TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Ravintola Bystro avattiin Helsingin Etelärantaan maaliskuun alussa. Kyseessä on Demon ja Murun omistajien yhteisprojektin ensimmäinen yleisölle avautunut ravintola. Toista tuotosta, eli Finnjäveliä odotellaan kieli pitkällä avautuvaksi huhtikuun 7. päivä.
Ilta aloitettiin Laurent-Perrierin sampanjalla
Venäläinen ruoka ja keittiö ei ole koskaan ollut aivan ehdoton suosikkini. Odotukset olivat kuitenkin korkealla, kun lauantai-iltana oli saatu lapset hoitoon ja pääsimme pitkästä aikaa vaimon kanssa kahdestaan syömään ravintolaan, jonka piisin ääressä kyseisenä iltanakin hääri Henri Alén. Ilta aloitettiin Laurent-Perrierin kuivalla samppanjalla. Sitä siemaillessa meiltä kyseltiin, mitä haluaisimme syödä ja päätin ulkoistaa valinnan ravintolan vastuulle. Otimme siis riskin ja päätimme luottaa täysin ravintolan suositukseen niin ruokien kuin juomienkin osalta.
Alkuruokien kumppaniksi meille tuotiin lisää kuohuvaa. Tällä kertaa ol kyseessä ravintolan omaa maahantuontia, Ukrainasta lähtöisin oleva kuohuviini Odessa. Sitä saa puolikuivana tai kuivana, jota meille tarjoiltiin alkupalalajitelman seuraksi. Itse pidin Odessaa parempana kuin alkumaljana tarjoiltua samppanjaa.
Oi Odessa
Alkupalalajitelma oli venäläisen runsas ja sisälsi härkäpastramia, Patisserie Teemun ja Markuksen ruisleipää, sillikaviaaria, hapatettuja kasviksia, koivunkantosieniä, makrillia ja kilohailia suoraan säilykepurkista, muikunmätimoussea ja tietysti suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa. Kaikki alkupalat kävivät hyvin kaupaksi, mutta oma suosikki oli kielen mennessään vienyt muikunmätimousse. Yllättäjä oli myös makrilli, joka suoraan purkista tulleena oli todella hyvää. Ruisleivästä tuli mieleen Karjalasta kotoisin olevan mummini aikanaan leipomat ruisleivät, nam.
Runsas alkupalalajitelma
Runsaiden alkupalojen jälkeen oli vuorossa kalaseljankakeittoa, jonka kanssa meille juotettiin aina varmaa Grüner Veltlineriä Itävallasta. Se on yksi suosikki valkkareitani ja sopi oikein hyvin seljankan kanssa nautittavaksi.
Seljankan jälkeen meille kaadettiin georgialaista punaviiniä, joka olisi sokkotestissä mennyt helposti ripassosta. Nämä ravintolan omat maahantuomat Itä-Eurooppalaiset viinit olivatkin todella positiivinen ylllätys.
Georgialaista punaviiniä, nam!
Lihaa siis oli odotettavissa ja sitä tulikin reilusti lammaspadan muodossa. Karitsan lapa oli haudutettu mukavan pehmeäksi ja se tarjoiltiin perunoiden ja tomaattipohjaisen kastikkeen kanssa. Padan maut olivat jo muutenkin kohdallaan, mutta pöytään tuotiin vielä kaksi adzika -kastiketta, joilla sai vielä lisää vahvoja makuja pataan. Pata oli hyvää ja sitä oli reilusti, jopa niin reilusti, että tässä vaiheessa oli syytä avata housunnappi.
Lammaspata ja adzika kastikkeet.
Jälkiruokana tarjoiltiin rahkamoussea ja ”sherbettiä”, jonka kanssa oli raikasta jälkkäriviiniä Muscatia Italiasta. Tämäkin paritus toimi hyvin ja jälkiruoka oli kivan raikas lopetus tukevalle menulle. Osa jälkiruoasta jäi tosin raikkaudesta huolimatta syömättä, vaikka hyvää olikin. Voisin todeta vanhan sanonnan mukaan, että suu söisi, maha vetäisi, vaan ei kanna heikot jalat. Ehkäpä tässä itseä voi kuitenkin syyttää ylensyönnistä.
Ravintolan sisustus oli hienosti teemaan sopiva. Kyseessä on museoviraston suojeluksessa oleva rakennus ja talon arvokkuus sopi loistavasti venäläiseen tunnelmaan. Lisäksi ravintolasta löytyy kivasti venäläisiä sisustustuotteita, mm. valtava lajitelma erilaisia maatuskoita.
Osa ravintolan maatuskoista.
Hymyä herättänyt yksityiskohta on myös venäläishenkinen ruokalista leimoineen. Bystro on auki tiistaista sunnuntaihin. Lounaalla (ma – la 11.30-15.00 on tarjolla päivän bliniannos (9,80€), päivän keitto (11,50€), päivän liha/kala-annos (15€), päivän salaatti (13€) ja lisäksi kolmen ruokalajin menu sisältäen mustan teen (29€). Lounasta en ole vielä ehtinyt testata, mutta täytynee käydä lounasblinit testaamassa piakkoin.
Hauska neuvostohenkinen lounaslista
Kirjoituksen alussa mainitsin, että odotukset olivat kovat ja kyllä ne myös täyttyivät. Kyseessä ei ole fine dining -ravintola, vaan bistromainen venäläis-slaavilainen ravintola, jossa annokset ovat reiluja ja ns. piiperrystä ei harrasteta. Jos meinaa syödä pidemmän setin, niin suosittelen aloittamaan ruokailun maltillisesti, ettei käy kuin allekirjoittaneelle, joka joutui pyörimään pois paikalta. Bystro kehuu tekevänsä Suomen parhaat blinit ja omaavansa laajan vodkavalikoiman. Nämä herkut jäivät kuitenkin kokonaan pois keittiön kokoamasta ateriasta. Tämä tarkoittaa, että nyt on ihan ”pakko” mennä Bystroon uudelleenkin. Tämä on onneksi ihan mieluisa tehtävä, koska kokonaisuutena homma toimi hyvin. Ruoat olivat maukkaita ja palvelu oli luontevaa ja sopivan rentoa ja ruoat tulivat keittiöstä sopivaa tahtia.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hermitage Restaurant sijaitsee St. Petersbourg Hotellin yhteydessä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Sijainti ei voisi olla parempi, hotelli & ravintola on yhden korttelin pässä raatihuoneen aukiosta, matkaa kertyy kävellen alle kaksisataa metriä.
Saavuin Tallinnaan aamulla ystävänpäivän aattona. Reissun päämääränä oli hemmotteluloma ilman kylpyläloikoilua, toisin sanoen jonkinlaisesta makumatkasta oli kyse. Kahden päivän aikana tuli käytyä läpi neljä ruokailua, yksi niistä oli kuuden ruokalajin illallinen Hermitagessa.
Yöpyminen hoitui upeassa St. Petersbourg hotellissa Deluxe Roomissa. St. Petersbourg on pieni, vain 27-huoneen, boutique-hotelli. Vuosina 2013-2014 varovasti entisöity hotelli on vanhin Virossa jatkuvasti toiminnassa ollut hotelli, ikää on kertynyt tänä vuonna 166 vuotta. Pienessä hotellissa ei tunnelmaa ja tyylikkyytä puutu, sistusta, värit, materiaalit, huonekorkeus, huoneiden määrä, kaikki jotenkin natsaa omaan makuun. Sytyn huomattavasti enemmän tämän tyyppisestä intiimistä hotellista, josta on mukava näkymä Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmallisille kaduille, kuin pilvenpiirtäjätyyppisistä moderneista komplekseista. Yö hotellissa pyörii realistisesti 160-200 euron hujakoilla, hinta ei ole laatuun, sijaintiin ja kokemukseen nähden paha ja esimerkiksi kokemani Deluxe Room oli kaikenkaikkiaan upea! Myönnän valitsevani 50-70€/yö hotellin, jos olen useamman päivän vaikka työmatkalla, tällöin hotellissa säilytetään kamoja ja nukutaan, ei muuta. Vähänkin paremmasta hotellista pitää maksaa joka tapauksessa Tallinnassa toistasataa euroa, toisaalta kokemus on kaukana St. Petersbourgin tasosta ja tunnelmasta.
St. Petersbourg Hotel on upea, värit ja sisustus ovat tyylikkäitä, ei kuitenkaan liian vanhanaikaisia. / Deluxe roomissa oli laadukas vaikutelma ja upea sisusta. Kuvat: St. Petersbourg/Schlössle-Hotels
Tapasin ennen illan ruokailua ravintolapäällikkö Meelis Vilin kanssa. Keskustelimme hotellin historiasta ja Hermitagen konseptista sekä arvoista "Hermitage on moderni venäläinen ravintola, kuitenkin palveluun on satsattu perinteisellä venäläisellä otteella. Asiakaspalvelu on huolehtivaa sekä siihen on panostetaan täysillä"Meelis avaa.
Asiakaspalvelun huomaa heti hotelliin astuessa. Kaikki ylimääräinen jää, sisään tuleva asiakas on huomioitava. Omatoimiselle suomalaiselle tälläinen on aika tuntematonta. En missään nimessä tarvitse ketään kantamaan laukkujani tai asettelemaan lautasliinaa syliini. Minut sekä tarpeeni huomioidaan joka käänteessä, tämä on ihan mukava huomata ja onkin mukavaa vaihtelua, henkilökunta vaikuttaa olevan kiinnostunut minusta.
"Sama ruoka ei välttämättä miellytä kaikkia, se on hyväksyttävä. Huomioivalla palvelulla pystytään kumminkin paikkaamaan niin monia asioita, jolloin kokemuksesta jää hyvä mieli, se on tärkeintä" Meelis täydentää. Tykkään tästä asenteesta. Kaikki tekevät (toivottavasti) aina parhaansa, mutta on lapsellista väittää tekevänsä parasta sitä ja herkullisinta tätä. Ruokailevat asiakkaat päättävät mikä on heidän mielestä sillä hetkellä hyvää ja mikä ei. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiä ja asiakas, joka ei vaan jostain syystä tykkää kalasta, ei kiinnostu miten onnistuneesti läheltä pyydetty siika on sokerisuolauttu. Onneksi toisaalta tämän tyyppiset asiakkaat eivät syö yllätysmenuja tai käy ravintoloissa, joissa ei ole jokaisen annoksen yhteydessä ranskiksia, kermakastiketta sekä paistettua kananmunaa lihan päällä.
Illallistimme ystävänpäivän aattone Hermitagessa nauttien kuuden ruokalajin maistelumenun viineineen. Baaritsikin läheisyydestä muuten löytyy kaksi korokkeella sijaitsevaa intiimiä pöytää jotka ovat eristetty muusta salista pylväällä sekä pienellä lasiseinällä, suosittelen! Menu viineineen kustantaa vain 67 euroa!
Kolmea eri levitettä, mustaa sekä vaaleaa leipää. / Suolattu & marinoitu silli, perunaa, olut- sekä mustaleipäsipsiä, HERRRKULLISTA sinappia. VIINI: Moët & Chandon Rose Imperial Brut
Tarjoilu lähti liikkeelle erittäin sujuvasti. Huolenpito on erinomaista, tarjoilija seuraa jatkuvasti juoma sekä ruokatilannetta, asiakas ei joudu huhuilemaan ympärilleen veden, leivän tai lisäkaadon perään. Tarjoilussa huokuu perinteisempi venäläinen tyyli. Suomessa tähän ei ole totuttu ja kuten aikaisemminkin mainitsin, joitain tälläinen huolenpito voi jopa häiritä.
Pöytään tuodaan leivät sekä kaato Moëtin Rosesamppanjaa. Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin suolattua sekä marinoitua silliä perunalla, olut-, mustaleipäsipillä sekä erittäin hyvin annokseen istuneella sinapilla, aijai. Aloin heti kaipaamaan kesän uusia perunoita sekä silliä. Moët Rose meni hyvin rasvaisen sillin kanssa. Annos oli sopivan pelkistetty, makuyhdisteliä lautaselta löytyi juuri sopivasti, ihastuin.
Joku on laverrellut Hermitagen henkilökunnalle tykkääväni kalasta, varsinkin kylmissäalkuruoissa! Kevyesti savustettu lohi oli erinomaista, argentinalainen raikkaan hapokas Salentein Chardonnay istui pitkällä jälkimaullaan annokseen kuin tuoppi öykkäröivän suomalaisen viroturistin kouraan. Haarukallinen lohta, etikoitua sipulia sekä tilliöljyä sai hymyn korviin, kyllä kyllä nyt suunta on oikea. "Keksikulhosta" haarukoitu hollandaise sekä etikoitu punajuuri oli yksinään hyvää, en viitsinyt sekoittaa näitä kahta annoksen osiota keskenään. Mahtisuoritus!
Kampasimpukkaa voissa sekä persiljassa paistettuna, etikoitua sipulia sekä sivallus mustekalan mustetta. VIINI: Domaine des Malandes, Chablis Vieilles Vignes
Kampasimpukka saa pisteitä jo pelkästään esillepanosta. Tyypillinen Chablis on hedelmäinen, hieman hapokas ja sopii erinimaisesti merenelävien kylkeen. Etikoitu sipuli sekä mustekalan musteella tehty pensselinsivallus nosti annoksen erinomaiseksi, muuten se olisi jäänyt hyvän tasolle. Kampasimpukka oli erinomaista vaikkei siinä ollut sille tyypillistä paistopintaa. Voinmaku oli mahtava, tämä vielä vahvisti Chabliksen sopivuutta.
Tähän mennessä annokset ovat olleet juuri sopivan kokoisia, vaikkakin kasviksiin ja lisukkeisiin ei ole panostettu yhtä tunteella kuin pääraaka-aineeseen, joka tuntuu olevan venäläiselle keittiölle tyypillistä. Aina tulee olla joku kala, merenelävä, ankka tai muu vastaava päätähtenä. Onko kasviksilla hifistely kenties köyhyyden merkki venäläisessä kulttuurissa?
Maa-artisokkakeitto tuodaan kahdessa osassa. Ensin esitellään lautaselta löytyvää kampasimpukkaa sekä tikeerirapua, tämän jälkeen itse keitto astuu kuvioon. Annoksen kanssa tarjoiltu Uusi-Seelantilaisen Marlboroughin alueen Sauvignon Blanc sopi samettisen maa-artisokkakeiton kanssa mainiosti. Keitto olisi mennyt minulle sellaisenaan, maut sekä rakenne oli kohdallaan, kumminkin tässä kohtaa tuli ruoan osalta illallisen ehkä ainoa huti: tiikerirapu oli saanut hieman hiiltyneen paistopinnan joka tappoi viinin sekä sotki keiton makuja, uskon ettei tämä ollut tarkoituksena.
Pannulla rehellisesti voilla paistettu turska oli erinomaista sekä paistopinta rapea. Kuiva ja hapokas Ranskan Mercureyn alueelta napattu Chardonnay oli hyvää tasapainoa rasvaiselle sekä tuhdille turkalle. Hernepyree oli oivallinen sekä timjami-sitruunaruohokastike toi itsessään jo pientä hapokkuutta turksalle ilman viiniäkin. Kokonaisuus erinomainen joskin alkuruoat sekä niiden viinit hieman jyräävät tämän annoksen mieleenpainumattomien joukkoon.
Laskin tässä vaiheessa annosten määrää ja olin erinomaisen tyytyväinen ettei jälkiruokia ole kuin yksi.
Jälkiruoaksi juustokakku a'la Hermitage. VIINI: Château Vartely Ice Wine Riesling
Loppu häämöttää, jäännitys tiivistyy. Château Vartelyn Ice Wine Riesling on uusi ja hieno tuttavuus. Jääviinin rypäleet kerätään, kyllä arvasit oikein, jäätyneinä. Yhdestä rypäleestä saadaan vähemmän mehua, se on kuitenkin hieman makeampaa, tästä syystä jääviinit lukeutuvat jälkiruokaviineiksi, Saksassa näitä kutsutaan nimellä eiswein. Château Vartelyn jääviini-riesling oli ehdottomasti illan mieleenpainuvin viini eikä ollut jälkiruokaviiniksi missään nimessä liian makeaa. En yhtään osaa odottaa mitä pöytään tuodaan.
Hetken päästä tarjoilija saapuu pöydään kahden lautasen kanssa joiden päällä lepää lasikulho, innostuin koska jälkkäri ei tule olemaan ainakaan kauhean raskas. Juustokakku à la Hermitage on mielenkiintoinen ja jopa parempaa kuin olisin kuvitellut. Hieman kitkerää suklaarouhetta, kuohkeaa juustokreemiä sekä raikkaita marjoja. Jälkiruoassa on vähän samaa fiilistä kuin Mixin Valkosuklaa-samppanjakreemissä, tykkään! Hermitagen jälkiruokaa oli sopivan vähän ja nousi tähän iltaan asti parhaaksi hetkeen maistamistani jälkiruosta. Jääviini nosti jälkiruoan tasoa vielä astetta ylemmäksi.
St. Petersbourg Hotellin respan takaa rappusista löytyy Eero Aarnion Kuplatuoleja kaksin kappalein!
Ensimmäisen sekä toisen kerroksen välistä rappusten tasaanteelta löytyy muuten kaksi Eero Aarnion Kuplatuolia, hauskaa!
Hermitage on viihtyisä sekä tunnelma erinomainen. Tarjoilu idealtaan toimiva, välillä pientä pelisilmän hiomista kaivattaisiin. Palvelu karkasi omaan makuun välillä karvan verran ylihuolehtivaisen puolelle, nämä seikat ovat toisaalta myös kulttuurieroja. Annosten esittely on suoraviivaisen ymmärrettävää, viineistä kerrotiin sopivasti. Tykkäsin kuinka itse viinin esittelyn jälkeen paljasteltiin minkälaisia makuja seuraavasta annoksesta löytyy eli miksi juuri kyseinen viini pariutettiin annokseen. Palvelussa oli myös mahtava yksityiskohta, jokaista ruokalajia varten (poislukien tietysti jälkkäri) tarjoilija tuli parin ensimmäisen suupalan aikana kysymään pippurin tarvetta ison pippurimyllyn kanssa, tähän en ole törmännyt hetkeen, ihanan vanhanaikaista.
Viinit olivat joiltain osin erittäin mielenkiintoisia, mieleen jäi ehdottomasti Château Vartelyn Ice Wine Riesling. Tarjoilulämpötilat olivat erinomaisia sekä jokainen viini maistatettiin erikseen, tästä perinteisestä tarjoilumetodista plussaa. Suomessa välillä kohtuullisen tasokkaissakin paikoissa lipsutaan näistä asioista, varsinkin viinin tarjoilulämpötiloista. Ainoa huomautus viineihin liittyen liittyy myös tarjoiluun. Viimeistelty annos lähti pöydästä nopeasti, uutta viiniä oltiin sitten tuomassa melkein samaan hengenvetoon. Pieni maiskuttelutauko annosten sekä viinien välillä tekisi terää.
Annokset olivat merenelävien karnevaalia, joka ei välttämättä ole huono asia, rakastan kalaa sekä valkoviinejä. Hermitage löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta, eikä ihme varsinkin kun otetaan pavelun taso huomioon. Ruoan osalta jäin kaipaamaan vähän yllätyksellisyyttä tai kokeilunhaluisuutta, toisaalta nyt ei ole kyseessä turhan moderni- tai mikään fuusiokeittiö. Suomen ravintoloissa olen tottunut pääraaka-aineen lisäksi vähintäänkin samanlaista tai jopa suurempaa intoa lisukkeiden osalta. Tallinnassa pääraaka-aineen esilletuontiin keskitytään joskus niin paljon, että muu tuntuu hieman unohtuvan.
Hermitage on hintatasoltaan Tallinna keskitasoa kalliimpaa, kuitenkin Suomen hintatason alapuolella. Parhaan hinta-laatusuhteen antaa nimenomaan maistelumenu viineineen. Kuusi annosta sekä kuusi kaatoa yhteensä 67€, ei huono. Koko illalliseen hujahti aperitiiveineen noin puolitoista tuntia, liian tiuha tahti. Maistelumenuja nauttiessa tykkään annosten välissä juoda rauhassa viinin loppuun sekä vähän keskustella äskeisistä makunautinnoista, toki tämä riippuu kuinka pieniä annokset ovat ja varsinkin tuleeko joka annoksen kanssa uusi viini. Tästä syystä palvelu oli makuuni vähän liian huolehtivaa, rauhallisemmalla tahdilla olisin antanut tarjoilulle täyden kympin. Tämä seikka tulisi ottaa tarkemmin huomioon varsinkin jos ruokalija yöpyy hotellissa. Yleensä illallisen jälkeen seuraava etappi on hotellihuone, sinne ei välttämättä ole järkyttävä kiire... tai toisaalta sitten on.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tallinnan vanha kaupunki on suosittu joulunviettopaikka. Talvi onkin mielestäni ehkä paras ajankohta Tallinnan minilomalle, kunhan on edes hieman lunta. Kesä on muutoin ok, mutta turistien paljous hieman ahdistaa allekirjoittanutta. Talvella saa olla enemmän rauhassa sekä vanhan kaupungin valojen tuottama tunnelma pienillä kaduilla pääsee oikeuksiinsa. Talvellakin on toki turisteja; suomalaisten aalto on Joulun alla, toinen aalto saapuu tammikuun ekalla viikolla ja koostuu pääosin venäläisistä. Tallinnaan on myös helppo liikkua, esimerkiksi Helsingistä Tallinkilla pääsee satamasta satamaan kahdessa tunnissa. Ehkä Tallinna tunnetaankin osittain tästä syystä "Etelä-Helsinkinä".
Vuorokauden mittaisessa Tallinnareissussa keskityttiin tällä kertaa rentoutumiseen pitkän ravintolaillallisen muodossa. Vaihtoehdoksi päätyi Mix Restoran, fuusioravintola joka on ollut vahvasti suomalaisten suosiossa käytännössä heti ravintolan avaamisesta lähtien. Mix löytyy mm. 'the 50 best restaurants of Estonia' -listalta sekä on TableOnlinessakin varustettu aika poikkeuksetta viiden tähden tai vähintään neljän tähden palautteilla.
Mix sijaitsi ennen toisella puolella vanhaa kaupunkia Ruotsin suurlähetystöä vastapäätä. Nykyään Mix majailee kodikkaammin My City Hotellin yhteydessä, jossa se vastaa hotellin aamiaisesta, lounaasta, illallisesta sekä baaritoiminnasta. Mixiä ei kumminkaan tule sekoittaa perinteiseen hotelli-ravintola yhdistelmään. Mix on ennemminkin ravintola hotellin sisällä eikä hotelliravintola. Mixiä pyörittävät ystävykset Maksim Ryndin sekä keittiömestari Vladimir Iljin. Ystävyksillä on historiaa mm. Tallinnan parhaimpiin hotelleihin ränkätystä Schlössle Hotellin ravintolatoiminnan pyörittämisestä.
Samppanjaksi alkuun tuttua ja turvallista Moëtia / Itsetehtyä leipää sekä yrttilevitettä / Keittiön tervedyksenä Ankanmaksapatee & Vadelmachiliä.
Mix tunnetaan herkullisista yllätysmenuista sekä tavastaan fuusioida perinteistä venäläistä sekä ranskalaista keittiötä japanilaisen keittiön kanssa, joka antaa Mixissä piristävän potkun sekä viimeisen silauksen annoksiin.
Luotan Vladimirin ammattitaitoon valitsemalla aina neljän ruokalajin yllätysmenun, kuten tälläkin kerralla. Aperitiiviksi samppanjat (jos ennen ruokailua baarissa maisteltuja herkullisia Moscow Muleja ei lasketa mukaan). Pöytään tarjoillaan kahta talon leipää, herkullista ruisvuokaleipää pähkinöillä, rusinalla sekä luumulla. Vaalea leipä tuntuu olevan vähän väkinäinen lisä, joskin hyvää jos tykkää mussuttaa persoonatonta patonkia. Omista ruokatottumuksista vaalea leipä on poistunut melkein kokonaan.
Keittiön tervehdys on suussa sulavaa ankanmaksapateeta vadelmachilillä. Chili on ennemmin marjaisa sekä raikas kuin poltteleva, se ei tapa ankanmaksan tai samppanjan makua, nerokasta!
Mustekalacarpaccio, rakuunajäätelö, capris sekä vihreä salaatti. / Attems Pinot Grigio 2013 / Kesäkurpitsakeitto kookosmaidolla sekä inkiväärillä, villisikaa ja sinapinsiemeniä.
Attems Pinot Grigio 2013 on aivan täydellinen yhdistelmä ehkä parhaan maistamani carpaccion kera. Mustekalacarpaccio on näyttävä, rakenne suussa sulava sekä maku yhdessä rakuunajäätelön kanssa jotain aivan omaa luokkaansa. Annoksen ainoa huti tuli aavistuksen liian etikkaisesta vihreän salaatin viinietikkakastikkeesta, palaute otettiin lämpimästi vastaan.
Seuraava alkupala yllätti yhtä laajamittaisesti. Kermainen kesäkurpitsakeitto, joka oli tehty kookosmaitopohjaisesti, sekä hitusen inkivääriä. Kuinkas sattuikaan, inkivääri on yhtiä lempiraaka-aineita tällä hetkellä teessä, ruoassa, drinkeissä, melkein missä tahansa. Keittoa oli täydennetty uskomattomalla villisialla sekä sinapinsiemenillä. Carpaccio vai tämä? En millään saa päätöstä aikaiseksi.
Pitkään kypsytettyä Peuraa mustaherukkakastikkeella, perunagratiini, punajuuripyree sekä hippu väkevää sinappia. / Zonin Amarone della Valpolicella 2012.
Normaalisti kallistun kalan sekä muutenkin alkupalojen ystävänä helposti valkkareihin, kuitenkin Zonin Amarone on yksi suosikeistani johon minut on tutustutettu nimenomaan ravintola Mixissä.
Pääruoaksi tarjoiltu tuhti peurannos näyttää ehkä perinteisen tylsältä, jota se ei kumminkaan ole! Pitkään kypsytetty peura on uskomattoman suussa sulavaa, kypsyys ei voisi olla täydellisempää. Mustaherukkakastiketta saa annostella kulhosta mielensä mukaan, se on sopivan marjaisaa sekä kitkerää, oiva pari peuran kera. Lautasella on lisukkeina mm. parsaa, höyrytettyjä kasviksia, punajuuripyreetä sekä lisuke, joka on jäänyt monille varmasti mieleen Mixissä; extraväkevä sinappi, joka on wasabin tyyppistä maultaan mutta vahvempaa. Henkilökunta varottaakin sinapin potkusta, sitä ei tarvitse ottaa haarukalliseen edes maissinjyvän kokoista nokaretta, eikä suositellakaan.
Pyydän lisäkaadon Amaronea, peuraa nautiskelemme varoen, emme halua annoksen loppuvan kesken liian nopeasti.
Limonzello rauhoittamaan vatsaa tauon aikana. / Valkosuklaa-samppanjakreemiä sekä mansikkagazpacho. / Jälkkäriviininä Virolainen Põltsamaa Kuldne 2005 vuosikertomenaviini.
Pieni tauko ennen jälkkäriä. Meno on ollut tuhtia, annetaanpa vatsan hieman asettua. Maksim tuo pöytään yllätyksenä Limoncello sitruunalikööriä joka on ajatuksena hauska joskin niin imelän makeaa kuin voi olla. Kaunis ajatus kaatui nihkeään asiakkaaseen, vaikkakin shotti auttaa hieman vatsaan.
Jälkiruoaksi tarjoillaan viinilasista kauhottava valkosuklaa-samppanjakreemi jonka pohjalla on mansikkagazpachoa. Täydellinen jälkiruoka tähän tilanteeseen. Annoksen koko, maku, makeus, ulkonäkö saa täyden kympin. Jälkiruoan seurana on virolainen, ilmeisen tunnettu, Põltsamaa Kuldne 2005 vuosikertaomenaviini. Makeassa jälkkäriviinissä on viikunan tai kypsän omenan makua sekä jonkun verran happoja tasapainottamaan itse jälkiruokaa.
Loppuun vielä kahvi ja konjakki. Ilta on pulkassa, olo on tuhti sekä askel hakee hieman paikkaa. Voin todeta kaiken menneen odotetusti, ei missään nimessä tylsällä tavalla, nimittäin kaikkien näiden käytikertojeni jälkeen Vladimir pystyy edelleenkin yllättämään positiivisesti. Mix ei ratsasta trendien aallonharjalla eikä haluakaan. Mix on perinteinen, silti asiakkaan makuun ja tyyliin sopeutuva huippuravintola joka ansaitsee tähän asti saamansa hyvän palautteen sekä paikkansa Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon. Japanilainen keittiö on vähiten näkyvä osa Mixin annoksissa, kuitenkin sen tarjoamat makuelämykset ovat juuri täydellinen lisä muuten pääosin perinteisiin ruokiin. Oikeastaan otetaan vähän takaisin väitteitäni keittiöstä, Mix on vaikea luokitella muutamaan yksittäiseen maahan. Vladimir ottaa inspiraatiota kaikkialta, joten Mixissä on makuja muualtakin Aasiasta sekä ympäri Eurooppaa, esimerkiksi Virosta, Espanjasta ja muiltakin Välimeren alueilta. Vladimirin johdolla Mixin keittiö on erittäin muuntautumiskykyinen ja ottaa mielellään syyniin useita perinteisiä valmistusmenetelmiä sekä makuja ja lähestyy niihin epätavanomaisella tyylillään.
Mixistä on jotenkin muodostunut yksi lempiravintoloistani Tallinnassa. En missään nimessä väitä suoralta kädeltä Mixin olevan Tallinnan paras nimittäin toisen aarre on toisen roska sekä toisen roska toisen aarre. Minulle, sekä selkeästi monille muillekin, Mixissä kaikki vaan jotenkin kohtaa. Tunnelma sekä palvelu on riittävän rentoa, vaikka ravintolassa onkin valkoiset pöytäliinat. Ehkä kyse onkin juuri henkilökunnan kyvystä muuntautua asiakkaalle sopivaksi, Mixissä osataan käyttää pelisilmää.
Erikseen haluaisin lisätä Mixin venyvän kaikille, vaikka olisikin kasvissyöjä tai ei söisi mereneläviä. Yksi lähimmistä ystävistäni vieraili taannoin avokkinsa kanssa Mixissä. Toinen ei pysty syömään mitään mereneläviä, toinen oli kasvissyöjä. Vladimirin loihtima yllätysmenu kuitenkin sai heidän vuosipäiväillallisestaan sellaisia kehuja, että mainitsemme toisillemme kyseisestä kokemuksesta puolin ja toisin vielä nykyäänkin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
