"Huonoja uutisia". Käsittelee media-alaa. Sanomalehtien ja toimittajien näkökulmasta tarkasteltuna. Tyly "Sinua ei enää tarvita!" tullee olemaan satojen toimittajien kuulema lause vuoden loppuun mennessä.
Molemmat kirjoittajat ns. sisäpiiriläisiä. Ihan hyvin ja asiallisesti tuikkailevat. Kirjan luettuaan moni meistä huomaa olleensa monessa mediaan liittyvässä oikeassa. Esimerkiksi Hesarin ohentumisen, huonontumisen ja kallistumisen suhteen.
Hesarihan on toitottanut riippumattomuuttaan mainosrahoittajistaan. MTV3 yleviä journalistisia työtapojaan. "Huonoja uutisia" - kirjan sivulta 97 sushimainen makupala:
"Transparency Suomi ehdotti raportissaan alkuvuodesta, että Suomeen tulisi perustaa median mainostulorekisteri, joka paljastaisi liian likeiset suhteet liike-elämään. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi."
Näin osuvasti lausui julkisen sanan neuvoston (JNS) puheenjohtaja Risto Uimonen Hesarissa 11.7.2012 - sivu A6:
“Tiedotusvälineellä ei ole arvokkaampaa pääomaa kuin se, että siihen voi luottaa.”
Tässä omanlaiseni kirja-arvostelu Vepe Hännisen mainiosta esikoiskirjasta. Kirja kietoutuu sisällöltään muun muassa Nazreth-yhtyeen tarjoamaan musiikilliseen äänimaailmaan. Led Zeppelinin jytinöitä unohtamatta.
Kirjan päähenkilönä on jyhkeäraamiselta vaikuttava vakuutusetsivä Reko Laulumaa ja toisaalta hänen koiransa Ludwig. Jolla kirjan perusteella, leijailee koko ajan; yllään ihmisen parhaan ystävän myönteinen koiramainen aura. Eikä Ludwigia tunnu haittaavan vaikka Rekon naisystävän tunnustelukeikat menevät väliin ihanasti munilleen. Naiselliset hertsitaajuudet lemmenyössä saavat monet muut koirat kyyneliin. Vaan Ludwigia ei. Häntäheikki ei toisen häntäheikin häntää noki.
Sujuvasanaisesti rytmitetty ja urbaaniin kaupunkimiljööseen ankkuroituva; traagisia ja koomillisia käänteitä tarjoava kirja imaisee mukaansa heti alusta alkaen.
Ensin vakuutuspetoksia rahanhimoissaan tehtailevan Ylikoison pariskunnan tapoihin tutustumisen kautta. Tökeröiltä vaikuttavien vakuutuspetosten maailma alkaa avautumaan heidän kauttaan uskottavasti. Voiko ihminen olla oikeasti noin ahne? Ja tyhmä?
Vakuutuspetos käynnissä - Kirjasta Minä, vakuutusetsivä
Kirjan kansikuvasta ja tuosta kustantaja Wsoyn tekemästä parin minuutin YouTube-esittelyvideosta alkaen; alkoi omaa sisäistä kyynikkoani pakostakin naurattamaan. Mielenkiintoinen tapa yrittää tavoittaa kirjojen maailman pariin myös videosukupolven edustajia. Ilman mitään valtavia tehosteita videolla.
Kirja koukuttaa lukijaansa pirullisen mukavalla ja hauskalla tavalla.
Monella tasolla tapahtuvan toiminnan kautta. Eikä haittaa vaikka Rekon naisjutut menevät väliin niin sanotusti naiselliselle sukuelimelleen. Noissa tapahtumissa on miehistä lukijaa aidosti hiottavan toden tuntua. Ihmisen ikävä toisen luo. Unohtuu monesti arkipäivän haasteiden vyöryessä ilman vuoronumeroa hoidettavaksi. Tukussa.
VIRIILI POIKAMIES JA ULKOISTETTU VAKUUTUSETSIVÄ
Kirjan hauskoissa käänteissä osansa saavat Rekon erikoisen normaaleilta vaikuttavat parisuhdekiemurat, jotka huipentuvat oman jälkikasvun esille tupsahtamiseen.
Kirja antaa hyvin osviittaa siihen, mistä kaikista suunnista omaa jälkikasvua voikaan tupsahtaa esiin? Varsinkin, jos on poikamiehenä ollut Rekon tapaan paljaalla hujautteleva huilumies. Eli huidellut seksin huolettomina vuosikymmeninä niin sanotusti ilman varmaa ehkäisyä.
Ja kuka on sitten kirjassa esiin tupsahtelevan jälkikasvun suhteen se aito ja oikea? Siitä ei edes erehtymättömänä pidetty DNA-testi tuo varmuutta, jos ottamiseen liittyy vilungin mahdollisuus.
Kirja antaa mielenkiintoisen elävän näkökulman tilanteisiin, jos ja kun poikamies haluaa pitää vastasyntyneen lapsen. Vaikkei se ihan oma olisikaan. Sosiaalitoimenkin manuaalitkin paljastuvat tässä tapauksessa pahasti keskeneräisiksi.
OVATKO VAKUUTUSPETOKSET SITTENKIN SALLITTUJA?
Yksi episodi kirjassa nousee esimerkiksi siitä, että saavatko ns. hyvinä asiakkaina pidetyt tehdä vakuutuspetoksia ja toiset sitten taasen ei? Vakuutuspetoksellisen toiminnan hiljainen hyväksyminen tietyille asiakkaille onkin Kullervossa yhdenlaiseen asiakasryhmään kohdistuvaa PR-toimintaa. Aika ihmeellistä. Kuitenkin kokonaisedullista ja toimivaa.
Tänä päivänä Suomessakin on saatu markkinoitua sellainen ajatus, että kenenkään työpaikka ei ole enää varma. Porukat pidetään tyytyväisenä peloilla. Ja viimeisetkin vaikenevat, kun uhataan euroalueelta syliin tulevilla teraluokan veloilla.
Ulkoistamisen perusteet pidetään yleensä kustannuslaskelmien osalta salaisina. Kuitenkin toisensuuntaiset kustannuslaskelmat ulkoistamisen säästöistä pystytään aina esittämään. Ei ihme, jos kirjan sisältö linkkautuu tässä kohtaa musiikillisesti myös moneen Dr.Feelgood-yhtyeen ärhäkkätempoiseen biisiin.
Värikkäitä tapahtumia piisaa nimittäin myös Rekon työtehtävissä. Ulkoistettuna vakuutusetsivänä. Vakuutusyhtiö Kullervon ostamat toimeksiannot ohjaavat Rekon pikku hiljaa kohti vakuutusalan vakaasti vaiettuja saloja.
Onko siis vakuutusyhtiö Kullervon kiiltävien lasiseinien ja moiteettomana pidetyn ulkokuoren takana muutakin kuin iloista tuloksen tekemisen humppaa?
Kirjassa avautuu mielenkiintoinen näkökulma mahdollisuudesta käyttää; globaalisti verkottunutta vakuutusyhtiötä, ihan laillisen korvaustoiminnan kautta tapahtuvaan rahanpesuun.
Asiahan on ajankohtainen Suomessakin, koska vireillä olevassa arvopaperilainsäädännön muutoksissa yhtenä tavoitteena finanssialalla on saada osakkeiden omistukset Suomessakin hallintarekisterien taakse piiloon. Myös päättävässä asemassa olevien virkamiesten ja poliitikkojen osalta.
Kokonaistilanne on ristiriitainen. HS 10.9.2012: "Hallitus valmistelee lakia veroparatiiseja vastaan". Toisaalla on ollut taas pitkään vireillä lakihanke, jonka tavoite on luoda Suomestakin enemmän veroparatiisimainen.
PETOSVAKUUTTAMINEN VS. VAKUUTUSPETOKSET
Vakuutuspetosten selvittämisen kautta Reko tutustuu pikku hiljaa petosvakuuttamisen ja vakuutusalan sisälle rakennetun harmaan hallinnon alueisiin. Uudet Kullervon omistajat kytkevät Kullervon tikittämään tiukan globaalin rahamaailman tahtiin ja tästä seuraa mielenkiintoisia episodeja. Kuka huijaa ketäkin ja miksi?
Tässä vaiheessa ollaan kirjan musiikillisessa suhteessa Led Zeppelin-yhtyeen maailmoissa.
"Petosvakuuttaminen - oikeusvaltion HIV" - banderollin näkeminen, Kullervon edessä pidetyssä mielenosoituksessa, käynnistää Rekon tutustumisen Vakuutusyhtiöiden uhrit ry:n jäsenten hyvin tuntemaan maailmaan.
Yhteistyössä yhdistyksen puheenjohtajan Risto Santakarin kautta Rekolle avautuu eteensä maailma, joka on kokonaan vastakkainen vakuutuspetosten suhteen. Kirja avaa kurkistusikkunan tässä kohtaa Suomessakin erittäin ajankohtaiseen asiaan. Petosvakuuttamiseen.
Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka valtakunnalliset ja paikalliset tiedotusvälineet tarttuvat tähän yhteen kirjasyksyn mielenkiintoisimmista ja moniulotteisimmista kirjoista.
Ja mikä tietysti kaikkein tärkeintä. Löytävätkö lukijat yhden syksyn parhaimmista mustaa, mutta iloista ja elämän makuista huumoria viljelevistä kirjoista?
Rekon sanoin, Vepe Hänninen on onnistunut esikoiskirjassaan erinomaisen hyvin.
"Tässä ammatissa pitää aina yllättää ihmiset alushoususillaan."
Tässä vaiheessa kirjan avointa arviointia sen sisällöllisessä maailmassa lähestytään jo Sex Pistols-yhtyeen muusikillista antia ja asennetta.
Kirja antaa nimittäin uskoa siihen, että yhteisesti toimimalla isojenkin asioiden tilaan ja tolaan voi vaikuttaa. Kunhan vain löytyvät ne ensimmäiset rohkeat, jotka eivät lähde ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa pakittelemaan tai uskomaan ulkopäin tarjottua ns. virallista totuutta. Vähän niin kuin Sex Pistolsin "Never Mind The Bollocks" - kappale antaa ymmärtää.
"Minä, vakuutusetsivä" -kirja raikastaa sisällöllään mukavasti mielen ja matkaan saattaa mukavan määrätietoisen, mutta vastaanottavaisen hövelin käytöksen. Siksi omalta osaltani suosittelen kirjaa lämpimästi.
