SuperAssarit

Kamalalta kuulostava otsikko. Että mämmikouramainen sählääminenkö muka työelämän uusi etiketti, jonka mukaan toimitaan?

Kyllä, mitä tulee uskominen johtamisen professori Riitta Viitalaa, joka totesi YLElle suoraan, että ”Hutiloinnista on tullut normaalia nykyajan työelämässä”. Viitala sanoo, että yllätymme, jos asiat menevätkin putkeen eikä mokia tule. Kaiken järjen mukaanhan sen pitäisi olla toiste päin; yllättyä, kun matkaan tuli mutkia, koska se on poikkeavuus arjessa.

Työelämän hutiloinnin pääpahis on tietenkin kiire. Kiire sinne, kiire tänne, liian vähän porukkaa, liian tiukkoja deadlineja, eikä sitä itsekään osaa pysähtyä, kun kiiresuorittaminen on syöpynyt selkärankaan.

Vanha suomalainen sanontakin tietää, että kiireellä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Miksi kiire olisi työelämän suositeltava normi, johon meidän on vain tyydyttävä?

Miksi emme kapinoisi sitä vastaan, että helvetti sentään, eikö tässä saa tehdä töitään rauhassa, jolloin laatu paranee ja kaikki ovat pitkällä tähtäimellä tyytyväisiä? Jätettäisiin se lähitulevaisuuden tavoitteiden tuijottelu, nopean tyydytyksen hakeminen, ja keskityttäisiin aidosti toimiviin ratkaisuihin, joista on hyötyä vielä kymmenen vuoden päästä. Onhan se toki vaikeaa, koska ihminen ajattelee mielellään lähitulevaisuutta eikä välttämättä hahmota pitkän ajan konsepteja. Ehkä se on myös puhtaasti laiskuutta yritysjohdon tasolta. Hoidetaan tämä nyt näin ja katsotaan sitten myöhemmin mitä tuli tehtyä ja mitä muutoksia pitäisi tehdä.

Myös esimiesten ja työnjohdon tulisi kommunikoida selkeästi ja rytmittää töille niihin kuuluva aika. Olla ylikuormittamatta jatkuvasti työntekijöitään ja jättää näin hutilointi ilman mahdollisuutta kukoistaa. On hankalaa tehdä parhaansa, jos työnjohto ei anna siihen mahdollisuutta.

Joskus on oikeasti myös nieltävä se kuuluisa suomalainen sisu ja myönnettävä, että hukun hommiin, en ehdi, päivässä ei ole tarpeeksi tunteja tälle. Että me ei muuten enää handlata asioita täällä keskenämme. Silloin se sisukkuus on siirrettävä siihen, että sisukkaasti uskaltaa pyytää apua. On ihan tervettä myöntää se ja pyrkiä välttämään mämmikourahutilointia jo ihan oman mielenterveytensäkin vuoksi. Eipähän tarvitse tehdä samaa asiaa viittä kertaa pelihousujaan palastellen vain siksi, ettei ollut aikaa tehdä sitä kunnolla ensimmäisellä kerralla – eikä toisella, eikä kolmannella eikä vielä neljännelläkään.

Huuda apua vaikka talon ulkopuoliselta SuperAssarilta, jos ei muuta. Me kun olemme täällä palveluvalmiudessa melko pitkälle 24/7, ympäri maailmaa ripoteltuina.

On nimittäin tullut huomattua, että apua todellakin tarvitaan työpaikoilla erinäisiin tehtäviin, erinäisistä syistä.

- SuperAssari Maarit

-------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Eikö sana kuulu vai eikö se mene perille?

Kun kommunikoinnin kulttuuri on yksi maailman epäempaattisimmista - 63 maasta Suomi on empaattisuudessaan sijalla 57 – menee palautteenanto monen suomalaisen työpaikalla jotakuinkin noin.

Tulikivenkatkuinen röhinä siitä, mikä meni pieleen. Tuima nyrkin puiminen ja sen alleviivaaminen, miten helvetin tyhmä alainen on. Mielellään julkisena esityksenä kuin hirttotuomion saaneen rikollisen teloitus. Oppivatpahan muutkin työpaikalla siihen, miten täällä tanssitaan ja kenen pillin tahtiin. Menisi siinä saarnaamisessa itse perkelekin hiljaiseksi.

Eikä tietenkään pidä unohtaa suomalaista mentaliteettia, jossa kehua ei saa, tai muuten kehujen kohde ylpistyy. Kuvittelee vielä olevansa jotain. Ja jestas, mies kehumassa tai kiittämässä toista miestä! Eihän tässä nyt homoksi voi ruveta (tällaiseenkin ajatusmalliin olen törmännyt).

Ja sitten mietitään, miksi innovaatioita ei synny, alaiset eivät tottele ja kunnioita, ja miksi sairauspoissaoloja ei saada vähenemään. Oh boy..!

Onneksi asian ei tarvitse olla näin. Tilannetta voidaan korjata, jos tahtoa löytyy – ja vähitellen sitä näyttää löytyvän. YLEkin tarttui hiljattain puhumattomuuden kulttuurin murtumiseen työpaikoilla.

Suomalaista keskustelukulttuuria leimannut syyllistäminen ja päiden vaatiminen vadille tuntuu olevan muuttumassa. Ehkä kyseessä on uuden sukupolven mukanaan tuoma käyttäytymisaalto (ehkä yhä kansainvälisemmän kanssakäymisen sivutuotteena). Ehkä moderni johtajuus ja esimiestyö alkaa upota ihmisiin. Oli miten oli, kyseinen kehitys on positiivinen muutos, joka – jos se jatkuu ja tulee normiksi – tulee edesauttamaan suomalaista työelämää runsain mitoin. Tuloksia tullaan mittaamaan rahassa, sillä hyvinvoiva työntekijä, joka saa tervettä ja ohjaavaa palautetta, on tuottelias työntekijä. Hän tietää mitä häneltä tahdotaan, miten asiat suoritetaan ja uskaltaa myös kysyä apua ja neuvoa. Hän palvelee asiakkaita paremmin ja vaikuttaa positiivisesti yrityksen mielikuvaan ostajien korvien välissä.

Meillä Wannadolla korostetaan avointa kommunikaatiota. Vaikka meillä on yrityksen omistajat, esimiehet ja projektipäälliköt, kommunikoinnissa ei ole portaikkoja. Ketään ei kumarrella eikä kenellekään pyllistellä. Sana liikkuu vapaasti suuntaan ja toiseen. Ohjaus ja korjausliike tapahtuvat yksityisesti asianomaisen kanssa, kun taas positiivista palautetta pyritään jakamaan julkisesti. Meillä on Slackissa oma keskustelukanava, jonne saa heittää kiitoksia ja ruusuja kollegoille. Kehua ja kiittää saa mistä tahansa, sillä kehua ja kiitosta ei tarvitse säästää suomalaiseen tapaan vain erikoistilanteisiin.

Itse kiitin eilen projektipäällikköä siitä, että hänellä on aina aikaa opastaa minua, vaikka hänen kalenterinsa olisi miten tiukkaan ahdettu. Uutta kollegaani kiitin ja kehuin siitä, että hän jaksoi vääntää vaikean työtehtävän loppuun, vaikka hän oli aivan vierailla vesillä käämi kärähtämässä hetkenä minä hyvänsä.

Mistä sinä voisit kiittää tai kehua kollegaasi, alaistasi tai pomoasi tänään?

- SuperAssari Maarit

------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Suomen tunnetuimpia organisaatioviestinnän professoreita, Osmo A. Wiio, määritteli urallaan liudan viestinnän lakeja. Ensimmäinen niistää kuuluu 'viestintä epäonnistuu aina, paitsi vahingossa'.

Heti seuraavaksi hän määritteli 'jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa'. Näitä seuraa liuta muita satiiriseksikin tulkittuja lausahduksia.

Wiion kymmenen lakia ei kuulosta viestinnän kannalta kovinkaan positiiviselta.

Kultaisella 70-luvulla, kun lait ovat määritelty, aika oli erilainen. Median toiminta oli kohtuullisen hidasta verrattuna nykypäivään, eikä ihmisille tuputettu samalla tavalla viestejä kaikkialta. Myös viestien korjaamiseen meni aikaa. Kriisiviestinnässä merkkasivat tunnit ja päivät, ei sekunnit tai minuutit, kuten nykyään. Jos ostit Hesarin etusivun tai maikkarille kamppiksen, pystyit olemaan varma, että viestisi saavuttaa noin 95% Suomesta.

Nykyään viestejä pukkaa ihmisille jokaisesta tuutista. Moni jättää sanomalehdet tilaamatta ja telkkarikin on vaihtunut Netflixiin ja moniin muihin palveluihin. Älypuhelimet ja muut digitaaliset ratkaisut ovat vieneet ihmisten ajan ja huomion. Eräänkin tutkimuksen mukaan ihminen katsoo puhelintaan 221 kertaa päivässä. Päätöksiä hän tekee 35 000 kappaleen edestä vuorokaudessa.

Kanavat ja viestien määrä on moninkertaistunut vuosikymmenien saatossa ja kohinaa on niin paljon, että sieltä voi olla vaikeaa erottautua.

Tässä vaiheessa Wiio varmasti heittäisi jo hanskat tiskiin, mutta me Wannadoolla näemme sen mahdollisuutena.

Suomalais-insinöörihenkinen lähestymistapa voidaan jo kuopata. Vaikka tuote tai palvelu olisi miten hyvä, sitä ei kukaan vahingossa löydä. Siitä pitää viestiä. Sen tarina pitää kertoa, ja mieluiten oikeissa kanavissa. Eikä sitä pidä pelätä, sillä ilman viestintää ei ole liiketoimintaa.

Jos sinä et kerro tarinaasi, joku kilpailijoista vie varmasti sinunkin tilan niissä kaikissa kanavissa mitä on tarjolla.

Vasta kun tarinoita aletaan kertomaan, alkaa liiketoimintakin kasvamaan.

Sitä varten tarvitaan hyvä viestintästrategia ja suunnitelma sen toteuttamiseen. Viestintä ei ole mikään muusta toimista erillinen osa, vaan sen tulee aina pohjata yrityksen omaan strategiaan, tavoitteisiin ja arvoihin.

Viestit pitää muotoilla, niille valitaan oikeat kanavat ja tehdään oikeat toimenpiteet, jotta ne ihmiset jotka halutaan tavoittaa, tavoitetaan.

Toisin kuin Wiio väittää, viestintä ei suinkaan epäonnistu aina. Sitä ei aina tulkita mahdollisimman negatiivisella tavalla. Mitä paremmin viestintä suunnitellaan ja siihen panostetaan, mitä selkeämpää se on, ja sitä enemmän se tuottaa yritykselle voittoa. Viestintä ei ole vain tukemassa muita toimintoja. Se on tekemisen ytimessä.

Kaikkien viestintätoimenpiteiden pitäisi aina pohjautua hyvään strategiaan. Jokainen kohtaaminen sekä sisäisesti että ulkoisesti, jokainen facebook-päivitys, jokainen instagram-kuva, jokainen twiitti, jokainen asiakaspuhelu, jokainen myyntitilaisuus, jokainen presentaatio, jokainen tiedote, jokainen haastattelu, kaikki ne merkitsevät jotta tavoitteet saavutetaan. Siksi niihin kaikkiin kannattaa panostaa, jotta ne osuvat ja uppoavat - ja tekevät liiketoiminnan kannattavaksi.

- Gia - SuperLeader

--------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Elämän prioriteetit. Mitä ne ovat? Jokaisella on varmaankin vastaus kysymykseen omista prioriteeteistaan, mutta tuleeko niitä sitten kuitenkaan noudattaneeksi? Onko niihin aikaa, varaa, rahaa, resursseja? Deadlineja, sen hankalan anopin miellyttämistä, lasten kanssa kiukuttelua, puolison passaamista, veroja, laskuja, velkaa, terveyshuolia, ulkonäköpaineita, menestymisahdistusta, poliittisia vänkäämisiä, itsensä vähättelyä… Mitä näitä asioita nyt on, joiden parissa se arki pääasiallisesti kuluu.

Mitä, jos eläisitkin tietoisesti niin, ettei sinun kuolinvuoteella tarvitsisi katua tai surra asioita? Ja mitä, jos kertoisin, että tuollainen elämä ei edes vaadi mitään lisävaivaa? Voisit aloittaa vaikka heti huomenna. Etkö usko? Katsotaanpa:

Alastair McAlpine työskentelee Kapkaupungissa saattohoidossa olevien lasten parissa. Hän kysyi pikku potilailtaan, mikä on ollut elämässä mukavinta, ja mitä he olisivat halunneet tehdä enemmän. Vastauksia hän listasi Twitteriinsä.

Kyllä, puhumme nyt kuolevista lapsista. Yleensähän ajatus on, että kun kuollaan, ollaan vanhoja. Että kyllä siihen ikään mennessä ehtii tehdä sitä ja tätä. Että sitten, kun jään eläkkeelle tai kun saavutan tämän etapin X, niin voin tehdä tuota tai tätä – tai ylipäätään olen vasta sitten haluamani asian arvoinen! Me ladyt voisimme listata tähän vaikka että en pistä bikineitä päälleni ennen kuin vaaka näyttää tiettyä kahden numeron sarjaa. Kesäkin tulossa!

Mutta kukaan ei tiedä, tuleeko oikeasti elämään vanhaksi. Ja vaikka eläisikin, onko enää tarpeeksi hyvässä kunnossa toteuttamaan prioriteettejaan samoin kuin nuorempana?

Mitä lapset sitten vastasivat McAlpinen kysymyksiin?

Lemmikit, kirjoitetut ja usein vanhempien lukemat tarinat (kuten Harry Potter), nauraminen ja hauskat ihmiset, leikkiminen ja lempilelut (ja -sankarit) sekä läheiset ihmiset nousivat usein esiin lasten vastauksissa. Kaikkein suurimmaksi asiaksi nousi kiltteys; ystävällisyys toisia kohtaan. Lapset puhuivat siitä, miten ystävä oli tehnyt jonkun kauniin teon tai miten joku oli ollut mukava heille. Miten ystävä ei edes huomannut, että olin kalju tai miten ystävää ei hetkauttanut valtava leikkausarpi.
Ystävällisyyden yläpuolelle kiilasi vain yksi asia; jäätelö. Joka ikinen lapsi vastasi yhdeksi elämän parhaimmista ykkösjutuista jäätelön. Litrakaupalla lempparijäätelöä!

Kukaan ei kertonut toivovansa, että olisinpa katsonut enemmän telkkaria tai ollut enemmän somessa. Myös riitoja ja draamaa inhottiin, sekä tietysti sairaalassa olemista. Uiminen kun olisi ollut paljon mukavampaa, kuin sairaalassa olo.

Vastaukset olivat hyvin samankaltaisia, kuin pitkään ikään ehtineiden, saattohoidossa olevien potilaiden, joiden ajatuksia Bronnie Ware kokosi kirjaansa Viisi viimeistä toivetta – Elä, älä kadu. Waren keräämissä kertomuksissa vanhukset korostivat pitkästä elämästään huolimatta tismalleen samoja asioita kuin lapset: läheiset, huumori ja se, ettei ota elämää niin vakavasti, elämästä nauttiminen ja enemmän aikaa sille, mitä aidosti rakastaa. Moni harmitteli, ettei tullutkaan tehtyä koskaan sitä tiettyä juttua, jonka aina halusi tehdä, ja yleisin syy siihen ei ollut rahan tai resurssien puute. Syyksi kerrottiin joko pelko, liika kiire tai ajatus siitä, että mitähän muut sanovat tästä. Siinä, missä lapset halusivat leikkiä, useimmat aikuiset toivoivat, että olisivat aloittaneet harrastuksen; tanssineet, laulaneet, maalanneet, olleet jollain tavalla luovia. Ostaneet sen jutun, jonka aina halusivat. Pukeutuneet tietyllä tavalla. Uudistaneet tukkansa siihen villiin lookiin. Uskaltaneet reilusti repäistä ja antaa oman itsensä loistaa 100 prosentin aitoudella!

Pitkiä työpäiviä, tiukkaa urakiitoa, ystävien unohtamista, huonoissa tilanteissa roikkumista, muiden mielipiteiden mukaan elämistä ja vähäistä aikaa rakkaille surtiin. Samoin surtiin sitä, ettei tullut annettua tai pyydettyä anteeksi – miten jokin draama tai kärhämä oli jäänyt selvittämättä jopa vuosikymmenien ajaksi. Usein oli jo liian myöhäistä edes hieroa sovintoa, sillä toinen osapuoli oli jo siirtynyt ajasta iäisyyteen.

Seuraan itse säännöllisesti kuolemanrajakokemuksia tutkivan amerikkalaisen Near-Death Experience Research Foundationin (Kuolemanrajakokemusten tutkimusseura) arkistoa. 1990-luvulta alkaen arkistoa pyörittänyt lääkäri- ja asianajajapariskunta Jeffrey ja Jody Long päivittävät arkistoon kuukausittain uusia kuolemanrajakokemuksia ympäri maailmaa. Aineistossa henkilöt ovat itse saaneet kertoa vapain sanoin kokemuksestaan, ilman analyyseja tai tuomioita.

Kun kuolema on käynyt kuiskaamassa korvaan, elämä muuttuu. NDERF:n arkistokuvauksista selviää, että moni kuolemaa silmästä silmään katsoneista kuvaa elämänsä prioriteettien muuttuneen täysin; jopa siinä määrin, että koko persoonallisuus on muuttunut. Prioriteeteiksi nousevat samat asiat, mistä saattohoidossa olevat lapset ja aikuiset kertoivat pitäneensä elämässään eniten; ilo, hauskanpito ja leikkiminen, läheiset, huumori, jäätelö, suklaa, lemmikit, omana itsenään oleminen. NDERF:n arkistoiden kuuluisin tapaus on Anita Moorjani. Jos haluat treenata aitoja prioriteetteja, Moorjanin kokemuksia voi lukea kirjasta Kuolema antoi minulle elämän.

”Kannattaa kirjoittaa muistiin;
Ole kiltti. Lue enemmän. Vietä aikaa perheesi kanssa. Vitsaile ja naura. Mene rannalle. Halaa koiraasi. Kerro sinulle tärkeälle ihmiselle, miten paljon välität hänestä.
Nämä ovat pääpiirteittäin ne asiat, joita lapset toivoivat tehneensä enemmän.
Ai niin, ja syö jäätelöä.”
- Alastair McAlpine

- SuperAssari Maarit

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

”Siksi hallituksen työllistämisohjelma nosti sellaisen raivon” kirjoittaa Saska Saarikoski (HS 18.2.). Antti Rinne taas luonnehti tätä kuuluisaa aktiivimallia sanomalla ”halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus”.

"Koko työnteon malli on nopeassa muutoksessa. TE-toimistot ja työttömyysturva on luotu aivan erilaiseen työmarkkinatilanteeseen. Ei ole enää elinikäisiä työsuhteita ja työttömyyttä, joka olisi vain pahan laman seurausta. Nyt yritetään aktiivimallilla sysätä vastuuta tähän.... hienosti sanottuna... kohtaanto-ongelmaan pelkästään työttömille. Kun isoa muutosta kaivattaisiin sekä työnantajapuolelle että niihin mekanismeihin, joilla työ ja tekijä löytävät toisensa." Näin kirjoitin itse LinkedIniin pari päivää sitten.

Saska Saarikoski jatkaa kolumnissaan: ”Millaista ihmisen kunnioittamista on maksaa ihmiselle vähän rahaa ja jättää hänen virumaan paikkaan, jossa töitä ei ole eikä tule? Eikö oikeaa välittämistä olisi sanoa: pakkaa kamasi, autamme sinua muuttamaan sinne, missä on tulevaisuus. Sinua tarvitaan.”

Suomalaiset ovat kautta aikojen pakanneet kamojaan ja muuttaneet työn perässä. Molemmat isoisäni tekivät 30-luvulla Amerikan-kiertueensa. Lähtivät kielitaidottomina työn ja paremman toimeentulon perässä. Äitini vanhemmista on otettu kuva juuri lähdön kynnyksellä. Hildan ilme kuvassa on erittäin tuima. Ei tilanne vaimosta ilmeisesti ollut kovinkaan mukava.

Matti-pappani joutui jostain syystä Kanadaan ranskankieliselle alueelle. Niistä muutamasta etukäteen opetellusta englannin sanasta ei ollutkaan mitään hyötyä. "Suunnilleen joka viides siirtolainen palasi Suomeen – jos ylpeys antoi periksi ja varat riittivät", kirjoitti Jaakko Lyytinen (HS 3.2.) Mattikin palasi kahden vuoden päästä takaisin rahattomana ja soluttautuneena laivaan, joka toi kanadalaisia kommunisteja Itä-Karjalaan rakentamaan sosialistista utopiaa. Heille kävi huonosti. Kun rakennustyöt oli tehty, Stalin teloitutti koko porukan. Matti pääsi kuitenkin onnellisesti takaisin kotiinsa Laatokan rannalle.

On siis Suomessakin ja Suomestakin muutettu työn perässä. Miksi ei nyt sitten muuteta? Ravintola-alan keikkatyöntekijä kertoi, miksi hän ei lähde Lappiin kausityöntekijäksi. Palkka on surkea ja sillä pitää maksaa kahden asunnon vuokrat. Yhtälö ei toimi. Samasta syystä on pääkaupunkiseudulla työvoimapulaa matalapalkka-aloilla. Jos palkka on niin kurja, ettei sillä elätä perhettään, niin tämä tosiasia hieman hillitsee halukkuutta kamojen pakkaamiseen.

LinkedInissä ehdotettin, että TE-toimistot voisivat ryhtyä vuokraamaan osaajia työnantajien tarpeisiin. No, eivät voi. Miksi eivät? No, kun laki ei salli sitä. Tähän asiaan kiteytyy aktiivimallin ongelma. Ei ole mietitty, tai jos on mietitty, ei ole tehty riittävästi toimenpiteitä, joilla työttömiä voitaisiin työllistää vaikkapa osa-aikaisesti työnantajien tarpeisiin.

Vielä yksi vähintään yhtä iso ongelma: Sovitellut työttömyyspäivärahat toimivat niin huonosti, ettei siihen leikkiin monikaan ole halukas tai pysty hyppäämään.

Ystäväni pääsi hiljattain eläkkeelle. Hänen statuksensa muuttui työttömästä eläkeläiseksi. Nyt eläkeläisenä hän tekee oman vointinsa mukaan töitä. Hän kertoi, että eläkeläisen on huomattavasti helpompi tehdä töitä kuin työttömän. Miksi näin on?

Pari viikkoa sitten autoin portugalilaista nuorta miestä suomalaisen byrokratian kanssa. Vietimme rattoisan päivän verotoimistossa ja pankissa. Suomalainen yritys oli bongannut tämän 23-vuotiaan ohjelmistoinsinöörin LinkedInistä. Palkka, jota hänelle täällä tarjottiin, oli huomattavasti parempi kuin hänen kotimaassaan. Lisäksi yritys auttoi asunnon vuokraamisessa Helsingin ykköspaikoilta, ja maksaa osan hänen vuokrastaan. Nyt hänen tyttöystävänsäkin etsii Suomesta töitä.

Pakkaa kamasi. Autamme sinua muuttamaan sinne, missä on tulevaisuus. Sinua tarvitaan. Ja sinulle maksetaan palkkaa, jolla pystyt elämään.

- SuperAssari Anne

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Onhan se selvää, ettei omasta hyvinvoinnistaan voi mitenkään huolehtia, jos esteet ovat näin järisyttävän kokoisia. Aamuvirkkujen tyranniasta kehkeytyi pitkä sanailu Naisyrittäjien facebook-sivuilla. Kouluajan pakkoherätykset ovat tuhonneet jonkun ihmisen koko elämän. Se on järkyttävää. Ei siihen voi muuta todeta.

Minä olen elämässäni ollut niin onnekas, että esteet omalle hyvinvoinnilleni ovat olleet ja ovat edelleenkin vain pieniä arjen esteitä. Pikkiriikkisiä pahoja tapoja, joita sitten välillä tuskailen, välillä taklailen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei Juha Sipilä tai hallitus ole syypää siihen, että ahdoin kaksi laskiaispullaa kiduksiini tai että tänään väsyttää, kun join yhden lasin liikaa viiniä illalla. Jos nyt kuitenkin sinä olet sitä mieltä, että koko suomalainen koulujärjestelmä on tuhonnut sinun elämäsi ja tuhoaa parhaillaan teinisi elämää, niin älä lue enempää. En minä osaa sinua auttaa. Näistäkin vaatimattomista pienistä vinkeistäni sinulle tulee vain paha mieli. Ja se taas vain lisää kärsimystä ja katkeruutta.

Takaisin arjen esteisiin, pieniin ajatusansoihin, jotka estävät valitsemasta viisaasti. Kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, jotta eläisi terveellisemmin. Mutta ei vaan tule tehtyä. Kun ei jaksa, ei ole aikaa, ei saa aloitettua. Tai valitsee terveellistä vaihtoehtoa epäterveellisemmän, josta saa nopeat kiksit (ja sen jälkeen pikamorkkiksen). Näitä nopeita tarpeiden tyydytyksiä riittää. Sohva houkuttelee, kun pitäisi lähteä lenkille. Kaupassa nappaat suklaapatukan kassajonossa, kun olet jo latonut hihnalle kaikki ne terveelliset salaattiainekset. Pitäisi tehdä töitä tai opiskella, mutta somettelu kiinnostaa enemmän. Oli aikomus siivota, mutta telkkarista tuleekin koukuttavaa tositeeveetä.

Olen aina ihmetellyt, miten sellaiset ihmiset, jotka eivät omasta mielestään syö mitään, säilyttävät muhkeat muotonsa. Minä olen ihan itse tunkenut suuhuni kaikki ne kalorit, jotka ovat uudelleen järjestäytyneet pehmustamaan vyötäröäni ja varmistamaan, että selviän ankeistakin ajoista. Ihan itse ja omin pienin, arkisin päätöksin. Ja ihan samalla tavalla nuo vatsakerrostumat saavat kyytiäkin. Pienillä arjen valinnoilla, terveellisillä tavoilla ja niiden esteiden poistamisella, jotka yrittävät tunkea minun ja hyvinvointini väliin.

Pienten lasten äidit ovat erittäin taitavia syyllistämään pienokaisiaan siitä, että äiti ei jaksa, ei ehdi, ei pysty valitsemaan terveellisesti omassa arjessaan. Lasteni ikäero on kahdeksan vuotta. Tuon kahdeksan vuoden aikana onnistuin tunnistamaan useita kuoppia ja poteroita, joihin esikoiseni varhaisvuosina kaivauduin säälimään itseäni. Kuopukseni kulki mukanani rintarepussa joka paikkaan. Naapurista löysin Maijan, jolla oli saman ikäinen kullannuppu. Perustimme kahden naisen lenkkikerhon. Kun toinen juoksi, niin toinen vahti. Puistoreissuihin varustauduin lenkkivaatteilla. Kun tuttuja, valvovia vanhempia ilmaantui paikalle, kysäisin: ”Eihän haittaa, jos käyn heittämässä puolen tunnin lenkin.”

Lista näistä esteistä ja ajatusansoista on loputon. Aloitin vuoden vaihteessa aamulenkkeilyn Jari Sarasvuon innoittamana. Tuskailin alussa, että pitääpä herätä aikaisin, jotta ehtii töihin. Kesti viikon tai kaksi ennen kuin oivalsin, että töihin voi ja saa kävellä. Nyt olen koukuttunut työmatkakävelyyn. Kävelen mieluummin kuin odottelen ratikoita tai harmittelen niiden hitautta.

Omaa hyvinvointia on mahdollista rakentaa vain hyvillä arkisilla tavoilla ja valinnoilla. Portaat hissin sijaan. Kävely sen sijaan, että ottaisi auton. Mieluummin hedelmä ennen kauppaan menoa kuin suklaapatukka kassajonossa. Älypuhelimelle oma makuuhuone. Riittävästi arkista liikuntaa, sopivasti ulkoilua, ajoissa sänkyyn, somettelun sijaan hetki teinin kanssa keskustellen. Tapoja on monenlaisia. Toiset ovat parempia kuin toiset.

Piti kirjoittaa työhyvinvoinnista. Tulikin yleistä jorinaa hyvinvoinnista. Mutta älä ole huolissasi. Ei ole erikseen olemassa hyvinvointia vapaa-ajalla ja työssä. Arjen hyvinvointi auttaa työssä. Auttaa jaksamaan, auttaa venymäänkin, jos joskus on tarvis. Se auttaa myös tunnistamaan, milloin voi tai ei voi hyvin. Vasta tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta voi aloittaa hyvinvointia rapauttavien asioiden nitistämisen. Hyviä valintoja vapaa-aikaan ja töihin!

- SuperAssari Anne

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Kriisi. Kukaan ei halua sitä omalle kohdalleen. Ei kriisin kohteeksi eikä sen aiheuttajaksi – eikä varsinkaan oman yrityksen epäonneksi. Vaikka kaikki menisikin putkeen, yrityksellä on koostaan huolimatta hyvä olla kriisiviestinnästä jonkinlainen suunnitelma. Olipa kyseessä onnettomuus, inhimillinen erehdys, tietomurto, tietovarkaus, varkaus, tapaturma tai pahimmillaan ihmishenkiä vaatinut tapahtuma, kriisiviestinnän perusperiaatteina toimivat nämä neljä kohtaa: Selkeys, Sukkeluus, Some ja Sympatia.

Selkeys: Kriisin iskiessä kriisistä on viestittävä selkeästi ensimmäisen tunnin aikana. Ensimmäisen tunnin aikana tiedoksi riittävät kriisin punaiset langat eli mitä ja missä. Kun tietoa saadaan lisää, sitä jaetaan eteenpäin, joskin kaikkea ei tarvitse kriisiviestinnän ensi vaiheissa kertoa. Tärkeintä nimittäin on, että faktat on tarkistettu paikkansapitäviksi. Tarkkuus, huolellisuus ja harkinta kulkevat käsi kädessä rehellisen tiedottamisen kanssa. Kriisiviestintä elää koko ajan, joten faktoja tarkistetaan ja lisätään viestintään kriisin tutkimisen aikana.
Pidä osakkeenomistajat ja muut yritykselle tärkeät tahot ajan tasalla tapahtumista. Jos sinulla on ulkopuolinen tai oma erillinen kriisiviestijä, huolehdi siitä, että myös hän saa tarvittavat tiedot ajoissa tiedotteiden antamista varten.

Sukkeluus: Kuten selkeyden kohdalla jo kerrottiin, ensimmäinen viesti kriisistä julkisuuteen ja tärkeille tahoille kannattaa pyrkiä antamaan ensimmäisen tunnin sisällä. Pidä ihmiset informoituina tapahtumista sitä mukaa, kun faktatiedot on tarkastettu, koska virheellisen tiedon korjaaminen jälkeenpäin antaa yrityksestä epäluotettavan kuvan. Kriisin tapahtuessa yrityksen ei kannata kaivaa itselleen syvempää kuoppaa olemalla hidas tai epäselvä kriisiviestinnässä. Nopea toiminta antaa asiakkaille ja osakkeenomistajille vaikutelman, että yritys välittää heistä ja suhtautuu heidän hyvinvointiinsa ja mielenrauhaansa vakavasti. Sosiaalisen median kautta kriisiviestintä etenee sukkelasti ja tavoittaa tärkeimmät henkilösi.

Some: Kriisikommunikointia tulisi hoitaa niin paljon kuin mahdollista sosiaalisen median kautta. Osakkeenomistajat, yhteistyökumppanit ja asiakkaat seuraavat yritysten somekanavia ja odottavat saavansa tietoja tapahtumista ensimmäisenä somen kautta (Holcomb, Gottfried & Mitchell, 2013). Varsinkin asiakkaiden kohdalla on turvallista odottaa heidän käyttävän yrityksen somekanavia tiedon saamiseen ennen muita lähteitä (verkkosivut, uutiskanavat, verkkolehdet). Yrityksissä, joissa on käytössä intranet tai vastaava yrityksen sisäinen kanava, yrityksen työntekijöitä on hyvä informoida kriisistä sen avulla. Pienemmissä yrityksissä työntekijät on mahdollista pitää ajan tasalla esimerkiksi tekstiviestipalvelun kautta.
Sosiaalinen media on tärkeä myös kriisin muistamisessa jälkeen päin, varsinkin, jos kriisiin liittyy inhimillisiä menetyksiä. Kriisin muistaminen sosiaalisessa mediassa on osa kriisin uhrien kunnioittamista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kriisiin liittyy henkien menetyksiä.

Sympatia: Kriisiviestinnän asiantuntijat suosittelevat, että heti kriisin tapahduttua yritys osoittaa myötätuntonsa ja sympatiansa kriisin uhreille. Tämä on hyvä käytäntö myös aineellisissa vahingoissa. Uhri kriisissä ei tarkoita ainoastaan hengen menetystä, vaan rahan menettämistä, sairastumista, evakuoimista tai omaisuuden menetystä tai sen tuhoutumista. Myötätuntoinen yritys suhtautuu kriisinsä uhreihin rakkaudella, hienotunteisuudella ja ymmärryksellä.
Jos kriisiin liittyy henkien menetystä tai muita vahvoja psykologisia traumoja, suositeltavaa on tarjota työntekijöille keskusteluapua ja kriisiterapiaa mahdollisimman nopeasti. Yritys voi halutessaan järjestää kriisiapua myös kriisin uhreille ja heidän omaisilleen, ja osoittaa näin sympatiaansa vielä syvemmin.

Toivomme kuitenkin, että vuosi 2018 on teidän yrityksellenne kriisivapaa!

- SuperAssari Maarit

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Varsinkin pimeään vuodenaikaan talvella herääminen ja töihin valmistautuminen voi tuntua tahmaiselta. Lämpimästä sängystä nouseminen on vaikeaa, ja tekisi mieli vain torkuttaa herätystä yhä uudelleen. Lue tästä työaamuja helpottavat vinkit.

1. Tee herätyksestä tehokas
Voit viedä herätyskellon tai hälyttävän kännykän makuuhuoneen toiseen päätyyn tai jopa toiseen huoneeseen, jotta joudut nousemaan ylös sammuttaaksesi sen. Näin heräät takuuvarmasti kunnolla. Jos tämäkään ei auta silmien auki saamiseen riittävästi, ajasta toinen herätys soimaan muutaman minuutin kuluttua ensimmäisestä.

2. Valo auttaa heräämään
Kömpiessäsi sängystä ylös sytyttele valoja päälle. Valo auttaa virkeyden löytämisessä. Jos sinulla on aikaa, voit myös aamuisin esimerkiksi syödä aamiaista kirkasvalolampun läheisyydessä. Toinen vaihtoehto on hankkia sarastusvalo, joka herättää voimistuvan valon avulla.

3. Herätä elimistö vesilasillisella
Pari lasillista kylmää, raikasta vettä virkistää ja samalla herättää hermoston ja ruuansulatuksen uuteen päivään.

4. Valmistele aamiainen edellisenä päivänä
Kahvinkeittimen voi ladata edellisenä iltana, jolloin voit vain napsauttaa keittimen päälle ja aamusta säästyy kallisarvoisia minuutteja. Pyri valmistelemaan lempiaamiaistasi myös muuten edellisenä iltana. Esimerkiksi tuorepuuron voi sekoittaa tekeytymään jääkaappiin illalla.

5. Valitse päivän asu valmiiksi
Edellisenä iltana voit myös valita valmiiksi asun tulevaksi työpäiväksi. Tarkista, onko tulossa asiakastapaamisia tai muuta vastaavaa vai onko päivä rennompi, ja valitse asukokonaisuus sen mukaan. Naiset voivat säästää aikaa meikkaamisessa käyttämällä yhdistelmätuotteita tai jopa silmämeikkien kestovärjäystä tai -pigmentointia.

6. Avaa älylaitteet vasta töissä
Omista aamu omalle hyvinvoinnillesi ja päivään valmistautumiselle, ja avaa älypuhelin ja muut laitteet vasta työpäivän alettua. Tulet todennäköisesti viettämään yllin kyllin hetkiä sähköpostien ja muiden viestien parissa päivän aikana, joten ota aamulla pehmeä lasku niihin.

7. Varmista, että eteisessä on paikka kaikelle
Lähtiessäsi kotoa työmatkalle tulee kaikkien tärkeiden tavaroiden löytyä helposti. Ota siis joskus erikseen hetki, jolloin järjestät eteisesi kuntoon. Määrittele oma paikka avaimille, lompakolle, kalenterille, sateenvarjolle ja muille tärkeille esineille. Ehkä sujuvaa lähtemistä auttaisi myös, jos eteisessä olisi kello ja bussi- tai juna-aikataulu tulostettuna?

+8. Kysy mahdollisuutta etätöihin
Ihmisillä on luonnostaan erilaiset vuorokausirytmit, ja joillekin perinteinen toimistotyön rytmi melko varhaisine aamuineen luonnistuu huonosti. Kysy työnantajaltasi mahdollisuutta etätyöhön, jolloin voit itse paremmin ajoittaa työtuntisi.
Wannado on etätyön edelläkävijä, ja leivissämme onkin aina pirteitä ja joustavuudesta motivoituneita työntekijöitä!

- SuperAssari Veera

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Gay Travel Finland kertoi Facebookissaan hiljattain LGBTQ+- eli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen arvostuksen merkityksestä yritysten menestykseen. Yritykset, jotka ovat LGBT-myönteisiä, menestyvät kilpailijoitaan paremmin.

”Yritykset, joilla on vahva LGBT-politiikka, ovat usein muita yrityksiä innovatiivisempia, omaavat uskollisempia työntekijöitä, ja kohtaavat merkittävästi vähemmän syrjinnästä johtuvia oikeuskanteita. Tämän lisäksi asiakkaiden näkemys kyseisistä yrityksistä on positiivisempi.”

Harva yritys ymmärtää tätä vielä täysin. Esimerkiksi Helsinki, joka on yksi maailman turvallisimpia matkakohteita LGBTQ+-matkaajille ei ole osannut hyödyntää LGBT-asiakkaiden ns. pinkkiä rahaa, jota liikkuu maailmalla miljardien ja miljardien verran. Pelkästään Yhdysvalloissa LGBT-asiakkaiden kukkarot lihottavat pinkillä rahavirralla yrityksiä 917 miljardilla dollarilla vuosittain. Summan odotetaan kasvavan sitä mukaa, kun yritykset havahtuvat palvelemaan ja huomioimaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia sekä asiakkaina että työntekijöinä.

Valitettavasti edelleen yli puolessa maailman maista LGBT-ihmisillä ei ole suojaa työpaikkasyrjintää vastaan. Tutkimukset Yhdysvalloissa ja Britanniassa kertovat, että puolet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista joutuvat jo kouluissa rankan kiusaamisen uhreiksi. Heistä 1/3 lopettaa opiskelun kiusaamisen vuoksi.
Mikä valtava määrä menetettyä osaamista ja tulevia ammattilaisia!

Yhdysvaltalainen Out Now arvioi, että Yhdysvaltojen kansantalous kasvaisi 9 miljardilla dollarilla vuosittain, jos yritykset palkkaisivat LGBT-kykyjä avoimemmin. Maailmanpankki puolestaan arvioi, että Intia menettää 32 miljardia dollaria vuosittain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnällä. Jättämällä ammattitaitoista mutta sukupuoli- tai seksuaalinormeista poikkeavaa työvoimaa palkkaamatta yritykset eivät sahaa ainoastaan omaa oksaansa negatiivisella yritysmielikuvamainonnalla, vaan tästä syrjinnästä kärsivät koko maan talous ja kaikki sen kansalaiset.

Isot kansainväliset yhtiöt ovat haistaneet tilaisuutensa sitouttaa asiakkaitaan ja toimia positiivisen yritysmielikuvan keulina LGBT-maailmassa. Starbucksin toimitusjohtaja Howard Schultz puolusti vähemmistöjä ilmoittamalla homoja vastustavalle sijoittajalleen, että tämä voisi myydä osakkeensa ja sijoittaa rahansa muualle. Yhtiö myös julkaisi mainoksen, jota tähdittävät drag queen -artistit Bianca del Rio ja Adore Delano, ja josta tuli välitön Youtube-hitti. Näin tehdessään Starbucks osoitti tukevansa LGBT-vähemmistöjä ja toivottavansa heidät tervetulleiksi. Tervetulotoivotus kannattaakin, sillä LGBT-ihmiset ovat uskollisia asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan tuotteista enemmän tietäessään, että yritys tai brändi on heidän puolellaan.

Uber on kieltänyt kuskeiltaan LGBT-asiakkaiden halventamisen ja syrjimisen, silläkin uhalla, että Uber-kuskin operointimaassa moinen olisi normaalia. Orlandon seksuaalivähemmistöjä vastaan tehdyn terroristi-iskun jälkeen Uber tarjosi ilmaisia kyytejä eri LGBT-kohteisiin ympäri maailmaa, sekä Orlandon iskussa menehtyneiden perheenjäsenille ja ystäville.

Vuonna 2018 olisikin jo korkea aika yritysten myös Suomessa havahtua siihen, mikä valtava työntekijöiden, ammattitaidon, innovaatioiden ja asiakaskunnan mahdollisuus lepää kirjaimissa LGBT.

- SuperAssari Maarit

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Johann Hari, kirjan “Lost Connections: Uncovering the Real Causes of Depression – and the Unexpected Solutions” kirjoittaja, lähti selvittämään mistä maailmanlaajuisena epidemiana riehuva masennus johtuu. Hari haastatteli asiantuntijoita ja tutkijoita ympäri maailmaa ja löysi yhden tärkeimmistä masennuksen aiheuttajista.

Paska työ.

Ihmisillä on fyysisiä tarpeita – ruoka, vesi, suoja ja puhdas ilma – mutta myös psyykkisiä tarpeita. Psyykkisiksi tarpeiksi luetellaan muun muassa tarve olla arvostettu, haluttu ja tunne kuulumisesta osaksi jotain. Meidän on saatava tunne siitä, että olemme hyviä jossain. Tietää, että olemme tarpeellisia.

Koska suurin osa ihmisistä viettää leijonan osan elämästään töissä, näiden psyykkisten tarpeiden tulisi täyttyä työssä.

Vaan kun eivät täyty.

Gallup haastatteli työntekijöitä tutkimukseensa vuosina 2011 – 2012. Tulokset olivat surullista luettavaa; vain 13 % vastaajista oli sitoutunut työhönsä. 63% kertoi, ettei ollut. 24% pyrki välttelemään työtään tietoisesti.

Toisin sanoen 13 % ihmisistä koki työnsä mielekkääksi ja mukavaksi. 63% inhosi työtään ja suoritti sen läpi robottimaisesti vain, koska on pakko. 24% vihasi työtään sydämestään.

Tarkalleen pyöristäen siis 87% :lle Gallupille vastanneista työntekijöistä oli vain negatiivisia kokemuksia työstään. Heille työ ei ollut mielekästä. He eivät kokeneet olevansa tarpeellisia tai osa työyhteisöä. Heitä vaivasi juurettomuus työssä.

Rehellisesti, työpaikka oli heille paska paikka.

Gallup ei ole ainoa samaan likaiseen tulokseen päätynyt taho. O.C. Tannerin Instituutin haastattelussa – josta kerroimme aikaisemmassa SuperAssari-blogissa – selvisi, että arvostetuksi ja arvottomaksi itsensä kokevien työntekijöiden onnellisuuden välillä oli 43% ero. Arvottomaksi itsensä tuntevat eivät olleet läheskään yhtä sitoutuneita työhönsä tai onnellisia elämässään kuin arvostetut työntekijät.

Ja, kuten Harin tutkimusmatkalla selvisi, arvottomaksi ja turhaksi itsensä kokeneille työntekijöillä oli julmetunmoinen riski sairastua masennukseen.

Helpoimpia tapoja ennaltaehkäistä ja parantaa työntekijän masentuneisuutta on antaa työntekijälle mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Olipa se mahdollisuus etätyöpäiviin, rauhalliseen työympäristöön, sairaslomiin omalla ilmoituksella tai omien loma-aikojen päättämiseen. Vastoin yleistä luuloa vapaus ei tee työntekijästä lusmua. Vapaus antaa tunteen, että olen luotettu ja arvostettu, en mikään kytättävä pikkulapsi. Itsensä arvostetuksi tunteva työntekijä on terveempi, onnellisempi, sitoutuneempi ja joustavampi.

Toinen helppo ja hyvin arkinen tapa edesauttaa työhyvinvointia ja torjua masennusta on kiittää ja kehua. Kiitos voi olla niinkin yksinkertainen kuin ”Kiitos, että hoidit tämän sähköpostin näin äkkiä” tai ”Pärjäsit eilen hienosti asiakkaan kanssa”. Alaisten kehumisesta ja kannustamisesta olemme kirjoittaneet myös aiemmassa SuperAssarit-blogissa.

Masennuksen ennaltaehkäisy ja parantaminen voi olla näin helppoa.

- SuperAssari Maarit

-----------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit