Tehtiinpä sitten Kärhämäjärven 12 henkilön napatanssi- ja kansantanhuporukan kanssa, syksyn 2022 avausreissu kulttuuririentoihin. Se tehtiin rohkeasti esiintymisasuihin pukeutuneina, liftaamalla ja telttamajoituksilla. Tällä kertaa priscillamainen matkamme suuntautui Helsingin kaupunginteatteriin.
Tosin ennakkoon emme kovin tarkkaan tienneet, minkälaista ennakkoesitystä oikein olimme menossa katsomaan, joten oma pukeutumisemme ei mennyt ihan nappiin. Ja toisaalta hyvä niin, koska turhat ennakkoluulot pysyivät poissa. Kiitokset erilaisia "kyytejä" tarjonneille ja hyviä vinkkejä Helsingin keskustan maksuttomista telttamajoituspaikoista tarjonneille. ;-)
Tuosta alun esirippuun heijastetusta kuvasta ymmärsimme, että tapahtumat sijoittuivat AC/DC-yhtyeen syntysijoille Australiaan, joka oli 1970-luvulla myös kärhämäjärveläisittäinkin katsottuna aika raju paikka. Varsinkin suurten kaupunkien ulkopuolella, joissa toimeentulo sananmukaisesti kaivettiin erilaisista kaivoksista. Ja raskaan työn rasitteet huuhdottiin pois 1900-luvun suomalaisillekin tutuilla tavoilla.
Esityksen aiheesta toteamme diplomaattisesti sen, että erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä ei ole pakko omaksua, mutta toistemme erilaisuutta ihmisinä kannattaa aina yrittää ymmärtää. Vaikkei silmien eteen avautuvia riikinkukkomaisia näkymiä heti ymmärtäisikään.
Esityksen sisällöstä voimme paljastaa ainakin sen, että kylläpä oli mahtava puvustuksen kavalkadi! Herttinen sentään, että katsomossa riitti pukujen vaihtojen ja tunnelmatilojen mukaan katsomista. Ryhmämme vanhimmat rouvat totesivat tanssien osalta, että aikamoisen rohkeaa ja miehistä heikuti-veikutimenoa oli heillekin tarjolla. Melkoisen silimäpelin kera.
Alun muhevassa sekä esilleponnahtaneessa hautakivi- ja arkkumallin yhdistelmässä olisi kaupallisen menestysidean ainekset. Ekologisesti toteutettuna ja uskontokunnittain räätälöityinä.
Kielenkäyttö oli osin aika "vulgaaria". Vaan hyvät "käännökset" ja lokalisoinnit oli esitykseen tehty. Tosin suomalaiset kukkahattutädit ja persevakosedät saattavat ottaa muutamista verbaalitykityksistä nokkiinsa. Ja hyvä niin. Riittääpä kylillä ja toreilla puhuttavaa sekä kauhisteltavaa. Yli keinotekoisten puolue- ja ajatusrajojen.
Esityksen live-bändi veti mahtavasti ja esiintyjät kukoistivat rooleissaan. Yleisökin oli yllättävän mahtavasti mukana. Ihan kuin olisimme itsekin olleet bileissä mukana. Modernien lavastusten ja matkan maisemien vaihdot rokkasivat sujuvasti eteenpäin.
Varsinkin Diivat-kolmikko sykähdytti eri osioissa laulullaan. Niin näin funkya ja soul-sykkeistä yhteislaulantaa sekä bändin soitantaa harvoin Suomessa kuulee.
Puvuston tekijöille ja vaatteiden vaihtojen hoitajille erityismaininnat. Saimme niistä hyviä ideoita seuraaviin Kärhämäjärven savusauna-, grillaus-, chillaus-, maito- ja mattolaiturikanervaaleihin. Latobileitä unohtamatta.
Suosittelemme Priscillaa muillekin kuin kärhämäjärveläisille. Hauska esitys, edelleen monelle kipeästä ja arasta aiheesta. Niin vanhemmille kuin nuorille.
Joten. Mielestämme Priscillan katsominen tekisi hyvää kaikille eri uskontokuntien edustajille, eduskuntapuolueiden kansanedustajille, kunnanvaltuutetuille, hyvinvointialueiden päättäjille. Kuin myös puoluekoneiston organisaattoreille ja virkamiehille.
Muuten meissä kaikissa piilee menetettyjen mahdollisuuksien siemensäkki.
Sillä, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin kyllähän myös lihaa syövä ja mikkokärnämäisesti tykittelevä heteromieskin voi toimia, oikein kannustettuna menestyksekkäästi draq-queenin ammatissa. Muita ihmisille siunaantuneita ruokavalio- ja sukupuolisuuntauksia unohtamatta.
Vaikka tietämättömyys näissä Priscillan esille nostamissa asioissa monia edelleen ahdistaa, niin erilaisuuden ymmärtäminen myös yhdistää.
Yhdistäähän AC/DC-yhtyeen musiikkikin, hyvin erilaisia ihmisiä. Enemmän ehken mukaansa imevällä kokonaispoljennollaan kuin nerokkailla sanoituksillaan. Ainakin kärhämäjärviläisissä latobileissä.
Eikä tuossa kaikki.
Toivottavasti TV-kanavat ja suoratoistoplavelut nostavat vuonna 1994 tehdyn Priscilla-elokuvan katsottavaksi/vuokrattavaksi/ostettavaksi.
Vinkki tuli tästä Ylen uutisesta.
Priscilla, aavikon kuningatar -kulttielokuvan ohjaaja Helsingissä: "Nykysäännöillä tämän elokuvan tekeminen olisi mahdotonta"
https://yle.fi/uutiset/3-10421134
Linkki luettu 25. 8.2022
"Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla vieraillut Stephan Elliott ei pääse ikinä eroon suurimmasta hitistään. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille uusia ovia elokuvallaan avannut ohjaaja huomauttaa, että ihmisoikeudet etenevät maailmassa eri tahtiin."