TableOnline jatkaa kasvua. Kasvua tulee kaikilla sektoreilla, maantieteellisesti katsoen Suomen lisäksi Virossa. Tarvitsemme siis Viroon lisää tekijöitä ja tällä kertaa olin Etelä-Helsingissä palkkaamassa uutta työntekijää. Mikä ihana tekosyy päästä nauttimaan Tallinnan alati kehittyvästä ravintolatarjonnasta. Kun työt oli saatu hoidettua, niin oli aika suunnata illalliselle. Olin ulkoistanut ravintolan valinnan Tallinnan TableOnlinen porukalle, joten minulla ei siis ollut mitään hajua mitä tulen syömään ja missä.
Lähdimme sataman läheisyydessä sijaitsevasta hotellistani yllätyksekseni kävelemään itään päin. Ei siis Vanhankaupungin suuntaan, jonne odotin päätyvämme illastamaan. Reilun viiden minuutin kävelyn jälkeen seuralaiseni viittoi ravintolan suuntaan, joka sijaitsee Narvan Maantien vieressä kehittyvässä Kadriorgin kaupunginosassa. Sieltä löytyi illallispaikkamme Musita. Tämän ravintolan ovat perustaneet viime syksynä pariskunta, joka aiemmin piti Musu nimistä ravintolaa Nõmme nimisessä Tallinnan lähiössä.
Ravintolaan saavutaan aulaan, jossa sijaitsee baartiski ja katosta roikkuu paljon heiniä. Puutteellisten hortonomin taitojeni takia, paremman kuvan saamiseksi, kehotan katsomaan kuvan aulasta (ja näistä heinistä) tästä yltä. Vaikka kasveja en tunnekaan, niin melko kivan ilmeen ne loivat sisääntuloaulaan. Meidät ohjataan toisen salin perälle kivaan ikkunapöytään ja kohta pöytään istahtaa myös ravintolan viehättävä emäntä Kirstin. Ajattelen, että onpa mukavaa, kun omistajalla on aikaa tulla meitä tervehtimään. Tässä olin väärässä, hän ei tullut meitä vain pikaisesti tervehtimään, vaan istui sitkeästi pöydässä koko illallisen ajan ja johdatti meitä ravintolan ja keittiön filosofiaan ja kertoi taustoja ravintolasta ja sen perustamisesta. Molemmat omistajat ovat työskennelleet Lontoossa huipputason perulaisessa ravintolassa ja sieltä takaisin Viroon kotiuduttuaan he halusivat tarjota vastaavaa ruokaa myös Virolaisille. Ravintola onkin toimiva yhdistelmä pitkälti lähiruokaan ja hyviin raaka-aineisiin perustuvaa virolaisen ja perulaisen keittiön sekoitusta.
Kuten yleensäkin, haluan ravintolan päättävän, mitä siellä kannattaa juuri sinä iltana syödä. Tällä kertaa siihen tarjoutui erityisen hyvä tilaisuus, kun itse ravintoloitsija oli pöydässä suosittelemassa ruokia. Alkuruoaksi otimme useampaa sorttia jaettavaksi ja saimme pöytään mm. seuraavat annokset jaettavaksi: Crispy pork belly, Pulpo, Tartar, kampasimpukkaa. Kaikki alkuruoat olivat todella hyviä ja kun niitä oli melko monta ja meitä oli vain kolme syömässä ja lisäksi ravintoloitsija maistoi muutaman suupalan, niin alkupalojen jälkeen alkoi olla jo melko kylläinen olo.
Oma suosikkiannokseni oli mustekala. Olen viime aikoina tykästynyt kovasti pulpoon. Pitkään minua vaivasivat mustekalasta aikanaan jääneet mielikuvat sitkeänä ja melko mauttomana ruokana, jonka takia tätä herkkua tuli syötyä harvoin. Kuitenkin hyvin tehty pulpo on kaikkea muuta kuin mauton ja sitkeä ja siksi pulpoa tulee nykyään syötyä lähes poikkeuksetta, jos sitä ravintolan listalta löytyy. Myös Musitassa pulpon valmistaminen oli onnistunut loistavasti ja annos toimi kokonaisuutena todella hyvin. Muun seurueen suosikkiannokseksi nousi rapea possunvatsa, joka onkin yksi ravintolan suosituimmista annoksista ja oli sellainen jo Musitan edeltäjän, Musun aikoina.
Alkuruokia oli aika monta ja ne olivat niin herkullisia, että kaikki oli pakko syödä viimeiseen suupalaan asti. Varsinaisesti nälkä ei enää siinä vaiheessa siis vaivannut, kun pöytään tuli pääruoaksi tilaamani karitsan kare. Kare oli tomaattikastikkeessa ja kuten kuvasta näkyy, oli kypsyys täydellinen. Ongelma oli, että alkuruokia oli paljon ja pääruoka-annos oli reilun kokoinen, joten hieman oli vaikeuksia saada se mahtumaan, herkullisuudesta huolimatta. Pääruokavalintamme olivat hyvin lihaisat, sillä seuralaisilla oli nautaa ja possua. Muidenkin annokset olivat palautteen mukaan hyvin onnistuneita.
Illallisen aikana tuli keskusteltua myös Viron historiasta. Lihapatojen äärellä tuli puheeksi myös, että eipä siitä ole kovin pitkä aika, kun Virossa oli vielä ruokakortit käytössä ja eipä niilläkään kovin usein onnistunut mitään saamaan. Tai onhan siitä hetki vierähtänyt, mutta kahdella seurueemme kolmesta paikallisesta nämä ajat olivat vielä muistissa ja etenkin nuorempi heistä, ei ole edes varhaiskeski-ikää vielä saavuttanut.
Keskustelun lomassa ehti vatsakin hieman painua, ei kuitenkaan tarpeeksi, että olisimme jaksaneet jälkiruokia enää nauttia. Ravintoloitsija ehdottikin meille ruoansulatusta edistämään digestiiviksi Piscoa. Jo ravintolaan saapuessamme olimme nauttineet pisco sour -alkudrinkit ja nyt ateria oli hyvä myös lopettaa piscoon. Vieraiden alkoholien saloihin syvemmin perehtymättömille kerrottakoon, että pisco on perulainen kirkas brandy ja toimi oikein hyvin sekä sour-drinkissä, että digestiivinä.
Pois lähtiessämme katsoimme vielä aulan toisella puolella sijaitsevan ravintolasalin. Sen vierestä löytyi Kirstinin jo aiemmin mainitsema isohko lasten leikkihuone. Mielestäni tämä oli nerokas idea; ravintola on jaettu kahteen erilliseen saliin ja toisen vieressä on leikkihuone. Näin lasten kanssa tulevat voidaan sijoittaa leikkihuoneen puoleiseen saliin ja rauhaa kaipaavat toiseen. Kolmen pienen lapsen isänä osaan arvostaa moista ratkaisua. Juttelimmekin aiheesta Kirstinin kanssa, jolla myös oli pari lasta ja ihmettelimme, miksi paremmissa ravintoloissa on hyvin harvoin lapsille ohjelmaa. Suomessa ainakin lasten leikkihuoneita löytyy lähes poikkeuksetta ainoastaan ketjuravintoloista tai vastaavista, jotka eivät minua kauheasti houkuttele, kun kulinaristisia elämyksiä olen hakemassa.
Kirjoitettaessa soi Tenacious D - Tribute
