokata kätevästi juuri yrityksen näköisen. Dokumenttipankkeihin voi myös antaa käyttöoikeuksia sen mukaan, kuka niitä tarvitsee. Esimerkiksi spesifien asiakasdokumenttien käyttöoikeudet – logot, graafiset ohjeet, tekstitiedostot, valokuvat jne. – kannattaa antaa vain kyseisessä projektissa työskenteleville.

Jotta dokumenttipankista ja intrasta olisi oikeasti hyötyä, muistathan pitää ne huolellisesti ajan tasalla!

Keskustele kahden kesken
Jos joku tietty naama kyselee sinulta koko ajan vastauksia, sovi hänen kanssaan kahdenkeskinen keskustelutuokio. Kerro, että autat mielelläsi, mutta et ehdi aina vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, koska se vie aikaa sinun ja asiakkaan tärkeiltä projekteilta. Kysy, onko hän katsonut asiaa sisäisestä intrasta tai dokumenttipankista. Pyydä, että hän tarkastaa ne ennen kuin hän säntää kysymään asiaa muilta. Jos asia jää vielä tarkastuksenkin jälkeen epäselväksi, hän voi ilman muuta kysyä asiaa sinulta tai tietyltä asiaan perehtyneeltä kollegalta.

Tarkastuslista
Jos mahdollista, anna yleinen tarkastuslista, josta työntekijät voivat katsoa, ovatko he etsineet vastausta kysymykseen jo olemassa olevista lähteistä. Onko intra tarkastettu? Onko näitä ja näitä korjausehdotuksia jo testattu? Onko ongelmasta keskusteltu tämän ja tämän asiantuntijan kanssa? Onko ongelman kanssa painiva työntekijä omatoimisesti tehnyt jo kaikkensa asian selvittämiseksi?

Palkkaa apujoukkoja
Jos ongelmat jatkuvat yllä listatuista ohjeista huolimatta, saatatte tarvita työpaikallenne ihan omaa yrityksen sisäistä asiakaspalvelijaa, joka vastaa työntekijöiden kysymyksiin ja auttaa heitä ratkomaan ongelmia. Tämänkaltainen sijoitus tulee maksamaan itsensä takaisin siten, että kun ongelmien selvitys on ”ulkoistettu” omasta konttorista yrityksen sisäiselle auttajalle, jokainen saa keskittyä rauhassa töihinsä ilman keskeytyksiä.

- SuperAssari Maarit

----------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Kamalalta kuulostava otsikko. Että mämmikouramainen sählääminenkö muka työelämän uusi etiketti, jonka mukaan toimitaan?

Kyllä, mitä tulee uskominen johtamisen professori Riitta Viitalaa, joka totesi YLElle suoraan, että ”Hutiloinnista on tullut normaalia nykyajan työelämässä”. Viitala sanoo, että yllätymme, jos asiat menevätkin putkeen eikä mokia tule. Kaiken järjen mukaanhan sen pitäisi olla toiste päin; yllättyä, kun matkaan tuli mutkia, koska se on poikkeavuus arjessa.

Työelämän hutiloinnin pääpahis on tietenkin kiire. Kiire sinne, kiire tänne, liian vähän porukkaa, liian tiukkoja deadlineja, eikä sitä itsekään osaa pysähtyä, kun kiiresuorittaminen on syöpynyt selkärankaan.

Vanha suomalainen sanontakin tietää, että kiireellä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Miksi kiire olisi työelämän suositeltava normi, johon meidän on vain tyydyttävä?

Miksi emme kapinoisi sitä vastaan, että helvetti sentään, eikö tässä saa tehdä töitään rauhassa, jolloin laatu paranee ja kaikki ovat pitkällä tähtäimellä tyytyväisiä? Jätettäisiin se lähitulevaisuuden tavoitteiden tuijottelu, nopean tyydytyksen hakeminen, ja keskityttäisiin aidosti toimiviin ratkaisuihin, joista on hyötyä vielä kymmenen vuoden päästä. Onhan se toki vaikeaa, koska ihminen ajattelee mielellään lähitulevaisuutta eikä välttämättä hahmota pitkän ajan konsepteja. Ehkä se on myös puhtaasti laiskuutta yritysjohdon tasolta. Hoidetaan tämä nyt näin ja katsotaan sitten myöhemmin mitä tuli tehtyä ja mitä muutoksia pitäisi tehdä.

Myös esimiesten ja työnjohdon tulisi kommunikoida selkeästi ja rytmittää töille niihin kuuluva aika. Olla ylikuormittamatta jatkuvasti työntekijöitään ja jättää näin hutilointi ilman mahdollisuutta kukoistaa. On hankalaa tehdä parhaansa, jos työnjohto ei anna siihen mahdollisuutta.

Joskus on oikeasti myös nieltävä se kuuluisa suomalainen sisu ja myönnettävä, että hukun hommiin, en ehdi, päivässä ei ole tarpeeksi tunteja tälle. Että me ei muuten enää handlata asioita täällä keskenämme. Silloin se sisukkuus on siirrettävä siihen, että sisukkaasti uskaltaa pyytää apua. On ihan tervettä myöntää se ja pyrkiä välttämään mämmikourahutilointia jo ihan oman mielenterveytensäkin vuoksi. Eipähän tarvitse tehdä samaa asiaa viittä kertaa pelihousujaan palastellen vain siksi, ettei ollut aikaa tehdä sitä kunnolla ensimmäisellä kerralla – eikä toisella, eikä kolmannella eikä vielä neljännelläkään.

Huuda apua vaikka talon ulkopuoliselta SuperAssarilta, jos ei muuta. Me kun olemme täällä palveluvalmiudessa melko pitkälle 24/7, ympäri maailmaa ripoteltuina.

On nimittäin tullut huomattua, että apua todellakin tarvitaan työpaikoilla erinäisiin tehtäviin, erinäisistä syistä.

- SuperAssari Maarit

-------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Eikö sana kuulu vai eikö se mene perille?

Kun kommunikoinnin kulttuuri on yksi maailman epäempaattisimmista - 63 maasta Suomi on empaattisuudessaan sijalla 57 – menee palautteenanto monen suomalaisen työpaikalla jotakuinkin noin.

Tulikivenkatkuinen röhinä siitä, mikä meni pieleen. Tuima nyrkin puiminen ja sen alleviivaaminen, miten helvetin tyhmä alainen on. Mielellään julkisena esityksenä kuin hirttotuomion saaneen rikollisen teloitus. Oppivatpahan muutkin työpaikalla siihen, miten täällä tanssitaan ja kenen pillin tahtiin. Menisi siinä saarnaamisessa itse perkelekin hiljaiseksi.

Eikä tietenkään pidä unohtaa suomalaista mentaliteettia, jossa kehua ei saa, tai muuten kehujen kohde ylpistyy. Kuvittelee vielä olevansa jotain. Ja jestas, mies kehumassa tai kiittämässä toista miestä! Eihän tässä nyt homoksi voi ruveta (tällaiseenkin ajatusmalliin olen törmännyt).

Ja sitten mietitään, miksi innovaatioita ei synny, alaiset eivät tottele ja kunnioita, ja miksi sairauspoissaoloja ei saada vähenemään. Oh boy..!

Onneksi asian ei tarvitse olla näin. Tilannetta voidaan korjata, jos tahtoa löytyy – ja vähitellen sitä näyttää löytyvän. YLEkin tarttui hiljattain puhumattomuuden kulttuurin murtumiseen työpaikoilla.

Suomalaista keskustelukulttuuria leimannut syyllistäminen ja päiden vaatiminen vadille tuntuu olevan muuttumassa. Ehkä kyseessä on uuden sukupolven mukanaan tuoma käyttäytymisaalto (ehkä yhä kansainvälisemmän kanssakäymisen sivutuotteena). Ehkä moderni johtajuus ja esimiestyö alkaa upota ihmisiin. Oli miten oli, kyseinen kehitys on positiivinen muutos, joka – jos se jatkuu ja tulee normiksi – tulee edesauttamaan suomalaista työelämää runsain mitoin. Tuloksia tullaan mittaamaan rahassa, sillä hyvinvoiva työntekijä, joka saa tervettä ja ohjaavaa palautetta, on tuottelias työntekijä. Hän tietää mitä häneltä tahdotaan, miten asiat suoritetaan ja uskaltaa myös kysyä apua ja neuvoa. Hän palvelee asiakkaita paremmin ja vaikuttaa positiivisesti yrityksen mielikuvaan ostajien korvien välissä.

Meillä Wannadolla korostetaan avointa kommunikaatiota. Vaikka meillä on yrityksen omistajat, esimiehet ja projektipäälliköt, kommunikoinnissa ei ole portaikkoja. Ketään ei kumarrella eikä kenellekään pyllistellä. Sana liikkuu vapaasti suuntaan ja toiseen. Ohjaus ja korjausliike tapahtuvat yksityisesti asianomaisen kanssa, kun taas positiivista palautetta pyritään jakamaan julkisesti. Meillä on Slackissa oma keskustelukanava, jonne saa heittää kiitoksia ja ruusuja kollegoille. Kehua ja kiittää saa mistä tahansa, sillä kehua ja kiitosta ei tarvitse säästää suomalaiseen tapaan vain erikoistilanteisiin.

Itse kiitin eilen projektipäällikköä siitä, että hänellä on aina aikaa opastaa minua, vaikka hänen kalenterinsa olisi miten tiukkaan ahdettu. Uutta kollegaani kiitin ja kehuin siitä, että hän jaksoi vääntää vaikean työtehtävän loppuun, vaikka hän oli aivan vierailla vesillä käämi kärähtämässä hetkenä minä hyvänsä.

Mistä sinä voisit kiittää tai kehua kollegaasi, alaistasi tai pomoasi tänään?

- SuperAssari Maarit

------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Elämän prioriteetit. Mitä ne ovat? Jokaisella on varmaankin vastaus kysymykseen omista prioriteeteistaan, mutta tuleeko niitä sitten kuitenkaan noudattaneeksi? Onko niihin aikaa, varaa, rahaa, resursseja? Deadlineja, sen hankalan anopin miellyttämistä, lasten kanssa kiukuttelua, puolison passaamista, veroja, laskuja, velkaa, terveyshuolia, ulkonäköpaineita, menestymisahdistusta, poliittisia vänkäämisiä, itsensä vähättelyä… Mitä näitä asioita nyt on, joiden parissa se arki pääasiallisesti kuluu.

Mitä, jos eläisitkin tietoisesti niin, ettei sinun kuolinvuoteella tarvitsisi katua tai surra asioita? Ja mitä, jos kertoisin, että tuollainen elämä ei edes vaadi mitään lisävaivaa? Voisit aloittaa vaikka heti huomenna. Etkö usko? Katsotaanpa:

Alastair McAlpine työskentelee Kapkaupungissa saattohoidossa olevien lasten parissa. Hän kysyi pikku potilailtaan, mikä on ollut elämässä mukavinta, ja mitä he olisivat halunneet tehdä enemmän. Vastauksia hän listasi Twitteriinsä.

Kyllä, puhumme nyt kuolevista lapsista. Yleensähän ajatus on, että kun kuollaan, ollaan vanhoja. Että kyllä siihen ikään mennessä ehtii tehdä sitä ja tätä. Että sitten, kun jään eläkkeelle tai kun saavutan tämän etapin X, niin voin tehdä tuota tai tätä – tai ylipäätään olen vasta sitten haluamani asian arvoinen! Me ladyt voisimme listata tähän vaikka että en pistä bikineitä päälleni ennen kuin vaaka näyttää tiettyä kahden numeron sarjaa. Kesäkin tulossa!

Mutta kukaan ei tiedä, tuleeko oikeasti elämään vanhaksi. Ja vaikka eläisikin, onko enää tarpeeksi hyvässä kunnossa toteuttamaan prioriteettejaan samoin kuin nuorempana?

Mitä lapset sitten vastasivat McAlpinen kysymyksiin?

Lemmikit, kirjoitetut ja usein vanhempien lukemat tarinat (kuten Harry Potter), nauraminen ja hauskat ihmiset, leikkiminen ja lempilelut (ja -sankarit) sekä läheiset ihmiset nousivat usein esiin lasten vastauksissa. Kaikkein suurimmaksi asiaksi nousi kiltteys; ystävällisyys toisia kohtaan. Lapset puhuivat siitä, miten ystävä oli tehnyt jonkun kauniin teon tai miten joku oli ollut mukava heille. Miten ystävä ei edes huomannut, että olin kalju tai miten ystävää ei hetkauttanut valtava leikkausarpi.
Ystävällisyyden yläpuolelle kiilasi vain yksi asia; jäätelö. Joka ikinen lapsi vastasi yhdeksi elämän parhaimmista ykkösjutuista jäätelön. Litrakaupalla lempparijäätelöä!

Kukaan ei kertonut toivovansa, että olisinpa katsonut enemmän telkkaria tai ollut enemmän somessa. Myös riitoja ja draamaa inhottiin, sekä tietysti sairaalassa olemista. Uiminen kun olisi ollut paljon mukavampaa, kuin sairaalassa olo.

Vastaukset olivat hyvin samankaltaisia, kuin pitkään ikään ehtineiden, saattohoidossa olevien potilaiden, joiden ajatuksia Bronnie Ware kokosi kirjaansa Viisi viimeistä toivetta – Elä, älä kadu. Waren keräämissä kertomuksissa vanhukset korostivat pitkästä elämästään huolimatta tismalleen samoja asioita kuin lapset: läheiset, huumori ja se, ettei ota elämää niin vakavasti, elämästä nauttiminen ja enemmän aikaa sille, mitä aidosti rakastaa. Moni harmitteli, ettei tullutkaan tehtyä koskaan sitä tiettyä juttua, jonka aina halusi tehdä, ja yleisin syy siihen ei ollut rahan tai resurssien puute. Syyksi kerrottiin joko pelko, liika kiire tai ajatus siitä, että mitähän muut sanovat tästä. Siinä, missä lapset halusivat leikkiä, useimmat aikuiset toivoivat, että olisivat aloittaneet harrastuksen; tanssineet, laulaneet, maalanneet, olleet jollain tavalla luovia. Ostaneet sen jutun, jonka aina halusivat. Pukeutuneet tietyllä tavalla. Uudistaneet tukkansa siihen villiin lookiin. Uskaltaneet reilusti repäistä ja antaa oman itsensä loistaa 100 prosentin aitoudella!

Pitkiä työpäiviä, tiukkaa urakiitoa, ystävien unohtamista, huonoissa tilanteissa roikkumista, muiden mielipiteiden mukaan elämistä ja vähäistä aikaa rakkaille surtiin. Samoin surtiin sitä, ettei tullut annettua tai pyydettyä anteeksi – miten jokin draama tai kärhämä oli jäänyt selvittämättä jopa vuosikymmenien ajaksi. Usein oli jo liian myöhäistä edes hieroa sovintoa, sillä toinen osapuoli oli jo siirtynyt ajasta iäisyyteen.

Seuraan itse säännöllisesti kuolemanrajakokemuksia tutkivan amerikkalaisen Near-Death Experience Research Foundationin (Kuolemanrajakokemusten tutkimusseura) arkistoa. 1990-luvulta alkaen arkistoa pyörittänyt lääkäri- ja asianajajapariskunta Jeffrey ja Jody Long päivittävät arkistoon kuukausittain uusia kuolemanrajakokemuksia ympäri maailmaa. Aineistossa henkilöt ovat itse saaneet kertoa vapain sanoin kokemuksestaan, ilman analyyseja tai tuomioita.

Kun kuolema on käynyt kuiskaamassa korvaan, elämä muuttuu. NDERF:n arkistokuvauksista selviää, että moni kuolemaa silmästä silmään katsoneista kuvaa elämänsä prioriteettien muuttuneen täysin; jopa siinä määrin, että koko persoonallisuus on muuttunut. Prioriteeteiksi nousevat samat asiat, mistä saattohoidossa olevat lapset ja aikuiset kertoivat pitäneensä elämässään eniten; ilo, hauskanpito ja leikkiminen, läheiset, huumori, jäätelö, suklaa, lemmikit, omana itsenään oleminen. NDERF:n arkistoiden kuuluisin tapaus on Anita Moorjani. Jos haluat treenata aitoja prioriteetteja, Moorjanin kokemuksia voi lukea kirjasta Kuolema antoi minulle elämän.

”Kannattaa kirjoittaa muistiin;
Ole kiltti. Lue enemmän. Vietä aikaa perheesi kanssa. Vitsaile ja naura. Mene rannalle. Halaa koiraasi. Kerro sinulle tärkeälle ihmiselle, miten paljon välität hänestä.
Nämä ovat pääpiirteittäin ne asiat, joita lapset toivoivat tehneensä enemmän.
Ai niin, ja syö jäätelöä.”
- Alastair McAlpine

- SuperAssari Maarit

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Kriisi. Kukaan ei halua sitä omalle kohdalleen. Ei kriisin kohteeksi eikä sen aiheuttajaksi – eikä varsinkaan oman yrityksen epäonneksi. Vaikka kaikki menisikin putkeen, yrityksellä on koostaan huolimatta hyvä olla kriisiviestinnästä jonkinlainen suunnitelma. Olipa kyseessä onnettomuus, inhimillinen erehdys, tietomurto, tietovarkaus, varkaus, tapaturma tai pahimmillaan ihmishenkiä vaatinut tapahtuma, kriisiviestinnän perusperiaatteina toimivat nämä neljä kohtaa: Selkeys, Sukkeluus, Some ja Sympatia.

Selkeys: Kriisin iskiessä kriisistä on viestittävä selkeästi ensimmäisen tunnin aikana. Ensimmäisen tunnin aikana tiedoksi riittävät kriisin punaiset langat eli mitä ja missä. Kun tietoa saadaan lisää, sitä jaetaan eteenpäin, joskin kaikkea ei tarvitse kriisiviestinnän ensi vaiheissa kertoa. Tärkeintä nimittäin on, että faktat on tarkistettu paikkansapitäviksi. Tarkkuus, huolellisuus ja harkinta kulkevat käsi kädessä rehellisen tiedottamisen kanssa. Kriisiviestintä elää koko ajan, joten faktoja tarkistetaan ja lisätään viestintään kriisin tutkimisen aikana.
Pidä osakkeenomistajat ja muut yritykselle tärkeät tahot ajan tasalla tapahtumista. Jos sinulla on ulkopuolinen tai oma erillinen kriisiviestijä, huolehdi siitä, että myös hän saa tarvittavat tiedot ajoissa tiedotteiden antamista varten.

Sukkeluus: Kuten selkeyden kohdalla jo kerrottiin, ensimmäinen viesti kriisistä julkisuuteen ja tärkeille tahoille kannattaa pyrkiä antamaan ensimmäisen tunnin sisällä. Pidä ihmiset informoituina tapahtumista sitä mukaa, kun faktatiedot on tarkastettu, koska virheellisen tiedon korjaaminen jälkeenpäin antaa yrityksestä epäluotettavan kuvan. Kriisin tapahtuessa yrityksen ei kannata kaivaa itselleen syvempää kuoppaa olemalla hidas tai epäselvä kriisiviestinnässä. Nopea toiminta antaa asiakkaille ja osakkeenomistajille vaikutelman, että yritys välittää heistä ja suhtautuu heidän hyvinvointiinsa ja mielenrauhaansa vakavasti. Sosiaalisen median kautta kriisiviestintä etenee sukkelasti ja tavoittaa tärkeimmät henkilösi.

Some: Kriisikommunikointia tulisi hoitaa niin paljon kuin mahdollista sosiaalisen median kautta. Osakkeenomistajat, yhteistyökumppanit ja asiakkaat seuraavat yritysten somekanavia ja odottavat saavansa tietoja tapahtumista ensimmäisenä somen kautta (Holcomb, Gottfried & Mitchell, 2013). Varsinkin asiakkaiden kohdalla on turvallista odottaa heidän käyttävän yrityksen somekanavia tiedon saamiseen ennen muita lähteitä (verkkosivut, uutiskanavat, verkkolehdet). Yrityksissä, joissa on käytössä intranet tai vastaava yrityksen sisäinen kanava, yrityksen työntekijöitä on hyvä informoida kriisistä sen avulla. Pienemmissä yrityksissä työntekijät on mahdollista pitää ajan tasalla esimerkiksi tekstiviestipalvelun kautta.
Sosiaalinen media on tärkeä myös kriisin muistamisessa jälkeen päin, varsinkin, jos kriisiin liittyy inhimillisiä menetyksiä. Kriisin muistaminen sosiaalisessa mediassa on osa kriisin uhrien kunnioittamista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kriisiin liittyy henkien menetyksiä.

Sympatia: Kriisiviestinnän asiantuntijat suosittelevat, että heti kriisin tapahduttua yritys osoittaa myötätuntonsa ja sympatiansa kriisin uhreille. Tämä on hyvä käytäntö myös aineellisissa vahingoissa. Uhri kriisissä ei tarkoita ainoastaan hengen menetystä, vaan rahan menettämistä, sairastumista, evakuoimista tai omaisuuden menetystä tai sen tuhoutumista. Myötätuntoinen yritys suhtautuu kriisinsä uhreihin rakkaudella, hienotunteisuudella ja ymmärryksellä.
Jos kriisiin liittyy henkien menetystä tai muita vahvoja psykologisia traumoja, suositeltavaa on tarjota työntekijöille keskusteluapua ja kriisiterapiaa mahdollisimman nopeasti. Yritys voi halutessaan järjestää kriisiapua myös kriisin uhreille ja heidän omaisilleen, ja osoittaa näin sympatiaansa vielä syvemmin.

Toivomme kuitenkin, että vuosi 2018 on teidän yrityksellenne kriisivapaa!

- SuperAssari Maarit

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit