...maailmanmaineeseen.
Sain sähköpostissani ystävällisesti edellisiin kirjoituksiini liittyvän linkin adressiin, johon laitoin ilomielin oman nimeni.
Rapsakkata
Lyhyitä ja nopeita. Väliin vähän pitempiäkin. Elämän eri alueilta.
Suomi – taas 12 pistettä
Tuleviin Suomessa järjestettäviin Euroviisuihin ajattelin ehdottaa oivan esittäjäehdokkaan. Ainakin Suomen karsintoihin. Sallittakoon tässä näin vaivihkaan muutamat ylisanat, koska parasta aikaa menossa oleviin salaisiin esivalintoihin emme muuten voine vaikuttaa.
Näin meidän kesken esittämälläni yhtyeellä on vankka musiikillinen tausta, johon pukeutuminen ja esiintymistyyli saumattomasti sukeltavat. Yhtye ei kumarra mitään esikuvia, mutta pystyy tarjoamaan runsain mitoin kansainväliset uutiskynnykset ylittävää ja kotoiset olohuoneet täyttävää huvia. Lavakoreografiassa on aina tilaa muutamille sivuttaisaskelille. ”Tre dagen efter” –tilassa esiin tulevien lepakon siipien ja petomaisen skarppina siintävien silmien iskuista puhumattakaan.
Yhtyeellä ei ole myöskään ongelmia ongelmiensa myöntämisen kanssa. Niitä joko on tai niitä oli tai niitä saattaa olla tulossa. Tämä poppoo on tehnyt ihailtavan pyyteetöntä työtä vuosien ajan lopullisen läpilyönnin kohtaamisen suhteen. Parhaimmillaan ryhmä edustaa mielestäni ulkoisen habituksensa kautta ajatonta suomalaista mieskauneutta.
Yhtyeen kovassa paineessa muottiinsa puristautunut musiikillinen poljento ja runollinen kerronta perustuvat taitavasti uuteen sekä vanhaan suomalaiseen musiikkiperimään. Taitavasti toteutettuna laulujen sanat taipuvat saksaksi kuin tarvittaessa englanniksi.
Suomenkielelläkin esitetyt laulut ylittävät takuuvarmasti kielimuurit ja kirvoittavat nauruun tulevalla maailmankiertueella mustat hottentotit kuin vitivalkeat buurit. Kunhan vain kulloisestakin vastaanottajaryhmästä löytyy uusille vaikutteille avointa huumorintajua. Ja sehän tuntuu lukuisissa maailman kriisipesäkkeissä olevan totaalisen kateissa.
Suomi on tunnettu kautta aikojen Euroopassakin kauniista naisistaan. Minusta tuntuu, että ainakin naispuolinen Eurooppa on jo valmis ottamaan polvillaan vastaan hedelmällisintä suomalaisten miesten aikaansaamaa musiikkihytkettä sisimpäänsä. Yhtyeen nimi kuvastaa kauaskantoisesti valittuna yhtä Suomen kiistatta suurimmista ja dynaamisimmista voimavaroista lähivuosina. Toki iso pilke ja iloinen välke molemmissa silmäkulmissa.
Paritanssin muoto, jonka rytmiikassa yhdistyvät esivanhempiemme hyväksi havaitsema hekumallinen hytkyntä ja tämän päivä elämän kiivas poljento, saattaa olla letkajenkan kaltainen läpilyönti maailmalla. Eli eräänlainen hyper - humppa.
Esimerkiksi Eläkeläisten verevästä tuotannosta otan esivoitelevan ”Humppasonni” – kappaleen. Löytynee lähimmästä erinomaisesti varustetusta musiikkialan liikkeestä.
Kuulin sen eka kerran monona vanhan Ladani autoradiosta. Rupesi naurattamaan ja vasen jalka vipattamaan niin, että meinasin ajaa Tullinpuomin liikennevaloissa testosteronia uhkuvan punaisen Ferrarin perään. Väliksi taisi jäädä Eläkeläisten CD-levyn mitta. Onnekseni vaaka - asennossa. Vaan kyllähän se tilanne tuskanhikeä naurun keskelle pukkasi.
Joten näillä mainesanoilla saanen ujosti ja vaatimattomuuttani varistelematta esittää Suomen Euroviisujen 2007 ylivoimaisesti kuumimmaksi esikarsintaehdokkaaksi: Eläkeläiset – yhtyettä. Tällä kertaa menestystä on otettavissa myös ilman sarvia ja torahampaita. Silti tämäkään aito kokonaispaketti ei ole tahdottomia lampaita. Tosin pari aitoa varista taitaa joukkoon mahtua.
Sound-check
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Tosin harjoiteltavaa piisaa vielä roppakaupalla.
Kokeilenpa siis kirjoittaa elämssäni eka kerran blogia ja varmasti tähän tulee kirjoitusmokia. Vaikka en otakkaan rohkaisuksi yhtään olutta taikka grogia.
Onko tässä Suomen euroviisujen voittaja 2007?