Nopeasti kehittyvän teknologian saralla suomalainen know-how on osoittautunut hyvinkin kilpailukykyiseksi. Vaan mitenkä sujuvat hommat perinteisen lumen hallinnan saralla?
Näin hyvissä ajoin ennen vaihtelevien rönttäkelien alkamista on hyvä tuoda tuttu ongelma taas kerran esiin.
Tehokkaasti koneellisesti putsatut jalkakäytävät ovat jostain syystä todellisia nopean nousukiidon ja kipeän alastulon näyttämöitä. Miten voidaan juuri sataneen lumen poistovälineillä saada noin liukasta jälkeä aikaiseksi? Päälle ripoteltu hiekkakin on yleensä vain silmänlumetta.
Kyseessähän ei ole enää menneen talven lumien ilmiö. Ovatko toimivat monitoimiratkaisut mahdollisia vain tietotekniikan alueella?
Voisiko nöyrimmästi toivoa pääkaupunkiseudun jalkakäytäville paremmin pitävää pintaröpelikköä? Onnistuisiko se lumiputsarin perässä vedettävällä jonkinlaisella jäisen pinnan napsutus- vaiko rapsutuslaitteella?
Ja eikä siinä vielä kaikki.
Viimeisenä silauksena avautuneelle jääpinnalle livautettaisiin ympäristöstandardeihin sopiva annos oitis paikoilleen jämähtävää esilämmitettyä hiekoitushiekkaa. Ja kyllä olisivat turistitkin ihmeissään. ”Wautsi mikä pito!” , toteaisi Suomeen saapunut Danny De Vito.
Meitähän on paljon muitakin kuin vain vanhuksia, joidenka askel erilaisista syistä hiukan vippasee ja jokainen odottamaton harha-askel selkäytimen välityksellä kipuna kovastikin nippasee.
”Hyvin hoidettu jalkakäytävä pitää turhan lääkärin tarpeen loitolla”, voisi olla tämän uudelleen lanseerattavan suomalaisen snow-how`n motto.
Tai sitten markkinoille pitää saada tyylikkäitä monitoimikenkiä, joista voi kännykän käskykomennolla ohjata tarvittavan pitovarustuksen pohjasta esille sekä käyttäjään kohdistuvan gps – paikantamistoiminnon karttapohjaan tarvittaessa päälle.
