Turn Loose the Swans

Päivän kahlailun jälkeen tuli aivan mahtavan kaunis ilta. Sen kunniaksi olin niin lahna, että jätin salin väliin ja loikkasin pyörälle. Poljin aivan karseassa vastatuulessa stadilaisen maisemareitin ensin vastatuuleen ja päättelin läkähtyväni sopivasti Hietaniemen hautausmaan viereen. Kun sitten käännyin Meikussa ja lähdin takaisin kohti itää, totesin selvinneeni kuitenkin hengissä.

Tuulesta huolimatta oli kiva pyöräillä, mitä nyt osa ihmisistä ei edelleenkään osaa lukea kylttejä. Kaivarin rannan pyörätiellä seikkaili lastenvaunuja, vapaita koiria, lapsia ja juoksijoita. Kun yksi nainen ei väistänyt lapsineen ollenkaan vaan alkoi jäkyttää liikennesäännöistä, huomautin viileästi hänen olevan keskellä pyörätietä ja kävelytien olevan tuossa noin, ajoradan vieressä, olkaa hyvä vain. "Aijaa, onko noin. Mut siihen ei paista aurinko..." Voi jeesus. Jep. Olen nipo.

Skattalla istahdin lopulta puhaltelemaan ja haistelemaan tuulta. Paikalle lyllersi söpö haukku nuuskimaan ja kuolaamaan jätskiäni. Lopulta oli pakko jatkaa matkaa, sillä vilpoisassa tuulessa uhkasi tulla kylmä. Lommottelin laiskasti kotiin ja olen lukenut yhtä laiskasti opiskelukirjallisuutta. Nyt pitäisi loikata lämpimään suihkuun ja sitten venytellä. Olen ollut pitkään niin laiska venyttelijä, että alkaa jo tuntua. Blah.

Olen kieltämättä kohtuullisen pettynyt Luontoäidin yölliseen esitykseen. Olisi nyt voinut olla kunnon ukkonen, jotta tästä nihkeästi kelistä olisi päästy eroon. Toivottavasti ensi yönä sitten olisi kunnon valoshow ja pauke, kiitos. Vettä sinällään ei tämän päivän vedenpaisumuksen jälkeen niin valtavasti kaivattaisi.

Minulla oli tänään monenlaisia hoidettavia asioita Hakaniemessä, joten lähdin liikkeelle hyvissä ajoin, jotta ehtisin hoitaa kaiken ennen siskon tapaamista. Juuri kun olimme päässeet mukavasti kahvilaan, yläkerrassa avattiin megahana. Kahtena hyväuskoisena lapsosena uskoimme sateen menevät ohi siihen mennessä kun siskon piti hakea valtaisa lasti marjoja ja vihanneksi torilta ja survoa itsensä bussiin. Ja paskat, sade sen kuin yltyi. Lopulta oli pakko mennä, jotta sisko ehtisi bussiinsa. Siellä sitten kahlattiin ja liukasteltiin ja kiroiltiin. Kun lopulta saatiin sisko bussiin ja kävelin kotia kohti, sade loppui. Mahtava ajoitus...

Nyt pitäisi lähteä vielä talsimaan ees taas märkiä katuja. Huoh.

Syyskesällä pitää olla baarissa aamuyöhön asti ihan vain sen vuoksi, että saa kävellä kotiin katsellen auringonnousun punerrusta ja voi tuntea syyskesän lempeän yön. Viime yö oli juuri oikeanlainen: kesässä saattoi jo tuntea syksyisen häivähdyksen, värien tummumisen.

Kun sitä kävelee Kaisaniemestä kohti aamun valossa hohtavaa Kallion kirkkoa, iskee kesän kauneus todellakin tajuntaan. Tekisi mieli lähteä talsimaan Töölönlahden rannalle, mutta aamuyöstä se on todella huono ajatus. Sitä tyytyy vain puolinaiseen unelmointiin samalla, kun napsuttelee tehokkaasti kotia kohti ympäristöään skannaillen.

Olin ulkona sielunsiskoni kanssa. Aloitimme illan isommassa ystäväparvessa: nauru raikasi ja juttua piisasi. Jatkoimme iltaa suurten kysymysten ja kaikenlaisen muun pölinän parissa. Linnunmaitomaisen hellään yöhön kietoutuivat kuin luonnostaan Kirpaisu ja Irvistys, niin teorian kuin empiriankin tasolla.

Istuimme tutun baarin tutulla terassilla. Ympärillä pyöri ihmisiä joka lähtöön. Paljon tuttuja, paljon tutunnäköisin, paljon outoja. Ensimmäisen Kirpaisun nähdessään herää tarkkailemaan ympäristöään uusin silmin ja alkaa kehittää silmiä selkäänsä samalla kun rakentaa tyyntä ilmettä kasvoilleen; ensimmäinen Irvistys saa pohtimaan pöydän alle konttaamista, lehden nostamista kasvojen eteen tai vain pään kääntämistä oikealla hetkellä.

Jokaisella meistä on Irvistyksensä. Hän on rasittava tyyppi, joka on yritellyt kaikkea lipevää viimeisen vuoden. Hän on naapuri, joka vonkaa kännissä. Hän on Saku Sammakko, jota on tullut snogailtua joskus huppelissa ja sitten tullut huomanneeksi, että prinssin sijasta sammakko muuttui rupikonnaksi. Hän on yhden yön ritari, jonka luota on joskus herätty joko housut jalassa tai ilman housuja - ja edelleen kaduttaa. Irvistys on ex, jossa on jotain ongelmallista. Irvistys on vanha ystävä, jonka kanssa sukset ovat menneet ristiin. Irvistys muistuttaa, että maailmassa on paljon myös ei-niin-kivoja ihmisiä - ja että sitä tulee joskus tehtyä itsekin monenlaista tyhmää.

Kirpaisu on monisyisempi asia. Kirpaisu on ihminen, jota on ihaillut kaukaa jo kauan. Kirpaisu on valomerkkisuudelma, jonka olisi halunnut kestävän pidempään. Kirpaisu on yhteinen yö siveästi vaatteet päällä tai vähemmän siveästi vaatteitta 80 senttiä leveässä sängyssä ja epävarmuus toisen kiinnostuksesta. Kirpaisu voi olla myös ex, jonka ei haluaisi olevan ex. Kirpaisu on joku ihana ihminen (omasta mielestä väärän) ihmisen seurassa. Kirpaisu voi olla myös se, kun näkee kahden ihmisen lähtevän yhdessä baarista, se pieni mahdollisuus onnelllisesta lopusta.

Kirpaisussa ja Irvistyksessä on vastakkaiset mahdolliset seuraukset. Irvistys saa muistamaan sen, että järki on syytä pitää päässä - Kirpaisu taas saattaa aikaansaada toimintaa, josta on myöhemmin seurauksena Irvistys.

Me näimme viisi Irvistystä, yhden Kirpaisun ja kasan limoja. Onneksi emme enempää. Sitä yhtä Kirpaisua yritin kääntää koko kotimatkan mielessäni Irvistykseksi siinä onnistumatta. Yön hellyyteen kuuluu aina myös terävä ja haavoittava reuna, joka kaikesta huolimatta irvistää.

Vilkaisin aamulla ulos lähtiessäni peiliin ja irvistin. Tämä aurinkorasvakausi ei sitten sovi minulle. Olo on nihkeä ja nassu kiiltää todella mukavasti. Kun poden vielä kunnon laittautumislaiskuutta parhaillaan - kiiltää se nassu anyway - selviän ulos ovesta vain puuterihuiskun ja kulmien piirtämisen jälkeen.

Vaikka näytinkin mustaan polvimittaiseen hameeseen ja mustaan toppiin pukeutuneelta valkoiselta valaalta, joka kipitti kovaa vauhtia kohti kaverintapaamiskahvilaa, olin ihan hyvällä tuulella. Nukuin surkeasti, mutta onneksi päivä on mennyt ihan kivasti asioita hoitaessa ja kavereita tavatessa. Kun illalla pääse vielä kunnon vanhan liiton pörinäkeikalle, on mukava (ja hikinen) ilta tiedossa. Mitä kummaa sitten taas oikein laittaa päällensä, ettei sula? Olen kuitenkin sen verran iltaisin laittautuvaa lajia, että monen päivän perusreleet, reisitaskucaprit, bändipaita ja ballerinat, eivät tule kysymykseenkään. Hmm.

On sinällään mielenkiintoista huomata, että muidenkin ihmisten kesälook vaihtelee kovasti. Talvisin hyvinkin muodollisesti pukeutuva naapurini tulee nyt kesällä vastaan välillä hyvinkin laitettuna, välillä ihan pöllähtäneenä, mikä on varsin helpottava huomio. Sen sijaan yleisellä tasolla muutamat seuraavat hellepukeutumistavat eivät saa mitään kannatusta:
- puvun takki + suorat housut + sukat + sandaalit
- crocsit kaikilla muilla paitsi lapsilla
- terveyssandaalit/vaellussandaalit muodollisen asun kanssa
- varvastossut + jakkupuku
- paidattomuus/biksayläosa kaupunkiasuna
- liian lyhyet sortsit
- vanhan viinan haju ihan minkä kanssa tahansa

Nyt pitäisi kiirehtää, sillä kakku pitää vielä ehtiä leipoa ennen pörinöitä. :)

Tämä päivä ei ollut käynnistyä sitten millään. Kun kaaduin siivousurakkani jälkeen unille tuulettimen huristessa, nukuin kuin pieni sika aamukuuteen. Sitten käänsi kylkeä ja heräsin kahdeksalta. Käänsin kylkeä ja heräsin kymmeneltä. Laahasin itseni suihkun kautta aamulehden pariin ja huomasin sitten jossain vaiheessa työpaperien, netin, lehden, teemukillisten, laskunmaksun ja parin puhelin jälkeen kellon olevan kaksi. Siis mihin ne tunnit katosivat?

Sain itseni suuresti ponnistellen ulos ovesta ja kauppaan hakemaan syömistä. Tepsuttelin katkokävelyisen vanhuksen sulokkuudella kauppaan ja kirjastoon, majoituin sohvalle lappamaan murua rinnan alle ja päätin skipata salin tänään. Vaikka allini hytisevät aladobin sulokkuudella, en halunnut ottaa sitä riskiä, että olisin puolinisena telonut itseni. Siksipä iskinkin caprit ja tennarit jalkaa ja lähdin kaverin luokse saunomaan. Päätin kävellä koko matkan, jotta saisin edes jotain liikuntaa.

Oli oikeasti mukava kävellä reipasta tahtia hieman keskustasta sivuun. Ilta oli kaunis, aurinko paistoi juuri sopivan lämpimästi ja pientä hikeä pukkasi. Puolimatkassa olin herännyt. Sipaisimme vielä kaverin kanssa pienen metsälenkin ja pian istuimmekin jo lauteilla. Saunan jälkeen maistuivat salaatti ja virolainen suklaa. Minun pitäisi oikeasti lopettaa suklaan syönti, rakastan Kalev-suklaata pikkuisen liikaa.

Nyt yritän saada yhtä pientä esseetä kasaan. Vaikeaa on. Kohta voisi taas mennä unille, jotta jaksaa huomenna niin pakastaa kuin liehuakin. :)

Lääh...

En kestä kuumia asuntoja. Edellinen vuokra-asuntoni oli varsinainen minikokoinen sauna (ikkunat länteen), ja tämä nykyinenkään ei anna mahdollisuutta kunnon tuuletukseen. Puuh. Kuumuutta piisaa, sillä talo on aurinkoisella säällä hyvinkin esillä, muut rakennukset eivät peitä tai varjosta. Haaveilenkin aina asunnosta, jonka makuuhuone olisi koiliseen ja parvekkeellinen olohuone lounaaseen. Tällöin sitä voisi koisia autuaan vilpoisasti ja silti nauttia päivällä tai illalla halutessaan lämpimämmistä fiilareista. Koska tykkään viileässä nukkumisesta, on kesä jälleen varsin tukalaa aikaa.

Niska on jumissa, jalat kipeät, käsien iho vesirypyillä, pää kuin Haminan kaupunkin ja olo muistuttaa hikistä pientä sikaa. Puuh. Mutta kivaa oli silti. Ihania ystäväisiä oli kylässä, ja me söimme kakkua, joimme kahvia, skumppaa ja limua sekä pulisimme kuin papupadat. Kun viimeisinkin vieras poistui ovesta, alkoi jälkiraivaus. Muutaman lapsivieraan jäljiltä kaikenlaista jännää löytyi lattioilta ja kirjahyllystä, aikuisvieraiden jäljiltä piisasi kuohuviinilaseja, kahvimukeja, lautasia, lusikoita ja tarjoiluastioita.

Olen siinä mielessä outo ihminen, että pidän pääsääntöisesti tiskaamisesta. Inhokkitiskattavia ovat rasvaiset ja mömmöiset kattilat, mutta niistäkin kyllä vievät voiton Erittäin Hienot Lasit (= Siis Miksi **tussa Joku Haluaa Ostaa Tällaiset, Kun Niitä Ei Uskalla Käyttääkään -lasit). Onneksi niitä ei omassa kaapissa pyöri, mutta silti skumppalaseja pyöritellessä meni aikaa. Nyt olo onkin varsin naatti, kun fiksu syöminen jäi kiireen vuoksi väliin ja tänään on tullut keskityttyä makeaan. Huomenna sitten kunnoon salaattia kehiin, niin jaksaa kunnolla.

Pitäisi vielä jaksaa laahautua suihkuun ennen uinahtamista. Tekisi mieli jäädä asumaan sinne viileän veden alle, mutta tähän aikaa ei enää viitsi naapureitaan turhaan rassata...

Heräsin aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen pikkuisen tokkurassa ja samalla pohdin, että pitäisikö jemmata pehmenneitä tomaatteja jääkaappiin myös sitä varten, että niillä voisi heitellä känniurpoja. Heräsin nimittäin pariksi tunniksi aamuyöstä siinä vaiheessa kun läheinen baari meni kiinni. Olen tullut siihen tulokseen, että siellä käyvät kantakaupungin urpoimmat pöllyiset(?) ja teini-ikäiset kännimelutoosat. Kele.

Muuten päivä sujui leppoisasti eestaas sipsutellessa ja auringonsäteistä nauttiessa. Sinänsä harmitti, etten jaksanut ja ehtinyt illalla salille. Söin tänään kermajäätelöä kuin autuas pieni porsas konsanaan (kevyesti koko pahnueen annoksen), joten olo on kovasti pulleroinen. Sitten jäi iltapyöräily väliin, kun jumiuduin uunin ääreen leipoessani tarjottavaa kuin Fingerporissa konsanaan*. Minulla oli vuorossa karkeiden jauhojen käyttö leivonnassa, joten tällä kertaa ei saanut vatkata vaan käännellä... Lähipäivinä on tulossa kavereita kylään, joten pitää olla jotain hyvää tarjolla. Mansikkaisia makuja on luvassa. :)

Nyt pitäisi siivota vielä kevyesti, loikata viileään suihkuun ja sitten käpertyä lukemaan kunnon hömppää, jotta jaksaa huomenna lähteä aamulla lyllertämään sille lenkille, joka olisi pitänyt tehdä jo tänään. Minulla on kova halu saada itseni entisenlaiseen kuntoon ja jaksamisvireeseen, jotta yöunetkin saataisiin taas kohtuullisiin rajoihin.

Minulla on ollut hurjan suloisa päivä tänään. Olo on ollut jotenkin kukertavan kaivertavan kaihoisa ja haikean iloinen. Kenties kaikki on melankolisen vesisateen syytä?

Palasin eilen illalla pieneltä ystävä- ja sukukierrokselta lännestä. Tuli tavattua rakkaita ihmisiä, nautittua auringosta ja siedettyä sadetta. Samalla muisti taas, että tärkeintä on yhdessäolo, ei prameat puitteet tai kalliit huvit. Istuin leppeänä iltana lapsuuskodin terassilla iso teemuki kädessä ja vanha aikakauslehti sylissä kuunnellen äidin ja isän hiljaista puhetta ja katsellen laskevaa aurinkoa. Kävelin ystävän seurassa kuraista hiekkatietä jaettu limsatölkki kädessä tärkeistä asioista puhuen. Istuin väkirikkaassa junassa keskellä meluavaa ihmispaljoutta ja ihailin kauniita maisemia.

Minun pitäisi ehtiä ja jaksaa tehdä niin paljon enemmän. Opiskelu tökkii, vanhoja kamoja pitäisi lajitella ja tuttuja tavata. Silti haluan tehdä asiat omalla tyylilläni. Siksi olikin niin ihanaa herätä tänään sateen rauhalliseen ropinaan, lukea lehti rauhassa, kirjoittaa sähköpostia ja lähteä kaupungille hakemaan jotain hyvää ruokaa. Palasin sushirasia ja mansikkalitra kainalossa kotiin, nautin possuttelulounaani ja tein töitä
saaden jotain aikaankin.

Kun nyt illalla huiskin kuntosalilla raskailla painoilla, tunsin hien valuvan kasvoja pitkin ja nautin. Kun hoipuin kotiin leivontatarvikkeita kaupasta laahaten varmasti kulmakunnan karmeimpaa kassialmaakin levahtaneempana, tunsin oloni raukean ihanaksi.

Vaikka kohta pitäisi mennä nukkumaan, mieli tekisi fillaroimaan. Ulkona on niin uskomattoman upea ilta: taivaan väri on täydellinen, laskeva aurinko värjää vielä viimeisiä ikkunoita. Syyskesän täyteläinen värimaailma alkaa hiipiä nurkissa.

Huomenna pitää fillaroida menrenrantaan, kääntää kasvot tuuleen ja tuulettaa ajatukset tulevaan. Jospa se veisi haikeuden jonnekin kauas.

Sillä hetkellä halusin hypätä junan ikkunasta ulos, sukeltaa sulokkaasti siihen kauniiseen järveen ja nousta kalliolle kuivattelemaan kuin menrenneito. Halusin haistattaa pitkät määränpäänä olleelle Helsingille ja asfaltin poltteelle sandaalien alla. Juna jatkoi matkaansa kohti Tamperetta ja minä istuin edelleen paikallani...

Kun istuin Tampereen rautatieasemalla odottelemassa myöhässä olevaa junaa, tunsin suurta kiusausta soittaa Pispalassa asuville sukulaisille, laahata veskani taksiin ja pian maata harjulla ihailemassa aurinkoa. Reissasin velvollisuudentuntoisesti Hellsinkiin, heilautin laukun olalle ja kävelin kotiin.

Nyt makaan lattialla lukemassa kirjaa ja odottelen unen tuloa. Helsingissä asuminen tuntuu just nyt ihan kivalta, vaikka siellä järvessä uiminen olisi kenties vieläkin kivempaa.

.
.
.

(You don’t know)
You don’t know nothing yet
About the dreams I have
I will make you sleep
(You don’t know)
You don’t know nothing yet
About the dreams I have
Sleep is a house for lovers

.
.
.

(Amorphis: House of Sleep)