Jos onnenpyörä vielä pyörisi, niin voisin ostaa Janne Porkalta pari vokaalia virolaiselle Schlössle-hotellille ja ravintolalle. Paljon muuta se ei kyllä tarvitsekaan, sen verran tasokas hotelli on kyseessä. TableOnline on toiminut Virossa jo vuodesta 2012 ja palvelusta löytyy jo yli 80 ravintolaa, joista pieni osa toimii hotellien yhteydessä. Yksi näistä on Schlössle, joka on yksi Tallinnan parhaista hotelleista ja ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen mesta.
Usein yksi ikävimpiä vaiheita hotellivierailuissa on sisäänkirjautuminen. Joskus ahtaalla tiskillä saattaa olla valtavasti sakkia täyttämässä lomakkeita, joita yksi virkailija koittaa parhaansa mukaan kirjailla sisään. Schlösslessä tämä oli hoidettu vähän tyylikkäämmin. Minut ohjattiin istumaan vastaanottoaulan mukavalle sohvalle, jossa siemailin talon tarjoamaa proseccoa täytellen kirjautumislomaketta. Samalla respan tyttö tuli kertomaan hotellin tavoista ja myös yleisesti hieman hotellin historiasta. Tämä oli hienoa!
Schlössle on pieni hotelli ja siellä on vain parikymmentä huonetta. Minun huone oli hintahaitarin alkupäästä, Classic double nimeltään. Huone oli tosi kodikas ja intiimi, jossa oli noin puoli metriä paksu kokolattiamatto. Hintaan myös kuuluivat minibaarin alkoholittomat virvokkeet. Ennen dinneriä joutui vielä vähän aikaa tekemään töitä, jolloin tuli myös hotellin wifi testattua ja hyväksi havaittua.
Dinneri Schlösslesta oli buukattu klo 19 alkavaksi. Ravintola sijaitsee hotellin alakerrassa, jossa voi aistia historian havinaa. Tallinna oli jo 1200-luvulla paikka, jossa oli start-up kielellä sanottuna hyvää pöhinää, kun hansaherrat kävivät kauppaa erinäisillä tärkeillä artikkeleilla. Talon rakennusaika ei käsittääkseni ole tarkalleen tiedossa, mutta ilmeisesti osa nykyisistä rakenteista on lähtöisin aina tuolta 1200 - 1300 -luvulta. Kovin moderni pytinki ei siis ole kyseessä. Taloa on rakennettu useammassa vaiheessa, mutta nykymuodossaan sen sanotaan edustavan barokki-goottilaisuutta. Omat taidehistorian opinnot ovat sen verran ruosteessa, että en lähde tuota kommentoimaan, mutta sen voin kertoa, että todella tunnelmalliset puitteet vanha kivitalo suurine holvikaarineen loi illalliselle.
Odottaessa paikallisia kollegoita dinnerille nautin aperitiiviksi gt:n ja iloni oli suuri, kun Hendricks oli ensimmäinen brändi, mitä tarjoilija minulle suositteli. Tarjous, josta en voinut kieltäytyä.
Pian myös kollegat saapuivat paikalle ja pääsimme tutkimaan ravintolan ruokalistaa. Lista näytti oikein hyvältä ja pituudeltaan se oli keskitasoa. Usein hotellien ravintoloiden listat ovat pituudeltaan pari kilometriä, kun kaikkia vieraita on pakko miellyttää. Tässä tapauksessa ei oltu sorruttu liian pitkään listaan, vaan kyseessä oli hyvin tasapainoiselta vaikutta kokonaisuus. Tälläkään kertaa en kuitenkaan vaivautunut itse tekemään valintoja vaan ulkoistin ne keittiön vastuulle ja kerroin että tuovat mitä sopivaksi ja hyväksi näkevät. Koska ravintolassa ei ollut valmiita menuja olemassa, niin tämä ei ollut selvästi kovin yleinen taktiikka ravintolassa ja tarjoilija yllättyi osoittamastani luottamuksesta. Nopeasti hän kuitenkin kokosi itsensä ja otti haasteen vastaan. Muutenkin meidän tarjoilija ansaitsee lämpimät kehut. Oli kuulemma aloittanut vasta jonkin aikaa sitten ravintolassa ja ei osannut vastata joihinkin kysymyksiimme, kuten mm. siihen, että mistä tämä hotellin vokaaleja kaipaava nimi tulee. Selvitti kuitenkin vastaukset nopeasti ja muutenkin oli todella iloinen koko illan ajan luoden dinnerille lämpimän tunnelman. Niin, ja hotellin nimi kuulemma tulee saksan kielen sanasta ja tarkoittaa pientä linnaa.
Ensin saimme eteemme kokin tervehdyksen, joka oli loistava aloitus ja kunnioitti sesonkia hienosti. Kyseessä oli omena, joka oli täytetty punajuurivuohenjuustokeitolla. Tervehdyksen jälkeen kaadettiin alkuruoan viini, joka oli Marlboroghin Sauvignon Blancia Uudesta Seelannista. Viini jo toi epäilyksen, että voisi olla mereneläviä tulossa ja niin keittiöstä eteemme kannettiinkin seafood platter, jossa oli kampasimpukkaa, tiger prawnia, simpukoita ja savustettua lohta sieni ja yrttiliemessä. Raaka-aineet olivat kaikki tuoreita ja ensiluokkaisia. Annos oli melko kookas alkuruoaksi, mutta niin herkullinen, että sitä en väittäisi suureksi ongelmaksi.
Pääruoalle kaadettiin Espanjasta Riojan alueelta Berberanan Gran Reserva 2007 vuosikertaa, joka oli oivallinen valinta pääruoaksi tarjoillun hiillostetun naudanpihvin kanssa. Annoksen omina lisukkeina oli marinoituja hillosipuleita ja mustaherukkakastiketta. Lisäksi lisukkeena tuli perunoita parissa eri muodossa ja uunissa paahdettuja kasviksia. Pihvin pinta oli todellakin hiillostettu hyvin tummaksi ja sen alta paljastui mukavan rosé pihvi. Hillosipulit ja mustaherukkakastike tarjosivat molemmat annokseen hapokkuutta; mielestäni ehkä jopa hieman liikaa vieden huomiota hyvältä lihalta.
Tarjoilijat muistivat ilahduttavasti pian jokaisen ruoan tulon jälkeen käydä kyselemässä onko kaikki kunnossa ja, mikä tärkeintä, täyttää nopsasti hupenevaa viinilasiani. Sanoinko jo, että pihvi sopi loistavasti viinin kanssa yhteen?
Jälkiruokana saimme kaikkia kolmea listalta löytyvää jälkiruokaa jaettavaksi. Meistä kukaan ei ole kovin suuri jälkiruokaviinien ystävä ja siksi päätimme jatkaa ystävystymistä meille ennestään tuntemattoman Berberanan kanssa. Paras jälkiruoka oli talon itsetekemät jäätelöt, joista suosikkini oli mango. Keittiön oma valkosuklaa oli todella hyvää, mutta omaan makuun jopa liian makeaa, tai ainakaan sitä ei voinut syödä teelusikallista enempää. Näin minulle tosin käy makeiden jälkiruokien kohdalla usein ja siksipä päätin ottaa jälkiruoaksi vielä Hendricks gt:n. Tai itseasiassa kaksi jos tarkkoja ollaan.
Aamulla edellisiltana nautitut gt:t ja Berberana häivähtelivät vielä ohimoilla ja siksi oli syytä suunnata nopeasti aamupalalle. Schlösslen aamupala tarjoillaan sisääntulokerroksen bistrossa. Ruokailla voi myös tunnelmallisella sisäpihalla. Nyt tosin syksy oli päässyt jo niskanpäälle siinä määrin, että päätin pysyä sisätiloissa.
Aamupalapöytä näytti selvästi keskivertohotelliaamiaista laadukkaammalta. Uudelle tasolle se kuitenkin nousi, kun tarjoilija toi listan keittiöstä tilattavista annoksista ja huomasin listalla Eggs benedictin. Tämä aamupalojen mersu, joka oli muuten täydellisesti valmistettu, oli juuri oikea lääke, yhdessä vahvan, juuri jauhetun kahvin ja tuorepuristetun tuoremehun kanssa, nujertamaan vielä viipyilevät häivähdykset ohimoltani.
Oli aika suunnata kohti Tallinnan D-terminaalia. Laivamatkalla oli aikaa tehdä pientä yhteenvetoa reissusta. Ja en nyt siis puhu tylsistä työasioista vaan hotellista ja sen tarjoiluista. Hotelli sijaitsi Vanhankaupungin ytimessä lähellä Raatihuoneen toria. Sijainti oli siis keskeinen ja hotelli itsessään oli todella miellyttävä. Erityisen hyvää hotellissa oli intiimiys ja henkilökohtainen palvelu, johon isoissa loistohotelleissa ei usein päästä. Check in oli paras mitä olen kokenut ja aamupalakaan ei tästä kauaksi jää. Keskiajalta peräisin oleva kellari Schlössle ravintolassa loi mielettömät puitteet holvikaarineen dinnerille eikä ruoatkaan paljon tästä jääneet jälkeen tarjoilun ollessa koko ajan erinomaista. Yhteenvetona voin siis antaa vahvan suosituksen Schlössle hotellille ja ravintolalle!
- Ville / TableOnline.fi
Ravintola Schlössle lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/schlossle
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.