Darkness, my old friend
Nukuin kuin autuas pieni possu. Heräsin myöhään tukka takussa ja nenä miedosti tuhisten. Käänsin kylkeä ja nukuin vielä puoli tuntia. Sitten olikin kiva tassutella keittiöön, juoda muki kaakaota ja syödä pari voileipää.
Ihana ilma, kohta pääsee tepsuttelemaan! :)
Lauantaina on kaikkein ihaninta sytyttää kynttilät, käpertyä sohvalle kirja kädessä ja teemuksi vieressä, kietoutua torkkupeittoon, seurata vasemmalla silmällä saksalaisdekkaria ja unelmoida isosta pörröisestä koirasta, jota voisi käyttää tyynynä. :)
- napostelu on kivaa (oink!)
- mildly suggestive valkkari on hyvää (jos vinkun nimi on Frisky Zebras, se kertoo aika paljon...)
- Hellgirl fanittaa Bodomia täysillä
- ehkä lähdemme parille... :)
(Ikävöimme Bettystä...)
Missä vaiheessa pitää huolestua työtoverin jaksamisesta?
Missä vaiheessa täytyy puhua esimiehen kanssa, jos tämä ei huomaa mitään?
Mikä on tavallisen työtoverin vastuu?
Mikä on huolta?
Mikä on toisen asioihin puuttumista?
Miten pitää käydä sanoista tekoihin?
*
Eräs työtoverini on ollut koko syksyn jotenkin poissa tolaltaan ja todella väsynyt. Hänen elämäntilanteensa ei ole helpoimpia, työ ei ole todellakaan helppoa, päivät ovat pitkät ja ikääntymisen ensimmäiset fyysiset merkit alkavat ilmaantua. Oma psyykkinen ja fyysinen jaksaminen ovat koetuksella. Työtoverina sitä on aidosti huolissaan toisesta, ei oikein tiedä, miten asiaan parhaiten tarttuisi.
Sitä miettii joskus huonoina päivinä itsekin, miltä sitä mahtaa toisten silmissä näyttää painellessaan tukka silmillä ja mieli maassa pitkin maita ja mantuja. Kun väsymys muuttuu krooniseksi, huolestuu itsekin. Tajuaako todella ison uupumuksen äärellä oikeasti oman väsymyksensä?
Minun lienee pakko puhua huomenna pomoni kanssa, kaiken varalta. Hän on onneksi sen verran sympaattinen, että toivon mukaan ymmärtää huoleni. Silti asia tuntuu vaikealta. Meille suomalaisille on tyypillistä, että hoidamme oman tonttimme vaikka hampaat irvessä. Eikä sille omalle tontille yleensä haluta vieraita sotkemaan.
Valitse oikea vaihtoehto!
Syksyn edetessä musiikkivalikoima
a) synkkenee.
b) monipuolistuu.
c) muuttuu suicidaaliseksi.
d) tunnelmallistuu.
Doom-metallin kuuntelu on
a) vaarallista.
b) terveellistä.
c) kummallista.
d) ihanaa.
Paskimmillaan metallilaulaja
a) kirkuu.
b) kailottaa.
c) murisee.
d) kiekuu.
Heviratsastuskomppi aiheuttaa
a) nostalgisia mietteitä.
b) repeilyä.
c) pahoinvointia.
d) ilmakitarointia.
Ihanaäänisin on
a) Anneke.
b) Liv Kristine.
c) Angela.
d) Anette.
Amorphiksen paras levy on
a) Tales...
b) Elegy.
c) Eclipse.
d) Am Universum.
Let it be...
a) death...
b) black...
c) goth...
d) doom...
Minua on tänään
mm.
kuunneltu (aika moni ihminen ja ihan syystä),
haukuttu (tylsyydestä),
ymmärretty (väsymyksestä, työstä, elämästä),
ylistetty (työstä, luonteesta),
tulkittu (tahallaan) väärin (ambitioista, sanomisista, työstä),
pelätty (työn tuloksista, sanomisista),
naurettu (syystä, syyttä, ihaillen, ivaten, iloisesti),
ihailtu (kengistä),
kummasteltu (kengistä, puheista, hiuksista),
ihmetelty (puheista),
ylenkatsottu (elämäntilanteesta, varallisuudesta, ammatista),
kadehdittu (elämäntilanteesta),
surkuteltu (elämäntilanteesta, varallisuudesta, ammatista, opinnoista),
autettu (työssä) ja
huitaistu (pehmovasaralla...).
Huomaan käsitteleväni usein elämäntilanteeseni ja siviilisäätyyni liittyviä asioita. Se kertoo varmasti siitä ristiriidasta, johon olen koko ikäni asian tiimoilta törmännyt. Viimeksi tänään. Se kertoo varmasti myös jotain iästäni. Kaverini lohdutti, että kymmenen vuoden päästä alkaa pieni jakso, jolloin saan olla rauhassa. Sitten alkaa mummoilu...
Töissä kuuntelin aamulla työkaverien huolta lastensa terveydestä. Oli korvatulehduksia, flunssaa, täitä, vatsatautia, rokkoa, ihottumaa ja urheiluvammoja. Samaan aikaan kannettiin huolta lapsen hoidosta, omasta jaksamisesta, parisuhteesta, lainoista, isovanhemmista ja työstä. Istuin ihan hiljaa kuunteluoppilaana, kun yksi työtovereista laukaisi puoleeni kääntyen, etten varmaan ymmärrä, kuinka helppoa elämäni on - ja kuinka monesta asiasta kuitenkin jään paitsi. Olin jotenkin tilanteesta hieman pöllämystynyt. Vauvarokosta minun sinkkuuteni parissa sekunnissa.
Työkaverini oli jo kyselemässä tänä vuonna avioituneelta kollegaltamme tämän perheenperustamissuunnitelmia, joten minä jäin omiin ajatuksiini. Olemme samanikäiset, mutta elämäntilanteemme ovat täysin erilaiset. Hänellä on takanaan nopea valmistuminen, jo nyt pitkä työura, avioliitto, omistuasunto lähiössä, pari lasta ja hinku hankkia niitä lisää. Minä olen pitkään opiskellut (tosin koko ajan oman tai läheisen alan töissä), vaihtelevaurainen, lähes koko aikuisiän sinkkuna kulkenut, vuokra-asunnnossa Kalliossa asuva, eikä lapsia edes ajateltuna. Kaltaiseni ikisinkku pääsee kuitenkin helpommalla kuin avioitunut/avoutunut, lapseton nainen. Minulta ei odoteta mitään, masunympärystäni ei mittailla eikä perhesuunnitelmia kysellä.
Minua surkutellaan, koska elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä ilman perhettä. Minua kadehditaan, koska voin tehdä vastuuttomasti ihan mitä haluan, koska lapset ja mies eivät ole esteenä. Minua kauhistellaan työni raskauden vuoksi. Minua kadehditaan työaikojeni takia. Aina on jotain liikaa ja liian vähän. Onko niin ihan kaikkien ihmisten kohdalla?
Ihmiset määritellään perinteisessä ajattelussa yleensä joko perheen tai työn kautta. Perhe on yleensä ollut naisten viitekehys, työ miesten. Miksi se ei voi olla jokin muu asia ihan yleisemminkin? Niin, harrastukset määrittävät paljon, varallisuus sääntelee elämää, asuinpaikka jakaa ihmisiä, ulkonäkö auttaa asettamaan "oikeaan" lokeroon... Ne ovat helppoja ja päälle liimattuja tapoja erottaa ihmiset toisistaan. Mutta entä ajatuksen taso?
Moni ihminen mukautuu vallitsevan elämäntilanteensa perusideologiaan ja täysin absudeihin näkemyksiin.
Perheellisen ja lapsellisen kuuluu arvostaa ydinporukkaansa ja dissata baarikärpässinkkuja.
Perheelinen ja lapsellinen ei saa sanoa, että joskus lähettäisi mielellään koko klaaninsa Marsiin saadakseen olla hetken ihan yksin ja rauhassa.
Yksinhuoltajan on täytynyt tehdä jotain tosi pahasti väärin, kun lapsi joutuu kasvamaan rikkonaisessa perheessä. Nyt hän vain antaa yhteiskunnan maksaa elämänsä.
Yksinhuotaja ei saa valittaa väsymystään, pelkojaan ja turhautumisiaan. Hän ei saa hakea yhteiskunnan apua. Kärsimys kirkastakoon kruunun.
Lapsettoman pariskunnan täytyy työskennellä rakentaakseen tulevaisuutta itselleen ja lapselle tai yrittää lasta uutterasti.
Lapseton pariskunta ei saa sanoa, että lapset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Heillä ei ole koiraa lapsen korvikkeena, vaan siksi koska koira on lasta kivempi. Lapseton pariskunta ei saa olla onnellinen lapsettomana. Lapseton pariskunta ei ole perhe.
Sinkun täytyy itkeskellä iltaisin yksin sohvalla, juosta nettitreffeillä tai vaania hirveässä soosissa pokauskohteita baaritiskillä ennen ja jälkeen valomerkin.
Sinkku ei saa olla tyytyväinen elämäntilanteeseensa, keskittyä uraan, ystäviin, matkusteluun, sukuun ja maailmanparantamiseen. Jos sinkku ei etsi aktiivisesti seuraa, on hän hutera vanhapiika tai -poika, jolla ei käy flaksi. Sinkun tulee elää pariutuakseen.
*
Lapsiperhe saa lähteä yhdessä festareille, äiti ja isä saavat lähteä viettämään romanttista viikonloppua hotelliin, yksinhuotaja saa lähteä ystävien kanssa tuulettumaan tai lukea lehteä rauhassa sohvalla. Lapseton ja parisuhteessa oleva saa nauttia elämästään parhaansa mukaan. Sinkun ei tarvitse toteuttaa stereotypioita. Eivätkö kaikki saisi vain elää mahdollisimman onnelllista ja täysipainoista elämää, jossa ollaan mm. onnellisia, haikeita, iloisia, surkeita, kateellisia ja tyytyväisiä? Eikö jokaisella ole oikeus tarttua hetkeen, omaan hyvään hetkeen?
*
Minä istun sohvalla tekemässä töitä. Olen tyytyväinen siitä, että saan olla yksin pitkän ja meluisan työpäivän jälkeen. Huominenkin päivä tulee olemaan pitkä, rasittava ja antoisa.
Haluaisin kenties jossain vaiheessa, että illat jakaisi kanssani joku muu. Nyt siihen ei ole oikea aika. Tähän hetkeen kuuluvat rauha ja positiivinen haikeus. Minun hetkeeni.
Haluan ison pörröisen koira, jota voisin rapsutella iltani iloksi, viedä lenkille ja syyttää sotkuista.
Toivoisin osaavani aloittaa kotihommat ajoissa, etten istuisi enää tähän aikaa silmät ristissä töiden parissa.
Haluaisin saada selville, onko kämpässäni luteita, viemärihyttysiä, ikkunasta rynnineitä horkkahyttysiä, vampyyreja, verenhimoisia kääpiöitä, haita tai urkuhampaisia siilejä. Joku järsi taas kämmenselkääni viikonloppuna. Prkl.
Olisin maailman onnellisin viikon lomasta. Tai siis parin päivän. Oikeastaan yksikin päivä olisi luksusta...
Unelmoisin suklaanhimoni menetyksestä. Miksen voisi addiktoitua vaikkapa porkkanoihin tai omenoihin?
Tahdon kolme paria asennepopoja. Heti. Ja sitten sellaisen hölmönmittaisen satiinihamosen Henkalta. Myöskään skottiruutuinen päivänvarjo Morticiasta ei olisi kovin paha juttu.
Haluan lukea, lukea ja lukea. Mutta en työpapereita tai faktaa. Minä tahdon kaunokirjallisuudenlukuloman. Heti. Nyt. Just. Siihen pitää myös kuulua teetarjoilua tai mä en ala. Nih.
Piti tehdä töitä. Piti kuntoilla hampaat irvessä.
En tehnyt juuri töitä. En kuntoillut. Kävelin vähän. Näin perhettä. Näin ystäviä. Oli kivaa.
Tuli kuultua tämä biisi ekaa kertaa vuosiin.
*
Sunlight dances through the leaves
Soft winds stir the signing trees
Lying in the warm grass
Feel the sun upon your face
Elfin songs and endless nights
Sweet wine and soft relaxing lights
Time will never touch you
Here in this enchanted place
You feel there's something calling you
You're wanting to return
To where the misty mountains rise and friendly fires burn
A place you can escape the world
Where the dark lord cannot go
Peace of mind and sanctuary by loud water's flow
I've traveled now for many miles
It feels so good to see the smiles of
Friends who never left your mind
When you were far away
>From the golden light of coming dawn
Till the twilight where the sun is gone
We treasure ev'ry season
And ev'ry passing day
We feel the coming of a new day
Darkness gives way to light a new way
Stop here for a while until the world,
The world calls you away
Yet you know I've had the feeling
Standing with my senses reeling
This is the place to grow old till
I reach my final day.
Rush: Rivendell
Kuu paistaa kirkkaasti. Minä istun pöydällä ikkunan ääressä teemuki kädessä ja katson sen loistetta. Kuun valossa on ennekin tehty päätöksiä monenlaisia.
Sain kuluneella viikolla viestiä mieheltä, jonka kanssa kävin pari kertaa ulkona keskikesällä. Sitten mies vain katosi jonnekin. Kun en ihan tavalliseen viestiini saanut vähään aikaan vastausta eikä herrasta kuulunut mitään, nielin kiukkuni, mapitin aluksi ihan kiinnostavalta vaikuttaneen herran Vätykset-mappiin ja jatkoin elämääni.
Vätystelevän miehen paluuyritys sai aikaan megalomaanisen vitutuksen, sillä olen saanut tarpeekseni miehistä, joiden kanssa käydään pari kertaa ulkona (joko päätyen jossain vaiheessa peuhaamaan/koisimaan samaan punkkaan tai ihan vain platoniseen säätöön) ja sitten herra häipyy kuin gruusialainen rantarosvo. Sitten meilataan kuin mitään ei olisi tapahtunut muutaman kuukauden tai puolenkin vuoden kuluttua.
En ole ainut näihin selkärangattomiin olioihin törmännyt nainen, mutta se ei vähennä kiukutusta. Kun nilviäinen sitten yrittää paluuta jossain vaiheessa, sitä raivostuu kyseisen tyypin typeryydestä. Ensin sieltä tulee makeileva ja "REIPAS" kuulumistenkyselymeili. Jos siihen erehtyy vastaamaan "Ihan hyvää kuuluu, kiitos", saa seuraavaksi jo pyynnön kaffelle tai jonnekin muualle. Kun siihen vastaa kieltävästi tai jättää vastaamatta, saa narinat niskaansa.
Päätin jo vätykseksi osoittautuneen miehen deittailuaikana, että jos kyseinen mies osoittautuu samaan nilviäislajiin kuuluvaksi kuin kaksi edellistäkin deittiä, minä raavin radeerauskumilla kaikki turhat miehet elämästäni. Niinpä jäljelle ovat jäänet sukulaiset, vanhat kaverit, homoystävät ja työkaverit.
Kun kaverit huokailivat baari-illan jälkeen paikan komistuksia, en minä muistanut ainuttakaan. Tulin kotiin ja hymyilin tyytyväisenä. Elämässä pitää keskittyä olennaiseen. Kuten työhön, perheeseen, ystäviin, harrastuksiin ja kauniisiin syyspäiviin.
Voi hemmetti, mä todellakin haluan tietää, että kuka mut jyrsii paukamille toisinaan öisin. Ei ole kivaa. Unta palloon, toivottavasti tänä yönä en olisi jonkun safkana...
