Tere Sammallahti

Moderni feministinen liike on viime vuosina ylikorostanut kulttuurisen appropriaation, tai toisin sanoen kulttuurisen omimisen, konseptia. Käytännössä mikä tahansa “valta-asemassa olevan kulttuurin” edustajan, jonka voidaan katsoa millään tavalla edes etäisesti sivuavan “alisteisessa asemassa olevaa kulttuuria”, leimataan feministisessä keskustelussa orjuuteen ja holokaustiin rinnastettavaksi sorroksi ja alistamiseksi.

Käytännössä “valta-asema” tarkoittaa yksiselitteisesti valkoisia ihmisiä ja “alisteisuus” kaikkia muita etnisyyksiä. Esimerkiksi rastat, rap- ja rock-musiikin tekeminen, kimonon, intiaanien sotapäähineen ja ponchon käyttö, pikkuletit, tietyt kasvomalaukset, tatuoinnit, erilaiset naamiaisasut, aasialaisten taistelulajien harrastaminen ja jopa mustasta ihmisestä kuvan maalaaminen valkoisen ihmisen toimesta on keksitty leimata kulttuuriseksi omimiseksi feministi-ideologien toimesta.

Viimeisimmät “kohut” pyörivät Miss Suomi-kandidaattien ja Postin mainosvideon ympärillä. Missifinalistit pitivät lehtikuvauksissa “natiiviamerikkalaisten sotapäähinettä”, eli kansankielisesti “inkkaripäähinettä”. Asiasta raportoi luonnollisesti kolmannen aallon feministisen filosofian pää-äänenkannattaja, Helsingin Sanomien Nyt-liite, joka heti seuraavana päivänä raportoi myös Postin “rasistisesta” mainoskampanjasta.

Todellisuudessa kyseessä oli vain mainos, jossa tutkimusmatkailija etsi viisauksia ympäri maailmaa ymmärtäen, että kaikki vain haluavat olla lunkisti ja elää helpompaa elämää. Epäilen, että Posti osui, tahallaan tai tahattomasti, mainoksensa sisällöllä maaliin ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Mutta rasismia ja rotuerottelua vastustavat feministit eivät ajatelleet mainoksessa esiintyneiden ihonväriä pidemmälle ja niinpä asiaa päiviteltiin somessa sellaisten saatesanojen, kuin “kulttuurinen appropriaatio”, “kolonialismi”, “eksotisointi” ja “rasismi”, kanssa. Todellisuudessa kyseessä oli parin hengen feministiklikin Twitter-kerho, jonka kommenttien, tykkäysten ja jakojen määrän perusteella kohu oli korkeintaan artikkelin kirjoittaneiden toimittajien lähipiirissä.

Mitä tulee suomalaisen missin, tai vaikkapa minun, pitämään intiaanipäähineeseen, niin millä logiikalla suomalainen olisi sortavassa asemassa jenkkinatiiveihin nähden ja millä ihmeen oikeudella Suomen Saamelaisnuoret Ry puhuu Pohjois-Amerikan natiiviheimojen suulla?

Kun tiedämme, että feministisen teorian mukaan sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, eikä esimerkiksi ihmisen ulkonäöstä tai sukuelimistä voi päätellä hänen sukupuoltaan, jos yksilö on toisin päättänyt. Jos hylkäämme ajatuksen siitä, että sukuelimet tai kromosomisto kuvastaisi kantajansa sukupuolta, eikä asialla sinällään ole minulle mitään väliä, niin miten ihmeessä päähineelle voidaan antaa asema pyhänä ikonina vain siksi, että se sattuu näyttämään sellaiselta? Tai miten jostain pilailupuodista ostettu paska kansallispuvun kopio voisi edustaa saamelaista kulttuuria?

Tämä minun päähineeni ehkä näyttää intiaanien sotapäähineeltä, mutta ehkä se onkin perinteinen sammallahtelainen jekunjuontimyssy? Ja jos näin on, niin millä logiikalla minua voidaan syyttää minkään kulttuurin halventamisesta tai omimisesta sen enempää kuin transsukupuolista voidaan sanoa sukupuolihuijariksi, eikö vain?

Entäs sitten, jos valkoinen heteromies meikkaa tai käyttää hametta? Entä lyhyet hiukset naisella tai nainen ilman hametta. Eikö tuollainenkin käytös riko perinteisiä kulttuurisia tabuja tavalla, joka loukkaa konservatiivia aivan samalla tavalla kuin kulttuurinen omiminen ehkä jotakuta feministiä?

Ihmettelen muutenkin tällaiseen pyhyyskokemukseen ja muihin vastaaviin abstraktioihin vetoamista. Se on yhtä älyvapaata kuin jonkin profeetan kuvan piirtämisestä, Jumalan nimen ääneen sanomisesta, kansallisvaltion lipun pyyhkeenä käyttämisestä, mustasta Mannerheimista tai muusta vastaavasta pillastuminen. Pyhyyden kokemus on subjektiivista, yksilökohtaisesta tulkinnasta kumpuavaa. Siihen vedoten on luotu esimerkiksi sananvapautta rajoittavat jumalanpilkkalait  ja käytännössä kaikkien maailmanhistorian hirmuvaltojen lainsäädäntö on perustunut ajatukselle jonkin eturyhmän suojelemisesta mielipahalta vankeusrangaistuksen tai jopa kuoleman uhalla.

Tämän modernin feministisen näennäisfilosofian ydinajatus on se, että uskonnon tai kultin  oppijärjestelmän kritisoiminen yritetään kieltää vedoten kokemukseen aiheen pyhyydestä tai subjektiivisesta tärkeydestä itselle. Samanlaiseen taktiikkaan turvaudutaan yleensä ekstremismiin taipuvissa ideologioissa, kuten esimerkiksi skientologiassa ja jihadismissa, joiden edustajat ovat yrittäneet vaientaa kriitikoita niin lakiteitse, terrorilla kuin murhaamallakin.

En ole kova menneiden vuosikymmenien fiilistelijä, mutta muistatteko ne menneet vuosikymmenet, kun elokuva sai kriitikolta huonot arvostelut sen takia, että se oli huono elokuva? Huono elokuva ei tavoittanut suurta yleisöä, koska siinä ei ehkäpä ollut uskottavaa tarinaa, samaistuttavia hahmoja, hyviä erikoistehosteita, jännitystä, draamaa, tragediaa tai jotain muuta kuluttajien etsimää elementtiä. Onneksi esimerkiksi Hesarin kulttuuritoimituksella on nykyään eri standardit avohoitopotilaiden palvelemiseksi.

Kun länsimainen näyttelijä on fantasiaelokuvassa itämaisen itsepuolustuslajin salainen mestari, niin valitetaan kulttuurisesta omimisesta. Mutta jos rooliin olisi palkattu aasialainen näyttelijä, olisi valitettu rasistisesta rotustereotypioiden vahvistamisesta. Sama kirjoittaja valittaa siitä, kuinka supersankarihahmot Bruce Wayne ja Bruce Banner löytävät sisäisen rauhansa idästä, mutta valittaa siitäkin, kuinka Iron Fist ei löydä traumoilleen helpotusta itäisestä mystiikasta. Varmaa on ainoastaan se, että kolmannen aallon feminismin filosofia antaa omaksujalleen työkalut loukkaantua mistä tahansa, jopa fantasiasta ja fiktiosta.

Ongelma ei olekaan sen enempää kulttuurinen omiminen, kulttuurirasismi tai mikään muukaan näennäisintellektuellin analyysin sisältö vaan se, että toimittajan feministisen maailmankuvan reunaehtoja on mahdotonta täyttää tavalla, joka tekisi hänet tyytyväiseksi. Yhtä hyvin kirjoittaja voisi itkeä siitä, että jossain elokuvassa aasialainen syö Big Macin, arabi käy saunassa tai latino heittää saapasta.

Pitää myös kysyä, kuka oikeasti on vähemmistö ja millä kriteerillä? Esimerkiksi meitä suomalaisia on n. 5,5 miljoonaa ja valkoisia ihmisiä noin miljardi koko maailman väestön ylittäessä jo seitsemän miljardin rajapyykin. Pelkästään kiinalaisia on lähes puolitoista miljardia, samoin intialaisia, ja ihonväriltään mustia yli miljardi. Pelkästään USA:ssa asuu natiiviamerikkalaista sukujuurta olevia ihmisiä n. 5,2 miljoonaa. Kun siihen lasketaan koko Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöt, niin heitä on takuuvarmasti enemmän kuin meitä suomalaisia. On aivan pähkähullua väittää, että globaalilla tasolla suomalainen, saati edes valkoinen ihminen, edustaisi jotain valtakulttuuria.

Ja jos näitä kulttuurialueita lähdetään pilkkomaan täysin mielivaltaisesti, niin miksi pysähtyä kansallisvaltioiden tasolle, miksei tarkastelua vietäisi vaikka kaupunkikohtaiseksi? Tällä rotuerotteluun nojaavalla logiikalla minä olin Pennsylvanian Chesterissä asuessani sorrettu, kun kaupungin musta enemmistö ajoi autoilla, tuolla valkoisen keskiluokan pyhällä symbolilla.

Kyseessä onkin feministisen teorian luoma etuoikeusbingo, jossa tolppia tarkkaan siirtämällä ja pisteet tarkasti laskemalla, etukäteen valitut uhridemografit saadaan näyttämään juuri niin sorretuilta kuin halutaan. Ja kuten kaikki tietävät, sorrettuja ei voida pelastaa kuin feminismillä.

Suurin osa maailmanhistorian kulttuureista on ajan saatossa unohtunut tai muuttunut kulttuurivaihdon seurauksena, ja hyvä niin. Esimerkiksi suomalainen kulttuuri on onneksi muuttunut sadan vuoden takaisesta merkittävästi ja suurin syy siihen on nimenomaan aktiivinen kulttuurivaihto, ulkomailta tänne tulleet vaikutteet. Eivät tasa-arvo, sekularismi, demokratia, mielipiteenvapaus ja muut nykyään kulttuuriimme olennaisesti kuuluvat elementit ole mitään suomalaista alkuperää, vaan niistä on tullut osa kulttuuriamme nimenomaan vaikutusvaltaisempien kulttuurien leviämisen seurauksena.

Tuo kulttuurivaihto on omalta osaltaan siivittänyt Suomen alle sadassa vuodessa kehitysmaasta jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi. Jos suomalainen kulttuuri ei olisi altistunut niille vaikutteille, joilta nykyisiä vähemmistöjä yritetään suojella, niin Suomi olisi rutiköyhä takapajula. Silloin täällä ei olisi kenelläkään varaa maksella saamelaisille poronhoitoharrastajille petoeläintuhoista ja siirtää globaalin markkinatalouden ehdoilla elävän kansantalouden tuottamaa hyvää susirajan taakse itseään hengiltä syövän saamelaiskulttuurin tekohengittämiseksi.

Paradoksaalisesti vanhoillisuutta ja rotuerottelua filosofiansa mukaan vastustava moderni feministinen liike nimenomaan vaatii eri etnisyyksien ja kulttuurien eristämistä toisistaan suojellakseen niille tyypillisiä käyttäytymistapoja. Perinteisesti tällainen agenda on tunnistettu stereotypisoivaksi, rasistiseksi ja äärinationalistiseksi, mutta omasta aatteellisesta puhtaudestaan vakuuttuneet feministit yrittävät markkinoida rotuerottelua ja patavanhoillista konservatismia edistyksellisyytenä.

Ja kuten aina, kun fasismista huolissaan olevat feministiset ammattiloukkaantujat sotkeutuvat keskusteluun, päättyy se vaatimuksiin yksilönvapauksien juridiseen rajoittamiseen. Näin tapahtui esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa, kun alkuperäiskansojen asianajajat jättivät YK:n Henkisen omaisuuden suojelujärjestölle, WIPOlle, vaatimuksen kulttuurisen omimisen kieltämisestä lailla. Ilmeisesti saamelaisilla ja muilla natiivikansoilla on jokin maaginen oikeus järjestellä muotoja, kankaita tai värejä tavoilla, jotka pitää kieltää meiltä muilta vapaudenmenetyksen uhalla.

Miettikääpä sitä uljasta “rasismista vapaata” maailmaa, missä rajoitettaisiin eleiden, tanssien, sanojen ja aineettomien hyödykkeiden käyttöä IHMISEN ETNISEN TAUSTAN PERUSTEELLA. Ajatus on umpirasistisuudessaan pähkähullu, eikä alkuperäiskulttuureiden kuoleminen ole mikään ihme, eikä edes sääli, jos ne muun maailman globalisoituessa käpertyvät tiukemmin ja tiukemmin omiin pieniin poteroihinsa vaatimaan itselleen erioikeuksia muiden vapauksien rajoittamisen kustannuksella.

Modernin feminismin filosofisen perustan laajempi tutkiskelu paljastaa sen vain näennäis-intellektuelliksi hömppäfilosofiaksi., jonka yksi ilmentymä on rasismiin, rotuerotteluun ja syrjiviin stereotypioihin perustuva kulttuurisen omimisen konsepti. Ajatus kulttuurisesta omimisesta ei ole enempää eikä vähempää kuin sosiokulttuurista totalitarismia, jossa henkisen ja jopa fyysisen väkivallan uhalla yritetään nostaa feministien arvostamat ajatukset ja ihmisryhmät perustellun kritiikin yläpuolelle. Sellaiselle ideologialle ei tule antaa tuumaakaan periksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_appropriation
https://www.spectator.co.uk/2017/04/the-mad-bad-crusade-against-cultural-appropriation/
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005386705.html
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005383918.html
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002870259.html
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005143884.html
http://www.complex.com/pop-culture/2012/05/the-50-most-racist-movies/star-wars-episode-1-the-phantom-menace
https://en.wikipedia.org/wiki/Native_Americans_in_the_United_States#Population_and_distribution
https://www.gloria.fi/artikkeli/muoti/mika-ihmeen-kulttuurinen-omiminen-tasta-kyse-ilmiossa-johon-sinakin-olet-saattanut
https://suburbanstats.org/population/pennsylvania/how-many-people-live-in-chester
http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/indigenous-advocates-call-on-un-to-make-cultural-appropriation-illegal-a7791851.html

Ottamatta nyt kantaa siihen, pitäisikö Katalonian voida itsenäistyä tietyin reunaehdoin vai ei (Totta helvetissä pitäisi voida), niin sunnuntainen Espanjan hallituksen reagointi katalaanien haluun äänestää itsenäisyydestään oli kaikilla mittareilla täysin ylimitoitettu, epäoikeudenmukainen ja tarpeeton.

Lähes tuhat ihmistä loukkaantui, kun poliisi väkivalloin sulki äänestyspaikkoja, takavarikoi äänestyslipukkeita ja pieksi äänestäjiä. En ymmärrä Espanjan hallituksen totalitaristista vallankäyttöä erityisesti siksi, että jos äänestyksen tulos ei kuitenkaan ole legitiimi ja johda itsenäistymiseen, niin miksi äänestys piti yrittää estää väkivalloin? Mitä ihmeen hyötyä kansalaisten kimppuun hyökkäämisestä voi saada tällaisessa tilanteessa?

Toivoin suomalaisten poliitikkojen reagoivan asiaan suoraselkäisesti ja sillä vakavuudella, johon oma historiamme pienenä kielivähemmistönä tyrannien varjossa meidät mielestäni velvoittaa. Tyylipisteitä ropisee niin Kokoomuksen Puheenjohtaja Petteri Orpolle kuin oppositionkin puheenjohtajille ja muille aktiiveille, mutta Suomen ulkopoliittisella johdolla on aika paljon petrattavaa.

Pääministeri Matti Vanhanen (EDIT: Elän näköjään vielä 2000-luvulla enkä osaa oikolukea) komppasi ulkoministeri Timo Soinia, ennen niin rehvakasta itsenäisyyssoturia, kun hän keskittyi keksimään tekosyitä sille, miksei selkä enää pysy suorassa. Soinin mielestä some-kommentoijilla on lähtenyt mopo keulimaan, vaikka tällaisen vapausaatetta kannattavan tavan kansalaisen mielestä se mopo on kyllä karannut rotkoon heiltä, joka pieksävät itsenäisyyttään demokratian ja parlamentarismin kautta havittelevia katalaaneja.
Siinä missä Vanhanen ei kyennyt edes tuomitsemaan kumiluotien käyttämistä äänestäjien paimentamisessa, lätisi Soini pehmeitä baskiterrorismista ja Skotlannin itsenäistymisäänestyksestä. Soinille muistutkseksi, että Skotlannissa poliisi ei summittaisesti pieksänyt äänestäjiä saati varastanut äänestyslipukkeita. Ja jos baskiterrorismista on huolissaan, niin mikähän mahtaisi olla nopein tapa saada niitä terroristeja aikaiseksi, jos ei maan sisällä asuvan kielivähemmistön järjestelmällinen kyykyttäminen?
Näyttääkin siltä, että Timo Soinista, entisestä EU-rakkikoirasta, on tullut EU-sylikoira, Jean-Claude Junckerin ja EU-komission kuohittu puudeli, jonka testosteronitasot riittävät enää vaanimaan eläkepäivien turvaksi luvattua palkintovirkaa. Meilläpäin tuollaisia tyyppejä sanotaan selkärangattomiksi paskahousuiksi.

Soinin, Vanhasen ja muiden Espanjan hallituksen väkivaltaisia toimia valkopesevien mielestä ei ole EU:n tehtävä puuttua sen jäsenmaiden sisäpoliittiseen turbulenssiin. Lausunto osoittaa typerryttävää kaksinaismoraalia ottaen huomioon, että EU puuttuu direktiivitulvan kautta suoraan jäsenmaidensa sisäiseen päätöksentekoon jatkuvasti. EU on myös tuominnut mm. Venezuelan hallituksen hyökkäykset demokratiaa vaativia kansalaisiaan kohtaan, ja EU:n johdolla sen jäsenmaat ovat asettaneet sanktioita Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle. Millaisen kuvan EU-johtajat antavat itsestään ja edustamastaan järjestöstä, kun he nousevat puolustamaan EU:n ulkopuolista negatiivista demokratiakehitystä, mutta kohauttelevat olkapäitään EU-maan kurmottaessa omia kansalaisiaan?

Toki näitä erilaisia reaktioita on nyt nähty vähän joka suunnasta. Esimerkiksi Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä lähetti Espanjan suurlähettiläälle uhkailuviestin, jossa sanoi, että tulisi pitämään huolta viestin saajaan joutumisesta vastuuseen ellei viestissä esitettyä vaatimusta täytettäisi. Kyselin Kärnältä asiasta Facebookissa, missä hän ilmoitti, että kyseessä oli tahallinen provosointi toiveenaan suurlähettilään “primitiivireaktio”, jonka “maailma sai nähdä”. Myöhemmin Kärnä totesi, ettei kyseessä ollut uhkaus suurlähettilästä kohtaan, vaan koko Espanjan valtiota kohtaan, mikä saa viestin kuulostamaan vieläkin harkitsemattomammalta kaikessa suuruudenhulluudessaan.

Kärnän mielestä hänellä oli oikein kansalta saatu mandaatti tähän “or else”-uhkailuun, jolla suurlähettilään mukaan voi olla jopa turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Pitäisin tätä jo kohtuullisen vakavastiotettavana viestinä ottaen huomioon itäisen naapurimme aggressiivisen ulkopolitiikan ja kansainvälisen yhteisön tehottomuuden maailman kriisipesäkkeiden hoidossa.

On yksi asia puolustaa oikeudenmukaisuutta kertomalla oma mielipiteensä julkisesti, sellaiseen kansanedustajallakin tulee olla oikeus. Mutta jos yksinäinen kansanedustaja lähettää vieraan vallan diplomaatille “teet niin kuin käsken tai saat katua”-tyyppisen uhkauksen provosoidakseen, ja julkaisee vielä diplomaatin sähköposteja sosiaalisessa mediassa, niin on kyllä pakko kysyä, että onko ulkopolitiikan hoidossa presidentillä, valtioneuvostolla, ulkoministerillä tai edes hallituksella enää mitään merkitystä? Vai johtaako Suomen ulkopolitiikkaa joku satunnainen teinipojan lailla sentterit pystyssä uhoava julkisuudenkipeä kansanedustaja?

Kaikkein häiritsevintä tässä touhussa on se, että vaikka EU:ta kovasti markkinoidaan eurooppalaisena demokratiaa ja itsenäisyyttä korostavana rauhanprojektina, niin mikä sen uskottavuus on, jos se ei estä jäsenvaltioitaan hyökkäämästä rauhanomaisia kansalaisiaan kohtaan? Tällöin herää väkisinkin kysymys, onko EU oikeasti rauhanprojekti vai tie kohti uutta tyranniaa?

Ja mitä muita kansalaisiinsa kohdistuvia epäoikeudenmukaisia viranomaisväkivallan muotoja EU jäsenvaltioiltaan hyväksyy? Voivatko eurooppalaiset valtiokoneistot EU:n hiljaisella tuella hyökätä kansalaistensa kimppuun jostain ihan merkityksettömästäkin syystä vai onko se sallittua vain silloin, kun kansa janoaa itsenäisyyttä ja demokratiaa? Kirjataanko näistä EU-hallintoalamaisille sallituista demokratian ja yksilönvapauksien muodoista jossain EU-pamfletissa vai onko vallankäytön rajat vain vallanpitäjille tarkoitettua salaista tietoa?

Vaikka itsenäisten kansallisvaltioiden oikeus alueisiinsa on selkeä, niin onko realistista ajatella, että jonkin alueen EU-maasta irtautuminen ja itsenäistyminen pitäisi olla täysin mahdotonta tästä ikuisuuteen? Että EU:n rajojen sisään jäänyt alueellinen, etninen tai kielellinen ryhmittymä ei koskaan voisi lunastaa oikeutta omaan hallintoonsa demokratian ja rauhallisen neuvotteluprosessin kautta, vaan Euroopan alueella valtioiden rajat on nyt betonoitu siihen asti, että joku on taas valmis vuodattamaan verta oikeudenmukaisuuden puolesta?

Vaikka tämä Katalonian soppa heikentää erityisesti Espanjan hallituksen uskottavuutta , on sen välillinen vaikutus EU:n uskottavuuteen demokraattisena rauhanprojektina murskaava. Vuosi vuodelta näyttää enemmän ja enemmän siltä, että EU:sta on itse itseään varten olemassa oleva hallintokolossi, jonka virkailijoiden ja poliitikkojen tärkein tehtävä on varmistaa heitä ruokkivan tulonsiirtohimmelin pystyssä pysyminen.

Suomi liittyi Euroopan Unioniin toiveenaan olla lähempänä muuta Eurooppaa ja länsimaita. Monelta osalta tavoitteet ovat toteutuneetkin, mutta toisaalta hyvin talouttaan hoitaneista suomalaisista tehtiin ensin muiden maiden perseilyjen nettomaksaja ja nyt kun kansantaloutemme kyykkäsi vuosikymmeneksi, on riskinä joutua Fiat-rahalla velkaelvyttävän keskuspankin panttivangiksi. EU-päätöksentekoon isoimmille EU-maille sisään leivottu mahdollisuus edunvalvontaan pienempien EU-maiden kustannuksella johti meidät tilanteeseen, jossa meidän on vaikeaa voittaa, jos EU ajautuu sellaiseen kriisiin, jota kohti se on hiljalleen vuosikymmenien saatossa ajautunut.

Suomalaisten poliitikkojen, erityisesti EU-sellaisten, kesken tuntuu vallitsevan hellyyttävä yksimielisyys EU-liittovaltiokehityksen autuudesta ja siitä, kuinka suomalaisten tulee olla EU-integraation kärkimaa. Poikkeuksena tietysti jotkut perussuomalaiset ja paavoväyryset, joiden idealismi EU:sta, EMU:sta ja muista liitoista irtisanoutumisen suhteen on lapsenuskoista ottaen huomioon, millainen nouseva diktatuuri itänaapurinamme on, ja kuinka paljon Suomi hyötyy vapaakaupasta. Hyvin harva, jos yksikään, suomalainen poliitikko on ottanut kantaa muiden vaihtoehtojen kuin EU-integraation syventämisen tai EU:sta eroamisen välillä.

EU:lla on ollut jo pitkään identiteetti- ja imagokriisi, joka on esimerkiksi kulminoitunut jo Iso-Britannian EU-eroon ja jopa äärikansallismielisten puolueiden nousuun ympäri Eurooppaa. Kenen tahansa tällaista kehitystä vastustavan pitäisikin viimeistään nyt lopettaa kumbaijaan laulaminen sekä erilaisten hastagien takana unelmointi, ja todella pohtia, miten EU muuttuisi tästä eurooppalaisia kansoja hitaasti erilleen ajavasta voimasta meitä taas vahvasti yhdistäväksi vaikuttajaksi?

Tästä ränttäyksestä joku voi virheellisesti saada minusta kuvan EU-vastustajana, mutta en todellakaan ole sitä, haluan vain olla realistinen analysoidessani EU:n nykytilaa. En halua EU:n hajoavan, mutta näen sen välttämiseksi ainoana vaihtoehtona sen, että EU palaa alkuperäiseen muotoonsa vapaakauppa-alueena, jonka sisällä pääomat, tavarat ja työvoima voi liikkua esteettä. Näin saataisiin globaalin markkinatalouden ja vapaakaupan tuomat hyödyt samalla, kun eurooppalaisten kansallisvaltioiden itsenäisyyttä vahvistettaisiin ja EU-hallintokolossin kuluja saataisiin leikattua EU-veronmaksajien eduksi. Se on minusta paljon parempi vaihtoehto kuin Euroopan Unionin mureneminen ulkoreunoilta ja lopulta koko projektin kaatuminen omaan mahdottomuuteensa.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005390411.html
https://yle.fi/uutiset/3-9862583?origin=rss
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710012200430373_pi.shtml
http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-2224_en.htm
http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-3626_en.htm
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156283181479528&set=a.411439679527.194055.642679527&type=3&theater
https://www.facebook.com/mikko.karna/posts/10156288279319528?pnref=story
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/231492-suomalaiskansanedustaja-mikko-karna-kuumensi-espanjan-suurlahettilaan-katalaanit#.Wc6Wo8XHlUw.facebook

Eduskunnan alkoholilakia käsitelleen täysistunnon jälkeen on kysyttävä, että millaisia ajatuksia pitää liikkua siinä päässä, joka haluaa pikkutarkasti säädellä itselleen tuntemattomien ihmisten ainutkertaista elämää kuvitellen tietävänsä paremmin kuin yksilö itse? Millaisessa pimeässä mielessä ihminen nähdään valtiovaltaa palvelevana resurssina, tuotantoeläimenä, jolle kansanedustajien enemmistö ei halua antaa oikeutta päättää omista asioistaan?

Mutta eipä eturyhmäpoliitikkojen ja holhoajien sanomisilla ole mitään merkitystä, kun edes hallitus ei tunnu kannattavan prosenttirajan nostoa. Edes Kokoomuksen Sari Sarkomaa ei puhunut todellisen vapauttamisen puolesta, vaan tyytyi vain kehumaan naurettavan 0,8 prosenttiyksikön nostoa siinä, missä Kokoomuksen Pauli Kiuru juuttui prosenttilaskujen alkeisiin.

Todettakoon samalla myös se, että jokainen “limuviina”-termiä alkoholipoliittisessa keskustelussa vakavissaan käyttävä on täydellinen riemuidiootti, jolla ei pitäisi olla mitään asiaa suureen saliin käyttämään ylintä lainsäädäntövaltaa.

Käymisteitse valmistettujen juomien ja juomasekoituksien ero on se, että käymisteitse valmistettu kiljunlitku pistetään suoraan tölkkiin siinä, missä juomasekoitusten kohdalla se kiljunlitku ensin tislataan ja sitten lantrataan esanssilla takaisin kiljuksi. Jos ei perkele limuviinoista houriva kansanedustaja tämän vertaa viitsi ottaa asioista selvää, niin ei ole mitään uskottavuutta puhua mistään asiantuntijoista, tieteestä tai tutkimuksesta. Turpa kiinni kaikki, jotka ei tällaisia perusasioita tajua.

Surkuhupaisinta on ollut seurata Vihreiden rimpuilua alkoholilain suhteen. Monet Vihreiden kansanedustjaat ilmoittivat vaalikoneissa kannattavansa alkoholilain merkittävää liberalisointia, mutta lain muutoksen alla mielipiteet muuttuivat. Selityksenä tälle äänestäjien kusettamiselle Vihreiden kansanedustajat tarjosivat puolueensa nykyistä markkinointistrategiaa, eli asiantuntijatietoon vetoamista, aivan niin kuin alkoholipolitiikassa olisi julkaistu merkittävää uutta tietoa viime vaalien ja tämän täysistunnon välillä.

Kyseessä onkin populisti- ja opportunistipoliitikoille ominainen silmänkääntötemppu. Ensin vaalien alla suitsutetaan liberaaliutta äänten kalastelemiseksi, mutta vaalien jälkeen yritetään saada kannatusta vastustamalla kategorisesti hallituksen tekemiä esityksiä vaikka sitten asettumalla omia vaaliteemoja vastaan. Ainuttakaan alkoholilain merkittävää liberalisointia kannattanutta puheenvuoroa ei Vihreiden edustajilta kuultu. Paljon puhuvaa on se, että esimerkiksi Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto ei pitänyt näin merkittävää asiaa käsitelleessä täysistunnossa puheenvuoroa vaikka on eduskunnan olutkerhon perustajajäsen ja vaalien alla kalasteli äänet kannattamalla prosenttirajojen nostoa.

Touko Aalto ja Outi Alanko-Kahiluoto ovatkin, monien muiden Vihreiden tavoin, pesunkestäviä kvasiliberaaleja, joiden mielestä riittää, että heillä itsellään on helppo pääsy laadukkaiden oluiden kuluttajiksi sekä tarpeeksi rahaa niiden ostamiseen. Tyhmiä hallintoalamaisia ei kvasiliberaalin mielestä kuitenkaan sovi päästää rikastumaan ja nauttimaan länsimaisista vapauksista, rahvas kun ei osaa hänen korkeutensa mielestä käyttäytyä kunnolla.

Jos ei logiikka pidä vettä oppositiossa, niin eipä pidä hallituksessakaan, kuten äskeisistä puheenvuoroista nähtiin. Hallitushan päätti nostaa alkoholiveroa huolimatta siitä, että sen kanssa ollaan painuttu jo kauas yli hyvän maun rajojen kohti laskevaa rajahyötyä. On erittäin epätodennäköistä, että hallitus saisi alkoholiveroa nostamalla kasaan kaavailemansa 100 miljoonaa euroa, kun alkoholin kokonaiskulutus vähenee ja kiristyvän verotuksen luomat kannustimet suuntaavat suomalaisten alkoholiostoja ulkomaille sekä kulutusta pois kotimaisista ravitsemusliikkeistä.

Mitä muuta tästä asiasta enää voi sanoa? Alkoholiveron nostosta koituva haitta kansantaloudelle ja kotimaiselle ravintola- ja panimoalalle on ilmiselvä, mutta se ei vain mene Arkadianmäellä ymmärrykseen. Mihin tarvitaan yksilönvapauksien päälle kusevaa vasemmisto-oppositiota, kun hallituskin on fiskaalisesti sisälukutaidoton?

Toki pitää muistaa, että uusi alkoholilaki typerine prosenttirajoineekin on selkeä parannus vallitsevaan tilanteeseen, mutta se olisi voinut olla niin paljon parempikin, jos kansanedustajiemme enemmistö ymmärtäisi vapauden olemuksesta yhtään mitään. Uusi laki ylläpitää edelleen merkittävän määrän tarpeetonta sääntelyä ja suojelee valtion alkoholimonopolia, josta niin moni entinen, nykyinen ja tulevakin kansanedustaja tulee saamaan merkittävät tulot eläkevirkojen, hallituspaikkojen ja suojatyöpaikkojen muodossa. Hinnan tästä näkyvästä ja häpeilemättömästä korruptiosta maksaa veronmaksaja eli me, joita eduskunnassa huseeraavat verenimijät väittävät holhoamisella suojelevansa.

Keskustelussa hoettiin aktiivisesti mantraa alkoholin tai liberaalimman alkoholilain aiheuttamista kuolemista ja vedottiin siksi tiukkojen prosenttirajojen tarpeellisuuteen. Tuo mantra on vahingollinen eritoten alkoholin ongelmakäyttäjille, koska sillä siirretään vastuu yksilöltä kemialliseen yhdisteeseen ja sitten lainsäädännön kautta kollektiivisesti meidän kaikkien syyksi. Samalla suomalaisen alkoholikulttuurin ei anneta tervehtyä vaikka tilastot näyttävät eritoten nuorempien sukupolvien osaavan elää vapauden tuoman vastuun kanssa.

Alkoholi on neste, se ei aiheuta yhtään mitään, vaan syyt kaikkiin päihdeongelmiin ovat muualla kuin itse päihteessä. Monestako kuolemasta veronkorotuksia, työmarkkinakiristyksiä, älyvapaita tulonsiirtohimmeleitä ja laajaa julkista sektoria kannattavat kansanedustajat ottavat vastuun, kun nuo kaikki aiheuttavat taloudellista haittaa, työttömyyttä ja syrjäytymistä?

Muutenkin vetoaminen kollektiiviseen kansanterveyteen ja julkishallinnon kustannuksiin voidaan argumenttina hyväksyä vasta sitten, kun hyväksymme sen premissin, etteivät suomalaiset ole itsestään vastuussa olevia vapaita yksilöitä, vaan valtio-nimisen kollektiivin omaisuutta, joita vallanpitäjä voi mielivaltaisesti kyykyttää yksilönvapauteen kajoavin rajoittein. Minä en sellaista premissiä hyväksy, eikä pitäisi sinunkaan.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_100+2017.aspx
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_89+2017+3.aspx
https://twitter.com/panimoliitto/status/910131097295577088
https://www.alko.fi/alko-oy/yritys/hallinto-ja-johto/hallintoneuvosto
https://www.alko.fi/vuosikertomus/hallinnointi/johdon-palkitseminen
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
http://www.pty.fi/fileadmin/user_upload/tiedostot/Tilastot/Tilastot_2016/Myymalamaarat_myymalatyypin_mukaan_2016.pdf
http://www.oil.fi/fi/tilastot-4-huoltoasemat/41-huoltoasemien-maara
https://mara.fi/toimiala/tilastoja-ja-tutkimuksia/yrittamista-koskevat-tilastot/ravintoloiden-maaran-kehittyminen
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/230606-timo-heinonen-aikamoista-aanestajien-sumuttamista-alkoholikelkka-kaantyi-monella
https://www.verkkouutiset.fi/nama-vihreat-vaihtoivat-taysin-kantansa-alkoholilaista/
https://www.facebook.com/touko.aalto/posts/10155858629022427
https://www.facebook.com/touko.aalto/photos/a.10152048298747427.1073741825.56139632426/10153289228302427/?type=3&theater
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/561492-sari-tanus-ehdottaa-lisaa-alkoholittomia-juomia-ravintoloihin
https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/paihteet-ja-riippuvuudet/alkoholi/alkoholijuomien-kulutus
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/228862-nyt-se-varmaa-alkoholivero-kiristyy-100-miljoonalla
https://twitter.com/panimoliitto/status/910109949644218370

Suomalaisessa yhteiskunnassa on totuttu korostamaan viranomaisten neutraaliutta, mutta viime vuosina eritoten poliisissa ollaan, viran suomalla auktoriteetilla, otettu vapaus lanseerata sosiaaliseen mediaan poliittista mielipidevaikuttamista tekeviä some-poliiseja. Asia on hyvin yksiselitteisesti niin, että viranomainen ei voi työssään käyttää asemaansa tai sosiaalisen median virkatilejään omien poliittisten mielipiteidensä levityskanavana. Asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää kenellekään, ei etenkään viranomaisille.

Kuuluisimmat näistä Geheime Staatspolizei, Abteilung A:n edustajista ovat ylikomisariot Jussi Huhtela ja Jari Taponen. Nämä omia poliittisia mielipiteitään Twitterissä ahkerasti luukuttavat some-soturit ovat ilmeisesti päättäneet, että poliisin tulisi olla poliittisella kentällä aktiivinen vaikuttaja ja kertoa kansalaisille, mitä mieltä asioista on soveliasta olla. Ainakin Huhtela on myös katsonut asiakseen bannata sosiaalisessa mediassa erimielisiä ihmisiä vaikka ymmärtääkseni viranomaisella ei pitäisi olla mahdollisuutta valita asiakkaitaan, varsinkaan heidän mielipiteidensä perusteella.

Olen yrittänyt pitkään kysellä eri tahoilta, että ovatko nämä sankarit todellakin oikeita poliiseja vai vain Twitterille niin tyypillisiä parodiatilejä, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että he todella ovat poliiseja ja vieläpä erittäin ylimielisiä oikeutuksestaan laajentaa toimivaltansa viranomaiselle sopivien rajojen yli.

Hetken aikaa tämän dynaamisen duon perseily jaksoi naurattaa, mutta joku korsi sen kamelin selän kuitenkin aina katkaisee. Omalla kohdallani se oli Kriminalkommissar Huhtelan päätös twiitata läpipolitisoitunut kannanotto Suomen maahanmuutto- ja talouspolitiikasta, joka tökeryydessään herätteli lukuisten tavan kansalaisten lisäksi myös kansanedustajat Kärnän & Halla-ahon, terrorismitutkija Atte Kalevan sekä loputtomasti seksiä tihkuvan, kansalaisaktiivien poliittisen parodiakollektiivin, Päivän Byrokraatin.

En voi olla huomauttamatta, että jostain syystä näistä kaikista vain Halla-ahoa syytettiin mediassa ja Twitterissä “maalittamisesta”, joka tämän tapauksen kontekstissa vaikuttaakin uudelta leimakirveeltä ei-toivottuja mielipiteitä laukovien poliitikkojen vaientamiseksi kohujen ja sosiaalisen paineen kautta. Minä ymmärrän “maalittamisen” kyllä kuvaavana terminä tapauksissa, joissa esimerkiksi kansanedustaja usuttaisi kannattajiaan raatelemaan jotakuta tai julkaisis vaikkapa jonkun henkilö- ja osoitetietoja. Mutta se, että poliitikko ottaa kantaa viranomaisen toimintaan, ei ole mitään maalittamista, vaan nähdäkseni aivan jokaisen kansalaisen oikeus ja velvollisuus.

Kamelin selän päälle hyppäsi myös some-katasrofista toiseen rynnistänyt Kriminaldirektor Taponen, joka vastasi kansalaisten huoleen Turussa massapuukotuksen tehneen 20-vuotiaan terroristin, Abderrahman Meckahin, Puropellon yläkoulun tunneilla viettämästä ajasta. Taposen lukuisat “hyvää tekee oppi terroristillekin!”-tyyliset lausahdukset osoittavan hänen suttuisen pelisilmänsä sijaitsevan tukevasti pakaroiden välissä.

Minulle täysin käsittämättömästä syystä myös suuresti arvostamani Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen komppasi Taposta todeten, että radikalisoitumisvaarassa olevalle nuorelle koulu on parempi paikka kuin katu tai vankila. Teoriassa toki näinkin, mutta kommentti on äärimmäisen groteski ottaen huomioon, että keskustelussa puhuttiin peruskoululuokalle laitetusta täysi-ikäisestä ja väkivaltaisesta ekstremististä. Minusta sellaisen ihmisroskan paikka on jossain aivan muualla kuin viettämässä päiviä alaikäisten koululaisten kanssa, kuten esimerkiksi lentokoneessa matkalla takaisin sinne, mistä on tullutkin.

Tilanne muuttui vieläkin absurdimmaksi, kun media antoi Taposen yksipuolisesti kommentoida tapahtunutta. Kriminaldirektor Taponen käytti tilaisuuden hyväkseen ja leimasi haastattelussa viranomaisen puolueettomuudesta huolissaan olevat kansalaiset poliisi-instutuutiota infosodan keinoin heikentäviksi trolleiksi ja äärioikeistolaisiksi. Oli Taposelta vain päässyt unohtumaan kollegansa Huhtelan kuolemattomat sanat, joiden mukaan “jonkun ihmisryhmän kategorisesti riskinä pitäminen ei ole hyvä ajatusmalli”. Tämän luulisi koskevan myös heitä, jotka kritisoivat poliisin politisoitumista ja muuttumista mielipidevaikuttajaksi

Eikä siinä vielä kaikki! Heti seuraavana päivänä Taponen otti ja twiittasi Ulkopoliittisen instituutin tutkijan, Teemu Tammikon, vuonna 2015 kirjoittaman blogauksen “Satu terroristeista”, siteeraten saatesanoissaan Tammikon johtopäätöstä suomalaisille “etäisistä terroristeista, joihin voidaan liittää klassisia ”barbaareiden” ominaisuuksia, eli leima alhaisemmasta sivistyksestä, ymmärryksestä ja ihmisyydestä”. Sanon nyt silläkin uhalla, että jollakulla tulee paha mieli, että ainakin minun kirjoissani pilapiirtäjiä, satiirilehtien toimittajia, uskontokriitikoita ja ihan tavan kansalaisia teurastavat terroristit kyllä täyttävät kaikki alhaisemman sivistyksen, ymmärryksen ja ihmisyyden, eli barbaariuden, tunnusmerkit.

Nyt moni tietysti epäilee, että Tere äksyilee vain, koska mainittujen poliisien tekemä politiikka ei ole syleillyt maailmankuvaani. Vaan ei muuten pidä paikkaansa. Kyse on viranomaisen velvollisuudesta neutraaliuteen, johon moni muukaan some-poliisi ei ole kyennyt, agendasta viis.

Esimerkiksi Sisä-Suomen poliisilaitoksen poliisipäällikkö Timo Vuola julisti syyskuun alussa, että koko yhteiskunnan pitäisi tukea poliisia sen lakisääteisessä tehtävässä kielteisten turvapaikkapäätösten toimeenpanossa. Ja vitut tarvitsee. Vain tyranniassa keskushallinto voi vaatia kansalaisilta tuollaista kuuliaisuutta. Meillä voi olla tiettyyn pisteeseen saakka velvollisuus olla estämättä viranomaisten työtä, mutta yhdelläkään kansalaisella ei ole mitään velvollisuutta tukea ainuttakaan yhteiskunnallista instituutiota tai entiteettiä yhtään missään asiassa.

Myös poliisijohtaja Tomi Vuori otti taannoin kantaa siihen, millaista mediaa poliisi rakastaa. En tiedä voisiko poliisin julkinen kannanotto haiskahtaa enää enempää totalitarismilta kuin tuo mielipidevaikuttamisen tyylinäyte?

Ja nyt sitten vielä kaupantekijäisiksi ruikutetaan, kun Twitterille tyypilliset parodiatilit naurattavat poliisin perseilyyn kyllästyneitä kansalaisia selkeästi ylilyödyillä jutuillaan. Esimerkiksi Keijo Kaarisade-nimisen parodiatilin twiittaus siitä kuinka vihainen nettikirjoittelu on Suomen suurimpia turvallisuusuhkia, meni ilmeisesti täydestä poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaiselle, sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergille, Vihreiden Satu Hassille, SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Rannalle ja Vihreiden ex-puheenjohtajalle Ville Niinistölle.

Jos älyvapauksia twiittaileva parodiatili ja virkaa tekevien poliisien jutut menevät yhden maailman korkeakoulutetuimman kansan medialta, kansanedustajilta ja virkamiehistöltä sekaisin, niin vika ei silloin ole parodian tekijässä, vaan niissä viranomaisissa, jotka ovat omalla toiminnallaan alentaneet poliisin uskottavuutta ja legitimiteettiä hyvin merkittävällä tavalla.

Viranomaisten virka-aikanaan ja sosiaalisen median virkatileiltään lähettämien viestien ei tule sisältää minkäänlaista mielipidevaikuttamista tai poliittisia kannanottoja, vaan pelkästään viranomaistoimintaan liittyvää relevanttia tiedottamista.

Keskustelu “maalittamisesta” ja poliisin poliittisista kannanotoista ovat luoneet meille Suomeen todellisuuden, jossa kansanedustaja ei muka saisi julkisesti ottaa kantaa viranomaisen politisoivuteeseen toimintaan. Mutta samalla sisäisestä turvallisuudesta vastaava viranomainen saa virka-aikanaan käyttää virallisia tiedotuskanavia polikointiin ja journalistit voivat journalistisen etiikan mukaisesta puolueettomuusvaatimuksesta välittämättä nostaa niin inhokkipoliitikkojaan kuin rivikansalaisia perusteetta tikun nokkaan ilman mitään pelkoa seurauksista.

Toki viranomaisillakin tulee olla oikeus ilmaista mielipiteitään yksityishenkilöinä, mutta jotta julkishallinnon instituutioiden uskottavuus säilyy, tulee rajanveto viranomaisten yksityisminän ja virkaminän välillä olla brutaalin selkeä ja ehdoton. Jos nyt poliisin virkatili linkitetään vapaa-ajalla otettuihin halikuviin avoimesti väkivaltaista ulkoparlamentaarista vaikuttamista kannattavan anarkistin kanssa, ja some-poliisit promotoivat ristiin toistensa tai jopa ulkopuolisten kommentaattorien poliittisia kannanottoja, niin herää väkisinkin kysymys siitä, mitä tarkoitusta varten viranomaisen some-kanavat edes on avattu?

Tämä eräiden viranomaisten viime aikainen toiminta sosiaalisessa mediassa ei todellakaan ole sitä neutraaliutta, mitä viranomaisiltanmme on ehdottomasti ja poikkeuksetta syytä vaatia. Ei poliisi jaa myöskään niitä anarkistien poliisivastaisia juttuja, eivät Suomen Vastarintaliikkeen, Oikeutta Eläimille-kettutyttöjen tai poliittisten puolueiden propagandaakaan, eikä pidäkään. Samaan kategoriaan kuuluu kaikki poliisin virkatehtävien ulkopuolinen mielipidevaikuttaminen ja osallistuminen poliittiseen vaikuttamiseen virantoimituksessa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Gestapo#Department_A_.28Political_Opponents.29
https://twitter.com/HuhtelaJussi
https://twitter.com/JariTaponen
https://twitter.com/HuhtelaJussi/status/905282087258816512
http://paivanbyrokraatti.com/2017/08/21/vihapuhepoliisi/
https://www.facebook.com/jussi.hallaaho/posts/1458514380935418
https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=864097227076741&id=100004294158523
https://twitter.com/JariTaponen/status/906464726930124800
https://twitter.com/JariTaponen/status/906467248063344641
https://twitter.com/filsdeproust/status/906589737196118018
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005341281.html
http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3626725/Terroriiskun+tekija+kavi+vuoden+Puropellon+ylakoulua
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ylikomisario-some-ryopytyksella-yritetaan-hiljentaa-ja-heikentaa-poliisia/6572062
http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005363851.html
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3650575/Ylikomisario+Someryopytyksella+yritetaan+hiljentaa+ja+heikentaa+poliisia
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/229745-poliisin-tviitit-turvapaikanhakijoista-kouluissa-nostatti-myrakan-kansanedustaja-vie?fref=gc&dti=1494775283873571
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3451942/Poliiseja+on+alettu+maalittaa+netissa+kritiikille++Joku+pyrkii+hyodyntamaan+avointa+toimintakulttuuria
http://www.fiia.fi/fi/blog/462/satu_terroristeista/
https://twitter.com/JariTaponen/status/907540261328302080
https://twitter.com/VuolaTimo
https://twitter.com/VuolaTimo/status/904778019264495616
https://twitter.com/TomiVuori
https://twitter.com/suviauvi/status/855523135029989385f
http://www.poliisi.fi/poliisihallitus

“Naisen euro on 80 senttiä”-myytti on vuosikymmenien aktiivisen rummutuksen myötä muodostunut perustelemattomaksi totuudeksi ja fraasiksi, joka ei suostu kuolemaan edes faktojen edessä. “Naisen euron” laskeminen on helppoa: Tarvitsee vain unohtaa kaikki relevantit yksilön palkkaan vaikuttavat tekijät, kuten tehdyt työtunnit, työvuodet, työskentelyala tai vaikkapa työn tuottavuus, verrata sitten miesten sekä naisten keskipalkkoja toisiinsa, ja ananasa-vitun-käämä, naisen euro on 80 senttiä!

Haluan heti alkuun korostaa, että minusta eri sukupuolten, etnisyyksien tai muiden ihmisryhmien edustajia tulisi käsitellä yksilöinä, jotka eivät ole kollektiivisesti vastuussa edustamansa ryhmän muodostamista keskiarvoista. Myös julkishallinnon ja julkisen keskustelun tulisi heijastella tätä periaatetta: Ihmisen sukupuoli ei kuulu valtiovallalle, sen enempää ruskeat, valkoiset kuin muunkaan väriset ihmiset eivät oli vastuussa demografinsa rikollisten tekemisistä, eivätkä parikymppiset miehet kanna taakkaa eläkkeellä olevia ukkoja auttaneista sukupuolistereotypioista.

"Naisen euron", tämän naisjärjestöjen luoman eturyhmäkampanjan ovat omaksuneet myös AY-liike, “äijäfeministit” ja muut laajoista tulonsiirroista haaveilevat keskushallintofetisistit. “Naisen euro” on potentiaalisten tulonsiirtojen ja poliittisten irtopisteiden kannalta eritoten naisille niin houkuttelevat teema, että jopa patriarkaatin ja riistäjäkapitalistien kätyreinä pidetyt Kokoomusnaiset ovat ottaneet sen omakseen. Kokoomusnaiset nousivatkin otsikoihin pari vuotta sitten, juuri naistenpäivän alla, ehdottaessaan miesveroa “naisen euron” kompensoimiseksi. Mediakohun saattelemana ääliömäinen julkilausuma valkopestiin klassisella “vitsihän se vain oli”-selityksellä, mutta kannanoton olennaisesta väittämästä, “naisen eurosta”, ei Kokoomusnaisissakaan lipsuttu.

Tämän yksinkertaistuksen palkkatasa-arvosta valjasti toimitusjohtajansa Jukka Kurttilan suulla myös Finlayson vuoden 2017 syyskuussa. Kun Kurttilalta sitten kysyttiin Finlaysonin sisäisistä sukupuolten välisistä palkkaeroista, oli nurkkaan itsensä maalanneen toimitusjohtajan vastaus, että “[palkkoihin] vaikuttavat esimerkiksi sapatit ja toistenkin työnantajien palveluksessa tehdyt työt. Se on monimutkaisempi asia, eikä se selviä katsomalla firmassa töissä olevien miesten ja naisten palkkakuitteja.”

No nii-in! Ja juuri tästä tässä naurettavassa “naisen euro”-myytissä on kyse, eli syvällisemmän analyysin puutteesta ja siitä, että vertaillaan vain kahta mitäänsanomatonta keskiarvoa. Mutta johdonmukaisuus ja loogisesti kestävä argumentointi ei jostain syystä pilkahda sen enempää poliittisten irtopisteiden perässä juoksevien poliitikkojen kuin hyvesignaloinnilla markkinointia tekevien yritysjohtajienkaan mieleen ennen kuin logiikan liekit nuolevat omia jalkoja. Myös Audi teki taannoin saman virheen markkinoinnissaan ja palkkauspolitiikan nyanssit aukenivat heillekin vasta, kun sormi osoitti väärään suuntaan.

Mitä ne tilastot sitten oikeasti sanovat palkkaeroista? Totuus on tässä tapauksessa aikamoinen antikliimaksi. Elinkeinoelämän keskusliitto ja yleiseurooppalaiset tilastot tylsästi osoittavat, ettei myyttistä naisen euroa ole olemassakaan, vaan erot tasoittuvat, kun palkkatulot normeerataan tehtyjen työtuntien, ylitöiden ja muiden yksilön tienesteihin vaikuttavien mittarien funktiona. Tällöin selittämättömät palkkaerot ovat enää muutaman prosentin luokkaa ja nekin ovat nimenomaan selittämättömiä eroja, eivätkä naisvihaaja-illuminaatin katalaa juonittelua.

Myös markkinatalouteen kuuluva kysynnän ja tarjonnan laki sotii "naisen euro"-narratiivia vastaan: Jos naiset oikeasti olisivat viidenneksen miehiä halvempaa työvoimaa, revittäisiin naiset alalla kuin alalla käsistä ja naisten työttömyysprosentti olisi merkittävästi miehiä pienempi. Mutta kun ei ole.
Mutta nämäkään faktat eivät ole kelvanneet palkkaerokeskusteluun, vaan pitkä liuta uhripääomaansa rakastavia naisasianaisia kaivautuu aina koloistaan julistamaan palkkaerojen epäreiluutta ja toteamaan, että ainakin nämä selittämättömät erot menevät patriarkaatin sortorakenteiden piikkiin. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka miehet edustavat yli kahta kolmasosaa työtapaturmien uhreista, niin mölinä sukupuolentutkimuksen laitoksella, naisjärjestöissä ja muissa humppaosastoissa hiljeneekin kuin taikaiskusta. Tai siis jos tästä aiheesta koskaan puhuttaisiin. Mutta kun ei puhuta. Haastan teidät keksimään vuodesta sen päivän, jolloin miesten suhteellisesti vielä “naisen euroa” isommasta osuudesta työtapaturmissa kohistaan samalla tavalla kuin sukupuolten välisestä palkkaerosta. Koittakaa vaikka etsiä viime vuodelta edes yksi uutisartikkeli, tai “tasa-arvon” puolesta taistelevan feministisen järjestön kannanotto, jossa aihetta käsitellään. Onnea matkaan.

Miehet loukkaantuvat työtapaturmissa keskimäärin useammin ja kuolevat keskimäärin n. 6 vuotta naisia aikaisemmin, ja siihen on ihan helvetin hyvä syy, kuten alavalinnat työelämässä ja halukkuus ottaa riskejä, joita moni nainen on liian fiksu edes harkitakseen. Työelämässä noiden valintojen palkintona on keskimäärin korkeampi palkka, jonka tavoittelua ei naisiltakaan ole estetty, mutta silti naisia näkyy enemmän sairaaloissa ja sukupuolentutkimuksen laitoksella kuin kaivoskuiluissa ja insinööritoimistojen käytävillä.

Toki, moni modernin feministin sapluunavastaus tässä vaiheessa on, että myrkyllisen äijäkulttuurin luomat sukupuolistereotypiat ovat patriarkaatin työkalu istuttaa meihin ajatus sukupuolellemme sopivasta ammatista tai kyvykkyydestä, minkä takia naiset tahtomattaan hakeutuvat huonommin palkatuille aloille kuin miehet. Mutta kysykää itseltänne, että millä alalla työskentelisitte mieluummin kuin nyt ja miksette jo työskentele siellä? Ei esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan palkkaus ole ollut alalle hakeville mikään uutinen enää useampaan sukupolveen, mutta silti ala on naisvaltainen sinne hakeneiden omien valintojen takia. Sama koskee miesvaltaista turvallisuusalaa, mutta sillä vallitsevasta matalasta palkkatasosta ei ole tehty poliittista työkalua. Aivan niin kuin vain miehet olisivat täysivaltaisia aikuisia ja naiset vain tahdottomia patriarkaatin marionetteja.

Riskien ottamisesta puheen ollen voitaisiin anekdoottina todeta, että jostain syystä netistä löytyy hyvin vähän videoita, joissa naista lyödään palavalla kitaralla päähän. Ja uskallan väittää, että todennäköisesti suurin osa ilotulitteiden perseisiin aiheuttamista palovammoista on miesten pakaroissa siinä, missä kovinkaan moni nainen tuskin pystyy edes kuvittelemaan, mitä kukaan voisi saavuttaa sytyttämällä itsensä tuleen ennen palavalta kiveltä alas skeittaamista. Toisaalta joskus riskinotto kannattaa, ja siksi todennäköisesti lähes kaikki eeppiset roomankynttilä-minigunit on tyhjentänyt mies aivan samalla tavalla kuin miesten riskialttiimmat alavalinnat ja elintavat, muiden muuttujien lisäksi, näkyvät niin palkkatilastojen kuin elinajanodotteenkin keskiarvoissa.

Myytti naisen eurosta on johtanut täysin älyvapaaseen julkiseen keskusteluun, johon osallistuvat korkeakoulutetut aikuiset voivat kysyä esimerkiksi jotain niinkin typerää, kuin “Miksi lastentarhanopettaja häviää yli 1000 euroa palkassa sähköteknikolle?”. Siksi, että esimerikiksi varhaiskasvatusala, kuten niin moni muukin naisvaltainen ala, on massiivisen julkisrahoituksen ja sen mukanaan tuoman palkkapolitiikan kautta sosialisoitu keskushallinnon kynsiin siinä, missä suurin osa talotekniikkapuolen asentajista ja muista miesvaltaisten alojen edustajista työskentelee rajusti kilpaillulla yksityisellä sektorilla. Varhaiskasvatus on vieläpä ala, jossa kuka tahansa, jopa peruskoulusta valmistumaton, kotiin jäävä vanhempi voi syrjäyttää alalle kouluttautuneen maisterin.

Näistä syistä lastentarhanopettaja tienaa vähemmän kuin vapailla markkinoilla erikoisosaamisellaan kasvavaa kysyntää tyydyttävä sähköteknikko huolimatta siitä, miten me subjektiivisesti näitä ammatteja arvostamme. Jos naisvaltaisten alojen palkkoja halutaan nostaa, niin vastaus ei ole siirtää keskushallintokoneiston päätöksellä rahaa miesten taskuista naisten taskuihin, vaan oikea vastaus vapaa markkinatalous. Valtion osalta helpoin tapa vaikuttaa naisten keskipalkkoihin olisi purkaa naisvaltaisten alojen sosialistista palkkasääntelyä ja tehdä se työmarkkinareformi, jota tässä AY-liikkeen rampauttamassa TuPo-dystopiassa on odoteltu jo vuosikymmeniä.

Mitä tulee sukupuolirooleihin, niin en hetkeäkään epäile, etteikö osa lapsista edelleen kantaisi vanhempien sukupolvien taakkaa, mutta kannattaa muistaa, että opetus- ja varhaiskasvatusalan työntekijöistä ehdoton enemmistö on naisia siinä, missä meitä jaksetaan jatkuvasti muistuttaa naisten tekevän suurimman osan lastenkasvatustyöstä. Naiset siis ovat avainasemassa, kun uusille sukupolville siirretään arvoja ja roolimalleja.

Silti Suomessa edelleen kasvaa sukupolvia, joiden naispuoliset edustajat hakevat mieluummin matalan koulutuksen, matalan palkkatason ja matalan tuottavuuden aloille eivätkä esimerkiksi paremmin palkatuille luonnontieteellisille, teknisille tai matemaattisille aloille. Jos näitä faktoja tulkitaan palkkatasa-arvokeskustelusta tutulla logiikalla, niin voimme todeta, että nimenomaan naiset murskaavat seuraavan sukupolven naisten itseluottamuksen ja uskon omiin kykyihinsä. Silti feministisessä filosofiassa kaikki on onnistuttu jollain loogisella kuperkeikalla pyöräyttämään miesten syyksi.

Ikävä kyllä palkkatasa-arvosta puhuttaessa tällainen kvasi-tieteily ei ole ollut pelkästään sallittua, vaan myös vaadittua eritoten asiaa tutkivan akatemian edustajilta. Näyttäkää minulle sukupuolentutkija tai humanisti, joka on asettunut tässä asiassa akatemiassa vallitsevaa paradigmaa vastaan, niin minä näytän teille tutkijan, jolla ei ole tutkimusrahoitusta.

Tragikoomisimpia esimerkkejä yksilön tekemien vapaiden valintojen seurauksista ovat nämä kaksi kuvaa ja niissä esiintyvät sukupuolijakaumat. Arvaatteko kummassa kuvassa edustaa Tampereen ja Turun yliopistojen sukupuolentutkimuksen tuore maisteriohjelma, ja kummassa Tampereen ammattikorkeakoulun ja teknillisen yliopiston kyberturvallisuuden erikoiskoulutusohjelma? Mitä luulette, kummasta porukasta tulee kymmenessä vuodessa massia takovia asiantuntijoita ja kummasta neuroottisesti omaa uhripositiotaan ylikorostavia EU-apurahatutkijoita, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että pienituloisuutensa johtuu patriarkaatin sortorakenteista? No, ainakin me insinöörit olemme saaneet neuroosit ja pakkomielteet jo syntymälahjaksi.

On meillä tietysti se naisten enemmistö, joita ei vielä ole lannistettu, jota edustaa esimerkiksi Suomen BMW:n entinen toimitusjohtaja Mia Miettinen. Kun Miettinen kertoi Hesarin haastattelussa avoimen tyytyväisenä elämänvalinnoistaan ja työurastaan miesvaltaisella alalla tiellä kohti suomalaisen yritysjohdon arvostetuimpia paikkoja, niin eipä kelvannut sekään. Alle vuorokaudessa hesarin toimitus oli saanut kaivettua jostain sukupuolentutkimuksen laitoksen uumenista aatteellisen feministin, Paula Koskinen Sandbergin, lannistamaan ja vähättelemään Miettisen saavutuksia, joista hän selkeästi itse on ylpeä ja tyytyväinen.
Ehtipä tämä sukupuolentutkimuksen tutkijatohtori vielä nälväistä Miettistä siitä hyvästä, että hän oli haastattelussa kertonut silittävänsä miehensä paidat. Koska parisuhteessa kotitöitä, tai hui kauhistus, miestään miellyttävä, nainen ei voi olla kuin sortokoneiston alistama tahdoton uhri? Minusta naisten emansipaatio on tärkeä saavutus tiellä kohti yksilönvapauksia korostavaa yhteiskuntaa ja siksi minua ihmetyttääkin, miksi juuri feministit yrittävät neuroottisesti säädellä sitä, mitä itsenäisiä päätöksiä naiselta sallitaan ja mitä ei.

Myös MTV3:n toimittaja Nina Rahkola kirjoitti vuoden 2016 lokakuussa, “naisten vuoden viimeisen palkkapäivän” kynnyksellä, että hänestä tuntuu kuin otsaansa olisi lyöty reppanan leima jatkuvalla epärehellisten tilastotulkintojen jankuttamisella. Suoraan sanottuna uskon, että ehdottomasti suurin osa naisista on Rahkolan ja Miettisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että ovat vapaasta tahdostaan tehneet perhesuunnittelua ja haluamansa uravalinnat, eivätkä halua uhriutuvia naisasianaisia ylenkatsomaan omia elämänvalintojaan.

Olen tehnyt koko työurani erilaisilla rakentamiseen liittyvillä miesvaltaisilla konsulttialoilla ja kokemukseni on se, että naiset ovat keskimäärin täsmällisiä, luotettavia ja mukavia työkumppaneita, ja tekevät erittäin laadukasta työtä. Toisaalta empiriani mukaan naiset eivät keskimäärin kilpailuta työnantajia käytännössä koskaan, eivät pyydä palkankorotuksia aktiivisesti, aliarvostavat omaa osaamistaan ja työpanostaan ja muutama on jopa ajanut itsensä työuupumukseen, kun eivät uskalla sanoa nakittajille "ei". Siksipä kannustaisinkin, kuten niin monesti aikaisemminkin, naispuolisia kollegoitani, ajamaan työelämässä rohkeammin omia etujaan ja röyhkeästikin etsimään muutosta asioihin, joihin olette tyytymättömiä. Te olette työssänne paljon parempia, ja paljon arvokkaampia, kuin uskallatte itsellenne myöntää.

Isoin ongelma tässä “naisen euro”-länkytyksessä on se, että se rampauttaa vapaita ja henkisesti täysin kykeneviä naisia debiileiksi valtion holhousta vaativiksi objekteiksi, jotka eivät kykene nousemaan naisasianaisten heille kaivamasta kuopasta oman elämänsä suunnannäyttäjiksi. En voi kuvitellakaan, millaista vahinkoa tekee ihmisen psyykelle, kun hänet aivopestään lapsesta asti uskomaan, ettei hänellä sukupuolensa takia koskaan ollutkaan mahdollisuuksia menestyä elämässä tai saavuttaa tavoitteitaan. Tämä feministien naisia uhriuttava retoriikka kuulostaa erehdyttävästi juuri siltä väheksymisen kulttuurilta, mistä he miehiä ja “patriarkaattia” tykkäävät syyttää.

Suoraan sanottuna minulle on ihan se ja sama, millaisia sukupuoleen sidonnaisia kampanjoita yksityisen sektorin toimijat järjestävät, he saavat puolestani valita asiakkaansa millä kriteerillä hyvänsä. Mutta tämä naisia uhriuttava “naisen euro”-narratiivi on johtanut perusteettomiin vaatimuksiin suosia naisia mm. työmarkkinapolitiikassa, rekrytoinneissa, palkankorotuksissa, julkishallinnon jakamissa tuissa ja muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Miehiä yritetään samalla syyllistää naisten itse tekemistä päätöksistä sekä pakottaa myös maksamaan viulut aina, kun joku uhripositiotaan syleilevä feministi keksii, ettei hän olekaan vastuussa omista valinnoistaan, vaan se onkin patriarkaatin sorto, kun aiheutti pahan mielen.

Tällaista seksistisen leimaamisen kautta juntattua härskiä eturyhmäpolitiikkaa ja perusteetonta syyllistämistä ei kenenkään tule sietää, oli sukupuoli mikä hyvänsä. Lapsille ei tietenkään pidä opettaa jäykkiä sukupuolirooleja ja toivon ehdottomasti, että kaikkia lapsia sekä aikuisia kannustettaisiin tutkimaan maailmaa avaimoin mielin ja seuraamaan unelmiaan ennakkoluulottomasti. Muutos parempaan kuitenkin vaatii, ettemme kohtele ihmisiä minään sukupuolikollektiivien edustajina, vaan ymmärrämme jokaisen olevan vain omista tekemisistään vastuussa oleva ainutlaatuinen yksilö.

http://www.talouselama.fi/uutiset/sakn+lyly+huolissaan+naisen+eurosta+toimet+ovat+osoittautuneet+riittamattomiksi/a2236848
http://www.hs.fi/talous/a1477880394902
http://stm.fi/tasa-arvo/samapalkkaisuus
https://demokraatti.fi/rinne-emme-lepaa-ennen-kuin-naisten-euro-on-yhta-kuin-miesten-euro/
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/miesvero-vesitti-kokoomusnaisten-sanoman-pelkka- vitsi/4846500#gs.65Y5MuM
https://www.uudenmaankokoomusnaiset.fi/?x103997=654067
https://www.facebook.com/FinlaysonFI/photos/a.235798429984.131539.201736349984/10155474126429985/?type=3&theater
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005341301.html
https://twitter.com/TueborFrog/status/826861220900794369
https://twitter.com/Audi/status/826937589366001664
https://www.economist.com/blogs/graphicdetail/2017/08/daily-chart
https://ek.fi/blogi/2015/02/10/naisen-euro-on-97-senttia/
http://www.talouselama.fi/uutiset/keskimaarainen+tyoviikko+miehilla+38+tuntia+naisilla+32+tuntia/a2243564
https://ek.fi/wp-content/uploads/naisetmiehet_maaliskuu2013.pdf
http://www.stat.fi/til/tyti/2017/07/tyti_2017_07_2017-08-22_tau_001_fi.html
http://www.tilastokeskus.fi/til/akay/2009/07/akay_2009_07_2014-04-16_tie_001_fi.html
http://www.stat.fi/til/ttap/2010/ttap_2010_2012-11-30_kat_001_fi.html
http://www.stat.fi/til/ttap/2013/ttap_2013_2015-11-27_tau_003_fi.html
http://www.stat.fi/org/tilastokeskus/elinajanodote.html
http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_namisu_201600_2016_16132_net_p4.pdf
https://youtu.be/dEmIaYIPBZw?t=6m46s
https://youtu.be/OKG2tEnLFcY?t=7m31s
https://youtu.be/69AmeXLnRfk?t=15s
https://www.youtube.com/watch?v=AsnbvRZwEZE
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005117729.html
https://twitter.com/johanna_kantola/status/903214908409556993
https://www.tampere3.fi/uutiset/167/kyberturvallisuuden_koulutusta_tampere3-yhteistyona
https://www.helsinki.fi/fi/ohjelmat/maisteri/sukupuolentutkimuksen-maisteriohjelma/opiskelu/tutustu-opettajiin#section-28538
http://www.hs.fi/elama/art-2000005140802.html
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005142615.html
https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/persons/paula-koskinen-sand(4caa88f5-bbbb-41ac-8726-ce96d191e404).html
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kommentti-puuduttava-palkkaerokeskustelu-tuntuu-kuin-otsaani-olisi-lyoty-reppanan-leima/6142652

Viime kuukausina useampaakin julkisuuden henkilöä on riepoteltu mediassa ja somessa milloin minkäkin yksityiselämään liittyvän kohun takia. Viimeisin paljastus tapahtui pari päivää sitten, kun Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto paljasti vaimonsa hakevan eroa. Rivien välistä ei ole vaikeaa lukea, että Aalto oli jäänyt kiinni pettämisestä ja suhde kariutui siihen.

Nyt olisi tietysti helppoa kurmottaa Aaltoa samalla tavalla, kuin muitakin parisuhdesotkuissa ja tekstarikohuissa ryvettyneitä poliitikkoja ja julkkiksia on ryöpytetty. Houkutus nälväistä puhtoisten arvojen puoluetta johtavaa Aaltoa tai hänen radikaalisfeministiä syrjähyppyään, on äärimmäisen suuri ja moni on siihen houkutukseen jo langennutkin. Molemmilta löytyy sosiaalisesta mediasta tavaraa, joiden avulla heitä voisi repiä kölin alta viimeisen päälle huolella, jos haluaisi.

Mutta asiapa ei minulle kuulu, eikä se kuulu sinullekaan. Heidän yksityiselämänsä parisuhdekiemuroineen ei kuulu minulle sen enempää kuin minun yksityisasiani heille. Olen itse asiassa lopen kyllästynyt siihen, että toisten ihmisten yksityiselämää ruoditaan skandaalinnälkäisten ihmisten loputtoman mielenkiinnon ruokkimana mediassa ja muutenkin julkisesti. Yksikään poliitikko tai julkkis ei ole sitoutunut mihinkään sopimukseen, jossa luovuttaisivat yksityisasiansa koko kansan ruodittaviksi, eikä ole oikein pakottaa heitä yksityisen likapyykin julkiseen pesemiseen, joka todennäköisesti murskaisi henkisesti suurimman osan meistä tavallisista sukankuluttajista.

Sen verran tosin on noteerattava, kuinka vähällä mediamyllytyksellä Aalto on päässyt, jos verrataan vaikka Ilkka Kanervan tekstarikohuun tai Halla-ahon syrjähyppyyn. Ei, vaikka kyseessä on tismalleen verrattavissa oleva tapaus, jossa ei ole tapahtunut rikosta, kaikki tapausten aktiiviset osapuolet ovat olleet oikeustoimikelpoisia aikuisia ja mukana vapaasta tahdostaan.

Toki voi olla, että journalismin laatu kautta mediakentän on muuttunut pysyvästi ja tulevaisuuden kohuja käsitellä samalla periaatteella. Jos näin on, niin hieno juttu! Toivotaan, että linja pitää jatkossakin. Ikävä kyllä pari viime vuotta ei anna paljoa toivoa siitä, että toimittajakunta keskimäärin pystyisi neutraaliin tiedonvälitykseen, muutamaa ammattieettisesti ylivertaista toimittajaa lukuun ottamatta.

Yllätyksettömästi Vihreiden kenttäväki sekä puolueaktiivit ovat nyt yllättävän ymmärtäviä puheenjohtajaansa kohtaan. Yhtäkkiä sympatiaa on löytynyt poliitikkojen yksityiselämän suhteen varsin paljon, vaikka viime vuodet omia ylivertaisia arvojaan ja puhtoista moraalista ylemmyyttään ylikorostanut Vihreät on ryöpyttänyt kilpailevien puolueiden poliitikkoja pienimmästäkin rasahduksesta. Ei kuulu Vihreiden nuorten ja muiden niinistöläisten some-huutoa arvoista tai mitään muutakaan hyvesignalointia, kun oma kultapoika maalasi itsensä nurkkaan. Eikä tietysti pidäkään, ei Vihreiltä eikä keneltäkään muultakaan.

Ei näkynyt malttia saati kunnioitusta yksityisyyttä kohtaan myöskään silloin, kun vasemmistolaisten ja feministien kolonnat raivosivat seksismistä ja naisvihasta Haippirinki- ja Sisäpiiri 2.0-kohujen aikaan. Samat ihmiset kuitenkin muistavat naukua yksityisyyden perään aina, kun esimerkiksi feministien suljetuista FB-ryhmistä vuotaa kuvakaappauksia netin keskustelufoorumeille anonyymien ruodittaviksi.

Haippiringin kohdalla roviot sytytettiin välittömästi ja liekeissä paloi myös syyttömiä, kun journalisteilla oli kiireempi raatelemaan haaskaa kuin tarkastamaan, mitä itse asiassa on tapahtunut. Sisäpiiri 2.0 taas oli joidenkin julkkisten viestiryhmä, josta oli vuotanut yksityiseksi tarkoitettuja viestejä medialle. Ja taas oli Totenkopf-feministeillä kiire polttomerkitsemään sosiokulttuurisia ali-ihmisiä miettimättä tippaakaan sitä, olisiko meillä kaikilla sittenkin oikeus yksityisyyteen vaikka ajatuksemme eivät välttämättä miellyttäisikään näitä oikeamielisiä?

Kukaan meistä ei ole aina ole poliittisesti korrekti tai toteuta jotain feministisen eugeniikan tai filosofian ihannetta täydellisestä zen-mutantista, jonka sanomisista ei kukaan voisi koskaan ottaa itseensä, tai jonka tekemisiä kaikki pitäisivät ihailtavina. Ihmisillä tulee olla oikeus purkaa tuntojaan yksityisesti ja touhuta omiaan ilman pelkoa siitä, että kuolemanpartiot tulevat ja tuhoavat kyseisen henkilön uran ja elämän. Kuka meistä haluaisi kaikki asiansa julkisuuteen riepoteltaviksi ja väärintulkittaviksi, yhteiskunnallisesta statuksesta huolimatta? Ei takuuvarmasti kukaan. Eri asia sitten on ne julkisesti ääneen lausutut mielipiteet, joita kaikilla on oikeus kritisoida.

Vanhempien sukupolvien väistyessä politiikasta areenalle astuvat ne sukupolvet, jotka kasvoivat digi- ja kännykkäkameroiden sekä kymmenien erilaisten viestipalveluiden aikana. Lokitiedostoissa on takuuvarmasti meidän kaikkien kirjoittamia älyvapaita juttuja, jotka oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle juuri sen takia, etteivät ne loukkaisi ketään ulkopuolista. Ja jokaisen kovalevyllä lienee vähintään kuva tai pari, joita eivät halua julkisuuteen, koska ne ovat meidän yksityisiä, itsellemme tärkeitä, muistoja elämiemme varrelta.

Meikäläinenkin saa jatkuvasti kuulla omista sanomisistani ja tekemisistäni, koska pikkuhiljaa on alkanut tulla nimeä poliittisissa ympyröissä. “Ei tuollainen sovi poliitikkolle, ei noin voi sanoa, kannattaakohan tuota nyt laittaa julkiseksi?” Mutta tosiasia on se, että olen aina ollut tällainen, enkä todellakaan aio peitellä persoonaani äänten kalastelemiseksi tai mistään muustakaan syystä. Mukaillen erästä suomalaista filosofia, tämä on politiikkaa ja jos ei Sammallahti kelpaa, niin voi painua vittuun. Toki, aina toisinaan tulee kämmättyä, mutta virheistä pitää oppia, pyytää anteeksi, jos siihen on syytä ja jatkaa sitten elämää normaalisti. Sama oikeus tulisi olla meillä kaikilla ilman pelkoa inkivisition kidutuskammioista.

Vielä joku kaunis päivä jonkun julkkiksen tietokone, puhelin tai anonyymiksi tarkoitettu nimimerkki kräkätään ja sitten nähdään, ovatko suomalaiset oikeasti laskeutuneet jo puusta. Ikävä kyllä luulen, että näemme, kun ihmiseltä, hänen perheeltään ja muilta läheisiltä viedään kaikki yksityisyys samalla, kun moraalipuritaanien kuolemanpartio raahaa uhrin mediatorille mestattavaksi. Jos kulttuurimme jatkaa tulevaisuudessakin sillä linjalla, jossa toisten yksityiselämä on vapaata riistaa, tulemme vielä lannistamaan näiden kohujen uhreja tavoilla, joita ihmiskunta ei ole aikaisemmin nähnytkään.

Toivon, että poliitikot ja muut julkkikset lakkaisivat pyytelemästä anteeksi sitä, että ovat aivan tavallisia ihmisiä vahvuuksine ja heikkouksineen, vaan tylyttäisivät näitä skandaaleja kärkkyviä shakaaleja kunnolla. Vain sillä tavalla saadaan rikottua niin moniin juurtunut illuusio siitä, että heillä on oikeus saada tirkistellä toisten makuuhuoneiden ikkunoista sisään. Politiikan sisältö on se, minkä politiikassa pitää ratkaista, ei se, kenellä on kiiltävin kilpi.

Minusta Touko Aallon linjaus siitä, ettei kommentoi yksityiselämäänsä paria olennaisinta faktaa pidemmälle, on hyvä ja perusteltu, koska myös poliitikoilla ja julkisuuden henkilöillä saa olla yksityiselämä, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Touko Aallolle ja samankaltaisten kohujen syyttömille sivullisille minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että tsemppiä ja koittakaa kestää, ajan kanssa helpottaa. Toivon vilpittömästi, että nämä sinällään varmasti henkisesti äärimmäisen raskaat tapahtumat johtavat tulevaisuudessa johonkin parempaan, elämään johon olette entistä tyytyväisempiä.

Kaikille tirkistelijöille sellaisia terveisiä, että muiden yksityiselämä ei teille kuulu, pitäkää huolta omista asioistanne.

http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/05/04/seksiakteja-arvosteleva-fb-ryhma-paljastui-mukana-cheek-elastinen-uniikki-arman-alizad/
https://www.voice.fi/viihde/a-140553

Jos itsenäisen Suomen satavuotista historiaa olisi voinut juhlistaa paremmin kuin korruptiolla, hyväveli-verkostoilla, kaksinaismoraalilla ja hävyttömällä rahan tuhlaamisella, niin en ainakaan itse olisi keksinyt, mikä se tapa olisi mahdollisesti voinut olla. Suomi100-rituaali kunnioittaakin suomalaisen politiikan paskimpia perinteitä alkaen karkeloiden järjestelytoimikunnan eli Suomen 100-vuotisjuhlavuoden projektin hallituksen jäsenten toiminnasta.

Tämä Suomi100-hallitus koostuu kaikenkarvaisista ukoista ja akoista, taiteilijoista, päälliköistä, johtajista ja niin edespäin, joiden meriitit juhlajärjestelijöinä ja n. 20 miljoonan euron jakajina jäävät ainakin minulle täysin pimentoon. Varmaa on ainoastaan se, että kaikilla heillä on läheisiä poliitikkoystäviä, jokainen saa 350 euroa kuussa lapaseen vuosien ajan, eikä kenelläkään heistä ole minkäänlaista tulosvastuuta.

Ilta-sanomien toimitus laski kokouspöytäkirjoista, että reilun kolmen vuoden aikana iso osa tämän hömppätoimikunnan jäsenistä oli jättänyt osallistumatta ainakin kolmasosaan kokouksista. Erityisen huima on kaikkien köyhien vapahtajana ja vasemmistomessiaana esiintyvän räppäri Palefacen poissaoloprosentti, mies kun ei ole ehtinyt osallistua puoliinkaan koolle kutsutuista kokouksista. Kokouspalkkio kuitenkin juoksee jokaiselle hallituksen jäsenelle, vaikkei laittaisi tikkua ristiin näiden tuhlauskarkeloiden eteen.

Kokouspöytäkirjoista käy myös ilmi, että osa kokouksista on järjestetty sähköpostikokouksina, joista niihinkin osalla hallituksen jäsenistä on jäänyt osallistumatta. Kuinka välinpitämätön pitää olla, ettei useaan päivään saa edes sähköpostejaan luetuksi palkkansa vastineeksi?

Suomi100-hallitus piti ensimmäisen kokouksensa vuoden 2013 joulukuussa. Pöytäkirjan perusteella kyseessä on ollut varsin perinteinen aloituskokous, kevyt parituntinen, jossa virkamiehet ovat esitelleet projektin ja muut ovat huokaisseet helpotuksesta, kun näytti jo hetken siltä, että tässähän joutuu ihan töihin. Seuraavassa kokouksessa parin kuukauden päästä sitten otettiinkin suomalaiselle työ- ja kokouskulttuurille tyypilliseen tapaan kaikilta luulot pois vajaan viiden tunnin kokoussulkeisilla. Jos edellisen kokouksen jälkeen vielä oli hyvä meininki, niin eiköhän se hyvän olon tunne ollut karissut viimeistään tämän toisen kokouksen päätyttyä.

Onneksi kokouspöytäkirjojen mukaan lohtua työn raskaan raatajille on tarjonnut Suomi100-hallituksen matka Norjaan tutustumaan norjalaisten juhlavuoden tapahtumiin, koska miten me suomalaiset nyt itsenäisyyttämme juhlisimme kysymättä ulkomailta neuvoa? Itsenäisyyden juhlimisessa itsenäisin päätöksin on se riski, että voi joutua itsenäiseen ajattelutyöhön ja ehkä vahingossa keksimään jotain originaalia, eihän sellaista nyt voi suomalaisen hömppätoimikunnan jäseniltä odottaa! Mitäs siitä nyt tulisi, jos ilmaisen rahan vastineeksi saisi aikaan jotain hyödyllistä, eihän se raha silloin edes tunnu ilmaiselta! Onneksi stressin uhkaa päästiin purkamaan myöhemmin myös kokoontumalla Porissa SuomiAreenan 2014 aikaan, kas kun sattuikin...

Vuonna 2016 sitten lähti iso pyörä pyörimään, kun päästiin jakamaan veronmaksajilta riistettyjä miljoonia eteenpäin. Näitä, toinen toistaan turhempia projekteja pyörittäviä, tukirahaa kärkkyviä toimijoita on aivan liian monta, jotta ne voisi käydä parissa lauseessa läpi, mutta tässä pari esimerkkiä: Karavaani, 15 000 €. Suomen hauskin mies, 40 000 €. Perkele II, 25 000 €. 100 saunailtaa Pariisissa, 10 000 €. Juotava hanavesi, 25 000 €. Tanssivat jäänmurtajat, 255 000 €. Startup refugees, 150 000 €. Suomalaisuuden uudelleenmäärittely, 50 000 €. Fintiaanit, 10 000 €.

Tukia saavien projektien tarpeellisuutta on vaikeaa arvioida, kun kokouspöytäkirjoissa ei anneta mitään viitteitä projektien sisällöistä saati tuen myöntämisperusteista. Minun on vaikeaa ymmärtää, mihin satavuotias Suomi tarvitsee tanssivia jäänmurtajia? Mihin perseeseen asti se karavaani on menossa tuollaisella summalla,  Fintiaanien tykö? Onko Suomessa tosiaan niin paskat saunat, että saunaillatkin on vietettävä Pariisissa? Suomessa hanasta on tullut juotavaa vettä koko minun elinaikani. Onko tilanne nyt muuttunut ja riittääkö 25 00 euroa näin merkittävään infrastruktuurin päivittämiseen? Ja mikä sellainen vika nykyisessä suomalaisuudessa on, että sitä pitää lähteä keskushallinnon lahjomien apurahataiteilijoiden voimin määrittelemään uudestaan?

Tukien tarkasti tuhanteen pyöristetyt summat myös antavat viitteen siitä, että rahaa myönnetään summan mutikassa projekteille, joiden vetäjät eivät ole tehneet tarkkoja kustannusarvioita. Ja miksipä kukaan sellaisia kustannusarvioita tekisi, jos niitä ei vaadita? Tarkassa kustannusarviossa on tietysti se huono puoli, että silloin joutuisi hieman miettimään, mitä on tekemässä. Ja se ennätysmäärä samppanjapulloja, joita kansalaisjärjestöissä poksauteltiin vuonna 2016 läpi menneiden Suomi100-tukihakemusten myötä, eihän semmoisia tietysti omilla rahoilla makseta, vaan se kustannus uppoaa erittelemättömään projektibudjettiin.

Uupuneiden “hallitusammattilaisten” ei onneksi tarvinnut tehdä kaikkea työtä yksin, vaan julkishallinnon virkailijakoneisto avusti kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa. Mukana oli mm. valtiosihteeri, satunnaista väkeä valtioneuvoston kansliasta, erilaisia työryhmiä eri ministeriöistä, erikseen projektiin palkattuja työntekijöitä sekä tietysti lähes koko kunnallishallinto virkailijoineen. Koska mitäpä parempaa tekemistä pitkittyneen taantuman kourissa kärvistelevän Suomen julkishallinnolla voisi olla, kuin tuhertaa tällaisten hömppäprojektien kanssa?

Itse asiassa kokouspöytäkirjojen päätöskohtien perusteella uskallan varsin röyhkeästi väittää, että käytännössä kaikki valmistelu tehtiin virkamiestyönä ja esiteltiin Suomi100-hallitukselle kokouksissa, jonka jälkeen hallitus kumileimasimena siunasi virkamiesten etukäteen tekemät päätökset. Siitä hyvästä 350 euroa kuussa per naama, lähes puolen vuosikymmenen ajan, sanonpahan vain...

Näitä kokouspöytäkirjoja lukiessa tulee kyllä mieleen, että ymmärretäänköhän valtionhallinnossa pöytäkirjan tarkoitus ja kokouskäytännöt aivan niin hyvin, kuin pitäisi? Esimerkiksi kokousten aloitus- ja lopetusajat tasa- ja puolitunteineen kielivät siitä, ettei muistiinpanoja ole kirjoitettu orjallisesti kokouksen aikana, vaan ne on tehty kokouksen jälkeen tai jopa kirjoitutettu jollain kokouksen ulkopuolisella valtioneuvoston virkailijalla. Osaa liitetiedostoista ei löydy, ei myöskään rahaa hakeneiden instanssien hakemuksia, ajantasaista eriteltyä budjettia tai mitään muutakaan, mistä veronmaksaja voisi tarkistaa eurojensa jakoperusteet. Suomi100-juhlapuhujien kannattaa viimeistään nyt kumittaa juhlapuheistaan kappaleet avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.

Enkä minä sitä tietenkään väitä, etteikö kokouksista voisi hyvällä, tai jopa huonolla syyllä, olla pois. Mutta silloin pitäisi esimerkiksi kaikkien köyhien pyhimyksenä esiintyvällä Palefacella, tai laupiaan samarialaisen lausuntoja antaneella Irja Askolalla, olla sen verran selkärankaa, että kieltäytyisi myös kokouspalkkiosta. Samaa voi mielestäni oikeutetusti vaatia keneltä tahansa luottamustehtävään valitulta.

Mutta eipä ole ahneuden kritisoijilla sekä solidaarisuutta ja tasaisempaa tulonjakoa vaatineilla hurskastelijoilla näköjään minkäänlaista ongelmaa tehdä täysin omien opetustensa vastaisesti. Mitähän se edesmennyt vetten päällä kävellyt puuseppä sanoisi piispa Askolan tekemisistä tässä tapauksessa? Vielä enemmän minua askarruttaa se, miltä mahtaa rikkaasta vasemmistoräppäristä tuntua räppäillessään rikkaiden ahneudesta ja oikeistolaisten julmuudesta samalla, kun kuittaa vastikkeetonta veronmaksajien rahaa työstä, jota ei ole tehnyt? Toiminnasta päätellen ei ainakaan hävetä yhtään.

Suomi on menettänyt tälle jo vuosikymmenen kestäneelle taloudelliselle katastrofille yhden tai jopa kaksi sukupolvea sekä uskomattoman määrän hyvinvointia. Kaikki tämä johtuu eturyhmäpoliitikkojen ja eturyhmien sairaalloisesta takertumisesta menneisyyden rakenteisiin, poliittisesta saamattomuudesta, pelkuruudesta ja heikosta johtajuudesta. Meillä on vain pari vaikutusvaltaista poliitikkoa, joilla on uskallusta sanoa, mitä asioille pitäisi tehdä, muut vallankahvassa roikkujat ovat täysin riippuvaisia siitä vuosikymmeniä rakennetusta runsaudensarvesta, jota suomalainen työntekijä ja veronmaksaja ylläpitää omalla verellä, hiellään ja kyyneleillään.

Tämän apatian, korruption ja kaksinaismoraalin seurauksena Suomi on taloudellisesti ennen näkemättömässä kurimuksessa, jolle ei näy loppua. Ja kun korjausliikettä ei saada aikaiseksi poliittisten syöpäläisten ja työmarkkinaluddiittien taantumuksellisuuden takia, jää poliitikoille vaihtoehdoksi tyynnytellä kansaa leivällä ja sirkushuveilla, aivan kuten antiikin Roomassa aikoinaan.

Leikkauksista ja säästötalkoista jo vuosia vaikertaneille vasemmistolaisille tarjoan sellaisen vaihtoehdon, että leikkauskarkelot voitaisiin aloittaa lakkauttamalla tällaiset hömppätoimikunnat samalla, kun poliittisilla päätöksillä valituille “hallitusammattilaisille” tai muille tyhjäntoimittajille lakataan antamasta rahaa omille eturyhmilleen jaettavaksi. Millä helvetin oikeutuksella joku Paleface, tai kukaan muukaan siviili ilman kansanvaalien suomaa mandaattia, on jakamassa meiltä ryöstettyjä veroeuroja parhaaksi katsomiinsa projekteihin?

Tietysti on tärkeää juhlia Suomen historian virstanpylväitä, mutta tietäen Suomen talouden tilan ja sen, mihin tämä poliittinen pysähtyneisyyden aika meidät on viemässä, kuulostaa kymmenienmiljoonien eurojen panostaminen tällaiseen hallinnollisesti läpimätään hengennostatusprojektiin minun korvaani yhtä katkeransuloiselta, kuin se Titanicilla soinut musiikki laivan painuessa pinnan alle. Persaukiset tosin eivät kuulleet sitäkään, bändi kun soitti ykkösluokassa, aivan kuten uppoavassa Suomessakin.

http://vnk.fi/documents/10616/302820/Hallituksen+kokous+16.2.2013.pdf/2ee1fee0-521e-4cf7-8130-70520a3ffc62
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005314075.html
http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/vasemmiston-vaalivalvojaiset-helsingissa/
http://vnk.fi/documents/10616/302820/Hallituksen+kokous+16.6.2014.pdf/9254bd92-cde2-4a61-8d43-96d5ca83d9d0
http://vnk.fi/documents/10616/1093560/ptk161214.pdf/c87dd23e-a882-4be7-9f37-8ead1d80d996
http://www.is.fi/musiikki/art-2000000676313.html?nomobile=2
http://www.iltalehti.fi/viihde/2015110220600630_vi.shtml
http://www.ksml.fi/teemat/verotiedot/Cheek-omaa-luokkaansa-rap-artistien-tuloissa/301385
http://www.iltalehti.fi/verot/2014110318803972_vr.shtml
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001029870.html
http://mellonwritesagain.com/wp-content/uploads/2016/05/Bread-and-Circuses.jpg
http://vnk.fi/suomi100/asiakirjat

Monilta osin viimeinen kuukausi on ollut virkistävin pätkä politiikkaa vuosikausiin. On nähty vertaansa vailla olevia takinkääntöjä, suhmurointia, härskiä populismia, opportunismia ja tietysti kulisseissa on tapahtunut paljon sellaista, mistä me emme vielä tiedäkään.

Tietysti viime kuun alussa startanneen tivolin pääesiintyjät olivat Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset, joilta nähtiin trapetsiesitys, miekannielentää ja henkeäsalpaava kahtiasahaus. Vaikka esityksen aikana yleisön huomio kiinnittyi itse vetonauloihin, hääri areenan laitamilla myös pitkä liuta pellejä viihdyttämässä yleisöä, heistä lisää tuonnempana.

Vaikka perussuomalaiset ovat paikallisyhdistysten tasolla käyneet avointa valtapeliä jo vuosia, niin Tim Il Soinin yksinvaltiaana johtaman puolueen aktiivit eivät ole koskaan saaneet opetella käymään puheenjohtajavaaleja ilman Suuren Johtajan suunnittelemaa koreografiaa. Persujen historian ensimmäinen oikea PJ-kamppailu nähtiin vasta nyt, ja se oli juuri sellaista tuhertamista kuin neitsyiltä saattoi odottaakin.

Puolue-eliittiä vastustaneiden Halla-aholaisten naiivia intoa ja sokeaa aatteenpaloa alleviivaa uusi varapuheenjohtajisto, poliittisesti varsin ryvettyneet Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola, joka voitti paikkansa silmiinpistävän isoilla marginaaleilla vain yhden äänestyksen mennessä toiselle kierrokselle. Vaikka minusta Kokoomuksen ja Keskustan olisi edelleen ollut parempi vain leikkiä kiltisti hallitusta Halla-ahon persujen kanssa, niin ymmärrän kyllä, miksi hallituksessa säikähdettiin Perussuomalaisten tuoretta puheenjohtajistoa.

Toisaalta soinilaisilta on vuosien saatossa unohtunut, mistä Perussuomalaiset ovat kannatuksensa saaneet. Puolueen alkuajoista lähtien sen aatteen ytimessä on Soinin johdolla ollut EU -ja maahanmuuttokriittisyys, kansallismielinen työväenaate sekä herravihaan tukeutuva populismi. Äänestäjät, joihin nämä teemat vetosivat, ovat pieneksi osaksi myös äärilaitaa, muukalaisvihaajia, kansallissosialisteja ja Bilderbergeistä horisevia kylähulluja, joiden äänet ovat vuosikausien ajan kelvanneet niin yksinvaltias Tim Il Soinille kuin esikunnalleenkin.

Jokaisessa persujen aiemmassa puoluekokouksessa puheenjohtajistoon on masinoitu soinilaisten sisäpiiriä. Siihen nähden soinilaisten ja eritoten Soinin reaktiot vallanvaihdokseen ovat olleet lähinnä naurettavia, ja ennen niin uhmakkaat puheet ovat muuttuneet lähinnä lapselliseksi kiukutteluksi.

Esimerkiksi puheet Perussuomalaisten kaappaamisesta ovat käsittämättömiä. Jos puolueen puheenjohtajisto vaihtuu sääntöjen puitteissa, niin silloinhan demokratia on tapahtunut eikä voida puhua mistään poliittisesti erityisen nokkelasta manööveristä. Riitti, kun saapui paikalle ja muisti hengittää samalla, kun tuhersi oikeat nimet äänestyslaitteeseen. Vihreät äänestivät myös jäsenvaalilla, mutta puhutaanko kaappauksesta, kun Niinistön opetuslapsi ja ehdoton ennakkosuosikki Emma Kari ei voittanutkaan?

Myös Soinin menneet uhot ministeriautoista, eliitin ja herrojen suhmuroinneista sekä Juudas-analogioista romuttuivat yhden iltapäivän aikana Uusi Vaihtoehto-ryhmän erotessa persuista. En ole näin dramaattiselle ja paniikinomaiselle takinkäännölle keksinyt kuin kuin yhden ilmeisen selityksen, mutta jääköön spekuloimatta sen pidemmälle. Tähän saatanee vastaus sitten, kun nähdään mitä veronmaksajien rahoilla pystytettyä hillotolppaa Soini lähtee hallituskauden päätteeksi nuolemaan.

Ihmettelen myös sitä mieletöntä moraalipaniikkia niin omassa puolueessani Kokoomuksessa kuin myös kepulaisten keskuudessa. Halla-ahon ehtoa hallitusohjelman noudattamisesta oli vaikeaa pitää kohtuuttomana, mutta siitä huolimatta porukka reagoi niin kuin itse Saatana olisi laskeutunut maan päälle. Kreationistihömppää ja konservatismia löytyy kyllä kaikista hallituspuolueista siinä, missä satunnaisen BDSM-musavideon aiheuttaman imagotappion kanssa hallituspuolueet olisivat varmasti pystyneet elämään, kun ovat eläneet tähänkin asti.

Sen verran on myös sanottava, että kukaan ei nouse hallitusvastuuseen ymmärtämättä suunnitelma B:n merkitystä, eikä hallituksen nokkamiehille takuuvarmasti ole ollut hetkeäkään epäselvää, mitä missäkin perussuomalaisten puoluekokouksen toteutuneessa skenaariossa tehdään. Vaikka pidänkin persujen työntämistä oppositioon typeränä tapana vahvistaa Halla-ahon henkilökulttia ja Perussuomalaisten kannatusta, osoittaa hallituksen vaihtoehtoinen toimintasuunnitelma ja sen läpi vieminen poliittista pelinlukutaitoa Sipilältä ja Orpolta. Samalla soinilaiset saatiin syömään kädestä ja tekemään haluttuja temppuja, ainakin hetkeksi.

Vaikka Kokoomuksen, Kepun ja persujen välinen konflikti oli toki tämän tivolin jännittävin näytös, niin perinteitä kunnioittaen myös pellet näyttelivät spektaakkelissa pientä, joskin huvittavaa, roolia. Totuttuun tapaan oppositiosta yritettiin näytelmän aikana kerätä irtopisteitä mielipiteillä, joita klovnien ja kuplavolkkareiden symbioosin tavoin, mahtuu yhteen tusinaan enemmän kuin voisi kuvitellakaan.

Suomen ykköspopulistit, Vihreiden Ville Niinistö ja Emma Kari, hyökkäsivät luonnollisesti apajille heti persujen PJ-kisan ratkettua. Parissa päivässä molempien seinä täyttyi lukuisista päivityksistä, joissa jankutettiin heidän omaa loputonta hyvyyttään ja hallituksen loputonta pahuutta. Eipä näiden tyyppien jutuista substanssia ole paljoa löytynyt aikaisemminkaan, mutta nyt jutut olivat kiihkeitä kuin natsilla Nürnbergissa.

Opposition selkäydinreaktio oli se, ettei Suomi voinut pitää Halla-ahon perussuomalaisia hallitusvastuussa, koska natsit, äärioikeisto, ja kaikki ne muut tutut mantrat. Ja kun näitä toiveita mukaillen Halla-ahon persut sitten suljettiin ulos hallituksesta, niin sekään ei kelvannut, vaan hallitus oli antamassa persuille marttyyrin viittaa. Sitä voidaan toki kysyä, millaisen marttyyrin viitan Halla-aho olisi saanut, jos olisimme järjestäneet uudet vaalit ensimmäistä kertaa yli neljäänkymmeneen vuoteen osoittaen samalla sormella Perussuomalaisia, jotka vain halusivat pitää hallitusohjelmasta kiinni?

Niinpä viimeiseinä oljenkortenaan identiteettipolitiikkaan nojaava opposition populistiprikaati alkoi vaatia uusia vaaleja. Keppihevosena käytettiin esimerkiksi sitä, että uuden hallituksen kannatus on alle 50 %. Tosin hallitusta ei muodosteta gallup-kannatusten perusteella ja toki moinen skenaario on muutenkin ollut aina mahdollinen, kiitos suhteellisen vaalitavan, josta myös nykyiset oppositiopuolueet ovat halunneet pitää tiukasti kiinni.

Oiva esimerkki Vasemmistoliiton ja Vihreiden häikäilemättömästä Putin-kaliiperin propagandasta oli se, että ne vaativat uusia vaaleja vedoten muiden vallanhimoon samalla, kun ne, vaatimuksensa toteutuessa, itse saisivat lisää paikkoja eduskunnassa. Eivätpä vaatineet Vihreät ja Vasemmistoliitto uusia vaaleja viime vaalikaudella luistettuaan hallitusvastuusta kesken kaiken. Molemmilla puoluetoimistoilla takuuvarmasti laskeskeltiin, että melodramaattinen siirtyminen oppositioon antaa helpon keinon kasvattaa kannatusta ennen seuraavia vaaleja.

Tämä vasemmistopuolueiden opportunistinen tolppien siirtely ja uhriutuminen on yhtä naurettavaa kuin, jos Suomen jääkiekkojoukkue valittaisi Kanadan joukkueesta olympia-turnauksien välillä, että “No on se nyt ihan tyhmää, että saavat olla mestareita aina neljä vuotta kerrallaan vaikka maajoukkueen kokoonpanokin on jo vaihtunut! Kyllä meidän pitää saada kultamitalit, jos me halutaan, koska me edustamme ihmisläheistä jääkiekkoa, jota pelataan löysin rantein taklaamatta ja kohottamatta kiekkoa, se olisi voitto Kanadan epäinhimillisestä, voitonhimoisesta ja kovasta jääkiekkopelistä”. Tai jos Suomen Yleisurheiluliiton dirikat valittaisivat, että “Usain Boltille voitto on selvästikin tärkeämpää kuin urheiluhenki. Meidän piirimestarit viettää yli 15 sekuntia satasella, heidän kauttaan huippu-urheiluun tuodaan enemmän ihmisyyttä ja kaikki pelaa-asennetta”.

Persujen kriisi jopa sytytti Vihreiden Ozan Yanarin rakkauden SMP:n perintöä kohtaan samalla, kun liberaalidemokratiasta loputtomalla jankuttamisella irtopisteitä keränneen Emma Karin mielestä oli jopa häpeällinen päivä demokratialle Sipilän “epädemokraattisesti” kootun hallituksen saadessa äänienemmistöllä eduskunnan luottamuksen. Ei se toki uutta ole, että vasemmistolle demokratia on jotain sellaista, jossa vain oma tahto saa tapahtua, mutta onhan tuo naukuminen jo aivan älyvapaata.

Hassua on myös se, että vielä muutama kuukausi sitten Mauno Koiviston kuollessa, jopa poliittisesti aivan eri laidan puolueiden kellokkaat suitsuttivat suu poliittisista irtopisteistä vaahdoten Manun loputonta viisautta ja sitä hyvinvointivaltiota, jossa “satamajätkästä voi tulla presidentti”. Kun sitten tukkijätkästä tuli Suomen toiseksi suurimman puolueen varapuheenjohtaja, loppuivat maireat lässytykset hyvinvointivaltion tarjoamista mahdollisuuksista siihen paikkaan.

Joku vääräleuka voisi pitää jopa ironisena sitä, että siinä, missä suomalainen vasemmisto ei antanut satoja ihmisiä ympäri Eurooppaa tappaneiden muslimiekstremistien edessä pelolle valtaa, onnistui viitasaarelainen sahuri ja demokraattisesti valittu Suomen eduskunnan hallitus lietsomaan ennen näkemättömän paniikin vain noudattamalla suomalaisen parlamentarismin sääntöjä.

Oppositio on viime aikoina tykännyt vedota perustuslain pyhyyteen ja horjumattomuuteen kerta toisensa jälkeen, vaikka vasemmistopuolueet ovat itse häpäisseet lainsäädäntömme kivijalan alistamalla sen halpahintaisen populisminsa ponnahduslaudaksi. Tällä kertaa perustuslaki unohtui heti, kun tarjolla olisi ollut lisää paikkoja eduskunnassa.

Perustuslain tulkinnassa lähtökohta on se, että uudet vaalit ovat vasta se viimeinen ja dramaattisin keino saattaa eduskunta taas toimintakykyiseksi. Ennen sitä yritetään neuvotella toimiva enemmistöhallitus, eikä asiaan liity mitään ehtoja gallupien luovasta tulkinnasta, hallituksen linjan muuttumisesta, hallituspuolueiden puheenjohtajien persoonista tai arvioista hallituksen vallanhimosta.

Perustuslain pykälässä 26 todetaan, että uusiin vaaleihin vaaditaan perusteltu syy ja presidentin lupa. Perustelluksi syyksi ymmärtääkseni riittäisi se, että pääministeri ei pysty muodostamaan toimivaa hallitusta ja tästähän ei nykyhallituksen kohdalla ole kyse. Perustuslain 26:een pykälään on tarkoituksella leivottu turvakytkin, jolla estetään mahdollisesti hallitukseen päätyviä, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kaltaisia puolueita, jatkuvasti kiristämästä hallituskumppaneitaan saadakseen tavoitteitaan läpi ilman suomalaiseen parlamentarismiin kuuluvaa neuvottelemista.

Perustuslain yli käveleminen oman agendan ja oman kannatuksen nostamiseksi, kuten oppositiolta on nyt monesti nähty, se on sitä todellista sokeaa vallanhimoa ja poliittista opportunismia, jota suomalaisten äänestäjien tulisi karttaa kuin ruttoa.

Oppositio on nyt kaksi vuotta itkenyt, kuinka hallituksen arvot ovat kovia, oikeistolaisia, epäinhimillisiä, ihmisyydelle vieraita, koulutusvihamielisiä ja mitä lie kaikkea. Mutta nyt kun hallitus sulki opposition toiveiden mukaisesti Persut hallituksen ulkopuolelle, se opposition mielestä samalla hylkäsi kovat oikeistolaiset arvonsa jatkaakseen oikeistolaista kovien arvojen politiikkaansa? Näitä kognitiivisen dissonanssin kärrynpyöriä ja loogisia kuperkeikkoja isompi mysteeri minulle on enää se, kuka näitä pellejä vielä äänestää?

http://timosoini.fi/2017/06/antaa-padan-porista/
https://www.suomenuutiset.fi/laura-huhtasaaresta-1-varapuheenjohtaja/
https://www.suomenuutiset.fi/teuvo-hakkarainen-juho-eerola-varapuheenjohtajiksi/
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1575182205833829
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1577185848966798
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1577430975608952
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1578551365496913
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154665701590949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154666723575949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154671430855949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154671564175949
https://www.facebook.com/emmakari1/photos/a.10150539262375949.378840.70955745948/10154672392840949/?type=3&theater
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154674252340949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154674411230949
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1564206553614214
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1561805307187672
https://twitter.com/liandersson/status/873491573568401410
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005253162.html?ref=rss
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/874666175086678016
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/874667589607333889
https://twitter.com/yanarozan/status/873579697455718400
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154694270165949
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L3P26
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154618953485949

Yhdenkään politiikkaa viime vuosina seuranneen ei ollut vaikeaa ennustaa Halla-ahon voittoa lauantaisessa Perussuomalaisten puheenjohtajavaalissa. Niin vahvan tuen hän sai perussuomalaisten kenttäväeltä sosiaalisen median perusteella, puhumattakaan tietysti siitä median ja poliittisten vastustajiensa antamasta massiivisesta vetoavusta, jonka takia Suomessa ei kolmeen kuukauteen paljon muusta puhuttukaan kuin Jussi Halla-ahosta. Nyt natsifantasioistaan yllätykseen heränneet Halla-ahon vastustajat ovat huutaneet reilun vuorokauden panikoineet niin pahasti, että voisi melkein kuvitella uunien jo lämpeävän Jyväskylä-Birkenaussa.

Analysoin näitä samoja mekanismeja jo Trumpin valinnan jälkeen seuraavilla sanoilla:

“Minä en ikävä kyllä usko, että nämä typerykset ovat vieläkään oppineet läksyään, vaan he tulevat jatkossakin nostamaan itsensä jalustalle ja esiintymään messiaina samalla, kun heittävät sontaa eri mieltä olevien silmille. Tämä porukka ei löydä kysymyksiinsä oikeaa vastausta vaikka se potkisi heitä perseelle. Ja kun seuraava jytky, Brexit tai Trump tapahtuu, niin sitten taas itketään muiden tyhmyyttä, vihaa, pelkoa ja rasismia vaikka syy löytyisi peilistä ja omasta tekopyhästä retoriikasta.”

Mitäs minä sanoin?

Ennen vaaleja lahjattomimmat journalistit sekä poliittiset vastustajat yrittivät leimata Halla-ahon ylisaatanaksi ja arkkirasistiksi, yrittäen pelata inhokkinsa identiteettipolitikoimalla ulos PJ-kilpailusta. Tällä tavalla “oikeamielisten” inhoaman emäperkeleen henkilökultti vahvistui saaden kannattajansa liikkeelle uskomattomalla tarmolla.

Yleisesti poliitikoilla ja journalisteilla hyveenä pidetty tapa pitäytyä vaikuttamasta puolueiden sisäisiin henkilövalintoihin haudattiin tässä tapauksessa ilman kritiikin häivääkään. Ennen vaaleja eri lehdissä julkaistiin jos jonkinlaisia analyyseja siitä, kuinka Halla-ahon valinta olisi poliittinen mahdottomuus ja johtaisi hallituksen kaatumiseen, kokoomuslaisten muuttumiseen suolapatsaiksi ja mitä kaikkea.

Ja kuinkas sitten kävikään? Tälläkin kertaa housut kintuissa yllätetyt ääliöt purkavat oman tyhmyytensä aiheuttamaa maailmantuskaansa tavoilla, jotka petaavat kannatustaan menettäneille persuille paluuta suurten puolueiden joukkoon.

PJ-kisan jälkeen verkkolehti Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko sekä Iltasanomien Timo Haapala näyttivät Suomessa viime vuosina yleistyneen “neutraalin” tiedonvälityksen mallia julkaisemalla lehdissään natseja vilisevät ukaasinsa hallitukselle. Jos en kielikuviaan väärin tulkinnut, niin Haapala jopa visioi koko kansakuntamme romahtamisella, miettikääpä sitä! Molempien verbaalioksennus oli sitä luokkaa hapokas, että on pakko kysyä, millä tällaisen neutraalia journalismia peräänkuuluttavan politiikan suurkuluttajan pitäisi nyt pystyä erottamaan nämä räkyttäjät infosotaa käyvistä valemedioiden propagandisteista?

Kyse on journalistisesta etiikasta, toimittajan integriteetistä ja kyvystä välittää tietoa neutraalisti. Ominaisuuksista, jotka ovat hyvää vauhtia häviämässä suomalaiselta mediakentältä. Laatujournalismin on korvaamassa poliittiset agitaattorit, jotka häpeilemättä ajavat omaa poliittista agendaansa lehdistönvapauden suojista.

Vasemmistoliiton ja Vihreiden reaktiot olivat vasemmistopopulismille tyypillisessä mauttomuudessaan täysin odotettuja. Vihreiden moraalipaniikin aallolla ratsasti tavalliset epäillyt, Niinistö, Aalto, Kari, Yanar, ja niin edespäin. Niinistöllä oli sama vanha laulu “inhimillisyydestä” ja “ihmisyydestä”, samoin opetuslapsellaan Emma Karilla, joka myös julisti perussuomalaiset ihmisvihamieliseksi puolueeksi. Aallon mukaan muilla hallituspuolueilla on tärkeä arvokysymys ratkottavana, mutta ei kertonut, mikä se kysymys mahtaa olla. Ja kuinka tragikoomisen “pelottavaa, kylmäävää ja epäinhimillistä” persujen hallitusohjelmaan sitoutunut politiikka voi Halla-ahon johdolla olla, kun Ozan Yanar ehti jo märisemään vennamolaisen SMP:n perinnön puolesta? Ottaakohan kukaan tätä sakkia oikeasti enää vakavasti?

Pohjat veti kuitenkin Viher-jugendin kaaderit sekä aatteensisarensa Vasemmistoliiton Li Andersson, jotka vaativat Sipilää hajottamaan hallituksen ja järjestämään uudet vaalit. Viher-jugendin vaatimus hallitukselle perussuomalaisten korvaamisesta varmuuden vuoksi muilla puolueilla saa tahattomassa ironiassaan aivan uusia sävyjä, kun muistetaan, että Vihreät lähtivät itse viime hallituksesta, kun eivät kyenneet yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa. Andersson taas vetoaa siihen, että perussuomalaisilla on kannatukseensa nähden liikaa sananvaltaa hallituksessa, aivan niin kuin hallituspuolueen puheenjohtajan vaihtuminen olisi ennenkään johtanut hallituksen hajottamiseen.

Ja muutenkin, että te ihan VAADITTE uusia vaaleja? Arvatkaapa kuinka paljon teidän populistisilla lässytyksillänne on painoarvoa, kun vaakalaudalla on Sipilän Keskustan maakuntauudistus ja Kokoomuksen Orpon SoTe-markkinoiden avaaminen? Hallituksen kaatuessa kärkiprojektit kusisivat ja molemmat ukot lentäisivät alas valtaistuimiltaan samalla, kun Keskustassa ja Kokoomuksessa alkaisi ovi käymään luottamuksen murentuessa munattoman johdon värkkäämiseen. Epäilen vahvasti, joskaan minua ei varsinaisesti haittaisi, vaikka tämä maakuntahallintohimmeli kuolisi kalkkiviivoille.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne määritteli perussuomalaisten puheenjohtajiston nyt ääriainekseksi sen perusteella, että siellä ollaan maahanmuuttovastaisia ja EU-vastaisia. Pari vuotta sitten SDP:n silloinen PJ Eero Heinäluoma itse otti kantaa työperäistä maahanmuuttoa vastaan siinä, missä SAK vaati maahanmuuton rajoittamista suomalaisten työmarkkinoiden suojelemiseksi. Odotankin innolla, milloin Rinne julistaa johtamansa SDP:n sekä puolueensa ykkösrahoittajan SAK:n äärijärjestöksi? Tämä AY-demareiden kaksinaismoraali alkaa olla jo huono vitsi, menkäähän jo vähän itseenne.

Eniten olen kuitenkin pettynyt oman puolueeni edustajien käytökseen asian tiimoilta. Jos some-pöhinässä olisi jätetty nimet mainitsematta, niin en olisi erottanut monen kokoomuslaisen itkunsekaista vuodatusta vasemmistopoliitikkojen kitinöistä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kiirehti ristiriitaisesti toteamaan, että hän “ei tunne Halla- ahoa”, mutta silti on “vakavan harkinnan paikka, koska perussuomalaiset eivät ole sama puolue kuin ennen”. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori kirjoitti blogissaan samanlaisen vuodatuksen liberaalidemokratiasta, ihmisyydestä ihmiskäsityksistä, joita olemme tottuneet Ville Niinistöltä ja Emma Karilta viime aikoina lukemaan. Myös Kokoomusnuorten puheenjohtaja Daniel Sazonov väitti Halla-ahon haastaneen toiminnallaan kokoomuslaisen ihmisoikeus- ja yhteiskuntakäsityksen, tosin mitenkään konkretisoimatta lausuntoaan useista pyynnöistä huolimatta.

Persut ovat maahanmuuttokriittinen ja EU-kriittinen puolue, jonka johtoon valittiin EU-kriittinen ja tiukempaa pakolaispolitiikkaa vaativa ihminen! Mitä helvettiä te oikein odotitte, #refugeeswelcome-rajat-auki-euro-federalistia? Ja vitut, Perussuomalaiset ovat aivan tismalleen se sama vanha puolue, joka on pari kertaa aikaisemminkin jytkäyttänyt maahamuutto- ja EU-kritiikillään, ja jonka kanssa Kokoomus ja Keskusta menivät viime eduskuntavaalien jälkeen yhteisymmärräkysessä hallitukseen. On aivan uskomatonta kaksinaamaisuutta nyt hurskastella mitään muuta.

Ja Sazonoville vielä muistutukseksi, että hän johtaa poliittista nuorisojärjestöä, jonka tavoiteohjelmassa on mm. seuraavia mainintoja: Pakolaiskriisiä lievennetään parhaiten lähtömaissa ja lähialueilla, Suomen on sujuvoitettava käännyttämis- ja karkottamisprosesseja, laittomaan maassa oleskeluun puututaan karkottamalla ja maahanmuuton on oltava hallittua. Kuulostaa aika lailla samalta, mitä Halla-aho ja perussuomalaiset ovat vaatineet, ja mitä myös monet meistä kokoomuslaisista olemme vaatineet.

Kysyisin myös kaikilta persuista irtiottoa vaativilta, puolueen arvoja korostavilta kokoomuslaisilta, että miten ihmeessä Kokoomus ei mahtuisi persujen kanssa hallitukseen toteuttamaan YHDESSÄ sovittua hallitusohjelmaa, mutta mahduimme vielä viime vaalikaudella Vasemmistoliiton ja Vihreiden kaltaisten sosialistipuolueiden kanssa jatkamaan velkaelvytyskarkeloita, riistoverotusta, työmarkkinadiktatuuria ja nuorempien sukupolvien pakkiin kusemista? Onko tarkoitus nyt käydä taistelemaan äänistä vasemmistopopulistien kanssa vai mennäänkö seuraaviin vaaleihin rehellisesti argumentit edellä?

Halla-aho on ilmoittanut haluavansa vain hallituksen sitoutuvan hallitusohjelmaan, ei mitään sen ihmeellisempää. Tämä on nyt aiheuttanut paniikin niin hallituspuolueiden puheenjohtajissa kuin kannattajissaankin, eikä minulle ainakaan ole selvinnyt, että miksi? Onko hyvesignalointi oikeasti niin tärkeää, että mieluummin spekuloidaan hallituksen kaatumisella ja yritetään taistella Halla-ahon persoonaa vastaan kuin syleillään demokratiaa ja parlamentarismia myös silloin, kun se ei tuota itselle mieluisia tuloksia? Vai onko hallitusohjelma oikeasti niin huono, ettei sitä voi noudattaa?

Minä en henkilökohtaisesti pidä Perussuomalaisia kovin häävinä puolueena tai Halla-ahoa reaalipoliittisesti parhaana puoluejohtajana. Teuvo Hakkarainen vaikuttaa esiintymistensä perusteella lähinnä keskiverto-tiiliskiven tasoiselta ajattelijalta ja Laura Huhtasaaren kansallismielisyyteen nojaava arvokonservatismi saa minussa aikaan yökkäysreaktioita. Halla-ahossa kuitenkin arvostan hänen piinkovaa argumentointiaan ja pääosin asiallista, joskin äärimmäisen sarkastista, ulosantiaan muutamia menneisyyden lapsuksia lukuun ottamatta.

Ymmärrän, että Halla-ahon vastustajien on pakko tehdä indetiteettipolitiikkaa, koska muuten kylmän viileästi argumentoivaa Halla-ahoa on vaikeaa haastaa joutumatta haastamaan myös omaa johdonmukaisuuttaan ja asettamaan itseään alttiiksi nöyryytykselle. Minä uskon vilpittömästi, että Li Anderssonin ja Ville Niinistön kaltaiset populistituhnut pelkäävät kuollakseen joutumista kameroiden eteen Halla-ahon kanssa siinä, missä muut hallituspuolueiden puheenjohtajat kuvittelevat hymistelyn ja hyvesignaloinnin olevan paras tapa varjella puolueidensa kannatuksia oikeamielisten huutaessa barrikadeilla rasistia ja natsia.

Lauantain jälkeen suomalaisen politiikan kärkinimistä ainoa, joka edelleen seisoo johdonmukaisesti arvojensa ja sanojensa takana on Halla-aho, joka joutuu paimentamaan hallituksen kaatamisesta äkiseviä hallituskumppaneita noudattamaan yhdessä sovittua hallitusohjelmaa. Toivoisin erityisesti vastuunkantajana itseään markkinoivalta Kokoomukselta nyt sellaista viitseliäisyyttä, että taputtelisitte suoraselkäisyyden viilentävää jogurttia poliittiseen pyllynsilmäänne peppukivun lieventämiseksi ja lopettaisitte sen teatraalisen irvistelyn. Persujen kanssa voi aivan hyvin neuvotella ja tehdä yhteistyötä tahraamatta käsiään vereen, se pitää ymmärtää Kokoomuksen puoluejohdossakin.

Ja miksi muutenkaan sirotella tuhkaa päälle ja kaataa ammuksia persujen käsiin, kun Halla-ahosta ei edes tule ministeriä eikä mikään merkittävällä tavalla muutu? Persujen työntäminen oppositioon olisi paras mahdollinen lahja uhrikultin ja seuraavan jytkyn luomiseksi, kun oppositiopersut voisivat taas aloittaa valittamisen hallituksen surkeasta maahanmuuttopolitiikasta. Jos siihen päälle vielä Suomessa tapahtuu islamistien tekemä terrori-isku, niin voitanee todeta melko matalilla kertoimilla, että Halla-aho on pääministeri vuonna 2019.

Pointtini on se, että jos Halla-aho ja perussuomalaiset ovat todella esitetyn kaltainen mörkö, niin heidän työntämisensä marginaaliin vaatii asiallista argumentointia ja pitkäjänteistä reaalipolitiikkaa, eli radikaalisti erilaisia keinoja kuin nyt on nähty. Halla-aho ei olisi voinut toivoa parempaa vetoapua kampanjalleen, ja sittemmin perussuomalaisille, kuin nyt nähdyn räkytyksen ja epätoivoisen moraalipanikoinnin. Seuraavan kerran, kun puhutte tai kirjoitatte pelon lietsomisesta tai populismista, niin kannattaa kipaista peilin eteen miettimään, mitä on tullut tehtyä.

http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238222-halla-aho-heitettava-heti-ulos-vallan-ytimesta
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005249157.html
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1575182205833829
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154665701590949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154666723575949
https://www.facebook.com/touko.aalto/posts/10155550116042427
https://www.facebook.com/ozan.yanar1/posts/1597494506928351
http://www.vino.fi/blog/2017/06/10/vihreat-nuoret-hallitus-hajalle-ja-uudet-vaalit/
http://www.vasemmisto.fi/kansanedustajat/suomeen-uudet-eduskuntavaalit/
https://yle.fi/uutiset/3-7479375
https://twitter.com/AnttiRinnepj/status/873576303638794242
https://yle.fi/uutiset/3-7008854
https://yle.fi/uutiset/3-5551019
https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/orpo%20perussuomalaiset-66495
http://vapaavuori.net/jos-liberaalia-demokratiaa-ei-puolusteta-nyt-niin-koska-sitten/
https://www.facebook.com/daniel.sazonov/posts/10212914945846880
http://www.kokoomusnuoret.fi/wp-content/uploads/2017/01/KNL_TAVO_2017_2018_ISSUU.pdf

Minä ainakin olen väsynyt siihen, että Vihreät puoluejohtonsa äänellä saa mellastaa politiikassa kenenkään puuttumatta siihen ilmiselvään populismiin ja kaksinaismoraaliin, jotka ovat muodostuneen Vihreän politiikan tärkeimmiksi työkaluiksi Ville Niinistön puheenjohtajakaudella. Todellisuudessa Vihreät eivät ole mikään tulevaisuuteen katsova liberaali ympäristö- ja tiedepuolue, jollaisena puoluekoneistonsa sen haluaa esittää, vaan vasemmistopopulistinen herätysliike ja maltillisimmillaankin vain arvoliberaali sosialistipuolue, aivan kuten Vasemmistoliittokin. Sopii vaikka tarkastaa vaalidatasta tehdyt arvokartta-analyysit, PJ-ehdokkaiden arvot sekä Vihreiden häpeilemättömät vasemmistosympatiat. Siksi pidän termiä “vihervasemmisto” tarpeettomana, kun sana “vasemmisto” ajaa saman asian.

Reilu viikko sitten Vihreiden puheenjohtaja ja ykkösdemagogi Ville Niinistö avautui Facebook-sivullaan Kokoomuksesta ja väitti Kokoomuksen toimivan koulukiusaajan tavoin tuodessaan esille Vihreiden populismia. Niinistön ruikutus kiusaamisesta ja leimaamisesta saanee aikaan naurunpyrskähdyksiä kenessä tahansa, joka seuraa Vihreiden kärkipoliitikkojen julkisia esiintymisiä säännöllisesti. Esimerkiksi Niinistön omissa Facebook-päivityksissä yritetään säännönmukaisesti maalata hallituksesta mahdollisimman huonoa kuvaa toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla adjektiiveilla ja tunteisiin vetoavalla hutulla, substanssista viis.

Tällä kertaa Niinistö vetosi yhteen opposition lempiaiheista, koulutusleikkauksiin, vaikka on itse ollut edellisessä hallituksessa leikkaamassa koulutuksesta tätäkin hallitusta enemmän. Kunnon populistiretoriikan mukaisesti Vihreiden suorittamat leikkaukset ovat kipeitä, mutta tarpeellisia, sopeutustoimia siinä, missä muiden suorittamana ne ovat “lyhytnäköistä kurjistamispolitiikkaa”.

Samanlainen farssi nähtiin, kun pääministeri Sipilä vieraili Terrafamen fiaskokaivoksella ja antoi haastattelun Terrafamen vierailijavaatteissa. Tuolloin Niinistö väitti ministerin tehneen mainosvideon tappiolliselle kaivoshankkeelle samalla, kun “hallitus leikkaa koulutuksesta ja pienituloisilta”. Oli Villeltä päässyt unohtumaan, että hän itse oli vastaavassa tilanteessa vain paria vuotta aikaisemmin. Jokaiselle työssään työmaaolosuhteissa säännöllisesti vierailevalle on aivan selvää, että isännät lainaavat vierailijoille työmaalla tarvittavat suojavarusteet ja -vaatteet.

Vielä vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen hallitustunnusteluiden aikaan Niinistö sanoi, että kaikkien puolueiden kanssa pitää pystyä keskustelemaan ja yritti nuolla Sipilän vakosta ylistämällä mm. kepun energiastrategiaa, perusturvatavoitteita ja yhteistyötä maakunnissa. Kun Vihreät eivät mahtuneetkaan “kylmäävää, pelottavaa ja ihmisoikeuksia polkevaa leikkauspolitiikkaa” tekevään hallitukseen, muuttui mielipide kepulaisista ja avoimesta keskustelusta, kuten Vihreiden oppositiovuodet ovat meille osoittaneet.

Eduskuntavaalien alla Niinistö myös jalomielisesti vaati, että "Ei lähdetä leimaan puolueiden kannattajia ennakkoluulojen perusteella...”. Vaan eipä ollut Niinistö huolissaan leimaamisesta ainakaan silloin, kun Vihreiden äänenkannattaja Vihreä Lanka julkaisi jutun Tino Singhistä, joka lähti kunnallisvaaleihin tavoitteenaan “potkia natsit pois vallasta”. Eikä tietysti niinä lukemattomina kertoina, kun puoluetoverinsa ovat leimanneet hallitusta milloin äärioikeistolaiseksi, milloin suuryritysten käsikassaraksi, epäinhimilliseksi ja mitä muuta laitavasemmistolaisilta nyt on totuttu aina sisällissodan kynnykseltä asti totuttu kuulemaan.

“Inhimilliset” ja “humaanit” Vihreät arvot loistivat poissaolollaan myös MTV:n viimeisessä kuntavaalitentissä, jossa Niinistö populistisesti väitti SoTe-esityksen motiivin olevan se, että Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon kavereiden lompakoihin saataisiin kaadettua lisää rahaa. Tämä ei millään tavalla erotu siitä riistoporvari-suurpääoma-lässytyksestä, jota änkyrävasemmistolta on kuultu jo vuosikymmeniä eikä myöskään Timo Soinin herravihaisesta populistisesta retoriikasta.

Tulipa samassa tentissä myös puhe afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palautuksista, jonka tiimoilta eritoten Vihreiden kärkipoliitikot levittivät sosiaalisessa mediassa vahvistamatonta toisen käden tietoa palautuslennolla olleista lapsista sekä raskaana olevista naisista. Ville Niinistö, Ozan Yanar, Touko Aalto, Emma Kari ja niin monet muut hyppäsivät hype-junaan, kun taas kerran oli mahdollisuus naukua hallituksen “kylmäävästä epäinhimillisyydestä”.

Touko Aalto jopa kannusti ihmisiä kansalaistottelemattomuuteen lainvoimaisen palautuspäätöksen vastustamiseksi. Jos vaikkapa perussuomalaiset kannustaisivat ihmisiä vastustamaan poliisia, jauhettaisiin natseista, äärioikeistosta ja vallan kolmijako-opista vasemmistopoliitikkojen toimesta viikkotolkulla. Toki totuus palautuslennoista tuli sittemmin julki, mutta sen tiimoilta some-pöhinä oli näiden sankareiden toimesta hieman vaisumpaa eikä haastatteluihinkaan oikein ollut entistä intoa.

Laupeuden tuulet kuitenkin puhalsivat taas kaksi päivää kunnallisvaalien jälkeen, kun Niinistö julisti Twitterissä kuinka Vihreät eivät aseta ihmisiä vastakkain. Tuo toteamus olisi jo sinällään ollut varsin hupaisa, mutta lisää maustetta se sai jo samana iltana Niinistön julistaessa “inhimillisen” Vihreän puolueen haastavan “kovien arvojen” Kokoomuksen.

Huisia on myös se, että Niinistöllä on otsaa sanoa SoMe-kohuja vastenmielisiksi vaikka on itse ollut pääagitaattorina rakentamassa useampaakin moista. Palautuslentojen lisäksi voidaan ottaa esimerkiksi vaikka taannoinen Alexander Stubbin nolo kompurointi prosenttien kanssa, josta Niinistö pilkkasi ja vittuili somessa päivätolkulla, ja loppujen lopuksi päätyi tekemään asiasta välikysymyksen Vasemmistoliiton kanssa.

Melkeinpä koko Vihreiden ykkösketju toimii aivan näiden samojen periaatteiden mukaan, sopii käydä tarkistamassa sosiaalisesta mediasta. Esimerkin vuoksi, tässä vielä Emma Karin tyylinäytteitä siitä, miten monimutkaiset ongelmat selvitetään tunteisiin vetoavilla yksinkertaistuksilla ja demagogisella lässytyksellä.

Kyseessähän ei ole muu kuin tarkoin laskelmoitu B-luokan herätyssaarna huolestuneine otsaryppyineen, hyppivine kulmakarvoineen, kenossa olevine päineen ja ylidramaattisine intonaatioineen. Johdonmukaista sisältöä näissä jutuissa ei tarvitse ollakaan, kunhan evankelista toistelee näytelmään kuuluvia avainsanoja, jotka kuullessa seurakunta tietää itkeä, nauraa ja sätkiä lattialla vaahto suupielistä roiskuen.

Toki Vihreissä on Osmo Soininvaaran, Lilja Tammisen, Atte Harjanteen ja Emil Sillanpään kaltaisia yhteistyökykyisiä pragmaatikkoja sekä Antero Vartian kaltaisia markkinaliberaaleja. Ja jos teitä on kuulolla, niin moniko teistäkään rehellisesti sanottuna uskaltaisi lyödä rahansa muun vaihtoehdon puolesta kuin, että tulevassa Vihreiden puoluekokouksessa teidät ajetaan taas marginaaliin ja niinistöläinen hurmosliike nostaa puheenjohtajaksi laitavasemmistolaisen Emma Karin tai jonkun muun politiikkaa Jouko Turkan näytelmänä pitävän suurten tunteiden tulkin? Ainakaan taannoinen puoluevaltuuston keskuudessa tehty kysely ja Outi Alanko-Kahiluodon avautuminen niinistöläisten sisäpiirijunttauksesta ei anna syytä olettaa muuta.

Siinä sitä taas ihmetellään vuosikausia, kun puoluejohtonne räkyttää suu vaahdossa ja vastustaa markkinataloutta samalla, kun se ei pysty vastaamaan tärkeisiin kysymyksiin mm. velkaantumisen taittamisesta, kansantalouden tasapainottamisesta ja työmarkkinoiden reformoinnista kuin huutamalla Vasemmistoliiton kanssa kilpaa sitä samaa vanhaa virttä äärioikeistolaisista, velkaelvytyksestä ja leikkausten lopettamisesta.

Populisteille yhteistä on se, että he nostavat itsensä jalustalle julistaen edustavansa kaikkea hyvää samalla epäinhimillistäen muut. Myös niinistöläisten Vihreiden propaganda yrittää vedota ihmisten tunteisiin hokemalla mantranomaisesti avainsanoja kuten “inhimillisyys” ja “ihmisarvo” samalla maalaten muista kuvaa noiden asioiden vastustajina. Kylkiäisiksi luvataan kaikkea kivaa kaikille kertomatta miten utopia rahoitetaan tai välittämättä siitä, että jokainen velkaeuro on pois niiltä nuorilta, joista muka ollaan niin huolissaan.

Vihreät ovat yksiselitteisesti Niinistön johtamina profiloituneet vasemmistopopulistiseksi sosialistipuolueeksi, suomalaisen politiikan herätysliikkeeksi. Sen sanominen ei ole kiusaamista, vaan tosiasian ääneen toteamista. Toivottavasti asiaintilaan saadaan Vihreiden puoluekokouksessa muutos, mutta en jää pidättelemään hengitystäni.

https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1551821194836597
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005129117.html
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005123045.html
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10212486077125286&set=p.10212486077125286&type=3&theater
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005177123.html
http://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/03/tutkimusjulkaisu_103.pdf
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000002818548.html
http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/tino-singh-l%C3%A4htee-kuntavaaleihin-%E2%80%93-tavoitteena-%E2%80%9Dpotkia-natsit-pois-vallasta%E2%80%9D
https://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001038/vaalit-2017/733296/kuntavaalien-puheenjohtajatentti
53:40-54:07
1:12:46-1:12:57
1:13:30-1:13:50
https://twitter.com/iinapalo/status/849157127918821376
https://twitter.com/yanarozan/status/848998222584565761
https://twitter.com/yanarozan/status/849010820222779392
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/touko%20aalto%202laki-63830
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005155233.html
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/851705379167899648
http://www.is.fi/kuntavaalit2017/art-2000005167129.html
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/851896781860466690
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/672430510925332480
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/671662553576169472
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/671213476342333440
https://www.facebook.com/emmakari1/videos/10154465488490949/ 0:24-0:34
https://www.youtube.com/watch?v=mtDxZEr0-qY 0:24-0:41
https://www.facebook.com/emmakari1/videos/10154341408390949/ 4:47-loppuun
http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/2011/img54378-previewImage.jpg
https://www.kirkkojakaupunki.fi/documents/20147/246755/82c62fbf0a304fc9bb33c6f3b46f35a0/a7954a68-9af3-5963-03d8-4ac3ddc3590f?imageThumbnail=3
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/uutissuomalainen-emma-kari-ja-touko-aalto-vihreiden-puoluevaltuuston-suosikit-uudeksi-puheenjohtajaksi/6387290?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005022028.html