Moderni feministinen liike on viime vuosina ylikorostanut kulttuurisen appropriaation, tai toisin sanoen kulttuurisen omimisen, konseptia. Käytännössä mikä tahansa “valta-asemassa olevan kulttuurin” edustajan, jonka voidaan katsoa millään tavalla edes etäisesti sivuavan “alisteisessa asemassa olevaa kulttuuria”, leimataan feministisessä keskustelussa orjuuteen ja holokaustiin rinnastettavaksi sorroksi ja alistamiseksi.
Käytännössä “valta-asema” tarkoittaa yksiselitteisesti valkoisia ihmisiä ja “alisteisuus” kaikkia muita etnisyyksiä. Esimerkiksi rastat, rap- ja rock-musiikin tekeminen, kimonon, intiaanien sotapäähineen ja ponchon käyttö, pikkuletit, tietyt kasvomalaukset, tatuoinnit, erilaiset naamiaisasut, aasialaisten taistelulajien harrastaminen ja jopa mustasta ihmisestä kuvan maalaaminen valkoisen ihmisen toimesta on keksitty leimata kulttuuriseksi omimiseksi feministi-ideologien toimesta.
Viimeisimmät “kohut” pyörivät Miss Suomi-kandidaattien ja Postin mainosvideon ympärillä. Missifinalistit pitivät lehtikuvauksissa “natiiviamerikkalaisten sotapäähinettä”, eli kansankielisesti “inkkaripäähinettä”. Asiasta raportoi luonnollisesti kolmannen aallon feministisen filosofian pää-äänenkannattaja, Helsingin Sanomien Nyt-liite, joka heti seuraavana päivänä raportoi myös Postin “rasistisesta” mainoskampanjasta.
Todellisuudessa kyseessä oli vain mainos, jossa tutkimusmatkailija etsi viisauksia ympäri maailmaa ymmärtäen, että kaikki vain haluavat olla lunkisti ja elää helpompaa elämää. Epäilen, että Posti osui, tahallaan tai tahattomasti, mainoksensa sisällöllä maaliin ensimmäistä kertaa vuosikausiin.
Mutta rasismia ja rotuerottelua vastustavat feministit eivät ajatelleet mainoksessa esiintyneiden ihonväriä pidemmälle ja niinpä asiaa päiviteltiin somessa sellaisten saatesanojen, kuin “kulttuurinen appropriaatio”, “kolonialismi”, “eksotisointi” ja “rasismi”, kanssa. Todellisuudessa kyseessä oli parin hengen feministiklikin Twitter-kerho, jonka kommenttien, tykkäysten ja jakojen määrän perusteella kohu oli korkeintaan artikkelin kirjoittaneiden toimittajien lähipiirissä.
Mitä tulee suomalaisen missin, tai vaikkapa minun, pitämään intiaanipäähineeseen, niin millä logiikalla suomalainen olisi sortavassa asemassa jenkkinatiiveihin nähden ja millä ihmeen oikeudella Suomen Saamelaisnuoret Ry puhuu Pohjois-Amerikan natiiviheimojen suulla?
Kun tiedämme, että feministisen teorian mukaan sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, eikä esimerkiksi ihmisen ulkonäöstä tai sukuelimistä voi päätellä hänen sukupuoltaan, jos yksilö on toisin päättänyt. Jos hylkäämme ajatuksen siitä, että sukuelimet tai kromosomisto kuvastaisi kantajansa sukupuolta, eikä asialla sinällään ole minulle mitään väliä, niin miten ihmeessä päähineelle voidaan antaa asema pyhänä ikonina vain siksi, että se sattuu näyttämään sellaiselta? Tai miten jostain pilailupuodista ostettu paska kansallispuvun kopio voisi edustaa saamelaista kulttuuria?
Tämä minun päähineeni ehkä näyttää intiaanien sotapäähineeltä, mutta ehkä se onkin perinteinen sammallahtelainen jekunjuontimyssy? Ja jos näin on, niin millä logiikalla minua voidaan syyttää minkään kulttuurin halventamisesta tai omimisesta sen enempää kuin transsukupuolista voidaan sanoa sukupuolihuijariksi, eikö vain?
Entäs sitten, jos valkoinen heteromies meikkaa tai käyttää hametta? Entä lyhyet hiukset naisella tai nainen ilman hametta. Eikö tuollainenkin käytös riko perinteisiä kulttuurisia tabuja tavalla, joka loukkaa konservatiivia aivan samalla tavalla kuin kulttuurinen omiminen ehkä jotakuta feministiä?
Ihmettelen muutenkin tällaiseen pyhyyskokemukseen ja muihin vastaaviin abstraktioihin vetoamista. Se on yhtä älyvapaata kuin jonkin profeetan kuvan piirtämisestä, Jumalan nimen ääneen sanomisesta, kansallisvaltion lipun pyyhkeenä käyttämisestä, mustasta Mannerheimista tai muusta vastaavasta pillastuminen. Pyhyyden kokemus on subjektiivista, yksilökohtaisesta tulkinnasta kumpuavaa. Siihen vedoten on luotu esimerkiksi sananvapautta rajoittavat jumalanpilkkalait ja käytännössä kaikkien maailmanhistorian hirmuvaltojen lainsäädäntö on perustunut ajatukselle jonkin eturyhmän suojelemisesta mielipahalta vankeusrangaistuksen tai jopa kuoleman uhalla.
Tämän modernin feministisen näennäisfilosofian ydinajatus on se, että uskonnon tai kultin oppijärjestelmän kritisoiminen yritetään kieltää vedoten kokemukseen aiheen pyhyydestä tai subjektiivisesta tärkeydestä itselle. Samanlaiseen taktiikkaan turvaudutaan yleensä ekstremismiin taipuvissa ideologioissa, kuten esimerkiksi skientologiassa ja jihadismissa, joiden edustajat ovat yrittäneet vaientaa kriitikoita niin lakiteitse, terrorilla kuin murhaamallakin.
En ole kova menneiden vuosikymmenien fiilistelijä, mutta muistatteko ne menneet vuosikymmenet, kun elokuva sai kriitikolta huonot arvostelut sen takia, että se oli huono elokuva? Huono elokuva ei tavoittanut suurta yleisöä, koska siinä ei ehkäpä ollut uskottavaa tarinaa, samaistuttavia hahmoja, hyviä erikoistehosteita, jännitystä, draamaa, tragediaa tai jotain muuta kuluttajien etsimää elementtiä. Onneksi esimerkiksi Hesarin kulttuuritoimituksella on nykyään eri standardit avohoitopotilaiden palvelemiseksi.
Kun länsimainen näyttelijä on fantasiaelokuvassa itämaisen itsepuolustuslajin salainen mestari, niin valitetaan kulttuurisesta omimisesta. Mutta jos rooliin olisi palkattu aasialainen näyttelijä, olisi valitettu rasistisesta rotustereotypioiden vahvistamisesta. Sama kirjoittaja valittaa siitä, kuinka supersankarihahmot Bruce Wayne ja Bruce Banner löytävät sisäisen rauhansa idästä, mutta valittaa siitäkin, kuinka Iron Fist ei löydä traumoilleen helpotusta itäisestä mystiikasta. Varmaa on ainoastaan se, että kolmannen aallon feminismin filosofia antaa omaksujalleen työkalut loukkaantua mistä tahansa, jopa fantasiasta ja fiktiosta.
Ongelma ei olekaan sen enempää kulttuurinen omiminen, kulttuurirasismi tai mikään muukaan näennäisintellektuellin analyysin sisältö vaan se, että toimittajan feministisen maailmankuvan reunaehtoja on mahdotonta täyttää tavalla, joka tekisi hänet tyytyväiseksi. Yhtä hyvin kirjoittaja voisi itkeä siitä, että jossain elokuvassa aasialainen syö Big Macin, arabi käy saunassa tai latino heittää saapasta.
Pitää myös kysyä, kuka oikeasti on vähemmistö ja millä kriteerillä? Esimerkiksi meitä suomalaisia on n. 5,5 miljoonaa ja valkoisia ihmisiä noin miljardi koko maailman väestön ylittäessä jo seitsemän miljardin rajapyykin. Pelkästään kiinalaisia on lähes puolitoista miljardia, samoin intialaisia, ja ihonväriltään mustia yli miljardi. Pelkästään USA:ssa asuu natiiviamerikkalaista sukujuurta olevia ihmisiä n. 5,2 miljoonaa. Kun siihen lasketaan koko Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöt, niin heitä on takuuvarmasti enemmän kuin meitä suomalaisia. On aivan pähkähullua väittää, että globaalilla tasolla suomalainen, saati edes valkoinen ihminen, edustaisi jotain valtakulttuuria.
Ja jos näitä kulttuurialueita lähdetään pilkkomaan täysin mielivaltaisesti, niin miksi pysähtyä kansallisvaltioiden tasolle, miksei tarkastelua vietäisi vaikka kaupunkikohtaiseksi? Tällä rotuerotteluun nojaavalla logiikalla minä olin Pennsylvanian Chesterissä asuessani sorrettu, kun kaupungin musta enemmistö ajoi autoilla, tuolla valkoisen keskiluokan pyhällä symbolilla.
Kyseessä onkin feministisen teorian luoma etuoikeusbingo, jossa tolppia tarkkaan siirtämällä ja pisteet tarkasti laskemalla, etukäteen valitut uhridemografit saadaan näyttämään juuri niin sorretuilta kuin halutaan. Ja kuten kaikki tietävät, sorrettuja ei voida pelastaa kuin feminismillä.
Suurin osa maailmanhistorian kulttuureista on ajan saatossa unohtunut tai muuttunut kulttuurivaihdon seurauksena, ja hyvä niin. Esimerkiksi suomalainen kulttuuri on onneksi muuttunut sadan vuoden takaisesta merkittävästi ja suurin syy siihen on nimenomaan aktiivinen kulttuurivaihto, ulkomailta tänne tulleet vaikutteet. Eivät tasa-arvo, sekularismi, demokratia, mielipiteenvapaus ja muut nykyään kulttuuriimme olennaisesti kuuluvat elementit ole mitään suomalaista alkuperää, vaan niistä on tullut osa kulttuuriamme nimenomaan vaikutusvaltaisempien kulttuurien leviämisen seurauksena.
Tuo kulttuurivaihto on omalta osaltaan siivittänyt Suomen alle sadassa vuodessa kehitysmaasta jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi. Jos suomalainen kulttuuri ei olisi altistunut niille vaikutteille, joilta nykyisiä vähemmistöjä yritetään suojella, niin Suomi olisi rutiköyhä takapajula. Silloin täällä ei olisi kenelläkään varaa maksella saamelaisille poronhoitoharrastajille petoeläintuhoista ja siirtää globaalin markkinatalouden ehdoilla elävän kansantalouden tuottamaa hyvää susirajan taakse itseään hengiltä syövän saamelaiskulttuurin tekohengittämiseksi.
Paradoksaalisesti vanhoillisuutta ja rotuerottelua filosofiansa mukaan vastustava moderni feministinen liike nimenomaan vaatii eri etnisyyksien ja kulttuurien eristämistä toisistaan suojellakseen niille tyypillisiä käyttäytymistapoja. Perinteisesti tällainen agenda on tunnistettu stereotypisoivaksi, rasistiseksi ja äärinationalistiseksi, mutta omasta aatteellisesta puhtaudestaan vakuuttuneet feministit yrittävät markkinoida rotuerottelua ja patavanhoillista konservatismia edistyksellisyytenä.
Ja kuten aina, kun fasismista huolissaan olevat feministiset ammattiloukkaantujat sotkeutuvat keskusteluun, päättyy se vaatimuksiin yksilönvapauksien juridiseen rajoittamiseen. Näin tapahtui esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa, kun alkuperäiskansojen asianajajat jättivät YK:n Henkisen omaisuuden suojelujärjestölle, WIPOlle, vaatimuksen kulttuurisen omimisen kieltämisestä lailla. Ilmeisesti saamelaisilla ja muilla natiivikansoilla on jokin maaginen oikeus järjestellä muotoja, kankaita tai värejä tavoilla, jotka pitää kieltää meiltä muilta vapaudenmenetyksen uhalla.
Miettikääpä sitä uljasta “rasismista vapaata” maailmaa, missä rajoitettaisiin eleiden, tanssien, sanojen ja aineettomien hyödykkeiden käyttöä IHMISEN ETNISEN TAUSTAN PERUSTEELLA. Ajatus on umpirasistisuudessaan pähkähullu, eikä alkuperäiskulttuureiden kuoleminen ole mikään ihme, eikä edes sääli, jos ne muun maailman globalisoituessa käpertyvät tiukemmin ja tiukemmin omiin pieniin poteroihinsa vaatimaan itselleen erioikeuksia muiden vapauksien rajoittamisen kustannuksella.
Modernin feminismin filosofisen perustan laajempi tutkiskelu paljastaa sen vain näennäis-intellektuelliksi hömppäfilosofiaksi., jonka yksi ilmentymä on rasismiin, rotuerotteluun ja syrjiviin stereotypioihin perustuva kulttuurisen omimisen konsepti. Ajatus kulttuurisesta omimisesta ei ole enempää eikä vähempää kuin sosiokulttuurista totalitarismia, jossa henkisen ja jopa fyysisen väkivallan uhalla yritetään nostaa feministien arvostamat ajatukset ja ihmisryhmät perustellun kritiikin yläpuolelle. Sellaiselle ideologialle ei tule antaa tuumaakaan periksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_appropriation
https://www.spectator.co.uk/2017/04/the-mad-bad-crusade-against-cultural-appropriation/
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005386705.html
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005383918.html
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002870259.html
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005143884.html
http://www.complex.com/pop-culture/2012/05/the-50-most-racist-movies/star-wars-episode-1-the-phantom-menace
https://en.wikipedia.org/wiki/Native_Americans_in_the_United_States#Population_and_distribution
https://www.gloria.fi/artikkeli/muoti/mika-ihmeen-kulttuurinen-omiminen-tasta-kyse-ilmiossa-johon-sinakin-olet-saattanut
https://suburbanstats.org/population/pennsylvania/how-many-people-live-in-chester
http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/indigenous-advocates-call-on-un-to-make-cultural-appropriation-illegal-a7791851.html