Nainen vedenjakajalla

Joko sinä elät keskustoituneella alueella? Minä elän. Minulla ovat kaikki tarpeelliset toiminnot lähellä ikään kuin asuisin pienessä kylässä, jossa matka eri pisteisiin hoituu vikkelästi.
Termin ”keskustoituminen” on lanseerannut YIT:n kestävän kaupunkikehityksen johtaja Juha Kostiainen kuvaillessaan tulevaisuuden kaupunkeja.
Niissä asutaan, työskennellään, käydään ostoksilla ja harrastetaan yksillä ja samoilla kulmilla. Tämä kuvastaakin Kostiaisen mukaan kaupungin alkuperäistä ideaa.
Keskustoitumisesta johtuen ihmisten kulkeminen muuttuu kevyen liikenteen suuntaan. Ja se rakentajien, kaupunkisuunnittelijoiden ja poliitikkojen on syytä tiedostaa.
Eilen totesin jo erään esimerkin tästä. Erään reittivenelaiturin kylkeen kaupunki oli pystyttänyt tukevan pyörätelineen, johon saa kulkupelinsä lukittua asiallisesti.
Kävelijöitä pitäisi muistaa nykyistä enemmän. Kävelyreittien tulisi olla turvallisia ja viihtyisiä. Olen huomannut tämän ihan omien valintojeni kautta: kävelen mielellään sellaista reittiä jossa vilkasliikenteistä ajoväylää ei tarvitse ylittää. Siispä yli- tai alikulkusiltoja voisi olla enemmän kuin nyt on.
Niin ikään valitsen, eilen viimeksi, reitin, jonka varrella on kaunista vihreää maisemaa tai merta sen sijaan että kävelisin ajoteiden vieressä. Ei haittaa vaikka vihreä reitti olisi vähän pidempikin kuin pakokaasuilla kyllästetty katu.
Kevyen liikenteen väylillä pitää tietysti olla penkkejä ja mieluusti taidetta virikkeeksi. Hyvin tehdyt graffititkin kelpaavat.
On ollut mukava havaita kuinka monet rakentajat ovat koristaneet työmaidensa alueita ympäröivät aidat maalauksilla. Niissähän voi olla vaikka informaatiotakin kuten tulevan Helsingin keskuskirjaston työmaata reunustavilla aidoilla on.
Näillä keskustoituneilla alueilla tuskin tulee olemaan autojen pakokaasuja yhtä paljon kuin nyt monien kaupunkitalojen ympäristössä on. Tämä johtuu taloyhtiöiden vuokrattavista kimppa-autoista ja sähköautoista. Mutta tähän nyt menee vielä hyvä tovi.

Kaksi tuoretta ja ikävää kokemusta saavat minut toivottamaan lämpimästi tervetulleeksi turkulaiseen ravintolaan avattavan kansainvälisestikin ainutlaatuisen tutkimus- ja kehitysalustan.
Omistajavaihdoksen jälkeen eräs ravintola tarjosi edullista lounasta. Niinpä menimme ystäväni kanssa tutustumaan tarjontaan. Lounas oli edullinen mutta valinnanvaraa ei ollut. Vain yksi ateriavaihtoehto oli tarjolla. Ota tai jätä! Otimme mutta emme mene uudestaan.
Toinen ravintola mainosti terassinsa auenneen ja siellä tarjottavan grilliruokaa. Menimme yhdeltä katsastamaan paikan. Ei ollut grilliruokaa vaan vain kallista brunssia kuten sisällä ravintolassa. Grilliruokaa ei kuulemma siihen aikaan saanut. Tämä oli kuitenkin unohdettu kertoa mainoksessa. Emme mene uudestaan.
Nämä tapaukset olisivat olleet omiaan tutkijoille hyödynnettäväksi. Turun yliopiston infon mukaan Tulevaisuuden Ruokamaailmassa tutkijat voivat näet aidossa tilanteessa selvittää, miten kuluttajat valitsevat ruokansa ja kokevat ruokailun. Kesällä 2018 avattava lounasravintola tarjoaa kuluttajalle elämyksellisen kokonaisuuden, yhdistäen digitaalisen ympäristön personoidut palvelut sekä moniaistisen ravintolasalin. Ruokailijat pääsevät halutessaan osaksi yhteisöä, jonka jäseninä he saavat tietoa ruokavalinnoistaan ja pääsevät mukaan kehittämään uusia tuote- ja ravintolapalveluja.
– Pääsemme tutkimaan todellisia valintatilanteita. Nykyisin kuluttajatutkimuksessa kysytään kuluttajien ostoaikomuksia, ja vastaukset ovat usein ristiriidassa todellisen ostokäyttäytymisen kanssa, Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen (FFF) kehittämispäällikkö Mari Norrdal kertoo.
Tutkimusravintola ja take away- myymälä hyödyntävät asiakkaiden kokemuksia monella tapaa kuten antavat tutkijoille ja yrityksille mahdollisuuden testata ja kehittää tuotteita ja palveluja. Asiakkaatkin hyötyvät kuten saavat ruokavalintojensa ravintosisällöistä tietoa sähköpostiinsa.
Tähän voin jo nyt esittää toivomuksen. Ravintosisällöstä ja kalorimääristä olisi hyvä kertoa jo valintavaiheessa niin että asiakas joka vaikka laihduttaa voisi ostaa vähäkalorisen aterian. Näin on jo joissakin ravintoloissa tehty.
Ystäväni ja minä tapaamme tutkia ennalta netistä ravintoloiden ruokalistoja niin että paikan päällä tiedämme jo hetimiten mitä haluamme lounaaksi. Kaikilla ravintoloilla hyvin informaatiota sisältäviä nettisivustoja ei kuitenkaan ole. Tässä olisi parantamisen varaa. Näille sivustoille voisi hintatietojen oheen lisätä ruokien kalorimäärätkin.

Kiirehdin ystäväni kanssa heti ensimmäisenä kesäpäivänä Hietsun uudistuneeseen kahvilaan lounaalle. Ruoka oli hyvää ja sen kanssa maistui lasillinen viiniä. Kaarevista näköalaikkunoista oli mukava katsella merta ja nuorten lentopallopeliä. Kahvit nautimme ulkona pihapöydän ääressä auringon paisteessa.
On kiva että Hietsun kahvila avautui jälleen, sillä Töölössä on ollut pulaa, eritoten iltaisin, kahviloista. Mutta vuoden sisällä tilanne on mukavasti kohentunut.
K-supermarket Kasarmin kahvilassa moni nauttii ostosretken jälkeen kahvin ja pullan tai piipahtaa vasiten lounaalle. Keittolounas on edullinen ja riittävä. Myös Kasarmi ravintolaan voi mennä vain kahville tai sitten kesällä myös popsimaan pihagrillin antimia.
Tenniskentän Taiviksen tarjonta on kilpailun myötä kohentunut ja paikkaa ehostettu tuomalla esimerkiksi aurinkovarjoja lisää terassille.
Myös Meritalli kahvilaa Taivallahden rannassa on stailattu. Se on suosikkikahvilani merenäären sijaintinsa vuoksi. Helteisimmälläkin säällä siellä on leppoisaa istuskella, koska vanhat suuret puut varjostavat liialta paahteelta.
Punaisen kahvilamökki Regatan ihmiset tuntevat herkullisista jättisuurista korvapuusteista, sillä sana on kulkenut.
Nämä kahvilat on enemmän ja vähemmän meren tuntumassa. jonne tietysti kesällä ihmiset kiirehtivät. Mutta sisemmällä Töölössä on myös kahvilatoimintaa kuten Picnic ja Korjaamo kirjaston liepeillä torin tienoon kahviloita unohtamatta.
Menestystä toivon kaikille myös talvisajaksi.

Joutuessani viettämään hiljan tunnin Pikku Huopalahdessa kävelin ympäriinsä Huopalahden rannalla ja lahteen vievien purojen varsilla. Lukuisat hauskat veistokset hämmästyttivät ja ilahduttivat siellä minua.
Pikku Huopalahti on kasvanut 30-vuotiaaksi. Ja se vaikuttaa varsin viihtyisältä alueelta. Nurmikkokentät ovat kaiken kansan käyskeltävissä ja viehättävät pienet sillat kaartuvat purojen yli. Nurmikolla tallustellessa voi törmätä hauskoihin puisiin eläin- ja ihmishahmoihin.
Jäin miettimään miksi vastaavaa maisema-arkkitehtuuria ei ole esimerkiksi Töölössä, jossa on paljon puistoja. Töölön puistoissa on vain arvokkaita veistoksia mutta hauska, helposti lähestyttävä taide puuttuu.
Esimerkiksi Arabiassa ja Huopalahdessa veistokset ovat lähellä ihmisten jokapäiväisiä kävelyreittejä ja lasten leikkipaikkoja. Näin lapsetkin tutustuvat taiteeseen luontevasti, pelkäämättä.
Huopalahden veistokset ovat ystävällisestä materiaalista puusta, jota on kiva tunnustella. Siitä saa aistinautintoa.
Puu on nyt arkkitehtuurissa niin sanotusti tapetilla. Sen käyttöä toivotaan lisättävän. Veistospuistot olisivat yksi mahdollisuus.
Veistospuistojen luominen työllistäisi myös taiteilijoita, joilla kaiketi on niukasti töitä näinä aikoina.

Yksin asuvien määrä lisääntyy vääjäämättömästi. Sitä pidetään yleisesti huonona trendinä. Silloin viitataan esimerkiksi yksin asuvien asumisen kalleuteen ja yksinäisyyteen.
Kumpaakin on kuitenkin mahdollista ehkäistä ja vähentää. Ja keinoja on keksittävä, koska yksin asuminen yleistyy. Ennusteen mukaan vuonna 2050 yksin asuvia voi Suomessa olla jo 1,6 miljoonaa henkilöä. Nyt jo joka toisessa helsinkiläisessä asunnossa on vain yksi asukas.
Kävin tulevaisuuden asuntoalueella, jossa tämä trendi on otettu huomioon. Tässä muutama esimerkki.
Alueelle, jonne ensimmäiset asukkaat ovat jo muuttaneet, tulee muiden muassa erilaisia harrastusmahdollisuuksia, joissa tapaa muita ihmisiä. Siellä on jo kuntosali, viljelypalstoja, mahdollisuus osallistua työpajoihin ja opintopiireihin.
Asumisen kalleutta taas vähentää alueelle rakennettava yhteinen parkkitalo, josta ei tarvitse ostaa osakkeita vaan vain vuokrata autopaikkoja. Omat kasvitarhat taas pienentävät ruokalaskua. Ja parvekkeet ovat joissakin taloissa niin isot, että hyvin voi vaikka tomaattia ja salaattitarpeita istuttaa niille kasvamaan.
Tutkimuksissa on havaittu myös ehkä yllättävä ilmiö. Asukkaat eivät välttämättä halua osallistamista ja naapureihin tutustumista perinteisissä talkoissa vaan taloyhtiön töitä nuoretkin asukkaat teettäisivät mielellään palkatuilla työntekijöillä.
Sellainen ei maksa järin paljon jos halukkaita on runsaasti. Asun itse taloyhtiössä, jonka nurmikoita ja kukkaistutuksia hoitaa usean talon yhdessä palkkaama puutarhuri. Se ei ole kallista pekkaa päälle. Vältymme myös kevät- ja syystalkoilta.
Aihetta käsitteleviä tutkimuksia löytyy sivustolta http://www.yksinkaupungissa.fi

Nyt on syytä painaa mieleen sana modaliteetti. Se on näet tapetilla jo muutamissa tutkimuksissa ja tulevaisuudessa yhä enemmän julkisessa keskustelussa.
Modaliteetti tarkoittaa Aalto-yliopiston professori Kimmo Lapintien mukaan tiedossa olevia ja saavutettavia mahdollisuuksia. Hän kirjoittaa asumisen ja työnteon modaliteeteista Chydenius-lehdessä.
Käytännössä hieno ilmaisu tarkoittaa sitä että nykyisin meillä on yhä useammin mahdollisuus asua ja työskennellä useammassa kuin yhdessä paikassa ja lisäksi nämä paikat voivat muuttua silloin tällöin. Tutkijat haluavat selvittää mitä tällainen elämänmeno tarkoittaa yksilöille ja yhteiskunnalle kuten asuntojen ja julkisten tilojen rakentamiselle ja urbaanille ympäristölle.
Minulla oli elämäntilanne, jossa surfasin kolmen asunnon väliä. Yksi oli silloinen koti, toinen työpaikka ja kolmatta, toisessa kaupungissa olevaa huoneistoa, remontoitiin tulevaksi kodiksi.
Tällainen kolmiyhteys oli ajatuksellisesti kiintoisa. Kun lähdin aamulla kodista, ajatukset kävelymatkan aikana siirtyivät toisessa asunnossani oleviin työasioihin. Ja kun matkustin toiseen kaupunkiin, remontin vaihtoehdot pyörivät mielessä. Liikkuminen siis mahdollisti erilaiset identiteetit: yksityisen, työskentelevän ja tulevaisuuden minän. Juuri liikkuminen helpotti niiden eriyttämistä ja teki elämästä mielenkiintoisen, rikkaan.
Haittojakin kolmiyhteydestä oli. Joskus työasia saattoi kotona painaa päälle mutta koska faktat olivat jääneet työasunnolle, asia vain muhi päässä enkä saanut sitä ratkaistua. Samantapaisia pulmia koitui remontoitavasta asunnosta. Esimerkiksi olisi pitänyt puhelimitse selittää sen jokin mitta myyjälle vaan paikan päällä kun en ollut asia ei hoitunut.
Identiteetin muutoksesta kertoi myös Portugalissa tapaamani britti, joka sompaili niin ikään kolmen asunnon välillä. Portugalissa oli jo iät ja ajat ollut kesäasunto ja paljon työhankkeita. Se oli lähinnä hänen kotinsa. Monacossa oli kakkosasunto, yksityisin hänen asunnoistaan, jossa hän myös nautti vapaa-ajasta. Ja Lontoossa oli asunto jonka hän edelleen halusi pitää koska lapset asuvat Lontoossa.
Hän ei halunnut lentää näiden asuntojen välillä kuin pakolliset matkat vaan valitsi mieluummin laiva- ja automatkat. Niiden aikana hän siirtyi sitten mielessään identiteetistä toiseen.
Me puhuimme näistä modaliteeteista ja totesimme saman: ne rikastuttivat elämää.

Ulkomailla asuessani huomaan kerran jos toisenkin ärtyväni yhteen ja samaan asiaan: väenpaljouteen.
Tänään viimeksi harmistuin kesäkahvilassa siihen, että kaikki pöydät olivat varattuja ja kahvi jäi siksi ostamatta. Kevät näet pullahti ja sai ihmiset heti kasapäin liikkeelle ja kahviloihin nautiskelemaan. Myös toinen lempikahvilani oli täysin kansoitettu. Sinnekään ei ollut menemistä.
Kaduillekin oli kerääntynyt ihmisiä kuljeksimaan ostoksilla ja nauttimaan lämpimästä auringonpaisteesta. Turistilaumatkin ovat saapuneet kaupunkiin. Sesonki ehkä alkoi maaliskuun alussa. Siltä on näyttänyt. Kaduilla edettiin välillä jopa jonoina. Niin paljon oli ihmisiä.
Rantaravintolassa eilen huomasin ilmiön, jota Suomessa ei juuri ole: pöydät ovat niin lähellä toisiaan, että naapuripöydässä istuvat väistämättä kuulevat mitä minä ja seuralaiseni puhumme. Se ei ole kiva.
Tänään jätin myös menemättä erääseen tilaisuuteen pelkästään siksi, että en halunnut matkustaa ruuhka-aikana helteisessä täpötäydessä bussissa vajaata tuntia.
Tämä väenpaljous ärsyttää minun lisäkseni myös tungeksijoita itseään. Esimerkiksi jotkut kansalaiset, joita yleensä pidetään rauhanomaisina, voivat väenpaljoudessa käyttää aggressiivisesti kyynärpäitään ja pyrkiä ensimmäisiksi. Hissin ovenkin eräs kiirehti sulkemaan niin että väliin meinasin jäädä. Onneksi oven mekanismi esti.
Siispä aina ulkomailla arvostan Suomen rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Meillä ei ole väkeä liikaa niin että omaa rauhaa ja tilaa ei voisi sitä halutessaan ottaa. Maatamme markkinoivat voisivat panostaa rauhaan ja hiljaisuuteen paljon. Ne ovat valttikorttejamme.

Viime aikojen uutisia seuratessa olo on ollut kuin myrskyn silmässä. Donald Trumpin ensimmäiset vallan viikot sen ovat aiheuttaneet. Tempaukset toinen toisensa perään ovat ällistyttäneet ja ärsyttäneet.
Niinpä minulle ovat tulleet mieleen hötkyilyn estämiseksi ne monet vanhat hyvät konstit joita olen elämäni varrella oppinut, milloin ihmisiltä milloin kirjoista.
Myrskyn silmään ei pidä mennä mukaan. Siksi en lue vihapuheita sisältäviä somesivustoja. Jos syntyy ärsyttävä väittely, lopetan vastaamisen. Eipäs-juupas-keskustelu ei hyödytä ketään.
Uhkaavan ja ärsyttävän tilanteen yllättäessä on hyvä on ajatella, että nukunpa yön yli ja katson tilannetta aamulla. Ja jos asia ei selviä aamulla, tuumaan, että ”ánnas kattoo”, aika kyllä näyttää.
Vältän ennakoimasta ja suurentelemasta asiaa, sillä kokemus on opettanut että ennakoinnista on vain harvoin hyötyä ja enemmän haittaa. Asiat nimittäin harvoin edes menevät niin kuin on ennakoinut, joten miksi tuhlata aikaansa ja voimiaan sellaiseen jota ei tapahdu.
Olen myös todennut, että minun ei aina tarvitse ottaa itseeni jotain epämiellyttävää mullistusta tai vaikka toisen loukkausta. Voin antaa sen mennä kuin vesi hanhen selästä. Voin pysyä asialinjalla ja hoitaa asiat asioina.
Muistan erään kovissa liemissä olleen rakennusvalvojan viilipyttymäiset sanat ”koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee” . Näin se on.
Oli mukava nähdä jokin aika sitten A-studiossa Ilmarisen johtajan Timo Ritakallion rauhallisia kommentteja taloustilanteesta. Sitä ei saa raiteiltaan yksi presidentti, sillä isossa kuvassa suhteellisuudentaju voittaa. Talouteen vaikuttavat niin monet asiat.
Suomen poliittista elämää seuratessani olen monesti ajatellut, että poliitikot tulevat ja menevät.
Ja niin käy muuten presidenteillekin.https://www.youtube.com/watch?v=J5vKACNkHiI

Elämäntapamuuttajat eivät näemmä juuri muuta elämäntapojaan ulkomailla oleskellessaan. Siltä näyttää ainakin professori Pirkko Pitkäsen johtaman tutkimuksen mukaan.
Hanke kuuluu EU:n Eura net puiteohjelmaan, jossa on mukana 12 maata ja noin 30 tutkijaa. Suomen osalta selvitettiin kuinka Thaimaahan tilapäisesti muuttavat suomalaiset kokevat tilanteensa: miten esimerkiksi lait ja säädökset tai kansainväliset sopimukset vaikuttavat ylirajaiseen liikkuvuuteen. Suomalaiset viettävät Thaimaassa vajaat puoli vuotta pysyäkseen kotimaan sosiaaliturvan piirissä.
Itse olen asunut tilapäisesti Tunisiassa, Espanjassa ja Portugalissa. Kokemukseni suomalaisia seurattuani ovat samantapaiset kuin tutkijalla.
Suomalaiset matkustavat samaan paikkaan vuodesta toiseen ja viihtyvät siellä sitten toisten suomalaisten seurassa. Eipä silti, näin näyttävät käyttäytyvän myös monet ruotsalaiset, englantilaiset ja saksalaiset, joita olen niin ikään seurannut.
Tällainen elämäntapamuutos on minulle aivan vieras. Tavoitteeni on näet tutustua nimenomaan siihen maahan johon olen muuttanut tilapäisesti. Haluan paikallisten ihmisten kertovan elämästään ja näyttävän arkeaan ja kiinnostuksensa kohteita.
Siten olen tutustunut erilaisiin kulttuuri- ja uskontonäkemyksiin ja tapoihin. Niinpä vaikka Arabikevään alku Tunisiasta tuntui aika luontevalta koska olin nähnyt ystävieni työttömyyttä ja näköalattomuutta ja maan luonnonvarojen köyhyyttä sekä poliisien mielivaltaiselta vaikuttavaa käytöstä. Nämä faktat eivät ulottuneet aidatuille alueille, joilla ulkomaalaiset turistit asuivat suojassa paikallisilta tai golfkentille, joilla suomalaiset viettivät päivänsä toistensa kanssa pelaten.
Espanjan marokolaisalueella minulle selvisi, että esimerkiksi asunnot olivat paljon alkeellisempia kuin espanjalaisalueella. Ymmärsin myös miksi ulkomaille lähetetään nuori vankka mies.
Porttugalissa, jossa olen paljon harrastanut valokuvausta, paikalliset ovat vieneet minua paikkoihin joihin ei turisteja osoiteta ja joilla on kuitenkin paljon mielenkiintoista katseltavaa. Esimerkiksi Belemissä, jossa kirkko on nähtävyytenä ylitse muiden, kävimme modernia syövän tutkimuslaitosta kuvaamassa. Sen on suunnitellut maailmankuulu, jo kuollut, intialainen arkkitehti. Ja rakennus on todella näyttävä.
Vaan: kukin elämäntapamuuttaja taaplaa tyylillään.:)

Paljon täällä pitää tehdä että kunnollista ja tyylikästä jälkeä syntyy. Näin mietin tyhjissä saleissa, pölyisissä portaikoissa ja ränsistyneellä pihalla kulkiessani. Kävin kuvaamassa Martta Martikaisen suunnittelemaa Taivallahden kasarmia ennen kuin Auratum aloitti siellä restaurointinsa.
Avoimien ovien päivänä sain sitten uudesti syntyneellä kasarmialueella todeta, että nimenomaan kunnollista ja tyylikästä jälkeä oli syntynyt.
Kasarmista on tullut usean toimijan keskus, joka palvelee meitä töölöläisiä monin tavoin. Merta edemmäs kalaan ei ruokaostoksille tarvitse lähteä, sillä taloon tuli Töölön paras ruokakauppa. Monet tuttavani ovat kiitelleet tuotetarjonnan lisäksi myös tilojen suunnittelua: kaupan käytävät ovat leveät, jopa pyörätuoliasiakkaille helposti kuljettavissa.
Alkon avautuminen kaupan kylkeen varmaan tukee myyntiä puolin ja toisin.
Palvelutaloasukkaille restauroidussa osiossa on esimerkiksi vanhaa tiiliseinää ja puolapuut jätetty mukavasti esille muistuttamaan entisestä käyttötarkoituksesta. Värit ovat lämpimiä ja kotoisia.
Museoviraston suojelemassa talossa kaikkea mieleistään eivät sisutusarkkitehdit varmaan ole voineet tehdä. Valtavan suuri ravintolan sali on kuitenkin saatu verhoilla pehmennettyä ja jaettua looseiksi.
Töölön seurakunnan työntekijät kertoivat että toden totta Mechelininkadun liikenteen melu ei sisälle kuulu, mitä epäilin.
Vanha huoltoasema on nyt sisustettu iloisen väriseksi ja viihtyisäksi seurakunnan nuorille. Tilassa on myös oma keittiö, mikä helpottaa toimintaa.
Kahviloitakin alueella on kaksi kun ravintolan kahvila kaupan kahvilan lisäksi avautuu.
Kaikista eniten minua kuitenkin ilahduttaa rakennuskompleksin ulkonäkö. Hohtavan valkoiset puhdaslinjaiset ja kauniisti kaartuvat funkisrakennukset hivelevät silmää. Olen kiertänyt aluetta ja kaikista kulmista se näyttää yhtä hyvältä. Vielä paremmalta vaikuttanee kesällä kunhan pihan viherkasvit ovat hiukan varttuneet.
Ja voin hyvin jo kuvitella myös Steven Hollin modernin asuintalon restauroitujen rakennusten kylkeen.
Nyt on Töölössä kolme hienosti saneerattua rakennuskompleksia, Korjaamo, Töölön kirjasto ja Taivallahden kasarmi.
Seuraavaksi ehdottaisin miltei käyttämättömänä ränsistyvän Soutustadionin saneerausta. Rakennus on yksinkertaisuudessaan kaunis. Rannan rakennuksista se on aivan eri tasoa kuin kaksi parakkimaista taloa, Hietsun paviljonki ja Merimelojien maja.