Opiskelijat taisivat saada ymmärtääkseni vaateensa uudelta hallitukselta ensimmäisenä ryhmänä läpi. Vai alkaako heidänkin kohdallaan lupausten peruuttelu….
Toisaalta toimintakyvyn kannalta opiskelijoista voikin löytyä eniten räyhähenkistä vastusta, joten poliittisesti onkin viisasta ”ostaa” heidät heti alusta alkaen puolelleen.
Vaan toisaalta tämä seuraava Paavo Lipponen – nimisestä kirjasta lainattu pätkä lienee säilyttänyt edelleen ajankohtaisen tuoreutensa.
Muutosvastarinta tulee olemaan ainakin työministeriössä melkoinen. Vaan hehän ovat juuri olleet niitä työelämän muutosten asiantuntijoita, joten nyt omat opit nopeasta muuntautumiskyvystä ovat osuneet omalle kohdalle.
Eilisessä Maikkarin uutisessa työministeriön edustaja puhui jopa 4-5 vuoden siirtymäaikatarpeesta…..
* * * * * *
Kekkosesta oleva lainaus kirjasta Paavo Lipponen, jonka on kirjoittanut Katja Boxberg
* * * * * *
Porvariston härnääminen oli Kekkosen lempiharrastus.
Presidentti kannusti ylioppilaita kokeilemaan uutta ja rikkomaan tabuja.
Jo vuonna 1960 Ylioppilaslehden haastattelussa 6o-vuotias Kekkonen moitiskeli nuorisoa vanhoillisuudesta.
”Seuraan jatkuvasti ylioppilasmaailman tapahtumia. Tämän päivän ylioppilas on opinnoissaan tunnollisempi kuin monet aikaisemmat polvet. Ehkä se liiaksi laskettelee ’vanhoissa raiteissa’, kun on kysymys suurista yhteiskunnallisista ja kansallisista kysymyksistä. […]
Toivoisin, että opintojen ohella jäisi aikaa seurata oman yhteiskunnan ja maailman tapahtumia, joiden arvioinnissa pitäisi antaa tilaa ennakkoluulottomuudelle.
Haluaisin virittää jokaisessa henkilökohtaista rohkeutta ajatella itsenäisesti tarpeen tullen myös vastoin enemmistöä ja sanoa julki, mitä ajattelee”, Kekkonen yllytti.
Kun Ylioppilaslehden päätoimittaja Jorma Cantell vuonna 1964 joutui lehden kirjoittelun vuoksi yliopiston rehtorin ankaraan puhutteluun, kirjoitti Kekkonen Cantellille kannustuskirjeen.
”Olen seurannut lehteänne ja pidän sen rohkeasta uutta näkemystä edustavasta toimitavasta. Kirjoitin kerran, että rapatessa roiskuu, mutta uutta ei saada aikaan ellei rakenneta ja rapata”, presidentti lohdutteli.
* * * * * *
Miten uuden hallituksen ja varsinkin eduskunnan yksittäisten kansanedustajien rohkeus riittää? Itsenäisen ajattelun suhteen ja toimimisesta vastoin ns. poliittisen eliitin enemmistöä vastaan. Eniten odotan todellisia tekoja totta kai vihreiltä.
Muutenhan edesmenneen Juicen lausahdus: ”Kun kansa on tyytymätön keskustan ja sosiaalidemokraattien harjoittamaan politiikkaan, niin ne menevät ja äänestävät vaihtoehtona kokoomusta”, saattaa mennä käänteiseksi.
Eli seuraavissa vaaleissa vaihtoehtona äänestetään taas sosiaalidemokraatteja.
Vaan jospa vihreillä nyt kerrankin riittäisivät rohkeus ja rahkeet. Vasemmistoliiton poliittisten jargonien jukeboxi tuntuu nimittäin juuttuneen paikalleen.
