TableOnline.fi

Ravintola Hausman on sekä minulle että seuralaiselleni uusi tuttavuus. Tarina kertoo, että ravintola on perheyritys, joka yhdistelee lennokkaasti saksalaista ja suomalaista keittiötä. Saksalais-suomalaisyhdistelmä kuulostaa kiinnostavalle ja oletan, että molemmille kulttuureille ominaisella tarkkuudella saadaan hyvää aikaan.

Ravintoloitsija Manfred Schlegelilla on 45-vuoden ravintola-alan kokemus, joka antaa odottaa hyvää. Ravintola sijaitsee Töölönlahden kupeessa Töölönlahdenkatu 13:ssa. Astumme ravintolaan sisään ja paikka yllättää tilavuuden sekä valoisuutensa puolesta. Rakennus on suunniteltu niin, että Helsingin valoisasta ajasta saadaan nauttia joka valonsäteen verran.

Nurkassa on suuri pöytä, josta kantautuu ison työseurueen puheensorina. Muuten ravintolassa on rauhallista. Edustalla on suuri terassi, jossa aurinkoisesta ilmasta pääsee nauttimaan sydämensä kyllyydestä. Kuulemamme mukaan terassilla on oma menu ja ruuasta on mahdollista nauttia myös siellä.

Ravintoloitsija Manu ottaa meidät lämpimästi vastaan, olo on kuin olisi tullut tapaamaan ystävää. Tästä tunnistaa, että kyseessä on perheyritys: tätä tehdään rakkaudella. Istuudumme pöytään juttelemaan ruokavaihtoehdoista. Ruokalista on rakennettu niin, että vaihtoehtoja löytyy laajasti niin Suomen kuin Saksankin keittiöstä. Lähdemme lopulta liikkeelle suositusmenulla valikoiden eri annosvaihtoehtoja. Suunnitelmanamme on jakaa annokset ja maistella kattavasti kaikkea. 3 annoksen menu maksaa 39 € ja on mielestämme varsin kohtuuhintainen. Päätämme nautiskella ruuan kanssa kuivaa ja hedelmäistä Fantini Farnese Pinot Grigiota.

Alkuun meille tuodaan scampipannu, joka muistuttaa kovasti perinteistä valkosipulietanapannua. Etanoiden sijaan voissa koreilee yksinkertaisen kauniit scampit mausteenaan erilaisia yrttejä. Basilika, persilja, oregano ja timjami tuovat annokseen yhdessä parmesaanin kanssa ihanan täyteläisen maun. Rapujen kypsyys yllättää positiivisesti – se on täydellinen.

Toisena alkuruokana nautimme mozzarellasalaattia, joka on mielestämme hyvä ja turvallinen klassikko. Salaatissa on hyvä pippuri ja rucola raikastaa annosta. Vaikka annos on kevyt, annoskoko yllättää ja olemme jo tässä vaiheessa varmoja, että emme lähde nälkäisinä.

Pääruuaksi meille tulee kanaa ja härkää: paistettua kananpojanrintaa, vuohenjuustoa, kirsikkahilloketta ja valkoviinikastiketta sekä härän marmorifileepihviä parmesaanilla, yrttivoilla ja rucolalla. Annosten kylkeen tuodaan röstiperunaa ja krokettiperunaa. Nämäkin annokset ovat reiluja ja nälkä ei taatusti tule yllättämään pitkään aikaan illallisen jälkeen.

Aloitan härkäannoksesta. Yrttivoita on reilusti, se tuo mehukkuutta ja makua pihviin yhdessä parmesaanin kanssa. Hyvänmakuisen lihan lisäksi annoksessa on sopivassa suhteessa kasviksia, vaikka joudunkin alkavassa ähkyssä satsaamaan itse lihan maistelemiseen. Raastetusta perunasta tehdyt röstiperunat sopivat annokseen ja tuovat asiaankuuluvan saksalaisen vivahteen. Perunat vievät mielessäni lapsuuteen, kun röstit olivat suurinta herkkuani - maku on yhä yhtä hyvä. Sipuli maistuu ja suolaa on sopivasti, vaikka uppopaistettu pinta voisi antaa odottaa runsastakin suolausta.

Kana-annos on kaunis, kastiketta ja muita lisukkeita on juuri sopivasti. Vaikka lapsuudessa maistellut kirsikkakarkit ovat traumatisoineet suhtautumiseni kaikkeen kirsikkaiseen, kirsikkahilloke sopii vuohenjuuston kanssa kanaan oikein hyvin eikä esanssisesta mausta ole tietoakaan. Perunamuusiin pohjautuvat krokettiperunat sopivat annoksen kylkeen. Ähky ilmoittelee itsestään ja taistelemme vaivoin annokset loppuun. Tässä paikassa rahalle todella saa vastinetta, meillä jää perunoita vielä reilusti syömättä.

Jälkiruuaksi meille tuodaan talon juustokakkua vadelmamelballa sekä suklaafondant. Nautimme jälkiruokien kyljessä hyvistä espressoista. Onneksi jälkiruualle on aina tilaa, muuten olisimme pahassa pulassa! Vadelmamelba on ihanan raikasta ja käy hyvin perinteisemmän juustokakun kaveriksi. Suklaajälkkäri on varma valinta.

Illallinen Hausmanissa on onnistunut. Tarjoilu pelaa, keittiöstä vastaava Manu luo sydämellistä tunnelmaa, ruoka on maistuvaa ja annoskoot selättävät suurenkin nälän. MM-jalkapallon aikaan täällä näytetään myös pelejä, joten illallinen ja matsin seuraaminen on helppo yhdistää yhteen paikkaan.

Paikka sopii mielestämme erityisen hyvin perheille ja isommille porukoille, sillä täältä löytyy tilaa suurille seurueille ja paljon erilaisia annosvaihtoehtoja moneen makuun. Tämä on paikka, joka sopii suomalaiseen makuun.

Ira/Improve Media
Improve Media on TableOnlinen sisaryritys.

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

TableOnline jatkaa kasvua. Kasvua tulee kaikilla sektoreilla, maantieteellisesti katsoen Suomen lisäksi Virossa. Tarvitsemme siis Viroon lisää tekijöitä ja tällä kertaa olin Etelä-Helsingissä palkkaamassa uutta työntekijää. Mikä ihana tekosyy päästä nauttimaan Tallinnan alati kehittyvästä ravintolatarjonnasta. Kun työt oli saatu hoidettua, niin oli aika suunnata illalliselle. Olin ulkoistanut ravintolan valinnan Tallinnan TableOnlinen porukalle, joten minulla ei siis ollut mitään hajua mitä tulen syömään ja missä.

Lähdimme sataman läheisyydessä sijaitsevasta hotellistani yllätyksekseni kävelemään itään päin. Ei siis Vanhankaupungin suuntaan, jonne odotin päätyvämme illastamaan. Reilun viiden minuutin kävelyn jälkeen seuralaiseni viittoi ravintolan suuntaan, joka sijaitsee Narvan Maantien vieressä kehittyvässä Kadriorgin kaupunginosassa. Sieltä löytyi illallispaikkamme Musita. Tämän ravintolan ovat perustaneet viime syksynä pariskunta, joka aiemmin piti Musu nimistä ravintolaa Nõmme nimisessä Tallinnan lähiössä.

Ravintolaan saavutaan aulaan, jossa sijaitsee baartiski ja katosta roikkuu paljon heiniä. Puutteellisten hortonomin taitojeni takia, paremman kuvan saamiseksi, kehotan katsomaan kuvan aulasta (ja näistä heinistä) tästä yltä. Vaikka kasveja en tunnekaan, niin melko kivan ilmeen ne loivat sisääntuloaulaan. Meidät ohjataan toisen salin perälle kivaan ikkunapöytään ja kohta pöytään istahtaa myös ravintolan viehättävä emäntä Kirstin. Ajattelen, että onpa mukavaa, kun omistajalla on aikaa tulla meitä tervehtimään. Tässä olin väärässä, hän ei tullut meitä vain pikaisesti tervehtimään, vaan istui sitkeästi pöydässä koko illallisen ajan ja johdatti meitä ravintolan ja keittiön filosofiaan ja kertoi taustoja ravintolasta ja sen perustamisesta. Molemmat omistajat ovat työskennelleet Lontoossa huipputason perulaisessa ravintolassa ja sieltä takaisin Viroon kotiuduttuaan he halusivat tarjota vastaavaa ruokaa myös Virolaisille. Ravintola onkin toimiva yhdistelmä pitkälti lähiruokaan ja hyviin raaka-aineisiin perustuvaa virolaisen ja perulaisen keittiön sekoitusta.

Kuten yleensäkin, haluan ravintolan päättävän, mitä siellä kannattaa juuri sinä iltana syödä. Tällä kertaa siihen tarjoutui erityisen hyvä tilaisuus, kun itse ravintoloitsija oli pöydässä suosittelemassa ruokia. Alkuruoaksi otimme useampaa sorttia jaettavaksi ja saimme pöytään mm. seuraavat annokset jaettavaksi: Crispy pork belly, Pulpo, Tartar, kampasimpukkaa. Kaikki alkuruoat olivat todella hyviä ja kun niitä oli melko monta ja meitä oli vain kolme syömässä ja lisäksi ravintoloitsija maistoi muutaman suupalan, niin alkupalojen jälkeen alkoi olla jo melko kylläinen olo.

Oma suosikkiannokseni oli mustekala. Olen viime aikoina tykästynyt kovasti pulpoon. Pitkään minua vaivasivat mustekalasta aikanaan jääneet mielikuvat sitkeänä ja melko mauttomana ruokana, jonka takia tätä herkkua tuli syötyä harvoin. Kuitenkin hyvin tehty pulpo on kaikkea muuta kuin mauton ja sitkeä ja siksi pulpoa tulee nykyään syötyä lähes poikkeuksetta, jos sitä ravintolan listalta löytyy. Myös Musitassa pulpon valmistaminen oli onnistunut loistavasti ja annos toimi kokonaisuutena todella hyvin. Muun seurueen suosikkiannokseksi nousi rapea possunvatsa, joka onkin yksi ravintolan suosituimmista annoksista ja oli sellainen jo Musitan edeltäjän, Musun aikoina.

Alkuruokia oli aika monta ja ne olivat niin herkullisia, että kaikki oli pakko syödä viimeiseen suupalaan asti. Varsinaisesti nälkä ei enää siinä vaiheessa siis vaivannut, kun pöytään tuli pääruoaksi tilaamani karitsan kare. Kare oli tomaattikastikkeessa ja kuten kuvasta näkyy, oli kypsyys täydellinen. Ongelma oli, että alkuruokia oli paljon ja pääruoka-annos oli reilun kokoinen, joten hieman oli vaikeuksia saada se mahtumaan, herkullisuudesta huolimatta. Pääruokavalintamme olivat hyvin lihaisat, sillä seuralaisilla oli nautaa ja possua. Muidenkin annokset olivat palautteen mukaan hyvin onnistuneita.

Illallisen aikana tuli keskusteltua myös Viron historiasta. Lihapatojen äärellä tuli puheeksi myös, että eipä siitä ole kovin pitkä aika, kun Virossa oli vielä ruokakortit käytössä ja eipä niilläkään kovin usein onnistunut mitään saamaan. Tai onhan siitä hetki vierähtänyt, mutta kahdella seurueemme kolmesta paikallisesta nämä ajat olivat vielä muistissa ja etenkin nuorempi heistä, ei ole edes varhaiskeski-ikää vielä saavuttanut.
Keskustelun lomassa ehti vatsakin hieman painua, ei kuitenkaan tarpeeksi, että olisimme jaksaneet jälkiruokia enää nauttia. Ravintoloitsija ehdottikin meille ruoansulatusta edistämään digestiiviksi Piscoa. Jo ravintolaan saapuessamme olimme nauttineet pisco sour -alkudrinkit ja nyt ateria oli hyvä myös lopettaa piscoon. Vieraiden alkoholien saloihin syvemmin perehtymättömille kerrottakoon, että pisco on perulainen kirkas brandy ja toimi oikein hyvin sekä sour-drinkissä, että digestiivinä.

Pois lähtiessämme katsoimme vielä aulan toisella puolella sijaitsevan ravintolasalin. Sen vierestä löytyi Kirstinin jo aiemmin mainitsema isohko lasten leikkihuone. Mielestäni tämä oli nerokas idea; ravintola on jaettu kahteen erilliseen saliin ja toisen vieressä on leikkihuone. Näin lasten kanssa tulevat voidaan sijoittaa leikkihuoneen puoleiseen saliin ja rauhaa kaipaavat toiseen. Kolmen pienen lapsen isänä osaan arvostaa moista ratkaisua. Juttelimmekin aiheesta Kirstinin kanssa, jolla myös oli pari lasta ja ihmettelimme, miksi paremmissa ravintoloissa on hyvin harvoin lapsille ohjelmaa. Suomessa ainakin lasten leikkihuoneita löytyy lähes poikkeuksetta ainoastaan ketjuravintoloista tai vastaavista, jotka eivät minua kauheasti houkuttele, kun kulinaristisia elämyksiä olen hakemassa.

Alkukesäisenä tiistai-iltana intensiivinen puheensorina kuuluu italialaisravintola Baccosta, kun astun sisään ravintolaan puoli kahdeksalta. Kuulostaa tosiaan Italialta, ja näyttää. Siirryn pöytään, josta jo illalliskaverini minulle iloisesti vilkuttaa.

Alamme välittömästi tutkailla menua, sillä se näyttää olevan kaikenlaisia herkkuja täynnä. Ja minä, italialaisen ruoan suurena ystävänä ahmin erilaisia herkkuja listalta silmilläni. Reipas ja iloinen tarjoilija toivottaa meidät tervetulleeksi sekä suomeksi että englanniksi, ja samassa hengenvedossa tilaammekin häneltä lasilliset kuohuvaa, Proseccoa tietenkin.

Aloitamme ruokailun italialaisittain, valitsemme nimittäin muutaman alkuruoan jaettavaksi. Listalta valikoituu Cinta Senese ja muita italialaisia leikkeleitä sekä Mozzarella di Bufala Caprese. Pääruoan eli pizzavalintojemme kanssa maltamme vielä hetken.

Alkupalat ovat juuri niin italialaisia kuin toivoa voi. Raikas Caprese -salaatti sopii loistavasti toscanalaisen, makean rasvaisen Cinta Senese -kinkun sekä muiden leikkeleiden kanssa nautittavaksi. Makuyhdistelmä on taattua Italiaa!

Alkuruokien jälkeen hengähdämme hetken, mutta kuitenkin jatkamme pizzojen pariin. Toden totta naapuripöydissä ne näyttävät niin herkullisilta että maistettava on itsekin. Ja kun tiedän että pizzataikina koostuu kuuden eri jauhon seoksesta ja kohoaa 96 tuntia, on sen pakko olla hyvää.

Ja niin se onkin, superherkullista! Itse valitsen klassikon eli Margheritan, jonka herkullinen tomaattikastike on sopivan makeaa ja mozzarellaa on juuri sopiva määrä. Kauniin ja todella maukkaan klassikon kruunaa tuoreet basilikanlehdet. Illalliskaverini valinta on ravintolan nimikkopizza Bacco, joka koostuu vahvasta gorgonzolamaisesta sinihomejuustosta, herkkusienistä ja Parmankinkusta sekä tietenkin mozzarellasta. Täyteläisen pizzan kruunaa reilu annos rucolaa. Pizzojen kanssa meille suositellaan herkullista toscanalaista punaviiniä, joka todellakin on oiva valinta pizzojemme kanssa.

Dolci eli jälkiruoka jää meiltä väliin, sillä olo on sen verran täysi juuri nauttimiemme herkkujen jälkeen. Baccon jälkiruokalistalta löytyy kuitenkin myös klassikot kuten Tiramisu ja Cannolit.

Bacco on moderni italialainen pizzeria mutta myös Enoteca, jossa nautitaan viinistä. Viinivalikoima onkin erinomainen ja varmasti tarpeeksi laaja antaakseen jokaiselle oman suosikin. Palvelu on jouhevaa, hymyilevää ja ystävällistä, aivan kuten Italiassa ja ravintolaan on helppo pistäytyä vaikkapa vain lasilliselle viiniä. Myös lounasaikaan italialaiset herkulliset aidot pizzat ovat tarjolla, samoin kuin italialaisia vivahteita saaneet lounassalaatit.

Hanna/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Vattuniemen kupeessa Lauttasaaressa sijaitseva Rugosa on nuori, mutta jo lauttasaarelaisten sydämet valloittanut ravintola, jossa kortteliravintolamainen rentous yhdistyy hyvätasoiseen keittiöön. Vierailemme ravintolassa lauantai-iltana, jolloin ravintolassa käy kova kuhina. Rugosan omistaja Milka tietää kertoa lauttasaarelaisten ottaneen paikan omakseen jo siinä määrin, että pöytävaraukset jäävät tekemättä, mikä saattaa osoittautua huonoksi ratkaisuksi tämän kaltaisena päivänä.

Rugosan tarinassa roolinsa on Milkan miehen akvaarioharrastuksella, josta muodostui ravintolan teema. Merellinen Lauttasaari ja ravintolan näyttävä merivesiakvaario vaativat merellistä nimeä: Rugosa tarkoittaa sarvikorallia. Rugosa-koralleja tosin ei ole tavattu satoihin miljooniin vuosiin kuin fossiileissa, mikä antaa osviittaa nimen syvällisemmästä merkityksestä. Rugosa ei ainoastaan ammenna itse merestä, vaan antaa sille myös takaisin tukemalla Suomen luonnonsuojeluliiton työtä korallien ja merien säilymiseksi.

Milka poimii listalta suosikkeja, joita lähdemme seuralaiseni kanssa testaamaan. Rugosan keittiö on sekoitus Välimerta ja Skandinaviaa sisältäen runsaasti klassisia eurooppalaisen keittiön elementtejä, mutta myös erikoisempia yksityiskohtia. Alkuun maistelemme Rugosan paahdetut punajuuret sekä kampasimpukat, joista kumpikin annos onnistuu yllättämään.

Hunajasmetanan kanssa tarjoillut mehevät punajuuriviipaleet saavat raikkautta vinegretistä ja purutuntumaa saksanpähkinöistä. Kampasimpukoiden ja avokadokreemin täyteläisyys taittuu säpsähdyttävän kirpeällä sitruskastikkeella.

Pääruuan kanssa meinaa mennä sormi suuhun: puuhiiligrillistä valmistuu upeita kokonaisena grillattuja kaloja, jotka saattavat viereiseen pöytään tuotuna aiheuttaa vakavaa annoskateutta. Uteliaisuus vie kuitenkin voiton ja päädymme testaamaan Rugosan Mixed Grillin, joka on keittiömestarin erikoisuus 2-6 hengen seurueille. Mixed Grill tarjoillaan pöytään näyttävässä pöytägrillissä, joka pitää neljää erilaista lihaa sekä kasviksia ja ranskalaisia perunoita sisältävän lajitelman lämpimänä. Lampaan kare sekä naudan sisä- ja ulkofilee ovat kypsyydeltään täydelliset. Myös kana on mehukasta ja toimii hyvin erityisesti kastiketarjottimelta löytyvän tsatsikin kanssa. Vaikka meidän valintamme olikin lihaisaakin lihaisampi, todettakoon kuitenkin listalta löytyvän houkuttelevia vaihtoehtoja myös kasvisruokaa suosiville ja erityisruokavalioisille.

Viinin alkuperästä kuuleminen ilahduttaa minua aina ja Rugosassa molemmilla pääruuan kanssa maistamillamme viineillä olikin tarina kerrottavana. Talon punaviinin virkaa toimittaa portugalilaisen AdegaMãen viinitilan Pinta Negra Tinto, joka on saanut nöyryyttä ja ahkeruutta ihannoivan nimensä viinitilan työmiesten inspiroimana. Pehmeä viini on mainio valinta monipuoliseksi ruokaviiniksi. Särmikkäämpi pohjoisespanjalainen Godelia Mencia on peräisin jopa 80-vuotiaista Mencia-viiniköynnöksistä. Tarkan makupaletin omaava voisi löytää viinistä vivahteita vanhasta merenpohjasta ja simpukoista.

Jälkiruokaviineistä kysyttäessä Milkan silmät syttyvät niin, ettei ole vaikea arvata seuraavaksi olevan tiedossa jotain erityistä. Henkilökunnan suosiksi noussut Xarada Mistela Negra on tuotekuvauksen mukaan luumuinen ja kirsikkainen, mutta maistuu suomalaisessa suussa ilmiselvästi mustikalle. Kertakaikkisen upea viini olisi itsessään ajanut jälkiruuan aseman ongelmitta, mutta toisaalta enpä ole vielä eläessäni törmännyt tiramisuun, jota en haluaisi maistaa. Rugosan tiramisu on korkeudessaan komea ilmestys, sillä pehmeäksi uitetut savoiardinkeksit on korvattu ryhdikkäillä gluteenittomilla mantelikekseillä. Jos tiramisussa on hieman poikettu perinteistä, Saaren suklaafondant taas on valuvana ja syntisen suklaisena ylistys klassiselle ranskalaiselle keittiölle.

Ruokailun päätyttyä on ilta lunastanut odotukset. Rugosa on aito, mutkaton ja maistuva, juuri sellainen ravintola jonne voisi huoletta viedä lapset syömään aikuisten nautinnosta tinkimättä. Rugosasta kävelee ulos vatsa takuulla täynnä, eikä lompakkokaan kevene liikaa – etenkään kesällä, sillä Rugosa tarjoaa kesäkuussa varauksen tehneille ruokailijoille kaksi kolmen ruokalajin menua yhden hinnalla.

Laura/Improve Media
Improve Media on TableOnlinen sisaryritys.

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Loman alkajaisiksi piti saada lomalle lentävä lähtö ennen reissua. Tuli mieleen, että uusi Palace on vielä testaamatta, niin mikäpä sen mahtavampi tapa aloittaa loma kuin nauttia pitkä lounas uudistuneessa Palacessa. Ravintola ehti olla hyvän tovin jo kiinni, mutta Royal Ravintolat eivät halunneet yhden Helsingin ja koko Suomen gastronomian kehdoista vaipua unholaan ja siksi se avattiin viime marraskuussa uudelleen. Avauksen aikoihin käytiin kovaa arvuuttelua uudesta keittiömestarista ja ennen lanseeraustilaisuutta oli toimittajien harhauttamiseksi tehty muutama nerokas vedätys someen, ettei salaisuus paljastuisi liian aikaisin. Kauhanvarteen ja köökin kuninkaaksi tuli vahvasti ennakkokaavailuissakin mukana ollut Hans Välimäki ja sous chefiksi Eero Vottonen. Tuo kokoonpano aiheutti innokasta liikehdintää gastronomisissa piireissä ja nostatti myös omia odotuksia, kun perjantaina alkuiltapäivästä hissi kiipesi kohti Etelärannan kymmenettä kerrosta.

Sali oli melko täynnä sinne saapuessamme, mutta meille oli varattu mukava ja tilava ikkunapöytä. Tämä oli hyvä juttu, sillä mukanamme oli puolen vuoden ikäinen herrasmies vaunuissa. Pienen kaverin kanssa ravintoloissa käydessä usein jännittää millainen äänimaailmailma paikassa on. Jos häntä sattuu kovemmin harmittamaan, tämä voi aiheuttaa kohtuuttoman metelin ja häiritsee muiden(kin) ruokailua. Palacen pehmeät pinnat imivät hienosti hälyä ja vielä kun pikkukaveri veteli päiväunia Palaceen mennessämme, niin tilanne tämän suhteen vaikutti oikein hyvältä.

Lounas aloitettiin samppanjalla, kuten Palacessa ehdottomasti kuuluukin. Ensimmäinen ruokalaji tuli melko pian alkumaljojen jälkeen ja se sisälsi kaksi tapasmaista suupalaa, joista toinen oli ohuen ruiskuorisen tacon sisällä olevaa tuorejuustoa, kurkkua ja minttua ja toinen skonssin muodossa ollut savustettua lohta ja taimenen mätiä. Vaikea sanoa kumpi näistä oli parempi, kun molemmat olivat niin hyviä ja asettivat heti alkuun riman korkealla. Toisena ruokana tuli vanhan maailman fine diningin ”pakollinen" foie grass, joka tarjoiltiin keiton muodossa, jossa liemenä oli sherry vinegrette -pohja. Annos oli aika yllättävä ja maksan rasvaisuus tasoittui hyvin tämän liemen kanssa.

Tämän jälkeen alkoi menun kalaosuus. Ensimmäisenä annoksena oli ruijanpallas-sashimia Islannista. Palacen keittiössä pyritään, että aina on paikalla joko päämesu Hans tai sous chef Eero ja tällä kertaa vuorossa oli Eero, joka tuli viimeistelemään annoksen ja teki tilliöljystä, omenamehusta ja islantilaisesta wasabista kastikkeen pöytämme vieressä. Islantilainen wasabi kuulostaa melko erikoiselta ja Eero selittikin löytäneensä vain reilu viikko sitten tämän työmatkallaan Islannissa, jossa oli alettu wasabia viljelemään. Hän olikin heti tuonut sitä pienen pötkön mukanaan ja testien jälkeen oli maahantuonti jo saatu järjestymään ja annos Palacen listalle. Tehokasta toimintaa!

Kala itsessään oli hienostuneen mietoa ja kastike toi hieman vahvuutta annokseen, mutta silti tämä annos ei tarjonnut kovin vahvoja makuja, vaan ennemminkin hienostunutta keveyttä. Huomasinkin kahden seuraavan annoksen aikana, että tässä kalaputkessa oli ilmeisesti tarkoituksellisesti aloitettu hieman kevyemmistä mauista ja menty kohti vahvempia.
Kahden ensimmäisen kala-annoksen kanssa muuten tarjoiltiin Saint Aubin Premier Cru ”En Remilly” -valkkaria, joka oli todella onnistunut valinta molempien annosten kanssa. Niin ja tämä toinen annos oli siis langustiinia Norjasta ruskitetun voin ja kyssäkaalin kanssa, jonka sisällä oli tartar langustiinista. Annokseen oli vielä saatu langustiinista tehty emulsio mukaan. Huhhuh, tämä oli kaltaiselleni rapujen ystävälle annos, josta parempaa en ole kovin usein eläissäni syönyt. Vielä tätä kirjoittaessanikin syljen eritys kasvaa kun muistelen annosta.

Tässä kohtaa juoma vaihtuu piemontelaiseen Roagna Langhe Rossoon ja odotinkin siirtymistä liharuokiin, mutta kalakimaran päätti meriantura, jossa oli kaviaaria Varkaudesta ja pieniä perunakroketteja. Viini oli oiva valinta hieman vahvemmalle merianturalle ja jos edellinen annos kohosi yhdeksi parhaista syömistäni, niin ei tämäkään kauas siitä jäänyt.

Samalla viinillä jatkettiin viimeinen annos ennen jälkkäriä, joka oli karitsaa huhtasienien ja parsan kanssa. Tämäkin annos oli todella onnistunut niin makujen kuin viinin parituksen suhteen. Karitsan jälkeen oli vuorossa vielä pari jälkkäriä, joista oma suosikkini oli raparperia jogurtin ja seljankukkien kanssa. Ei toinenkaan jälkkäri todellakaan huono ollut, mutta raparperiannos oli todella herkullinen ja tasapainoinen suoritus.

Ruokailu alkoi olla paketissa ja olin tullut melko myöhäiselle lounaalle aika nälkäisenä. Reilussa parissa tunnissa vedetty kahdeksan ruokalajin lounas oli juuri sopiva annoskooltaan. Vatsa tuli täyteen, mutta ähky ei päässyt yllättämään. Ruoan päälle joimme kahvit ja kahvin kanssa tuli vielä pieni makea macarone sekä Suomen gastronomian ja Palacen suuren miehen, Eero Mäkelän muistolle tehty lakkaparfait.
Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että vanhassa Palacessa en koskaan ehtinyt käymään. Jostain syystä se ei koskaan oikein houkutellut vaan mieleen tuli enemmän Etelärannan herrojen pönötys puvut päällä Palacessa ylihintaisten lihapatojen ääressä. Konseptin uudistuksen myötä Palace haluaakin eroon juuri näistä mielikuvista ja vaikka puitteet ovat edelleen hienot, ei ravintola tavoittele pelkästään pukukansaa viettämään pitkiä ja ehkäpä kosteita lounaita, vaan toiveena on, että kaikki kulinaristit löytäisivät paikalle. Itse en ole pukuherra enkä pönötä, mutta viihdyin silti oikein hyvin ja suosittelen vierailua muillekin. Jos ei ole aikaa useamman tunnin lounaalle, niin Palace tarjoaa myös nopeamman kolmen ruokalajin lounaan, jonka ehtii hyvin syödä normaalin lounastunnin aikana. Tai no, ehkä siihen ei ihan 30 minuuttia riitä, mutta lähelle kuitenkin.

Varaa pöytä Palaceen tästä

Ville/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Helteisenä toukokuun iltana saavuimme uutuuttaan kimaltavaan Tampereen Ratinan kauppakeskukseen. Sieltä suuntasimme hissillä ylimpään kerrokseen, ravintola Periscopeen, joka on Arto Rastaan uusin ja suurin ravintolakokonaisuus.

Saavuttuamme ravintolaan kiivas puheensorina ja täydet pöydät olivat merkki siitä, että muitakin kiinnosti Tampereen uusin ja puhutuin ravintola. Tarjoilija ohjasi meidät pöytään ja saimmekin upean ikkunapöydän, josta näköalat alas Laukontorille sekä Tampereen keskustaan olivat upeat. Olimme Ratinan huipulla.

Sitten oli ruokalistojen tutkimisen aika. Alkuruoat ovat suunniteltu jaettavaksi pöytäkunnittain, listalla tuntui olevan vain liian monta hyvää vaihtoehtoa. Halusimme tutustua listaan kunnolla ja päädyimme maistelemaan monia eri makuja. Pian pöytäämme saapuikin mm. Punajuuricarpacciota, grillattua lohitartaria, makeassa soijassa paistettuja scampinpyrstöjä, rapukakkua, savusuolattua karitsaa sekä Annatto-pensaan hedelmällä maustettua härkätartaria. Alkuruoat maistuivat jokainen kerrassaan herkulliselta makumatkalta halki maailman ja henkilökunnan suosittelema valkoviini täydensi niiden maut erinomaisesti.

Vieläkö jaksaa? Vaikka alkuruokien maut olivat olleet erinomaisia ja täyttäneet vatsamme suht hyvin, päätimme kuitenkin vielä testata pääruuat. Valintamme olivat erittäin mehevä ja onnistunut Periscope Burger sekä naudan sisäfile, chiliä ja valkosipulia, joka ei lisukkeita kaivannut. Pääruoille saimme myös loistavan viinisuosituksen tarjoilijaltamme.

Jälkiruoka meidän oli pakko jakaa, sen verran tuhti oli tähän mennessä ollut ruokailumme. Valitsimme raikkaan ja ehkäpä hieman ruokaakin sulattavan jogurttisorbetin, johin lisämaun toivat bergamotilla maustettu raparperi ja sitruunakreemi. Loistava lopetus maittavalle illalliselle.

Kokonaisuudessaan vierailu Ratinan kattojen yllä oli loistava kokemus ja ilokseni huomasin että muutkin tamperelaiset olivat lähteneet iltaa viettämään sankoin joukoin: joko syömään tai ottamaan drinkin jos toisenkin upealle Pyhäjärven puolelle avautuvalle kattoterassille. Itse ravintolasalin ja terassin lisäksi Periscopen tiloista löytyy toisen kerroksen Loungebar, joka on oiva paikka viettää iltaa myöhempäänkin.

Hanna/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Johannes on lähtemättömän vaikutuksen tekevä ravintola Espoon ja Helsingin rajalla, Hanasaaressa.

Ravintola Johannes sijaitsee Hanasaaressa, Länsiväylän varrella. Aikaisemmin Espoon seutuliikennebussit pysähtyivät aivan saaren viereen, mutta Länsimetron myötä monella jää tämä kohde huomaamatta. Johannes ja Hanasaari ovat kuitenkin kokonaisuudessaan niin vaikuttava kokemus, että sen eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa. Hanasaareen voi saapua metrolla Koivusaaren kautta, omalla autolla, taksilla, veneellä, kävellen tai pyörällä. Valitsimme kulkuvälineeksemme metron ja kävelimme Koivusaaren metroasemalta noin kilometrin matkan Hanasaareen upeata rantamaisemaa ihastellen. Hanasaareen on myös kaavailtu kaupunkipyöräasemaa, jolloin metroaseman ja Hanasaaren välinen kulkuyhteys helpottuisi huomattavasti. Hyvä vaihtoehto on toki myös yöpyminen Hanasaaren hotellissa, jolloin auton voi jättää hyvin mielin parkkiin.

Pelkästään Johanneksen sijainti on ainutlaatuinen. Kun istut Johanneksen terassilla tai katselet ravintolan ikkunasta aukeavaa merimaisemaa, tuntuu kuin olisi kauempana saaristossa, piilossa suuren kaupungin vilskeeltä. Auringonpaiste, luonnonrauha merimaisemineen ja hyvä seura avaavat aistit uudelle kokemukselle. Johannes tarjoaa ainutlaatuiset puitteet esimerkiksi romanttiselle illalliselle tai ulkomaisen vieraan säväyttämiseen.

Illallinen Johanneksessa kannattaa aloittaa hotellin aulan vieressä sijaitsevasta viinibaarista, josta löytyy mm. vaikuttava valikoima erilaisia samppanjoita. Illallisemme osui ajankohtaan, jolloin kesämenu ei ollut vielä voimassa. Kesämenu 25.6.-2.9. on luettavissa tästä...

Nautimme alkuun kuohuvat ravintolan terassilla merimaisemasta nauttien, minkä jälkeen siirryimme sisätiloihin syömään. Ravintolan ruokafilosofia perustuu kauden raaka-aineista valmistettuihin pohjoismaisiin annoksiin, joissa Johanneksen keittiömestari Lukas Hemnell on yhdistänyt eettiset arvot ja kestävän maatalouden puhtaisiin makuihin. Halusimme mahdollisimman kattavan kuvan Johanneksen osaamisesta, joten nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan ja tilasimme maistelumenuun juomapaketilla.

Maistelumenuun amuse oli erinomainen yhdistelmä merellisiä makuja. Amusen nautimme kuivan kuohuvan kera, mikä osoittautui erinomaiseksi yhdistelmäksi. Amusen kanssa pöytäämme tuotiin kuminanäkkileipää, saaristolaisleipää ja vaaleaa leipää sekä merisuolalla maustettua voita. Leivät korostivat mainiosti annosten ja viinien kokonaisuutta.

Savugraavattu karitsan ulkofilee oli ehdottomasti maistelumenuun kohokohta. Hienostuneet savun aromit ja karitsan koostumus yhdistettynä porkkanajauhon tuomaan lisätekstuuriin oli erinomainen makuelämys.

Väliruokana tarjoiltiin ahvenmureketta, jossa savuparsakaalipyree nosti aliarvostetun ahvenen ansaitsemaansa arvoon. Annos oli todella näyttävä ja komponentit oli aseteltu selvästi harkiten. Pienenä miinuksena todettakoon, että jokiravut olivat uineet mertaan katkarapuina.

Toisena väliruokana oli kasvisannos maa-artisokasta. Monesti sekasyöjälle kasvisannokset saattavat varsinkin muun menuun annosten välissä jäädä mauttomiksi, mutta Johanneksen keittiö oli loihtinut annokseen hyvän kokonaisuuden, joka lunasti paikkansa maistelumenuussa. Maa-artisokan hienostunut maku yhdistettynä jopa hieman yllättävästi tomaatin sisältämään happoon osui ja upposi, etenkin seurassani olleen paremman sukupuolen hienostuneempiin makuhermoihin.

Pääruokana oli kuhaa. Kuha oli hyvää, mutta ehkä hitusen ylipaistettu. Annoksen kruunasi rapukastike, jonka ravun aromi ei kuitenkaan jyrännyt annoksen muita makuja.

Jälkiruoassa yhdistyivät suklaan makeus, sorbetin raikkaus ja mustaherukan kitkeryys. Jälkiruoka kruunasi täydellisen illallisen hyvässä seurassa ja mitä mainioimmassa ympäristössä. Ruokalajeihin yhdistetyt viinit olivat hyviä ja makupareina korostivat ja muuttivat annosten kokonaisuutta oikeaan suuntaan, mutta olivat kuitenkin melko yllätyksettömiä.

Kun viereisen tilausravintolan puolelta kantautui ruotsinkielinen Allsång på Skansen -tyylinen yhteislaulu, iltamme oli kruunattu. Olimme onnellisia, täynnä ja tyytyväisiä kokemaamme. Johannekseen palaamme ehdottomasti uudelleen.

Veneilijät huom. Saaren länsipuolella sijaitseva laituri on käytössä vierasveneille. Samaa laituria käyttävät saaristo- ja tilausveneet ja yksittäisille pienveneille on varattu laiturin pohjoispuoli (Keilaniemen/Länsiväylän puoli).

Kulttuuria Hanasaaressa:
- Hanasaaren rantavedessä sijaitsee Ruotsin lahja 100-vuotiaalle Suomelle, Anna Uddenbergin ”Free Fall”-suihkulähdeteos. Hanasaari on osallistunut kyseisellä teoksella valtakunnalliseen #100 syytä matkailla Suomessa -kampanjaan.
- Svensk Tennin näyttely on rantautunut tänä kesänä vahvasti Suomeen: Hanasaaren Galleria on avoinna joka päivä klo 10-20, ja Svenskt Tennin näyttely jatkuu aina sunnuntaihin 26.8.2018 asti.

Väliotsikoihin poimitut lainaukset ovat TableOnlinen asiakkaiden jättämiä kommentteja käynnistään Johanneksessa.
___________________________________________________________
Tee pöytävaraus Hanasaaren Johannekseen tästä...
___________________________________________________________

Late/TableOnline
Kuvat: Markus Heinonen Photography

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.