Itse olen ihmetellyt suunnattomasti, kun Suomessa maan tapa on sellainen, ettei edes hallituksen ministereiden tarvitse nimetä vaalirahoittajiaan.
Samoin ihmettelen kovan tason toimittajien tekojen ja puheiden välistä ristiriitaa.
* * * *
Timo Haapala MTV3 - Missä kansanedustaja ja raha, siellä ongelma:
”Vaalirahoituksen vastaanottaminen ei ole väärin eikä rikollista, mutta sen puutteellinen ilmoittaminen on.”
Olli Ainola Kauppalehti Presso – Voideltu valta:
”Iso osa Suomen puoluetukiaisista rohmutaan jopa yhteiskunnan hyväntekeväisyysvaroista.
Esimerkiksi neljän suurimman puolueen eläkeläisjärjestöt saavat puoluekoneiston johtamalta Raha-automaattiyhdistykseltä pelkästään tänä vuonna yli 3,6 miljoonaa euroa, mikä kattaa puolet niiden menoista ja tuo mojovan lisän neljän puolueen 11 miljoonan euron varsinaiseen puoluetukeen.
Laki Suomen vaalirahoituksesta on Bulgarian tasolla eikä ole johtanut ehdokkaiden taloudellisten kytkösten avautumiseen.
Lakia on äärettömän helppo kiertää, sillä esimerkiksi eduskuntavaaleissa alle 1 700 euroa lahjoittanutta ei tarvitse paljastaa. Kun avustus pilkotaan pienempiin eriin, voi tukea ehdokasta vaikka millä summalla ja pysyä silti salassa.
Kaiken lisäksi oikeuslaitos on kieltäytynyt tutkimasta lain soveltamista.”
* * * *
Lakihan (414/2000) ei ole eikä ole ollut esteenä vaalirahoittajien nimeämiselle.
On vain sovittu, että kukaan ei kerro yhtään mitään vaalirahoittajista.
