Nainen vedenjakajalla

Sanotaan, että puhuminen auttaa. Ei muuten auta, ainakaan aina. Puhuminen voi olla jopa haitaksi.
Olen sairastellut viime aikoina ja joutunut kertomaan asiasta parille henkilölle. Mutta olenkin pitänyt huolta siitä, että olen kertonut vain todella parille ihmiselle, sellaiselle, joiden asiasta kuuluu tietää.
Kokemuksesta tiedän, että asian laajempi kertominen voi aiheuttaa itselleni vain hallaa. Ihmiset tiedustelevat sitten tavan takaa miten nyt voin. Saan selitellä yhtä ja samaa asiaa moneen kertaan. Turhanpäiväiset soitot väsyttävät, kadulla pysäyttelevät naapurit pitkästyttävät, asiaa vatvovat sähköpostit ärsyttävät.
Ei, puhuminen ei siis aina auta vaan pikemminkin aiheuttaa harmia ja uuvuttaa.
Se myös ikään kuin ylläpitää sairautta, mikä ei suinkaan edistä tervehtymistä. Normaali elämänmeno ei tahdo sujua, kun selittelyyn menee turhaa aikaa.
Asiallinen informaatio, jota saan esimerkiksi lääkäriltä tai asiantuntevilta sivustoilta netistä, auttaa kyllä mutta samaa en voi sanoa tuttavien kertomuksista siitä miten joku heidän tuttavan tuttavansa oli kokenut saman sairauden tutkimuksia ja hoitoja.
Minusta ei olisi koskaan mihinkään potilasyhdistykseen, vaikka jotkut niistä avun saavat. En kaipaa vertaisryhmien kuulumisia. Koen niissä tapahtuvan asioiden toistelun samanlaisena sairauden tunnon ylläpitona kuin jatkuvan muunkin oireiden ja hoitojen vatvomisen.
Vähän samaa mieltä oli lääkärini, joka hiljan totesi minulle, että kun hoitojakso on ohi, voin unohtaa sairauden tykkänään ja elää aivan normaalia elämää eli jättää asiasta puhumisenkin taakseni.

Ihmisen elämänkaaren suuntaa ei voi muuttaa vai voiko?Kas siinäpä kiinnostava kysymys. Sen on esittänyt Helsingin yliopiston sosiaaligerontologian apulaisprofessori Kathrin Komp. Hän on toimittanut Uumajan yliopiston professori emerita Stina Johansson kanssa elämänkaariteoriaa valaisevan kirjan Population ageing from a lifecourse perspective, jotta väestön vanhenemista ymmärrettäisiin paremmin.
Kirjaa en ole lukenut mutta mieleen tulevat heti tyypilliset pysäyttävät tilanteet kuten yllättävä vakava sairastuminen, läheisen kuolema tai avioero, jotka hyvinkin voivat saada ihmisen tarkastelemaan elämäänsä ja kääntämään suuntaansa. Tosiasiahan on, että muutokset tapahtuvat yleensä vasta kun olemme joutuneet seinää vasten, siiis pakon edessä.
Jos seurauksena ovat vaikka entistä paremmat elämäntavat kuten tupakanpolton tai alkoholin liikakäytön lopettaminen tai laihdutus, mikä ettei elämänkaari saattaisi edetä entistä loivempana eikä enää itsetuhoisen jyrkkänä.
Kompin sanoo, että elämänkaariteorian mukaan ihminen saa hyvissä ajoin ainakin aavistuksen siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
-Mutta jos haluat vaikuttaa vanhuuteesi, toimi, kun olet vielä nuori, Komp neuvoo.
Siis ihan hyvälläkin muutoksia pitäisi saada aikaiseksi, jos niihin tarve on. Mieleeni tulee vaikka työ, johon ihminen ei ole tyytyväinen. Pitäisikö siis uskaltautua uralta ulos ja hakeutua hommiin joista on unelmoinut.
Komp toteaa, että muutoksia voivat saada aikaan myös muut tahot puuttumalla ihmisen elämänmenoon.
Ajattelen vaikka koulukiusattua. Jos opettaja tai koulupsykologi puuttuu tarpeeksi voimakkaasti kiusaamiseen saaden sen loppumaan, koulukiusatusta ei ehkä tulekaan työpaikkakiusattu vaan ”kirous” katkeaa, suunta muuttuu.
Kaikan kaikkiaan naisten esittämä kysymys on hyvä ja pohtimisen arvoinen, ennen kuin siis on liian myöhäistä, elämänkaari umpeutunut.
Sillä italialaisen nobelistin Salvatore Quasimodon sanoin ”jokainen meistä seisoo yksin maan sydämessä auringonsäteen lävistämänä ja yhtäkkiä on ilta”.
Lisätietoja kirjasta: http://www.policypress.co.uk/display.asp?K=9781447310716

Kiinteistöliitto ajaa hyvää asiaa. Se ehdottaa kotitalousvähennyksen ulottamista asunto-osakeyhtiöiden tilaamiin korjauksiin.
Perusteena se mainitsee korjaamisen tukien vakauttamisen ja hallinnollisesti kevyen toteuttamisen.
Kannatan liiton ehdotusta.
Huoneiston sisäpuoliset korjaukset ovat yleensä omistajan vastuulla ja huoneistojen ulkopuoliset tilat yhtiön vastuulla. Mutta mielenkiintoinen välimaasto on parveke.
Juridisesti se kuuluu taloyhtiön hoitovastuulle mutta käytännössä monissa taloissa huolto on tuupattu osakkaalle.
Niinpä ei tuntuisi kaukaa haetulta saada hyödyntää kotitalousvähennystä vaikka parvekkeen korjauksiin ja huoltoon.
Esimerkiksi lattiarallien lakkaus tai maalaus, samoin puisen katon maalaus, ja parvekekaiteiden kunnostus voisivat hyvin olla kotitalousvähennyksen piirissä. Niitä saattavat näet osakkaat itse joutua hoitamaan ja korjaamaan.
Iäkkäät yksin asuvat vanhat rouvat eivät lattiaralleja edes yksin pysty nostamaan vaan tarvitsevat apuvoimia. Ja nehän maksavat. Siis luontevaa olisi hyödyntää kotitalousvähennystäkin.
Kunpa valtiovalta vihdoin lotkauttaisi korviaan tälle Kiinteistöliiton hyvälle ehdotukselle.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Eli sehän tarkoittaa, ettei yksittäisille asioille tule panna liikaa painoa.
Aika lailla monet ihmiset ovatkin jo oppineet ottamaan iisisti esimerkiksi yksittäisten ravintoaineiden, kuten vaikka hiilihydraattien, merkityksen alleviivaamisen. Yhtenä päivänä niiden tärkeyttä korostetaan ylivertaisesti, toisena päivänä tärkeys on hiipunut normaalin oloiseksi.
Viimeksi nyt pääsiäisen eli kananmunasesongin kynnyksellä tuli uutta tietoa kolesterolista. Minä muistan tähdennetyn, että kananmunia sopisi syödä vain kaksi viikossa, sillä keltuaisessa on paljon kolesterolia.
Vaan annas olla. Rravitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen Kuopion yliopistosta sai tutkimustulokseksi seuraavaa: Tyypin 2 diabeteksen riski oli 37 prosenttia pienempi noin neljä kananmunaa viikossa syövillä miehillä verrattuna niihin, jotka söivät noin yhden kananmunan viikossa. Yhteys säilyi, vaikka huomioon otettiin mahdollisia sekoittavia tekijöitä.
Virtanen toteaakin, että kananmuna sisältää kolesterolin lisäksi monia terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan tai matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä.
-Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että elintarvikkeen terveysvaikutuksia on vaikea ennustaa pelkästään yksittäisen ravintoaineen, kuten kolesterolin, perusteella. Ravitsemustutkimuksissa ollaankin viime vuosina siirrytty enemmän elintarvikkeiden ja erilaisten ruokavaliokokonaisuuksien terveysvaikutusten tutkimiseen yksittäisten ravintoaineiden sijaan, hän toteaa.
Tämä lähestymistapa palvelee kuluttajia paljon paremmin kuin yksittäisten ravintoaineiden tarkastelu.
Sama kokonaisnäkemys pitäisi ottaa huomioon terveydenhuollossakin. Yhden taudin tehokas hoito voi aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, toisia tauteja, ylenpalttisia pillereitä.
Viimeksi luin, kuinka esimerkiksi syövän sädehoito saattaa aiheuttaa viiveellä sydän- ja verisuonitauteja..
Hoitojen hyödyt ja haitat olisi aina punnittava.
Tällainen avoin kertominen myös palvelee hyvin potilaiden itsemääräämisoikeutta, joka ei välttämättä aina toteudu kuten sen pitäisi. Kuitenkin potilaan elämästä on kyse.
Jonkin sairauden standardimaisen hoitopaketin tarjoaminen kaikille yksilöllisiä eroja huomioon ottamatta on potilaiden itsemääräämisoikeuden aliarvioimista.
Lääkärienhän tulisi kertoa aina hoitovaihtoehdot ja antaa oma suosituksensa ja potilaan tulisi sitten saada itse päättää kaiken informaation saatuaan, mikä hänelle on parasta.
Minä tein kerran näin ja olen tyytyväinen. Kirurgi ehdotti minulle kauan sitten rannekanavaoireyhtymäni hoidoksi leikkausta. En suostunut. Etsin itse toisen vaihtoehdon. Fysioterapeuttini on pitänyt ranteeni kunnossa. Kuten näette. niillä ranteilla kirjoitan edelleenkin.

Taloudellisesti ankeat ajat ovat terästäneet palvelun tarjoajia kuuntelemaan kuluttajia entistä herkemmin. Ja hyvä niin. Mutta kuuntelu yksin ei auta. Palvelun tarjoajan tulisi myös ymmärtää mitä kuluttaja tarkoittaa. Ymmärrys toisi kilpailuetua yrittäjille.
Turun ja Vaasan yliopistoissa on tutkittu kuluttajien yhteisöllistä arvokokemusta eli prestigeä. Tulos kertoo, että lähipiirin hyväksyntä, status ja maine ja ainutlaatuisuus ovat keskeisiä ominaisuuksia sosiaalisesti arvostetuille tuotteille ja palveluille.
Prestige – Yhteisöllinen arvokokemus -teos on saatavilla Vaasan yliopiston sivuilla: http://www.uva.fi/fi/research/publications/orders/database/?julkaisu=783
Minulla on muutama omakohtainen kokemus siitä, että palvelun tarjoaja on kyllä kuullut mitä olen sanonut mutta ei ole ymmärtänyt sanoman merkitystä. Tai ei ole välittänyt ymmärtää. Mene tiedä.
Entinen kampaajani myi liikkeensä ja muutti ns. tuolivuokralaiseksi ystävättärensä kampaamoon. Eli he työskentelivät joskus yhtä aikaa, joten meitä asiakkaita oli kaksi kerrallaan kuulomatkan päässä toisistamme.
Kampaajani uteli minulta matkoistani toisen asiakkaan ja kampaajan kuullen. Vastasin vaivautuneesti ja vaillinaisesti. En halunnut kertoa näiden ihmisten kuullen asioistani, vaikka niissä mitään kummempaa salattavaa ei olekaan.
Kampaaja jatkoi kuitenkin juttua ja kyseli nyt, aionko tavata taas saman henkilön kuin kohteessa viimeksi. Mumisin jotain.
Sen jälkeen en tälle kampaajalle sitten enää mennytkään. Minusta hän käyttäytyi asiattomasti ja epäkorrektisti.
Toista kampaajaa pyysin leikkaamaan tukkani lyhemmäksi kuin edellisellä kerralla. Näytin myös kohtaa, jota tarkoitin. Hän hyväksyi ajatukseni. Lisäsin vielä, ettei ole väliä vaikka tukka olisi jopa liian lyhyt ensimmäisen viikon aikana sillä hiukseni kasvavat vikkelästi.
Nyt on viikko kulunut ja totean että kampaaja leikkasi jälleen hiuksiani liian vähän. Koen maksavani turhasta.
En mene koskaan seurustelemaan palvelun tarjoajien luokse vaan saamaan kunnollista palvelua ja vastiketta rahoilleni. Mutta joskus minusta tuntuu, että joillekin palvelun tarjoajille tuttavallinen seurustelu on tärkeämpää kuin hyvä palvelu ja asiakkaan toiveiden huomioon ottaminen.

Kala on suomalaisten mieleen. Sen todisti hiljan tehty listaus: Suomalaisten ensisijaiset lempilounasruoat ovat Fazerin verkkokyselyn mukaan lasagne, tortillat ja lohikeitto. Amica.fi-sivuston kyselyyn vastasi eri puolilta maata noin 2 800 suomalaista.
Listalle mahtui kolme kalaruokaa.Lohisoppa, paistetut muikut ja silakkapihvit. Nämä ovat siis varsin tavallisia myös kotiruokana. Itse tykkään esimerkiksi kerran kuukaudessa paistaa koko joukon silakkapihvejä ja lykätä osan sitten pakkaseen myöhempiä nautintoja varten.
Listalla ei ole minun herkkukalaruokaani: paistettuja ahvenia uusien perunoiden ja tillin kera. Sehän on ymmärrettävää, sillä ahventa ei välttämättä ole saatavilla aina eikä tietysti uusia perunoitakaan.
ProKala, joka puhuu suomalaisen kalan puolesta, on nyt keksinyt laatia lasagnelle, top tenin ykköselle kalareseptivaihtoehdon, kun minä ainakin olen tavannut yhdistää lasagnen jauhelihaan. Pitänee kokeilla savukalalasagnea, joka ei ainakaan ajatuksena ole kovinkaan outo.
Ystävättäreni julisti jokin aika sitten, että hän on aivan työlääntynyt loheen, mutta kyllä vaan minusta lohisoppa on poikaa. Ruisleivän kera. Esimerkiksi Picnic-kahviloissa on oivaa lohisoppaa.
Ja mitä tuohon listaan tulee, niin taiteilijaravintola Elitessä on aina tarjolla silakkapihvejä, sillä ne nyt yksinkertaisesti kuuluvat ravintolan perinteeseen.
Kalaruoat ovat muuten siitäkin mukavia, että osan voi valmistaa hyvinkin edullisesti mutta myös gourmet hintaisia löytyy. Eli jokaiselle jotakin ja jokaiseen tilanteeseen.
Suomalaisten top 10 -lempilounasruoat ovat:

1. Lasagne

2. Tortillat

3. Lohikeitto

4. Lihapullat ja perunamuusi

5. Paistetut muikut

6. Kaalilaatikko

7. Maksapihvit

8. Pizza

9. Makaronilaatikko

10. Silakkapihvit

Lähde: Fazer
Paljon ansiokasta tietoa kalasta löytyy sivustolta

http://www.prokala.fi/

Hankalat ihmiset ovat mainioita. He antavat meille paljon.
Niin muodoin en oikein ymmärrä miksi tällainen kirja on kirjoitttu: Satu Kaski ja Vesa Nevalainen "Ikävät ihmiset. Kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa " Minusta nimittäin niin sanotusti hankalia tyyppejä ei ole olemassakaan.
Jos koemme jonkun hankalaksi meidän on hyvä katsoa peiliin ja kysyä miksi tämä henkilö meitä ärsyttää. Ja kas, vastaus löytyy itsestämme. Näin ollen, kiitos hankalan ihmisen, olemme löytäneet itsestämme jotain uutta ja mielenkiintoista. Sitä on sitten ehkä syytä työstääkin.
Jos vaikka kokouksessa tai ystävien tapaamisessa joku on hankalan äänekäs, riistäen huomion pääosin itselleen, voimme kysyä itseltämme, miksi tämä meitä suututtaa, ärsyttää, tms. Olisiko niin, että itse asiassa itse haluaisimme olla huomion kohde, tärkeä, kunnioitettu.
On näet niin, että monesti meitä toisissa ihmisissä ärsyttävät juuri ne piirteet joita on itsessämmekin ja joita emme kenties ole tunnistaneet.
Minut on viime aikoina eräs ystäväni alkanut kokea hankalaksi. Olen sen huomannut hänen äänestään. Hän ilmiselvästi aina ärtyy kun viittaan lenkille lähtöön. Miksi se, että minä kerron omasa lenkille lähdöstäni. häntä ärsyttää? No siksi,ett hänen pitäisi tehdä samoin mutta hän ei saa lähdetyksi. Hänen terveytensä vuoksi se kuitenkin olisi tärkeää. Minä siis tunnun hankalalta, koska hän ei tunnista omaa osuuttaan asiaan.
On se niin hankalaa.

Kahden naisen karua kertomusta telkkarista aamulla kuunnellessani totesin saman minkä jokin aika sitten. Potilaan, kuten tv:ssä esiintyneiden naisten äitien, hoitotahto ei tahdo mennä lääkäreille perille. Potilasta voidaan hoitaa pidempään ja tehokkaammin kuin hän tahtoisi.
Olen itse rustannut hoitotahtoni jo aikapäivää sitten, sillä kukapa tietää milloin vaikka auto-onnettomuus vie itse kunkin henkilön sellaiseen tilaan, ettei pysty ilmaisemaan hoitotahtoaan.
Olen sitten kysynyt eräältä lääkäriltä, miten saisin hoitotahtoni kirjattua Kanta-tiedostoon, jonka sähköisestä luomisesta ja ylläpitämisestä me veronmaksajat olemme jo maksaneet maltaita. Ei kirjaaminen onnistu, ei, sillä tietosuojassa on ongelmia.
Kansalaisena ihmettelen mitä ne ongelmat ovat, koska olen antanut lääkäreille luvan katsoa tietojani.
Kysyin asiaa tiedostoa ylläpitävältä Kelalta ja sain vastauksena mm. näin: ” Hoitotahto otetaan Kannassa käyttöön myöhemmin, kun terveydenhuollon toimintayksiköissä voidaan kattavammin hyödyntää Kannasta hoitotahtoasiakirjoja.

Tulevaisuudessa voit myös Omakanta-palvelun kautta antaa tahdonilmaisun hoitotahdosta ja elinluovutuksesta. Tarkkaa aikataulua emme vielä valitettavasti osaa sanoa, sillä se riippuu siitä, milloin terveydenhuolto alkaa näitä sähköisesti annettuja tietoja hyödyntämään.”
Miten se Omakanta nyt lääkäreitäni palvelisi? Kun sinne pääsee kirjautumaan minun pankkitunnuksillani.
Ei, kyllä olisi paikallaan, että kallis Kanta-tiedosto palvelisi myös potilaita. Onpa este hoitotahtoni kirjaamiseen sinne mikä tahansa, niin poistaa se pitäisi.

Tavaroita voi ostaa mutta elämyksiä ja kokemuksia ja muistoja ei voi ostaa. Tähän tapaan arveli luksushotellin johtaja telkkarissa jokin aika sitten. Elämysten haku oli hänen mielestään syy käyttää hotellin palveluita kuten viettää häät siellä.
Olen jo vuosia välttänyt tavaroiden haalimista, osin tietty siitä syystä että kaikkea tarpeellista minulla jo on. Mutta toisaalta myös juuri mainitusta syystä, koska olen itse oivaltanut saman minkä tämä hotellin johtaja.
Täsmällisesti ottaen elämyksiäkin tietysti voi ostaa kuten nyt hotellin palveluita tai matkoja, yms.
Vaan kaikista elämyksistä ei toki tarvitse maksaa, mikä voi olla ihan tervetullutta näinä taloudellisesti ankeina aikoina.
Minä saan elämyksiä ja muistoja vaikka valokuvaamalla luontoa. Olen eilen käynyt kuvaamassa tiettyä paikkaa meren rannalla. Olen kuvannut sen jokaisena vuoden aikana. Elämyksiä syntyy maiseman muutosta tarkkaillessa. Kesällä siellä oli esimerkiksi lintujakin, vaan ei nyt. Ei muuten maksa mitään :)
Kun matkustan, matkustan mieluiten yksin ja tapaan sitten kohdemaassa tuttuja. Yksin reissatessa tutustun ihmisiin paremmin kuin jonkun kanssa kulkiessa. Paikalliset ihmiset tulevat herkästi juttelemaan ja kuulen kohtaloita. Kielitaitoakin voin samalla testata.
Näin niitä muistoja kertyy.

Kallista ja mittavaa sote-uudistusta eteenpäin vieville poliitikoille minulla olisi edullinen ja vaatimattoman pieni uudistus toteutettavaksi. Jos siis hyvää tahtoa ja järkeä löytyisi.
Suomessa joka vuosi noin 50 000 henkilöä joutuu turvautumaan sairaalaan liuikastumisen vuoksi. Eivätkä nämä kaikki liukastujat ole suinkaan kompuroivia ikäihmisiä. Johan ensimmäisillä liukkailla humalaisia nuorehkojakin ihmisiä oli pyllähtänyt ja murtanut nilkkojaan ja ranteitaan.
Siispä, poliitikot voisivat ajaa läpi päätöksen, jonka mukaan suomalaisille hankittaisiin ilmaiseksi liukuesteet jalkineisiiin.
Kyllä se halvemmaksi tulisi työpaikoille, kunnille ja vakuutusyhtiöille kuin antaa ihmisten toipua murtuneine jalkoineen ja käsineen pitkät tovit poissa työstä. Toisekseen myös terveydenhuollossa säästyisi voimavaroja.
Ja vaikka ihminen ei liukastuisi maahan asti talvikelillä, kävely tuntuisi rennommalta ja nautittavammalta kun askeltaa saisi turvallisesti jäätikölläkin. Muutenhan kävely liukkailla kaduilla pikemminkin jännittää lihaksia ja aiheuttaa kipua.