TableOnlinen kova panostus Tallinnan kasvuun jatkuu ja oli siis aika lähteä taas Tallinnaan syöm.. eikun siis rekryämään. Rekryäminen on kuitenkin kovaa hommaa, joten pitää myös syödä, että jaksaa tehdä isoja päätöksiä.
Torstaina lounaspaikaksi oli valikoitunut Korsten Armastus & Hea Toit. Nimestä tulee mieleen lähinnä ketjupolttaja ja sukulaiskieliä kun puhumme, niin tämä nimi viittaakin savupiippuun, jossa ravintola sijaitsee. Paikkaan on satamasta matkaa vain parisataa metriä ja suuntaamalla satamasta länteen kohti Kalamajan aluetta ja korkeaa tiilistä savupiippua kohti et voi paikkaa missata. Savupiippu on peruja kaupungin keskusvoimalaitoksesta, joka tuotti lamppuihin valkeaa Tallinnassa 1913-1979. Nykyään rakennus on kulttuurikattilaksi nimetty.
Ravintolasali on mukavan korkea ja avara. Pöytämme sijaitsi salin takakulmassa, josta oli hyvä katsella salin hyörinää. Tila oli jätetty ilman isompia pintojen hiomisia ja oli siksi hyvin modernin näköinen, pienenä miinuspuolena suuri määrä kovia pintoja teki salista melko hälyisän. Ravintolapäällikkö Pille Selart tuli pöytäämme juttelemaan ja kertoilemaan vähän lisää tietoja ravintolasta ja antamaan omat suosituksensa mitä siellä kannattaa syödä.
Hänen suositusten ja omien mieltymystemme yhdistelmänä tilasimme pöytään alkuruoiksi vitello tonnattoa, tartaria ja scampeja jaettavaksi. Niin ja vielä neljäntenä tuli kasvis- ja leipälajitelma, jossa oli mukana hummusta dipattavaksi. Annokset olivat melko erilaisia. Vitello tonnatto oli puhdasverinen fine dining -annos, johon olisi tyytyväinen missä tahansa tähtiraflassakin. Tosin annos oli normaalia fine dining -annosta selvästi isompi. Tartar oli taas melko perinteinen, mutta todella toimiva setti. Liha oli käsin leikattua ja tuoretta. Hauskana yksityiskohtana oli annokselle hatuksi laitettu leipiä.Leivät olivat myös täysjyväruisleipää ohueksi leikattuna ja kevyesti paahdettuna, joka oli todella tervetullut vaihtelu paahtoleivälle.
Scampit olivat myös hyvin simppeli setti öljyssä paistettuna. Kasvistikut olivat taas tyyliin porkkanaa ja kurkkua leikattuna. Aika kaukana siis tuosta vitello tonnattosta. Tämä ei suinkaan ole huono juttu, vaan kivahan se on, että ravintolasta löytyy ruokaa erilaisille syöjille. Ja oli siinä kasvistikku annoksessa hieman muutakin kuin kurkkuja ja porkkanoita, mm. aurinkokuivattuja tomaatteja, jotka olivat tosi herkullisia, eikä liian öljyisiä kuten ne usein tuppaavat olemaan.
Kaikki alkuruoat olivat melko reilun kokoisia ja pahin nälkä oli tässä vaiheessa jo taltutettu. Pääruoaksi valikoitu flank steak, sienirisotto ja filippiinäläistä possua. Possu oli eksynyt muuten melko Välimerelliselle listalle ravintolan entisen keittiömestarin toimesta, joka oli kotoisin Filippiineiltä ja sika oli valmistettu kokin äidin suvussa pitkään kulkeneen reseptin mukaan.
Ravintola sanoo ruokalistansa perustuvan Välimeren keittiöön, johon on tuotu paikallisia vaikutteita ja lisäksi jokainen kokki ideoi vapaasti omia annoksiaan, jotka usein päätyvät myös listalle. Tässä paikassa siis koko tiimi on vahvasti vaikuttamassa ruokalistan tekemiseen ja kuulinkin, että paikan henkilökunta on ollut jo pitkään lähes muuttumaton. Olisiko yksi syy tässä, että annetaan kaikkien vaikuttaa ja tuntea olevansa vahvasti osa tiimiä?
Pääruoat olivat myös melko runsaita. Meillä oli hieman vaikeuksia kolmestaan niitä tuhota. Maut annoksissa oli kohdillaan ja possussa maistui teriyaki kastike, mutta olisin ehkä vähän enemmän tulisuutta siihen kaivannut. Sesongin mukainen sienirisotto oli omasta mielestäni paras näistä kolmesta. Seuralaiset taas kallistuivat flank steakin kannalle, joka ei sekään ole huono valinta valittaessa parasta annosta.
Jälkiruokiakin meille vielä tuotiin. Kysymättä ja pyytämättä. Eikä nekään olleet pieniä, hyviä kylläkin, mutta ahdasta alkoi jo olla vatsassa. Nämäkin syötiin jakamalla ja pöytään tuli juustokakku, tiramisu ja jota oli tuunattu gorgonzolalla.
Crème brûlée on sen verran yleinen jälkiruoka, että sitä ei nykyään edes perusmuodossa tahdo saada vaan lähes aina sitä on tuunattu jollain tavalla. Tämä oli itselle ensimmäinen kerta, kun söin sitä tuunattuna sinihomejuustolla. Seuralaisten mielestä tämä oli loistava idea ja onnistunut toteutus. Itse en ole vielä(kään) ihan varma.
Ruoan kanssa nautimme pullollisen Itävaltalaista Gruner Veltliner -valkkaria, joka toimi hyvin useimpien annosten kanssa, ehkä flank steakia lukuunottamatta. Ravintolassa onkin panostettu myös juomatuotteeseen ja viinit on valinnut yksi Viron arvostetuimmista sommeliereistä Kristjan Markii.
Lounas oli siis lusittu. Normaalilla lounaalla en suositteli nauttimaan samanlaista settiä, mitä me söimme. Jos siis haluat vielä jotain saada samana päivänä aikaiseksi. Korstenissa on kuitenkin lounaalla olemassa myös kevyempiä lounastarjouksia ja arkilounaalla nautit vaikkapa keiton vain kolmella ja puolella eurolla.
Korstenissa järjestetään myös paljon erilaisia tilaisuuksia, joihon se tilansa puolesta sopiikin tosi hyvin. Istumaan saa mukavasti n. 100 ihmistä ja cocktail tilaisuuksiin jopa 150. Melko usein olevista yksityistilaisuuksista(kin) johtuen suosittelen lämpimästi tekemään pöytävarauksen jos meinaat savupiipussa ruokailla!
Ville/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kirjoitettaessa soi Metallica - Enter Sandman
