Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan 4.9. Tiitisen listan julkistamisesta seuraavasti:
”On totta, että suojelupoliisin kompurointi Rusin jutussa on vienyt sen uskottavuutta.
Erilaiset huhut Tiitisen listan nimistä ovat ymmärrettävästi hermostuttaneet poliittista eliittiä, joka listan vuoksi myös kärsii uskottavuuskriisistä.
Julkistamispäätöstä pohdittaessa on kuitenkin hyvä kysyä, kumpi on oikeusvaltiossa tärkeämpää: listalla olevien ihmisten oikeusturva vai kansalaisten uteliaisuuden tyydyttäminen.”
- - - - - -
Oikeusvaltiosta en Suomen kohdalla osalla osaa antaa arviota, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamien langettavien tuomioiden määrä suhteessa Suomen väkilukuun on jatkuvasti Euroopan neuvostoon kuuluvien maiden TOP - KYMPISSÄ.
Rusin tapauksen myötä Suomessa ollaan todennäköisesti murtamassa viimeinkin henkinen versio Berliinin muurista. Siis länsimaihin kuuluviksi katsottavissa maissa.
Tosin aikaa se ottaa, mutta tapahtuu varmasti, vaikkakin poliisin ylijohto asettuu odotetusti vastahankaan. Pelkona tietysti se, että pitkään jemmatun aineiston julkistaminen tuottaa takuuvarmasti ainakin internetin keskustelupalstoille vuosisadan kirjoitusryöpyn.
Supon Knape sanoi Iltalehden mukaan jo STT:lle jo sunnuntaina, että ne "juridiset elementit, joiden nojalla listan salaamisesta on päätetty, ovat säilyneet käydystä keskustelusta huolimatta ennallaan".
”Juridiset elementit, joiden nojalla listan salaamisesta on päätetty? ”
Niistä on toivottavasti lähipäivinä saatavissa tietoa ainakin internetissä ja keitä kaikkia päättäjiä kuuluu tuon maagisen ”on päätetty” sanayhdistelmän taakse.
- - - - - -
Iltalehdessä 3.9. kovassa kyydissä ollut Alpo Rusi antaa mielestäni asioiden selvittelylle toteuttamiskelpoisen vinkin:
Oikea tapa edetä olisi saksalaisen Stasi - tutkijan Helmut Müller - Enbergsin ehdotuksen mukaisen suomalais-saksalaisen tutkijaryhmän perustaminen, Rusi sanoo. Se edellyttää nyt salaisen materiaalin julkistamista.
- Toivon, että julkistaminen tapahtuu oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen niin, että ihmiset saavat ensin itse kommentoida listaa, eikä sitä vain mätkäistä tuohon eteen, Rusi pohtii.
- - - - -
Rusin asianajajien palkkiovaatimus 300 000 euroa tuntuu ensi alkuun pöyristyttävältä.
Vaan jos ajatellaan asioiden ajamisen laajuutta paperimassojen ja aikavälien kannalta, niin toivottavasti kun kaikki oikeusasteet on käyty läpi; Alpo Rusi julkistaa asianajajiensa kera tarkennetun erittelyn netissä niistä kuluista, joista tuo könttäsumma muodostuu. Mielestäni tuo toimi lisäisi asianajaja palkkioiden perusteiden uskottavuutta. Myös verottajan kannalta.
Itse veikkaan, että valtio yrittää ostaa rahallisella sovinnolla Rusin hiljaiseksi. Tai ainakin yrittää sitä.
Tosin olen ollut tähän asti aina huono onninen kaiken tyyppisissä veikkauksissa. Vesiasioissa olen taas vankkumaton Huberin mies.
