Hermitage Restaurant sijaitsee St. Petersbourg Hotellin yhteydessä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Sijainti ei voisi olla parempi, hotelli & ravintola on yhden korttelin pässä raatihuoneen aukiosta, matkaa kertyy kävellen alle kaksisataa metriä.
Saavuin Tallinnaan aamulla ystävänpäivän aattona. Reissun päämääränä oli hemmotteluloma ilman kylpyläloikoilua, toisin sanoen jonkinlaisesta makumatkasta oli kyse. Kahden päivän aikana tuli käytyä läpi neljä ruokailua, yksi niistä oli kuuden ruokalajin illallinen Hermitagessa.
Yöpyminen hoitui upeassa St. Petersbourg hotellissa Deluxe Roomissa. St. Petersbourg on pieni, vain 27-huoneen, boutique-hotelli. Vuosina 2013-2014 varovasti entisöity hotelli on vanhin Virossa jatkuvasti toiminnassa ollut hotelli, ikää on kertynyt tänä vuonna 166 vuotta. Pienessä hotellissa ei tunnelmaa ja tyylikkyytä puutu, sistusta, värit, materiaalit, huonekorkeus, huoneiden määrä, kaikki jotenkin natsaa omaan makuun. Sytyn huomattavasti enemmän tämän tyyppisestä intiimistä hotellista, josta on mukava näkymä Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmallisille kaduille, kuin pilvenpiirtäjätyyppisistä moderneista komplekseista. Yö hotellissa pyörii realistisesti 160-200 euron hujakoilla, hinta ei ole laatuun, sijaintiin ja kokemukseen nähden paha ja esimerkiksi kokemani Deluxe Room oli kaikenkaikkiaan upea! Myönnän valitsevani 50-70€/yö hotellin, jos olen useamman päivän vaikka työmatkalla, tällöin hotellissa säilytetään kamoja ja nukutaan, ei muuta. Vähänkin paremmasta hotellista pitää maksaa joka tapauksessa Tallinnassa toistasataa euroa, toisaalta kokemus on kaukana St. Petersbourgin tasosta ja tunnelmasta.
Tapasin ennen illan ruokailua ravintolapäällikkö Meelis Vilin kanssa. Keskustelimme hotellin historiasta ja Hermitagen konseptista sekä arvoista "Hermitage on moderni venäläinen ravintola, kuitenkin palveluun on satsattu perinteisellä venäläisellä otteella. Asiakaspalvelu on huolehtivaa sekä siihen on panostetaan täysillä" Meelis avaa.
Asiakaspalvelun huomaa heti hotelliin astuessa. Kaikki ylimääräinen jää, sisään tuleva asiakas on huomioitava. Omatoimiselle suomalaiselle tälläinen on aika tuntematonta. En missään nimessä tarvitse ketään kantamaan laukkujani tai asettelemaan lautasliinaa syliini. Minut sekä tarpeeni huomioidaan joka käänteessä, tämä on ihan mukava huomata ja onkin mukavaa vaihtelua, henkilökunta vaikuttaa olevan kiinnostunut minusta.
"Sama ruoka ei välttämättä miellytä kaikkia, se on hyväksyttävä. Huomioivalla palvelulla pystytään kumminkin paikkaamaan niin monia asioita, jolloin kokemuksesta jää hyvä mieli, se on tärkeintä" Meelis täydentää. Tykkään tästä asenteesta. Kaikki tekevät (toivottavasti) aina parhaansa, mutta on lapsellista väittää tekevänsä parasta sitä ja herkullisinta tätä. Ruokailevat asiakkaat päättävät mikä on heidän mielestä sillä hetkellä hyvää ja mikä ei. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiä ja asiakas, joka ei vaan jostain syystä tykkää kalasta, ei kiinnostu miten onnistuneesti läheltä pyydetty siika on sokerisuolauttu. Onneksi toisaalta tämän tyyppiset asiakkaat eivät syö yllätysmenuja tai käy ravintoloissa, joissa ei ole jokaisen annoksen yhteydessä ranskiksia, kermakastiketta sekä paistettua kananmunaa lihan päällä.
Illallistimme ystävänpäivän aattone Hermitagessa nauttien kuuden ruokalajin maistelumenun viineineen. Baaritsikin läheisyydestä muuten löytyy kaksi korokkeella sijaitsevaa intiimiä pöytää jotka ovat eristetty muusta salista pylväällä sekä pienellä lasiseinällä, suosittelen! Menu viineineen kustantaa vain 67 euroa!
Tarjoilu lähti liikkeelle erittäin sujuvasti. Huolenpito on erinomaista, tarjoilija seuraa jatkuvasti juoma sekä ruokatilannetta, asiakas ei joudu huhuilemaan ympärilleen veden, leivän tai lisäkaadon perään. Tarjoilussa huokuu perinteisempi venäläinen tyyli. Suomessa tähän ei ole totuttu ja kuten aikaisemminkin mainitsin, joitain tälläinen huolenpito voi jopa häiritä.
Pöytään tuodaan leivät sekä kaato Moëtin Rosesamppanjaa. Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin suolattua sekä marinoitua silliä perunalla, olut-, mustaleipäsipillä sekä erittäin hyvin annokseen istuneella sinapilla, aijai. Aloin heti kaipaamaan kesän uusia perunoita sekä silliä. Moët Rose meni hyvin rasvaisen sillin kanssa. Annos oli sopivan pelkistetty, makuyhdisteliä lautaselta löytyi juuri sopivasti, ihastuin.
Joku on laverrellut Hermitagen henkilökunnalle tykkääväni kalasta, varsinkin kylmissäalkuruoissa! Kevyesti savustettu lohi oli erinomaista, argentinalainen raikkaan hapokas Salentein Chardonnay istui pitkällä jälkimaullaan annokseen kuin tuoppi öykkäröivän suomalaisen viroturistin kouraan. Haarukallinen lohta, etikoitua sipulia sekä tilliöljyä sai hymyn korviin, kyllä kyllä nyt suunta on oikea. "Keksikulhosta" haarukoitu hollandaise sekä etikoitu punajuuri oli yksinään hyvää, en viitsinyt sekoittaa näitä kahta annoksen osiota keskenään. Mahtisuoritus!
Kampasimpukka saa pisteitä jo pelkästään esillepanosta. Tyypillinen Chablis on hedelmäinen, hieman hapokas ja sopii erinimaisesti merenelävien kylkeen. Etikoitu sipuli sekä mustekalan musteella tehty pensselinsivallus nosti annoksen erinomaiseksi, muuten se olisi jäänyt hyvän tasolle. Kampasimpukka oli erinomaista vaikkei siinä ollut sille tyypillistä paistopintaa. Voinmaku oli mahtava, tämä vielä vahvisti Chabliksen sopivuutta.
Tähän mennessä annokset ovat olleet juuri sopivan kokoisia, vaikkakin kasviksiin ja lisukkeisiin ei ole panostettu yhtä tunteella kuin pääraaka-aineeseen, joka tuntuu olevan venäläiselle keittiölle tyypillistä. Aina tulee olla joku kala, merenelävä, ankka tai muu vastaava päätähtenä. Onko kasviksilla hifistely kenties köyhyyden merkki venäläisessä kulttuurissa?
Maa-artisokkakeitto tuodaan kahdessa osassa. Ensin esitellään lautaselta löytyvää kampasimpukkaa sekä tikeerirapua, tämän jälkeen itse keitto astuu kuvioon. Annoksen kanssa tarjoiltu Uusi-Seelantilaisen Marlboroughin alueen Sauvignon Blanc sopi samettisen maa-artisokkakeiton kanssa mainiosti. Keitto olisi mennyt minulle sellaisenaan, maut sekä rakenne oli kohdallaan, kumminkin tässä kohtaa tuli ruoan osalta illallisen ehkä ainoa huti: tiikerirapu oli saanut hieman hiiltyneen paistopinnan joka tappoi viinin sekä sotki keiton makuja, uskon ettei tämä ollut tarkoituksena.
Pannulla rehellisesti voilla paistettu turska oli erinomaista sekä paistopinta rapea. Kuiva ja hapokas Ranskan Mercureyn alueelta napattu Chardonnay oli hyvää tasapainoa rasvaiselle sekä tuhdille turkalle. Hernepyree oli oivallinen sekä timjami-sitruunaruohokastike toi itsessään jo pientä hapokkuutta turksalle ilman viiniäkin. Kokonaisuus erinomainen joskin alkuruoat sekä niiden viinit hieman jyräävät tämän annoksen mieleenpainumattomien joukkoon.
Laskin tässä vaiheessa annosten määrää ja olin erinomaisen tyytyväinen ettei jälkiruokia ole kuin yksi.
Loppu häämöttää, jäännitys tiivistyy. Château Vartelyn Ice Wine Riesling on uusi ja hieno tuttavuus. Jääviinin rypäleet kerätään, kyllä arvasit oikein, jäätyneinä. Yhdestä rypäleestä saadaan vähemmän mehua, se on kuitenkin hieman makeampaa, tästä syystä jääviinit lukeutuvat jälkiruokaviineiksi, Saksassa näitä kutsutaan nimellä eiswein. Château Vartelyn jääviini-riesling oli ehdottomasti illan mieleenpainuvin viini eikä ollut jälkiruokaviiniksi missään nimessä liian makeaa. En yhtään osaa odottaa mitä pöytään tuodaan.
Hetken päästä tarjoilija saapuu pöydään kahden lautasen kanssa joiden päällä lepää lasikulho, innostuin koska jälkkäri ei tule olemaan ainakaan kauhean raskas. Juustokakku à la Hermitage on mielenkiintoinen ja jopa parempaa kuin olisin kuvitellut. Hieman kitkerää suklaarouhetta, kuohkeaa juustokreemiä sekä raikkaita marjoja. Jälkiruoassa on vähän samaa fiilistä kuin Mixin Valkosuklaa-samppanjakreemissä, tykkään! Hermitagen jälkiruokaa oli sopivan vähän ja nousi tähän iltaan asti parhaaksi hetkeen maistamistani jälkiruosta. Jääviini nosti jälkiruoan tasoa vielä astetta ylemmäksi.
Ensimmäisen sekä toisen kerroksen välistä rappusten tasaanteelta löytyy muuten kaksi Eero Aarnion Kuplatuolia, hauskaa!
Hermitage on viihtyisä sekä tunnelma erinomainen. Tarjoilu idealtaan toimiva, välillä pientä pelisilmän hiomista kaivattaisiin. Palvelu karkasi omaan makuun välillä karvan verran ylihuolehtivaisen puolelle, nämä seikat ovat toisaalta myös kulttuurieroja. Annosten esittely on suoraviivaisen ymmärrettävää, viineistä kerrotiin sopivasti. Tykkäsin kuinka itse viinin esittelyn jälkeen paljasteltiin minkälaisia makuja seuraavasta annoksesta löytyy eli miksi juuri kyseinen viini pariutettiin annokseen. Palvelussa oli myös mahtava yksityiskohta, jokaista ruokalajia varten (poislukien tietysti jälkkäri) tarjoilija tuli parin ensimmäisen suupalan aikana kysymään pippurin tarvetta ison pippurimyllyn kanssa, tähän en ole törmännyt hetkeen, ihanan vanhanaikaista.
Viinit olivat joiltain osin erittäin mielenkiintoisia, mieleen jäi ehdottomasti Château Vartelyn Ice Wine Riesling. Tarjoilulämpötilat olivat erinomaisia sekä jokainen viini maistatettiin erikseen, tästä perinteisestä tarjoilumetodista plussaa. Suomessa välillä kohtuullisen tasokkaissakin paikoissa lipsutaan näistä asioista, varsinkin viinin tarjoilulämpötiloista. Ainoa huomautus viineihin liittyen liittyy myös tarjoiluun. Viimeistelty annos lähti pöydästä nopeasti, uutta viiniä oltiin sitten tuomassa melkein samaan hengenvetoon. Pieni maiskuttelutauko annosten sekä viinien välillä tekisi terää.
Annokset olivat merenelävien karnevaalia, joka ei välttämättä ole huono asia, rakastan kalaa sekä valkoviinejä. Hermitage löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta, eikä ihme varsinkin kun otetaan pavelun taso huomioon. Ruoan osalta jäin kaipaamaan vähän yllätyksellisyyttä tai kokeilunhaluisuutta, toisaalta nyt ei ole kyseessä turhan moderni- tai mikään fuusiokeittiö. Suomen ravintoloissa olen tottunut pääraaka-aineen lisäksi vähintäänkin samanlaista tai jopa suurempaa intoa lisukkeiden osalta. Tallinnassa pääraaka-aineen esilletuontiin keskitytään joskus niin paljon, että muu tuntuu hieman unohtuvan.
Hermitage on hintatasoltaan Tallinna keskitasoa kalliimpaa, kuitenkin Suomen hintatason alapuolella. Parhaan hinta-laatusuhteen antaa nimenomaan maistelumenu viineineen. Kuusi annosta sekä kuusi kaatoa yhteensä 67€, ei huono. Koko illalliseen hujahti aperitiiveineen noin puolitoista tuntia, liian tiuha tahti. Maistelumenuja nauttiessa tykkään annosten välissä juoda rauhassa viinin loppuun sekä vähän keskustella äskeisistä makunautinnoista, toki tämä riippuu kuinka pieniä annokset ovat ja varsinkin tuleeko joka annoksen kanssa uusi viini. Tästä syystä palvelu oli makuuni vähän liian huolehtivaa, rauhallisemmalla tahdilla olisin antanut tarjoilulle täyden kympin. Tämä seikka tulisi ottaa tarkemmin huomioon varsinkin jos ruokalija yöpyy hotellissa. Yleensä illallisen jälkeen seuraava etappi on hotellihuone, sinne ei välttämättä ole järkyttävä kiire... tai toisaalta sitten on.
- Kimi / TableOnline
Hermitage Restaurant lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/hermitage
Hermitage (St. Petersbourg Hotel) - Rataskaevu 7, Tallinn.
6-ruokalajin maistelumenu 47€ (viineillä 67€)
Alkupalat 7-17€
Pääruoat 16-26€
Jälkiruoat 6-8€
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
