TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on cocktail.
Helsingin vegaaninen uutuus Junk y Vegan aukesi Sanomatalon kylkeen toukokuussa 2021.
Junk y Vegan, ravintola joka kuvailee itseään “total vegan joint” lausahduksella, tarjoilee vegaanista junk-foodia niin sanotusti kaikille ruokavaliosta ja tottumuksista riippumatta.
Junky y Veganissa on upean terassin lisäksi valoisa ja viihtyisä tunnelma.
Lista on laaja, mutta ei puuduttava. On tacoja, kukkakaaliwingsejä, burgereita, flatbreadeja, finger foodia, bowleja. Palan painikkeeksi voi valita esimerkiksi Espoolaisen 8-bit panimon oluita tai vaikka cocktaileja. Juomalista on riittävän laaja, joka kattaa kyllä kaikki tarpeet Junk y Veganin tyylin mukaiseen illallistamiseen.
Trendikkäitä kesäisiä drinkkejä.
Pieni varoituksen sananen. Annokset ovat reiluja ja tyylinsä mukaisesti useat annokset ovat ns. junk-foodia, eli uppopaistamista löytyy jonkun verran. Tästä johtuen kunnon ruokailukokemusta varten Junk y Veganiin kannattaa tulla nälkäisenä ja siis tämähän on hyvä juttu sillä hintalaatu-suhde on annoksissa kohdillaan!
Alkuruokia: No chix nugetteja, kevätkääryle sekä yksi hauskimmista annoksista Happy blossom kukan muotoon paneroitu sipuli höysteillä.
Junk y Vegan sijaitsee erinomaisella paikalla sanomatalon kyljessä entisen sporttibaari Elmon paikalla. Ravintolaan pääsee helposti ja nopeasti mistä tahansa pääkaupunkiseudulta ja miksi ei kauempaakin sillä rautatieasemalle on matkaa vain hieman yli 100 metriä.
Daddy Green burgeri, ladatut ranet sekä erinomaiset Meatningles tacot.
Vegaanisia ravintoloita ei ole hirveästi, etenkään sellaisia missä voisi ihan illallistakin syödä. Bun 2 bun edustaa burgereita, korkeavuorenkadun Magu taas enemmän fine dining-tyyppistä illallisravintolaa. Junk y Vegan ei yritä esittää mitään mitä se ei ole, joten 7 ruokalajin illallisia täällä ei syödä, mutta mistään varsinaisesta pikaruokaravintolasta ei ole kyse. Tästä syystä Junk y Vegan on erinomainen lisä kaupungin ravintolatarjontaan ja onkin otettu hyvin vastaan niin vegaanien kuin sekasyöjien keskuudessa.
Nämähän sopivat aperitiiviksi, välijuomiksi tai vaikka jälkiruoan korvikkeeksi mikäli vatsa ahdettiin jo täyteen listan suolaisia herkkuja.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Heinäkuussa Korkeavuorenkadulle auennut Paisano edustaa vielä toistaiseksi harvinaista keittiötä suomessa, nimittäin filipiiniläistä. Toisaalta Paisano muistuttaa olevansa 'new filipino kitchen' eikä perinteinen filippiiniläiskeittiö, joka antaa annosten suunnittelussa enemmän liikkumavaraa ja vapauden erilaisille twisteille.
Ravintolan taustalla on käytännössä sama taustajoukko kuin Pobressa, kuten Justine Caoibes, mutta hän korostaa Paisanon koostuvan kirjaimellisesti paisanosta, eli perheestä tai ystäväporukasta (voi myös tarkoittaa talonpoikaa/maalaista) eikä ketään ole tarkoitus nostaa erikseen esille.
Paisano on parhaimmillaan pöytä täyteen tilattuna erilaisia annoksia, joiden koko on alkuroan ja pääruoan välistä, mutta hinnoittelu selkeästi lähempänä alkuruokaa. Entrecôtea, grillattua kalmaria, nuudeleita, bataattia, pratha-leipää.
Mielenkiintoinen lista on paljon monipuolisempi kuin Paisanon sisarravintolassa Pobressa. Keittiö uudessa ravintolassa on huomattavasti isompi ja grilli, jota ei ollut mahdollista saada Kampin Pobreen, mahdollistaa monipuolisemmat valmistusmenetelmät.
Kahdestakymmenestä annoksesta olen nyt kahdella käyntikerralla ehtinyt testata viisitoista, eikä eteen ole sattunut yhtään hutia. Liha-annokset sekä merenelävät (etenkin grillattu kalmari) ovat Paisanossa erinomaisia, mutta kasvis- ja vegaanivaihtoehdot ansaitsevat erityismaininnan. Näistä erikseen haluan nostaa esille munakoison, käsintehdyt nuudelit sekä sormisyötäväksi tarkoitetun bataattiannoksen.
Grillattua kanaa, kirjolohta kookoskreemillä sekä suussa sulavaa grillattua härän kieltä.Paisanon sisusta on sopivan pelkistetty, avoin sekä huolella mietitty. Tunnelma illallisella on erinomainen. Taustalla soinut huolella valittu old school west coast räppi sointui ravintolan teemaan erinomaisesti.Kaikki kolme jälkiruokaa maistelusettinä. Etualalta löytyy ehdoton henkilökohtainen suosikkini: Calamansi.
Vaikka aiemmin Kamppiin auennut sisarravintola Pobre Filipino olikin oiva ravintola kaikin puolin, ei se jostain syystä päätynyt kantapaikaksi, mutta kahden erittäin onnistuneen käynnin myötä Paisano näyttää päätyvän sellaiseksi. Siellä kun kaikki asiat kohtaavat mukavan herkullisessa harmoniassa. Hinta-laatusuhde illalliselle on erinomainen sekä jokainen yksittäinen osa-alue kerää helposti neljä tai viisi tähteä: cocktailit, sisusta, tunnelma, ruokalista läpi linjan, musiikki, palvelu.
En varmasti ole ainoa, joka on hurahtanut tähän rentoon illallistamiseen, missä on helppo tilata pöytä täyteen erilaisia makupaloja ja tilata viiniä sekä cocktaileja yksi toisensa jälkeen pelkäämättä loppuillan laskua. Tämä trendi on kailtaisteni ravintolakävijöiden onneksi näkynyt viimeaikoina vahvasti Helsingissä ja pikkuhiljaa muissakin kaupungeissa.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kevät keikkuen tulevi ja nyt se oli keikahtanut taaksepäin kohti talvea, kun olimme menossa testaamaan yhtä kaupungin kuumimmista uusista ravintoloista, Hello Strangeria. Tämä vuodenaikoihin liittyvä aloitus on siinä mielessä oleellinen tässä tapauksessa, että kyseisessä ravintolassa on todella mukava sisäpihan terassi, jossa olin toivonut ruokailevani vielä eilen, kun lämpötila huiteli hellerajoilla. Kymmenen astetta pudonnut lämpötila ajoi meidät kuitenkin ruokailemaan sisälle.
Hello Strangerista on moneksi. Paikasta löytyy erillinen baari ja ravintolasali ja sisäpihan terassi. Maailmalla tämänkaltaiset ”täyden palvelun talot” ovat yleisempiä, mutta Suomessa vastaava konsepti ei ole oikein onnistunut vielä lyömään läpi. Ehkäpä tässä tulee nyt tämän aallon edustaja, joka viimein tässä onnistuu. Edellytykset siihen ainakin ovat kohdillaan, sillä jokainen ravintolan osioista toimii todella hyvin. Ruokapuoleen on panostettu kiinnittämällä keittiöön Thomas Hudson, joka on hankkinut kannuksensa useissa huippuravintoloissa ja pyörittämällä omaa Säsong –popup ravintoloiden sarjaa yhdessä nykyään Pasilan Plattassa mestaroivan Markus Fogelholmin kanssa.
Ensi tutustuminen Hello Strangerin drinkkeihin oli miellyttävä
Baaripuolen (ja toki myös ravintolan) vetonaulana toimivat laadukkaat drinkit ja sisäpihan terassi taas on todellinen janoisen keidas vain noin 200 metrin päässä rautatieasemasta. Tämä rauhaisa keidas tosin muuttuu aika ajoin DJ:n myötä vähän vähemmän rauhaisaksi paikaksi illanviettoon. Keskeisestä sijainnista huolimatta asukkaita ei sisäpihan terassin ympärille ole, joten bileet siellä jatkuvat viikonloppusin aina kello neljään saakka.
Kurkumalla maustettua itse tehtyä leipää
Ravintolan drinkeistä olin kuullut jo ennen tätä ensimmäistä vierailuani siellä ja siksi illallinen piti ehdottomasti aloittaa maistamalla jotain niistä. Valinta ei ollut aivan helppo, mutta päädyimme valitsemaan Hello I love you! ja Penny Lane -nimiset cocktailit. Molemmat cocktailit vahvistivat ennakko odotusta hyvistä cocktaileista.
Chef's menun räväkkä makrillialoitus
Alkudrinkkejä siemaillessa päätimme nauttia Chef’s menun, joka koostuu neljästä keittiötä hyvin edustavasta ruokalajista. Ensimmäiseksi pöytäämme tuli markrillitartar, joka oli maultaan yllättävän vahva annos. Makrillin vahvaa suolaisuutta ja ”sillimäisyyttä” (taisin juuri keksiä uuden kuvailun ruoalle) tasapainotti majoneesipohjainen kastike. Ei ihan perinteisen kevyt aloitus menulle. Ja tämä onkin ehdottomasti Hello Strangerin vahva puoli, että annoksissa on sopivasti yllätyksellisyyttä eikä tyydytä pelkästään seilamaan tutuissa ja turvallisissa vesissä.
Kirjoittaessakin tulee vesi kielellä parsa-annoksesta
Toinen annos oli parsaa hollandaisekastikkeella, joka edustaa perinteikkäämpää keittämistä. Tämä taas toi esiin Hello Strangerin mainostamaa sesonkeihin keskittymistä. Annokseen pientä twistiä toi hollandaisekastikkeen savuisuus, joka yhdessä grillatun parsan kanssa sai annoksesta todella herkullisen. Oli vaikeuksia olla nuolematta lautasta lopuksi. Jos kukaan ei kerro eteenpäin, niin voin tunnustaa näin meidän kesken, että en siinä tainnut ihan onnistuakaan.
SIchuanin pippurilla terästettyä härkää
Pääruoaksi meille tuli grillattua härkää keittiömestari Hudsonin luottotoimittajalta, tilan nimi pääsi kuitenkin jo unohtumaan. Tähän annokseen särmää toi pippurikastike, jossa oli Sichuanin pippuria ja lisukkeena höyrystettyä purjoa. Sichuanin pippuri toi kivasti pientä kihelmöintiä kieleen ja vaimon mukaan se jopa puudutti kielen. Itse en tällaista havainnut, mutta olenkin epäillyt vaimolla olevan pieniä ongelmia makunsa suhteen. Siis muutenkin kuin miesmaun.
Aterian lopetus
Annokset eivät olleet mitään superisoja, mutta siitä huolimatta kolmen ruokalajin jälkeen ei ollut enää suurempaa ruokahalua jäljellä, kun jälkiruoka tuli pöytään. Sekin kuitenkin meni alas ihan sujuvasti, vaikka itsellä oli jo ajatukset paikan houkuttelevassa drinkkilistassa, josta halusin ehdottomasti vielä digestiiviksi testata yhden juoman lisää. Päädyin valitsemaan ginipohjaisen raparperijuoman, josta löytyi myös Aperolia, Camparia ja kananmunanvalkuaista. Kyseessä ei siis ehkä ollut ihan perinteinen drinkki, mutta ah, niin herkullinen.
Tähän Rhubarbieri -drinkkiin oli hyvä lopettaa illallinen.
Drinkkilopetus
Yhteenvetona voisi sanoa, että Helsingissä on ehdottomasti tilaa tällaiselle fun diningiksikin joskus mainitulle paikalle. En ole ihan varma, mistä tämä nimitys tulee, mutta ehkä se kertoo tietynlaisesta helposti lähestyttävyydestä ja kekseliäisyydestä ruoka- ja juomalistan suhteen, jossa ei liikaa kunnioiteta perinteisiä kaavoja, mutta samaan aikaan panostetaan täysillä niiden laatuun ja ennen kaikkea ihmisten viihtymiseen, me like.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Eestin ja etenkin Tallinnan ulkonasyömiskulttuuri on ottanut viimeisen muutaman vuoden aikana jättimäisiä harppauksia oikeaan suuntaan. Joka paikkaan on ilmestynyt kiinnostavia ruokaravintoloita, joissa hintalaatu-suhde kohtaa suomalaisten lisäksi myös paikallisille. Cocktailien osalta markkinoilla on valitettavasti ollut vielä isoja aukkoja etenkin verrattaessa Helsinkiin.
Cocktailin ystäville onkin kesällä 2018 auennut mielenkiintoinen cocktailbaari, josta saa myös varteenotettavaa huikopalaa Infusion Mixology Bar. Uutuuden taustalla häärää neljä ystävystä Andres Abro, Kirill Kornilov, Martin Jaska sekä Gert Sarapuu.
Vasemmalta oikealle Martin Jaska, Kirill Kornilov, Andres Abro sekä Gert Sarapuu.
Heitä yhdistää vuosien kokemus sekä järkkymätön intohimo cocktailien maailmaan. Noin puolitoista tuntia sällien perehdytystä cocktailien maailmaan kuunnelleena on selvää, ettei heille cocktailit ole vain drinkkisekoituksia vaan enemmin hienostuneita pitkälle mietittyjä nestemäisiä annoksia. Kaikki otetaan huomioon, raaka-aineiden sesongit, tuoksut osana makunautintoa, suutuntuma eli tekstuuri unohtamatta näyttävyyttä.
Nimi Infusion Mixology Bar kielii erilaisista uuttamistekniikoista, bittereistä, siirapeista sekä tiivisteistä. Täällä kaikki on tehty itse, se on selvää.
Baaritiskillä on ehkä paras istua ja seurata ammattilaisten touhua. Sisusta on miellyttävän hillitty vaikkakin yksityiskohtia löytyy paljon jos niihin ehtii keskittymään.
Lista on sopivan laaja ja ruokaakin voi ottaa kylkeen sillä täällä on mukava viettää tovi jos toinenkin. Listalla on paljon erilaisia perinteisiä drinkkejä ja cocktaileja myös omilla twisteillä, mutta suosittelen pysymään tol erikoisuuksissa ja nimikkodrinkeissä. Muutama mielenkiintoinen cocktail tulee kyllä testattua uudelleen ensi käynnin yhteydessä. Kannattaa laittaa mieleen Beets by Jaska, Grosella sekä Mulgi Sour, ainakin näin alkuun.
Beets by Jaska.Grosella.Mielenkiintoinen yllättäjä: Mulgi Sour
Mocktaileja on myös moneen makuun ja niitä onkin mukava siemailla vaikka olisikin kuskina liikenteessä. Infuision Mixology Barissa myös alkoholittomat cocktailit otetaan vakavasti ja niiden eteen nähdään saman verran vaivaa kuin alkoholillisiinkin.
Leikkelelautasissa on paljon variaatioita ja sopii hyvin jaettavaksi. Erinomainen kylkiäinen jos suolaisen nälkä iskee.
Toivon Tallinnaan erinomaisten ruokaravintoloiden lisäksi lisää vastaavaa cocktailkulttuuria ja niihin erikoistuneita loungeja tai cocktailbaareja. Infusion Mixology Bar jää itselleni ehdottomasti jokaisen Tallinnareissun to-do listalle ja soveltuu mainiosti pitkän illanvieton lisäksi esimerkiksi aperitiivipaikaksi ennen varsinaista illallisvarausta. Paras kokemus saavutetaan kuitenkin varmistamalla paikat ja varaamalla pöydän myös täältä.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Stockan kulman pienessä liiketilassa on ennättänyt olla vuosien saatossa vaikka ja mitä. Nyt tila on kokenut todellisen muodon- ja tunnelmanmuutoksen AKA Oriental GastroBarin avattua ovensa.
AKAn miljöö on runsas, värikäs ja rehevä. Sisustusta on paljon, siinä on käytetty värejä ja se on hauska. Aina kun pään kääntää, löytää jotain uutta ihmeteltävää. Ravintolan ulkonäkö ja sen tarjoama ruoka kulkevat kivasti käsikädessä, molempien ollessa rentoja, omanlaisia ja yllättäviä. Haastavaan tilaan on saatu sovitettua mukava määrä pöytiä, eikä tila silti ole ahdas. Pöydät ovat baarimaisia ja ne kutsuvat lounaalle tai afterworkille hyvien cocktailien luo. Samallahan voi aina napostella paikan kehuttuja oriental tapaksia, joita meillekin kannetaan pöytään runsain mitoin.
AKAn kuuluja cocktaileja
Alkuruoan kanssa nautimme viineinä punaista Italiasta ja valkoista Itävallasta. Bruniton punainen on Toscanan alueelle tyypillisten rypäleiden sangiovesen ja merlotin sekoitus ja Loisin tuottama valkoviini on tehty puolestaan Itävallan kenties tunnetuimmasta rypälelajikkeesta, Gruner Veltlinerista. Viinit sopivat ruokiin ja ne ovat turvallisia valintoja joka makuun. Drinkit ovat kuitenkin se AKA Oriental GastroBarin juttu. Ne sopivat niin aperitiiviksi, ruokien kanssa kuin ruoan jälkeenkin nautittaviksi. Cocktail-valikoima on laaja, hauska ja erilainen. Niiden nimeämisessä on käytetty luovuutta ja osan pääsee jopa sekoittamaan itse!
Kattaus alkuruokia ja pikkunaposteltavaa
Alkuun tarjoilluista oriental tapaksista ei löydy moitteen sijaa. Annokset ovat hauskoja ja keskenään sopivan erilaisia, mutta silti kuin samasta sarjasta. Pieniä annoksia jaksaa ja haluaa syödä useamman. Siihen annosten hintakin on aivan kohdallaan. Smoky (4€) on pehmeän sämpylän välissä tarjoiltua savulohta ja retikkaa, joita maustaa sriracha, pikkelöity inkivääri ja minttu. Smoky on täynnä hyviä, tulisia ja savuisia makuja, joita inkivääri vielä korostaa. On hienoa, että suosituissa bun-annoksissa on tarjoilla välillä muutakin kuin possua.
– Vaikkei possuversiossakaan mitään vikaa ole! Bum Shaka Akassa sämpylän välissä on possunkylkeä, hosinkastiketta, srirachaa, kurkkua ja korianteria. Possu on mehevää, liha kypsää ja kaikessa on paljon makua ja tulisuutta. Ihanan pehmeä kokonaisuus! TableOnlinen Instagramista pääsee vilkaisemaan mille Smoky näytti.
Dumplings, nam!
Tuumaamme seuralaiseni kanssa, että Dumplingsit (7€) ovat varmasti yhdet parhaista koskaan syömistämme. Ne eivät ole liian rasvaisia ja kahden eri koon ja maun sekoittaminen on hauska idea.
Lehtikaalia ja lohta sisältävä annos (8€) on mausteinen ja aasialaishenkinen. Lohessa on kuitenkin myös paljon savun makua, joka tekee annoksesta kivan erilaisen; aasia kohtaa juhannuksen. Paahdetusta porkkanasta ja hyvin maustetusta tofusta koottu salaattimainen lautasellinen (6€) taas on tyyliltään aiemmista tapaksista poikkeavampi annos, johon idut tuovat kivan rapean lisän. Myös mozzarella-annos (mozzarellaa, wasabihunajaa, yrttejä ja edamamepapuja 7€), poikkeaa tulisemmista vaihtoehdoista. Se on raikas, erilainen ja kevyt, eikä läheskään niin mausteinen kuin muut annokset. Alkuruokien aikana ravintolan idea vahvistuu; ruokien kulmakivenä ovat mausteet ja tulisuus. Listalla ja lautasella on paljon kaikkea, kuten ravintolan seinilläkin.
Ramen-nuudelikulho possulla
Ennen pääruokia valkoviini vaihdetaan ranskalaiseen Arthur Metzin Rieslingiin, joka on raikkaudessaan oikein hyvä valinta. Pääruokakokoisemmat annokset, ”isommat”, on hauskasti nimetty. Nimestään huolimatta ne ovat ihan maltillisen kokoisia, mutta kyllä niissä syömistä riittää. Erityisesti lihassa ei ole näissä annoksissa säästelty. Kanansiipiä, coleslawta ja maapähkinöitä sisältävä annos (14€) on ilahduttavan pelkistetty, konstailematon ja se pitää syödä sormin. Annoksen coleslaw on huippuhyvää, mehevää ja rasvaisen oloista, mutta siinä on kuitenkin ripaus raikkautta. Siivet ovat tulisia, coleslaw taittaa hyvin niiden makua ja tekee annoksesta kokonaisuudessaan mukavan miedohkon. Pähkinät ovat kiva rapeutta tuova lisä. Ramen-kulhossa (16€) on nuudelia ja possua, jotka tarjoillaan runsailla sesonginmukaisilla lisäkkeillä. Annoksessa on paljon kaikkea ja se on omiaan mausteiden, erityisesti chilin ja korianterin ystäville.
Sticky fingers kanansiipiä
Jälkiruokia tarjolla on vain yksi, mutta se ei haittaa, suklaa toimii aina. Rikotun suklaakakun (7€) marinoitu ananas yllättää, se on aika kovaa eikä kovin makea. Suklaa taas on makeaa ja ihanan pehmeää. Yrttisyys tuo suklaaseen kivaa twistiä ja sitoo jälkiruoan muihin tarjolla oleviin annoksiin. Juomalistan Irish coffee with a twist toimii jälkkärin kanssa mainiosti.
Rikottu suklaakakku ja marinoitua ananasta
AKA Oriental GastroBar on ravintola jota on hankala kuvailla. Se on jo paikan itsensä (ja cocktailien!) takia parempi käydä kokemassa. Ravintolan yläpuolelle avautuu pian samojen ravintoloitsijoiden toinen taidonnäyte, sitä odotellessa!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Panza on vaikuttanut Kuopion ravintolaskenessä pian kaksi vuotta. Kasa ystävyksiä avasivat upeaa meksikolaistunnelmaa hehkuvan Panzan kaksi vuotta sitten vapun hujakoilla. Kauppatorin viereen, ajurinkadulle ilmestynyt meksikolainen ravintola oli erittäin pirteä sekä toivottu tuulahdus Kuopion tarjontaan. Aikaisemmin kuopiolaiset joutuivat turvautumaan amerikkalaiseen tex-mexiin, jolla taas ei ole käytännössä mitään tekemistä meksikolaisen keittiön kanssa.
Ennen illalisen alkua jauhetaan vähän schaibaa ja tsekkallaan illan varaustilannetta. / Panza sisusta on täynnä hauskoja yksityiskohtia, tyyliä voisi luonnehtia hallituksi kaaokseksi, mikä taitaa myös kuvata Meksikoa, ainakin jollain asteella.
Ravintolan takana on läjä innokkaita sekä hyvällä tavalla omalaatuista porukkaa, he ovat Mikko Kemppinen, Joona Kämäräinen, Erno Vainainen sekä Paul Karjalainen. Omistajilla sekä keittiössä hääräävillä kokeilla on värikästä historiaa, johon kuuluu esimerkiksi yhden- ja kahden michelintähden ravintoloita suomesta sekä ulkomailta. Mikä ajaa tälläisen porukan Kuopioon loihtimaan meksikolaista street food -tyylistä safkaa fine-diningin sijaan? Panzan jätkillä on täysin itsensä näköinen ravintola sekä huikea meininki! Halu oli palata kikkailukeittiöstä perusasioihin, kuitenkin tehdä se niin hyvin kuin osaa. Panza on lungi, rento, siisti, hauska, viihtyisä. Ennen ruokailua juttelin sällien ja varsinkin Mikko Kemppisen kanssa Panzan alkutaipaleesta sekä nykytilanteesta "alkuun meillä oli pieniä haasteita meksikolaiseen ruokaan tottumattomien ruokailijoiden kanssa. Esimerkiksi korianteri sekä chili ovat jotenkin tulleet osalle yllätyksenä" Mikko alustaa. Osa ystävistäni asuivat Kuopiossa opiskelujen aikana ja olivatkin rakastuneet Panzan tarjontaan, vaikka kuulemma potkua ruoassa saisi olla rohkeammin. Joka tapauksessa eräs pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva ystäväni kertoikin kaipaavansa aidosti vain yhtä asiaa Kuopiossa takaisinmuuton jälkeen, nimittäin Panzaa. Kaikki muutkin tuttuni Kuopiosta vannovat Panzan nimeen, en itse asiassa ole kuullut mitään pahaa tai sitten en suostu kuuntelemaan sellaisia asioita, tiedä häntä.
"Myös pöytävaraukset aiheuttivat hämmennystä alkuun. Osa paikallisista eivät olleet tottuneet siihen ettei ravintolaan voi aina vain kävellä sisään. Toisaalta kerran kun 10 hengen seurue käännytetään ovelta viikonloppuna täyteen varatun illallan johdosta, muistavat he ensi kerralla pöytävarauksen"Mikko sivaltaa leikkisästi.
Panzassa on erinomainen valikoima cocktaileja! Kuvissa El Burro, Mezcal Mule sekä Ajurinkadun Amigo. / Juomalista löytyy pöydästä hauskana Panzan logoon sovellettuna pahvipääkallona.
Panza ei pelkästään tulollaan laajentanut kirjoa Kuopion ruokatarjonnan, vaan myös cocktailien osalta. Kuopiosta on tähän asti ollut haastavaa löytää kunnon cocktaileja. Panzassa juomalista on sopivan lyhyt, kuitenkin mielenkiintoinen. Hintataso ei ole todellakaan paha, esimerkiksi cocktailit kustantavat 8€ kipale joten niitä mielellään ryystää ennen, kesken ja jälkeen ruokailun. Suosittelemme esimerkiksi Mezcal Mulea sekä El Burroa, nams!
Panzan Ceviche El Classico on aivan huippu!
Saavuimme Panzaan pakoon lumimyrskyä torstai-iltana, olimme läpikulkumatkalla Tahkolle. Parit cocktailit sekä tulinen meksikolainen ruoka tekee varmasti tehtävänsä tässä tilanteessa. Alkuun Mikko suositteli cevicheä, se on kuulemma erittäin suosittu ja jo jonkinlaiseksi klassikoksi muodostunut herkku. Hintakaan ei päätä huimaa, nimittäin viiden euron ceviche on aikamoinen diili! Tälläisistä hinnoista voidaan Helsingissä vain unelmoida. Halvasta hinnasta huolimatta ceviche ylitti hinta-laatusuhde odotukseni heittämällä, juuri sopivasti happoja, jugurtti hieman tasapainottamassa sekä kaukainen potku chilistä. Näin hyvää cevicheä olen viimeeksi maistanut 2015 Taste of Helsingissä!
Hunajalla ja siiderillä marinoidut possun ribsit sekä Enchilada de Mole - Fish.
Pääruoaksi otimme ribsit sekä enchiladan kalalla. Pidän erityisesti Panzan korianterin sekä limen käytöstä, niitä ei voi meksikolaisessa keittiössä olla koskaan liikaa. Ribsien marinointi oli erinomainen ja koko annoksen sisältö juuri oikea. Riisi-papusetti ribsien alla juuri sitä mitä annos kaipaa. Vihersalaattissa on hieman happoja ja esimerkiksi marinoidut sipulit erinomaisia. Enchilada sai osakseen myös kovaa ylistystä. Molemmat meistä jäivät kaipaamaan hieman lisäpotkua annoksiin. Tämä menee osittain paikallisten piikkiin nimittäin parin vuoden aikana annosten tulisuutta on jouduttu hieman hillitsemään.
Loppuun vielä meksikolaiset ritarit.
Aika alkoi olla kortilla, Tahko oli seuraava osoite, joten söimme nopeasti vielä loppuun puoliksi meksikolaiset ritarit. Olen muistaakseni syönyt köyhiä ritareita viimeeksi ylä- tai ala-asteella. Pieni nokare kinuskia sekä moussea kylkeen, ei se muuta tarvinnutkaan. Köyhät ritarit ovat minulle sopivan yksikertainen annos, en osaa arvostaa jälkiruokia tarpeeksi, mennään nimittäin herkästi helmiä sioille -kategoriaan.
Panza vakuuttaa tyylillään, ruoallaan ja ah.. cocktaileillaan. Omistajien mukaan Panzan avaaminen Kuopioon on ollut kokemus, jota eivät vaihtaisi mihinkään, enkä ihmettele. Ravintolassa on rutkasti persoonaa. Kaikenmoinen ihmeteltävä sisutuksessa alkaa ulko-ovesta ja jatkuu vessoihin asti.
Ceviche jäi päälimmäisenä mieleen illallisesta, tätä suosittelemme testaamaan välittömästi! Toivonkin ettei kyseinen annos poistu listoilta ikinä. Jäimme kaipaamaan pientä rohkeutta tulisuuden osalta. Toki pöydistä löytyy tulisia habanerokastikkeita, joten tilannetta voi korjata oman maun mukaan, vaikkakin jo valmistusvaiheessa oikein maustettu ruoka on parempaa kuin jälkikäteen pöydässä.
Helsingissä kunnon meksikolaisia ravintoloita on vain kuorallinen, Kuopiossa vain yksi. Suosittelemme siis pöytävarauksen tekemistä aina hyvissä ajoin, ravintola on suhteellisen pieni, se kannattaa muistaa. Panzassa voi myös pyörähtää nopeasti cocktaililla tai bissellä. Baaritiskillä istuessa voi vetäistä vaikka kylkeen cevichet jos mieli halajaa ruokaa. Hinta-laatusuhde on ehdottoman hyvä Helsingin hintatasoihin tottuneella.
Vaikka ¡Panza! - Bar y Restaurant käyttääkin slogania Eat Tacos, Live Forever!, ei tarvitse pelätä, kyseessä ei ole pelkkä tacoravintola. Panzassa keskitytään tarjoilemaan helposti lähestyttäviä meksikolaisen keittiön herkkuja laadukkaasti tehtynä. Toisin sanoen todella hyvää safkaa street food-hengessä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hermitage Restaurant sijaitsee St. Petersbourg Hotellin yhteydessä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Sijainti ei voisi olla parempi, hotelli & ravintola on yhden korttelin pässä raatihuoneen aukiosta, matkaa kertyy kävellen alle kaksisataa metriä.
Saavuin Tallinnaan aamulla ystävänpäivän aattona. Reissun päämääränä oli hemmotteluloma ilman kylpyläloikoilua, toisin sanoen jonkinlaisesta makumatkasta oli kyse. Kahden päivän aikana tuli käytyä läpi neljä ruokailua, yksi niistä oli kuuden ruokalajin illallinen Hermitagessa.
Yöpyminen hoitui upeassa St. Petersbourg hotellissa Deluxe Roomissa. St. Petersbourg on pieni, vain 27-huoneen, boutique-hotelli. Vuosina 2013-2014 varovasti entisöity hotelli on vanhin Virossa jatkuvasti toiminnassa ollut hotelli, ikää on kertynyt tänä vuonna 166 vuotta. Pienessä hotellissa ei tunnelmaa ja tyylikkyytä puutu, sistusta, värit, materiaalit, huonekorkeus, huoneiden määrä, kaikki jotenkin natsaa omaan makuun. Sytyn huomattavasti enemmän tämän tyyppisestä intiimistä hotellista, josta on mukava näkymä Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmallisille kaduille, kuin pilvenpiirtäjätyyppisistä moderneista komplekseista. Yö hotellissa pyörii realistisesti 160-200 euron hujakoilla, hinta ei ole laatuun, sijaintiin ja kokemukseen nähden paha ja esimerkiksi kokemani Deluxe Room oli kaikenkaikkiaan upea! Myönnän valitsevani 50-70€/yö hotellin, jos olen useamman päivän vaikka työmatkalla, tällöin hotellissa säilytetään kamoja ja nukutaan, ei muuta. Vähänkin paremmasta hotellista pitää maksaa joka tapauksessa Tallinnassa toistasataa euroa, toisaalta kokemus on kaukana St. Petersbourgin tasosta ja tunnelmasta.
St. Petersbourg Hotel on upea, värit ja sisustus ovat tyylikkäitä, ei kuitenkaan liian vanhanaikaisia. / Deluxe roomissa oli laadukas vaikutelma ja upea sisusta. Kuvat: St. Petersbourg/Schlössle-Hotels
Tapasin ennen illan ruokailua ravintolapäällikkö Meelis Vilin kanssa. Keskustelimme hotellin historiasta ja Hermitagen konseptista sekä arvoista "Hermitage on moderni venäläinen ravintola, kuitenkin palveluun on satsattu perinteisellä venäläisellä otteella. Asiakaspalvelu on huolehtivaa sekä siihen on panostetaan täysillä"Meelis avaa.
Asiakaspalvelun huomaa heti hotelliin astuessa. Kaikki ylimääräinen jää, sisään tuleva asiakas on huomioitava. Omatoimiselle suomalaiselle tälläinen on aika tuntematonta. En missään nimessä tarvitse ketään kantamaan laukkujani tai asettelemaan lautasliinaa syliini. Minut sekä tarpeeni huomioidaan joka käänteessä, tämä on ihan mukava huomata ja onkin mukavaa vaihtelua, henkilökunta vaikuttaa olevan kiinnostunut minusta.
"Sama ruoka ei välttämättä miellytä kaikkia, se on hyväksyttävä. Huomioivalla palvelulla pystytään kumminkin paikkaamaan niin monia asioita, jolloin kokemuksesta jää hyvä mieli, se on tärkeintä" Meelis täydentää. Tykkään tästä asenteesta. Kaikki tekevät (toivottavasti) aina parhaansa, mutta on lapsellista väittää tekevänsä parasta sitä ja herkullisinta tätä. Ruokailevat asiakkaat päättävät mikä on heidän mielestä sillä hetkellä hyvää ja mikä ei. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiä ja asiakas, joka ei vaan jostain syystä tykkää kalasta, ei kiinnostu miten onnistuneesti läheltä pyydetty siika on sokerisuolauttu. Onneksi toisaalta tämän tyyppiset asiakkaat eivät syö yllätysmenuja tai käy ravintoloissa, joissa ei ole jokaisen annoksen yhteydessä ranskiksia, kermakastiketta sekä paistettua kananmunaa lihan päällä.
Illallistimme ystävänpäivän aattone Hermitagessa nauttien kuuden ruokalajin maistelumenun viineineen. Baaritsikin läheisyydestä muuten löytyy kaksi korokkeella sijaitsevaa intiimiä pöytää jotka ovat eristetty muusta salista pylväällä sekä pienellä lasiseinällä, suosittelen! Menu viineineen kustantaa vain 67 euroa!
Kolmea eri levitettä, mustaa sekä vaaleaa leipää. / Suolattu & marinoitu silli, perunaa, olut- sekä mustaleipäsipsiä, HERRRKULLISTA sinappia. VIINI: Moët & Chandon Rose Imperial Brut
Tarjoilu lähti liikkeelle erittäin sujuvasti. Huolenpito on erinomaista, tarjoilija seuraa jatkuvasti juoma sekä ruokatilannetta, asiakas ei joudu huhuilemaan ympärilleen veden, leivän tai lisäkaadon perään. Tarjoilussa huokuu perinteisempi venäläinen tyyli. Suomessa tähän ei ole totuttu ja kuten aikaisemminkin mainitsin, joitain tälläinen huolenpito voi jopa häiritä.
Pöytään tuodaan leivät sekä kaato Moëtin Rosesamppanjaa. Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin suolattua sekä marinoitua silliä perunalla, olut-, mustaleipäsipillä sekä erittäin hyvin annokseen istuneella sinapilla, aijai. Aloin heti kaipaamaan kesän uusia perunoita sekä silliä. Moët Rose meni hyvin rasvaisen sillin kanssa. Annos oli sopivan pelkistetty, makuyhdisteliä lautaselta löytyi juuri sopivasti, ihastuin.
Joku on laverrellut Hermitagen henkilökunnalle tykkääväni kalasta, varsinkin kylmissäalkuruoissa! Kevyesti savustettu lohi oli erinomaista, argentinalainen raikkaan hapokas Salentein Chardonnay istui pitkällä jälkimaullaan annokseen kuin tuoppi öykkäröivän suomalaisen viroturistin kouraan. Haarukallinen lohta, etikoitua sipulia sekä tilliöljyä sai hymyn korviin, kyllä kyllä nyt suunta on oikea. "Keksikulhosta" haarukoitu hollandaise sekä etikoitu punajuuri oli yksinään hyvää, en viitsinyt sekoittaa näitä kahta annoksen osiota keskenään. Mahtisuoritus!
Kampasimpukkaa voissa sekä persiljassa paistettuna, etikoitua sipulia sekä sivallus mustekalan mustetta. VIINI: Domaine des Malandes, Chablis Vieilles Vignes
Kampasimpukka saa pisteitä jo pelkästään esillepanosta. Tyypillinen Chablis on hedelmäinen, hieman hapokas ja sopii erinimaisesti merenelävien kylkeen. Etikoitu sipuli sekä mustekalan musteella tehty pensselinsivallus nosti annoksen erinomaiseksi, muuten se olisi jäänyt hyvän tasolle. Kampasimpukka oli erinomaista vaikkei siinä ollut sille tyypillistä paistopintaa. Voinmaku oli mahtava, tämä vielä vahvisti Chabliksen sopivuutta.
Tähän mennessä annokset ovat olleet juuri sopivan kokoisia, vaikkakin kasviksiin ja lisukkeisiin ei ole panostettu yhtä tunteella kuin pääraaka-aineeseen, joka tuntuu olevan venäläiselle keittiölle tyypillistä. Aina tulee olla joku kala, merenelävä, ankka tai muu vastaava päätähtenä. Onko kasviksilla hifistely kenties köyhyyden merkki venäläisessä kulttuurissa?
Maa-artisokkakeitto tuodaan kahdessa osassa. Ensin esitellään lautaselta löytyvää kampasimpukkaa sekä tikeerirapua, tämän jälkeen itse keitto astuu kuvioon. Annoksen kanssa tarjoiltu Uusi-Seelantilaisen Marlboroughin alueen Sauvignon Blanc sopi samettisen maa-artisokkakeiton kanssa mainiosti. Keitto olisi mennyt minulle sellaisenaan, maut sekä rakenne oli kohdallaan, kumminkin tässä kohtaa tuli ruoan osalta illallisen ehkä ainoa huti: tiikerirapu oli saanut hieman hiiltyneen paistopinnan joka tappoi viinin sekä sotki keiton makuja, uskon ettei tämä ollut tarkoituksena.
Pannulla rehellisesti voilla paistettu turska oli erinomaista sekä paistopinta rapea. Kuiva ja hapokas Ranskan Mercureyn alueelta napattu Chardonnay oli hyvää tasapainoa rasvaiselle sekä tuhdille turkalle. Hernepyree oli oivallinen sekä timjami-sitruunaruohokastike toi itsessään jo pientä hapokkuutta turksalle ilman viiniäkin. Kokonaisuus erinomainen joskin alkuruoat sekä niiden viinit hieman jyräävät tämän annoksen mieleenpainumattomien joukkoon.
Laskin tässä vaiheessa annosten määrää ja olin erinomaisen tyytyväinen ettei jälkiruokia ole kuin yksi.
Jälkiruoaksi juustokakku a'la Hermitage. VIINI: Château Vartely Ice Wine Riesling
Loppu häämöttää, jäännitys tiivistyy. Château Vartelyn Ice Wine Riesling on uusi ja hieno tuttavuus. Jääviinin rypäleet kerätään, kyllä arvasit oikein, jäätyneinä. Yhdestä rypäleestä saadaan vähemmän mehua, se on kuitenkin hieman makeampaa, tästä syystä jääviinit lukeutuvat jälkiruokaviineiksi, Saksassa näitä kutsutaan nimellä eiswein. Château Vartelyn jääviini-riesling oli ehdottomasti illan mieleenpainuvin viini eikä ollut jälkiruokaviiniksi missään nimessä liian makeaa. En yhtään osaa odottaa mitä pöytään tuodaan.
Hetken päästä tarjoilija saapuu pöydään kahden lautasen kanssa joiden päällä lepää lasikulho, innostuin koska jälkkäri ei tule olemaan ainakaan kauhean raskas. Juustokakku à la Hermitage on mielenkiintoinen ja jopa parempaa kuin olisin kuvitellut. Hieman kitkerää suklaarouhetta, kuohkeaa juustokreemiä sekä raikkaita marjoja. Jälkiruoassa on vähän samaa fiilistä kuin Mixin Valkosuklaa-samppanjakreemissä, tykkään! Hermitagen jälkiruokaa oli sopivan vähän ja nousi tähän iltaan asti parhaaksi hetkeen maistamistani jälkiruosta. Jääviini nosti jälkiruoan tasoa vielä astetta ylemmäksi.
St. Petersbourg Hotellin respan takaa rappusista löytyy Eero Aarnion Kuplatuoleja kaksin kappalein!
Ensimmäisen sekä toisen kerroksen välistä rappusten tasaanteelta löytyy muuten kaksi Eero Aarnion Kuplatuolia, hauskaa!
Hermitage on viihtyisä sekä tunnelma erinomainen. Tarjoilu idealtaan toimiva, välillä pientä pelisilmän hiomista kaivattaisiin. Palvelu karkasi omaan makuun välillä karvan verran ylihuolehtivaisen puolelle, nämä seikat ovat toisaalta myös kulttuurieroja. Annosten esittely on suoraviivaisen ymmärrettävää, viineistä kerrotiin sopivasti. Tykkäsin kuinka itse viinin esittelyn jälkeen paljasteltiin minkälaisia makuja seuraavasta annoksesta löytyy eli miksi juuri kyseinen viini pariutettiin annokseen. Palvelussa oli myös mahtava yksityiskohta, jokaista ruokalajia varten (poislukien tietysti jälkkäri) tarjoilija tuli parin ensimmäisen suupalan aikana kysymään pippurin tarvetta ison pippurimyllyn kanssa, tähän en ole törmännyt hetkeen, ihanan vanhanaikaista.
Viinit olivat joiltain osin erittäin mielenkiintoisia, mieleen jäi ehdottomasti Château Vartelyn Ice Wine Riesling. Tarjoilulämpötilat olivat erinomaisia sekä jokainen viini maistatettiin erikseen, tästä perinteisestä tarjoilumetodista plussaa. Suomessa välillä kohtuullisen tasokkaissakin paikoissa lipsutaan näistä asioista, varsinkin viinin tarjoilulämpötiloista. Ainoa huomautus viineihin liittyen liittyy myös tarjoiluun. Viimeistelty annos lähti pöydästä nopeasti, uutta viiniä oltiin sitten tuomassa melkein samaan hengenvetoon. Pieni maiskuttelutauko annosten sekä viinien välillä tekisi terää.
Annokset olivat merenelävien karnevaalia, joka ei välttämättä ole huono asia, rakastan kalaa sekä valkoviinejä. Hermitage löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta, eikä ihme varsinkin kun otetaan pavelun taso huomioon. Ruoan osalta jäin kaipaamaan vähän yllätyksellisyyttä tai kokeilunhaluisuutta, toisaalta nyt ei ole kyseessä turhan moderni- tai mikään fuusiokeittiö. Suomen ravintoloissa olen tottunut pääraaka-aineen lisäksi vähintäänkin samanlaista tai jopa suurempaa intoa lisukkeiden osalta. Tallinnassa pääraaka-aineen esilletuontiin keskitytään joskus niin paljon, että muu tuntuu hieman unohtuvan.
Hermitage on hintatasoltaan Tallinna keskitasoa kalliimpaa, kuitenkin Suomen hintatason alapuolella. Parhaan hinta-laatusuhteen antaa nimenomaan maistelumenu viineineen. Kuusi annosta sekä kuusi kaatoa yhteensä 67€, ei huono. Koko illalliseen hujahti aperitiiveineen noin puolitoista tuntia, liian tiuha tahti. Maistelumenuja nauttiessa tykkään annosten välissä juoda rauhassa viinin loppuun sekä vähän keskustella äskeisistä makunautinnoista, toki tämä riippuu kuinka pieniä annokset ovat ja varsinkin tuleeko joka annoksen kanssa uusi viini. Tästä syystä palvelu oli makuuni vähän liian huolehtivaa, rauhallisemmalla tahdilla olisin antanut tarjoilulle täyden kympin. Tämä seikka tulisi ottaa tarkemmin huomioon varsinkin jos ruokalija yöpyy hotellissa. Yleensä illallisen jälkeen seuraava etappi on hotellihuone, sinne ei välttämättä ole järkyttävä kiire... tai toisaalta sitten on.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hakaniemeen on hiljattain noussut uusi cocktailbaari sekä ravintola nimeltään BRO. Ravintolan nimi lausutaan 'bruu', joka viittaa siltaan eikä veljeen, eli niihin parhaisiin kavereihin, joiden yleinen kutsuhuuto on "Hey bro!". BRO avasi ovensa virallisesti 19. joulukuuta 2015, joka suoritettiin tarkoituksella kaikessa hiljaisuudessa keskellä joulua. Näin menua, palvelua ynnä ravintolan kokonaisuutta päästiin testaamaan rauhassa.
Miltä BRO sitten näyttää? Sanalla sanoen sisusta on upea, se sisältää paljon tutkittavaa sekä ihmeteltävää. Kuparia, tumman sinisiä tuoleja, tumman ruskeaa väriä kaikkialla, upea pitkä baaritiski, katosta roikkuvat lamput sekä JBL:n kaiuttimet. Mikään ei tavallaan täsmää, hyvällä tavalla. Noin 240 paikkainen ravintolasali on avoin sekä varmasti korkeimpia saleja Helsingissä. Pöytiä on sijoitettu ympäri salia, niitä erotellaan erilaisilla kiinnostavilla sisustuselementeillä, esimerkiksi isoselkänojaisilla tuoleilla sekä hyllyillä.
Äänimaailma on vaikuttava. Jättimäisessä ravintolasalissa ei kaiu sekä musiikki on toteutettu erinomaisella tavalla. Kaiuttimet roikkuvat joitain metrejä pään yläpuolella. Salin yläpuolelle on asetettu mikki joka mittaa melutasoa jatkuvasti, tätä kai kutsutaan jonkinlaiseksi galatoiminnoksi. Näistä syistä musiikki on kirkasta sekä äänenvoimakkuus on jatkuvasti erinomainen, se ei häiritse oman pöytäseurueen keskustelua millään tavalla. Sen lisäksi salin sekä viereisten pöytäseurueiden horina ei juurikaan kuulu. Musiikki ansaitsee myös erityiskiitokset. Musiikki soi taustalla erittäin chillinä loungemusiikkina kunnes siihen alkaa keskittymään. Tunnistin useita biisejä ruokailun aikana ja jos muutamalla sanalla pitäisi luonnehtia soittolistaa, tulisi mieleen sanat: skandinaavinen, lounge, indie. Soittolistassa onkin konsultoitu muutamaa helsinkiläistä DJ:tä.
BRO:n sali on valtava ja täynnä tutkittavaa, cocktailbaari houkuttelee istuutumaan. / Havut sekä cocktail-lista toivottavat lämpimästi tervetulleeksi. / Tulisija on upea, sen ympärillä mielellään nauttisi muutaman cocktailin. / Varaaja ilmoitetaan p
BRO:ssa kaikkialla kuljetaan maku edellä. Menuissa korostetaan cocktailien, oluiden sekä ruokien pääasiallisia makuja yhdellä tai kahdella sanalla. Toki menuissa kerrotaan tuotteista enemmän ja muutkin raaka-aineet pääosin listataan. Ruokailijan on tarkoitus tehdä nopeita ja helppoja päätöksiä itsenäisesti jo pelkkien makumaailmojen perusteella. "Ei voida esimerkiksi olettaa asiakkaan tietävän useiden kymmenien eri oluiden makuja ja tyylejä pelkästään nimien perusteella", kertoo BROn vetovastuussa oleva Jani Jernström.
"Päätöksenteosta sekä omien lempimakujen yhdistelystä tehdään ruokailijalle huomattavasti helpompaa", Jani täydentää. BROn henkilökunta mielellään kertoo tuotteista lisää ja auttaa valitsemaan sopivat ruoka- ja juomayhdistelmät. Viinin tai oluen sijaan ruoan kanssa nautittu annoksen makuja täydentävä cocktail ei ole nykyään mitenkään poikkeuksellista.
BROn cocktaileissa käytetään omatekoisia siirappeja. / Cocktailien raaka-aineet ovat houkuttelevasti esillä. / Roddy tarjoilee BROn näkemyksen Moscow Mulesta oikeaoppisesti kuparimukista.
Ravintolan yhteyteen tuli myös Hakaniemen ensimmäinen cocktailbaari. BRO signature cocktailit ovat vodkapohjaisia. Muitakin cocktaileja tietenkin tehdään ja asiakkaan toiveita mielellään kuunnellaan, baarimikot tykkäävät haasteista. Kokeilin mm. Moscow Mule tyyppistä drinkkiä, löytyy listalta nimellä GINGER. Drinkissä käytetty vehnäolut sisälsi hitusen banaanin makua, se mielestäni pilasi drinkin. Myöskään lime tai inkivääri ei tullut tarpeeksi esille cocktailista, osittain ehkä edellämainitusta syystä. Roddy kertoikin huomanneensa tämän epäkohdan ja mahdollista korvaavaa vehnäolutta ollaan mietitty. Myös drinkkilista on kauden raaka-aineiden mukaan vaihtuva.
Huomasin baarin seinällä ihan kohtalaisen rommivalikoiman ja aloin tilailemaan niistä erilaisia cocktaileja. Baaria pyörittänyt Roddy sai tehtävänantona läjän raaka-aineita, jonka jälkeen kerroin drinkin valmistustavan ja lisämaustamisen olevan hänen käsissään. Yksi näistä cocktaileista sisälsi mm. maustettua rommia, inkiväärisiirappia, paljon limemehua, ginger alea sekä jäämurskaa. Cocktail oli herrrrrrkullinen, ottakaa tämä listoille tai edes johonkin tiskin alle muistiin, kiitos. ;)
BRO Signature Cocktailit kustantavat 9 / 13 / 16€. Niissä käytetään tuoreita raaka-aneita sekä BROn siirappeja sekä mehuja, jotka valmistetaan paikan päällä tuoreista marjoista ja hedelmistä. Alkoholittomia cocktaileja eli mocktaileja on tarjolla yleensä aika harvassa. Brossa kaikki signature cocktailit on valittavissa alkoholittomana 9€ hintaan, joka on varmasti monelle tervetullut vaihtoehto!
Ekologisesti kierrätysmateriaaleista valmistetut työasut ovat Touchpointin käsialaa. Champagne de Castellane Brut nautiskellaan ostereiden kanssa. / Leipäkorista löytyy mm. voita lipstikalla sekä naturel. Brossa valmistettu tumma leipä on herkullista
BROn keittiöstä vastaa Joona Paananen. Joonan tiimissä on liuta ravintola-alan ammattilaisilla, jotka ovat kartoittaneet kokemustaan matkailemalla sekä työskentelemällä ympäri maailmaa. Vaikka BROn keittiö määritellään kansainväliseksi, on selkein lähestymiskulma ruokatuotteeseen tuoreet pohjoismaiset raaka-aineet sekä mahdollisuuksien mukaan hyödynnetyt luomu- ja lähiruoat.
Ruokalista koostuu kolmesta osasta. Makuja-menusta, joka sisältää 3 / 4 / 5 ruokalajia hintaan 42 / 54 / 68€. A la carte on sopivan lyhyt, 4-6 vaihtoehtoa per ruokalaji. Näiden lisäksi tarjolla on vielä ravintolan aukioloaikoina voimassa oleva rennosti-lista, jota esimerkiksi hyödynnetään iltapäivisin lounaan ja illallisen välissä. Jos tarkoitus oli tulla pelkästään cocktaileille ja alkaakin hiukoa, voi rennosti -listalta vetäistä naamariin jotain helppoa syötävää.
Fine de Claire -osterit oriental + naturell, viini: Champagne de Castellane Brut. / Alkupala numero kaksi, Punajuuri + vuohenmaito, viini: Black Cottage Sauvignon Blanc.
Ilta lähti rakentumaan cocktaileista baaritiskillä, jonka jälkeen suunnistimme pöytään. Osa seurueesta päätyi valitsemaan erikseen listalta, itse nappasin 5-ruokalajin makuja-menun viineineen. Menun voi ottaa myös kolmella tai neljällä ruokalajilla, jolloin asiakas saa koota makuja-menun sisältä itselleen sopivat annoskokonaisuudet esim. kaksi alku- ja yksi pääruoka tai kaksi pää- ja yksi jälkiruoka -tyylisesti.
Samppanjan siivittelemänä alkuun tarjoiltiin osterit orientalina- sekä naturellena. Oriental (soija, lime, chili, korianteri) ei jäänyt mitenkään erityisesti mieleen, naturelle sen sijaan toimi erinomaisesti!
Seuraavaksi pöytään tuotiin kasvisannos Punajuuri + vuohenmaito. Annoksen suositusviini oli Black Cottage Sauvignon Blanc, joka natsasi kasvisannoksen kanssa erinomaisesti. Soignon-vuohenjuusto sekä koko annos oli erinomainen, poislukien persiljasorbetti, joka liiallisella makeudellaan ei istunut viinin tai annoksen muiden komponenttien kanssa. Tarjoilijahenkilökunta jo ennalta arvasi kommenttini koskien sorbettia, sitä onkin kuulemma jo aikaisemmin viilailtu, näemmä ei tarpeeksi.
Ensimmäinen pääruoka, myskikurpitsaravioli muskottivoikastikkeella oli mahtisuoritus! Raviolit olivat juuri sopivasti al denteksi jätetty sekä annoksen maut olivat selkeät. Kuvittelin ennakkoon punajuuri + vuohenjuustoalkupalan varastavan shown, olinpas väärässä. Tšekkiläinen Cuvée 4 Fantome natsasi annoksen kanssa oikein mahtavasti. Vaikka viinissä on yllättävän paljon jäännössokeria, ainakin tuotekuvauksen perusteella (28,6 g/l), löytyy siitä sopivasti hapokkuutta tasapainottamaan makeutta.
Alsacen alueelta tuleva Arthur Metz Gewürztraminer lupasi hyvää, vaikkakin annoksena oli kananpoikaa, joka on ainakin omaan korvaan tylsähköltä kuulostava annos verrattuna makuja-menun muuhun tarjontaan. Pöytään tuodaan panko-paneroitu kananpoika, papaijasalaatti, maleasialainen vihannescurry -annos. Kana-annoksen valmistusmenetelmässä on otettu vaikutteita KFC:stä, brändi jonka suurin osa varmasti tietää. Annos oli hyvä, mutta ei mitenkään mieleenpainuva, ehkä odotukseni nousivat liian korkealle viinin takia. Annoksessa oli yksi selkeä kompastuskivi, malesialainen vihannescurry hukutti liikaa viinin makuja sekä hapokkuutta.
Suosittelemme muuten myös testaamaan pääruokaa poro + kataja! Annoksen saapuessa pöytään leppäsavun tuoksu on valloittava sekä poro suussa sulavan mureaa!
Illan viimeinen osuus häämöttää. Tilaamme pöytäseurueen kesken jälkkärit niin, että pääsemme maistamaan koko tarjonnan. Oma jälkkäri oli menuun sisältyvä pistaasikakku inkiväärigellatolla. Kakku oli muistaakseni valmistettu ilman kananmunaa tai maitoa. Teoriassa kiva idea, mutta nyt kakku oli niin kova ettei sitä meinannut saada luontevasti lusikalla pilkottua. Inkiväärigellato oli herkullinen, silti hitusen jäin kaipaamaan lisää inkiväärin potkua. Vaikka en ikinä ole ollut portviinin ystävä, sopi Burmester Tawny Port annokseen erinomaisesti.
Kolme muuta pöytään tuotua jälkkäriä aiheuttivat hieman annoskateutta, varsinkin suklaa + aprikoosi, joka vei selkeän voiton ainakin näyttävyydessä. Ternimaito + sitrus -annoksessa oli aivan mahtavat värit. Päärynä + kaneli -annoksen tarte tatin oli maultaan erinomainen, mutta rakenteeltaan hieman liian sitkeää, tämä aiheutti lieviä ongelmia lusikkaa ja haarukkaa käyttäessä.
Uutuusravintola BRO vakuuttaa monipuolisuudellaan sekä cocktailbaarina että ruokaravintolana. Sisustus, musiikin äänenlaatu sekä soittolista muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.
BRO oli kokemuksena erittäin onnistunut vaikka viilattavaakin on. Aikaisempia kirjoituksiani lukeneet ovat jo varmasti huomanneet, etten takerru yksittäisiin raaka-aineisiin, valmistusmenetelmiin tai nyansseihin, ne eivät määrittele illalliseni onnistumisprosenttia. Minulle kokonaisvaltainen kokemus ratkaisee, tähän sisältyy aina huteja sekä onnistumisia. En usko täydellisyyteen, se tarkoittaisi yllätyksettömyyttä sekä estäisi kehittymistä ja uuden oppimista.
Henkilökunta oli silmin nähden innoissaan uudesta ravintolakonseptista sekä rankalla kädellä remontoiduista tiloista. Plussaa siitä, että ainakin osa annoksista esiteltiin kokkien toimesta. Tarjoilun osalta oli pieniä huteja viinien kanssa, osa valkkareista olivat liian lämpimiä vaikka ne pulloa kokeilemalla tuntuivat viileiltä. Epäkohta korjattiin heti maistattamisen yhteydessä laittamalla viinit takaisin jäihin. Kaiken kaikkiaan tarjoilu oli toimivaa, ystävällistä ja mutkatonta, joka sai aikaan tervetulleen sekä rennon olotilan.
Tällä hetkellä BRO tarjoaa illallisen lisäksi aamiaista, arkena lounasta sekä iltapäivisin rennosti-listaa. BRO on auki viikon jokaisena päivänä. Sunnuntaibrunssi lanseerataan kevään aikana sekä kesäksi ravintolan kylkeen tulee pieni terassi.
BRO on mahtava (teko)syy liikkua sillan toiselle puolelle Hakaniemeen. Siirtyminen on helppoa, ratikalla sekä metrolla pääsee aivan viereen. Oikeastaan Kalliosta, Kaisaniemestä tai rautatieasemalta kävelykään ei ole huono vaihtoehto, ainakaan kauniina kesäiltoina.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tallinnan vanha kaupunki on suosittu joulunviettopaikka. Talvi onkin mielestäni ehkä paras ajankohta Tallinnan minilomalle, kunhan on edes hieman lunta. Kesä on muutoin ok, mutta turistien paljous hieman ahdistaa allekirjoittanutta. Talvella saa olla enemmän rauhassa sekä vanhan kaupungin valojen tuottama tunnelma pienillä kaduilla pääsee oikeuksiinsa. Talvellakin on toki turisteja; suomalaisten aalto on Joulun alla, toinen aalto saapuu tammikuun ekalla viikolla ja koostuu pääosin venäläisistä. Tallinnaan on myös helppo liikkua, esimerkiksi Helsingistä Tallinkilla pääsee satamasta satamaan kahdessa tunnissa. Ehkä Tallinna tunnetaankin osittain tästä syystä "Etelä-Helsinkinä".
Vuorokauden mittaisessa Tallinnareissussa keskityttiin tällä kertaa rentoutumiseen pitkän ravintolaillallisen muodossa. Vaihtoehdoksi päätyi Mix Restoran, fuusioravintola joka on ollut vahvasti suomalaisten suosiossa käytännössä heti ravintolan avaamisesta lähtien. Mix löytyy mm. 'the 50 best restaurants of Estonia' -listalta sekä on TableOnlinessakin varustettu aika poikkeuksetta viiden tähden tai vähintään neljän tähden palautteilla.
Mix sijaitsi ennen toisella puolella vanhaa kaupunkia Ruotsin suurlähetystöä vastapäätä. Nykyään Mix majailee kodikkaammin My City Hotellin yhteydessä, jossa se vastaa hotellin aamiaisesta, lounaasta, illallisesta sekä baaritoiminnasta. Mixiä ei kumminkaan tule sekoittaa perinteiseen hotelli-ravintola yhdistelmään. Mix on ennemminkin ravintola hotellin sisällä eikä hotelliravintola. Mixiä pyörittävät ystävykset Maksim Ryndin sekä keittiömestari Vladimir Iljin. Ystävyksillä on historiaa mm. Tallinnan parhaimpiin hotelleihin ränkätystä Schlössle Hotellin ravintolatoiminnan pyörittämisestä.
Samppanjaksi alkuun tuttua ja turvallista Moëtia / Itsetehtyä leipää sekä yrttilevitettä / Keittiön tervedyksenä Ankanmaksapatee & Vadelmachiliä.
Mix tunnetaan herkullisista yllätysmenuista sekä tavastaan fuusioida perinteistä venäläistä sekä ranskalaista keittiötä japanilaisen keittiön kanssa, joka antaa Mixissä piristävän potkun sekä viimeisen silauksen annoksiin.
Luotan Vladimirin ammattitaitoon valitsemalla aina neljän ruokalajin yllätysmenun, kuten tälläkin kerralla. Aperitiiviksi samppanjat (jos ennen ruokailua baarissa maisteltuja herkullisia Moscow Muleja ei lasketa mukaan). Pöytään tarjoillaan kahta talon leipää, herkullista ruisvuokaleipää pähkinöillä, rusinalla sekä luumulla. Vaalea leipä tuntuu olevan vähän väkinäinen lisä, joskin hyvää jos tykkää mussuttaa persoonatonta patonkia. Omista ruokatottumuksista vaalea leipä on poistunut melkein kokonaan.
Keittiön tervehdys on suussa sulavaa ankanmaksapateeta vadelmachilillä. Chili on ennemmin marjaisa sekä raikas kuin poltteleva, se ei tapa ankanmaksan tai samppanjan makua, nerokasta!
Mustekalacarpaccio, rakuunajäätelö, capris sekä vihreä salaatti. / Attems Pinot Grigio 2013 / Kesäkurpitsakeitto kookosmaidolla sekä inkiväärillä, villisikaa ja sinapinsiemeniä.
Attems Pinot Grigio 2013 on aivan täydellinen yhdistelmä ehkä parhaan maistamani carpaccion kera. Mustekalacarpaccio on näyttävä, rakenne suussa sulava sekä maku yhdessä rakuunajäätelön kanssa jotain aivan omaa luokkaansa. Annoksen ainoa huti tuli aavistuksen liian etikkaisesta vihreän salaatin viinietikkakastikkeesta, palaute otettiin lämpimästi vastaan.
Seuraava alkupala yllätti yhtä laajamittaisesti. Kermainen kesäkurpitsakeitto, joka oli tehty kookosmaitopohjaisesti, sekä hitusen inkivääriä. Kuinkas sattuikaan, inkivääri on yhtiä lempiraaka-aineita tällä hetkellä teessä, ruoassa, drinkeissä, melkein missä tahansa. Keittoa oli täydennetty uskomattomalla villisialla sekä sinapinsiemenillä. Carpaccio vai tämä? En millään saa päätöstä aikaiseksi.
Pitkään kypsytettyä Peuraa mustaherukkakastikkeella, perunagratiini, punajuuripyree sekä hippu väkevää sinappia. / Zonin Amarone della Valpolicella 2012.
Normaalisti kallistun kalan sekä muutenkin alkupalojen ystävänä helposti valkkareihin, kuitenkin Zonin Amarone on yksi suosikeistani johon minut on tutustutettu nimenomaan ravintola Mixissä.
Pääruoaksi tarjoiltu tuhti peurannos näyttää ehkä perinteisen tylsältä, jota se ei kumminkaan ole! Pitkään kypsytetty peura on uskomattoman suussa sulavaa, kypsyys ei voisi olla täydellisempää. Mustaherukkakastiketta saa annostella kulhosta mielensä mukaan, se on sopivan marjaisaa sekä kitkerää, oiva pari peuran kera. Lautasella on lisukkeina mm. parsaa, höyrytettyjä kasviksia, punajuuripyreetä sekä lisuke, joka on jäänyt monille varmasti mieleen Mixissä; extraväkevä sinappi, joka on wasabin tyyppistä maultaan mutta vahvempaa. Henkilökunta varottaakin sinapin potkusta, sitä ei tarvitse ottaa haarukalliseen edes maissinjyvän kokoista nokaretta, eikä suositellakaan.
Pyydän lisäkaadon Amaronea, peuraa nautiskelemme varoen, emme halua annoksen loppuvan kesken liian nopeasti.
Limonzello rauhoittamaan vatsaa tauon aikana. / Valkosuklaa-samppanjakreemiä sekä mansikkagazpacho. / Jälkkäriviininä Virolainen Põltsamaa Kuldne 2005 vuosikertomenaviini.
Pieni tauko ennen jälkkäriä. Meno on ollut tuhtia, annetaanpa vatsan hieman asettua. Maksim tuo pöytään yllätyksenä Limoncello sitruunalikööriä joka on ajatuksena hauska joskin niin imelän makeaa kuin voi olla. Kaunis ajatus kaatui nihkeään asiakkaaseen, vaikkakin shotti auttaa hieman vatsaan.
Jälkiruoaksi tarjoillaan viinilasista kauhottava valkosuklaa-samppanjakreemi jonka pohjalla on mansikkagazpachoa. Täydellinen jälkiruoka tähän tilanteeseen. Annoksen koko, maku, makeus, ulkonäkö saa täyden kympin. Jälkiruoan seurana on virolainen, ilmeisen tunnettu, Põltsamaa Kuldne 2005 vuosikertaomenaviini. Makeassa jälkkäriviinissä on viikunan tai kypsän omenan makua sekä jonkun verran happoja tasapainottamaan itse jälkiruokaa.
Loppuun vielä kahvi ja konjakki. Ilta on pulkassa, olo on tuhti sekä askel hakee hieman paikkaa. Voin todeta kaiken menneen odotetusti, ei missään nimessä tylsällä tavalla, nimittäin kaikkien näiden käytikertojeni jälkeen Vladimir pystyy edelleenkin yllättämään positiivisesti. Mix ei ratsasta trendien aallonharjalla eikä haluakaan. Mix on perinteinen, silti asiakkaan makuun ja tyyliin sopeutuva huippuravintola joka ansaitsee tähän asti saamansa hyvän palautteen sekä paikkansa Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon. Japanilainen keittiö on vähiten näkyvä osa Mixin annoksissa, kuitenkin sen tarjoamat makuelämykset ovat juuri täydellinen lisä muuten pääosin perinteisiin ruokiin. Oikeastaan otetaan vähän takaisin väitteitäni keittiöstä, Mix on vaikea luokitella muutamaan yksittäiseen maahan. Vladimir ottaa inspiraatiota kaikkialta, joten Mixissä on makuja muualtakin Aasiasta sekä ympäri Eurooppaa, esimerkiksi Virosta, Espanjasta ja muiltakin Välimeren alueilta. Vladimirin johdolla Mixin keittiö on erittäin muuntautumiskykyinen ja ottaa mielellään syyniin useita perinteisiä valmistusmenetelmiä sekä makuja ja lähestyy niihin epätavanomaisella tyylillään.
Mixistä on jotenkin muodostunut yksi lempiravintoloistani Tallinnassa. En missään nimessä väitä suoralta kädeltä Mixin olevan Tallinnan paras nimittäin toisen aarre on toisen roska sekä toisen roska toisen aarre. Minulle, sekä selkeästi monille muillekin, Mixissä kaikki vaan jotenkin kohtaa. Tunnelma sekä palvelu on riittävän rentoa, vaikka ravintolassa onkin valkoiset pöytäliinat. Ehkä kyse onkin juuri henkilökunnan kyvystä muuntautua asiakkaalle sopivaksi, Mixissä osataan käyttää pelisilmää.
Erikseen haluaisin lisätä Mixin venyvän kaikille, vaikka olisikin kasvissyöjä tai ei söisi mereneläviä. Yksi lähimmistä ystävistäni vieraili taannoin avokkinsa kanssa Mixissä. Toinen ei pysty syömään mitään mereneläviä, toinen oli kasvissyöjä. Vladimirin loihtima yllätysmenu kuitenkin sai heidän vuosipäiväillallisestaan sellaisia kehuja, että mainitsemme toisillemme kyseisestä kokemuksesta puolin ja toisin vielä nykyäänkin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
