Elämässä joutuu tekemään monia asioita ilman sen suurempaa pätevyyttä vaikka korostaisi omaa epäpätevyyttään. Kun sinkkutyttönä pitäisi kyetä neuvomaan kaveria parisuhdemarkkinoilla, ollaan niin heikolla jäällä, että on jo pudottu jään läpi mutaiseen rantaveteen ja jääty jumiin jäähän ja mutaan.
Sinkkuystäväni on saanut tarpeekseen sinkkuelämästään ja on päättänyt aloittaa parillisen elämän. Perusteellisena naisena takana on huolellinen maastotiedustelu ja nyt edetään kaikilla rintamilla rauhallisesti, perusteellisesti ja kiirettä pitämättä. On naputeltu netti-ilmoja, on hengattu säbäporukassa, liitytty harrastepesikseen, vaihdettu kuulumisia rappukäytävässä, istuttu puistoissa, kierrelty erilaisissa baareissa ja hymyilty kauniisti aina ja kaikkialla.
Olen katsellut neidin toimia jotenkin ihastuneesti ja kummastuneesti. Koko prosessia on ollut kiehtova seurata. Hämmentää se paneutuneisuus, jolla hän laati ilmoituksia ja profiileja, luki minun hömpäksi nimittämiäni sinkku haluaa miehen -oppaita ja stilisoi olemustaan suurta koitosta varten. Tuli kyllä kaltaiselleni boheemihkolle ja lapselliselle vanhapiikaneidille mieleen, että minusta ei kyllä olisi moiseen kurinalaisuuteen. Kun vielä olen kuitenkin sellainen fatalististyyppinen ja tummansävyiseen romantiikkaan (sala)taipuvainen, on järjestelmällinen hakutoiminta aivan liian saksalaista tehokkuutta minun makuuni.
Pragmaattinen ystäväni uskoo suhteen etsinnässäkin perusteellisen työn nimeen, minä taas olen edelleen sellaisessa sulavasti yläasteikäisen tunnekoukkuja muistuttavassa tykkää-ei tykkää -vaiheessa koko miessukupuolen suhteen. Kyseessä on juuri sellainen uskomattoman naurettava Suloinen Osa-aikakaiho meets Miehet ovat kakkaa. Onneksi lopputuloksena ja -päätelmänä on suurin piirtein pysynyt se, että yksinolo kannattaa aina. (Kuten lukeminenkin...)
Päämärätietoisuutta ei luulisi saatavan sulavasti samaan lauseeseen rakkauden kanssa, mutta tilanne saattaa muuttua. Tuttavaneiti on todennut, että tuuriin ei kannata enää turvautua: hän on 35-vuotias ja haluaa miehen, lapsia, rivitaloasunnon ja mökkilaiturin. On ihailtavaa realismia myöntää toiveensa ja tehdä töitä sen eteen. Tämän perusteellisuuden ainut ongelma on se, että hän haluaa jakaa samaa ilosanomaa muillekin. Pari meistä sinkkuystävättäristä pelkää pahoin, että neiti alkaa harrastaa maastotiedustelua ja etenemistä meidänkin puolestamme. Tässä saa nyt sitten pelätä, että napsuuko nakki jenkkakurssille, huomaako olevansa kalankäsittelyillassa vai huomaako kauhukseen, että neiti on tehnyt nettiin deitti-ilmon kaverille kanssa -periaatteella.
Yhteinen ystävätär koetti suositella sissineidille, että hommaisi nyt sen miehen ensin itselleen. Meitä kavereita voisi sitten parittaa bestmanille häissä oikein mukavasti. Samaan aikaan voimme luottaa siihen, että bestman on varattu, ja me voimme keskittyä häissä tanssimaan ja pitämään hauskaa ilman pelkoa siitä, että häät olisivat deittinetin livemiitti.
