Kun ajatellaan lomanviettoa eurooppalaisesta näkökulmasta, niin kaikki eivät halua viettää sitä itikan purtavana maalla, vaan haluavat rehellisen puraisun urbaanista syleilystä sekä sopivasti rauhoittavaa luonnon lumetta. Suurkaupunkiin tottuneelle kertahyppy maalaismaisemaan saattaa olla verrattavissa benjihyppyyn ilman oikeaa korkeuden säätöä ja tarvittavaa takaisin joustoa.
Tällä hetkellä nk. villit ja vapaat suurkaupunkilaiset hakeutuvat kohteeseen mitä markkinoidaan seuraavin mielikuvin: "Täältä löydät urbaania kaupunkivilinää, veden äärellä olevia rantapaikkoja, sopivasti menopaikkoja ja kuitenkin tarvitsemaasi yksityisyyden rauhaa. Siedettävältä tuntuvaa hintatasoa. Aitoja ihmisiä. Ystävällistä palvelua. Tuntumaa alkuperäisväestön elintapoihin ja kulttuuriin. Kohtaamisia yössä ilman pelkoa kolkatuksi tulemisesta. Vapaus surffata laineilla tai internetin aalloilla."
Paahtavaa aurinkoa ei välttämättä haluta. Terveystekijätkin tiedostetaan.
Suomessa esimerkiksi Kuopion ympäristöineen on mielestäni kohde vailla vertaansa. Vain tietämättömyys tästä kaupunkiparatiisista estää entistä vilkkaamman kansanjoukon vaelluksen kohti Kuopiota. Jopa meidän suomalaisten keskuudessa. Murteen, sananparsien, huumorin ja etenkin ”oekeenlaesten immeisten kaatta” se on kuin palanen seksikkäästi säilöttyä ulkomaata keskelle Suomea.
Kun ajatellaan Kuopion kapasiteettia täyttää kasvava ravintolakysynnän tarve, niin sen voidaan sanoa olevan nykyään erinomainen. Majoituskapasiteetin kohdalla nostetaan käsiä hyvin nopeasti pystyyn. Vaan onko näin todellisuudessa?
Majoituskapasiteettia Kuopiossa piisaa, kunhan valjastetaan nykyaikaisen budjettiraamikäsityksen mukaan kesäisin tyhjinä jököttävät koulutilat todelliseen hyötykäyttöön. Sekä ruvetaan lunastamaan lupauksia suomalaisesta tietoyhteiskunnasta ihan käytännössä. Valjastetaan vain avuksi kortilla olevaa käytännön älyä ja tarvittavaa tieto-taitoa. Etten sanoisi savolaisittain tervettä maalaisjärkeä.
Ensinnäkin rahankäyttäminen tehdään helpoksi kuvalliselle älykörtille ladattavan paikallisen valuutan suhteen. Luodaan ensimmäinen elävässä elämässä toimiva älykorttiin perustuva maksuympäristö. Itsepalvelulla toimivat oluthanat ovat kuitenkin pannassa.
Varaussysteemit valjastetaan etenkin ryhmämatkailun käyttöön sopiviksi. Maksut kerätään etukäteen. Tulijoiden henkilötiedot ja toiveet kirjataan hyvissä ajoin valmisteltaviksi. Ketkä tilaavat ryhmäruokailun, ketkä kokkaavat itse, siihen antanevat koulujen isot ja hyvillä kylmätiloilla varustetut keittiötilat joustonvaraa. Nyt jo joku älähtää, että tällähän tallataan olemassa olevien yritysten leipäpuuta lyttyyn. Voin tässä vaiheessa paljastaa, että nämä tarkoittamani kohderyhmät ovat nykyisillä hinnoilla kiertäneet Suomen ja Kuopion kaukaa. He maksavat omalla rahallaan. Sillä tämä kohderyhmä haluaa uida ympäristöönsä sisälle intiimimmin kuin steriilin suomalaisen hotellimajoituksen kautta koskaan pystytään tarjoamaan. Kuitenkin hallitusti ja turvallisesti.
Uuteen kukoistukseensa nousee myös majoitusmuoto yksityisten henkilöiden kotona tapahtuvana. "Vuode ja Toti"-tyyliin. Ensinnäkin se on verovapaata toimintaa aina neljään henkilöön asti ja tulee syventämään eri kansojen ihmisiä toisiinsa ihan henkilötasolla. Älykorttiin pohjautuva toimintatapa tekee mahdolliseksi sen, että kyseinen henkilö voi ostaa mm. Alkosta kaikki tuotteet verovapaasti. Tällöin säästytään järjettömältä kantamiselta sekä viinan kuskaamiselta sinne jossa sitä jo on. Koska tehtaita ja panimoja piisaa Savossa ihan vierasvaraksi asti.
Uutena asiana näiden kohderyhmien ja pienemmässä porukassa liikkuvien jalkauttamiseksi Kuopion katu-ja vesistökuvaan heille tarjotaan vuokrattavaksi etenemisvälineet . Älykortilla maksut hoituvat olipa sitten kyseessä vihreiden arvojen tai rockmaailman ihannoima etenemisväline. Tässä vaiheessa ideointia en halua lähteä raamittavaan välineen muotoa tai tekniikkaa tarkemmin. Jokainen kulkuväline varustetaan kuitenkin Kuopiossa jatkojalostetulla satelliittipaikannusvälineellä, varmuusvälineillä sekä vain vuokrausajan toimivalla älykorttipuhelimella. Näin ulkoisesti muuten ihan turisti ei erotu ilman kännykkää liikkuvana liikaa alkuperäisväestöstä. Vaan voi aina katse rauhallisena ottaa neuvoa antavan puhelun ja sulautua savolaisen sutjakkaan puheripuliatmosfääriin.
Tämä nerokkaan hutjakka menettely takaa sen, että rekisteröity turisti tavoitetaan aina ja hänet voidaan paikallistaa tarkasti, mikäli pallo saattaa olla niin sanotusti hukassa. Eikä turistin tarvitse katua, mikäli livekontaktissa edetään onnistuneesti horisontaaliseen kanssakäymistapaan. Alkuperäisväestöön kuuluvan tai toisen himoittuun turistipopulaatioon kuuluvan kanssa. Hoidossa on kokonaisvaltaisen pakettiratkaisun ansiosta ehkäisy, ennen kuin irtoaa kummaltakaan nautinnon ähkäisy. Kiitos pitkälle jalostetun tiimikokemusten jalostuksen asian suunnitteluvaiheessa.
Älykortin avulla EU:n myötä menetetty tax-free saa uuden kansallisen muodon. Uuden ajan lokalisoitu pax-free-ajatusmalli leviäisi yhdistämään erilaisia kansoja ja kulttuureita. Matalista veroistakin voi valtio selvitä tässä mallissa hengissä. Sillä helpotusta on saatava etenkin Suomessa veronkannossa eikä niinkään viinankannossa kotiin. Kanssakäyminen saisi paikallisesti syvällisempiä ja todellisia muotoja, sillä kaikki tietävät sen, että kansaa jota ei tunne on järkeenkäypää pelätä ja vastustaa. ”Hai sie; ostat sie hyvän kellon?”
Hyvän lähtölaukauksen tälle kokonaisvaltaiselle projektille voisi antaa spektaakkelimusiikkiesitys uudistuneesta Puijon tornista vuonna 2007. Tuolloin alan erikoismies , EU- yhteisömme täysivaltainen ranskalainen jäsen, Jean-Pierre Jarrè voisi jyräyttää valo-ja musiikkitahdisteisen esityksensä käyntiin yli mäkien ja järvien. Pimenevään iltaan suunnattu esitys nivoisi yhteen aiemmat spektaakkelien esityspaikat kuten Eiffel-tornin ja Egyptin pyramidit varsin nohevalla tavalla. Soittajat antaisivat esityksensä tietoverkkoja pitkin livenä eri puolilta maailmaa. Puijon tornin toimiessa jättimäisenä johtimena ja keskittimenä äänentoistolaitteisiin. Asiaan liittyvien sponsoreiden avulla kustannukset pysyisivät hyvin kurissa. Tietysti kansainväliseen levitykseen menevään kuvaan ja ääneen pitäisi saada mukaan Lordin Jean Pierre Kuselan ”Naurava kulkuri.”
Riverdancen rinnalle maailmalle lähtisi lainehtimaan uuden ajan, makean veden tanssi: Lakedance.
Jonka askeleet ja rytmiikka hakevat vertaistaan. Palanen katalonialaista ylpeyttä, siivunen preussilaista tarkkuutta, notkautus italialaista lannekontrollia yhdistettynä kosmopoliittiseen savolaiseen rytmitajuun saisi ihmeitä aikaan.
Askeltamisen mallia Puijon isolta lavalta voisi näyttää nykyinen eduskunnan puhemiehemme, jota jäyhäksikin haukutaan.
Uskokaa tai älkää. Ei enää tämän tempun taiturimaisuutta osoittavan tempun jälkeen. "Savolaisuus kyllä puhuttaa, mutta mitään hävettävää siinä ei enää ole!" - slogan saisi yhä useamman luottamaan juuriinsa ja olemaan oma itsensä. Euroopassa ja Helsingissäkin.
Aina on tilaa yhdelle, joka kaikesta huolimatta uskaltaa olla oma itsensä.
