Tulin viimein onnistuneesti lukeneeksi kirjan ainakin helkkarinmoisesta kitaristista.
Gun`s Roses yhtyeeseen avautui näkökulma, joka vahvistaa uskomustani siihen, että suuri menestys ei tule musamaailmassakaan kovaa ja hidasta perustyötä tekemättä. Onnea tarvitaan myös erilaisten palasten loksahtamisessa paikalleen. Manageri, tuottaja, miksaaja ja tärkeimpänä kaikesta bändin oma tekninen henkilökunta. Läheisten tukea tarvitaan paljon sekä myös bändissä soittavien vahva näky siitä, mikä on musiikillinen tavoite.
Slashin kirjaa kertoo hyvin sen, että suurinkin menestys voi kuihtua nopeasti, kun bändin henkilökemia alkaa tökkimään.
Slashin avoin kertominen erilaisten päihteiden käytöstä toiminee toivottavasti hyvänä esimerkkinä sille, että kaikkia paheita ei tarvitse henkilökohtaisesti itse kokea. Tripin tai sata voi tehdä myös kirjojen kautta.
No toisaalta on hienoa, että Slahsilla rokkaa edelleen hyvin. Nyt myös perhe-elämässä.
Eikä jämä-Gunnareiden "Chinese Democracy" - paketti ole mielestäni huono. Tosin aikaahan sen valmistuminen otti.
Eiköhän Axl`kin ole jo tajunnut, ettei vallankaappaus Gunnareissa ollut loppuelämän jättipotti.... Vaikka mielestäni Axl omaa edelleen yhden rokkimaailman kovimman ääni-instrumentin.
