TableOnline.fi

Eestin ja etenkin Tallinnan ulkonasyömiskulttuuri on ottanut viimeisen muutaman vuoden aikana jättimäisiä harppauksia oikeaan suuntaan. Joka paikkaan on ilmestynyt kiinnostavia ruokaravintoloita, joissa hintalaatu-suhde kohtaa suomalaisten lisäksi myös paikallisille. Cocktailien osalta markkinoilla on valitettavasti ollut vielä isoja aukkoja etenkin verrattaessa Helsinkiin.

Cocktailin ystäville onkin kesällä 2018 auennut mielenkiintoinen cocktailbaari, josta saa myös varteenotettavaa huikopalaa Infusion Mixology Bar. Uutuuden taustalla häärää neljä ystävystä Andres Abro, Kirill Kornilov, Martin Jaska sekä Gert Sarapuu.

Heitä yhdistää vuosien kokemus sekä järkkymätön intohimo cocktailien maailmaan. Noin puolitoista tuntia sällien perehdytystä cocktailien maailmaan kuunnelleena on selvää, ettei heille cocktailit ole vain drinkkisekoituksia vaan enemmin hienostuneita pitkälle mietittyjä nestemäisiä annoksia. Kaikki otetaan huomioon, raaka-aineiden sesongit, tuoksut osana makunautintoa, suutuntuma eli tekstuuri unohtamatta näyttävyyttä.

Nimi Infusion Mixology Bar kielii erilaisista uuttamistekniikoista, bittereistä, siirapeista sekä tiivisteistä. Täällä kaikki on tehty itse, se on selvää.

Lista on sopivan laaja ja ruokaakin voi ottaa kylkeen sillä täällä on mukava viettää tovi jos toinenkin. Listalla on paljon erilaisia perinteisiä drinkkejä ja cocktaileja myös omilla twisteillä, mutta suosittelen pysymään tol erikoisuuksissa ja nimikkodrinkeissä. Muutama mielenkiintoinen cocktail tulee kyllä testattua uudelleen ensi käynnin yhteydessä. Kannattaa laittaa mieleen Beets by Jaska, Grosella sekä Mulgi Sour, ainakin näin alkuun.

Mocktaileja on myös moneen makuun ja niitä onkin mukava siemailla vaikka olisikin kuskina liikenteessä. Infuision Mixology Barissa myös alkoholittomat cocktailit otetaan vakavasti ja niiden eteen nähdään saman verran vaivaa kuin alkoholillisiinkin.

Toivon Tallinnaan erinomaisten ruokaravintoloiden lisäksi lisää vastaavaa cocktailkulttuuria ja niihin erikoistuneita loungeja tai cocktailbaareja. Infusion Mixology Bar jää itselleni ehdottomasti jokaisen Tallinnareissun to-do listalle ja soveltuu mainiosti pitkän illanvieton lisäksi esimerkiksi aperitiivipaikaksi ennen varsinaista illallisvarausta. Paras kokemus saavutetaan kuitenkin varmistamalla paikat ja varaamalla pöydän myös täältä.

Varaa pöytä TableOnlinesta Infusion Mixology Bariin
Pärnu mnt 20, Tallinn

- Kimi / TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Tallinnan näkyvin maamerkki, Vanhankaupungin muurien jälkeen, löytyy kun kääntää katseensa koilliseen. Sieltä löytyy vajaan kymmenen kilometrin päästä satamasta Tallinnan televisiotorni, jonka masto nousee 314 metrin korkeuteen. Teletornin ja siellä pidettävien erilaisten näyttelyiden ja aktiviteettien lisäksi paikasta löytyy myös korkeatasoinen ravintola, kirjaimellisesti. Ravintola ja näköalatasanne sijaitsevat 175 metrin korkeudessa, joten näkymät ravintolasta ovat kohdallaan.

Teletornin ravintolan omistaja vaihtui reilu vuosi sitten, kun monissa Tallinnan huippuravintoloissa työskennellyt Küllike Tammelaan lunasti paikan itselleen. Omistajan tausta monissa kaupungin tasokkaissa ravintoloissa nosti illallisen odotuksia. Saavuimme Teletorniin keväisenä torstai-iltana alkuillasta. Ravintola ei ollut vielä kaikille auki, mutta omistaja oli halunnut kutsua meidät paikalle hieman aiemmin, että ehdimme jutella ennen kiireisen serviisin alkua. Kyseisenä iltana ravintolassa oli livemusiikkia ja paikka oli täyteen varattu.

Keittiön ja omistajan ruokafilosofia perustuu pitkälti trendikkäästi lähiruokaan painottuviin raaka-aineisiin. Tässä tapauksessa tämä lähiruokaan keskittyminen oli myös helppo uskoa, koska seuralaiseni sanoi, että edellisellä kerralla täällä käydessään viime syksynä, omistaja oli juuri tullut metsästä sienikori kädessään häntä vastaanottamaan.

Aikataulu vierailulle ei ollut siinä mielessä paras mahdollinen, että menun vaihto oli juuri tulossa, mutta vielä uuden menun annoksia ei päässyt maistelemaan. Toisaalta eipä tuo alkukevään menukaan huonolta näyttänyt ja itse valitsin listalta alkuun Suolasiika-tartarin. Annoksessa oli kalan lisäksi viiriäisenmunakokkelia, ruohosipulikastiketta ja rapeita leipälastuja. Annos hipoi täydellisyyttä. Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli se, että se ehti tulla melko nopeasti ja en ollut ehtinyt tilata mitään sopivaa viiniä annoksen kanssa. Nautin sen siis perinteisen alkucocktailin eli G&T:n kanssa. Meni kyllä alas niinkin ihan sulavasti. Muutkin valitut alkuruoat saivat seurueeltamme kiitosta.

Pääruoaksi päätin valita virolaisen hirvenfileen. Lisukkeena oli juurisellerisosetta, tuoretattaria ja mustaherukkaviinikastiketta. Annos oli jälleen loistava ja fileen kypsyys oli myös täydellinen.

Ankka päätyi kahdelle lautaselle seurueestamme ja myös se sai varauksettomia kehuja. Pääruoan kanssa nautin espanjalaista Tempranilloa omistajan suosituksesta enkä voi valittaa tästä parituksesta.

Annokset olivat kooltaan melko isoja, joten varsinaisesti ei enää nälkä alku- ja pääruoan jälkeen ollut, mutta tokihan meidän oli vielä jälkiruokia maisteltava. Itse valitsin lehmuksenkukkareemin, tattarijäätelöllä ja tyrnimarengilla. Myös Suklaa-ruismallaskakku löysi tiensä meidän pöytäämme ja samalla varmalla linjalla keittiö jatkoi myös jälkiruokien kanssa.

Illallinen alkoi olla pikkuhiljaa paketissa ja illan bändi viritteli soittimiaan jo tulevaa keikkaa varten. Meidätkin kutsuttiin jatkamaan iltaa bändiä katsellen ja viiniä siemaillen, mutta tällä kertaa meillä oli illalle vielä muita suunnitelmia, joten emme voineet paikalle jäädä.

Omistajan kanssa vaihdoin lähtiessä vielä muutaman sanan ja suosittelin ottamaan listalle maistelumenut. Keittiön tekeminen oli niin vakuuttavaa, että mieluusti olisi useammankin ruokalajin maistellut mahtavia maisemia katsellen. Ja näin kuulemma oli jo suunniteltu tehtävänkin. Uuden menun julkaisun jälkeen vielä toukokuun aikana pitäisi maistelumenutkin saada listalle, viiden ja kuuden ruokalajin mittaisina. Lähtiessä vielä ihastelimme hienoja maisemia raikkaassa keväisessä auringonpaisteessa, joka oli hyvä päätös Teletornin ruokailulle. Jos et ole vielä tässä Tallinnan matkailukohteessa käynyt, niin tätä paikkaa voi suositella myös kulinaristeille. Kiva oli myös huomata, että hintatasossa ei ollut korkeuslisää, kuten tämän tyylisissä paikoissa joskus on nähty, vaan hintalaatu -suhde oli hyvin järkevällä tasolla.

Varaa pöytä TableOnlinesta Teletorniin
Kloostrimetsa tee 58a, Tallinn

Ville/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

TableOnline jatkaa kasvua. Kasvua tulee kaikilla sektoreilla, maantieteellisesti katsoen Suomen lisäksi Virossa. Tarvitsemme siis Viroon lisää tekijöitä ja tällä kertaa olin Etelä-Helsingissä palkkaamassa uutta työntekijää. Mikä ihana tekosyy päästä nauttimaan Tallinnan alati kehittyvästä ravintolatarjonnasta. Kun työt oli saatu hoidettua, niin oli aika suunnata illalliselle. Olin ulkoistanut ravintolan valinnan Tallinnan TableOnlinen porukalle, joten minulla ei siis ollut mitään hajua mitä tulen syömään ja missä.

Lähdimme sataman läheisyydessä sijaitsevasta hotellistani yllätyksekseni kävelemään itään päin. Ei siis Vanhankaupungin suuntaan, jonne odotin päätyvämme illastamaan. Reilun viiden minuutin kävelyn jälkeen seuralaiseni viittoi ravintolan suuntaan, joka sijaitsee Narvan Maantien vieressä kehittyvässä Kadriorgin kaupunginosassa. Sieltä löytyi illallispaikkamme Musita. Tämän ravintolan ovat perustaneet viime syksynä pariskunta, joka aiemmin piti Musu nimistä ravintolaa Nõmme nimisessä Tallinnan lähiössä.

Ravintolaan saavutaan aulaan, jossa sijaitsee baartiski ja katosta roikkuu paljon heiniä. Puutteellisten hortonomin taitojeni takia, paremman kuvan saamiseksi, kehotan katsomaan kuvan aulasta (ja näistä heinistä) tästä yltä. Vaikka kasveja en tunnekaan, niin melko kivan ilmeen ne loivat sisääntuloaulaan. Meidät ohjataan toisen salin perälle kivaan ikkunapöytään ja kohta pöytään istahtaa myös ravintolan viehättävä emäntä Kirstin. Ajattelen, että onpa mukavaa, kun omistajalla on aikaa tulla meitä tervehtimään. Tässä olin väärässä, hän ei tullut meitä vain pikaisesti tervehtimään, vaan istui sitkeästi pöydässä koko illallisen ajan ja johdatti meitä ravintolan ja keittiön filosofiaan ja kertoi taustoja ravintolasta ja sen perustamisesta. Molemmat omistajat ovat työskennelleet Lontoossa huipputason perulaisessa ravintolassa ja sieltä takaisin Viroon kotiuduttuaan he halusivat tarjota vastaavaa ruokaa myös Virolaisille. Ravintola onkin toimiva yhdistelmä pitkälti lähiruokaan ja hyviin raaka-aineisiin perustuvaa virolaisen ja perulaisen keittiön sekoitusta.

Kuten yleensäkin, haluan ravintolan päättävän, mitä siellä kannattaa juuri sinä iltana syödä. Tällä kertaa siihen tarjoutui erityisen hyvä tilaisuus, kun itse ravintoloitsija oli pöydässä suosittelemassa ruokia. Alkuruoaksi otimme useampaa sorttia jaettavaksi ja saimme pöytään mm. seuraavat annokset jaettavaksi: Crispy pork belly, Pulpo, Tartar, kampasimpukkaa. Kaikki alkuruoat olivat todella hyviä ja kun niitä oli melko monta ja meitä oli vain kolme syömässä ja lisäksi ravintoloitsija maistoi muutaman suupalan, niin alkupalojen jälkeen alkoi olla jo melko kylläinen olo.

Oma suosikkiannokseni oli mustekala. Olen viime aikoina tykästynyt kovasti pulpoon. Pitkään minua vaivasivat mustekalasta aikanaan jääneet mielikuvat sitkeänä ja melko mauttomana ruokana, jonka takia tätä herkkua tuli syötyä harvoin. Kuitenkin hyvin tehty pulpo on kaikkea muuta kuin mauton ja sitkeä ja siksi pulpoa tulee nykyään syötyä lähes poikkeuksetta, jos sitä ravintolan listalta löytyy. Myös Musitassa pulpon valmistaminen oli onnistunut loistavasti ja annos toimi kokonaisuutena todella hyvin. Muun seurueen suosikkiannokseksi nousi rapea possunvatsa, joka onkin yksi ravintolan suosituimmista annoksista ja oli sellainen jo Musitan edeltäjän, Musun aikoina.

Alkuruokia oli aika monta ja ne olivat niin herkullisia, että kaikki oli pakko syödä viimeiseen suupalaan asti. Varsinaisesti nälkä ei enää siinä vaiheessa siis vaivannut, kun pöytään tuli pääruoaksi tilaamani karitsan kare. Kare oli tomaattikastikkeessa ja kuten kuvasta näkyy, oli kypsyys täydellinen. Ongelma oli, että alkuruokia oli paljon ja pääruoka-annos oli reilun kokoinen, joten hieman oli vaikeuksia saada se mahtumaan, herkullisuudesta huolimatta. Pääruokavalintamme olivat hyvin lihaisat, sillä seuralaisilla oli nautaa ja possua. Muidenkin annokset olivat palautteen mukaan hyvin onnistuneita.

Illallisen aikana tuli keskusteltua myös Viron historiasta. Lihapatojen äärellä tuli puheeksi myös, että eipä siitä ole kovin pitkä aika, kun Virossa oli vielä ruokakortit käytössä ja eipä niilläkään kovin usein onnistunut mitään saamaan. Tai onhan siitä hetki vierähtänyt, mutta kahdella seurueemme kolmesta paikallisesta nämä ajat olivat vielä muistissa ja etenkin nuorempi heistä, ei ole edes varhaiskeski-ikää vielä saavuttanut.
Keskustelun lomassa ehti vatsakin hieman painua, ei kuitenkaan tarpeeksi, että olisimme jaksaneet jälkiruokia enää nauttia. Ravintoloitsija ehdottikin meille ruoansulatusta edistämään digestiiviksi Piscoa. Jo ravintolaan saapuessamme olimme nauttineet pisco sour -alkudrinkit ja nyt ateria oli hyvä myös lopettaa piscoon. Vieraiden alkoholien saloihin syvemmin perehtymättömille kerrottakoon, että pisco on perulainen kirkas brandy ja toimi oikein hyvin sekä sour-drinkissä, että digestiivinä.

Pois lähtiessämme katsoimme vielä aulan toisella puolella sijaitsevan ravintolasalin. Sen vierestä löytyi Kirstinin jo aiemmin mainitsema isohko lasten leikkihuone. Mielestäni tämä oli nerokas idea; ravintola on jaettu kahteen erilliseen saliin ja toisen vieressä on leikkihuone. Näin lasten kanssa tulevat voidaan sijoittaa leikkihuoneen puoleiseen saliin ja rauhaa kaipaavat toiseen. Kolmen pienen lapsen isänä osaan arvostaa moista ratkaisua. Juttelimmekin aiheesta Kirstinin kanssa, jolla myös oli pari lasta ja ihmettelimme, miksi paremmissa ravintoloissa on hyvin harvoin lapsille ohjelmaa. Suomessa ainakin lasten leikkihuoneita löytyy lähes poikkeuksetta ainoastaan ketjuravintoloista tai vastaavista, jotka eivät minua kauheasti houkuttele, kun kulinaristisia elämyksiä olen hakemassa.

Jos onnenpyörä vielä pyörisi, niin voisin ostaa Janne Porkalta pari vokaalia virolaiselle Schlössle-hotellille ja ravintolalle. Paljon muuta se ei kyllä tarvitsekaan, sen verran tasokas hotelli on kyseessä. TableOnline on toiminut Virossa jo vuodesta 2012 ja palvelusta löytyy jo yli 80 ravintolaa, joista pieni osa toimii hotellien yhteydessä. Yksi näistä on Schlössle, joka on yksi Tallinnan parhaista hotelleista ja ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen mesta.

Usein yksi ikävimpiä vaiheita hotellivierailuissa on sisäänkirjautuminen. Joskus ahtaalla tiskillä saattaa olla valtavasti sakkia täyttämässä lomakkeita, joita yksi virkailija koittaa parhaansa mukaan kirjailla sisään. Schlösslessä tämä oli hoidettu vähän tyylikkäämmin. Minut ohjattiin istumaan vastaanottoaulan mukavalle sohvalle, jossa siemailin talon tarjoamaa proseccoa täytellen kirjautumislomaketta. Samalla respan tyttö tuli kertomaan hotellin tavoista ja myös yleisesti hieman hotellin historiasta. Tämä oli hienoa!

Schlössle on pieni hotelli ja siellä on vain parikymmentä huonetta. Minun huone oli hintahaitarin alkupäästä, Classic double nimeltään. Huone oli tosi kodikas ja intiimi, jossa oli noin puoli metriä paksu kokolattiamatto. Hintaan myös kuuluivat minibaarin alkoholittomat virvokkeet. Ennen dinneriä joutui vielä vähän aikaa tekemään töitä, jolloin tuli myös hotellin wifi testattua ja hyväksi havaittua.

Dinneri Schlösslesta oli buukattu klo 19 alkavaksi. Ravintola sijaitsee hotellin alakerrassa, jossa voi aistia historian havinaa. Tallinna oli jo 1200-luvulla paikka, jossa oli start-up kielellä sanottuna hyvää pöhinää, kun hansaherrat kävivät kauppaa erinäisillä tärkeillä artikkeleilla. Talon rakennusaika ei käsittääkseni ole tarkalleen tiedossa, mutta ilmeisesti osa nykyisistä rakenteista on lähtöisin aina tuolta 1200 - 1300 -luvulta. Kovin moderni pytinki ei siis ole kyseessä. Taloa on rakennettu useammassa vaiheessa, mutta nykymuodossaan sen sanotaan edustavan barokki-goottilaisuutta. Omat taidehistorian opinnot ovat sen verran ruosteessa, että en lähde tuota kommentoimaan, mutta sen voin kertoa, että todella tunnelmalliset puitteet vanha kivitalo suurine holvikaarineen loi illalliselle.

Odottaessa paikallisia kollegoita dinnerille nautin aperitiiviksi gt:n ja iloni oli suuri, kun Hendricks oli ensimmäinen brändi, mitä tarjoilija minulle suositteli. Tarjous, josta en voinut kieltäytyä.

Pian myös kollegat saapuivat paikalle ja pääsimme tutkimaan ravintolan ruokalistaa. Lista näytti oikein hyvältä ja pituudeltaan se oli keskitasoa. Usein hotellien ravintoloiden listat ovat pituudeltaan pari kilometriä, kun kaikkia vieraita on pakko miellyttää. Tässä tapauksessa ei oltu sorruttu liian pitkään listaan, vaan kyseessä oli hyvin tasapainoiselta vaikutta kokonaisuus. Tälläkään kertaa en kuitenkaan vaivautunut itse tekemään valintoja vaan ulkoistin ne keittiön vastuulle ja kerroin että tuovat mitä sopivaksi ja hyväksi näkevät. Koska ravintolassa ei ollut valmiita menuja olemassa, niin tämä ei ollut selvästi kovin yleinen taktiikka ravintolassa ja tarjoilija yllättyi osoittamastani luottamuksesta. Nopeasti hän kuitenkin kokosi itsensä ja otti haasteen vastaan. Muutenkin meidän tarjoilija ansaitsee lämpimät kehut. Oli kuulemma aloittanut vasta jonkin aikaa sitten ravintolassa ja ei osannut vastata joihinkin kysymyksiimme, kuten mm. siihen, että mistä tämä hotellin vokaaleja kaipaava nimi tulee. Selvitti kuitenkin vastaukset nopeasti ja muutenkin oli todella iloinen koko illan ajan luoden dinnerille lämpimän tunnelman. Niin, ja hotellin nimi kuulemma tulee saksan kielen sanasta ja tarkoittaa pientä linnaa.

Ensin saimme eteemme kokin tervehdyksen, joka oli loistava aloitus ja kunnioitti sesonkia hienosti. Kyseessä oli omena, joka oli täytetty punajuurivuohenjuustokeitolla. Tervehdyksen jälkeen kaadettiin alkuruoan viini, joka oli Marlboroghin Sauvignon Blancia Uudesta Seelannista. Viini jo toi epäilyksen, että voisi olla mereneläviä tulossa ja niin keittiöstä eteemme kannettiinkin seafood platter, jossa oli kampasimpukkaa, tiger prawnia, simpukoita ja savustettua lohta sieni ja yrttiliemessä. Raaka-aineet olivat kaikki tuoreita ja ensiluokkaisia. Annos oli melko kookas alkuruoaksi, mutta niin herkullinen, että sitä en väittäisi suureksi ongelmaksi.

Pääruoalle kaadettiin Espanjasta Riojan alueelta Berberanan Gran Reserva 2007 vuosikertaa, joka oli oivallinen valinta pääruoaksi tarjoillun hiillostetun naudanpihvin kanssa. Annoksen omina lisukkeina oli marinoituja hillosipuleita ja mustaherukkakastiketta. Lisäksi lisukkeena tuli perunoita parissa eri muodossa ja uunissa paahdettuja kasviksia. Pihvin pinta oli todellakin hiillostettu hyvin tummaksi ja sen alta paljastui mukavan rosé pihvi. Hillosipulit ja mustaherukkakastike tarjosivat molemmat annokseen hapokkuutta; mielestäni ehkä jopa hieman liikaa vieden huomiota hyvältä lihalta.

Tarjoilijat muistivat ilahduttavasti pian jokaisen ruoan tulon jälkeen käydä kyselemässä onko kaikki kunnossa ja, mikä tärkeintä, täyttää nopsasti hupenevaa viinilasiani. Sanoinko jo, että pihvi sopi loistavasti viinin kanssa yhteen?

Jälkiruokana saimme kaikkia kolmea listalta löytyvää jälkiruokaa jaettavaksi. Meistä kukaan ei ole kovin suuri jälkiruokaviinien ystävä ja siksi päätimme jatkaa ystävystymistä meille ennestään tuntemattoman Berberanan kanssa. Paras jälkiruoka oli talon itsetekemät jäätelöt, joista suosikkini oli mango. Keittiön oma valkosuklaa oli todella hyvää, mutta omaan makuun jopa liian makeaa, tai ainakaan sitä ei voinut syödä teelusikallista enempää. Näin minulle tosin käy makeiden jälkiruokien kohdalla usein ja siksipä päätin ottaa jälkiruoaksi vielä Hendricks gt:n. Tai itseasiassa kaksi jos tarkkoja ollaan.

Aamulla edellisiltana nautitut gt:t ja Berberana häivähtelivät vielä ohimoilla ja siksi oli syytä suunnata nopeasti aamupalalle. Schlösslen aamupala tarjoillaan sisääntulokerroksen bistrossa. Ruokailla voi myös tunnelmallisella sisäpihalla. Nyt tosin syksy oli päässyt jo niskanpäälle siinä määrin, että päätin pysyä sisätiloissa.

Aamupalapöytä näytti selvästi keskivertohotelliaamiaista laadukkaammalta. Uudelle tasolle se kuitenkin nousi, kun tarjoilija toi listan keittiöstä tilattavista annoksista ja huomasin listalla Eggs benedictin. Tämä aamupalojen mersu, joka oli muuten täydellisesti valmistettu, oli juuri oikea lääke, yhdessä vahvan, juuri jauhetun kahvin ja tuorepuristetun tuoremehun kanssa, nujertamaan vielä viipyilevät häivähdykset ohimoltani.

Oli aika suunnata kohti Tallinnan D-terminaalia. Laivamatkalla oli aikaa tehdä pientä yhteenvetoa reissusta. Ja en nyt siis puhu tylsistä työasioista vaan hotellista ja sen tarjoiluista. Hotelli sijaitsi Vanhankaupungin ytimessä lähellä Raatihuoneen toria. Sijainti oli siis keskeinen ja hotelli itsessään oli todella miellyttävä. Erityisen hyvää hotellissa oli intiimiys ja henkilökohtainen palvelu, johon isoissa loistohotelleissa ei usein päästä. Check in oli paras mitä olen kokenut ja aamupalakaan ei tästä kauaksi jää. Keskiajalta peräisin oleva kellari Schlössle ravintolassa loi mielettömät puitteet holvikaarineen dinnerille eikä ruoatkaan paljon tästä jääneet jälkeen tarjoilun ollessa koko ajan erinomaista. Yhteenvetona voin siis antaa vahvan suosituksen Schlössle hotellille ja ravintolalle!

- Ville / TableOnline.fi

Ravintola Schlössle lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/schlossle

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Hermitage Restaurant sijaitsee St. Petersbourg Hotellin yhteydessä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Sijainti ei voisi olla parempi, hotelli & ravintola on yhden korttelin pässä raatihuoneen aukiosta, matkaa kertyy kävellen alle kaksisataa metriä.

Saavuin Tallinnaan aamulla ystävänpäivän aattona. Reissun päämääränä oli hemmotteluloma ilman kylpyläloikoilua, toisin sanoen jonkinlaisesta makumatkasta oli kyse. Kahden päivän aikana tuli käytyä läpi neljä ruokailua, yksi niistä oli kuuden ruokalajin illallinen Hermitagessa.

Yöpyminen hoitui upeassa St. Petersbourg hotellissa Deluxe Roomissa. St. Petersbourg on pieni, vain 27-huoneen, boutique-hotelli. Vuosina 2013-2014 varovasti entisöity hotelli on vanhin Virossa jatkuvasti toiminnassa ollut hotelli, ikää on kertynyt tänä vuonna 166 vuotta. Pienessä hotellissa ei tunnelmaa ja tyylikkyytä puutu, sistusta, värit, materiaalit, huonekorkeus, huoneiden määrä, kaikki jotenkin natsaa omaan makuun. Sytyn huomattavasti enemmän tämän tyyppisestä intiimistä hotellista, josta on mukava näkymä Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmallisille kaduille, kuin pilvenpiirtäjätyyppisistä moderneista komplekseista. Yö hotellissa pyörii realistisesti 160-200 euron hujakoilla, hinta ei ole laatuun, sijaintiin ja kokemukseen nähden paha ja esimerkiksi kokemani Deluxe Room oli kaikenkaikkiaan upea! Myönnän valitsevani 50-70€/yö hotellin, jos olen useamman päivän vaikka työmatkalla, tällöin hotellissa säilytetään kamoja ja nukutaan, ei muuta. Vähänkin paremmasta hotellista pitää maksaa joka tapauksessa Tallinnassa toistasataa euroa, toisaalta kokemus on kaukana St. Petersbourgin tasosta ja tunnelmasta.

Tapasin ennen illan ruokailua ravintolapäällikkö Meelis Vilin kanssa. Keskustelimme hotellin historiasta ja Hermitagen konseptista sekä arvoista "Hermitage on moderni venäläinen ravintola, kuitenkin palveluun on satsattu perinteisellä venäläisellä otteella. Asiakaspalvelu on huolehtivaa sekä siihen on panostetaan täysillä" Meelis avaa.

Asiakaspalvelun huomaa heti hotelliin astuessa. Kaikki ylimääräinen jää, sisään tuleva asiakas on huomioitava. Omatoimiselle suomalaiselle tälläinen on aika tuntematonta. En missään nimessä tarvitse ketään kantamaan laukkujani tai asettelemaan lautasliinaa syliini. Minut sekä tarpeeni huomioidaan joka käänteessä, tämä on ihan mukava huomata ja onkin mukavaa vaihtelua, henkilökunta vaikuttaa olevan kiinnostunut minusta.

"Sama ruoka ei välttämättä miellytä kaikkia, se on hyväksyttävä. Huomioivalla palvelulla pystytään kumminkin paikkaamaan niin monia asioita, jolloin kokemuksesta jää hyvä mieli, se on tärkeintä" Meelis täydentää. Tykkään tästä asenteesta. Kaikki tekevät (toivottavasti) aina parhaansa, mutta on lapsellista väittää tekevänsä parasta sitä ja herkullisinta tätä. Ruokailevat asiakkaat päättävät mikä on heidän mielestä sillä hetkellä hyvää ja mikä ei. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiä ja asiakas, joka ei vaan jostain syystä tykkää kalasta, ei kiinnostu miten onnistuneesti läheltä pyydetty siika on sokerisuolauttu. Onneksi toisaalta tämän tyyppiset asiakkaat eivät syö yllätysmenuja tai käy ravintoloissa, joissa ei ole jokaisen annoksen yhteydessä ranskiksia, kermakastiketta sekä paistettua kananmunaa lihan päällä.

Illallistimme ystävänpäivän aattone Hermitagessa nauttien kuuden ruokalajin maistelumenun viineineen. Baaritsikin läheisyydestä muuten löytyy kaksi korokkeella sijaitsevaa intiimiä pöytää jotka ovat eristetty muusta salista pylväällä sekä pienellä lasiseinällä, suosittelen! Menu viineineen kustantaa vain 67 euroa!

Tarjoilu lähti liikkeelle erittäin sujuvasti. Huolenpito on erinomaista, tarjoilija seuraa jatkuvasti juoma sekä ruokatilannetta, asiakas ei joudu huhuilemaan ympärilleen veden, leivän tai lisäkaadon perään. Tarjoilussa huokuu perinteisempi venäläinen tyyli. Suomessa tähän ei ole totuttu ja kuten aikaisemminkin mainitsin, joitain tälläinen huolenpito voi jopa häiritä.

Pöytään tuodaan leivät sekä kaato Moëtin Rosesamppanjaa. Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin suolattua sekä marinoitua silliä perunalla, olut-, mustaleipäsipillä sekä erittäin hyvin annokseen istuneella sinapilla, aijai. Aloin heti kaipaamaan kesän uusia perunoita sekä silliä. Moët Rose meni hyvin rasvaisen sillin kanssa. Annos oli sopivan pelkistetty, makuyhdisteliä lautaselta löytyi juuri sopivasti, ihastuin.

Joku on laverrellut Hermitagen henkilökunnalle tykkääväni kalasta, varsinkin kylmissäalkuruoissa! Kevyesti savustettu lohi oli erinomaista, argentinalainen raikkaan hapokas Salentein Chardonnay istui pitkällä jälkimaullaan annokseen kuin tuoppi öykkäröivän suomalaisen viroturistin kouraan. Haarukallinen lohta, etikoitua sipulia sekä tilliöljyä sai hymyn korviin, kyllä kyllä nyt suunta on oikea. "Keksikulhosta" haarukoitu hollandaise sekä etikoitu punajuuri oli yksinään hyvää, en viitsinyt sekoittaa näitä kahta annoksen osiota keskenään. Mahtisuoritus!

Kampasimpukka saa pisteitä jo pelkästään esillepanosta. Tyypillinen Chablis on hedelmäinen, hieman hapokas ja sopii erinimaisesti merenelävien kylkeen. Etikoitu sipuli sekä mustekalan musteella tehty pensselinsivallus nosti annoksen erinomaiseksi, muuten se olisi jäänyt hyvän tasolle. Kampasimpukka oli erinomaista vaikkei siinä ollut sille tyypillistä paistopintaa. Voinmaku oli mahtava, tämä vielä vahvisti Chabliksen sopivuutta.

Tähän mennessä annokset ovat olleet juuri sopivan kokoisia, vaikkakin kasviksiin ja lisukkeisiin ei ole panostettu yhtä tunteella kuin pääraaka-aineeseen, joka tuntuu olevan venäläiselle keittiölle tyypillistä. Aina tulee olla joku kala, merenelävä, ankka tai muu vastaava päätähtenä. Onko kasviksilla hifistely kenties köyhyyden merkki venäläisessä kulttuurissa?

Maa-artisokkakeitto tuodaan kahdessa osassa. Ensin esitellään lautaselta löytyvää kampasimpukkaa sekä tikeerirapua, tämän jälkeen itse keitto astuu kuvioon. Annoksen kanssa tarjoiltu Uusi-Seelantilaisen Marlboroughin alueen Sauvignon Blanc sopi samettisen maa-artisokkakeiton kanssa mainiosti. Keitto olisi mennyt minulle sellaisenaan, maut sekä rakenne oli kohdallaan, kumminkin tässä kohtaa tuli ruoan osalta illallisen ehkä ainoa huti: tiikerirapu oli saanut hieman hiiltyneen paistopinnan joka tappoi viinin sekä sotki keiton makuja, uskon ettei tämä ollut tarkoituksena.

Pannulla rehellisesti voilla paistettu turska oli erinomaista sekä paistopinta rapea. Kuiva ja hapokas Ranskan Mercureyn alueelta napattu Chardonnay oli hyvää tasapainoa rasvaiselle sekä tuhdille turkalle. Hernepyree oli oivallinen sekä timjami-sitruunaruohokastike toi itsessään jo pientä hapokkuutta turksalle ilman viiniäkin. Kokonaisuus erinomainen joskin alkuruoat sekä niiden viinit hieman jyräävät tämän annoksen mieleenpainumattomien joukkoon.

Laskin tässä vaiheessa annosten määrää ja olin erinomaisen tyytyväinen ettei jälkiruokia ole kuin yksi.

Loppu häämöttää, jäännitys tiivistyy. Château Vartelyn Ice Wine Riesling on uusi ja hieno tuttavuus. Jääviinin rypäleet kerätään, kyllä arvasit oikein, jäätyneinä. Yhdestä rypäleestä saadaan vähemmän mehua, se on kuitenkin hieman makeampaa, tästä syystä jääviinit lukeutuvat jälkiruokaviineiksi, Saksassa näitä kutsutaan nimellä eiswein. Château Vartelyn jääviini-riesling oli ehdottomasti illan mieleenpainuvin viini eikä ollut jälkiruokaviiniksi missään nimessä liian makeaa. En yhtään osaa odottaa mitä pöytään tuodaan.

Hetken päästä tarjoilija saapuu pöydään kahden lautasen kanssa joiden päällä lepää lasikulho, innostuin koska jälkkäri ei tule olemaan ainakaan kauhean raskas. Juustokakku à la Hermitage on mielenkiintoinen ja jopa parempaa kuin olisin kuvitellut. Hieman kitkerää suklaarouhetta, kuohkeaa juustokreemiä sekä raikkaita marjoja. Jälkiruoassa on vähän samaa fiilistä kuin Mixin Valkosuklaa-samppanjakreemissä, tykkään! Hermitagen jälkiruokaa oli sopivan vähän ja nousi tähän iltaan asti parhaaksi hetkeen maistamistani jälkiruosta. Jääviini nosti jälkiruoan tasoa vielä astetta ylemmäksi.

Ensimmäisen sekä toisen kerroksen välistä rappusten tasaanteelta löytyy muuten kaksi Eero Aarnion Kuplatuolia, hauskaa!

Hermitage on viihtyisä sekä tunnelma erinomainen. Tarjoilu idealtaan toimiva, välillä pientä pelisilmän hiomista kaivattaisiin. Palvelu karkasi omaan makuun välillä karvan verran ylihuolehtivaisen puolelle, nämä seikat ovat toisaalta myös kulttuurieroja. Annosten esittely on suoraviivaisen ymmärrettävää, viineistä kerrotiin sopivasti. Tykkäsin kuinka itse viinin esittelyn jälkeen paljasteltiin minkälaisia makuja seuraavasta annoksesta löytyy eli miksi juuri kyseinen viini pariutettiin annokseen. Palvelussa oli myös mahtava yksityiskohta, jokaista ruokalajia varten (poislukien tietysti jälkkäri) tarjoilija tuli parin ensimmäisen suupalan aikana kysymään pippurin tarvetta ison pippurimyllyn kanssa, tähän en ole törmännyt hetkeen, ihanan vanhanaikaista.

Viinit olivat joiltain osin erittäin mielenkiintoisia, mieleen jäi ehdottomasti Château Vartelyn Ice Wine Riesling. Tarjoilulämpötilat olivat erinomaisia sekä jokainen viini maistatettiin erikseen, tästä perinteisestä tarjoilumetodista plussaa. Suomessa välillä kohtuullisen tasokkaissakin paikoissa lipsutaan näistä asioista, varsinkin viinin tarjoilulämpötiloista. Ainoa huomautus viineihin liittyen liittyy myös tarjoiluun. Viimeistelty annos lähti pöydästä nopeasti, uutta viiniä oltiin sitten tuomassa melkein samaan hengenvetoon. Pieni maiskuttelutauko annosten sekä viinien välillä tekisi terää.

Annokset olivat merenelävien karnevaalia, joka ei välttämättä ole huono asia, rakastan kalaa sekä valkoviinejä. Hermitage löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta, eikä ihme varsinkin kun otetaan pavelun taso huomioon. Ruoan osalta jäin kaipaamaan vähän yllätyksellisyyttä tai kokeilunhaluisuutta, toisaalta nyt ei ole kyseessä turhan moderni- tai mikään fuusiokeittiö. Suomen ravintoloissa olen tottunut pääraaka-aineen lisäksi vähintäänkin samanlaista tai jopa suurempaa intoa lisukkeiden osalta. Tallinnassa pääraaka-aineen esilletuontiin keskitytään joskus niin paljon, että muu tuntuu hieman unohtuvan.

Hermitage on hintatasoltaan Tallinna keskitasoa kalliimpaa, kuitenkin Suomen hintatason alapuolella. Parhaan hinta-laatusuhteen antaa nimenomaan maistelumenu viineineen. Kuusi annosta sekä kuusi kaatoa yhteensä 67€, ei huono. Koko illalliseen hujahti aperitiiveineen noin puolitoista tuntia, liian tiuha tahti. Maistelumenuja nauttiessa tykkään annosten välissä juoda rauhassa viinin loppuun sekä vähän keskustella äskeisistä makunautinnoista, toki tämä riippuu kuinka pieniä annokset ovat ja varsinkin tuleeko joka annoksen kanssa uusi viini. Tästä syystä palvelu oli makuuni vähän liian huolehtivaa, rauhallisemmalla tahdilla olisin antanut tarjoilulle täyden kympin. Tämä seikka tulisi ottaa tarkemmin huomioon varsinkin jos ruokalija yöpyy hotellissa. Yleensä illallisen jälkeen seuraava etappi on hotellihuone, sinne ei välttämättä ole järkyttävä kiire... tai toisaalta sitten on.

- Kimi / TableOnline

Hermitage Restaurant lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/hermitage

Hermitage (St. Petersbourg Hotel) - Rataskaevu 7, Tallinn.
6-ruokalajin maistelumenu 47€ (viineillä 67€)
Alkupalat 7-17€
Pääruoat 16-26€
Jälkiruoat 6-8€

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.