Jalkapallossa ja jääkiekossa on käytetty rotaatiopelaamista tasoittamaan pitkän kauden mukanaan tuomia rasituksia pelaajille.
Jalkapallossa 80 ja jääkiekossa 120 peliä kaudessa tuntuu määrältä, ettei sitä edes hektisellä hevillä kukaan pelaaja ehjänä kestä.
Aika monesti tuntuu käyvän vielä niin, että kun pelaajan ura huipulla päättyy ja mies astuu niin sanottuun normaaliin perhe-elämään, niin aika nopeasti avo-/avioliitto päättyy eroon.
Miten lie politiikan ammattilaisilla, kun uran hektisempi vaihe vääjäämättä jossain vaiheessa loppuu?
* * * * *
Hesarissa (9.2.07) kertoi Helsingin yliopistossa taiteentutkijana toimiva dosentti Janne Kurki, että itseään kansan edustajaksi väittävä on diktaattori
Demokratian suuri ongelma on Kurjelle ammattipoliitikkojärjestelmä:
"Vain hän, joka on oikeasti toiminut kansan seassa osana kansaa ja palaa tähän toimintaan kansan edustamisen jälkeenkin, voi todella edustaa kansaa niin, että vallan voidaan sanoa olevan kansalla."
* * * * *
Olisiko sitten hyvä ehdotus aina yhden kansanedustajan kohdalla rajata edustajakaudet maksimissaan kahteen eli 8 vuoteen? Siis yhteensä laskettuina.
Säilyisivätkö sitten tuntumat ruohonjuuritason kansalaisten elämään paremmin?
Mielestäni ehdotusta voitaisiin ainakin kokeilla.
Valokuvien ja tv-esiintymisten perusteella monien kansanedustajien kasvoilta paistaa jo sellaisen kokemuksen ja korruption kilometrit, että ne ovat polttaneet ylimielisen kyynisyyden uurteet sisuskaluihin asti.
Elekielestä vihjaisemattakaan.
* * * * *
Itsekin olen valmis äänestämään nuorta ehdokasta, jos vain sopivan selkärankainen seuloontuu massasta esille.
Sukupuolella ja puolueella ei ole väliä. Kunhan ehdokas on rehellinen ja seisoo edustamansa aatteen takana, vaikka vuorollaan herrahissiin tai rouvarakettiin pääsisikin.
* * * * *
Viestiä sopivista nuorista ehdokkaista ja miksei vanhimmemmistakin saa laittaa minulle tulemaan.
Kunhan henkilö on todella sellainen, että hän seisoo edustamansa aatteen takana myös niinä hetkinä, kun se ei ole valtavirran mukaisessa muodissa.
