TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on gastronomia.
Pikkubistro Kattila on toiminut Tampereella reilun kolmen vuoden ajan. Pikkuhiljaa se on noussut yhdeksi Tampereen suosituimmista ravintoloista ja siksi nääsvillen reissun yhteydessä oli jo korkea aika mennä tutustumaan Kattilaan. Kyseessä oli tiistai-ilta ja pienehkö ravintola oli vähän yli puolillaan väkeä kun saavuimme paikalle. Olin päivällä jo aiemmin käynyt morjestamassa paikan ravintolapäällikköä, koska hän ei kyseisenä iltana ollut vuorossa. Kyselin silloin vähän kuulumisia ja ravintolapäällikkö vahvisti jo tuossa aiemmin kertomani seikan, että hyvin on Kattilassa riittänyt asiakkaita. Etenkin kesällä lounaita meni kuulemma useita satoja päivässä ja oli Kattilassa kokeiltu 24/7 keittiövuorojakin kun elokuun puolessavälissä Tampereella oli Tamperrada 2017 pintxokilpailu. Kattilan pintxo, jossa oli Napue-ginillä graavattua lohta, sitruunakaviaaria ja karpalokreemiä lakritsilimpun päällä, voitti ylivoimaisesti yleisöäänestyksen parhaasta annoksesta. Näitä annoksia oli mennyt viiden päivän aikana yli 3000 kappaletta ja siksi oli jouduttu misaamaan välillä kolmessa vuorossa.
Muikkukukkoa!
Ravintola valitsi minulle alkuruoaksi muikkukukkoa punakaalisalaatin kanssa ja lisäksi mukana tuli pieni kannullinen kirkastettua voita. Täytyy sanoa, että annos oli melko yllättävä. Ravintolalla on jo nimessään sana bistro, jonka tyyliin tällainen ronski annos sopii hyvin. Itselläni odotukset paikasta olivat kuitenkin vähän lähempänä fine dining -ravintolaa ja siksi konstailematon muikkukukkoannos oli hieman yllättävä. Kukko oli kyllä todella hyvää. Reilu loraus kirkastettua voita kukon ja päälle ja a vot sanoisi savolainen. Kaverille tuotiin alkuruoaksi punajuurikeittoa mascarpone vaahdolla joka näytti maistuvan oikein hyvin. Muikkukukon kaverina minulle tarjoiltiin Rhônelaista Les Grandes Vignes -alkuviiniä. Natuviinit ovat viime aikoina alkaneet maistua minulle yhä enemmän ja tämäkään ei tehnyt poikkeusta ja sopi hyvin kukon pariksi.
Suussasulavaa potkaa!
Pääruokaa ennen minulle kaadettiin edelleen ranskalaista viiniä. Tällä kertaa kyseessä oli Mas Becha Barrique rouge 2015, joka on sekoitus Syrahista, Grenachesta ja Mourvedrestä. Kyseessä on hyvin täyteläinen ja runsas viini, joka antoi odottaa pääruoaksi jotain riistaa tai pihviä. Eteeni kuitenkin tuotiin porsaanpotka, jossa oli kyytipoikana karpalotuorejuustolla täytetty uuniperuna ja katajanmarjakastiketta. Annos oli todella hyvä jatkaen ronskia bistrolinjaa ja myös punaviini pehmeine tanniineineen oli oiva valinta potkalle. Itse porsasta oli selvästi maltettu kypsentää tarpeeksi pitkään matalalla lämmöllä sen mureudesta ja mausta päätellen. Nappiannos! Seuralainen sai pääruoaksi paistettua pyhäjärven siikaa, joka sekin sai varauksettomat kehut.
Pyhäjärven siikaa
Alku- ja pääruoka oli tullut melko reipasta tahtia ja molemmat annokset olivat reilun kokoisia, joten lähellä oli, että olisin jättänyt jälkiruoan väliin. Jälkikäteen voi sanoa, että onneksi en jättänyt. Minulle tarjoiltiin nimittäin tarte tatin vaniljajäätelöllä, joka on ehkä suosikkijälkkärini. Vyötä tosin piti löysätä yksi pykälä, mutta kyllä tarte tatin ja koko illallinen oli pienen ähkyn arvoinen.
Tarte tatin omnom
Koko kolmen ruokalajin dinneri meni läpi reilussa puolessatoistatunnissa. Kattila on nimensä mukaisesti aito bistro. Annokset ovat runsaita, hyvistä raaka-aineista taidolla valmistettuja ja kohtuuhintaisia. Paikassa on myös hyvä viinilista, jota osataan hyvin yhdistellä eri annoksiin ja palvelu sujuu varmasti ja ystävällisesti. Yhteenvetona annan siis vahvan suosituksen vierailla Kattilassa, mikäli se on vielä jäänyt testaamatta.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Wistub Alsace sijaitsee upealla paikalla Tammerkosken varrella, Laukontorin kupeessa. Pieni sympaattinen ravintola muistuttaa tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ravintolaa, joka voisi yhtä hyvin sijaita pienessä ranskalaisessa kylässä. Näin perinteikästä tyyliä voi luonnehtia jopa tylsäksi, kuitenkin Wistub Alsacelle se sopii kuin nenä päähän.
Joulukuussa 2016 12-vuotta täyttänyt Wistub Alsacen keittiön keskeinen filosofia pyörii käsityön ympärillä. Kaikki tehdään itse, mukaanlukien kastikepohjat, kakut, leivät. Lisäksi suurin osa viineistä tuodaan maahan itse ja tämä ilmenee helpoiten viinilistaa tutkimalla, se on pyhitetty suurimmaksi osaksi Alsacelaisille viineille, mainiota! Ruokalista muuttuu fiiliksen ja raaka-aineiden mukaan, väkisin mitään ei pidetä listalla jos se ei tunnu hyvältä.
Wistub Alsacen omatuontiviinien sekä käsityön lisäksi talon erikoisuutena on tarte flambée, eräänlainen alsacelainen pizzaa. Näitä myytiin Cityn SYÖ!-viikoilla aivan huikeita määriä ja niitä saatiinkiin valmistaa niin paljon, että kokit valmistivat niitä unissaankin. Itse olen testannut nordique tarte flambéen, jota voin ehdottomasti suositella omalta osaltani, sillä varauksella että jos odotat saavasi rasvaista kebab-pizzeria tyyppistä safkaa, tulet pettymään ja hyvä näin.
Keskiviikko-iltana Tampere on kokonaisuudessaan erittäin rauhallinen ja olenkin tyytyväinen ravintolavalintaani. Wistub Alsace on pitkään pyörinyt mielessäni alsacelaisten viinien sekä blinien takia.
Parhaat tähän mennessä syömäni blinit. Yksinkertaisuus on valttia.
Olen syönyt Wistub Alsace illallisenkin jälkeen blinejä, heikkona hetkenä eksyin ketjuravintolaan ja vaikka hinta oli aika lailla samaa, oli laatu aivan eri maailmasta. Kaiken lisäksi Wistub Alsace tarjoaa enemmän blinejä ja täytteitä käytännössä samaan hintaan. Ja se laatuero, huh!
Wistub Alsacen blinit olivat täydellisen kuohkeita sekä paistopinta aivan uskomattoman rapsakka. Testasin blinejä molemmilla, hyvinkin perinteisillä lisukkeilla: savuporo-tuorejuustomoussella sekä lohenmädillä ja en osaisi päättää kumman valitsisin jos blinit pitäisi tilata vain yksillä lisukkeilla.
Päivän kalaa, juuriselleriä, puikulaperunaa ja voi-valkoviinikastiketta.
Valitsin pääruoaksi päivän kalan, kuhaa Längelmävedeltä. Wistub Alsacen annokset eivät ole järin kauniita, eikä se olekaan tarkoitus. Annosten presentaatio seuraa visusti ravintolan konstailematonta linjaa, maku puhuu puolestaan. Wistub Alsace pyrkii tekemään maalaisranskalaista ruokaa ja pidättäytyä mahdollisimman kaukana fine dining leimaan liittyvästä kikkailusta.
Annoksessa on kahta juuresta, juuriselleripyrettä sekä puikulaperunaa, rohkea veto mutta toimiva. Taas kerran kypsennys sekä paistopinta on vedetty vimpan päälle. Annosten ollessa kikkailuvapaita, näyttelevät viinivalinnat tärkeää osaa Wistubin illallisella, suosittelenkin kuuntelemaan tarjoilijan ehdotuksia viinivalinnoissa. Pääruoka ei ole tajuntaa räjäyttävä kokemus eikä aiheuta sen kummallisempaa WAU -elämystä, näin on hyvä. Annoksen saapuessa pöytään saa juuri sitä mitä on tilannutkin siinä muodossa kuin mitä odottaa saattaa. Yllätyksille näin perinteikkäässä paikassa ei ole sijaa.
Ankanrintaa, punajuuriohrattoa, pikkelöityä sipulia ja portviinikastiketta.
Seuralainen testasi ankanrintaa, kypsyys jätetty pinkiksi totta kai. Annos sai ylistystä osakseen, samalla todettiin annoksen jatkavan samaa maltillista linjaa ulkonäöllisesti. Tällä kertaa annos oli täynnä punaista punaisen seassa. Vaikka olin tyytyväinen pääruokaani, jouduin myöntämään potevani vähintäänkin lievää annoskateutta, ankka näytti uskomattoman mehevältä!
Sitruunaa, greippiä ja appelsiiniaMustikkaa ja valkosuklaata
Jälkiruokina tarjoillut leivonnaiset ovat gluteenittomia sekä leivottu paikan päällä. Testailimme seuralaisen kanssa jälkkäreitä sekä jälkkäriviinejä ristiin. Leivonnaiset olivat uskomattoman maukkaita sekä juuri sopivan kosteita. Olen maistanut lukuisia gluteenittomia leivonnaisia, yleensä niissä on jotain valittamista normaaliin verrattuna, tälläistä ei Wistub Alsacen jäkkäreissä ollut havaittavissa. Kirpeä sitruunaleivos greippien kera veti tällä kertaa pidemmän korren. Raikas sekä sopivan kirpeä jälkiruoka oli hyvä päätös illalle.
Wistub Alsacen keittiöstä vastaa Leea Tepponen, tuttu mm. Ravintola C:stä, joka valittiin Suomen Gastronimien Seuran vuoden ravintolaksi vuonna 2011. Leealle fine dining on tuttua, sitä hän ei Wistub Alsacessa kuitenkaan halua toteuttaa. Ruoan tulee olla erinomaista laatua mutta konstailematonta ja helposti lähestyttävää. Asiakkaan tulee nauttia herkkullisista annoksista miettimättä mitä lautasella on tai onko tarvetta käydä snägärin kautta illallisen jälkeen.
Wistub Alsace on ehdottomasti testaamisen arvoinen. Talon erikoisuus tarte flambée sopii mainiosti kevyen pistäytymisen merkeissä muutaman kohtuuhintaisen viinilasillisen kera. Pitkää illallista varten lyhyt ja selkeä ruokalista tarjoaa hienoja makuelämyksiä varsinkin kun testailee ravintolan hintalaatu-suhteeltaan sopusuhtaista viinilistaa. Ravintolan perällä on 12 paikkainen kabinetti, joka soveltuu kokouksiin, perheillallisiin tai vaikka viinitastingeihin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Nostakoon kätensä ne, jotka omaavat edes jonkinlaisia ennakkoluuloja hotelliravintoloita kohtaan. Suurin osa nostaisi varmasti kätensä pystyyn, kysyttiinpä asiaa keneltä tahansa. Yleinen käsitys on, että hotellien ravintolat ovat vain välttämätön paha hotellin yhteydessä. Toisaalta monissa Suomea eteläisemmissä Europpan maissa tilanne on eri, useat Michelin-tähdillä palkitut ravintolat saattavatkin toimia hotellin yhteydessä.
Testasin Tampereen Lapland Hotellia sekä sen yhteydessä toivimaa ravintola Dabbalia muutaman päivän ajan. Kyseisestä kokemuksesta olen jo aikaisemmin julkaissut kirjoituksen: Testissä Dabbal burgeri & aamupala. Lapland Hotel Tampere sekä Dabbal teki minuun vaikutuksen, varsinkin illallisen osalta!
Ennen illallista oli mukava ottaa muutama cocktail aulassa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Dabbalin cocktailvalikoimaan! Itselleni cocktaileista suosikiksi nousi taivaskero. Itse illallisen osalta valinta oli helppo, minulle ei hetkeksikään tullut mieleen ottaa mitään muuta kuin 5-ruokalajin yllätysmenu sekä suositusviinit.
Dabbal on erotettu hotellin aamiaisalueesta selkästi. Dabbalin ravintolasali sijaitsee respaa vastapäätä, baarista vasemmalle. Kuten koko hotelli, saa Dabbal lappiyksityiskohtien sekä sisustuksen osalta minulta ylistystä. Tykkään lappimeiningistä ja -tunnelmasta, joka on saatu mielestäni hienosti istutettua ravintolaan, tänne kelpaa tuoda ulkomaalaisia vieraita. Vaikka tila on avoin, tuntuu Dabbal intiimiltä ja tavallaan jopa kotoisalta. Jos Dabbaliin esimerkiksi erehtyy huonoille Tidertreffeille, ei kannata huolehtia. Treffiseuralaisen katsetta voi vältellä pitkiäkin aikoja samalla kun tutkiskelee Dabbalin kiehtovaa salia tai isoilla näytöillä pyöriviä lappiaiheisia videopätkiä.
Dabbal ravintola-alue on täynnä upeita tummia värejä sekä sopivasti lappitunnelmaa.
Ensimmäisenä tuodaan itse leivottua vehnä- sekä mallasleipää. Hetken päästä pöytään saapuu keittiön tervehdyksenä sympaattinen pikkukuppi parsakeittoa. Mukava ele, valitettavasti keittoon oli eksynyt hitusen liikaa suolaa, parsan ominaismaku peittyi täysin.
Ennen illallista minulle kerrottiin vähän kuinka paljon keittiössä nähdään oikeasti vaivaa yllätysmenun eteen. Nimenomaan yllätysmenua varten mennään aina askel pidemmälle esimerkiksi keräämällä itse joitain raaka-aineita. Tämän lisäksi kaikista raaka-aineista yritetään ottaa kaikki irti ja hyödyntää niitä mahdollisimman pitkälle ruoanlaittoprosessissa. Miltä kuulostaisi vaikkapa metsäkastike jonka valmistamisessa on käytetty käpyjä, oksia sekä lehtiä? Minun korvaani se kuulosti mahtavalta enkä malttanut odottaa! Vaikka yllätysmenu on iso vaiva keittiölle, nautitaan sen ideoinnista ja valmistamisesta erityisen paljon, tällöin keittiö pääsee testailemaan uusia juttuja ja näyttämään mihin pystyy. Menun sisältö saattaa hieman vaihdella jopa päivittäin, toki lähinnä niin, että pääraaka-aine ja idea annoksessa säilyy samana. Kaikella muulla pystytään sittenj fiiliksen mukaan kikkailemaan, tästä minä pidän.
Miekojärven ahventa savustettuna sekä pyreenä, hiillostettua avomaan kurkkua, merilevä & tilliliemi sekä tillikurkku sorbettia. / VIINI: Louis Jadot Chablis Bourgognesta
Ensimmäinen alkuruoka lupasi enemmän kuin hyvää. Chablista lasiin ja ahventa lautaselle, huippua! Chablista muistaakseni pyysin pienen lisäkaadon koska maistelin sitä antaumuksella ennen annoksen pöytään saapumista. Itse annos oli aivan huippu ja heti alkutilanteessa Dabbal ylitti odotukset yllätysmenun osalta. Annoksessa shown varasti ehdottomasti tillikurkkusorbetti!
Illan viineistä sekä tarjoilusta vastasi vuoropäällikkö Marko Simunaniemi, nuori innokas kaveri, johon toivon törmäävän ensi ruokailun yhteydessäkin.
"Kasvimaa" oli ehkä koko illan mielenkiintoisin annos, ainakin ulkonäöltään sekä sisällöltään. / VIINI: Julien Schaal Pinot Gris, Alscase
Tästähän näyttäisi tulevan heti perään toinen napakymppi, Pinot Grisiä Alsacesta ja annos näyttää tältä! Nimikin annoksella on osuva, kasvimaa, siltä se oikeastaan näyttikin.
Lautasalle oltiin kasattu kasvimaa, mullat ja kaikki. Tosin multana (tai sorana) oltiin käytetty mallasta sekä vehnäjauhoja. Lautaselta löytyi myös varhaisperunaa, makeaa hernettä, itse poimittuja ketunleipiä, kurkun kukintoa, retiisiä, auringonkukan siemeniä, naattiporkkanaa sekä fenkolia. Upean näköinen annos, hauska söydä sekä mahtavat raikkaat maut suoraan kasvimaalta. Vaikkakin vakuuttava annos, kasvimaa ei kuitenkaan päätynyt illan lempiannokseksi, tittelin taisi viedä ensimmäinen alkuruoka, ahven, sekä sen kanssa tarjoiltu Chablis.
Seuraavaksi tarjoiltu annos oli vähän hämärän peitossa koska laseihin kaadettiin Wolfbergerin Crémant d'Alsacea Brutia, kuiva kupliva oli erinomaista siemailla itsekseen samalla kun mietiskeli mitä keittiö saapuisikaan.
42 asteinen kirjolohi tarjoiltiin mm. fritatuilla nokkosilla sekä nokkospyreellä. Viereen laskettiin vielä salaatikulho joka sisälsi parsaa, fenkolia, kevätsipulia sekä vinegretteä. Annoskokonaisuus yhdistettynä erinomaisesti sopivan Wolbergerin kuohuvan kanssa oli lähes täydellistä, valitettavasti itse kirjolohi ei säväyttänyt erityisemmin, vaikka olikin mainio. Kala jollain tapaa jäi annoksessa muun kokonaisuuden varjoon. Raikas kesäsalaattikulho oli ehdottoman hieno plussa ja sitä ahmi isommalla antaumuksella kuin itse varsinaista annosta.
Olen tähän mennessä illallista ollut pelkästään ällikällä lyöty. Tiesin, että Dabbalissa oli nähty vaivaa keittiö laatuun, mutta en missään nimessä odottanut tälläistä. Omat ennakkoluulot eivät ole vahvat koska tiesin entuudestaan Dabbalista suhteellisen paljon, siitä huolimatta saavuin illalliselle varovaisin askelin kunnes kaikilta mahdollisilta peloilta ja kauhuskenaarioilta vedettiin totaalisesti matto alta.
Pääruoaksi minulle tarjoiltiin erinomaista Poron ulkofilettä Inarista sekä samalla illan ainoa punaviini. Seuralaiselleni keittiön piti hieman rapsutella päätä, hän ei syö lihaa ja nyt parissa viimeisessä annoksessa on ollut jo kalaa. Hänelle tuotiin keskeliäs, muttei mahdottoman kaunis, annos kasvis-kevätkäärylettä jonka kyytipoikina olivat mm. sipulikastike, maa-artisokka, kanttarelli sekä nokkonen. Vaikka ei ollutkaan puolukka-aika, olisi pieni nokare puolukkahilloketta ehkä täydentänyt jo toki erinomaista kasvisannosta. Plussat keskeliäisyydestä, yksinkertaisuudesta sekä siitä, että annos oli oikeasti ihan täyttäväkin.
Täyteläinen ja tummanpuhuva Dehesa Goga sointui erinomaisesti poron ulkofileen kanssa. Annoksen kastike oli oikeastaan se, mitä olin koko illan odottanut. Pitkän prosessin läpikäynyt metsäkastike oli erinomainen ja mielenkiintoinen lisä annokseen! Kastike sisälsi käytännössä kaikkea metsästä, mitä ei normaalisti suoraan maasta laittaisi suuhun, eli käpyjä, oksia sekä lehtiä, mainiota!
Palate cleanser: raparperisorbettia, vesiangervon kukintoa, jugurttia sekä mansikkamaitoa.
Ennen jälkiruokaan siirtymistä kiittelen Markoa tähänastisesta tarjoilusta sekä vastaanotin suunpuhdistajan. Raparerisorbetti oli hyvää, joskin annoksessa olisi saanut makuuni olla hitusen enemmän jäähilemäistä raikkautta sekä muutenkin raikkaita makuja. Suun puhdistajana toiminut annos oli sellaisenaan kyllä erinomainen, mutta ei paras vaihtoehto suunpuhdistajaksi.
Upea jälkkäri, sitruunakakkua ja -geeliä, vadelmalehtiliemi, koivunlehtisorbetti, pakkasessa kuivattua vadelmaa sekä hunajakennoa. / VIINI: Castelnau de Suduiraut 2008
Illan päättää taas ulkonäöltään ilahduttanut annos, jälkiruoassa oli vaikka mitä, sitruunakakkua, vadelmia, hunajakennoa sekä vadellmalehtilientä. Ylivoimaisesti annoksen päätähtenä toimi kuitenkin koivunlehtisorbee, joka oli aivan uskomatonta ja hieno lisä kokonaisuuteen. Jälkkäriviini Castelnau de Suduiraut 2008 korosti hienosti annoksen raikkaita makuja, etenkin sitrunaa. Jälkiruoka oli poikkeuksellisen hyvää makuuni, joskin turhan iso annos tässä vaiheessa iltaa, tähän oli hyvä päättää.
Koko ilta sujui upeasti ja käytännössä ilman minkäänlaista huomautettavaa, varsinkaan palvelun osalta. Keittiö ja sali toimi saumattomasti yhteen, kaikki tuli ajallaan, kaikki oli kohdallaan. Dabbal ja Lapland Hotel Tampere olivat kokemukseltaan kaiken kaikkiaan upeita ja positiivisesti yllättäviä, mutta ei lähellekään siinä määrin mitä yllätysmenu yllätti.
Juttelin sinä iltana keittiötä vetäneen Veli-Matti "Vellu" Lampisen kanssa pitkän tovin. Keskusteluun oli helppo uppoutua koska Vellun ruoanlaitosta ja asentaasta huokui sellainen into, mikä tarttui helposti minuunkin. Ruoka on intohimo ja sen tulee näkyä, asiakas kyllä tuntee sen pöydässä asti.
Koko illan osalta viinitkin menivät annoksien kanssa oivallisesti. Suurin osa viineistä eivät olleet mitenkään turhan tyyritä tai monimutkaisia. Mielestäni se on oikein, Dabbalin kuuluu olla helposti lähestyttävä, ei yhtään pröystäilevä. Tavoite on viedä asiakas elämysmatkalle hetkeksi pois sivistyksen äärestä. Mielestäni 'jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt' sopisi erinomaisesti tähän lopetuksena, kiitos Vellu, Marko sekä Dabbal. Näemme pian nimittäin olen buukannut Tamperereissun ystävieni kesken tulevaa talvea varten, eipähän tarvitse aina ihan lappiin asti lähteä.
Huom, ruokien hinnat on tarkastettu blogin kirjoittamisen yhteydessä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Dabbal on Lapland Hotel Tampereen sydän. Näin asia on lyhyesti sekä osuvasti ilmaistu. Monien hotellien ravintola on välttämätön paha, eikä siihen välttämättä panosteta samalla mittakaavalla kuin Tampereen Lapland Hotellissa. Parin päivän Tamperereissun aikana ehdin rauhassa tulemaan sinuiksi Lapland Hotel Tampereen sekä Dabbalin tarjontaan.
Vaikka Lapland Hotel Tampere on ehtinyt olla jo tovin olemassa, pääsin vasta nyt testaamaan hotellia ja sen palveluita parin yön verran heinäkuussa. Tässä ajassa ehdin maistelemaan Dabbal burgerin, erinomaisen aamupalan lappitwistillä kahteen kertaan sekä yllätysmenun. Yllärimenusta tulee erillinen illalliskirjoitus, tässä keskityn enemmän hotelliin ja ravintolan muihin palveluihin. Auton saa muuten lämpimään halliin, tätä arvostin reissullani rankkasateiden takia, talvella varmasti vielä enemmän.
Yövyin Deluxe -tason huonessa, joka on varustettu erinomaisella vartalon mukaan muotoutuvalla tuplasängyllä. Kaiken lisäksi sänkyjen puoliskot pysyivät yhdessä koko yön. Tämä on ongelma joka on vaivannut minua turhan monessa hotellissa, liian usein löytää itsensä yöllä sänkyjen keskelle muotoutuneesta kuilusta. Huone itsessään on erittäin tyylikäs, hauskoine lappiyksityiskohtineen.
Snackbar/minibaari, jota ei kaikista huoneista löydy, sisältää sopivan valikoiman juomia sekä purtavia, tässäkin tapauksessa pientä lappitwistiä on havaittavissa mm. porosnäksien muodossa.
Tyylikäs tummahko sisusta sopivan pienillä Lappitwisteillä.
Pienellä hotellikierroksella pääsin tutustumaan sviitteihin, kokoustiloihin sekä saunaosastoon. Jokaisessa kerroksessa on oma pieni teemansa, lapin ruska, talvi, kevät, kesä, usva jne. Lapland Hotel Tampere on muutenkin täynnä pieniä hauskoja yksityiskohtia ja nautinkin erityisesti niiden tutkailusta ja bongailusta. Jäkälää siellä sun täällä, poron sarvia, käpyjä, lyhtyjä ja tuikkuja, lappiaiheista valokuvataidetta ja muuta kivaa. Alakerrasta löytyy useita kabinetteja sekä kokoustiloja yksityis- sekä yritystilaisuuksia varten.
Osissa Deluxe huoneissa ja sviiteissä on sauna tai vähintään amme. Tämän lisäksi niistä löytyvät onneksi kaikki tarvittavat mukavuudet: silitysrauta- & lauta, hiustenkuivain, kylpytakki, iso televisio, vedenkeitin sekä kahvinkeitin. Nettiyhteydetkin näyttivät toimivan vakaasti joten töitä tekee mielellään huoneessa tai viihtyisässä aulabaarissa.
Sisustuksen suunnittelusta vastasi Jaana Ekmann, valokuvataiteesta Antti Kurola sekä projektin toteutuksesta Leena Turunen. Täytyy kiittää heitä kaikkia, lopputulos on upea mutta juuri sopivan huomaamaton jos ei ole kiinnostunut tutkimaan yksityiskohtia.
Lappitwisti tulee esiin jopa ovilapuista. Nämä pienet, jopa hyödyttömät, yksityiskohdat tekevät tehtävänsi jos edes muutama asiakas hymyilee nähdessään nämä.Aamiaisalue (kuvattuna avo"takan" läpi) jota voidaan käyttää ravintolan jatkeena. Seinät ja katto ovat täyttä ikkunaa joten valoisuus ja avaruus korostuu mukavasti.
Muutama huomionarvoinen seikka: ylimmän kerroksen sauna/kylpyläosasto ei ole vielä kunnolla rempattu. Rappukäytävät kaipaisivat jotain pientä lappi-ilmettä. Ravintolasta vessaan mennessä on mentävä kerros alemmaksi joka tapahtuu kätevimmin rappukäytävää pitkin ja ne ovat liian pelkistettyjä. Osa näistä puutteista liittyvät varmasti hotellin avaus- ja remonttiaikatauluun. Ovet aukesivat syksyllä 2015 hyvinkin nopealla aikataululla joten kaikkea ei ole ehditty tekemään loppuun asti.
Saunaosasto kumminkin remontoidaan kokonaisuudessaan tulevaisuudessa, voisin kuvitella siitä tulevan yhtiä Tampereen hienoimpia illanviettopaikkoja firman pikkujouluille. Saunan terassilta aukeaa nimittäin aivan upea näkymä Tampereen kattojen ylle.
Seuraavaksi voitaisiin keskittyä ravintolapuoleen. Ensimmäisenä päivänä söin myöhäisen "lounaan" Dabbalissa. Vaikka kesäisin ei ole varsinaista lounasta, on ravintola auki aamiaisella, iltapäivisin (14:00 alkaen) sekä iltaisin. Iltapäivisin on tarjolla ns. baarilista johon sisältyy lappiherkkuja, burgereita, pizzoja, salaatteja, sandwichejä sekä tietysti poronpaistikäristystä. Lounas palaa ruotuun 8.8. alkaen.
Dabbal ravintola-alue on täynnä upeita tummia värejä sekä sopivasti lappitunnelmaa.Superherkkuna alkupalaksi maistelulautanen 'Lapin makupaloja' sekä raikas karpalodrinkki Taivaskero.
Ennen burgereita ajattelin alkuun testata maistelulautasen Lapin makupaloja, joka sisältää kylmäsavulohta, kylmäsavuporoa, savumuikkua, kotimaista vuohenjuustoa, pikkelöityä parsaa, yrttinäkkileipää, Lapin rieskaa sekä lakkahilloketta. Kylkeen vielä raikas karpalodrinkki Taivaskero ja homma lähtee rullaamaan omalla painollaan. Dabbalissa on muuten erittäin houkutteleva sekä laaja cocktail-lista johon suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Maistelulautanen oli kaikkea mitä siltä toivoin ja se sopii mainiosti kahdestaan jaettavaksi jos ei alkuun viitsi mitään isoa mussuttaa, saapahan ainakin maistaa kaikkia herkkuja. Suosikeiksi maistelulautaselta itselleni nousi pikkelöity parsa, savumuikku sekä lakkahillo.
Dabbal burgeri sisältää mm. briossisämpylän, puuhiiligrillissä paistetun häränlihapihvin, savumajoneesia sekä kylmäsavuporoa (pahoittelen, burgerista ei tullut tarpeeksi edustavaa kuvaa)
Seuraavaksi burgerin kimppuun. Seuralainen tilasi burgerin kasvisvaihtoehtona ja saikin pihvin tilalle erinomaisen sienimurekepihvin. Tästä yllätyimme positiivisesti, se nimittäin saattoi olla jopa herkullisempi kuin lihaversio. Mainittakoon että keittiö loihti tämän kertaisen kasvisversion hatusta eivätkä he voi luvata jokaisen kasvisburgerin olevan samanlainen.
Lihaversiokin oli erinomainen, makea briossisämpylä sopii burgeriin erinomaisesti, savumajo ja kylmäsavuporo toimivat erinomaisena lisänä sekä puuhiiligrillin maku tuli pihvistä esiin sopivasti. Annoksen esillepano oli ehkä hieman liian pelkistetty vaikka se tuotiin leikkuulaudalla sekä ranut olivat metallikulhossa. Ehkä suolakurkut, pikkelöidyt sipulit tai jonkunlainen coleslaw voisi tuoda annokseen jotain lisää. Tavallisiin ranskalaisiin olen myös lopen kyllästynyt, vaikkakin Dabbalin puikulaperunaranskalaisissa ei ollut mitään valittamista, tarjoaisin ehkä vaihtoehdoiksi halukkaille salaattikulhoa tai bataattiranskalaisia.
Dabbalin burgeri oli kokonaisuudessaan erinomainen suoritus ja vaikken olekaan mikään järkyttävä burgerifani (burgeria tulee nautittua nykyään hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa), voisin ehdottomasti suositella sitä ystävälleni. Nautin lasillisen suositusviiniä burgerin kanssa, kuitenkin annoksessa on niin paljon eri makuja ettei se välttämättä ole paras ratkaisu... ehkäpä jokin erikoisolut olisi ajanut asiaa paremmin. Toisaalta sienimurekeburgerin kanssa nautiskeltu Wolfbergerin Riesling sopi huomattavasti paremmin annoksen kanssa.
PIkaiseksi iltapäiväruokailuksi Dabbal ehti näillä suorituksilla nostamaan odotukset korkealle seuraavan päivän yllätysmenuillallista varten.
Suurin osa aamiais-salista sekä hieman terassia oikeassa yläkulmassa.
Ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava tallustella aamupalalle. Odotin innolla minkälainen lappihenkinen aamupala on tarjolla, olin kuullut siitä hehkutusta sekä kehuja. Olotilasta (krapulasta) riippuen voi piiloutua lähemmäksi respaa synkemmille paikoille, minä suunnistin valossa kylpevään ikkunoilla varustettuun aamiaissaliin.
Aamiaistarjoilu on sopivan laaja muttei yritä väkisin miellyttää kaikkia. Lappitwisti tulee juuri sopivasti esiin kuitenkaan olematta epäkäytännöllinen tai yksipuolinen.
Aamiaisvalikoima on sisältää sopivan määrän lämpimiä sekä kylmiä valikoimia. Lämpimistä löytyy mm. mustaa makkaraa (jesh!), pekonia, makkaraa, sekä sienipaistosta. Kylmistä löytyy esimerkiksi poroleikkelettä, leipäjuustoa, muutamaa kalaa, hedelmiä, salaattia ym. Kylmäpuolella olisin toivonut ainoastaan hedelmien osalta vähän laajempaa valikoimaa.
Puuro sisälsi esimerkiksi rusinoita ja maistui erinomaiselta varsinkin kun päälle heitti läjän marjoja. Lapland Hotel Tampereen aamiaisen yhtenä erikoisuutena (lappitwistin lisäksi) on asiakkaan toiveen mukaan paistetut omeletit jotka näyttivät menevän kaupaksi kuin kuumille kiville. Mehuvalikoima ansaitsee ehdotonta ylistämistä, tarjolla on perinteisten vaihtoehtojen, eli appelsiini- sekä omenamehun, lisäksi mustikka- sekä karpalomehua. Lisäksi kahvi sekä tee tarjoiltiin suoraan pöytään asiakkaan toiveiden mukaiseksi, plussapisteitä ropisee!
Muutenkin aamupalalla kaikki toimi, tuoreita ruoka-aineksia oli koko ajan tarjolla vain rajoitettu määrä, uutta tuotiin aina kun ne alkoivat vähenemään. Mitään ei oikeastaan joutunut odottelemaan tai ihmettelemään, aamiainen toimi kuin ajatus. Aamiaiselle voi saapua myös kaikki, jotka eivät yövy hotellissa hintaan 17€ / nokka.
Aamiaisella on tarjolla erinomainen uusia tuulahduksia, erikoisuutena mm. asiakkaan toiveen mukaan paistetut omeletit, pöytään tarjoiltavat kahvit ja teet, musta makkara sekä mehuvalikoima.
Suosittelen Lapland Hotel Tamperetta kaikille jotka haluavat arkeen luksusta tai jotain pientä erikoisuutta. Sijainti on erinomainen vaikka onkin "radan väärällä puolella". Tammerkoskelle onkin hotellilta noin kilometrin kävely.
Muutamia parannuksia vielä toivoisin Lapland Hotel Tampereelle: saunaosaston remppa, rappukäytäville samaa ilmettä kuin muualla hotellissa sekä samaa rohkeaa meininkiä terassille. Kaiken kaikkiaan majoitus- sekä ruokailukokemukset Lapland Hotellissa sekä Dabbalissa olivat erinomaisia! Koitan puskea mahdollisimman pian blogikirjoituksen yllätysmenusta. Illallinen oli erittäin onnistunut ja haluaisinkin yllätysmenun paremmin esille. Toivottavasti osaan tehdä sille kirjoituksessa oikeutta, yllätyin todella todella positiivisesti miten onnistunut illallinen oli kyseessä.
Yllätysmenu 5-ruokalajia 59€ Dabbal menu 3-ruokalajia 45€ Tunturimenu 3-ruokalajia 49€
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Gustavo koostuu pääsalista sekä useasta pienemmästä kabinetista. Sisusta on sopivan pelkistetty ja upea. Seinillä roikkuu yrttejä, kattiloita sekä muuta härpäkettä. Gustavossa riittää silmäiltävää ja muutenkin ravintolan sisusta huokuu erinomaisen rentoa tunnelmaa.
Gustavon sisusta on siisti, rento ja täynnä hauskoja yksityiskohtia.
Keittiömestarin roolista vastaa yksi omistajista, Markus Rautala. Vaihdoimme muutaman sanan Turun ravintolatarjonnasta sekä muutenkin ravintola-alasta. Kyseessä on erittäin helposti lähestyttävä ja rento mies. Seuraavaksi katsellaan miten keittiössä pysyy kauha ja paistinpannu kourassa.
Markus Rautalan kanssa oli mukava jutella ravintola-alasta, ruoasta ja vaikka mistä.
Istahdan tapaamisen jälkeen pöytään juuri kun ravintola alkaa availemaan oviaan. Alkuun voisi tilata vaikka mitä herkkuja sopivan lyhyeltä ruokalistalta, vitello tonnato, parsaa, sinisimpukoita, päädyn kumminkin vesi kielellä Gustavon cevicheen jonka kanssa otan lasillisen erittäin kohtuuhintaista (9€/16cl) Cesari Pinot Grigio delle Venezien.
Juuren leivottua leipää sekä ruskistettua voita. Gustavon ceviche avokadokreemiä sekä marinoitua kurkkua.
Ravintolapäällikkö Anu Jokisalo tuo pöytään juureen leivottua Gustavon vaaleaa leipää sekä ruskistettua voita. Leivät leivotaan paikan päällä joka päivä, ruskistettu voi on samettista sekä hieman pähkinäistä, herkkua! Cevichen saapuessa pöytään ilahdun, annoksessa on marinoitua kurkkua, tomaattia, ruohosipulia, avokadokreemiä sormisuolalla sekä erittäin maltillisesti limellä marinoitu lohi. Lime maistuu annoksessa juuri ja juuri, joka on hyvä asia. Gustavon ceviche on erittäin raaka-aine keskeinen, missä kaikkien komponenttien makujen, mukaanlukien lohen luonnollinen maku, on tarkoitus tulla esiin. Paras hinta-laatusuhteeltaan oleva ceviche löytyy tällä hetkellä Panzasta, joka viiden euron hinnallaan on lyömätön. Kuitenkaan kahdentoista euron Gustavon ceviche ei yhtään häpeile ja onkin erinomainen suoritus ja nimenomaan hauskaa vaihtelua limessä uitettuihin ja chilillä höystettyihin cevicheihin, suosittelen!
Haudutettua viljaporsaan poskea, rapeaa inkivääriä sekä mintturisottoa parsalla.
Pääruoaksi Markus suositteli haudutettua viljaporsaan poskea sekä mintturisottoa, en laittanut yhtään vastaan, annos kuulosti sen verta houkuttelevalta. Markus vielä varoitti ettei kyseessä ole se kevyin annos johtuen risotosta. Kaveriksi lasillinen Toscanalaista Brunito Cantina di Montalcino, joka halvan hintansa puolesta vähän epäilytti (7€/16cl), vaikkakin turhaan.
Annos saapui pöytään tarjottimella, possu oli erillisessä kulhossa, risotto toisessa. Hyvä idea, asiakas saa annostella lautaselle molempia sopivassa suhteessa. En yhtään ylipäätään epäillyt Markuksen taitoa laittaa risottoa, mutta voi helkkari tämä parsa-mintturisotto oli herkkua! Kuten cevichessä lime, tässä risotossa minttu maistui häilyvästi, eli juuri sopivasti. Risoton kypsyys oli täydellinen, hyvä Markus!
Haudutettu viljaporsaan poski taas oli uskomattoman mehevää, mureaa sekä annoskokonaisuutena huikea. Varoituksen sananen rapeasta inkivääristä, se ei sovi todellakaan kaikille. Tämä lisäksi viinin valinnan kanssa kannattaa olla tarkkana, inkiväärin potku varmasti sotkee monen viinin maut. Itse satun olemaan ikiväärin hyvä ystävä, joten homma kohdallani toimi. Viininä nautitun mausteisen Bruniton ei tarvitse häpeillä tai selitellä halpaa hintaansa, possun kanssa se oli juusi sopivaa eikä inkiväärin kanssa mielestäni kannatakaan leikkiä turhan vaikeilla tai hienostuneilla viineillä.
Vastaavaa pizzauunia ei ihan joka paikasta löydy.
Jätin jälkkärit sikseen, olisittepa nähnyt tarjoilijan ilmeen kun ilmoitin etten välitä makeasta. Kyllä, tälläisiäkin jälkiruokia skippaavia sekasikiöitä on olemassa. Nautin pikkusuolaisista, toisin sanoen alkupalat, tapakset sekä keittiön tervehdykset ovat minulle illallisen parasta antia. Onneksi välimerellisessä keittiössä pikkusuolaista löytyy vaikka kuinka, kun taas jälkiruokavalikoimasta oikein mikään ei tahdo sytyttää.
Pikaisen tutustustumisen sekä testin perusteella voin suositella Gustavoa varauksetta. Kaiken lisäksi Gustavossa väitetään valmistuvan kaupungin parhaat pizzat. Edellytykset uunin, raaka-aineiden sekä Gustavon pizzamestarin osalta ovat ainakin kunnossa, lopullisen päätöksen tekevät kuitenkin asiakkaat :)
Välimerellinen keittiö ei missään nimessä ole omaan makuuni se sytyttävin keittiö, Gustavo yllätti tässä suhteessa erittäin positiivisesti. Markuksen kädenjälki näkyy annoksissa sopivana twistinä. Viinilista on toinen positiivinen yllättäjä. Lista on tarpeeksi kattava mutta oikeasti aika kohtuuhintainen, suurin osa pulloista pyörii 35-50 euron hintahaarukassa. Gustavossa selkeästi rohkaistaan nauttimaan illasta, ruokailijan ei tarvitse pelkää loppulaskussa yllätystä jos tulikin vahingossa juotua enemmän kuin yksi lasillinen viiniä.
Toivotan sydämmeni pohjalta menesystä Markukselle sekä koko Gustavon väelle. Yritän jossain vaiheessa vielä tehdä kunnollisen illallistestin
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kuopion Musta Lammas lukeutuu niihin ravintoloihin, joita olen halunnut pitkään testata, mutten ikinä ole muka saanut siihen sopivaa tilaisuutta. Lammas on mielestäni aivan turha testata niin, ettei vetäisi yllätysmenua sekä viinipakettia, autolla ei siis kannata olla liikkeellä. Viimeisimmällä Kuopion reissullani majoituin sopivasti Lammasta vastapäätä sijaitsevaan Scandic Kuopioon. Oli hyvä varmistaa, että konttamallakin pääsee turvallisesti perille.
Mustan Lampaan perustamishistoria ulottuu yli 30 vuoden päähän aina vuoteen 1982 asti, kunnioitettava ikä. Kellariholvit, joissa Musta Lammas sijaitsee, menee historiassa sen sijaan vielä pidemmälle, aina vuoteen 1862. Tähän aikaan Lampaan kolkot holvit olivat valjastettu oluttehtaan käyttöön.
Musta Lammas on ulkoa päin todella hillitty. Kesäisin katolla on muuten upea terassi!
Kellariholvien pitkä historia mahdollistaa erittäin persoonallisen sekä tunnelmallisen miljöön. Kuopiosta on mielestäni mahdotonta löytää upeampaa ravintolaa, kunhan ei pahemmin kärsi D-vitamiinin puutoksesta. Jos joku käskee painua sinne mihin aurinko ei paista, ilmeisemmin tarkoittavat Mustaa Lammasta. Ravintolassa on upeat käytävät, muutama kabinetti sekä periaatteesa kaksi salia, joista toinen, pääsali, on tunnelmaltaan huikea! Ruokailun aikana voi hetken kuvitella olevansa jossain keskiaikaisessa linnassa jossain toisessa maassa.
Mustassa Lampaassa on upea kellariravintolan tunnelma. Ulkomaailman hälyt katoavat kokonaan, samoin stressi.
Neljä kertaa vuodessa sesongin mukaan vaihtuva ruokalista, jatkuvat teemaviikot sekä mahdollisuus valita yllätysmenu on juuri sopivan yksinkertaista ja kaikki mitä tarvitsen ravintolalta. Pisteenä i:n päälle, itse a la carte listakin on täydellisen lyhyt. Muutamia alku- sekä jälkiruokia ja vain kolme pääruokaa. Kaikki tehdään tuoreista raaka-aineista ja paikan päällä.
Paikan päällä leivottua vehnäleipää jossa mukana punajuurta, upean väristä sekä makuista. Tummaa maalaisleipää, pinta glaseerattu. / Siilinjärven Siitakesieniä, Miettisen tilan perunaa.
Keittiön ensimmäinen tervehdys aperitiivien kanssa oli mallaskeksiä sekä hapankermaa, mukavaa pientä naposteltavaa. Mustassa Lampaassa ei ole tarkoitus hyökätä heti kimppuun, illallinen aloitellaan kaikessa rauhassa, tykkään.
Pöytään tuodaan tummaa mallasleipää glaseeratulla pinnalla, hyvää mutta hieman makeahkoa mieleeni. Vehnäleipä on upean värinen, leivonnassa on käytetty hitusen punajuurta joka tuo häilyvän makuvivahteen sekä upean ulkonäön leivälle. Kaikki on paikan päällä leivottua, totta kai.
Keittön varsinaisena tervehdyksenä tuodaan siilinjärven siitakesieni-peruna-annos pienessä lasissa. Aivan upeita makuja, rakastan sieniä kaikissa niiden muodoissa. Rauhallinen tahti ja ote illalliseen jatkuu. Vaikka sali sekä kabinetit ovat täynnä ruokailijoita, sujuu palvelu erittäin sujuvasti ja nimenomaan sopivilla väleillä. Tästä aloituksesta on hyvä edetä.
Possunkylkeä, paistettu 68 asteessa kuusitoista tuntia. Crème Fraîchea sekä punajuurta haudutettuna, pyreenä sekä marenkina. / Tournon Mathilda Rose 2015.
Ensimmäinen varsinanen annos on 16 tuntia 68 asteessa haudutettua possunkylkeä, crème fraîchea, punajuurta haudutettuna, pyreenä sekä marenkina. Vallan upea annos, kuva ei valitettavasti tee sille oikeutta, Mustan Lampaan sali on pimeä ja ilman salamaa on vaikea saada näin tummasta annoksesta hyvää kuvaa. Possunkylki oli suussa sulavaa ja kaikin puolin erinomaista, pidin ehdottomasti annoksen punajuurivalikoimasta. Persikkainen sekä hedelmäinen Tournon Mathilda Rose oli aivan upea, pirtsakka, raikas ja ennen kaikkea aivan huikea kaveri possuannoksen kanssa. Kokonaisuus on täyden kympin arvoinen. Edelleenkin sama sopivan huomaamaton sekä täsmällinen palvelu antaa juuri sopivin määrin aikaa maiskutella ja mietiskellä annosta sekä tutkiskella Mustan Lampaan upeaa tunnelmallista ravintolasalia.
Hanhenrintaa Hauhalasta, vesihauteessa kolme tuntia 56 asteessa. / Itävaltalainen Leopold Blaunsteiner zweigelt 2011
Hanhenrintaa Hauhalasta pääruoaksi. Vesihaudutettu kolme tuntia 56 asteessa, aivan uskomattoman mureaa! Mukana myös spelttipuuroa jonka seassa hanhen sisäfilettä, herukkaa sekä helmisipulia. Itävaltalainen biodynaaminen zweigelt sopi erinomaisesti riistan sekä annoksessa olleen herukan kanssa. Spelttipuuro oli hyvää ja hauskaa että sekaan laitettiin hieman hanhen sisäfilepaloja, vaikkakin lopputuloksena oli hitusen raskas annos.
Paikallista kallaveden kuhaa, kirjolohen mätiä, heinällä savustettua pyrettä, paistettua lehtikaalta sekä lehtikaalivinegretteä. / Freiherr von Göler Baden Trocken Weissburgunder (Pinot Blanc) 2013
Seuraavaksi paikallista kuhaa Kallavedestä, aivan mainiota! Annoksessa mukana lehtikaalta kahdella tapaa, paistettuna sekä vinegrettenä. Mäti on aina herkkua ja kuten aina, tälläkin kertaa kirjolohenmäti loppui lautaselta liian nopeasti. Badenista tullut Freiherr von Gölerin Weissburgunde (Pinot Blanc) oli oiva uusi tuttavuus ja tasapainottikin hapokkuudellaan juuri sopivasti kuhan rasvaisuutta. En osaa päättää oliko Mathilda Rose vai tämä illan paras viini, pitää varmaan päästä joskus maistelemaan näitä lisää ihan varmuuden vuoksi, se olisi kyllä karmea kohtalo. Lehtikaalivinegrette oli hauska idea sekä yksinään ihan hyvän makuista, kuitenkaan se ei ihan annoskokonaisuuteen sopinut ja vähän jopa soti viinin makujen kanssa.
Kolmisen tuhtia annosta peräkkäin, Mustassa Lampaasta ei kyllä tarvitse lähteä nälkäisenä kotiin! Tässä kohtaa ravintolapäällikkö Kata Shecter haistoi tilanteen ja kysyi haluanko pitää pienen paussin ennen makeiden tuloa, vastaus oli ehdottoman myönteinen.
Suunpuhdistajan roolissa toimi sitruunaparhait, mukana lakristia, sitruunaa oli kolmella eri tavalla.
Ah, täydellinen suunpuhdistaja, lakristia, sitruunaa. Erinomainen suomalaiseen makuun. Lakritsiin ja salmiakkiin tottumattomat turistit varmasti vähän ihmettelisivät annoksen makuja, minulle tämä oli täydellinen. En edes jäänyt kaipaamaan varsinaista jälkiruokaa, vaikkakin se on vasta tulossa.
Varsinainen jälkkäri: kolmea eri suklaata, omenaa geelinä, marinoituna sekä omenamysliä. / Espanjalainen yhden rypäleen sherry on nimihirviö: Gonzalez Byass Noe Pedro Ximenez Muy Viejo Sherry.
Ensimmäisenä takerruin sherryyn. En missään nimessä ole sherryjen ystävä, kuitenkin tämä yhden rypäleen Noe sherry oli todella mielenkiintoinen! Sakeaa, melkein mustaa viiniä joka muistuttaa ulkonäöltään ja rakenteeltaan tuhtia stouttia tai jopa luumukeittoa. Yli kolmekymmentä vuotta kypsytetty Noe oli mielenkiintoinen, kuitenkaan ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä kokemus. En osaa arvostaa sherryjä tarpeeksi, voidaan siis todeta taas kerran: helmiä sioille. Joka tapauksessa tämä oli varmasti paras maistamani sherry ja sherry jota voisin ihan hyvin mielin uudestaankin siemailla.
Kolmen suklaan jälkkäri omenatwistillä oli sitä mitä pelkäsinkin. Tuhti, makea ja makuuni turhan iso jälkiruoka-annos. Suklaahirmut varmasti veisivät minut tälläisistä kommenteista saunan taakse ja ihan syystäkin. Jos nauttisin tämän tyyppisistä suklaajälkkäreistä, olisi minulla varmasti sukat pyörineet jaloissa. Joka tapauksessa pariutettu sherry sekä omenatwisti teki annoksesta yllättävän nautinnollisen jopa minunkin makuun, anteeksi siis kaikille herkuttelijoille, en osaa ylistää tätä annosta sen ansaitsemalla tavalla!
Diplomatico rommia sekä uskomatonta villiyrttiteetä.
Ruoat on syöty, loppuun vielä villiyrttitee rauhoittamaan vatsaa, joka oli muuten aivan uskomatonta! Olen kahvin juontia siirtänyt todella paljon teen puolelle, päätös jota en kadu hetkeäkään. Diplomático Reserva Exclusiva on rommin ystäville, kuten minulle, aaaaaaaivan huikeaa polttonestettä! Juttelimme Katan kanssa pitkän tovin ruokailukokemuksesta sekä muutenkin ravintola-aheisista asioista. Kata oli huolissaan palautteestani suklaajälkiruokaa koskien, vaikka koitin selittää ettei mielipiteitäni jälkiruokia koskien kannata ottaa liian raskaasti, ne ovat aina ennalta arvattavan yksipuolisia.
Katan yllätysmenun-yllätysjälkkärit. Hunajakenno, suklaata sekä paukkusokeria. / Marinoitua tyrniä, ruskeaa voita sekä tyrnijäätelöä.
Tilanteen korjaamiseksi Kata halusi vielä näyttää muitakin jälkiruokavaihtoehtoja joista toinen oli minulle paremmin sopiva kirpsakka tyrnijälkkäri. Pidän tyrnistä erityisen paljon ja tämä olisikin kelvannut minulle joko suunpuhdistajana tai varsinaisena jälkkärinä.
Huomion kuitenkin vei upean näköinen hunajakenno suklaalla sekä paukkusokerilla. En ole ennen tälläistä maistellut ja vaikka hunaja onkin makeaa, on se makeaa jotenkin eri tavalla. Paukkusokeri poksahteli suussa hauskasti, toi mieleen nuoruuden dipattavat paukkusokeritikkarit, jee!
Musta Lammas on erittäin vakuuttava sekä tasalaatuinen kokemus. Tarjoilu pelaa aivan moitteetta, raaka-aineet ovat laadukkaita, annokset erittäin tasapainoisia sekä sopivan näyttäviä ilman mitään turhaa kikkailua. Mustasta Lampaasta ei oikeasti tarvitse lähteä nälkäisenä mikä on joillekin vitsaus vastaavan tyyppisissä ravintoloissa. Toisaalta kontaten saattaa joutua lähtemään, onneksi Scandic Kuopio on tien toisella puolella. Annoksiin valitut viinit olivat sopivan rohkeita ja yllättäviä, jokaisen viinin kohdalla oli jotain kivaa ihmettelemistä joko viinin tyypin, alkuperän tai makumaailmojen osalta.
Palvelu sujuu kuin ajatus, tarjoilijat eivät ole ikinä tiellä eikä heitä erikseen tarvitse myöskään huhuilla paikalle. Viinit ja annokset saapuvat sopivilla väleillä, edellistä ruokalajia ehtii sopivasti mietiskelemään ennen seuraavan saapumista. Olin itse asiassa erittäin tyytyväinen, että ruokailin Mustassa Lampaassa yksin. Pöytäseurue/seuralainen olisi vaatinut huomiota sekä jonkinsortin keskustelua, juuri sitä mitä en kaivannut tähän ruokailuun. Nyt sain nautiskella Lampaan tunnelmasta sekä antimista rauhassa, ehdottoman upea kokemus.
Musta Lammas on ehdottomasti useamman vierailun arvoinen paikka vaikka Kuopioon ei sen kummemmin olisikaan asiaa. Vaikka Lampaan historia on pitkä, ei se liiaksi jää polkemaan paikoilleen. Musta Lammas uskaltaa kokeilla uusia tyylejä sekä makuelämmyksiä sopivissa määrin. Hintataso on alle pääkaupunkiseudun vastaavien ravintoloiden, siksi Lampaan hinta-laatusuhde lyö monet samaan kategoriaan lukeutuvat helsinkiläiset ravintolat.
Lopuksi haluaisin vielä onnitella Eeva Mertasta, joka siirtyi vuoden alkupuolella Mustan Lampaan ravintolapäälikön pestistä Ravintolamestareiden toimitusjohtajaksi! Sen verran olen tässä muutamien vuosien aikana ehtinyt Eevaan tutustumaan, että minulla on täysi luottamus hänen ammattitaitoonsa ja näkemykseensä ravintolatoiminnasta. Yhtä lailla onnittelut Kata Shecterille joka jatkaa Lampaan ravintolapäälikkönä Eevan paikalla. Kata on salityöskentelyn rautainen ammattilainen, hänen tekemistään oli ilo seurata illallisen aikana.
Suuntaa siis Kuopioon ja Mustaan Lampaaseen! Varaa kuitenkin illalliselle aikaa, en suosittele hötkyilemään vaan nautiskelemaan. Kevyeempää illallista etsiessä suosittelen tutustumaan Ravintolamestareiden toiseen ruokaravintolaan, Isä Camilloon.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tämä on muistaakseni neljäs ruokailukäyntini, sekä toinen City-TableOnline blogikirjoitukseni Smöristä. Aikaisempi käynti helmikuussa käsitteli erinomaista annoslounasta, jota on vaikea löytää Turusta: Smör - Voiveljet mikä lounas tois puol jokke.
Nyt nautiskelin Turussa asustelevien ystävieni kanssa Smörin yllätysmenun maanantai-illallisella. Maanantaisin ei muuten ole kauheasti vaihtoehtoja jos haluaa nautiskella pitkän kaavan illallista Turussa.
Smör lukeutuu ainakin minun kirjoissani Turun parhaimmistoon. Smörissä kaikki palaset istuvat paikoileen: erinomainen sijainti Aurajoen varrella, upea kellariravintolan miljöö, ammattitaitoinen henkilökunta sekä ruoan ja viinien laatu. Hintatasokaan ei ole paha kokonaisuutta silmällä pitäen. Toisaalta jos haluaa laadukasta, mutta hitusen rennompaa ruokaa ja tunnelmaa, kannattaa suunnata Smörin omistajien naapuriravintolaan E. Ekblomiin, jossa viikoittain vaihtuva kolmen ruokalajin kattila-menu maksaa vain 29€(!).
Smörin ruokalista on ihastuttavan lyhyt, kolme alku- tai jälkiruokaa sekä neljä pääruokaa. Raaka-aineiden laadussa ei tarvitse tinkiä eikä niitä mene hukkaan. Neljän ruokalajin yllätysmenu vaihtuu kahden viikon välein, kuuden ruokalajin maistelumenu on kootti ruokalistasta. Kokit pääsevät näyttämään osaamistaan sekä venyttämään hieman rajojaan, samalla sommelierit saavat pientä haastetta päiväänsä viinien kanssa. Tulen Smörissä aina suosimaan sekä suosittelemaan yllätysmenua, toisaalta kuuden ruokalajin maistelumenu on mielekiintoinen valinta sekin, maistelumenussa käytännössä läpileikataan ruokalista.
Keittiön kaksi tervehdystä jotka uppoilivat mukavasti samppanja kylkiäisenä.
Valitsimme neljän ruokalajin yllätysmenun kuuden sijaan. Tiesimme Smörin ruokalajien olevan mahdollisesti raskaita emmekä olleet toivottoman nälkäisiä, sitä paitsi Smörissä neljä ruokalajia yllätysmenussa on vain puoli totuutta. Keittiön tervehdykset sekä suunpuhdistaja mukaanluettuna ruokalajeja oli tavallaan seitsemän.
Samppanjaa aperitiiviksi, leivät sekä paahdettu voi pöytään ja eikun liikkeelle! Ensimmäinen keittiön tervehdys oli violetista porkkanasta tehtyä voi-porkkanavaahtoa. Hauska pieni shottilasillinen oli juuri sopiva määrä tätä herkullista, mutta erittäin raskaasti voin makuista vaahtoa. Pian perässä saapui keittiön tervehdys numero kaksi, friteerattua luomuvuohta. Uppopaistettu ruoka ei missään nimessä ole lemppareitani, kuitenkin hyvillä raaka-aineilla ja näin pienissä määrissä se voi olla erinomaista, kuten olikin.
Molemmat alkuruoat, siika-lohi kalapallo sekä uskomaton naudan ulkofiletartarannos. Pariutetut viinit olivat erinomaisia, etenkin Domaine de l’Aigle Chardonnay tartarin kanssa.
Ensimmäinen alkuruoka on varsin näyttävä ja lupaa hyvää. Kalapallo siialla sekä lohella, Islantilaista merilevää, kukkakaalta kahdella tavalla sekä mausteinen rapuvaahto. Kylkeen vielä Rheinhessenin alueelta tuleva kuiva Kellerin Riesling. Erinomainen setti vaikkakin yleensä pelkään vähän rapuvaahtoja, ne varastavat voimakkaalla maullaan annoksesta huomiota, ei tällä kertaa. Kalapallo oli myös mielenkiintoinen, se oli puristettu kasaan ja hajosi helposti haarukalla ja veitsellä eroteltuna. Valitettavasti kumpikaan kaloista ei mitenkään erityisesti säväyttänyt tai jäänyt mieleen, vaikka annoksessa ei varsinaisesti mitään moitittavaa ollut. Tässä tuli illan ensimmäinen yllätys nimittäin kala + riesling yhdistelmä ei päätynytkään allekirjoittaneen illan suosikkiyhdistelmäksi, harvinaista.
Parhaan yhdistelmän manttelin varasti seuraavaksi pöytään saapunut alkuruoka, naudan ulkofiletartar, joka tarjoiltiin Gérard Bertrandin Domaine de l’Aigle Chardonnayn kera. Viini ei ollut pelkästään erinomainen, mutta sopi myös yllättävän hienosti tartarin kanssa. Annoksen lisukkeina oli mm. pikkelöityä sipulia sekä luomuporkkanaa, sokerisuolattua keltuaista ja hei, tsekatkaas tätä: pieni rosmariinikakku. Annoksen ja viinin yhdistelmä sekä yllättävyys saa täyden kympin tällä illallisella, kiitos Smör!
DOCG sertifioitua Baroloa siemaili hymyssä suin. Mureaa peuraa Punkalaitumelta, harmi vaan että osa pöytään tuoduista lihoista oli tekeytyneet juuri karvan verran liian kypsäksi.
Kallistun nykyään hieman enemmän valkkareihin, olin siis tyytyväinen koska illan ainoa punainen tuotiin pääruoan kanssa. Italialainen Andrea Oberton Barolo on DOCG laatuvalvottu. Laatuluokkia on kolme: DO, DOC sekä DOCG. Kolmas DOCG-laatuvalvontaluokka lisättiin, koska monen Italialaisen mielestä DOC -luokitusta jaeltiin elintarvikkeille ilmeisesti liian kevyin perustein.
Pääruoaksi peuraa Punkalaitumelta, paistettua sipulia, savustettua selleripyretä sekä esimerkiksi pikkelöityä sipulia. Vaikka peura oli mureaa sekä maukasta, saivat kaksi meistä karvan verran liian kypsäksi tekeytyneitä paloja. Annos itsessään oli herkullinen kokonaisuus sekä Barolo erinomainen pari riistan kanssa. Kuitenkin peuran kypsyystason heittely eri lautasilla hieman laski fiilistä ja teki annoksesta helposti unohdettavan. Savustettu selleripyre sekä pikkelöity sipuli toisaalta olivat kyllä erinomaisia!
Ensimmäinen jälkkäri toimi suunpuhdistajan roolissa. Tyrniä sekä vuohenmaitovaahtoa, erinomaista! Olin valmis lopettamaan tähän, en tiedä tarvitsinko tämän jälkeen enään varsinaista jälkkäriä, noh katsotaan mitä tuleman pitää.
Maculan Dindarello oli lupaava jälkkäriviini moscato-rypäleistä. Luomupalsternakka-kinuksi-napuejälkiruoka oli erilainen, joskin toki makea omaan suuhun. Palsternakka jälkiruokana kuulosti alkuun oudolta, kuitenkin sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Napue oli hauska lisä (Wohoo maailman paras GT!), joskin sitä olisi voinut olla enemmän, vaikka shottina vierellä.. eipä sittenkään nimittäin tämänkin ajatuksen joku viranomainen kieltäisi alta aikayksikön.
Jälkkärit olivat sopivan kekseliäitä ja näyttäviä. Maut olivat kohdallaan eikä kinuskijälkkärissäkään kuitenkaan sorruttu öklömakeaan lopputulokseen. Suunpuhdistajan vuohenmaitovaahto sekä varsinaisen jälkkärin luomupalsternakka saavat rohkeus- sekä tyylipisteitä.
Lopettelemme tyytyväisenä. Onneksi emme ottaneet pidempää maistelmenua, nyt ilta päättyy juuri sopivan kylläisenä. Smörin yllätysmenu on aina varma vaihtoehto, turha tässä on ensi kerralakaan mitään muuta ottaa. Vaikka kabineteissa oli selkeästi muutamia isompia ryhmiä ja salissa muutenkin porukkaa, sujui tarjoilu erittäin jouhevasti ja tyylikkään huomaamattomasti. Annokset saapuivat pöytään juuri sopivilla aikaväleillä, edellisen viinin ehti lopetella ja annoksen vielä käydä läpi pöytäseurueen kesken ennen seuraavien saapumista.
Skandinaavinen/Pohjoismaalainen keittiö on ehdottomasti lempikeittiöitäni pääasiassa raaka-aineiden takia. Rakastan myös sitä, ettei raaka-aineita tarvitse käsitellä juuri ollenkaan, eikä annosta peittää liiallisilla mausteilla tai kastikkeilla. Maustamisen pitäisi tapahtua pääasiassa voilla, suolalla ja pippurilla. Scandi/pohjoismaalainen keittiö tuo ensimmäisenä mieleen kalat, juurekset, marjat, tumman leivän, saaristolaisuuden, luonnon sekä puhtaat selkeät maut. Näistä raaka-aineista on hyvä ruoka tehty. Edellämainittujen seikkojen takia ei ole ihme, että allekirjoittanut on ihastunut Smöriin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hermitage Restaurant sijaitsee St. Petersbourg Hotellin yhteydessä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Sijainti ei voisi olla parempi, hotelli & ravintola on yhden korttelin pässä raatihuoneen aukiosta, matkaa kertyy kävellen alle kaksisataa metriä.
Saavuin Tallinnaan aamulla ystävänpäivän aattona. Reissun päämääränä oli hemmotteluloma ilman kylpyläloikoilua, toisin sanoen jonkinlaisesta makumatkasta oli kyse. Kahden päivän aikana tuli käytyä läpi neljä ruokailua, yksi niistä oli kuuden ruokalajin illallinen Hermitagessa.
Yöpyminen hoitui upeassa St. Petersbourg hotellissa Deluxe Roomissa. St. Petersbourg on pieni, vain 27-huoneen, boutique-hotelli. Vuosina 2013-2014 varovasti entisöity hotelli on vanhin Virossa jatkuvasti toiminnassa ollut hotelli, ikää on kertynyt tänä vuonna 166 vuotta. Pienessä hotellissa ei tunnelmaa ja tyylikkyytä puutu, sistusta, värit, materiaalit, huonekorkeus, huoneiden määrä, kaikki jotenkin natsaa omaan makuun. Sytyn huomattavasti enemmän tämän tyyppisestä intiimistä hotellista, josta on mukava näkymä Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmallisille kaduille, kuin pilvenpiirtäjätyyppisistä moderneista komplekseista. Yö hotellissa pyörii realistisesti 160-200 euron hujakoilla, hinta ei ole laatuun, sijaintiin ja kokemukseen nähden paha ja esimerkiksi kokemani Deluxe Room oli kaikenkaikkiaan upea! Myönnän valitsevani 50-70€/yö hotellin, jos olen useamman päivän vaikka työmatkalla, tällöin hotellissa säilytetään kamoja ja nukutaan, ei muuta. Vähänkin paremmasta hotellista pitää maksaa joka tapauksessa Tallinnassa toistasataa euroa, toisaalta kokemus on kaukana St. Petersbourgin tasosta ja tunnelmasta.
St. Petersbourg Hotel on upea, värit ja sisustus ovat tyylikkäitä, ei kuitenkaan liian vanhanaikaisia. / Deluxe roomissa oli laadukas vaikutelma ja upea sisusta. Kuvat: St. Petersbourg/Schlössle-Hotels
Tapasin ennen illan ruokailua ravintolapäällikkö Meelis Vilin kanssa. Keskustelimme hotellin historiasta ja Hermitagen konseptista sekä arvoista "Hermitage on moderni venäläinen ravintola, kuitenkin palveluun on satsattu perinteisellä venäläisellä otteella. Asiakaspalvelu on huolehtivaa sekä siihen on panostetaan täysillä"Meelis avaa.
Asiakaspalvelun huomaa heti hotelliin astuessa. Kaikki ylimääräinen jää, sisään tuleva asiakas on huomioitava. Omatoimiselle suomalaiselle tälläinen on aika tuntematonta. En missään nimessä tarvitse ketään kantamaan laukkujani tai asettelemaan lautasliinaa syliini. Minut sekä tarpeeni huomioidaan joka käänteessä, tämä on ihan mukava huomata ja onkin mukavaa vaihtelua, henkilökunta vaikuttaa olevan kiinnostunut minusta.
"Sama ruoka ei välttämättä miellytä kaikkia, se on hyväksyttävä. Huomioivalla palvelulla pystytään kumminkin paikkaamaan niin monia asioita, jolloin kokemuksesta jää hyvä mieli, se on tärkeintä" Meelis täydentää. Tykkään tästä asenteesta. Kaikki tekevät (toivottavasti) aina parhaansa, mutta on lapsellista väittää tekevänsä parasta sitä ja herkullisinta tätä. Ruokailevat asiakkaat päättävät mikä on heidän mielestä sillä hetkellä hyvää ja mikä ei. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiä ja asiakas, joka ei vaan jostain syystä tykkää kalasta, ei kiinnostu miten onnistuneesti läheltä pyydetty siika on sokerisuolauttu. Onneksi toisaalta tämän tyyppiset asiakkaat eivät syö yllätysmenuja tai käy ravintoloissa, joissa ei ole jokaisen annoksen yhteydessä ranskiksia, kermakastiketta sekä paistettua kananmunaa lihan päällä.
Illallistimme ystävänpäivän aattone Hermitagessa nauttien kuuden ruokalajin maistelumenun viineineen. Baaritsikin läheisyydestä muuten löytyy kaksi korokkeella sijaitsevaa intiimiä pöytää jotka ovat eristetty muusta salista pylväällä sekä pienellä lasiseinällä, suosittelen! Menu viineineen kustantaa vain 67 euroa!
Kolmea eri levitettä, mustaa sekä vaaleaa leipää. / Suolattu & marinoitu silli, perunaa, olut- sekä mustaleipäsipsiä, HERRRKULLISTA sinappia. VIINI: Moët & Chandon Rose Imperial Brut
Tarjoilu lähti liikkeelle erittäin sujuvasti. Huolenpito on erinomaista, tarjoilija seuraa jatkuvasti juoma sekä ruokatilannetta, asiakas ei joudu huhuilemaan ympärilleen veden, leivän tai lisäkaadon perään. Tarjoilussa huokuu perinteisempi venäläinen tyyli. Suomessa tähän ei ole totuttu ja kuten aikaisemminkin mainitsin, joitain tälläinen huolenpito voi jopa häiritä.
Pöytään tuodaan leivät sekä kaato Moëtin Rosesamppanjaa. Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin suolattua sekä marinoitua silliä perunalla, olut-, mustaleipäsipillä sekä erittäin hyvin annokseen istuneella sinapilla, aijai. Aloin heti kaipaamaan kesän uusia perunoita sekä silliä. Moët Rose meni hyvin rasvaisen sillin kanssa. Annos oli sopivan pelkistetty, makuyhdisteliä lautaselta löytyi juuri sopivasti, ihastuin.
Joku on laverrellut Hermitagen henkilökunnalle tykkääväni kalasta, varsinkin kylmissäalkuruoissa! Kevyesti savustettu lohi oli erinomaista, argentinalainen raikkaan hapokas Salentein Chardonnay istui pitkällä jälkimaullaan annokseen kuin tuoppi öykkäröivän suomalaisen viroturistin kouraan. Haarukallinen lohta, etikoitua sipulia sekä tilliöljyä sai hymyn korviin, kyllä kyllä nyt suunta on oikea. "Keksikulhosta" haarukoitu hollandaise sekä etikoitu punajuuri oli yksinään hyvää, en viitsinyt sekoittaa näitä kahta annoksen osiota keskenään. Mahtisuoritus!
Kampasimpukkaa voissa sekä persiljassa paistettuna, etikoitua sipulia sekä sivallus mustekalan mustetta. VIINI: Domaine des Malandes, Chablis Vieilles Vignes
Kampasimpukka saa pisteitä jo pelkästään esillepanosta. Tyypillinen Chablis on hedelmäinen, hieman hapokas ja sopii erinimaisesti merenelävien kylkeen. Etikoitu sipuli sekä mustekalan musteella tehty pensselinsivallus nosti annoksen erinomaiseksi, muuten se olisi jäänyt hyvän tasolle. Kampasimpukka oli erinomaista vaikkei siinä ollut sille tyypillistä paistopintaa. Voinmaku oli mahtava, tämä vielä vahvisti Chabliksen sopivuutta.
Tähän mennessä annokset ovat olleet juuri sopivan kokoisia, vaikkakin kasviksiin ja lisukkeisiin ei ole panostettu yhtä tunteella kuin pääraaka-aineeseen, joka tuntuu olevan venäläiselle keittiölle tyypillistä. Aina tulee olla joku kala, merenelävä, ankka tai muu vastaava päätähtenä. Onko kasviksilla hifistely kenties köyhyyden merkki venäläisessä kulttuurissa?
Maa-artisokkakeitto tuodaan kahdessa osassa. Ensin esitellään lautaselta löytyvää kampasimpukkaa sekä tikeerirapua, tämän jälkeen itse keitto astuu kuvioon. Annoksen kanssa tarjoiltu Uusi-Seelantilaisen Marlboroughin alueen Sauvignon Blanc sopi samettisen maa-artisokkakeiton kanssa mainiosti. Keitto olisi mennyt minulle sellaisenaan, maut sekä rakenne oli kohdallaan, kumminkin tässä kohtaa tuli ruoan osalta illallisen ehkä ainoa huti: tiikerirapu oli saanut hieman hiiltyneen paistopinnan joka tappoi viinin sekä sotki keiton makuja, uskon ettei tämä ollut tarkoituksena.
Pannulla rehellisesti voilla paistettu turska oli erinomaista sekä paistopinta rapea. Kuiva ja hapokas Ranskan Mercureyn alueelta napattu Chardonnay oli hyvää tasapainoa rasvaiselle sekä tuhdille turkalle. Hernepyree oli oivallinen sekä timjami-sitruunaruohokastike toi itsessään jo pientä hapokkuutta turksalle ilman viiniäkin. Kokonaisuus erinomainen joskin alkuruoat sekä niiden viinit hieman jyräävät tämän annoksen mieleenpainumattomien joukkoon.
Laskin tässä vaiheessa annosten määrää ja olin erinomaisen tyytyväinen ettei jälkiruokia ole kuin yksi.
Jälkiruoaksi juustokakku a'la Hermitage. VIINI: Château Vartely Ice Wine Riesling
Loppu häämöttää, jäännitys tiivistyy. Château Vartelyn Ice Wine Riesling on uusi ja hieno tuttavuus. Jääviinin rypäleet kerätään, kyllä arvasit oikein, jäätyneinä. Yhdestä rypäleestä saadaan vähemmän mehua, se on kuitenkin hieman makeampaa, tästä syystä jääviinit lukeutuvat jälkiruokaviineiksi, Saksassa näitä kutsutaan nimellä eiswein. Château Vartelyn jääviini-riesling oli ehdottomasti illan mieleenpainuvin viini eikä ollut jälkiruokaviiniksi missään nimessä liian makeaa. En yhtään osaa odottaa mitä pöytään tuodaan.
Hetken päästä tarjoilija saapuu pöydään kahden lautasen kanssa joiden päällä lepää lasikulho, innostuin koska jälkkäri ei tule olemaan ainakaan kauhean raskas. Juustokakku à la Hermitage on mielenkiintoinen ja jopa parempaa kuin olisin kuvitellut. Hieman kitkerää suklaarouhetta, kuohkeaa juustokreemiä sekä raikkaita marjoja. Jälkiruoassa on vähän samaa fiilistä kuin Mixin Valkosuklaa-samppanjakreemissä, tykkään! Hermitagen jälkiruokaa oli sopivan vähän ja nousi tähän iltaan asti parhaaksi hetkeen maistamistani jälkiruosta. Jääviini nosti jälkiruoan tasoa vielä astetta ylemmäksi.
St. Petersbourg Hotellin respan takaa rappusista löytyy Eero Aarnion Kuplatuoleja kaksin kappalein!
Ensimmäisen sekä toisen kerroksen välistä rappusten tasaanteelta löytyy muuten kaksi Eero Aarnion Kuplatuolia, hauskaa!
Hermitage on viihtyisä sekä tunnelma erinomainen. Tarjoilu idealtaan toimiva, välillä pientä pelisilmän hiomista kaivattaisiin. Palvelu karkasi omaan makuun välillä karvan verran ylihuolehtivaisen puolelle, nämä seikat ovat toisaalta myös kulttuurieroja. Annosten esittely on suoraviivaisen ymmärrettävää, viineistä kerrotiin sopivasti. Tykkäsin kuinka itse viinin esittelyn jälkeen paljasteltiin minkälaisia makuja seuraavasta annoksesta löytyy eli miksi juuri kyseinen viini pariutettiin annokseen. Palvelussa oli myös mahtava yksityiskohta, jokaista ruokalajia varten (poislukien tietysti jälkkäri) tarjoilija tuli parin ensimmäisen suupalan aikana kysymään pippurin tarvetta ison pippurimyllyn kanssa, tähän en ole törmännyt hetkeen, ihanan vanhanaikaista.
Viinit olivat joiltain osin erittäin mielenkiintoisia, mieleen jäi ehdottomasti Château Vartelyn Ice Wine Riesling. Tarjoilulämpötilat olivat erinomaisia sekä jokainen viini maistatettiin erikseen, tästä perinteisestä tarjoilumetodista plussaa. Suomessa välillä kohtuullisen tasokkaissakin paikoissa lipsutaan näistä asioista, varsinkin viinin tarjoilulämpötiloista. Ainoa huomautus viineihin liittyen liittyy myös tarjoiluun. Viimeistelty annos lähti pöydästä nopeasti, uutta viiniä oltiin sitten tuomassa melkein samaan hengenvetoon. Pieni maiskuttelutauko annosten sekä viinien välillä tekisi terää.
Annokset olivat merenelävien karnevaalia, joka ei välttämättä ole huono asia, rakastan kalaa sekä valkoviinejä. Hermitage löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta, eikä ihme varsinkin kun otetaan pavelun taso huomioon. Ruoan osalta jäin kaipaamaan vähän yllätyksellisyyttä tai kokeilunhaluisuutta, toisaalta nyt ei ole kyseessä turhan moderni- tai mikään fuusiokeittiö. Suomen ravintoloissa olen tottunut pääraaka-aineen lisäksi vähintäänkin samanlaista tai jopa suurempaa intoa lisukkeiden osalta. Tallinnassa pääraaka-aineen esilletuontiin keskitytään joskus niin paljon, että muu tuntuu hieman unohtuvan.
Hermitage on hintatasoltaan Tallinna keskitasoa kalliimpaa, kuitenkin Suomen hintatason alapuolella. Parhaan hinta-laatusuhteen antaa nimenomaan maistelumenu viineineen. Kuusi annosta sekä kuusi kaatoa yhteensä 67€, ei huono. Koko illalliseen hujahti aperitiiveineen noin puolitoista tuntia, liian tiuha tahti. Maistelumenuja nauttiessa tykkään annosten välissä juoda rauhassa viinin loppuun sekä vähän keskustella äskeisistä makunautinnoista, toki tämä riippuu kuinka pieniä annokset ovat ja varsinkin tuleeko joka annoksen kanssa uusi viini. Tästä syystä palvelu oli makuuni vähän liian huolehtivaa, rauhallisemmalla tahdilla olisin antanut tarjoilulle täyden kympin. Tämä seikka tulisi ottaa tarkemmin huomioon varsinkin jos ruokalija yöpyy hotellissa. Yleensä illallisen jälkeen seuraava etappi on hotellihuone, sinne ei välttämättä ole järkyttävä kiire... tai toisaalta sitten on.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hakaniemeen on hiljattain noussut uusi cocktailbaari sekä ravintola nimeltään BRO. Ravintolan nimi lausutaan 'bruu', joka viittaa siltaan eikä veljeen, eli niihin parhaisiin kavereihin, joiden yleinen kutsuhuuto on "Hey bro!". BRO avasi ovensa virallisesti 19. joulukuuta 2015, joka suoritettiin tarkoituksella kaikessa hiljaisuudessa keskellä joulua. Näin menua, palvelua ynnä ravintolan kokonaisuutta päästiin testaamaan rauhassa.
Miltä BRO sitten näyttää? Sanalla sanoen sisusta on upea, se sisältää paljon tutkittavaa sekä ihmeteltävää. Kuparia, tumman sinisiä tuoleja, tumman ruskeaa väriä kaikkialla, upea pitkä baaritiski, katosta roikkuvat lamput sekä JBL:n kaiuttimet. Mikään ei tavallaan täsmää, hyvällä tavalla. Noin 240 paikkainen ravintolasali on avoin sekä varmasti korkeimpia saleja Helsingissä. Pöytiä on sijoitettu ympäri salia, niitä erotellaan erilaisilla kiinnostavilla sisustuselementeillä, esimerkiksi isoselkänojaisilla tuoleilla sekä hyllyillä.
Äänimaailma on vaikuttava. Jättimäisessä ravintolasalissa ei kaiu sekä musiikki on toteutettu erinomaisella tavalla. Kaiuttimet roikkuvat joitain metrejä pään yläpuolella. Salin yläpuolelle on asetettu mikki joka mittaa melutasoa jatkuvasti, tätä kai kutsutaan jonkinlaiseksi galatoiminnoksi. Näistä syistä musiikki on kirkasta sekä äänenvoimakkuus on jatkuvasti erinomainen, se ei häiritse oman pöytäseurueen keskustelua millään tavalla. Sen lisäksi salin sekä viereisten pöytäseurueiden horina ei juurikaan kuulu. Musiikki ansaitsee myös erityiskiitokset. Musiikki soi taustalla erittäin chillinä loungemusiikkina kunnes siihen alkaa keskittymään. Tunnistin useita biisejä ruokailun aikana ja jos muutamalla sanalla pitäisi luonnehtia soittolistaa, tulisi mieleen sanat: skandinaavinen, lounge, indie. Soittolistassa onkin konsultoitu muutamaa helsinkiläistä DJ:tä.
BRO:n sali on valtava ja täynnä tutkittavaa, cocktailbaari houkuttelee istuutumaan. / Havut sekä cocktail-lista toivottavat lämpimästi tervetulleeksi. / Tulisija on upea, sen ympärillä mielellään nauttisi muutaman cocktailin. / Varaaja ilmoitetaan p
BRO:ssa kaikkialla kuljetaan maku edellä. Menuissa korostetaan cocktailien, oluiden sekä ruokien pääasiallisia makuja yhdellä tai kahdella sanalla. Toki menuissa kerrotaan tuotteista enemmän ja muutkin raaka-aineet pääosin listataan. Ruokailijan on tarkoitus tehdä nopeita ja helppoja päätöksiä itsenäisesti jo pelkkien makumaailmojen perusteella. "Ei voida esimerkiksi olettaa asiakkaan tietävän useiden kymmenien eri oluiden makuja ja tyylejä pelkästään nimien perusteella", kertoo BROn vetovastuussa oleva Jani Jernström.
"Päätöksenteosta sekä omien lempimakujen yhdistelystä tehdään ruokailijalle huomattavasti helpompaa", Jani täydentää. BROn henkilökunta mielellään kertoo tuotteista lisää ja auttaa valitsemaan sopivat ruoka- ja juomayhdistelmät. Viinin tai oluen sijaan ruoan kanssa nautittu annoksen makuja täydentävä cocktail ei ole nykyään mitenkään poikkeuksellista.
BROn cocktaileissa käytetään omatekoisia siirappeja. / Cocktailien raaka-aineet ovat houkuttelevasti esillä. / Roddy tarjoilee BROn näkemyksen Moscow Mulesta oikeaoppisesti kuparimukista.
Ravintolan yhteyteen tuli myös Hakaniemen ensimmäinen cocktailbaari. BRO signature cocktailit ovat vodkapohjaisia. Muitakin cocktaileja tietenkin tehdään ja asiakkaan toiveita mielellään kuunnellaan, baarimikot tykkäävät haasteista. Kokeilin mm. Moscow Mule tyyppistä drinkkiä, löytyy listalta nimellä GINGER. Drinkissä käytetty vehnäolut sisälsi hitusen banaanin makua, se mielestäni pilasi drinkin. Myöskään lime tai inkivääri ei tullut tarpeeksi esille cocktailista, osittain ehkä edellämainitusta syystä. Roddy kertoikin huomanneensa tämän epäkohdan ja mahdollista korvaavaa vehnäolutta ollaan mietitty. Myös drinkkilista on kauden raaka-aineiden mukaan vaihtuva.
Huomasin baarin seinällä ihan kohtalaisen rommivalikoiman ja aloin tilailemaan niistä erilaisia cocktaileja. Baaria pyörittänyt Roddy sai tehtävänantona läjän raaka-aineita, jonka jälkeen kerroin drinkin valmistustavan ja lisämaustamisen olevan hänen käsissään. Yksi näistä cocktaileista sisälsi mm. maustettua rommia, inkiväärisiirappia, paljon limemehua, ginger alea sekä jäämurskaa. Cocktail oli herrrrrrkullinen, ottakaa tämä listoille tai edes johonkin tiskin alle muistiin, kiitos. ;)
BRO Signature Cocktailit kustantavat 9 / 13 / 16€. Niissä käytetään tuoreita raaka-aneita sekä BROn siirappeja sekä mehuja, jotka valmistetaan paikan päällä tuoreista marjoista ja hedelmistä. Alkoholittomia cocktaileja eli mocktaileja on tarjolla yleensä aika harvassa. Brossa kaikki signature cocktailit on valittavissa alkoholittomana 9€ hintaan, joka on varmasti monelle tervetullut vaihtoehto!
Ekologisesti kierrätysmateriaaleista valmistetut työasut ovat Touchpointin käsialaa. Champagne de Castellane Brut nautiskellaan ostereiden kanssa. / Leipäkorista löytyy mm. voita lipstikalla sekä naturel. Brossa valmistettu tumma leipä on herkullista
BROn keittiöstä vastaa Joona Paananen. Joonan tiimissä on liuta ravintola-alan ammattilaisilla, jotka ovat kartoittaneet kokemustaan matkailemalla sekä työskentelemällä ympäri maailmaa. Vaikka BROn keittiö määritellään kansainväliseksi, on selkein lähestymiskulma ruokatuotteeseen tuoreet pohjoismaiset raaka-aineet sekä mahdollisuuksien mukaan hyödynnetyt luomu- ja lähiruoat.
Ruokalista koostuu kolmesta osasta. Makuja-menusta, joka sisältää 3 / 4 / 5 ruokalajia hintaan 42 / 54 / 68€. A la carte on sopivan lyhyt, 4-6 vaihtoehtoa per ruokalaji. Näiden lisäksi tarjolla on vielä ravintolan aukioloaikoina voimassa oleva rennosti-lista, jota esimerkiksi hyödynnetään iltapäivisin lounaan ja illallisen välissä. Jos tarkoitus oli tulla pelkästään cocktaileille ja alkaakin hiukoa, voi rennosti -listalta vetäistä naamariin jotain helppoa syötävää.
Fine de Claire -osterit oriental + naturell, viini: Champagne de Castellane Brut. / Alkupala numero kaksi, Punajuuri + vuohenmaito, viini: Black Cottage Sauvignon Blanc.
Ilta lähti rakentumaan cocktaileista baaritiskillä, jonka jälkeen suunnistimme pöytään. Osa seurueesta päätyi valitsemaan erikseen listalta, itse nappasin 5-ruokalajin makuja-menun viineineen. Menun voi ottaa myös kolmella tai neljällä ruokalajilla, jolloin asiakas saa koota makuja-menun sisältä itselleen sopivat annoskokonaisuudet esim. kaksi alku- ja yksi pääruoka tai kaksi pää- ja yksi jälkiruoka -tyylisesti.
Samppanjan siivittelemänä alkuun tarjoiltiin osterit orientalina- sekä naturellena. Oriental (soija, lime, chili, korianteri) ei jäänyt mitenkään erityisesti mieleen, naturelle sen sijaan toimi erinomaisesti!
Seuraavaksi pöytään tuotiin kasvisannos Punajuuri + vuohenmaito. Annoksen suositusviini oli Black Cottage Sauvignon Blanc, joka natsasi kasvisannoksen kanssa erinomaisesti. Soignon-vuohenjuusto sekä koko annos oli erinomainen, poislukien persiljasorbetti, joka liiallisella makeudellaan ei istunut viinin tai annoksen muiden komponenttien kanssa. Tarjoilijahenkilökunta jo ennalta arvasi kommenttini koskien sorbettia, sitä onkin kuulemma jo aikaisemmin viilailtu, näemmä ei tarpeeksi.
Ensimmäinen pääruoka, myskikurpitsaravioli muskottivoikastikkeella oli mahtisuoritus! Raviolit olivat juuri sopivasti al denteksi jätetty sekä annoksen maut olivat selkeät. Kuvittelin ennakkoon punajuuri + vuohenjuustoalkupalan varastavan shown, olinpas väärässä. Tšekkiläinen Cuvée 4 Fantome natsasi annoksen kanssa oikein mahtavasti. Vaikka viinissä on yllättävän paljon jäännössokeria, ainakin tuotekuvauksen perusteella (28,6 g/l), löytyy siitä sopivasti hapokkuutta tasapainottamaan makeutta.
Alsacen alueelta tuleva Arthur Metz Gewürztraminer lupasi hyvää, vaikkakin annoksena oli kananpoikaa, joka on ainakin omaan korvaan tylsähköltä kuulostava annos verrattuna makuja-menun muuhun tarjontaan. Pöytään tuodaan panko-paneroitu kananpoika, papaijasalaatti, maleasialainen vihannescurry -annos. Kana-annoksen valmistusmenetelmässä on otettu vaikutteita KFC:stä, brändi jonka suurin osa varmasti tietää. Annos oli hyvä, mutta ei mitenkään mieleenpainuva, ehkä odotukseni nousivat liian korkealle viinin takia. Annoksessa oli yksi selkeä kompastuskivi, malesialainen vihannescurry hukutti liikaa viinin makuja sekä hapokkuutta.
Suosittelemme muuten myös testaamaan pääruokaa poro + kataja! Annoksen saapuessa pöytään leppäsavun tuoksu on valloittava sekä poro suussa sulavan mureaa!
Illan viimeinen osuus häämöttää. Tilaamme pöytäseurueen kesken jälkkärit niin, että pääsemme maistamaan koko tarjonnan. Oma jälkkäri oli menuun sisältyvä pistaasikakku inkiväärigellatolla. Kakku oli muistaakseni valmistettu ilman kananmunaa tai maitoa. Teoriassa kiva idea, mutta nyt kakku oli niin kova ettei sitä meinannut saada luontevasti lusikalla pilkottua. Inkiväärigellato oli herkullinen, silti hitusen jäin kaipaamaan lisää inkiväärin potkua. Vaikka en ikinä ole ollut portviinin ystävä, sopi Burmester Tawny Port annokseen erinomaisesti.
Kolme muuta pöytään tuotua jälkkäriä aiheuttivat hieman annoskateutta, varsinkin suklaa + aprikoosi, joka vei selkeän voiton ainakin näyttävyydessä. Ternimaito + sitrus -annoksessa oli aivan mahtavat värit. Päärynä + kaneli -annoksen tarte tatin oli maultaan erinomainen, mutta rakenteeltaan hieman liian sitkeää, tämä aiheutti lieviä ongelmia lusikkaa ja haarukkaa käyttäessä.
Uutuusravintola BRO vakuuttaa monipuolisuudellaan sekä cocktailbaarina että ruokaravintolana. Sisustus, musiikin äänenlaatu sekä soittolista muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.
BRO oli kokemuksena erittäin onnistunut vaikka viilattavaakin on. Aikaisempia kirjoituksiani lukeneet ovat jo varmasti huomanneet, etten takerru yksittäisiin raaka-aineisiin, valmistusmenetelmiin tai nyansseihin, ne eivät määrittele illalliseni onnistumisprosenttia. Minulle kokonaisvaltainen kokemus ratkaisee, tähän sisältyy aina huteja sekä onnistumisia. En usko täydellisyyteen, se tarkoittaisi yllätyksettömyyttä sekä estäisi kehittymistä ja uuden oppimista.
Henkilökunta oli silmin nähden innoissaan uudesta ravintolakonseptista sekä rankalla kädellä remontoiduista tiloista. Plussaa siitä, että ainakin osa annoksista esiteltiin kokkien toimesta. Tarjoilun osalta oli pieniä huteja viinien kanssa, osa valkkareista olivat liian lämpimiä vaikka ne pulloa kokeilemalla tuntuivat viileiltä. Epäkohta korjattiin heti maistattamisen yhteydessä laittamalla viinit takaisin jäihin. Kaiken kaikkiaan tarjoilu oli toimivaa, ystävällistä ja mutkatonta, joka sai aikaan tervetulleen sekä rennon olotilan.
Tällä hetkellä BRO tarjoaa illallisen lisäksi aamiaista, arkena lounasta sekä iltapäivisin rennosti-listaa. BRO on auki viikon jokaisena päivänä. Sunnuntaibrunssi lanseerataan kevään aikana sekä kesäksi ravintolan kylkeen tulee pieni terassi.
BRO on mahtava (teko)syy liikkua sillan toiselle puolelle Hakaniemeen. Siirtyminen on helppoa, ratikalla sekä metrolla pääsee aivan viereen. Oikeastaan Kalliosta, Kaisaniemestä tai rautatieasemalta kävelykään ei ole huono vaihtoehto, ainakaan kauniina kesäiltoina.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tallinnan vanha kaupunki on suosittu joulunviettopaikka. Talvi onkin mielestäni ehkä paras ajankohta Tallinnan minilomalle, kunhan on edes hieman lunta. Kesä on muutoin ok, mutta turistien paljous hieman ahdistaa allekirjoittanutta. Talvella saa olla enemmän rauhassa sekä vanhan kaupungin valojen tuottama tunnelma pienillä kaduilla pääsee oikeuksiinsa. Talvellakin on toki turisteja; suomalaisten aalto on Joulun alla, toinen aalto saapuu tammikuun ekalla viikolla ja koostuu pääosin venäläisistä. Tallinnaan on myös helppo liikkua, esimerkiksi Helsingistä Tallinkilla pääsee satamasta satamaan kahdessa tunnissa. Ehkä Tallinna tunnetaankin osittain tästä syystä "Etelä-Helsinkinä".
Vuorokauden mittaisessa Tallinnareissussa keskityttiin tällä kertaa rentoutumiseen pitkän ravintolaillallisen muodossa. Vaihtoehdoksi päätyi Mix Restoran, fuusioravintola joka on ollut vahvasti suomalaisten suosiossa käytännössä heti ravintolan avaamisesta lähtien. Mix löytyy mm. 'the 50 best restaurants of Estonia' -listalta sekä on TableOnlinessakin varustettu aika poikkeuksetta viiden tähden tai vähintään neljän tähden palautteilla.
Mix sijaitsi ennen toisella puolella vanhaa kaupunkia Ruotsin suurlähetystöä vastapäätä. Nykyään Mix majailee kodikkaammin My City Hotellin yhteydessä, jossa se vastaa hotellin aamiaisesta, lounaasta, illallisesta sekä baaritoiminnasta. Mixiä ei kumminkaan tule sekoittaa perinteiseen hotelli-ravintola yhdistelmään. Mix on ennemminkin ravintola hotellin sisällä eikä hotelliravintola. Mixiä pyörittävät ystävykset Maksim Ryndin sekä keittiömestari Vladimir Iljin. Ystävyksillä on historiaa mm. Tallinnan parhaimpiin hotelleihin ränkätystä Schlössle Hotellin ravintolatoiminnan pyörittämisestä.
Samppanjaksi alkuun tuttua ja turvallista Moëtia / Itsetehtyä leipää sekä yrttilevitettä / Keittiön tervedyksenä Ankanmaksapatee & Vadelmachiliä.
Mix tunnetaan herkullisista yllätysmenuista sekä tavastaan fuusioida perinteistä venäläistä sekä ranskalaista keittiötä japanilaisen keittiön kanssa, joka antaa Mixissä piristävän potkun sekä viimeisen silauksen annoksiin.
Luotan Vladimirin ammattitaitoon valitsemalla aina neljän ruokalajin yllätysmenun, kuten tälläkin kerralla. Aperitiiviksi samppanjat (jos ennen ruokailua baarissa maisteltuja herkullisia Moscow Muleja ei lasketa mukaan). Pöytään tarjoillaan kahta talon leipää, herkullista ruisvuokaleipää pähkinöillä, rusinalla sekä luumulla. Vaalea leipä tuntuu olevan vähän väkinäinen lisä, joskin hyvää jos tykkää mussuttaa persoonatonta patonkia. Omista ruokatottumuksista vaalea leipä on poistunut melkein kokonaan.
Keittiön tervehdys on suussa sulavaa ankanmaksapateeta vadelmachilillä. Chili on ennemmin marjaisa sekä raikas kuin poltteleva, se ei tapa ankanmaksan tai samppanjan makua, nerokasta!
Mustekalacarpaccio, rakuunajäätelö, capris sekä vihreä salaatti. / Attems Pinot Grigio 2013 / Kesäkurpitsakeitto kookosmaidolla sekä inkiväärillä, villisikaa ja sinapinsiemeniä.
Attems Pinot Grigio 2013 on aivan täydellinen yhdistelmä ehkä parhaan maistamani carpaccion kera. Mustekalacarpaccio on näyttävä, rakenne suussa sulava sekä maku yhdessä rakuunajäätelön kanssa jotain aivan omaa luokkaansa. Annoksen ainoa huti tuli aavistuksen liian etikkaisesta vihreän salaatin viinietikkakastikkeesta, palaute otettiin lämpimästi vastaan.
Seuraava alkupala yllätti yhtä laajamittaisesti. Kermainen kesäkurpitsakeitto, joka oli tehty kookosmaitopohjaisesti, sekä hitusen inkivääriä. Kuinkas sattuikaan, inkivääri on yhtiä lempiraaka-aineita tällä hetkellä teessä, ruoassa, drinkeissä, melkein missä tahansa. Keittoa oli täydennetty uskomattomalla villisialla sekä sinapinsiemenillä. Carpaccio vai tämä? En millään saa päätöstä aikaiseksi.
Pitkään kypsytettyä Peuraa mustaherukkakastikkeella, perunagratiini, punajuuripyree sekä hippu väkevää sinappia. / Zonin Amarone della Valpolicella 2012.
Normaalisti kallistun kalan sekä muutenkin alkupalojen ystävänä helposti valkkareihin, kuitenkin Zonin Amarone on yksi suosikeistani johon minut on tutustutettu nimenomaan ravintola Mixissä.
Pääruoaksi tarjoiltu tuhti peurannos näyttää ehkä perinteisen tylsältä, jota se ei kumminkaan ole! Pitkään kypsytetty peura on uskomattoman suussa sulavaa, kypsyys ei voisi olla täydellisempää. Mustaherukkakastiketta saa annostella kulhosta mielensä mukaan, se on sopivan marjaisaa sekä kitkerää, oiva pari peuran kera. Lautasella on lisukkeina mm. parsaa, höyrytettyjä kasviksia, punajuuripyreetä sekä lisuke, joka on jäänyt monille varmasti mieleen Mixissä; extraväkevä sinappi, joka on wasabin tyyppistä maultaan mutta vahvempaa. Henkilökunta varottaakin sinapin potkusta, sitä ei tarvitse ottaa haarukalliseen edes maissinjyvän kokoista nokaretta, eikä suositellakaan.
Pyydän lisäkaadon Amaronea, peuraa nautiskelemme varoen, emme halua annoksen loppuvan kesken liian nopeasti.
Limonzello rauhoittamaan vatsaa tauon aikana. / Valkosuklaa-samppanjakreemiä sekä mansikkagazpacho. / Jälkkäriviininä Virolainen Põltsamaa Kuldne 2005 vuosikertomenaviini.
Pieni tauko ennen jälkkäriä. Meno on ollut tuhtia, annetaanpa vatsan hieman asettua. Maksim tuo pöytään yllätyksenä Limoncello sitruunalikööriä joka on ajatuksena hauska joskin niin imelän makeaa kuin voi olla. Kaunis ajatus kaatui nihkeään asiakkaaseen, vaikkakin shotti auttaa hieman vatsaan.
Jälkiruoaksi tarjoillaan viinilasista kauhottava valkosuklaa-samppanjakreemi jonka pohjalla on mansikkagazpachoa. Täydellinen jälkiruoka tähän tilanteeseen. Annoksen koko, maku, makeus, ulkonäkö saa täyden kympin. Jälkiruoan seurana on virolainen, ilmeisen tunnettu, Põltsamaa Kuldne 2005 vuosikertaomenaviini. Makeassa jälkkäriviinissä on viikunan tai kypsän omenan makua sekä jonkun verran happoja tasapainottamaan itse jälkiruokaa.
Loppuun vielä kahvi ja konjakki. Ilta on pulkassa, olo on tuhti sekä askel hakee hieman paikkaa. Voin todeta kaiken menneen odotetusti, ei missään nimessä tylsällä tavalla, nimittäin kaikkien näiden käytikertojeni jälkeen Vladimir pystyy edelleenkin yllättämään positiivisesti. Mix ei ratsasta trendien aallonharjalla eikä haluakaan. Mix on perinteinen, silti asiakkaan makuun ja tyyliin sopeutuva huippuravintola joka ansaitsee tähän asti saamansa hyvän palautteen sekä paikkansa Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon. Japanilainen keittiö on vähiten näkyvä osa Mixin annoksissa, kuitenkin sen tarjoamat makuelämykset ovat juuri täydellinen lisä muuten pääosin perinteisiin ruokiin. Oikeastaan otetaan vähän takaisin väitteitäni keittiöstä, Mix on vaikea luokitella muutamaan yksittäiseen maahan. Vladimir ottaa inspiraatiota kaikkialta, joten Mixissä on makuja muualtakin Aasiasta sekä ympäri Eurooppaa, esimerkiksi Virosta, Espanjasta ja muiltakin Välimeren alueilta. Vladimirin johdolla Mixin keittiö on erittäin muuntautumiskykyinen ja ottaa mielellään syyniin useita perinteisiä valmistusmenetelmiä sekä makuja ja lähestyy niihin epätavanomaisella tyylillään.
Mixistä on jotenkin muodostunut yksi lempiravintoloistani Tallinnassa. En missään nimessä väitä suoralta kädeltä Mixin olevan Tallinnan paras nimittäin toisen aarre on toisen roska sekä toisen roska toisen aarre. Minulle, sekä selkeästi monille muillekin, Mixissä kaikki vaan jotenkin kohtaa. Tunnelma sekä palvelu on riittävän rentoa, vaikka ravintolassa onkin valkoiset pöytäliinat. Ehkä kyse onkin juuri henkilökunnan kyvystä muuntautua asiakkaalle sopivaksi, Mixissä osataan käyttää pelisilmää.
Erikseen haluaisin lisätä Mixin venyvän kaikille, vaikka olisikin kasvissyöjä tai ei söisi mereneläviä. Yksi lähimmistä ystävistäni vieraili taannoin avokkinsa kanssa Mixissä. Toinen ei pysty syömään mitään mereneläviä, toinen oli kasvissyöjä. Vladimirin loihtima yllätysmenu kuitenkin sai heidän vuosipäiväillallisestaan sellaisia kehuja, että mainitsemme toisillemme kyseisestä kokemuksesta puolin ja toisin vielä nykyäänkin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
