Ravintola Bystro avattiin Helsingin Etelärantaan maaliskuun alussa. Kyseessä on Demon ja Murun omistajien yhteisprojektin ensimmäinen yleisölle avautunut ravintola. Toista tuotosta, eli Finnjäveliä odotellaan kieli pitkällä avautuvaksi huhtikuun 7. päivä.
Venäläinen ruoka ja keittiö ei ole koskaan ollut aivan ehdoton suosikkini. Odotukset olivat kuitenkin korkealla, kun lauantai-iltana oli saatu lapset hoitoon ja pääsimme pitkästä aikaa vaimon kanssa kahdestaan syömään ravintolaan, jonka piisin ääressä kyseisenä iltanakin hääri Henri Alén. Ilta aloitettiin Laurent-Perrierin kuivalla samppanjalla. Sitä siemaillessa meiltä kyseltiin, mitä haluaisimme syödä ja päätin ulkoistaa valinnan ravintolan vastuulle. Otimme siis riskin ja päätimme luottaa täysin ravintolan suositukseen niin ruokien kuin juomienkin osalta.
Alkuruokien kumppaniksi meille tuotiin lisää kuohuvaa. Tällä kertaa ol kyseessä ravintolan omaa maahantuontia, Ukrainasta lähtöisin oleva kuohuviini Odessa. Sitä saa puolikuivana tai kuivana, jota meille tarjoiltiin alkupalalajitelman seuraksi. Itse pidin Odessaa parempana kuin alkumaljana tarjoiltua samppanjaa.
Alkupalalajitelma oli venäläisen runsas ja sisälsi härkäpastramia, Patisserie Teemun ja Markuksen ruisleipää, sillikaviaaria, hapatettuja kasviksia, koivunkantosieniä, makrillia ja kilohailia suoraan säilykepurkista, muikunmätimoussea ja tietysti suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa. Kaikki alkupalat kävivät hyvin kaupaksi, mutta oma suosikki oli kielen mennessään vienyt muikunmätimousse. Yllättäjä oli myös makrilli, joka suoraan purkista tulleena oli todella hyvää. Ruisleivästä tuli mieleen Karjalasta kotoisin olevan mummini aikanaan leipomat ruisleivät, nam.
Runsaiden alkupalojen jälkeen oli vuorossa kalaseljankakeittoa, jonka kanssa meille juotettiin aina varmaa Grüner Veltlineriä Itävallasta. Se on yksi suosikki valkkareitani ja sopi oikein hyvin seljankan kanssa nautittavaksi.
Seljankan jälkeen meille kaadettiin georgialaista punaviiniä, joka olisi sokkotestissä mennyt helposti ripassosta. Nämä ravintolan omat maahantuomat Itä-Eurooppalaiset viinit olivatkin todella positiivinen ylllätys.
Lihaa siis oli odotettavissa ja sitä tulikin reilusti lammaspadan muodossa. Karitsan lapa oli haudutettu mukavan pehmeäksi ja se tarjoiltiin perunoiden ja tomaattipohjaisen kastikkeen kanssa. Padan maut olivat jo muutenkin kohdallaan, mutta pöytään tuotiin vielä kaksi adzika -kastiketta, joilla sai vielä lisää vahvoja makuja pataan. Pata oli hyvää ja sitä oli reilusti, jopa niin reilusti, että tässä vaiheessa oli syytä avata housunnappi.
Jälkiruokana tarjoiltiin rahkamoussea ja ”sherbettiä”, jonka kanssa oli raikasta jälkkäriviiniä Muscatia Italiasta. Tämäkin paritus toimi hyvin ja jälkiruoka oli kivan raikas lopetus tukevalle menulle. Osa jälkiruoasta jäi tosin raikkaudesta huolimatta syömättä, vaikka hyvää olikin. Voisin todeta vanhan sanonnan mukaan, että suu söisi, maha vetäisi, vaan ei kanna heikot jalat. Ehkäpä tässä itseä voi kuitenkin syyttää ylensyönnistä.
Ravintolan sisustus oli hienosti teemaan sopiva. Kyseessä on museoviraston suojeluksessa oleva rakennus ja talon arvokkuus sopi loistavasti venäläiseen tunnelmaan. Lisäksi ravintolasta löytyy kivasti venäläisiä sisustustuotteita, mm. valtava lajitelma erilaisia maatuskoita.
Hymyä herättänyt yksityiskohta on myös venäläishenkinen ruokalista leimoineen. Bystro on auki tiistaista sunnuntaihin. Lounaalla (ma – la 11.30-15.00 on tarjolla päivän bliniannos (9,80€), päivän keitto (11,50€), päivän liha/kala-annos (15€), päivän salaatti (13€) ja lisäksi kolmen ruokalajin menu sisältäen mustan teen (29€). Lounasta en ole vielä ehtinyt testata, mutta täytynee käydä lounasblinit testaamassa piakkoin.
Kirjoituksen alussa mainitsin, että odotukset olivat kovat ja kyllä ne myös täyttyivät. Kyseessä ei ole fine dining -ravintola, vaan bistromainen venäläis-slaavilainen ravintola, jossa annokset ovat reiluja ja ns. piiperrystä ei harrasteta. Jos meinaa syödä pidemmän setin, niin suosittelen aloittamaan ruokailun maltillisesti, ettei käy kuin allekirjoittaneelle, joka joutui pyörimään pois paikalta. Bystro kehuu tekevänsä Suomen parhaat blinit ja omaavansa laajan vodkavalikoiman. Nämä herkut jäivät kuitenkin kokonaan pois keittiön kokoamasta ateriasta. Tämä tarkoittaa, että nyt on ihan ”pakko” mennä Bystroon uudelleenkin. Tämä on onneksi ihan mieluisa tehtävä, koska kokonaisuutena homma toimi hyvin. Ruoat olivat maukkaita ja palvelu oli luontevaa ja sopivan rentoa ja ruoat tulivat keittiöstä sopivaa tahtia.
Ville/TableOnline
Bystro, Eteläranta 16. Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/bystro
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kirjoitettaessa soi War zone, Slayer
