TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ravintolat.
Ja koska maanantai, huomaan hotellihuoneeseen raahaamani järeän työlistan sijaan haaveilevani kylmistä juomista, lempeän mausteisista ruoka-annoksista ja tequilasta, joka lämmittäisi aina varpaissa asti.
Mikäli aion tehdä asialle jotain, on ryhdistäydyttävä ja rynnättävä tihkusateeseen.
Eerikinkatu Turussa täyttyy kiireisistä, sadetta pakoon kipittävistä askelista, mutta minä astelen päättäväisesti mustan ( tietenkin! ) sateenvarjoni alla kohti valitsemaani ravintolaa.
Ja koska maanantai, minun ei tarvitse ihmetellä määränpääni naapurissa sijaitsevan nimeltä mainitsemattoman ravitsemusliikkeen edessä notkuvaa janoista, viihdettä janoavaa kansaa, vaan saan sen sijaan rauhassa seurata, miten edellä kävelevän rouvan kirkkaanpunainen sateenvarjo keikkuu rytmikkäästi askelten tahdissa.
Olen matkalla nauttimaan meksikolaisesta vieraanvaraisuudesta Hannu Tuovisen omistamaan Cantina Aztecaan, koska maanantai, koska tarvitaan vähän iloa sateiseen päivään.
Astun ovesta ja kipitän rappuset ylös ( näillä korkkareilla se on todellista kipsutusta, usko pois! ) pääsaliin asti, missä ravintolan tyylille uskolliset kirkkaat värit, kullatut reliefit ja tumma puupinta kiinnittävät takuuvarmasti huomioni. Kuulen jostain takaa kabinettitilasta ison seurueen naurunremakan ja ennen kuin huomaankaan, istun pöydässä ja tajuan, että it´s already Strawberry Margarita o´clock!
It´s Strawberry Margarita c´clock!
Siemaillessani juomaa, tarjoilija kertoilee hieman annoksista ja suosittelee muutamia omia suosikkejaan.
Päädymme kuitenkin tilaamaan aika perinteisen setin: nachot, rapupannu, paella ja fajitas.
Nachot, ( tietenkin hyviä, erityisesti oman tomaattisalsan kanssa! ) toimivat hienosti ruokaa odotellessa ja muutkin annokset soveltuvat hyvin jaettaviksi.
Talon oma tomaattisalsa toimii!
Tällä kertaa tarjoilijamme suosittelema rapupannu ei kuitenkaan hivellyt makuhermojani aivan niin kuin olisin toivonut, sillä hapokkaiden ja raikkaiden makujen ystävänä vierastan helposti liiallista makeuden tuntua annoksessa. Onneksi pöydässä on paljon muutakin, joten pääsen alkupalojen makuun oikein hyvin!
Rapuja appelsiiniliemessä
Fajitasten täyttö sujuu turhankin näppärästi ja huomaamattani olen tyhjentänyt lähes koko boxillisen vehnälettuja ja jäänyt koukkuun talon omaan salsa verdeen... Pöydän toisella puolella järeän kokoinen paella-annos ei tunnu seuralaisen efortista huolimatta häviävän lainkaan ja kun tarjoilija ystävällisesti kysyy, haluaisinko lettuja tai kastikkeita lisää, on tästä tarjouksesta tällä kertaa yksinkertaisesti kieltäydyttävä. Jösses, miten ruokaisat annokset!
Valinnan vaikeus, joten lautaselle päätyy vähän kaikkea!Paellaurakka alkamassa!
Parasta tässä lienee, että saan häpeilemättä syödä sormin niin omalta kuin seuralaisenkin lautaselta ja sitähän ilta täällä parhaimmillaan on: iloisten seurueiden fiestaa, jossa pöytä tilataan ruokaa täyteen ja jaetaan vieressä istuvan ystävän kanssa.
Ruokailun ohessa tyhjenee raikas tuontiolut ja tuhti punaviini tekee sateisena iltana kauppansa.
Viinit täällä ovat erittäin maltillisesti hinnoiteltuja ja helposti lähestyttäviä.
Ja vaikka ei millään jaksaisi, niin onhan sitä nyt aina jotain makeaa saatava. ( Naiset, tiedän!) Illalliseni päättää talon erikoisuus, avocadopannacotta. Avocado on yksi lempiherkuistani, joten tästä ei ole mahdollista edes teoriassa kieltäytyä. Annos on rohkea veto, enkä ole vieläkään päättänyt oliko se huti vai kunnari, mutta annoksen tekijältä totisesti löytyy ” cojones ”, kuten jossain päin maailmaa sanottaisiin.
Jos olisi viikonloppu, olisin varmasti hipsinyt yläkerran Papu Barin puolelle nauttimaan tequilaa, sekoittamaan pääni keinussa ja sheikkaamaan bebaa tanssilattialle, (vaikka minähän en kyllä oikeastaan tanssi…) mutta koska maanantai ja Papu kiinni, tyydyn tyhjentämään punaviinilasini ja kierimään portaat alas.
Kaiken kaikkiaan Cantina Azteca tarjoaa suomalaiseen makuun sovitettua tuttua meksikolaista, mutkattomassa ympäristössä ja kivan henkilökunnan huomassa. Suosittelisin paikkaa kaveriporukoille tai isommille seurueille, jotka kaipaavat rentoa illanviettoa, ilman turhaa pönötystä, mutta tuskin kukaan deitti laittaa pahakseen, jos täältä itsensä löytää lauantai-iltana!
Cantina Aztecan ruokatuotteesta on jo usean vuoden ajan vastannut Aki Toivonen ja listalta löytyy takuuvarmasti kaikille jotain ja pienemmälläkin investoinnilla saa vatsansa täyteen. Näin jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, että Hannun lemppariannos ( ribsit ja molekastike ) jäi kokeilematta...
Annoskateus syömätöntä annosta kohtaan on aikamoinen dilemma!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Yksi kiinnostavimmista talven uutuuksista on varmasti Ravintola Grön, onko se sitten uutuuksien parhaimmistoa? Yhdellä sanalla: Kyllä. Sopiiko se kaikille? Ei varmasti. TableOnline testasi Marraskuun lopulla auenneen Grönin tasan viikko avajaisten jälkeen.
Ystävykset Lauri Kähkönen sekä Toni Kostian ovat etsiskelleet kauan sopivaa tilaa toteuttaakseen pitkäaikaisen unelmansa. Koko projektiin meni itse asiassa noin kaksi vuotta ideasta toteuttamiseen. Mikä sitten tekee Grönistä erikoisen? Perusteellinen läpileukkaus illallisesta toivottavasti avaa hieman asiaa. Pähkinänkuoressa voitaisiin sanoa Grönin murtavan perinteisen sesonkiajattelun. Laurin ja Tonin ajattelumallia sekä luovaa säilömistapaa voitaisiin hyvinkin hyödyntää myös arkielämässä. Jos talvet ovat kylmiä ja pitkiä, saattaisi onnenkyynel valua poskea pitkin kesällä poimittuja tuoreen makuisia kotimaisia marjoja ja kasviksia maisteltaessa... oikeastaan tätä vartenhan on Lauri ja Toni. Tätä varten on Grön.
Grönin "yrttiseinä" on vaikuttava / Pekka Rantala, Lauri Kähkönen sekä Toni Kostian käyvät menua sekä viinejä läpi.
Grön on pieni, sopivan pelkistetty, sympaattinen ravintola Albertinkatu 36:ssa. Ravintola sijaitsee virallisesti Kampin alueella. Sijainti onkin erinomainen, juuri sopivan sivussa keskustan valoilta ja pahimmalta hälinältä. Gröniä voisi luennehtia kortteliravintolaksi; sijainti hieman sivussa, tunnelma on erittäin rento, musiikki sopivan chilliä, palvelu ystävällistä muttei tahditonta. Grönissä hyvän fiiliksen on tarkoitus valua keittiöstä tarjoiluhenkilökuntaan ja sitä kautta pöydissä istuville herkuttelijoille sekä sama prosessi toisin päin.
Raskaan työviikon jälkeen suositeltiin Whiskey Souria, punaherukkasiirapilla, by Pekka Rantala / Rapeaa hapanjuurileipää, paahdettuja pellavansiemeniä, voita, sormisuolaa twistillä.
Saavuin vajaan vartin myöhässä ravintolaan jossa ystäväni jo odottelikin. Aikataulutimme ruokailun heti työpäivän päätteeksi jotta pääsisimme rauhassa keskustelemaan, nautiskelemaan ja jottemme häiritsisi liikaa muita asiakkaita valokuvauksellamme. Vastaanotto näiden tyyppien kanssa on aina yhtä lämmintä, paikalle saapuessani Pekka, Lauri sekä Toni huutelevat keittiön suulta jotain, varsinainen huutelun sisältö hukkuu innostukseeni testata Gröniä nyt, heti, äkkiä, mennään jo! Olenhan jo käytännössä kesästä asti odotellutkin tätä hetkeä!
Lähestymiskulmamme ruokailuun oli selkeä, vedetään koko setti niin ettemme tiedä mitä pojat ovat valinneet meille. Grön-Menu + juusto sekä Pekan valitsemat viinit. Varsinaista viinipakettia ei Grönissä ole. Pekka tykkää leikitellä viineillä sekä alati vaihtuvat raaka-aineet (pääasiassa tuoreuden sekä saatavuuden mukaan) aiheuttaa positiivisen haasteen Pekalle viinien valikoimisessa. Ennen kuin aloitamme, haluamme hetkeksi pysähtyä paikoillemme, vaihtaa kuulumiset sekä päivitellä raskasta työviikkoa. Aperitiiviksi otamme meille suositeltua Whiskey Souria Pekan twistillä, nimittäin makeuttamiseen käytetäänkin punaherukkasiirappia a la Grön, täydellistä! Jottemme ala järsimään pöytälevyjä tahi syömään steariinia kynttilästä, tuodaan pikavauhtia pöytään hapanjuureen leivottua Grönin rapeakuorista leipää jonka voi tuunailla itselleen sopivaksi paahdetuilla pellavansiemenillä, voilla sekä sormisuolalla. Meille kerrottiin lyhyesti tarina leivän valmistuksesta, kaikki tapahtuu paikan päällä sekä pitkän kaavan mukaan. Mitään ylimääräistä tässä ei tarvita, yksinkertaisuus on kaunista ja tuunattu leipä täydellistä!
Juran alueelta Champ Divinin Cuvee Pollux Biodynaaminen viini / PERUNATATTARIRIESKAA tattivoilla sekä METSÄSIENISALAATTI, rouskua, kuusenkerkkää, puolukkaa
Juran alueelta tuleva Biodynaaminen Cuvee Pollux. Pekka on rohkea! Perinteiset viininjuojat saattavat jopa hieman pelästyä Pekan röyhkeyttä viinivalinnoissa. Erinomainen viini synnytti keskustelua Pekan, minun sekä ystäväni kesken. Mietiskelimme pitkään mikä tuttu tuoksu mielenkiintoisesta Polluxista tuli mieleen, päädyimme sherryyn, olimme tyytyväisiä itseemme.
Ensimmäinen annos tuodaan eteemme, kaksi lautasta. Hetkonen, onko toinen näistä possunleike? Mitä täällä tapahtuu? Hämärä ravintola hämää silmiämme, kyseessä on aivan uskomattoman houkuttelevan tuoksuinen perunatattaririeska paistettuna tattivoissa. Kulhossa metsäsienisalaatti, rouskulla, kuusenkerkällä sekä raikkailla puolukoilla. Grönin rento tunnelma huokuu myös astioissa ja aterimissa. Mikään aterimissa ei täsmää ja ne valitaan omatoimisesti pöydän reunalla olevasta kulhosta. Esillepano on maltillista, enemmän panostetaan makuihin ja annosten rehelliseen olemukseen. Viininä nautittu Pollux muuntaa itseään aivan tyystin ruoan kanssa, raskas tattivoi sekä raikkaat puolukat tekevät tehtävänsä. Ensimmäinen annos on enemmän kuin osasin odottaa!
Alkaako tästä alamäki? Kannattaako luovuttaa vielä kun on voitolla?
Mosse on pelkästään väriltään jo niin mahtava että sitä voisi ihailla pitkään! Pekka osaa hommansa, siitä ei pääse mihinkään. Biodynaamisesta Mossesta irtoaa makeaa aprikoosin tuoksua. Kaavailin seuraavaksi ruokalajiksi mahdollisesti jotain kalaa. EI! Raakakypsytettyä nautaa, etikoitua hapankermaa, graavattua keltuaista, perunankuoret rapeutettuna (jäivät muuten yli perunatattaririeskasta). Herkulliselta kuulostava annos lattiasta kattoon, kuitenkin graavattu keltuainen vei huomiomme. Toni Kostian tuo meille keittiöstä maisteltavaksi pari nokaretta keltuaista ja kertoi säilöntätekniikoistaan vähän enemmän. Keltuainen muistutti rakenteeltaan hieman kovettunutta marmeladia. Hetkeäkään ei ole ollut sellainen fiilis etteivätkö sällit tietäisi mistä puhuvat ja tähänastinen ruokailukokemus tukee vahvasti mielikuvaa.
Tämä ns. nautatartar oli erinomainen! Etikoitu hapankerma antoi mukavan imelän maun naudan kyytipojaksi. Naudan alle piiloon jääneet perunankuoret olivat parempia kuin yhdetkään maistamani sipsit tai ranskalaiset.
Pääruoaksi MAA-ARTISOKKAA, pikkelöityä vihreää mansikkaa, hopeasipulia, valkosipulin kukinnon versoa, siianmätiä, "redusoitua" kermaa, tattikreemiä pohjalla / Biodynaaminen Trauben, Liebe und Zeit Rosé Karmin Nro 4
Pääruoaksi meille tuodaan kasvispainotteinen kala-annos.. tai siis oikeastaan kasvisannos siianmädillä. Erittäin positiivinen yllätys. Kaikki tässä annoksessa on herkkua! Maa-artisokka sekä kermat tekee annoksesta yllättävät täyttävän. Rakastan siianmätiä ja kerrankin sitä on ravintola-annoksessa reilusti! Vihreä mansikka oli mahtava uusi tuttavuus. Sällien mukaan mansikka on muutaman päivän periaatteessa kypsä, vihreän värinen ja maultaan jopa hieman sitruksinen ennen kuin se muuttuu mehevän punaiseksi. Valkosipulin kukinnon verso sekä hopeasipuli tuovat mukavan kitkerän maun annokseen. Viininä nautittu Karmin nro 4 on herkullinen biodynaaminen rose, ei mikään tylsä perinteinen raikas terassirose. Tästä tuli yksi illallisen suosikeistani ja haluaisinkin törmätä tähän tulevaisuudessa uudestaankin.
Nyt alkaa vähän tökkimään. Rehtien annoksien varjopuoli on luonnollisesti täyteen tuleminen. Grönissä ei tarvitse vetää koko menua lähteäkseen kylläisenä pois. Ehkä hitaampi tahti olisi ollut paikallaan.
Grande Maison Cuvee du Chateau, Monbazillac. / Extraruokalaji SINIHOMEJUUSTOA, hapanjuurinäkkileipää, päärynähilloa ja hunajaa
Grande Maisonin Monbazillac on vanha tuttavuus, nyt siis vuorossa juustot. Erittäin hedelmäistä viiniä on mukava siemailla ennen annoksen saapumista.
Extraruokalajina toimii laktoositon sinihomejuusto Ahlmanin tilalta. Hillo on grillatuista päärynöistä. Kylkeen vielä suurikokoinen pala näkkäriä auringonkukansiemenillä sekä kehäkukkahunajalla. Näkkäri on mahtavaa mutta herkullista hunajaa on ehkä aavistuksen liikaa. Ahlmanin sinihomejuusto yhtäaikaisesti uskomattoman päärynähillon ja viinisiemauksen kanssa rauhoittaa vatsaa sekä saattaa leveän hymyn kasvoille. Tämä tuli tarpeeseen.
Itse ruokailun viimeinen vaihe on tuloillaan. Hieman jännittää koska en ole perso makealle, useimmiten jätän jälkkärit kokonaan väliin.
melkein kaksi litrainen Heiwa Shuzo - Tsuru-ume Suppai! / SYYSOMENAA, omenasorbettia, valkosuklaata ja omenaviinietikkakinuskia.
Pekka astelee pöydän luokse naurettavan kokoisen viinipullon kanssa joka sisältää oranssia nestettä! Kyseessä on Koben alueelta tuleva luumuviini tsuru-ume suppai. Suppai tarkoittaa hapanta. Tämä on toinen viini joka pitää laittaa korvan taakse.
Varsinaiseksi jälkiruoaksi tarjoillaan omenasorbee, paahdettua syysomenaa, suolaheinän siemeniä, männynkerkkää sekä valkosuklaakreemiä. Annos viimeistellään pöydässä Laurin toimesta omenaviinietikkakinuksilla, joka on sopivan juoksevaa eikä liian makeaa. Valkosuklaakreemi on herkullista, omaan makuun sitä on hitusen liikaa. Omenasorbee on juuri sitä mitä jälkiruokaan toivoinkin! En usko että näin täydellä vatsalla osaan arvostaa annosta tarpeeksi, joka tapauksessa erinomainen suoritus varsinkin luumuviinin kanssa!
Barista Arda kaataa Etiopialaista käsinsuodatettua kahvia / Lauri kuljettaa rikkomaani tuolia takahuoneeseen, Toni kiittelee ja hyvästelee poistuvaa asiakasta, Pekan vauhtia kukaan ei voi pysäyttää.
Ennen poistumista vielä kahvi ja leivos. Käsinsuodatus on muuten tarkkaa puuhaa, sitä oli ilo seurailla vierestä vaikka en kahvista juuri mitään tiedä. Etiopialainen kahvi on sitruunainen sekä luonnostaan hieman mausteinen. Kahvi on erittäin samettinen, maidolla tätä emme missään nimessä halunneet pilata. Kakkukahvi oli kahvikakku. Kakku oli tehty suodatetuista kahvipuruista siirapilla höystettynä. Turha heittää mitään roskiin!
Grön on täyttävämpi kuin osasin odottaa, pojat eivät pelleile kun kertovat vannoutumistaan rehellisen ruokailukokemuksen nimeen. Tästä on todisteena ruokailun loppupuolella takamukseni hajoittama tuoli, ehtiväthän ne noin viikon olla käytössä! Lauri käy noutamassa tuolin pois salista, naureskelemme tilanteelle. Salin ainoa miinuspuoli on sen ahtaus, akustiikka on ok. Ravintolassa on 24 asiakaspaikkaa, kaikki pöydät ovat irtopöytiä ja tuolit kohtalaisen leveitä. Salin ollessa täynnä elämää on vessaan kulkeminen hieman työlästä varsinkin jos vetää Pekan koko viinisetin. Viinikappi löytyy muuten vessasta, kaappi on valitettavasti lukossa.
Vaikka Pekalla ja keittiöllä on mukavasti aikaa jutella ja avata vähän annoksia pintaa syvemmältä, tuntuu tahti ehkä vähän turhan tiiviiltä. Annokset ja viinit ovat mielenkiintoisia ja herkullisia, niitä tekisi mieli maistella kaikessa rauhassa, nyt seuraava annos alkaa valimistumaan keittiöstä liian sopivasti edellisen annoksen loppumiseen. Myönnettäköön, kello viideltä aloitettu ruokailu vaikuttaa tähän huomattavasti, ilta ei ole vielä kiireinen ja keittiössä haetaan tahtia illan kiireisintä hetkeä varten. Seuraavan ruokailuni Grönissä aion aikatauluttaa loppuillalle jotta näen salin hälinää enemmän ja pääsen sällien kanssa juttelemaan mahdollisesti vielä serviisin jälkeisiä fiiliksiä.
Hintataso on maltillinen ravintolan tasoon nähden. 4-ruokalajia (kaksi alku-, yksi pää- sekä jälkiruoka) kustantaa 49€ jota voi nokittaa extraruokalajilla, eli juustolla, kuuden euron lisähintaan. Annoksia voi tilata myös erikseen. Alkuruoat kustantaa 10-12€, pää 20-24€, jälkkäri 10-12€. Viinipaketin puutos saattaa hieman jännittää hintojen puolesta, siitä ei kannata kantaa huolta. Pekka mielellään kertoo viineistä enemmän sekä maistattaa viinit pöydässä ja tarpeen mukaan vaihtaa viinin lennosta asiakkaan toiveiden mukaisesti. Toisaalta Pekan rohkeus, tai oikeastaan röyhkeys, viinien kanssa saattaa pelotella kokeiluhalutonta viininjuojaa. Pekan valitsemissa biodynaamisissa viineissä makua ei ole korjattu tai hienosteltu mitenkään. Lisäaineettomissa viineissä on maakellarin ja jopa lannan tuoksu. Grönin viinien tuoksut, värit sekä maut aiheuttavat pöydässä positiivista hälinää, maistelua, mietiskelyä sekä loputonta haistelua. Pekka innostaa esimerkillään biodynaamisiin viineihin tutustumiseen.
Keittiössä on hyvä fiilis! / Grönin julkisivu on melkein pelkkää ikkunaa ja muutenkin sopivan pelkistetty / "Yrttiseinästä" löytyy vaikka mitä mielenkiintoisuuksia.
Grön on monille, kuten minulle, unelmien täyttymys. Ei valkoisia pöytäliinoja, rehdit ja selkeät annokset, uskomaton palvelu, ravintolan sijainti sekä sisusta ovat kaikkea mitä toivoinkin virtuoosiystävyksiltä. Ravintola tuntuu ja näyttää Tonin ja Laurin tyyliseltä kaikilla sen osa-alueilla.
- Kimi / TableOnline.fi
P.S. pahoitteluni mahdollisesti maailman pisimmästä ravintolablogikirjoituksesta, en millään malttanut jättää mitään pois.
Annokset & viinit:
VILLI- Suolasäilöttyjä metsäsieniä, tattivoita ja fermentoitua tattaririeskaa
VIINI Champ Divin Cuvee Pollux
LIHA- Raakakypsennettyä nautaa, graavattua keltuaista ja etikoitua hapankermaa
VIINI Anjou Blanc Rene Mosse 2013
KALA- Grillattua maa-artisokkaa, hopeasipulia, sienikermaa ja reilusti mätiä
VIINI Trauben, Liebe und Zeit Rosé Karmin Nro 4
EXTRA Sinihomejuustoa, hapanjuurinäkkileipää, päärynähilloa ja hunajaa
VIINI Grande Maison Cuvee du Chateau, Monbazillac
KASVI- Syysomenaa, omenasorbettia, valkosuklaata ja omenaviinietikkakinuskia
VIINI Heiwa Shuzo - Tsuru-ume Suppai
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
La Maison on uusi Helsinkiläinen huippuravintola Eirassa, jonka keulahahmona toimii pitkän linjan ravintoloitsija Mari Kärkkäinen, joka on tuttu kasvo mm. Carelia, KuuKuu, Kuu -ravintoloista sekä ravintoloitsijana edesmenneestä La Petite Maisonista, jonka tiloissa toimii nykyään Chef & Sommelier, Michelin-tähdellä varustettu Eiran kortteliravintoloiden helmi. TableOnlinessa olemme ehtineet testaamaan La Maisonia jo useampaan kertaan ja nyt viimeisimpänä kertana, keskiviikkona 28.10., ravintolassa oli uudet kujeet.
Pauli, Kimi, Mari sekä Toni romanttisessa loossissa.
Otsikossa mainitulla uudella alulla viitataan uuteen keittiömestariin, Pauli Novitskyyn, joka on kartuttanut kokemustaan mm. Fishmarketissa ja on nyt La Maisonissa myös osakkaana. Pauli onkin uudistanut ravintolan ruokalistan hieman omannäköisekseen silti noudattaen La Maisonin rentoa linjaa. Salin viihtyvyydestä Marin lisäksi huolehtii nuori, mutta jo paljon kokenut kokkitaustainen sommelier Toni Aikasalo. Mari on silmin nähden innoissaan uudistuksista, sällit nimittäin jakavat Marin kanssa filosofian ravintolan pyörittämisestä: Hauskaa tulee olla, ruoan sekä viinien tulee herättää tunteita mutta turha jäykistely jätetään ulko-oven kylmemmälle puolelle. La Maisonissa vastaanotto on lämmintä, huoleet ja murheet unohtuvat kun illallinen alkaa.
Mari esittelemässä aperitiivinä tarjoiltua Robert & Bernard Plageoles Mauzac Nature 2014.
Testasimme Marin, Paulin ja Tonin yhdessä valitseman 5-ruokalajin menun sekä suositusviinit. Pian Alkumaljojen jälkeen pöytään tuotiin herkullisia La Maisonin omia leipiä. Erityishuomiona mainittakoon, että yksi seurueesta ei juo alkoholia, joka otettiinkin La Maisonissa erinomaisesti huomioon Val de Francen kuplivalla luomumehulla! Asiakkaat alkavat vaatia muutakin kuin limuja ja vettä alkoholin tilalle. Nykyään onkin mukava huomata laadukkaita kuplivia mehuja, alkoholittomia oluita ja muita juomia joiden tarkoitus ei ole vain kostuttaa suuta, vaan täydentää annoksia kokonaisuutena.
Château de la Selve, Saint Régis 2014 - PIKKUKALAA JA KAVIAARIA - ”muikkua, kaviaaria, paahdettua paprikaa ja briossia”
Pikkukalaa ja kaviaaria pariutettuna erinomaisen, entuudestaan täysin tuntemattoman, raikkaan Saint Regiksen kanssa. Annos ei ollut pelkästään näyttävä, vaan upposi koko pöytäseurueelle mainiosti. Itse väittäisin annoksen olevan illan paras tai vähintään jaetulla toisella sijalla. Suurin osa pöytäseurueesta varmaan torppaisi tämän vannomalla pääruoan nimeen.
Riesling Rosenberg 2012, André Stentz. LAVARET JA FOIE - ”siikaa, ankanmaksaa, omenaa ja macadamiaa”
JES! Mietin pitkään mistä tämä herkullinen Riesling oli tuttu, sitten se välähti... La Maisonista! Pari kuukautta takaperin nautin La Maisonissa 14-ruokalajin illallisen ennen muutosta, josta löytyy kuva-albumi sekä pieni kertomus TableOnline.fi:n Facebookissa. Rieslingiä tuli siemailtua ja tutkittua koko pöytäseurueen kesken ennen annoksen saapumista niin hartaasti, että uusi kaato oli tarpeen. Siika oli suussa sulavaa sekä ankan maksa ihan ok, mutta omaan makuun ehkä hivenen liian tuhti ja rasvainen, maksan maku pääsi oikeuksiinsa vain muutamassa suupalassa. Toisin sanoen: siikaa enemmän, ankanmaksaa maltillisemmin.
Gamay Sans Tralala 2014. ANJOY-KYYHKYÄ - ”tryffelillä täytettyä kyyhkyä, tummaa kyyhkylientä, rakuunaa, huhtasientä ja porkkanaa”
Taas tuttu viini La Maisonista! Sans Tralala tarkoittaa suurin piirtein "Ota Rennosti". Leikittelevä viini kielii itsestään jo etiketissä. Väri on aivan mahtava (joka toivottavasti tulee kuvasta edes hieman esille), viinin tutkiskelussa vierähtikin pöytäseurueella tovin sekä mielestämme oli hyvä pari kyyhkyn kanssa. Kyyhky itsessään oli annoksena huippu! Kuten aiemmin mainittu, moni pöytäseurueesta varmasti torppaisi mielipiteeni ja laittaisi kyyhkyn illan ykkösannokseksi, enkä hirveästi voi väittää vastaan. Kyyhky tuotiin pöytään pienessä kulhossa, jonka Toni viimeisteli vielä pöydässä tummalla kyyhkyliemellä. Paahdettu porkkana ansaitsee myös erityismaininnan.
SUNNUNTAIN JA MAANANTAIN VÄLISENÄ YÖNÄ - ”konjakkia, limeä ja inkivääriä”
Suun puhdistajalla sekä samalla ensimmäisellä jälkiruoalla oli enemmän kuin osuva nimi. Mari kertoikin meille että idea annokseen oli tullut Paulille sunnuntai-maanantai välisenä yönä, toisin sanoen ravintola-ammattilaisten viikonloppuna :) Saimme arvuutella mitä annoksessa oli, veikkauksia sateli ginistä roommiin sekä viskiin. Myöhemmin paljastettiin annoksessa olevan Paulin lempijuotavaa, alkoholia, eikun konjakkia. Tämä raikas annos oli aivan nappiosuma muutaman tuhdin annoksen perään ja kieltämättä enemmän omaan mieleen kuin seuraavaksi tarjoiltu varsinainen jälkiruoka.
Grande Maison Cuvee du Chateau, Monbazillac. VALKOISTA- JA TUMMAA SUKLAATA - ”maito-, valko- ja tummaasuklaata, mustaherukkaa ja jogurttia”
Erittäin hedelmäinen sekä tuhti viini jälkiruoan kanssa, olematta kumminkinkaan liian makea. Jälkiruokana suklaata, suklaata sekä suklaata. Mukana tasapainottamassa herukka sekä jogurtti, joista varsinkin herukka tervetullut lisä makean suklaan kylkeen. Kuka tahansa allekirjoittaneen ravintolakäyntejä lueskelleena tietää, että nyt on se hetki kun heittäydyn puolueelliseksi ja kerron kuinka jälkiruoat ja muutenkin makea eivät sovi minulle. Tällä kertaa kuitenkaan jälkiruoka ei ollut liian makea, joskin annos oli omaan makuun aika kookas. Suklaata sekä jälkkäreitä rakastavat henkilöt varmaan antaisivat avokämmentä näistä ajatuksista, otan sen riskin. Joka tapauksessa mahtava päätös illalle ja upeaa nähdä La Maisonin uudistuksien toimivan. Mikä onkaan parempi palkinto raskaan illan päätteeksi ravintolan henkilökunnalle kuin hymyssä suin ja haikein mielin ravintolasta poistuvat asiakkaat, ja niitä oli myöskin tänä iltana paljon.
Vasemmalla keittiömestari Pauli Novitsky esittelemässä jälkiruokaa. Oikealla aina hymyilevä ravintoloitsija Mari Kärkkäinen sekä sommelier Toni Aikasalo.
Marin kysellessä minulta ruokailun jälkeen miten tämä kerta meni verrattuna edelliseen vierailuun, jouduin vastaamaan rehellisesti olevan epäreilua verrata kahden kuukauden takaista vierailua tähän iltaan. Edellisellä kerralla olin kaksin viettämässä 14-ruokalajin noin viiden tunnin illallisen... tai siis kokemuksen! Nyt seurue oli isompi ja ruokalajeja vähemmän. Molempi parempi, vaikka edellisellä kerralla La Maison pääsi paremmin näyttämään osaamisensa minun niin rakastamien alkuruokien ja pikkunaposteltavien parissa.
TableOnline.fi suosittelee La Maisonia varauksetta, joka on ehdottomasti ydinkeskustasta Eiraan siirtymisen arvoista. Pienehkö La Maison on juuri oikeanlainen ravintola romanttisen tai muuten rauhallisen, lyhyen- tai pitkän kaavan, illallisen viettoon. Täällä pääsee hetkeksi karkuun keskustan pahinta hälinää ja viekin kielen sekä fiilikset perinteisen Ranskalaisen keittiön saloihin modernilla otteella. La Maisonissa voisikin kuvitella olevansa jossain trendikkäässä pienessä Ranskalaisessa maalaiskylässä.
Hintataso on kohtuullinen sekä annosten koko sopiva. Täältä ei todellakaan lähdetä nälkäisenä pihalle, eikä toisaalta myöskään pyörien. 3-ruokalajia kustantaa 42€ ja 5-ruokalajia maltilliset 55€. Varsinaista viinipakettia ei ole, asiakkaan toiveita kysellään aktiivisesti sekä rautaiset ammattilaiset osaavat käyttää pelisilmää. Marin mukaan La Maisonissa myös pyritään siihen että viinit ovat kohtuuhintaisia ja ettei niitä löytyisi kaikkialta. Edellisellä 14-ruokalajin vierailulla viineillä päästiin leikkimään hieman enemmän. Toisaalta ilokseni huomasin viinikaapeista sekä hyllyiltä löytyvän ainakin suurin osa myös edellisen vierailun huippuviineistä.
Ensi kertaan La Maison, Mari, Pauli sekä Toni! Uskallan sanoa näin koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, eikä myöskään viimeinen!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
