Rapsakkata

Verkkopaitaa ei voita kotioloissa mielestäni mikään.

Löytyisiköhän viikonlopun Sexi-messuilta Hesasta miehille tarkoitettuja verkko-boxereita?

Ihan noin vain varovaiseen yöheterokäyttöön.

Vielä jos löytyisti sellainen väritys ja kuosi, että niissä ei mikään paikka intiimikään paikka hierrä, eikä prässit vinoon kierrä ja mikä parasta: niissä olisi vantastisen helppo pierrä.

Ja herrasmieshän tekee pieremisen aina veskissä.

Jos ei sitten meinaa tulla yllättävää sikamaista röyhtäisyä, jonka saa vaihdettua juuri ja juuri anteeksi anelevaksi pieruksi.

Mestareiden liigan myötä jalkapallostakin on tullut etu- ja takaperin selitettyä TV-viihdettä. Vaan se onnistuneen markkinoinnin ja hyvän tuotepaketin kunniaksi laskettakoon. Onnistumiset ruokkivat toivottavasti muunkin tason jalkapallon menestymistä.

Jotakin on kuitenkin pielessä kotimaisen jalkapallon sarjoissa, jos matsien tunnelmaväristykset katsojan sisimmässä alkavat olla F1-kisojen luokkaa. Varsinkin kuivan kelin tapahtumien. Mistä löytyvät kunnon väristyksiä tarjoava sadekeli- ja rallivaihteet?

Muutamina pikaisina uudistuksina voitaisiin muokata jo olemassa olevia elementtejä lajin parhaaksi. Rankkarikisa pelin alkuun. Suorittajina vaihtomiehistö. Voitaisiin puhua entistä paremmin joukkueurheilusta.

Rankkarikisan maaliero jäisi voittaneen joukkueen eduksi varsinaisen peliajan pohjaksi. Toiselle puoliajalle valinnaisena aiheena joko kenttäkokoonpanon välinen rankkarikisa, kulmapotkukisa tyhjään maaliin tai rankkarikuljetuskisa puolesta kentästä jääkiekon malliin. Kisan maaliero laskettaisiin taas voittaneen joukkueen hyväksi.

Interaktiivisena elementtinä katsojat voisivat osallistua vaihtoehtojen pudottamiseen perinteisellä huutoäänestyksellä. Kilpailtavan lajin lopullisen valinnan saisi tehdä pelin päätuomari.

Pienenä muutoksena hyökkäysasetelmiin; puolikentän hyökkäyksessä ylittänyt joukkue ei saisi palata takaisin päin omalle kenttäpuoliskolle, vaan joukkue olisi pakotettu hakemaan ratkaisua puolustavaan kenttäpäähän. Eikä tässä kaikki. Puolustavan joukkueen roiskimat sivurajan ylittävät purkupallot oikeuttaisivat aina sivurajan vierestä annettavaan suoraan vapaapotkuun. Umpikierosta puhumattakaan.

Tietystikään tämä ehdotus ei mene ylimmillä sarjatasoilla ihan heti läpi. Ehdotankin, että alan todelliset divisioonat ottavat nämä parannusehdotukset ensin vastaan. Toki omiin pelikenttätilanteisiin soveltaen. Ensi alkuun pihapiirissä lasten ja lapsenmielisten kesken. Laajeten kulovalkean tavoin ikämiessarjoihin alan konkareiden pariin. Pelaavathan siellä monet alan miehet, joidenka potkutekniikassa löytyisi edelleen opetettavaa jälkipolville sekä se tosi asia, että kaikki liike ei ole lajin kannalta tarpeellista, varsinkin jos pallo ei tahdo pysyä mukana. Lisäksi monilla konkareista piisaa virtaa ja purkitettua kokemusta kuin Rolling Stonesin levypakassa, vain sopiva ulostuloväylä puuttuu tai toimii vain ajoittain.

Toki jalkapallossa virheitä pitääkin ja saa tehdä, mutta näin pienillä parannuksilla saataisiin katsojille lisää katsottavaa. Eikä maksaisi investointina kovinkaan paljon. Huonoina jatkuville kenttäolosuhteille ja arktiselle sijainnille emme voi mitään, mutta voinemme ehdottaa kunnollisia parannuksia jalkapallon jämähtäneisiin sääntöihin. Niin länteen kuin itään. Ilman maaleja ja värikkäitä tapahtumia jalkapallon säännöistä ei moni pysty edelleenkään ymmärtämään mitään. Ja onko se edes tarpeellista? Kunhan katsomossa koetut tapahtumat aiheuttavat positiivisia väristyksiä upean lajin hyväksi.

Eikä rangaistusalueen kameran käyttö tuomarille olisi enää Mestareiden liigassa ollenkaan pölhömpi ajatus?

Käyttäväthän monet jalkapallomaailman charmantisti pallottuneista moguleista kännykkääkin.

Sain luettua muutama viikko sitten Osku Pajamäen kirjan Ahne sukupolvi, jossa on nostettu yhteiskunnassamme muhivia ongelmia varsin räväkästi framille.

Toivottavasti kyseessä ei ole jälleen kerran vain ongelmien esille nosto, jonka jälkeen Oskun puolue SDP on näyttänyt, että kyllä hallituspuolueessa asioista saa olla eri mieltä, kunhan ongelmien esillä pitäminen julkisuudessa ei kestä liian pitkään.

Lainaan kirjasta muutamia erinomaisia kohtia, joista olisi syytä muidenkin puolueiden nuorempien ehdokkaiden ja äänestäjien olla tietoisia.

Lainaan parit otteet kirjasta.

sivu 63

Eläkejärjestelmä

On olemassa kaksi niin sanottua puhdasta sosiaaliturvan rahoituksen mallia: täydellisesti rahastoiva malli ja jakojärjestelmään perustuva malli. Sama koskee eläkejärjestelmää.

Täysin rahastoiva järjestelmä tarkoittaisi, että kukin sukupolvi maksaisi omat eläkkeensä työssäoloaikana kerätyillä maksuilla.

Puhtaassa jakojärjestelmässä työssäkäyvä sukupolvi puolestaan rahoittaa täysin edellisen sukupolven eläkkeet. Englanniksi jakojärjestelmän nimi on pay-as-you-go, kädestä suuhun.

sivu 64

Kumpikaan näistä järjestelmistä ei ole meillä käytössä. Suomalainen työ eläkejärjestelmä on sekoitus jakojärjestelmää ja rahastointia, ja sitä kutsutaan osittain rahastoivaksi malliksi.

Työeläkemaksu eli Tel –maksu jakaantuu työantajien ja työntekijöiden kesken ja vie suomalaisten palkkasummasta nykyisin noin 21,5 prosenttia.

Maksu kerätään työnantajalta. mutta kysymys on toki työntekijöille maksettavan palkan myöhentämisestä siten, että osa maksetaan eläkkeenä.

Työntekijät ovat siis suostuneet pienempiin palkkoihin.

Jotta saisivat vastineeksi eläketurvan.

Vuodesta 1993 työeläkemaksua on kerätty myös suoraan työntekijöiltä. Samalla on sovittu, että tuleva eläkemaksun nousu rahoitetaan puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken.

Suuret ikäluokat ovat luoneet järjestelmän, jossa he maksoivat helposti raivaaja sukupolvien pienet eläkkeet ja sopivat samalla keskenään, että heidän lapsensa maksavat heidän suuret eläkkeensä.

sivu 65

Samanaikaisesti on hurskaasti katsottu sinisin silmin ristiin ja sanottu, että kaikki perustuu sukupolvien väliseen horjuttamattomaan luottamukseen.

Ketjukirjeperiaatteen mukaisesti kunkin sukupolven tulee voida luottaa siihen, että seuraava sukupolvi maksaa heidän eläkkeensä.

* * * *

Vilkaiskaa ja seuratkaa aina jossain vaiheessa Oikeusturvan ajankuva - nimistä blogia, joka pureutuu lakisääteisten vakuutusten ongelmakenttään todella syvälle. Jopa siihen kuuluisaan vallankäytön ytimeen asti.

Blogiin pääset esimerkiksi osoitteen:
https://ajankuva.blogspot.com/
Linkki korjattu 22.2.2024

* * * *

Toivoa sopii, että mahdollisimman moni Teistä käy äänestämässä ja oman näkökantansa mukaista poliittista suuntausta edustavaa ehdokasta.

* * * *

Tyhjää äänestämisestä pitäisi saada pikaisesti lakiin sellainen muutos, että jos äänestäneistä kansalaisista 15% äänestää tyhjää, niin vaalit pitää uusia.

Itse luotan enemmän avoimesti silmieni edessä oleviin stay-uppeihin kuin kaikenkarvaisiin galluppeihin. Perusteluni hykähdyttävään kantaani tämänkertaisen kirjoitukseni lopussa.

Eduskuntavaalien ehdokkaiden aloittaessa esilletuloaan, niin tuon äänestäjänä esille helposti toteutettavissa olevia parannuksia silmällä pitäen kaikkia tulevia vaaleja.

Mielestäni ehdokkaiden taustoista tarvitaan enemmän laadukasta tietoa julkisuuteen kuin mainoksissa pystytään tai halutaan äänestäjille antaa.

Ainakin rahoituksesta ja taustakytkennöistä. Hyvähän se olisi tietää kenen talliin ehdokas lopulta kuuluu ja kenen tahtoon tiukan paikan tullen taipuu. Puolueen lisäksi.

Eikä nyt ole kyse mistään julkisesta häpeäpaalusta. Niin kuin eurovaalien rahoituskytkentöjen vapaaehtoinen ilmoittaminen hyvin osoitti; niin ilman lakiin perustuvaa pakkoa tässä asiassa ei tapahdu mitään. Varsin suomalainen piirre tosin tuokin. Tervehenkisiä jääräpäitä kun ollaan.

Mielestäni politiikkaan saa siirtyä suoraan koulunpenkiltä tai järjestötoiminnasta, mutta ei reaalielämän työkokemusta väheksymättä. Mielipiteissä on varmasti eronsa kun verrataan kahta ihmistä, joista toinen hankkii vuosittaisen rahoituksensa toiminnalleen tilisiirtona jostain julkisen puolen budjetista ja toinen ns. avoimilta markkinoilta. Kumpikin on varmasti näkemyksineen oikealla asialla. Vaikka eri mieltä asioista hyvin perustellusti ollaankin.

Olisiko näissä ehdokkaan todelliseen rahoitukseen ja työkokemukseen liittyvissä asioissa uuden suomalaisen vaalilaatustandardin luomisen mahdollisuus? Vaikka tieto lisää tuskaa, niin riski siitä on hyvä joskus ottaa. Näissäkin asioissa kannattaa nähdä se kuuluisa uuden mahdollisuuden alku, joka mahdollistaisi rehellisen pelin teeman paremman toteutumisen.

Markkinoiden hinta- ja kustannustason tietoisuuden syvyys on ollut maamme elinehto jo pitkään. Ainakin liike-elämässä. Tosin siinäkin on aina parantamisen varaa.

Globaalitoiminta ei tule olemaan niitä helpoimpia alueita jatkossakaan.

Siksipä hintatietoa julkisen puolen palveluista voitaisiin mielestäni helposti lisätä. Niitähän on tosi helppo haukkua. Melkein ilmaista ja päivänselvää asiaa, kun ei osaa oikein välttämättä arvostaa.

Nykytekniikan ja tarkan budjettitalouden aikana seuraava idea lienee helposti toteutettavissa?

Lisätään ensi alkuun terveyskeskus- sekä sairaala- ja päivähoitomaksujen laskuihin sulkumerkkien sisään todellinen hinta, jonka kyseinen palvelu tuottajalleen maksaa.

Jatkossa uusia alueita saattaisi löytyä esimerkiksi kulttuuririennoista.

Koulutodistukseen voitaisiin näpsäkästi liittää lukukauden kustannusvaikutus kotijoukoille tiedoksi. Uuteen ylioppilas- ja päättötodistukseen voitaisiin linkittää könttäsumma sulkeisiin menneiltä vuosilta. Arvosanojen lisäksi voisi sitten kulkea rinta tai rinnat rottingilla, että ei tässä mitään turhia jätkiä tai mimmejä olla. ”Katso miten paljon minuunkin on satsattu yhteisiä varojamme!” Tietysti ensiarvoisen tärkeän oman työn lisäksi.

Odotan innokkaana päivää, jolloin äänestäjä voisi vaihtoehtoisesti äänestää internetissä henkilön yksilöivillä pankkitunnuksillaan. Vaalisalaisuutta varjelisivat esimerkiksi kirjastot ja koulut, jotka olisivat postien lisäksi oiva väylä äänestysvilkkauden nostamiseen.

Väittäisin, että 10-15 %:n äänestysvilkkauden nostamisella alkaisi olla jo jonkinlainen rotaatiovaikutus tämän hetken pysähtyneeseen poliittiseen jargoniin ja ummettuneeseen ylimielisyyteen. Nousseella äänestysvilkkaudella voisi siten olla jopa piristävän peräruiskeen vaikutus. Kaikki paskat pellolle ja kerralla levitykseen. Ja kaiken lisäksi aika halpa kerta paukku.

Pelkästään järjestökeskeinen nelikannan (Suomen valtio, työantaja ja työntekijäpuolen järjestöt sekä vakuutus- ja pankkiala ) toimintamalli on jättänyt tehokkaasti ulkopuolelleen isoja kansalaisryhmiä, joilla on nyt tulevissakin eduskuntavaaleissa mahdollisuus vaikuttaa.

Opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, vammautuneet ja sairastuneet eivät ole enää vuosiin olleet polttomerkittyä vaalikarjaa ammattiyhdistysvetoisesti hyvin voidellulle hallitus- ja yhteiskuntapolitiikalle. Suomalaisista laillisuusvalvojista puhumattakaan.

Ja sitten alussa esittämäni lupauksen lunastus. Lainaan Hesarissa 7.11.06 ollutta Ilkka Pyysiäisen kirjoitusta ihan hiukkasen:

”Jotta maailman menoa ja uutisten tulvaa voisi arvioida kriittisesti, pitäisi päästä laskelmien taakse. Tämä on kuitenkin usein niin työlästä, että useimmilla ei ole siihen aikaa tai edes tarvittavia perustietoja. Siksi tilastoja on niin helppo käyttää todistamaan mitä milloinkin. Hyvä vastalääke on esimerkiksi Darrell Huffin kirja Kuinka tilastoilla valehdellaan.”

Joten ei yhtään hassumpi vaihtoehto galluppien sijaan: ”Stay-up or lay down.”

Muutos on aina vaaleissa mahdollinen; vaan oletko Sinä valmis siihen?

…nooh, jos ei sitten vielä tällä kertaa, niin kokeillaanko porukalla seuraavaa temppua vuoden ajan?

Mitään viinaa ja tupakkaa ei sitten osteta sinä aikana ainakaan kotimaasta. Pannaan vastustajamme vuotamaan kuiviin ja haihtumaan savuna ilmaan. Siis ihan noin vertauskuvainnollisesti.

No kaikesta huolimatta hallituspuolueiden ja etujärjestöjen toimistoissa soitetaan päivittäin Eppu Normaalia muistutukseksi: ”…jos haluatte pitää vallankahvasta, niin älkää herättäkö rahvasta.”

Ja hallituspuolueiden palkkaamien mainostoimistojen väki ja konsulttien armeijat hokevat avainhenkilöiden alitajuntaan lukittuvaa mantraa:

”Jotta äänestyspaikoilla kävisi taas äänestäjien suhteen riittävä kato; niin nostetaan taas pääteemaksi tiedotusvälineiden avulla Nato.”

Kun ajatellaan lomanviettoa eurooppalaisesta näkökulmasta, niin kaikki eivät halua viettää sitä itikan purtavana maalla, vaan haluavat rehellisen puraisun urbaanista syleilystä sekä sopivasti rauhoittavaa luonnon lumetta. Suurkaupunkiin tottuneelle kertahyppy maalaismaisemaan saattaa olla verrattavissa benjihyppyyn ilman oikeaa korkeuden säätöä ja tarvittavaa takaisin joustoa.

Tällä hetkellä nk. villit ja vapaat suurkaupunkilaiset hakeutuvat kohteeseen mitä markkinoidaan seuraavin mielikuvin: "Täältä löydät urbaania kaupunkivilinää, veden äärellä olevia rantapaikkoja, sopivasti menopaikkoja ja kuitenkin tarvitsemaasi yksityisyyden rauhaa. Siedettävältä tuntuvaa hintatasoa. Aitoja ihmisiä. Ystävällistä palvelua. Tuntumaa alkuperäisväestön elintapoihin ja kulttuuriin. Kohtaamisia yössä ilman pelkoa kolkatuksi tulemisesta. Vapaus surffata laineilla tai internetin aalloilla."

Paahtavaa aurinkoa ei välttämättä haluta. Terveystekijätkin tiedostetaan.

Suomessa esimerkiksi Kuopion ympäristöineen on mielestäni kohde vailla vertaansa. Vain tietämättömyys tästä kaupunkiparatiisista estää entistä vilkkaamman kansanjoukon vaelluksen kohti Kuopiota. Jopa meidän suomalaisten keskuudessa. Murteen, sananparsien, huumorin ja etenkin ”oekeenlaesten immeisten kaatta” se on kuin palanen seksikkäästi säilöttyä ulkomaata keskelle Suomea.

Kun ajatellaan Kuopion kapasiteettia täyttää kasvava ravintolakysynnän tarve, niin sen voidaan sanoa olevan nykyään erinomainen. Majoituskapasiteetin kohdalla nostetaan käsiä hyvin nopeasti pystyyn. Vaan onko näin todellisuudessa?

Majoituskapasiteettia Kuopiossa piisaa, kunhan valjastetaan nykyaikaisen budjettiraamikäsityksen mukaan kesäisin tyhjinä jököttävät koulutilat todelliseen hyötykäyttöön. Sekä ruvetaan lunastamaan lupauksia suomalaisesta tietoyhteiskunnasta ihan käytännössä. Valjastetaan vain avuksi kortilla olevaa käytännön älyä ja tarvittavaa tieto-taitoa. Etten sanoisi savolaisittain tervettä maalaisjärkeä.

Ensinnäkin rahankäyttäminen tehdään helpoksi kuvalliselle älykörtille ladattavan paikallisen valuutan suhteen. Luodaan ensimmäinen elävässä elämässä toimiva älykorttiin perustuva maksuympäristö. Itsepalvelulla toimivat oluthanat ovat kuitenkin pannassa.

Varaussysteemit valjastetaan etenkin ryhmämatkailun käyttöön sopiviksi. Maksut kerätään etukäteen. Tulijoiden henkilötiedot ja toiveet kirjataan hyvissä ajoin valmisteltaviksi. Ketkä tilaavat ryhmäruokailun, ketkä kokkaavat itse, siihen antanevat koulujen isot ja hyvillä kylmätiloilla varustetut keittiötilat joustonvaraa. Nyt jo joku älähtää, että tällähän tallataan olemassa olevien yritysten leipäpuuta lyttyyn. Voin tässä vaiheessa paljastaa, että nämä tarkoittamani kohderyhmät ovat nykyisillä hinnoilla kiertäneet Suomen ja Kuopion kaukaa. He maksavat omalla rahallaan. Sillä tämä kohderyhmä haluaa uida ympäristöönsä sisälle intiimimmin kuin steriilin suomalaisen hotellimajoituksen kautta koskaan pystytään tarjoamaan. Kuitenkin hallitusti ja turvallisesti.

Uuteen kukoistukseensa nousee myös majoitusmuoto yksityisten henkilöiden kotona tapahtuvana. "Vuode ja Toti"-tyyliin. Ensinnäkin se on verovapaata toimintaa aina neljään henkilöön asti ja tulee syventämään eri kansojen ihmisiä toisiinsa ihan henkilötasolla. Älykorttiin pohjautuva toimintatapa tekee mahdolliseksi sen, että kyseinen henkilö voi ostaa mm. Alkosta kaikki tuotteet verovapaasti. Tällöin säästytään järjettömältä kantamiselta sekä viinan kuskaamiselta sinne jossa sitä jo on. Koska tehtaita ja panimoja piisaa Savossa ihan vierasvaraksi asti.

Uutena asiana näiden kohderyhmien ja pienemmässä porukassa liikkuvien jalkauttamiseksi Kuopion katu-ja vesistökuvaan heille tarjotaan vuokrattavaksi etenemisvälineet . Älykortilla maksut hoituvat olipa sitten kyseessä vihreiden arvojen tai rockmaailman ihannoima etenemisväline. Tässä vaiheessa ideointia en halua lähteä raamittavaan välineen muotoa tai tekniikkaa tarkemmin. Jokainen kulkuväline varustetaan kuitenkin Kuopiossa jatkojalostetulla satelliittipaikannusvälineellä, varmuusvälineillä sekä vain vuokrausajan toimivalla älykorttipuhelimella. Näin ulkoisesti muuten ihan turisti ei erotu ilman kännykkää liikkuvana liikaa alkuperäisväestöstä. Vaan voi aina katse rauhallisena ottaa neuvoa antavan puhelun ja sulautua savolaisen sutjakkaan puheripuliatmosfääriin.

Tämä nerokkaan hutjakka menettely takaa sen, että rekisteröity turisti tavoitetaan aina ja hänet voidaan paikallistaa tarkasti, mikäli pallo saattaa olla niin sanotusti hukassa. Eikä turistin tarvitse katua, mikäli livekontaktissa edetään onnistuneesti horisontaaliseen kanssakäymistapaan. Alkuperäisväestöön kuuluvan tai toisen himoittuun turistipopulaatioon kuuluvan kanssa. Hoidossa on kokonaisvaltaisen pakettiratkaisun ansiosta ehkäisy, ennen kuin irtoaa kummaltakaan nautinnon ähkäisy. Kiitos pitkälle jalostetun tiimikokemusten jalostuksen asian suunnitteluvaiheessa.

Älykortin avulla EU:n myötä menetetty tax-free saa uuden kansallisen muodon. Uuden ajan lokalisoitu pax-free-ajatusmalli leviäisi yhdistämään erilaisia kansoja ja kulttuureita. Matalista veroistakin voi valtio selvitä tässä mallissa hengissä. Sillä helpotusta on saatava etenkin Suomessa veronkannossa eikä niinkään viinankannossa kotiin. Kanssakäyminen saisi paikallisesti syvällisempiä ja todellisia muotoja, sillä kaikki tietävät sen, että kansaa jota ei tunne on järkeenkäypää pelätä ja vastustaa. ”Hai sie; ostat sie hyvän kellon?”

Hyvän lähtölaukauksen tälle kokonaisvaltaiselle projektille voisi antaa spektaakkelimusiikkiesitys uudistuneesta Puijon tornista vuonna 2007. Tuolloin alan erikoismies , EU- yhteisömme täysivaltainen ranskalainen jäsen, Jean-Pierre Jarrè voisi jyräyttää valo-ja musiikkitahdisteisen esityksensä käyntiin yli mäkien ja järvien. Pimenevään iltaan suunnattu esitys nivoisi yhteen aiemmat spektaakkelien esityspaikat kuten Eiffel-tornin ja Egyptin pyramidit varsin nohevalla tavalla. Soittajat antaisivat esityksensä tietoverkkoja pitkin livenä eri puolilta maailmaa. Puijon tornin toimiessa jättimäisenä johtimena ja keskittimenä äänentoistolaitteisiin. Asiaan liittyvien sponsoreiden avulla kustannukset pysyisivät hyvin kurissa. Tietysti kansainväliseen levitykseen menevään kuvaan ja ääneen pitäisi saada mukaan Lordin Jean Pierre Kuselan ”Naurava kulkuri.”

Riverdancen rinnalle maailmalle lähtisi lainehtimaan uuden ajan, makean veden tanssi: Lakedance.

Jonka askeleet ja rytmiikka hakevat vertaistaan. Palanen katalonialaista ylpeyttä, siivunen preussilaista tarkkuutta, notkautus italialaista lannekontrollia yhdistettynä kosmopoliittiseen savolaiseen rytmitajuun saisi ihmeitä aikaan.

Askeltamisen mallia Puijon isolta lavalta voisi näyttää nykyinen eduskunnan puhemiehemme, jota jäyhäksikin haukutaan.

Uskokaa tai älkää. Ei enää tämän tempun taiturimaisuutta osoittavan tempun jälkeen. "Savolaisuus kyllä puhuttaa, mutta mitään hävettävää siinä ei enää ole!" - slogan saisi yhä useamman luottamaan juuriinsa ja olemaan oma itsensä. Euroopassa ja Helsingissäkin.

Aina on tilaa yhdelle, joka kaikesta huolimatta uskaltaa olla oma itsensä.

Yhden aiheen eli kovan väkivallan läpitunkevuus lasten piirrettyjä myöden on jo pitkään ollut vääjäämätön tosiasia television kautta. Ääntä, mäiskettä ja väkivallalla herkuttelua on enemmän kuin tarpeeksi. Lapsille suunnatuista peleistä puhumattakaan.

Sitten kun, laajennetaan tämä väkivaltabuumin inventaario koskemaan myös aikuisten ohjelmia, niin harvassa ovat ne iltaohjelmat, jotka eivät nivoudu jotain kautta väkivallan maailmaan. Mielellään televisiota pitäisi aukikin, mutta nyt television tarjonnasta on hiljaa jopa A.Nummisen Maurikin.

Mikäli sama painoarvo käytettäisiin rakkauden töitä esitettävien elokuvien ja dokumenttien näyttämiseen, olisiko tämä maailma parempi paikka elää ja olla?

Erotiikan alalla valitetaan tehtyjen elokuvien olevan liian miespainotteista näkökulmaa edustavia. Nyt uskallankin jo paljastaa, että olen odottanut jo parivuosikymmentä naisnäkökulmaa tähän ainakin omaa mieltäni melkeinpä alati kiehtovaan aiheeseen. Enkä tarkoita pelkästään yksipuolisesti jyräävää feminististä näkökulmaa asioihin, vaikkakin uskon sen myös edustavan sitä oikeutettua näkökulmaa, kuinka ihmiset voisivat pärjätä toistensa kanssa paremmin ilman väkivaltaa.

Amerikkalaisessa elokuvissa roiskitaan eri kaliiberin aseilla todellakin niin paljon, ettei oikeastaan mikään tunnu katsojille eikä varsinkaan tekijöille riittävän. Kun seuraa sitten aitoja uutisia Amerikan mantereelta, niin jotenkin on jäänyt sellainen kuva, että siinä maassa piisaa todella paljon niitä ressukoita, joilla on mennyt ammukset ja vellit aivan sekaisin. Ja kaiken lisäksi hyvin nuoresta pitäen.

Kehon rakkauden ja flirtin elekieli, body language ja pikkuhauska ympäripyöreiden puhuminen, small talk, tuntuvat jääneen aseilla puhumisen jalkoihin. Sillä ei vaikuta kovin uskottavalta, kun sankaripari raa`an ja autenttisen tarkkaan näytetyn tappamisen väliajalla keskittyy tekemään toisilleen rakkauden töitä, niin kaikki tapahtuu tiukasti peiton alla tai satiiniset yöasut tiukasti jalassa. Vähän niin kuin aseet ja panokset olisivat koko kiihkeän toiminnan ajan tehdaspakkauksissaan vain hiukkasen hipelöitävinä.

Sillä eihän elämä voi olla pelkkää tv-kulissia, jossa unohdetaan opettaa uusille sukupolville ne ihanaiset asiat, joita rakkauden kieli murteineen mahdollistaa ilmaista toisilleen kipeästi vahingoittavan väkivaltaisen raakuuden sijaan. Eikä kuudesti laukeavan tarvitse olla todellakaan ase; tavattiin kotikylän tanhuvilla sanoa, jossa suurperheet olivat vielä 60-70-luvuilla auvoista arkea.

Onneksi ainakin meikäläisen kerrostalon suunnalla naapureilla tuntuvat peitot pelmuavan ja vaatteet lentävät väliin yli parvekkeen kaiteiden, kun rakkauden aidoimmat aseet puhuvat ja hurmoksen urut ulvovat myös tarkkakuuloisen naapuruston korviin kuultaviksi. Nyrkin oklöttävän mätkeen ja piipaa-autojen sijaan.

Thank`s God It`s Friday.

Kun internetissä ei voi virkamiesten mukaan vielä äänestää kotoa käsin ollenkaan turvallisesti, niin otetaanko sitten luuri käteen?

Jos äänestysprosentti sen kautta Suomessa nousisi esimerkiksi 75 prosenttiin, niin olisi jännä nähdä saisimmeko eduskuntaan uusia kasvoja. Sellaisia, jotka olisivat kansanedustajia eikä minkään etujärjestöjen kauko-ohjattavia etäispäätteitä.

Kun jo vuosia voinut maksaa laskunsa turvallisesti viitenumeroineen näppäinpuhelimella, niin tämä pelkästään kynään ja äänestyslippuun perustuva vaalitapa tuntuu paljon mainostetussa tietoyhteiskunnassamme vanhanaikaiselta.

Ehdotankin täyttä poliittista vastuuta kantaen, että vaalioikeuden ilmoittamisen yhteydessä äänioikeutettu henkilö saisi omaan sosiaaliturvatunnukseensa liittyvän kunkin vaalikerran käyttäjätunnuksen ja salasanan. Kuten pankkiasioissakin tilin käyttäjän vastuulle annetaan. Sekä tiedot vaalin ehdokkaiden numeroista. Mukana tietysti lyhyet kirjalliset käyttöohjeet näppäimistön kautta hyvin toimivan äänestysrituaalin läpikäymiseen.

Itse äänestyksen voisi hoitaa esimerkiksi millä tahansa näppäinpuhelimella ilmaiseen palvelunumeroon kotimaasta tai ulkomailta 24 tuntia vuorokaudessa. Tietysti rajatun äänestysajan. Unholaan kohta jääneet ja vielä pystyssä jököttävät puhelinkioskit voisivat toimia tämän uuden ajan äänestyskäyttäytymisen airuina. Vaalisalaisuudestaan huolissaan olevat voisivat tyydyttää näissä paikoissa turvallisuuden tunnettaan.

Jokainen kulloinkin voimassa olevan ehdokasvalintamenettelyn läpäissyt ehdokas saisi lisäksi viisi minuuttia ilmaista nauhoitusaikaa omien näkemysten julkituomista varten. Valitsemansa ehdokkaan nauhoitteen voisi kuunnella kuka tahansa äänioikeutettu ilmaiseksi omillaan tunnuksillaan palvelunumeron tai www-osoitteen kautta.

Nauhoitteista saataisiin myös hyvää aineistoa arkistoihin myöhemmin kuunneltavaksi, kun punnittaisiin myöhemmin kunkin vallankahvassa olleen ehdokkaan tehtyjä tekoja ja sanottuja sanoja.

Villinä vellova gallup-pelikin saisi rinnalleen uuden mahdollisuuden, kun jokainen voisi omilla tunnuksillaan vaikka sohvan pohjalta näppäilemällä osallistua aina kerran niin moneen galluppiin kuin niitä tilaavilla on ikinä varaa. Sillä yhteysnumerot ja www-osoitteet olisivat lailla määrättyinä kaikille äänestämään oikeutetuille halukkaille avoimet ja ilmaiset.

Kun tähän uuteen äänestysmalliin mukaan valjastetaan jatkossa tietokoneet ja internet, niin voidaan puhua pienestä vallankumouksesta demokratian alueella. Kaikkien ulottuvilla olevat kirjastot, ”Ärr-kioskit” ja nettibaarit saisivat innostumaan uuden ajan mahdollisuuksista myös monet virkeät mummot sekä vaarit.

Varmaa ainakin on, että tämä asiakaskohtaisesti räätälöitävissä oleva ja kansankunnan koon mukaan skaalautuva suomalaisen high-techin uusin vientikelpoinen tuote saa asiaan liittyvien suomalaisten tele-ja tietotekniikkayritysten osakekurssit nousemaan uusille tuhatluvuille.

Vaan riittääkö Suomessa vallankahvassa olevien etujärjestöjen avainhenkilöiden, virkamiesten ja poliitikkojen rohkeus astua tsaarin aikaisesta hallintokulttuurista kerralla nykyaikaan?