TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Arto Rastas.
Vajaa vuosi sitten avannut Italian bistro Gina on löytänyt asiakaskuntansa ja ansainnut suosionsa, löytyyhän se jo Suomen 50 Parasta Ravintolaa -listauksenkin sijalta 35. Usein viikonlopulle on vaikea löytää pöytää mikäli sitä ei ole varattu etukäteen, ellei ole valmis odottamaan baarin puolella.
Avauksen ajoittuessa viime vuonna alkusyksyyn, ohitettiin terassikelit siltä osin. Nyt kuitenkin Ginan upea sisäpihan terassi on avattu ja tarjoaa kätketyn sekä tuulelta suojaisan keitaan Helsingin ytimessä ja mikä parasta, Ginan terassille voi tehdä pöytävarauksen etukäteen.
Terassilta puuttuu vielä muutamia kasveja ja rekvisiittoja, mutta on jo nyt erinomainen paikka nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta.
Juhannuksen jälkeen siirrytään kesäaukioloaikoihin, jonka yhteydessä lounas jää tauolle ja jatkaa vasta koulujen alkaessa elokuussa. Gina palveleekin kesän ajan ma-pe 16:00 alkaen sekä lauantaisin 12:00 alkaen.
Nautimme ennen kesäaikatauluihin siirtymistä kolmen ruokalajin lounaan à la carte listaa hyödyntäen, joista esimerkiksi sienillä tuunattu Cacio e Pepe alla Gina oli lähes täydellinen välipasta.
Ginan runsas burrata tomaatti "tartarin" sekä oliiviöljyssä uitetun paistetun foccacian kera ei ansaitse mitään muuta kuin ylistyssanoja.
Cacio e Pepe alla Gina (+ deluxe tuunaus) sekä Stracciatella burrataa, tomaattitartaria, pistaasipestoa, fenkoli-minttusuolaa, basilikaa ja focacciaa. 1,5 vuotias lapsi söi paistettua kuhaa sekä upeaa perunamuusia, joka hotkittiin lautaselta.
Alkuun otettu limoncello spritz sekä suositusviinit annoksille istuivat kuin nenä päähän. Ginassa juomapuoleen suhtaudutaan vähintäänkin samalla intohimolla kuin ruoanlaittoon.
Mikäli visiitti olisi ollut yhtään pidempi, olisin varmasti jossain vaiheessa nauttinut negronin, joka on ainakin itselleni ollut varma valinta joko Italiassa ollessa tai italialaisessa ravintolassa illallistaessa. Ginan negroneja on mennyt useita ja voin niitäkin suositella varauksetta. Ehkä lämmin kesä ja terassi houkuttelee nauttimaan yhden jos toisenkin.
Ginan sisäpihan terassilla huippupastaa nauttien ja negronia siemaillen voi samalla suunnitella pöytävarausta saman ravintoloitsijaporukan uuteen Bouchon Carême ravintolaan, joka aukeaa elokuun lopulla ja tarkemmin sanottuna 27.8.2024.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Helsinkiin avattiin marraskuun puolenvälin tienoolla nimekkään porukan kehittelemä ravintolakonsepti, The Rook - Ministry of Horns and Fins. Ravintoloitsijana toimii Hans Välimäki, Maria von Graevenitz-Välimäki, Arto Rastas sekä Miika Lönn, joilta ei kokemusta puutu, mutta The Rookin kanssa tiimi kokeilee jotain aivan uutta, nimittäin brittihenkistä bistropubia. Ehdimme testata ravintolan heti avauksen jälkeisellä viikolla.
Yrjönkadulla sijaitsevan The Rookin rakennus on vähintäänkin näyttävä.
Suomessa brittiruokaa on käytännössä mahdotonta löytää, ellei mukaan lasketa jotain satunnaisia fish & chipsejä, sekä aamiaisilla tai brunsseilla tarjoiltavia brittiruokaan viittaavia annoksia kuten englantilaisia aamiaisia.
Minulla itselläni ei ole kovinkaan syvää kokemusta eikä suoraan sanottuna kovinkaan positiivista yleiskuvaa brittiruoasta, joten The Rookin otan vastaan enemmän kuin mielelläni... toisaalta mainittakoon, että olen kuullut paljon positiivista uudistuvasta gastropub kulttuurista brittien saarien suunnalta.
Erittäin suosittu The Huntsman cocktail - The Rookin baarista vastaa Samu Räsänen
Tiskille voi saapua matalalla kynnyksellä etenkin, mikäli tähän suosittuun pienehköön ravintolaan on unohtunut tehdä pöytävaraus. Suosittelemme pöytävarausta yllätyksien välttämiseksi sillä torstai-iltana ravintola oli täpötäynnä baaria myöten jo kuuden maissa.
The Rookista kuitenkin on hyvä tietää muutama asia heti alkuun. Ravintolan tyyli ja sisusta on tehty laadulla sekä ajatuksella, eikä kyseessä ole todellakaan mikään peruspubi. Brittioluita ei ole (vielä) montaa, mutta se puute korvataan enemmän kuin hyvin upeilla cocktaileilla ja erinomaisella viinivalikoimalla. Suurin ja positiivisin eroavaisuus pubiruokaan löytyy The Rookin menusta. Ruoka ei ole pubimättöä, vaan jopa hienostunutta kuin ranskalaisessa bistrossa ja pääraaka-aineet ovat pääosin riistaa sekä muita hieman harvemmin tarjolla olevia herkkuja.
Olutta ja Scottish Egg tiskillä ennen pöytään siirtymistä. Näitä voisi ottaa työpäivän päätteeksi useammankin. Puhun siis molemmista.
Suurin ongelma The Rookissa muodostui nimenomaan itse ruokalistasta. Mikäli tykkää merenelävistä ja lihasta, etenkin riistasta, tulee vastaan valinnanvaikeus sillä kaikki kuulostaa herkulliselta.
Kaikki ruokailuun, palveluun ja illan kulkuun liittyvät asiat sujuivat huomaamattoman ammattimaisesti, joka vahvistaa käsityksen siitä, että konsepti on suunniteltu viimeisen päälle ja ammattilaisten toimesta. Sama pätee keittiössä ja salissa työskentelevään henkilökuntaan, kokemuksen aistii.
Devils on Horseback à la Heston (vas) sekä Rabbit in a Jar.Herkkuja toinen toisensa perään. Smoked Bone Marrow - savustettua luuydintä oli vaikea ohittaa.Pigeon Wellington - kyyhky ”wellington” oli aivan pakko valita, samoin seuralaisen valitsema Black Pudding - veripalttu. Molemmat erinomaisia ja täyttävämpiä kuin miltä näyttävät.
Jälkiruokia emme enää jaksaneet, mutta mielestämme The Rookin kokeminen ei ehkä niitä kuitenkaan vaatinut.
The Rookissa kaikki yksityiskohdat on mietitty loppuun asti, musiikkia myöten. Yksityiskohdissa mielestäni nimenomaan piilee onnistunut ravintolaelämys, sillä kun kaikki on mietitty valmiiksi ja koko prosessi toimii kuin hyvin öljytyt rattaat, ei vieraan tarvitse kuin nauttia ja ottaa kokemuksesta kaikki irti.
Ravintoloitsijoiden sanoin The Rook on "paikka, jossa perinteinen brittiläinen pubiruoka yhdistyy ranskalaisen keittiön ja bistroruoan hienostuneempiin vivahteisiin, tarjoten harkittuja makupareja laadukkaiden viinien kera", joka tiivistää konseptin sekä oman kokemuksen The Rookista erinomaisesti.
The Rookissa on myös erikoisuuksia, kuten erittäin näyttävä kabinetti noin 10 hengen seurueille, jossa on "salakabinetti" ja baarikappi, josta vieras voi valmistaa itse juomasekoituksensa. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tietää etukäteen sillä parhaan kokemuksen saa kun The Rookin kokee itse ilman liiallisia ennakkoluuloja brittiläiseen ruokaan tai pubimaailmaan.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Keittiömestarit Hans Välimäki ja Arto Rastas avasivat Bardot-ravintolan lokakuun alussa Helsingin ydinkeskustaan. Ravintolaan tehtiin valtavasti varauksia TableOnlinessa jo ennakkoon, eikä tahti osoita hiipumisen merkkejä.
Bardotin ruokafilosofia on klassisessa ranskalaisessa keittiössä ja painottuu vahvasti kaloihin. Se ilahduttaa, sillä hyvälle kalaravintolallehan on aina kysyntää!
Tämä uutuusravintola sijaitsee ehkä Helsingin parhaalla paikalla, vastapäätä Kämp-hotellia, osoitteessa Kluuvikatu 1. Ravintola on rakennettu lähes 150 vuotta vanhaan liiketilaan, jossa aiemmin on sijainnut esimeriksi erilaisia kivijalkakauppoja.
Heti ovesta sisään astuessa Bardot henkii ihanaa kortteliravintolatunnelmaa, jota on tarjolla viikon jokaisena päivänä lounaasta illalliseen.
Tunnelmalliset sisätilat kiidättävät hetkessä ajatukset Ranskaan ja ruokailuhetki on ihana pako arjesta, varsinkin nyt kun matkustaminen ei ole niin mahdollista. Tilasta löytyy paljon kauniita yksityiskohtia, sen tunnelma on viihtyisä ja lämmin.
TableOnline pääsi testaamaan sunnuntaibrunssin, joka ilahdutti monipuolisuudellaan. Brunssissa alkuruoka ja jälkiruoka katetaan valmiiksi tarjolle ja pääruoat tuodaan tilauksesta pöytään. Bardotin vahva panostus kalaan tulee hyvin esille myös brunssissa, jossa yksi kokonainen tiski on omistettu kylmille kala-alkuruoille.
Brunssiin kuuluu toinen toistaan maukkaampia alkuruokavaihtoehtoja ja lämpimän pääruoan tullessa pöytään vatsa alkaa olla jo varsin täynnä. Brunssilistalta on pääruoaksi valittavissa esimerkiksi burgeri tai perinteisempiä aamiaisannoksia, jotka useat sisältävät teemaan sopivasti kananmunaa. Lautasannokset ovat onneksi varsin maltillisen kokoisia, jotta tilaa jää myös jälkiruoalle. Brunssi onkin hyvä päättää mainioon pieneen makeaan suupalaan, joita on tarjolla juustojen lisäksi muutamia erilaisia.
Brunssiin on myös suunniteltu yhdistettäväksi muutamia cocktaileja ja viinit on hinnoiteltu ilahduttavan maltillisesti.
Brunssin ulkopuolelta suosittelemme testaamaan esimerkiksi hummerikeittoa ja sinisimpukoita. Ravintolan kyljessä on myös upea viinibaari, jossa kannattaa myös piipahtaa.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Arto Rastaan ja Hans Välimäen yhteisprojektina syntynyt ravintola Penélope on ollut auki aikalailla tasan vuoden. Olen ehtinyt siellä pari kertaa käydä lounaalla, mutta illallista en ollut vielä ehtinyt kokeilla. Lounaan perusteella odotukset illalliselle olivat korkealla.
P niinkuin Penélope
Maamme eturivin keittäjien lyödessä hynttyyt yhteen sopii odottaa jotain suurta ja noin vuoden taipaleella Penélope on myös osoittanut kuuluvansa maan eturivin ravintoloiden joukkoon. Molempiin herroihin on tavattu aika vahvasti liittää fine dining leima, mutta Penélope n kohdalla ei voi oikein puhua fine diningistä, Ruoat ovat kyllä laadukkaita ja taiten valmistettuja, mutta kuitenkin melko yksinkertaisia ja perustuvat enemmän laadukkaisiin raaka-aineisiin kuin useisiin työvaiheisiin annoksia valmistettaessa, eli kikkailuun kuten kunnianhimoisempaa fine-diningin tekemistä usein tavataan kutsua.
Bardemin baaritiski
Marraskuisena keskiviikkona oli tarkoitus piristää syksyn synkkyyttä menemällä kuuntelemaan Volbeatin keikkaa ja sitä ennen nauttia pikainen dinneri Penélopessa. Kiitos Postilakon ja sitä seuranneiden tukilakkojen, keikka jouduttiin perumaan. Tämä oli iso pettymys, mutta mahdollisti pikaisen dinnerin vaihtumisen hieman pidempään ja kiireettömämpään versioon. Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen pöytävaraustamme ja siksi päätimme käydä alkudrinkeillä Penélopen viereen hiljan auenneessa Bardem baarissa, joka kuuluu samoille omistajille ja on Penélopen pikkusisko, tai nimen perusteella pikemminkin puoliso.
Drinksut ja snacksit Bardemissa
Bardem on sisustukseltaan mukavan kutsuva ja se olikin jo keskiviikko alkuillasta noin puolillaan. Koska meillä oli vielä kohtuullisesti aikaa ennen pöytävarausta, niin päätimme ottaa drinkkien lisäksi pientä purtavaa. Saimme leikkelelautasen ja neulamuikkuja savustettuna ja itse purkitettuna harissaöljyyn. Palan painikkeeksi valikoitui Banana Bomb ja Last Freshment baarin signature-listalta. Kaikki toimi, mutta Puruveden muikut nousivat pääosaan ja jäivät mieleen. Seuralaiseni kommentti: ”En tiennyt tykkääväni muikuista”, kuvaa hyvin tätä annosta, kun tappelimme purkin pohjalla olevista viimeisistä muikunrippeistä. Ainut mistä tähän annokseen liittyen piti antaa palautetta, että pieni haarukka olisi kiva öljyisten muikkujen saalistamiseen. Nyt käytössä olleilla cocktailtikuilla tämä oli haasteellista ja sotkuista puuhaa. Tämä oli kuulemma jo tiedostettu ja asetilaus oli sisässä.
Baarin jälkeen oli aika siirtyä ravintolan puolelle.
Tuttu ja turvallinen Hendrick's tonic
Jos Bardem oli noin puolillaan, niin kauniimpi puolisko oli hieman kuuden jälkeen jo lähes täynnä. Meille oli varattu pöytä aitiopaikalta köökin edestä baaritiskiltä. Penélopen arvosteluista muistan etenkin alkuun lukeneeni muutaman negatiivisen palautteen, kun varaaja oli istutettu baaritiskille ”normaalin” pöydän sijaan. Ymmärrän, että jos odottaa normaalia pöytää niin ennakko-odotuksiin nähden baaritiskille joutuminen voi yllättää, mutta omasta mielestäni kyseessä on ehdottomasti ravintolan paras paikka.
Tiskillä istuskellessa voi jutella samalla tavalla seuralaisen kanssa kuin pöydässäkin. Itseasiassa jopa paremmin koska istutaan vierekkäin. Täydessä ja meluisassa ravintolassa voi olla joskus hieman hankala jutella pöydän toiselle puolelle. Jos taas ei juttua riitä koko ajaksi tai on muuten kiinnostunut keittiön työskentelystä, niin tähän baaritiskipaikka on oivallinen. Itselle innokkaana (valittevasti innokaampi kuvaa paremmin kuin osaava) amatöörikokkina oli tosi mielenkiintoista seurata annosten nousemista. Miinuspuolena baaritiskipaikassa on, että se johtaa helposti ylensyöntiin, koska on vaikea olla haalimatta lisää annoksia, kun katselee niiden valmistumista.
Kaunis pelinavaus
Ruokalistan tutkimisen jaksoin tälläkin kertaa urhoollisesti Hendrick gt:n voimin läpi, mutta Penélopen lista sisälsi liian monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja, joten päätimme valita 5 ruokalajin setin ja antaa keittiön päättää mitä he haluavat meille tarjota. Onneksi tulin maininneeksi, mitä ehdimme baarissa jo syödä, koska muuten olisi tullut muikut toiseen kertaan. Tosin niin hyviä ne olivat, että siitäkin olisi selvitty. Charcuterie plate ja Boquerenos (muikut) löytyy tosiaan myös Penélopen puolelta listalta. Varsinaisia viinipaketteja Penélopessa ei ollut valmiina menuille, mutta sen verran hyvällä ammattitaidolla ja viinin tuntemuksella henkilökunta oli varustettu, että hyvin sieltä löytyi annoksiin sopivaa juotavaa. Menu aloitettiin sashimiannoksella, jonka kyytipoikana Sangiovese toimi hyvin.
Ehkäpä illan paras annos
Lohisashimin jälkeen meille tarjoiltiin hunajapaahdettua myskikurpitsaa Ras el hanout -maustesekoituksella, fetalla, verdellä ja granaattiomenalla. Tämä annos oli täysi kymppi ja ehkäpä illan paras. Annoksen maut olivat todella hyvin tasapainossa ja teki mieli nuolla kulho lopuksi. Vauhtiin kun oli päästy niin kolmas annos, Paistettu kampasimpukka, tuli melko nopeasti kurpitsan perään. Kampasimpukan kyytipoikana tuli Perigordin mustaa tryffeliä, rapeaa perunaa ja vihreää currya ja annos oli kivasti tarjoiltu simpukankuoresta.
Rapurallaa
Tahti oli ollut melko rivakka ja kolme annosta oli mennyt aika vauhdikkaasti. Pienen tauon jälkeen neljäntenä meille tarjoiltiin Lofooteilta tullutta grillattua kuningasrapun jalkaa. Annos käsitti kaksi jalkaa ja pinnalla oli paahdettua valkosipulia ja sumak’kia ja pienessä kulhossa oli vielä aiolia. Tämä annos tarjoiltiin suoraan tiskiltä ja varoteltiin, että sen eteen joutuu hieman näkemään vaivaa, mutta se on sen arvoista. Varoitus piti paikkaansa, jonkin verran joutui askartelemaan saadakseen kaikki herkulliset ravunlihat suuhun, mutta kyllä se tosiaan oli pienen (tai vaikka vähän isommankin) vaivan arvoista.
Itse tursas
Tässä kohtaa askarrellessani rapua suuhun näin, että keittiöstä oli työn alla pulpo. Rapu oli kaikessa herkullisuudessaan melko kevyt annos ja ajattelin, että jäljellä on enää jälkiruoka ja samaan aikaan näin, että yhtä ehdottomista suosikeistani oli nousemassa keittiöstä, niin pakko oli huikata, että nostakaapa minullekin yksi sellainen. Keittiöstä kyllä sanottiin, että meille oli vielä pääruokakin tulossa, että nälän takia ei tarvitse tilata, mutta enemmän se tulikin tilattua, koska pulpo. Tursas tarjoiltiin hieman tulisen masabacha-hummuksen ja vesikrassipeston kera, jotka korostivat mureaa mustekalaa oikein hyvin.
Pihvi ja sieni
Pääruokamme oli Penélope’s Dry Aged Black Angus Entrêcote. Menussa luki, että se tulee Suomesta, mutta tuote oli vaihtunut Australiasta tulevaksi hiljattain. Raakakypsennetty liha oli kyllä todella hyvää ja annos oli melko reilu meille kahdelle, kun takana annoksia oli Bardemin snacksit mukaan lukien jo seitsemän. Pihvin kanssa meille tuli sienirisottoa. Annos oli sen verran reilu, että jo sitä tarjoiltaessa mainittiin, että voi jättää osan syömättä, mutta ruoan haaskaus on vastoin periaatteitani ja siksi yritin kyllä syödä kaiken.
Tämän jälkeen tarjolle oli vielä tulossa pari jaettavaa jälkkäriä, mutta niitä ennen pyysimme pienen aikalisän. Hetken vatsan annettua painua ja keittiön työskentelyä ihmeteltyämme meille tuotiin ensin sitruunapiirakkaa ja sitten vielä paistettua suklaamoussea. Molemmat olivat hyviä annoksia ja etenkin sitruunapiirakka todella kaunis annos, mutta tässä kohtaa ei ruokahalua juuri enää ollut jäljellä ja siksi meillä oli hieman vaikeuksia jälkkäreiden kanssa.
Sitruunapiirakkaa, marenkia ja crème fraiche sorbettia
Sadepilvellä on hopeareunus, ainakin tällä kertaa kun harmiksemme peruttu keikka johti pitkään ja herkulliseen illalliseen. Bardemin snacksit, ylimääräinen pulpo, keittiön ”laskuvirhe” ja jaetut jälkiruoat johtivat siihen, että tulimme syöneeksi kymmentä eri annosta. Saimme siis melko hyvin läpileikkauksen Penélopen tarjonnasta. Tosin sen verran laaja lista on kyseessä, että jäi sinne monta tosi mielenkiintoista annoista vielä kokeiltavaksikin. Tämä onkin yksi Penélopen vahvuuksista, että vastoin nykyistä suuntausta, siellä on paljon erilaisia vaihtoehtoja ja soveltuu siksi oivallisesti isommillekin porukoille tai henkilöille, joilla on paljon joko henkisiä tai oikeita ruokarajoitteita. Tämä luo toki vaatimuksia keittiöllekin, kun pitää hallita paljon annoksia, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan tämä puoli vaikutti olevan hyvin hanskassa. Keittiön tasosta kertoo sekin, että vaikka lista on täynnä toinen toistaan parempia raaka-aineita, niin ehkä illan paras annos tulee niinkin eksoottisesta ja kalliista raaka-aineesta kuin kurpitsa.
Jos siis syystä tai toisesta Penélope on vielä testaamatta, niin kannattaa koukata paikalle. Samoin kuin uusi Bardem on syytä katsastaa ja sinne vinkkini on tilata muikut drinksun kyytipojaksi. Penélopen vinkki taas on, että kun teet varausta, niin laita viestiksi, että haluisit istua baaritiskillä.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Helsingin Mikonkadun uusin ravintolatulokas Penélope starttasi aamiaisensa alkuvuodesta ja pitihän TableOnlinenkin testata kaupungin odotetuin aamupala.
Avokadoleipä alkaa olla jo nykyaikaisen ravintola-aamiaisen klassikko ja se oli taas kerran ehdoton valinta myös meille. Iloksemme Penélopen avokadoleipä osoittautui mukavan erilaiseksi versioksi totutusta. Hampurilaissämpylätyyppinen leipä oli hauskan erilainen ratkaisu ja mikä maku siinä olikaan! Se oli sopivan rapea ja syntisen rasvainen olematta liian raskas. Raikkaan täytteen maut olivat hyvin tasapainossa keskenään ja pikkelöidyt retiisit sekä paahdetut mantelit olivat rapsakkuudessaan annokseen piste i:n päälle. Paistettu kananmuna toi annokseen sopivasti lisää runsautta, jolloin annos olisi ollut sopivan kokoinen aamupalaksi melkein jo sellaisenaan.
Iso annos oli myös jugurttia sisältävä smoothie bowl, johon Penélopen oma mysli ja kuivatut hedelmät toivat kivasti lisää tekstuuria ja kuivattu minttu toimi sen raikkaana lisukkeena. Bowl oli kesäisen makuinen ja kylmä, joten lämmin puuroannos toi sille mukavan makuparin. Myös puuroa katettiin varsin iso lautasellinen, täältä ei siis tarvitse jatkaa nälkäisenä!
Penélope tarjoaa aamiaisella myös mehuja, hyvää kahvia ja mukavaa tunnelmaa rauhallisen musiikin säestyksellä kauniissa ravintolassa. Suosittelemme aloittamaan joskus myös arkiaamun rauhassa, muiden kattaman pöydän ääreltä.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Arto Rastas avasi hiljattain uuden välimerellisen ravintolan, nimeltään Dining 26 by Arto Rastas, Tampereen Aleksanterinkadulle ja pakkohan tämä uutuus oli päästä testaamaan. Suuntasin siis Tampereen reissullani Diningiin heti ravintolan alkamisaikaan klo 17.00. Ovenkahvassa oli muitakin innokkaita jo roikkumassa ja odottamassa syömään pääsyä. Arto Rastas on tuttu mm. Hella & Huoneesta ja hiljan liiketilansa menettämisen johdosta tauolle jääneestä Bistro Le Potista.
Iso seinään "puhkaistu" avokeittiö ja viimeistelemätön rosoisuus loi mukavaa tunnelmaa.
Sisään saliin tullessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi ravintolan isoon avokeittiöön. Työmatkalla en saanut ketään avecia nauttimaan illallisesta, joten minulla oli aikaa seurata avokeittiössä puuhailevia kokkeja. Jouduin tällä kertaa jättämään alkumaljat väliin, sillä olin autolla liikenteessä ja halusin säästää vähäiset viinini ruokien kanssa nautittavaksi.
Diningissa ei ole erillisiä alku- ja pääruokia vaan menusta löytyy kaksi valmiista kokonaisuutta ja lisäksi on kylmiä ja lämpimiä annoksia á 10€ ja pari spesiaalia, lisukkeita ja jälkiruokia.
Itse tykkään ulkoistaa ruokien valinnan ravintolan vastuulle, koska silloin todennäköisesti saan sellaista, mikä juuri siinä paikassa parhaiten taidetaan ja mitkä ovat parhaat saatavilla olevat raaka-aineet. Diningissä oli tarjolla kaksi eri pituista menua, josta otin pidemmän, Tasting menuksi nimetyn kahdeksan ruokalajia sisältävän vaihtoehdon. Osalle annoksista oli samat viinit ja viinipaketti sisälsi viisi eri viiniä, joista pyysin saada muita paitsi jälkiruokaviiniä hyvin pienen annoksen. Näin pääsin maistamaan viinien ja ruokien parituksen, mutta vältyin promillien ylityksen ja päätymisen yöksi hotellin sijasta miekkahotelliin.
Menu alkoi Burrata ja Pumpkin -annoksella, joka sisälsi burratan lisäksi paahdettua kurpitsaa, basilikaa ja mantelileipää. Burrata sopii hyvin välimerelliseen ravintolaan ja täytyy sanoa, että heti kärkeen tuli niin hyvä annos, että kieli meinasi mennä mukana. Burratahan on käytännössä kermalla täytettyä mozarellaa ja ah, niin herkullista.
Burrataa, paahdettua kurpitsaa, basilikakreemiä ja mantelileipää, omnom.
Samaan aikaan tuli jo toinen alkuruoka, lohi ja kampasimpukka carpaccio, joka oli todella kaunis annos, jolle kännykän kameralla ottamani kuva ei suo täyttä oikeutta. Tätä veikkasin ennakkoon listaa lukiessani suosikkiannoksekseni. Todella hyvä se olikin ja erityisen säväyksen teki annoksessa ollut kesäkurpitsasalsa, joka toi lievän makeuden annokseen ja teki siitä täysosuman.
Salmon and scallops carpaccio, joka oli paitsi hyvän makuinen myös hyvin kaunis annos!
Seuraava annos oli Beef tartar ”Harissa”. Harissa on tyypillinen mausteseos pohjoisafrikkalaiselle keittiölle. Dining 26 kertookin tyypillisempien Euroopan välimeren maiden lisäksi ammentavansa vaikutteita myös Pohjois-Afrikasta. Harissa on joskus melko tulista, mutta nyt ei ollut kyseessä mikään tulinen versio, vahvan mausteinen kylläkin. Erityisesti juustokumina maistui vahvasti ja vei ajatuksen välimeren eteläisille rannoille. Vahva mausteseos tuo aavistuksen ”tunkkaisen” maun, mitä sopivasti tasoitti pieni sitruunasta sekä jogurttikastikkeesta tullut happo. Tämäkin annos oli siis varsin onnistunut.
BEEF TAR TAR "HARISSA -Ruokaa silmälle ja vatsalle
Pian tämän jälkeen eteeni tuli annos punajuuria ja rusinoita, joita oli maustettu oliivisuolalla. Tämä annos oli ehkä aavistuksen turhan suuri näin pitkässä menussa. Osassa punajuurista pinta oli myös päässyt hieman turhan tummaksi, mutta jostain kumman syystä huomasin kohta tyhjän lautasen edessäni. Eli edelleenkin varma suorittaminen jatkui. Kahden edellisen ruoan kanssa tarjolla oli biodynaamista viiniä Rhônen alueelta ranskasta, rypäleinä Grenache Noiria ja Syrahia. Viini sopi ruokiin oikein ja ainut vika oli pihassa odottava auto, joka esti minua juomasta paria senttiä enempää tätä viiniä.
Grillattuja vihersimpukoita, mehustettua fenkolia, chiliä ja anisvoita oli vuorossa seuraavana. Simpukat oli tuoreita ja kaikki oli taas hyvin valmisettua. Itse tosin olisin kaivannut vähän enemmän chilisyyttä tähän annokseen.
Hups, simpukat meni jo!
Simpukoiden jälkeen sain eteeni rapeaa possunkylkeä, kumina-sipulilientä, kastanjaa ja paisettuja sieniä. Possunkylki oli pitkään haudutettu ja lopuksi siihen oli paistettu rapea pinta, joka teki siitä todella onnistuneen. Simpukoiden ja possun kanssa oli myös lisukkeena tarjolla Tabbouleh-salaattia, joka tulee Libanonista ja valmistetaan bulgurista, yrteistä ja kasviksista.
Rapeaa possunkylkeä, kumina- sipulilientä, kastanjaa ja paistettuja sieniä.
Tässä vaiheessa alkoi tuntua taas ylensyönnin oireita. Vielä oli kuitenkin jäljellä jälkkäri, jogurttivanukasta, ruusuhunajaa ja pähkinäkeksiä. Annoksessa oli hunajaa niin paljon, että jogurtin happo ei mielestäni riittänyt aivan tarpeeksi tasapainottamaan hunajan makeutta. Minulle tosin useimmat jälkiruoat ovat liian makeita ja siksi uskon tuon annoksen toimivan useimmille moitteetta.
Päätin menun jälkeen vielä istuksella hetken ravintolassa ja vajuttaa täyttä vatsaani. Nautin samalla iltateen ja katselin kokkien touhuamista avokeittiössä ja ravintolan sisustusta. Tilan pinnat on jätetty kivasti hieman viimeistelmättä ja rosoisiksi ja avokeittiö on ikään kuin puhkaistu seinän läpi ja tiilipinnat ovat jääneet hienosti kehystämään keittiötä. Tämä oli mielestäni tosi hieno ratkaisu ja toi tilaan onnistuneesti välimerellistä rentoa fiilistä.
Ruoassa näkyi selvästi Arto Rastaan fine dining –osaaminen, annokset olivat siis taidokkaasti suunniteltuja ja tehtyjä ilman kuitenkaan liikaa kikkailua sopien ravintolan rentoon ilmapiiriin. Tarjoilu toimi mukavasti ja annokset ja viinit osattiin esitellä hyvin. Kahdeksan ruokalajin tastingmenu oli ehdottomasti loistava kokonaisuus ilman yhtäkään heikkoa lenkkiä ja makuja oli mukavasti yhdistelty vähän joka puolelta välimerta. Pieni miinus kokonaisuudelle oli, että annokset nousivat keittiöstä hieman liian nopeaan tahtiin. Kahdeksan ruokalajia noin kahdessa tunnissa tuntui vähän turhan nopealta tahdilta. Olin ravintolassa yksin ja pääsin tilamaan ensimmäisenä, joka ehkä osaltaan vaikutti nopeaan tahtiin ja edesauttoi lankeamistani ylensyöntiin.
Kaikenkaikkiaan voin kuitenkin todeta, että Tampere on saanut hienon uutuuden, jota voi lämpimästi suositella kaikille välimerellisen keittiön ystäville.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
