SuperAssarit

Motivoitunut työntekijä arvostaa sekä positiivista, että negatiivista palautetta. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kokee – erityisesti töissä – negatiivisen palautteen antamisen haastavana. Ei sillä, että sen saaminenkaan olisi helppoa, mutta kuinka sanoa ikäviä asioita ääneen. Suomalaiseen kulttuuriin avoin puhuminen ei kuulu, ei varsinkaan perinteisesti johdon ja alaisten välille, joten mistä aloittaa ja miten lähteä muuttamaan sekä palautteen antamisen, että puhumisen kulttuuria työpaikoilla?

10 askelta rakentavaan kritiikkiin

1. Pidä tunteesi kurissa. Ei kannata kritisoida ketään tai mitään hetkenä, jolloin sisimmästä on kaivautunut esiin raivoava Aku Ankka. Vihaisena tai turhautuneena annettu palaute luo vain pahaa verta yksilöiden välille ja välien selviämiseen sen jälkeen voi mennä aikaa – joissakin tapauksissa liian pitkälle viety vihainen kritiikki hajottaa välit lopullisesti. Vaikka kritiikki kannattaakin antaa heti, kun tarve sille ilmenee, vältä pikaistuksissa annettua negatiivista öyhkäämistä, joka ei ole rakentavaa kritiikkiä nähnytkään.

2. Älä anna negatiivista kritiikkiä muiden kuullen. Rakentava kritiikki annetaan aina kahden kesken, muiden korvilta piilossa. Nolaaminen ei tuo toivottuja tuloksia.

3. Keskity arvioimaan toimintaa, älä henkilöä. Rakentavan kritiikin tarkoitus on eliminoida ei-toivottua käyttäytymistä/suoritusta ja vahvistaa toivottua käyttäytymistä/suoritusta. Jos kritiikin saaja kokee tulevansa henkilökohtaisesti hyökätyksi, hän siirtyy nopeasti puolustuskannalle, eikä ota vastaan mitään palautetta.

4. Kritisoi selkeästi. Toimiva kritiikki menee suoraan asiaan. On aivan turha vihjailla ”Töppäsit tämän projektin kanssa”. Kerro suoraan ja yksityiskohtaisesti mikä meni pieleen, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja ennen kaikkea kerro miten asia olisi pitänyt hoitaa. Esimerkiksi ”Jos myöhästyt annetusta dead linesta, se hidastaa koko prosessia, tuottaa hankaluuksia työkavereillesi ja asiakkaille, sekä antaa meistä huonon kuvan yrityksenä. Ymmärrät varmasti miksi haluamme kaikkien huolehtivan siitä, että tehtävä on suoritettu ajallaan.”

5. Anna palaute heti. Kerran vuodessa kehityskeskustelussa kerralla työntekijän niskaan pamautettu negatiivinen palauteryöppy on hyödytöntä. Pyri korjaamaan tilanne heti sen ilmaannuttua. Muista kuitenkin, että jos olosi on kuin raivostuneella Aku Ankalla, jätä palautteen antaminen rauhallisempaan mielentilaan.

6. Pysy rauhallisena. Kukaan ei ota kuuleviin korviinsakaan öykkärihuutajakarjujan kommentteja, eikä murskaaminen ole rakentavaa.

7. Vahvista luottamustasi palautteen saajaan. Tämä tukee kohtaa kolme eli kerro, että uskot edelleen työntekijääsi ja hänen kykyihinsä; haluat ainoastaan hänen muuttavan toimintatapojaan. Kritiikin voi kätkeä kehuun, esimerkiksi ”Olet tosi hyvä asiakaspalvelija, joten ymmärrät varmasti itsekin, että kärsivällisyyttä voisi tuoda lisää asiakaspalvelutilanteeseen”.

8. Hiljene ja anna tilaa vastaukselle. Sanottuasi sanottavasi lopeta puhuminen ja anna kiritiikin saajalle tilaisuus vastata, kysyä tai selventää tilannetta.

9. Määrittele yhdessä työntekijän kanssa toimintasuunnitelma. Sopikaa yhdessä, millainen toiminta työntekijälle on soveliasta jatkossa. Jos työntekijän pitää tehdä jotain toisin, kerro selkeästi mitä hänen tulee tehdä. Jos tarpeen, tarjoa työntekijälle mahdollisuutta lisäkoulutukseen tai lisäopastukseen.

10. Seuraa muutoksia. Päättäkää yhdessä jokin tietty aika, jolloin katsotte, miten kritiikin kautta tullut palaute on vaikuttanut. Onko haluttuja muutoksia tehty, miten niiden kanssa edetään ja tarvitaanko asiaan lisää tarkennuksia. Tämä lisää luotettavuutta ja parantaa todennäköisyyksiä sille, että työntekijä ottaa kritiikistä ongeensa.

Kun kritiikki on annettu, anna asian olla. Älä jää kaivelemaan tehtyä virhettä enempää tai luo pahaa ilmapiiriä itsesi ja alaistesi välille - kaikki tekevät virheitä, se kuuluu ihmisenä olemiseen. Älä myöskään höngi heidän niskaansa niin, etteivät työntekijät uskalla tehdä enää mitään virheiden pelossa. Seuraa, mutta älä kyylää.

Ensi viikolla ohjeita siihen, kuinka kritiikkiä otetaan vastaan positiivisesti!

- Superassari Maarit

-------------------------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Yhdysvaltalainen O.C. Tannerin instituutti haastatteli yli 2 500 työntekijää Yhdysvalloista, Kanadasta, Britanniasta, Australiasta ja Saksasta osana työnhyvinvointikartoitusta 2015. Tutkimuksessa tiedusteltiin vain yhtä, hyvin pientä asiaa työntekijöiden hyvinvointiin, tuotteliaisuuteen, työn kannattavuuteen ja työntekemisen tarkoituksen kokemiseen liittyen; arvostusta.

Ero tämän yhden pienen asian löytymisessä tai puuttumisessa yrityksessä oli valtaisa!

Työpaikoissa, joissa työntekijää arvostettiin, työntekijöistä
- 85% oli tyytyväisiä elämäänsä yleisesti
- 89% oli tyytyväisiä työhönsä
- 80% koki työn olevan muutakin kuin vain leivän kantamista pöytään
- 31% koki pakahduttavaa stressiä
- 83% koki, että elämä on heidän itsensä hallinnassa
- 79% koki voivansa nauttia intohimonsa seuraamisesta työajan ulkopuolella
- 76% uskoi itseensä ja siihen, että he pystyvät selviämään mistä tahansa
- 78% vastaajista kertoi kokevansa kuuluvansa osaksi työyhteisöä

Työpaikoissa, joissa työntekijää ei arvostettu, työntekijöistä
- 61% oli tyytyväisiä elämäänsä yleisesti
- 51% oli tyytyväisiä työhönsä
- 51% koki työn olevan muutakin kuin vain leivän kantamista
- 48% koki pakahduttavaa stressiä
- 60% koki, että elämä on heidän itsensä hallinnassa
- 59% koki voivansa nauttia intohimonsa seuraamisesta työajan ulkopuolella
- 50% uskoi itseensä ja siihen, että he pystyvät selviämään mistä tahansa
- 35% vastaajista kertoi kokevansa kuuluvansa osaksi työyhteisöä

Arvostuksen puute siis venytti prosentuaalista pahoinvointirakoa vastaajien välillä jopa 43 prosenttiyksikköä!

Ympäri maailmaa ihmisillä on samanlainen tarve tulla arvostetuksi työssään. Kun työntekijät kokivat, että yritys arvosti heitä, heidän hyvinvointinsa, tuotteliaisuutensa, sekä heidän työnsä kannattavuus ja merkitys kasvoivat positiivisesti. Työntekijät, joita ei arvostettu, kokivat elämänsä negatiivisempana ja heidän työnsä ja siviilielämänsä tasapaino oli hataralla pohjalla. Hälyttävintä oli arvostuksetta jääneiden työntekijöiden kokemus siitä, että he olivat osa työyhteisöä – tähän myönteisesti vastasi vain 35% vastaajista. Henkilö, joka ei koe olevansa osa ryhmää, ei anna ryhmänsä eteen parastaan.

Ei ole lainkaan yllättävää, että arvostetuista työntekijöistä lähes 90% oli tyytyväisiä työhönsä. Tyytyväinen työntekijä on halvin ja helpoin tapa sitouttaa henkilöstö tekemään töitä parhaansa mukaisesti, puhaltamaan yhteen hiileen ja auttamaan yritystä eteenpäin.

Työntekijän arvostus ei siis maksa sinulle yhtään mitään, mutta se maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti - ja voin työntekijänä sanoa, että on ihanaa olla työpaikassa, jossa sinua arvostetaan aidosti!

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Brian D. Evans, yritysmentori ja BDE Venturesin toimitusjohtaja, kertoi joutuneensa epämiellyttävän tehtävän eteen; rekrytointiin. Ei niin, että hänen tulisi yrittää saada jalkaa oven väliin, vaan niin, että hänen pitäisi laatia mielenkiintoinen työpaikkailmoitus ja kahlata vielä läpi kaikki saapuvat hakemukset. Hirvittävä työ, vieläpä kaiken muun työn lisäksi, sekä päälle huoli siitä kuinka löytää sopiva työntekijä. Kukaan ei halua tehdä virherekrytointia.

Herra Evans päätti lähestyä rekrytointia hieman epätavallisimmin keinoin seuloakseen joukosta hakijat, jotka olivat aidosti kiinnostuneita avoimesta työpaikasta ja perehtyneet ilmoitukseen. Tarkoituksena oli, että tylsät, kaavamaiset, huippuunsa hiotut koulukirjamaiset CV:t ja esittelykirjeet jäisivät pois ja herra Evans pääsisi heti näkemään millainen hakija on miehiään/naisiaan. Hän halusi, että ihmiset olisivat omia itsejään sen sijaan, että latelisivat hänelle kirjallisena vastauksia, joita he odottivat herra rekrytoijan haluavan kuulla.

Tyypillisesti hakuprosessi etenee seuraavasti:

1) Listataan vaatimukset ja luodaan ilmoitus työpaikasta
2) Laitetaan ilmoitus esille oman yrityksen sivulle tai muualle
3) Käydään läpi tulleet hakemukset, valitaan niistä ”parhaat”
4) Kutsutaan haastatteluun ”parhaimmat hakijat” hakemusten perusteella
5) Palkataan paras tekijä ”parhaiden hakemusten” pinosta

Kuten huomataan, ”paras” ei välttämättä aina ole aidosti paras, kuten jokainen virherekrytoinnin tehnyt varmasti tietää. Virherekrytoinnista ei hyödy kukaan, ja välttääkseen tämän herra Evans laati seuraavan rekrytointitavan:

Kirjoita lyhyt ja yksinkertainen, yrityksesi visiosta kertova viesti, maksimissaan 100 sanaa.

Muista kertoa kaikki oleellinen yrityksestäsi; herra Evans muun muassa kertoi, ettei hänen yrityksensä rajoita työntekijän lomia tai lomaoikeuksia.

Muista myös kertoa, ettei avoinna oleva paikka ja sen työnkuva pysy vakiona ikuisuuksia, vaan työntekijä saattaa saada muita hauskoja, uusia ja kiinnostavia työtehtäviä. Työnkuva ei siis ole yksitoikkoinen ja tylsä. Ilmoituksessa voi mainita esimerkiksi, että toimistotehtäviin haettavalla henkilöllä on jatkossa mahdollisuus osallistua osaltaan yrityksen kehittämiseen ja verkostoitumiseen – mikä nyt onkaan työntekijän toimenkuvan laajenemismahdollisuus teidän yrityksessänne jatkoa ajatellen.

Lisää lopuksi yksi erittäin tärkeä pikku seikka, joka tulee helpottamaan rekrytointia. Kirjoita loppuun ”Älä lähetä meille CV:täsi tai muodollista esittelykirjettä. Sen sijaan kerro meille omin sanoin, täysin vapaamuotoisesti, itsestäsi”.

80% turhaa pois

Evansin rekrytointikokemusten perusteella tämän tyyppinen ilmoitus karsii 80% hakijoista, koska he eivät lukeneet ilmoitusta loppuun asti ja lähettivät perinteisen CV:n kaavamaisine esittelyineen. He, jotka lukivat ilmoituksen loppuun ja lähettivät toivotun laisen hakemuksen, ovat osoittautuneet Evansin mielestä mielenkiintoisiksi. Hän sai enemmän tietoa hakijasta tämän kirjoittaessaan itsestään vapaamuotoisesti sen sijaan, että hakija olisi yrittänyt rustata kirjeen, jonka tarkoitus on tehdä oppikirjamainen vaikutus.

Halutessaan rekrytoija voi pyytää mielenkiintoisimmilta hakijoilta CV:n jälkikäteen katsottavaksi ennen mahdollista palkkausta, mutta Evansilla itsellään ei ole ollut siihen useinkaan tarvetta. Pelkkä vapaamuotoinen kirje ja sen jälkeen haastattelu valituille hakijoille on tuottanut hänelle hyviä tuloksia.

Evansilla on muutama erityinen syy vastustaa vanhanaikaisia rekrytointitapoja, erityisesti CV:n osalta. Hänen mukaansa CV on henkilön itsensä tekemä raportti hänen työmenneisyydestään ja kaikki valehtelevat enemmän tai vähemmän – tavalla tai toisella – CV:ssä tehdäkseen vaikutuksen. CV:stä ei selviä hakijasta huonoja puolia, koska kaikki on kuorrutettu hunajalla rekrytoijaa varten. CV:n ja saatekirjeen muodollisuuksien vuoksi niistä välittyy huonosti informaatiota hakijasta itsestään persoonana.

Pähkinä purtavaksi

Jos rekrytoija haluaa jotain työtietoja hakijasta, voi vaihtoehtoina perinteiselle CV:lle voi käyttää työnäytteitä ja henkilön tietojen etsimistä Googlesta, Facebookista, Linkedinistä tai muusta sosiaalisen median kanavasta. Herra Evans heittää joskus työhaastattelussa hakijalle käteen Rubiikin kuution nähdäkseen alkaako ihminen ratkaista sitä, luovuttaako hän heti kättelyssä vai onko hänellä rohkeutta googlettaa ohjeet kuution ratkaisemiseen (joka Evansista kertoo hakijan ”hoituu!”-asenteesta). Tärkeintä ei ole tuleeko kuutio valmiiksi, vaan tilaisuus nähdä henkilön asenne haasteita kohtaan. Kuution tilalla voi käyttää mitä tahansa muuta tehtävää, jonka ratkaisu on helposti saatavilla netistä.

Kysy erilaisia kysymyksiä joka rekrytoinnissa, jotta ongelma et olisikaan sinä kyselemässä aivan vääränlaisia asioita hakijoista. Pari uutta kysymystä joka rekrytoinnissa pitää sinut tietoisena kysymyksiesi laadusta. Pyri saamaan kysymyksilläsi hakija rentoutumaan ja avautumaan, olemaan oma itsensä, jottei hakija toistelisi papukaijamaisesti valmiiksi mietittyjä vastauksia, joita hän odottaa sinun haluavan kuulla.

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Suomen Yrittäjien mukaan Suomessa oli vuonna 2014 yhteensä 363 587 yritystä (Tilastokeskus, Yritysrekisteri 2014), pois lukien maa-, metsä- ja kalatalous. Ne työllistävät yli miljoonaa ihmistä. Vuosina 2001—2012 yli 250 hengen suuryritykset palkkasivat 7164 henkeä. Pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 100 000 hengelle.

Maanantaina 5.9. vietettiin uuden työviikon alkajaisiksi kansallista Yrittäjien päivää. Tällä viikolla haluammekin Assarikaupan puolesta toivottaa kaikille yrittäjille onnea ja menestystä! Kiitos rohkeudestasi olla yrittäjä ja seurata omaa kutsumustasi. Olkoot yrityksesi menestyksekäs, tuottoisa ja sellainen paikka, jossa voit toteuttaa itseäsi.

Hyvää Yrittäjien päivää!

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Keskustelin hiljattain brittiläisen ystäväni kanssa, joka tekee työtä laboranttina ja kirjailijana. Erityisesti kirjoittaminen, joka on hänelle rakasta, on osoittautunut haastavaksi työksi, ei vähiten siksi, että muu elämä tulee kirjoittamisen edelle. ”Minusta tuntuu, etten ole kirjailija vaan huijari,” hän huokaisi. ”Tai ainakin sellaisena näen itseni; en ole aito kirjailija vaan räpellän jotain, en tiedä mistään mitään, olen taidoton tollo, joka julkaisi tarinan, johon ihmiset rakastuivat, ja heidän rakkautensa on murskannut minut päreiksi.”

Selvisi, että menestys ei ollutkaan tuonut hänelle iloa ja onnistumisen kokemuksia, vaan mitä enemmän hänen teoksistaan pidetiin, sen enemmän ystäväni alkoi pelätä, ettei hänen taidoillaan ole mitään tekemistä kirjan menestyksen kanssa. Että kyse on pelkästä onnesta, hän pystyy vain rajalliseen tasoon kykenemättä koskaan kehittymään kirjailijana, ja että jossain vaiheessa ihmiset huomaavat hänen huijanneen heitä – viimeistään siinä vaiheessa, kun hän ei saakaan enää kirjoitettua hyvää tarinaa. Häntä huoletti se, että ihmiset näkisivät hänen ”suuren huijauksensa” läpi.

Totta puhuen mikään hänen ajatuksistaan ja tuntemuksistaan ei ole totta, eikä niillä ole perusteita todellisuudessa. Hänen kirjoituksiaan on palkittu ja julkaistu genren parhaimpien teosten kokoelmissa kotimaassaan Englannissa. Hänellä on ovet avoinna kansainvälisille markkinoille. Hänellä on sana aidosti hallussaan. Mitään suurta huijausta ei ole tapahtunut, mutta ystäväni ei päässyt tunteestaan yli.

Tsemppasin ja kannustin todeten, että ymmärrän täysin; myös minä poden välillä samaa pelkoa siitä, että taitoni ovat rajalliset, eikä niitä voi enää oppia tai kehittää. Että ihminen syntyy jonkun taidon kanssa ja that’s it. Yhtään vähempää stressiä ei aiheuta alitajuinen kauhukuva siitä, että minä vain kuvittelen olevani hyvä ja taitava, ja että se, kun teen parhaani, ei olekaan aitoa vaan huijaan muita. Jopa itseäni, huomaamattani! Mieleni huomauttaa, että jossain vaiheessa minulle tullaan töissäni sanomaan ”Maarit, me ei tiedettykään, että työhistoriastasi, työnäytteistäsi, kovasta työstäsi, työmoraalistasi, monista suosittelijoistasi ja osaamisestasi huolimatta sinä olet täysi paska ja me emme anna sinulle enää minkäänlaisia töitä.”

Suurin osa ihmisistä sortuu samaan uskomukseen

Löysimme yhteisen nimittäjän kokemuksellemme; impostor syndrome, huijarisyndrooma. Nopea selvitys paljasti, että noin 70% maailman ihmisistä potee tätä vääristynyttä ajatusmaailmaa jossain vaiheessa elämäänsä: töissä, kotona, harrastuksissa, parisuhteessa, koulussa, vanhemmuudessa, johtotehtävissä… Suurimmalla osalla vääristynyt ajatusmaailma on puhtaasti korvien välissä ilman mitään todellista pohjaa, eivätkä läheiset, työtoverit, opettajat tai luokkakaverit ole heidän kanssaan tippaakaan samaa mieltä tästä ”suuresta huijausskandaalista”.
Vääristynyt ajatusmaailma perustuu kuvitelmalle, että minä olen ajatusten lukija ja voin tietää, mitä tuo toinen ihminen minusta ajattelee – ja totta kai hän ajattelee mahdollisimman vähätteleviä ja surkeita ajatuksia.

Tyypillistä huijarisyndroomalle on myös näkemys, ettei taitoja voi kehittää. Jos joku on lahjakas, kyse ei ole tietenkään harjoittelusta, harjoittelusta ja harjoittelusta, vaan siitä, että hän on erityisen lahjakas yksilö. Näin ollen huijarisyndroomainen uskoo, että hän ei voi kehittyä taidoissaan ja kaikkein vakavimmillaan ei edes yritä opetella uutta, koska hänellä on tietty taito ja se taito on rajallinen – kuten ystäväni tapauksessa hänen uskomuksensa siitä, että hän voi kirjailijana saavuttaa vain tietyn tason kehittymättä lainkaan. Hän murehti aidosti alkavansa alittaa aikaisempia rimojaan kirjailijana tahtomattaan.

Huijarisyndroomassa haastavinta on se, että mieli uskoo sen, mitä sille uskotellaan. Placebo-vaikutus perustuu puhtaasti tähän. Mieli alkaa sitten muuttaa todellisuutta kuvitellun kaltaiseksi puhtaasti sillä, että ihminen ryhtyy toimimaan uskomiensa ajatusten pohjalta, vaikka ne olisivat haitallisia.

Avun pyytäminen ja virheet kuuluvat parhaimmankin elämään

Haastavaakin huijarisyndroomaa voi hallita. Sen kanssa voi elää. Se on hyvin asennoituneena ihan terve ominaisuus, koska se pitää ihmisen nöyränä ja vastaanottavaisena. Kovinta uskallusta kysytään siinä, että rohkenee pyytää apua ja osaa olla ylpeä omasta osaamisestaan ja menestyksestään sivuuttamatta niitä vain onnen kantamoisina - myös silloin, kun on huono päivä.

Ystäväni päätti tarttua omia huijarikuvitelmiaan sarvista ja kirjoittaa pitkän, pohdiskelevan blogitekstin aiheesta. Minä puolestani lähdin kaivamaan meille step-by-step-ohjetta välillä päätään ylösnostavan huijarisyndrooman selättämiseksi.

- Superassari Maarit

[i]SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Joka aamu Rand Fishkin, markkinointifirma MOZin toimitusjohtaja, nukkuu pitkään. Hän herää rauhallisesti puoli kymmenen maita, huolehtii ensimmäiseksi terveydestään ja ruoansulatusvaivansa hoidosta, katsoo rauhassa sähköpostit ja sosiaalisen median, ja kävelee sitten tunnin matkan työpaikalleen, jossa hänen päivänsä alkaa noin yhdentoista maita. Herra Fishkin toteuttaa saman rituaalin joka työpäivä, koska se auttaa häntä parempiin työsuorituksiin, sekä tukee hänen hyvinvointiaan työntekijänä ja herra Rand Fishkininä.

”En kuvittelekaan, että voisin antaa jonkin universaalin, yleispätevän aamurutiiniehdotelman noudatettavaksi. Löydä itse oma onnellisuutesi ja se, mikä toimii sinulle aamuisin – älä kuuntele mikä on muiden mielestä ’oikea tapa’ tai ’ainoa tapa’ aloittaa aamu,” herra Fishkin toteaa kertoessaan aamuistaan.

WP Curve haastatteli neljäätoista yrittäjää ja toimitusjohtajaa kyselleen millä tavalla he saavat työpäivänsä potkaistua vauhtiin parhaiten. Vaikka herra Fishkin on sitä mieltä, ettei moisia yleistyksiä ja listoja voi antaa, kokosimme teille nyt kuitenkin pienen vinkkioppaan WP Curven haastattelujen perusteella. Tästähän voi poimia kokeeksi yhden, kahden tai vaikka useamman kohdan ja testailla, starttaisiko aamu helpommin niiden avulla. Villinä korttina voit kokeilla vaikka kaikkia kerralla!

1. Riippumatta siitä mitä teet työksesi, omistaudu sille päivittäin tietoisesti. Tämä antaa tunteen siitä, että langat ovat käsissäsi etkä ole tilanteen tai vaatimusten uhri.

2. Omista hetki aikaa itsellesi joka aamu – vaikka vain 5 minuuttia. Käytä tuo aika siihen, mikä voimaannuttaa sinua ja tekee sinut onnelliseksi.

3. Venyttele ja pidä lyhyt, yksinkertainen jumppa yön jälkeen. Tämä tehostaa verenkiertoa, lisää vireyttä ja parantaa keskittymiskykyä. Voit myös joogata esimerkiksi tekemällä Aurinkotervehdyksen tai käydä vain kävelyllä. Muista hengittää syvään.

4. Suunnittele seuraava päiväsi valmiiksi jo edellisenä iltana ja noudata tekemääsi suunnitelmaa.

5. Tee yksi päivän tärkeimmistä asioista pois päiväjärjestyksestä heti aamulla – mikä on Se Juttu, joka täytyy hoitaa tänään/tällä viikolla tai jonka tekeminen vapauttaa aikaa ja mielen muuhun työhön? Se voi olla myös siviilielämän hoidettava asia, joka jäisi hoitamatta naputtamaan takaraivoon.

6. Jos mahdollista, noudata luontaista unirytmiäsi. Unirytmiä ja näin ollen sisäistä kelloa vastaan taisteleminen heikentää tehokkuuttasi ja hyvinvointiasi.

7. Lähetä sähköpostit heti aamusta; jos saat sähköpostia vielä illasta, kirjoita siihen vastaus, mutta älä lähetä sitä vasta kuin aamulla. Tämä toimii myös, jos sinulla ei ole aikaa työpäivän aikana sähköposteille; kirjoita niihin vastaukset illasta, tallenna vastauksesi ja lähetä ne heti seuraavana aamuna eteenpäin.

8. Syö hyvä ja monipuolinen aamupala kiireettä.

9. Ota tavaksesi jahdata intohimoasi tietoisesti niin, että odotat pääseväsi taas käsiksi töihisi seuraavana aamuna.

10. Meditoi. Voit käyttää ohjattuja lyhyitä meditaatioita avuksesi.

11. Aloita päiväsi keskittymällä positiivisuuteen yksinkertaisen harjoituksen avulla; kirjoita joka aamu ylös kolme asiaa, joista olet kiitollinen, listaa kolme tärkeintä päivän hoidettavaa asiaa ylös (ja tee ne!) sekä käytä positiivisia voimasanoja itsestäsi. Positiivinen voimasana voi olla vaikkapa ”Tästä tulee hyvä päivä,” ”Olen hyvä työntekijä”, ”Ongelmaan on jo kaikkia tyydyttävä ratkaisu”. Mikä tahansa, joka sykähdyttää ja innostaa sinua, sopii voimasanaksi!

12. Etsi ja luo itsellesi aamurutiini, joka sopii persoonaasi ja tarpeisiisi. Herra Fishkiniä edelleen lainatakseni jokainen tietää itse parhaiten mikä toimii hänelle.

- Superassari Maarit (joka yrittää skarpata positiivisissa aamurutiineissa muullakin kuin hampaiden pesulla)

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

”Hyvässä työssä leipiintymisestä valittaminen on kuitenkin tabu, koska samaan aikaan sadat tuhannet suomalaiset kitkuttelevat epäsäännöllisissä töissä tai kokonaan työtä vailla.” – Yle, Halusta vai Rahasta; entä, jos unelma työ onkin pettymys?

Olen innoissani uudesta alkavasta työstä – onhan se mieleiseltä alalta, ja työhaastattelussa minulle on ilmoitettu, että töitä riittää viestinnän parissa ja muutakin ammattiosaamista arvostetaan. Saisin kirjoittaa, piirtää, tehdä graafisia suunnitelma, blogata, hoitaa juoksevia arkiaskareita ja niin edelleen. Hyvin pian minulle kuitenkin selviää, että totuus oli tällä kertaa kuorrutettu kermalla ja sisus on syömäkelvoton ihmiselle, jolla on osaamista ja intohimoa. Viestinnän suuret vastuualueet ovat valmiiksi kirjoitetun sähköpostin lähetystä, haastavan kaavion täyttäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että paperille mustekynällä kirjoitetut yhteystiedot pitää naputella tietokoneelle ja suurin vastuualueeni on se, että kahvipannussa on aina tuoretta kahvia. Viikkokokouksissa saan huudella turhaan omaa osaamistani ja muistuttaa, että voin auttaa siinä ja tässä asiassa, teillä olisi ihan selkeästi tarvetta minulle. Työtovereista paistaa sama epäusko, kun työ ei vastaakaan niitä tehtäviä, joita kuvittelit tulevasi tekemään. Helppoa työtä? Kyllä maar.

Mutta minä en halua helppoja nakkeja! En halua, että jos osaan laatia viestintäsuunnitelman, minun osaamistani ei tajuta hyödyntää vaan minulle annetaan valmiiksi kirjoitettu teksti, joka minun pitää lähettää eteenpäin – ja antaa esimiehen vielä tarkastaa, että onhan se nyt varmana oikein. Missä intohimo? Missä työntekijöiden kunnioitus ja luottamus? Mitä teen, kun työpaikalle meno vituttaa ja sen saamarin Mokkamasterin haluaisi paiskata seinään ja huutaa ”Keittäkää sumppinne itse senkin vätykset”?

Yle julkaisi hiljattain artikkelin aiheesta mitä tehdä, jos työtään inhoaakin. Että lomalta paluu tuntuu tervan juonnille ja mahdollinen unelma-ammatti onkin paljastunut karmeaksi – tai ehkä ala onkin oikea, mutta työpaikassa itsessään hommat lentävät reisille. Kenelle siitä voi valittaa? Uskaltaako koko epäkohtia edes ottaa esille, ettei pomo sano ”Ole hyvä, tuossa on ovi, saadaan me uusi tekijä sun tilalle tuolta työttömien jonosta”? Mitä mielessä liikkuu, kun työ imee voimat ja olet pelkkä tyhjä zombie, mutta irtikään ei uskalla päästää, koska se ja tämä ja tuo arkivelvollisuus, raha on pakollinen asia selviytymisen kannalta ja työn saaminen – ainakaan vakituisen – ei ole enää mikään itseisarvo? (Olen vähän kateellisena kuunnellut aikaisemmissa työpaikoissa eläkeikää lähestyviä työtovereita, jotka ovat päässeet töihin, jopa arvostettuihin paikkoihin, suoraan lukiosta vain työpaikalle kävelemällä. ‘”Nykyajan lapset pääsevät niin helpolla” sanoi ikäluokka, joka pystyi ostamaan oman talon 21-vuotiaana työskentelemällä työpaikassa, johon heillä ei ollut koulutusta”, kuten Twitterissä joku nuori ironisesti totesi, mutta tämä lienee oma blogiaiheensa.)

Yle listasi muun muassa seuraavia ajatuksia, joita työhönsä leipiintynyt voi pohtia;

- Jos loman jälkeen ajatus töihin palaamisesta tuntuu ikävältä, kannattaa kysyä itseltään, miksi motivaatio on hukassa. Kannattaa yrittää selvittää, onko kyse aidosta leipiintymisestä vai jostakin ohimenevästä. Yksi kysymys voisi olla, miltä tuntuu mennä maanantaisin töihin?

- Täydellistä työtä tai alaa ei olekaan. On hyväksyttävä, että kaikissa töissä on välillä tylsää tai joutuu tekemään myös asioita, joista ei pidä. Ei ole kuitenkaan järkeä jatkaa työssä, jossa kärsii. Pelkästä palkasta ei ole iloa, jos työstä ei ole. Se johtaa ennen pitkää sairastumiseen.

- Moni miettii vuosia alan vaihtoa, mutta epävarmuus työllistymisestä estää tekemästä muutosta. Jälkeenpäin ihmiset katuvat usein sitä, että eivät uskaltaneet lähteä. Joskus myös pienillä työpaikan sisäisillä muutoksilla voi saada paljon aikaan ilman, että vaihtaa työpaikkaa tai alaa.

- Itseltään kannattaa myös kysyä, kuinka valmis on tekemään kompromisseja. Monen unelma työstä romahtaa, jos työpaikan arvot ja omat arvot menevät ristiin. Tämän ovat kokeneet niin papit kuin poliisitkin.

- Mieli muuttuu muutenkin vanhemmiten. Nuoruuden unelmatyö lentoemäntänä ei välttämättä tuhannennen hotelliyön jälkeen enää herätä suurta intohimoa.

Oma ratkaisuni karseaan työntekijää aliarvioivaan työpaikkaan? Lähdin kolmen kuukauden kuluttua nostelemaan. En nimittäin muista koskaan törmänneeni yhteenkään henkilöön, jonka olisi kuolinvuoteellaan kerrottu henkäisseen viimeisellä hengenvedollaan, että ”Kyllä kannatti olla siinä paskassa työssä ja kärsiä sen takia.”

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Johtajan tehtävä on näyttää suuntaa ja raivata esteitä, antaen työntekijän omalle kyvylle tilaa, sillä jokaisella on oma kykynsä, jota johtajankin tulisi työelämässä vaalia. Sama kaava pätee myös yhteiskunnalliseen johtamiseen, sillä Kokoomuksen kansanedustajan Elina Lepomäen näkökulmasta yhteiskunta on me ihmiset, eikä siihen tarvita niin paljoa julkista valtaa kertomaan, mitä kunkin pitäisi tehdä. Yhteiskunnallisessa ja yrityksellisessä johtamisessa kaikkein tärkeintä on, että mennään pois tieltä. Annetaan ihmisille mahdollisuus elää omaa elämäänsä niin kuin he haluavat ilman, että samalla rajoitetaan muiden vastaavaa oikeutta.

Poliitikan ja maailman nykyisen kentän tapahtumia seuratessa mieleen kuitenkin voi nousta kysymys siitä, onko demokraattinen johtajuus kriisissä. Asiasta oli huolissaan F-securen perustaja Risto Siilasmaa, joka keskusteli yhteiskunnallisesta johtajuudesta yhdessä Lepomäen kanssa SuomiAreenan JohtajuusAreenalla.

Edustuksellisen demokratian tehtävä on jalostaa tietoa ja tehdään sen pohjalta päätöksiä – ja nimenomaan tehdään niitä päätöksiä. Vastaavasti on kysyttävä mitkä taas ovat niitä asioita, jotka ovat julkisen päätösvallan alla. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda puitteet, jotta tulevaisuus voi tulla sellaisena kuin se tulee ja ihmiset pärjäävät siinä, joskaan yksittäinen poliittinen päättäjä ei voi tietää tavallisia ihmisiä paremmin mihin tulevaisuus on menossa.

Kääntöpuolena sille, ettei johtaja tiedä mihin maailma on menossa, on käpertyminen helposti sisäänpäin, jolloin ei muuteta mitään, vaikka olisi parempia valmistautua niihin mahdollisiin tulevaisuuksiin ja pyrkiä varmistamaan se, että tapahtuipa mitä tahansa me tulemme pärjäämään. Valmistautumiseen kuuluu aina jonkinlaisia muutoksia, myös yksilötasolla. Se vaatii kehittymistä sekä yksilöiltä että valtiolta, uskallusta lähteä sellaisiin suuntaan, jota ei ehkä ajatellut, mutta joka kehittää yksilöä tai valtiota eteenpäin pitkällä tähtäimellä.

Hyvä johtaja ei karta päätöksentekoa

Siilasmaan mukaan johtajuuden voi jakaa kahtia: Osaltaan se avoimuutta, varmistumista siitä, että ihmisillä on järkevää tekemistä ja he ovat motivoituneita ja tyytyväisiä, ja että yhtiö menee järkevään suuntaan. Toisaalta johtajuus on päätöksentekoa, koska sitä ei voi täysin delegoida. Yhteiskunnassa ja yrityksissä on todella tärkeitä asioita, joita ei voi antaa jollekin konsultille tai investointipankkiirille päätettäväksi, koska se ei ole vastuun kantamista. Asiaan pitää perehtyä itse niin hyvin, että tietää mikä on paras ratkaisu ja miksi. Poliitikkojen pitäisi toimia samalla tavalla.

Lepomäki sinänsä olisi sitä mieltä, että meidän edustuksellisen demokratian luonnetta voitaisiin pohtia, esimerkiksi mitä, jos kansanedustajan työ olisi vain osa-aikaista. Kansanedustaja olisi toisella jalalla firmassa töissä ja näkisi, missä se arvo oikeasti syntyy; minkälainen on innovaatio, minkälainen mahdollista vastakkainasettelua työelämässä nykyään on, ja suodattaisi jatkuvasti tästä tietoa omaan päätöksentekoonsa. Samalla se pistäisi pohtimaan ovatko kaikki eduskunnassa tehtävät lait välttämättömiä.

Julkinen valta päättää yksilön puolesta, mutta mitä?

Todennäköistä on, että maailma ja sitä kautta työelämä tulee muuttumaan seuraavan kymmenen vuoden kuluessa yksittäisen, keskimääräisen työntekijän kannalta enemmän kuin viimeisen 20-30 vuoden aikana. Se, millä tavalla Suomen poliittinen päätöksenteko luo viitekehyksiä ja edellytyksiä suomalaiselle yritykselle sekä suomalaisille työntekijöille menestyä tässä tulevaisuuden maailmassa, on ratkaisevassa roolissa.

Lepomäen mukaan yhteiskunnan tulisi antaa ihmisille ja yrityksille enemmän tilaa. Pyrittäisiin luomaan kehikko, jossa ihmisellä on hyvä olla, hänestä otetaan aina koppi – joka on hyvinvointivaltion tehtävä silloin, kun tapahtuu jotain ennakoimatonta – mutta ei pyritä kertomaan ihmisten puolesta mihin tämä maailma olisi menossa tai mihin Suomen pitäisi olla menossa. Johtajuus on sitä, että pyritään koko ajan tiettyyn suuntaan, mutta raivataan esteitä ja haetaan päivittäisiä ratkaisuja. Lepomäki kokee, että Suomella on vielä tekemättä yksi tärkeä tehtävä; päättää, mitkä ovat ne tehtävät, joita julkisen vallan tulee ihmisten puolesta tehdä.

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

”Organisaation tärkein tavoite on poistaa ihmiseltä esteet onnistumiseen”, näin totesi Vincitin toimitusjohtaja Mikko Kuitunen SuomiAreenan Johtajuusareenan keskustelupaneelissa, jossa pohdittiin, kuinka suomalaista työkulttuuria voidaan kehittää johtajuuden kautta. Kuitusen mukaan yrityksen menestymiseen ei oikeastaan edes tarvita muuta kuin työntekijöiden huomioiminen. Pelkästään tällainen huomioiminen tuo yritykselle työntekijän vapauteen käytetyn panoksen takaisin tämän motivoitumisena ja uskollisuutena. Hyvin motivoinut työntekijä, joka kokee tulevansa huomioiduksi ja ymmärretyksi johdon tasolta, on myös uskollinen työntekijä, joka tahtoo antaa parastaan sille firmalle, joka uskoo ja luottaa häneen.

Vastuu ja vapaus eivät kulje – vieläkään - yrityksissä niin käsi kädessä kuin syytä olisi. Yleensä johto antaa työntekijöilleen paljon vastuuta ja myös odottaa sitä, mutta vastapainoksi työntekijä ei kuitenkaan saa vapautta valita itselleen sopivinta työskentelytyyliä tuon vastuun täyttämiseksi. Organisaatioissa puhutaan paljon osallistavasta johtamisesta ja siitä, että koko tiimi pitäisi saada mukaan tärkeisiin asioihin, mutta arjen tasolla ei monesti olekaan enää aikaa tai mielenkiintoa konkreettiseen osallistamiseen. Tällöin lipsahdetaan herkästi vanhakantaiseen johtamiseen, jossa ihmisiä johdetaan kontrolloimalla ja vahtimalla. Edes tieto siitä, että parempia tuloksia saadaan sillä, että tavoite ja suunta ovat selvät ja sitä kautta annettaan työntekijälle niin paljon vapautta ja mahdollisuutta toteuttaa tavoitetta haluamallaan tavalla, ei riitä kumoamaan tätä vanhaa johtamistapaa monessakaan tilanteessa.

Suomessa johtaminen polveutuu pitkälle sotajohtamisesta ja sotahistoriasta, jossa kriisiajan johtamisen välttämättömyys on, että ihmiset saadaan tekemään vaadittu asia mukisematta ja ilman omia mielipiteitä. Nykymenossa nämä johtamistavat ovat jo aikansa eläneitä. Olisi korkea aika johtaa muullakin kuin pakolla, koska ihmiset ovat erilaisia. Työntekijät tarvitsevat erilaista apua, tukea ja kannustusta, jotta heidän työntekonsa olisi esteetöntä. Tämä vaatii johtajalta aikaa kuunnella ja paneutua työntekijöihinsä, joskin helpoiten asia järjestyisi sillä, että pomo kysyisi työntekijöiltään suoraan ”Miten sinä tekisit tämän? Mikä on sinun tapasi toimia, ajatella, ratkaista?” Tätä kysytään harmillisen vähän.

Onko kyseessä sitten luutunut johtamiskulttuuri vai suoranainen laiskuus – helpommallahan pääsee yksinvaltiaana – sitä sopii jokaisen pohtia.

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

”Koneella aina lähdin ajattelemaan sillä tavalla – ja on innostavaa ajatella sillä tavalla – että mitä jos saisin kaikki yli 40 000 työntekijää ympäri maailmaa Kiinasta Kaliforniaan ja taas vaikka Pohjois-Suomesta Etelä-Afrikkaan juuri sellaisiin tehtäviin, joista he ovat juuri sillä hetkellä kiinnostuneita ja joka juuri sillä hetkellä on heidän työurallaan kehittävää. Kun ajattelee sitä voimavaraa, joka siitä syntyy niin, silloin ainakin, sellaisella hetkellä, tajuaa kuinka paljon parannettavaa jokaisessa yrityksessä, joka hetki, on.” - Matti Alahuhta, Koneen entinen toimitusjohtaja SuomiAreenan JohtajuusAreenalla

Työelämä on murroksessa ja sen mukana myös vanhan koulukunnan johtajuus vapisee liitoksistaan. Aikansa elänyt karjuva dinosauruspomo joutuukin väistymään työelämän evoluution myötä ja kuolemaan sukupuuttoon, sillä vanhan ajan diktaattori-alfaurosjohtajilla ei tule olemaan jalansijaa yrityksissä, jos nämä mielivät pitää yllä hyvää johtajuutta. Tarvitaan Uutta Johtajaa.

Johtaja on - ja saakin olla - loppupelissä vain ihminen

Johtajalla on persoonansa ja vahvuutensa, mutta hänellä on myös heikkoutensa, jotka hän ymmärtää. Hyvä, uusi johtaja tajuaa olevansa vajavainen ja tiedostaa sen, että hänen alaisissaan on paljon ammattilaisia, jotka paikkaavat hänen heikkouksiaan yrityksessä. Ei niin, että pomo on työhönsä täysin sopimaton ja hänen vastuunsa valuvat alaisille, vaan niin, että pomokin osaa sanoa ”Sinä tiedät ja osaat tämän minua paremmin, opasta sinä minua, jotta minäkin opin.” Pomo on halukas oppimaan ja kasvamaan, eikä kukaan kuvittele, että vain yksin hänellä on osaamista ja ratkaisu kaikkeen vastaan tulevaan. Hän selvittää asiat yhdessä koko työporukan kanssa kuvittelematta, että hänen tehtävänsä on vain näyttää alaisilleen kaapin paikka.

Tarpeisiin vastaava pomo luo luottamusta

Ihmisellä on neljä psykologista perustarvetta; vapaaehtoisuus, kyvykkyys, yhteisöllisyys ja hyvän tekeminen. Vapaaehtoisuus työssä merkitsee mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä, kyvykkyys hänen taitojensa kunnioittamista ja hyödyntämistä, yhteisöllisyys yhteenkuuluvuuden ja kuulluksi tulemisen tunnetta, ja hyvän tekeminen kokemusta siitä, ettei hänen panoksensa ole turhanpäiväistä.

Ihmisten on saatava työssään tietää, mikä merkitys heidän työllään aidosti on. Kukaan ei halua tehdä turhaa työtä. Tulevaisuuden johtaja tuntee alaisensa ja tietää heidän vahvuutensa, heikkoutensa ja persoonansa. Hän osaa yhdistää oikeat työtehtävät oikeille persoonille, jolloin työntekijä kokee, että hän ja hänen panoksensa ovat tärkeitä ja arvostettuja työyhteisössä. Johtajan tulisi tarjota alaisilleen omanlaisensa tehtävät, joista alainen on kiinnostunut, kenties hän suhtautuu työtehtäväänsä luontaisella intohimolla. Tämä tarjoaa hänelle mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä, joka vie myös yritystä eteenpäin.

Tulevaisuuden pomo ottaa kaikki mukaan

Hyvässä johtamiskulttuurissa asioita suunnitellaan yhdessä, niistä keskustellaan porukalla ja alaisilla on mahdollisuuksia vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Pomo ohjeistaa, opastaa ja organisoi, muttei ole hirmuvaltias, jonka sana on laki ja lain rikkojat viedään saunan taa. Inspiroiminen tempaa muut mukaansa ja innostamalla alaisiaan pomo saa parhaimman irti jokaisesta tekijästä. Inspiroitunut, innostunut ihminen on valmis antamaan parastaan häneltä jotain pyydettäessä ja jos tämän jälkeen hän saa asiasta positiivista palautetta, hän on valmis palvelemaan jatkossakin.

- Superassari Maarit

----------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit