Darkness, my old friend
Mä katselin sitä pöydällä ja jouduin räpyttelemään silmiäni. Itku kihosi kurkkuun. Tätä olin odottanut niin kauan.
Pakkasin sen hellästi reppuun ja pyöräilin kotiin. En tuntenut kuitenkaan mitään niistä tunteista, joita olin varautunut käsittelemään. Tunsin oloni vain tyhjäksi, epävarmaksi ja pelokkaaksi.
En tunne edelleenkään mitään, koska en ole vielä perillä. Matkan viimeiset hetket ovat ne pelottavimmat. Niiden jälkeen tietää, voiko kahlata rantaan tyytyväisenä vai tyytymättömänä.
Istuin laiturilla ja katsoin sumuisen salmen yli vastarannalle. Tiesin matkan olevan kahlattavissa, vaikka vesi on kylmää ja matka pitkä. Lähdin kahlaamaan, vaikka sain paljon viisaita neuvoja paremmista tavoista toimia.
Olen kaatunut monet kerran veteen rähmälleni. Olen maannut vedessä uupuneena ja ajatellut, että paskat, antaa virran viedä. Välillä olen istunut vedestä esiin pistäville kivenmurikoille tuijottamaan katkerasti vastarantaa.
Nyt matkaa on enää vähän jäljellä. Jos on. Sumu on edelleen sakeaa.
Matkallani olen oppinut olemaan luottamatta mihinkään. Olen oppinut epäilemään. Matkani on opettanut minua olemaan yksin ja luottamaan vain itseeni.
Matka ei ole ollut helppo, ja loppumetreillä pakka on alkanut hajota.
*
Makasin vieraalla sängyllä kaikki olennaisimmat vaatteet päällä eräänä kuulaana aamuna. Avasin silmäni ja tuijotin hämmentyneenä kattoa, julisteita ja taulua. Tunsin, miten joku käännähti vieressäni. Suljin nopeasti silmäni ja tunsin, miten vieras käsi silitti hiuksiani. Avasin silmäni ja tuijotin miespuolista tuttuani hieman hämmästyneenä. Hän tuijotti minua yhtä hämillisenä ja veti kätensä pois. Istuimme siinä sängyllä hieman vaivaantuneina, molemmat luojan kiitos vaatteet suurin piirtein päällä, tukka sekaisin, krapulattomina. Ylähuuleni oli rohtuneesti arka parransängestä, miehellä oli poskipäässään oletettavasti musta viiru silmämeikistäni. Aloimme nopeasti puhua jokapäiväisistä asioista. Hiivin hakemaan lasiini vettä ja siistin kasvojani parhaani mukaan. Kaivoin aurinkolasit kassista. Mies istui ikkunanlaudalla tupakalla ja katseli minua silmät viiruina. Hän heitti röökin ikkunasta ja tuli halaamaan minua lähtijäisiksi. "Mä tiedän, miltä toi tilanne tuntuu. En mä ole ihan samassa veneessä kuin sä, mutta melkein. Oikeasti."
*
Istun pienellä kivellä ja katson sumua edessäni. Käännän pääni ja katson sinne, mistä tulin. Vesi on noussut, lähtöranta ei ole enää edes näkyvissä. Olen sumun ympäröimänä, ainut tieni edessäpäin.
*
Näen takanani niin monia kasvoja, joihin olen törmännyt matkallani. Niin kipeitä, niin ihania, niin tärkeitä, niin kammottavia.
En ole koskaan laskenut hintaa harharetkilleni. En ole pystynyt enkä halunnut. Ihmiset kasvavat eri tahtiin aikuiseksi. Tämän on ollut osa minun matkaani johonkin aikuisuudeksi kutsuttuun. Siihen liittyy paljon tunteita, siihen liittyy paljon muistoja. Sen myötä olen oppinut paljon itsestäni ja ystävistäni.
*
En tiedä, saavutanko rantaa koskaan. Nyt lähden yrittämään. Kahlaan terävässä aallokossa kohti hiljaista rantaa.
Se on sitten kevät. Spinsteritäti ihailee, hihittelee, rakastaa ja pelkää kevään leikkiä ihmissydämillä. Ei omalla sydämellä, onneksi. Spinsteritäti on liian vanha ja kyyninen. :)
Viime viikkojen ja päivien aikana olen saanut katsella ihania ja syvän vaaleanpunaisia tunneilmauksia, suloisen hupsuja tekoja, ihanaa yhteenkuuluvutta ja epätoivoista säätöä. On tutustuttu niin The Heart Collectoriin, Sugar Baby Loveen, Be My Babyyn kuin Leader of the Packiin. Summer Wine vielä odottaa.
Huhtikuu on kuukauksista julmin, mutta julma on toukokuukin. Kesä on toisten mielestä alkanut, toisten mielestä se odottaa nurkan takana. Monille se aiheuttaa ahdistusta: mistä töitä kesäksi, töitä opintojen loputtua, rahaa kesämenoihin, seuraa kesään, fiilistä kesäiltoihin ja onnea elämään.
Odotan kesän ristiriitaisin tuntein. En pidä helteestä tai kuumuudesta. En jaksa Kallion muuttumista yhdeksi suureksi terassiksi tai festarialueeksi, kun varvastossuilla kävely muuttuu extreme-lajiksi melkoisen lasimurskan vuoksi. En jaksa osan kavereista pariutumattomuusahdistusta. En jaksa omaa resistanssiani milloin mihinkin.
Aamuyöllä katselin Kallion yllä suurta ja pehmeää pilveä, joka tuntui hohkaavan pehmeää ja kaunista valoa. Olo oli onnellisen raukea ihanan päivän jälkeen, mutta puhelinsoitto ikävästä tapauksesta pudotti takaisin arkitodellisuuteen. Katsoin suurta pilveä tarkemmin ja huomasin sen reunojen olevan verenkarvaiset. Kun myöhemmin katselin todellisuussirkkelin jälkiä toisen kasvoilla, kevään kauneuden julma puoli todentui ikävällä tavalla.
Pyöräilin hiljalleen läheisellä hautausmaalla aamun kuulaudessa. Joitakin vanhuksia kulki hiljalleen kivien välissä. Hautausmaanhoitajat siistivät paikkoja, linnut sirkuttivat ja liikenteen melu kuului etäältä.
Minä pidän hautausmaista. Ihailen kauniita kiviä, pohdin ihmisten elämäntarinoita ja nautin hiljaisuudesta.
*
Kun asuin ulkomailla, kävelin usein läheisen pienen maalaiskirkon hautausmaalla. Siellä istui joka päivä samaan aikaan vanha pappa pienen koiransa kanssa. Joskus mukana oli myös pari suloista lastenlasta. Rapsutin koiraa ja juttelin aina hetken papan kanssa, jos hän oli yksin liikkeellä. Hän tuli joka päivä juttelemaan ja lukemaan sanomalehden vaimolleen, joka oli kuollut vuotta aiemmin. Hän pelkäsi, että vaimolla oli yksinäistä; hänellä ei ollut, kun samassa talossa asui poika perheineen.
*
Tänään rullailin läheisellä hautausmaalla ja pohdin, että se on eräänlainen rauhanpaikka meluisan todellisuuden virrasta. Kaukana kuuluu liikenteen ääni, elämän kumu, joka muuttuu hiljaisuuden ansiosta jotenkin haikeaksi.
Maailma on täynnä valkeaa valoa. Viikonlopun raukeus lepää jo jo kattojen yllä. Ainakin tässä pienessä pihapiirissä.
Nyt pitäisi mennä istumaan puistoon, dokaamaan terdelle tai lähteä innolla baanalle. En ehdi, en jaksa. Huomenna sitten -ehkä. Nyt on hyvä olla yksin talonvahtina.
Aurinko ei paista enää parvekkeelle, mutta siellä tarkenee silti ihan mukavasti. Lasten leikki ja melu sekoittuvat hiljaisella soivaan musiikkiin.
Vaikka pitäisi lukea vielä vaikka mitä, toteutan varmaan mielitekoni pyöräilystä hiljaisessa illassa. Sitten istun taas parvekkeella kirja sylissä ja tuijotan valoisaa yötä.
Rakastan eniten kevään ja kesän taitetta, syyskesää ja syksyä. Niiden ilmasto, olomuoto ja ajatusmaailma ovat minun juttuni.
Tänään on ollut jotenkin pikkuisen nyrjähtänyt päivä. Tai siis erittäin nyrjähtänyt. Jos istuu lukemassa opiskelujuttuja ja hytkyy aivan onnessaan vanhojen ruotsalaisten euroviisuehdokkaiden parissa, on metallistinaisella pari muumia pudonnut kanootista tai kadonnut laaksosta. Ugh.
Tämä on ollut poppis tänään:
http://www.youtube.com/watch?v=4qh6UPp6m4I
- Kynsien lakkaaminen on meditatiivista, kunhan ei kiirehdi liikaa.
- Hesarin journalistinen taso on viime aikoina ollut hieman vaihteleva.
- Koiria pitäisi oikeasti saada vuokrata jostain rapsutettavaksi.
*
- Jos olisin mies, olisin täysin lätkässä Anneke van Giersbergeniin. Hyvänä kakkosena olisi luultavasti Liv Kristine.
- Voisin koska tahansa mennä naimisiin Adrian Hatesin kanssa. Tai ainakin sen lauluäänen. Myös Warrel Dane, Lee Dorrian ja Ville Laihiala kelpaisivat äänensä puolesta.
- Joo, lätkän maailmanmestaruus voitettiin. Miksi siitä pitää vaahdota kolme seuraavaa kuukautta?
*
- Olen ostanut pyöräilykypärän. Miten sen potan muistaisi ottaa mukaansa, kun lähtee fillaroimaan?
- Jos olisin nyt lapsi, kivittäisin varmaan telkkarin Teletappien vuoksi.
- Miksi miehet eivät vieläkään tajua, että naista ei pokata tuijottamalla tissejä?
*
- Miksi kaikki itselle tulevat naistelehdet ilmestyvät samoina tai peräkkäisinä päivinä?
- Miksi Just Oikeanlaisia Kävelykenkiä ei koskaan löydä?
- Miksi mopopojat meinaavat kaatua nähdessään hameessa pyöräilevän naisen?
*
- Miksi tötöilyn määrä ei vähene iän myötä?
- Mistä kaupasta saa ostaa tätimäistä järkeä?
- Voiko avoimessa yliopistossa (tai jossain) opiskella aikuisuutta?
*
- Kertooko se ikääntymisestä, että haluaisi omistaa urkuharmoonin?
- Voiko koirakuumeesta parantua?
- Miksi kaikki kiva on aina samaan aikaan ja sitten ei tapahtu mitään piiiiiiiiiiiiiitkään aikaan?
Tämänkin sedän lähdöstä on jo vuosi:
Hyvä suoritus taas. Taas. Taas. Taas.
*
Mä olen aivan äärettömän hyvä. Suorastaan luonnonlahjakkuus. Todellinen ässä.
*
Pros:
+ Muisti ei pätki.
+ Hauskaa oli.
+ Kaikenlaista sattui ja tapahtui.
*
Cons:
- Maistui vähän turhan hyvin.
- Tuli lähdettyä jatkamaan vielä bileiden jälkeen
- Kaikenlaista sattui ja tapahtui.
