Suomalaisten palkkatuloillaan saavuttama ostovoima on Euroopan unionin maiden listan häntäpäässä.
Pakolla ostettavan digi - boxinkin hankinta on kesäkeleistä huolimatta monella umpijäässä.
Raha sinällään ei ole sisukkaille suomalaisille koskaan ongelma. Ainoastaan sen riittävä hankkiminen elämisen perustarpeisiin tuottaa ajoittain hankaluuksia.
Varsinkin matalapalkka-aloilla, joissa vaaditaan entistä enemmän abstraktien tunnuslukujen valossa tarkasteltavaa tulosta, mutta päättäjien toimesta ei kuitenkaan suostuta puhumaan työntekijäpuolen 1980-luvulle jämähtäneestä palkkatasosta. Pienyrittäjien tasaveroisesta sosiaaliturvan asemasta palkkatyöläisiin hiiskumattakaan.
Absurdi tilanne on tehnyt monesta suomalaisesta pakon edessä elämäntavoiltaan ”wanna not bee” – tyyppisen askeettisen munkin taikka nunnan.
Siten yhä useampi luottotietonsa säilyttänyt suomalainen on löytänyt perusturvakseen vain Luottokunnan.
