Meidän uusperhe: minä, minun 12 ja 6v pojat, uo (=uusi onni, toim. huom.) ja hänen 9v tytär.
Ongelmat:
- Tytär ei puhu mulle
- Isä nostaa tyttären jalustalle (perheneuvolan analyysi: perheessä on yksi parisuhde,teillä on kaksi. Systeemi pitäisi olla se, että on aikuiset, viiva alla, ja viivan alla lapset. Meillä tämä tyttö on nostettu sinne isän ja minun joukkoon viivan yläpuolelle, jolloin hän on paikassa, johon lapsi ei tod. kuulu)
- Isän ja tyttären "liian läheinen suhde", supatellaan ja sipistään, eikä kerrota mulle koskaan, mistä puhuttiin. Iltapalalla keittiössä supistaan niin hiljaa, että mun pitää kysyä, mistä te puhutte.
Muutin lasteni kanssa uo:n luo, 12v poikani ei ole koskaan tykännyt asua täällä. Oli monenlaisia vaikeuksia, penessä kulkenut hänkin, nyt menee paremmin. Näennäisesti ihan hyvin, kavereita on saanut, jne. Tulee uo:n kanssa ihan jees toimeen, mutta ei mitkään läheiset välit todellakaan.
Minun mielestä:
- tyttö pitäisi pudottaa nyt jalustalta lapsen paikalle paikka miehen rinnalla kuuluu minulle, ei 9v tyttärelle Uo:n mielestä
- hän vain haluaa olla tyttärensä kanssa läheinen, koska tytär on the lapsi. Han haluaa sekä syödä kakun että säästää sen. Tarkoitan, että hän siis haluaa olla minun kanssa, mutta pitää tyttönsä erityisasemassa.
- tää em. parisuhdeteoria on minun ja penen kuvittelua on minun syy, ettei tytär puhu mulle (vaikka olen yrittänyt! Mutta saan vastaukseksi vain joo tai ei.)
Tilanne on nyt se, että mä en ihan oikeasti enää jaksa taistella omasta paikastani. Mä en jaksa olla aina se kakkonen. Ja heti sanon, että tiedän, mitä mieltä kaikki yleisesti ovat: lapsi menee kaiken edelle, joo, kyllä. Sen ymmärrän, mutta tää on niin erikoinen tilanne: pene on todellakin luonnehtinut isän ja tyttären suhdetta parisuhteeksi! Enkä mä halua olla se kolmas pyörä.
Mitä traumoja mun lapset saa, jos muutan? Oon jo sössinyt esikoiseni elämän juoksemalla tänne miehen perässä ja aiheuttanut siten sille psyykkisiä ongelmia. Jos muutetaan, on taas kavereiden etsiminen edessä. Pienempi aloittaa syksyllä koulun, ja jos muutetaan, hän ei taatusti saisi uudelta paikkakunnalta ip-kerhoa enää tässä vaiheessa - joutuisi siis olemaan iltapäivät yksin.
Musta tuntuu, että mulla on edessäni vain huonoja vaihtoehtoja. Muutto ja ero pelottaa. Rakastan tuota miestä kuitenkin. Mutta tää hinta siitä rakkaudesta tuntuu ihan kohtuuttomalta. Mitä tehdä? Katsoako vielä, sillä tiedossa on se fakta, että uusperheen muotoutuminen kestää vuosia, meillä vasta 2v saman katon alla asumista.
Olen niin raato, että vedän ihan hirveitä kilareita pienemmästäkin asiasta. Oon kiree kuin viulunkieli. En ole onnellinen. En nauti tästä elämästä. Tänään oli sit se päivä, etten voinut mennä töihin: aamulla oli niin huono olo, oksetti ja uuvutti. Nukuin koko päivän.
En tiedä, mitä tehdä. Auttakaa.
Uusperheen äiti
Hei sinä uusperheen uupunut äiti!
Kiitos viestistäsi. Kirjoitit tärkeästä aiheesta, joka koskettaa monia uusperheessä eläviä.
Ero oman lapsen tai omien lasten vanhemmasta on harvoin helppoa ja yksinkertaista. Siihen liittyy monenlaisia tunteita, joista yksi yleinen on syyllisyys. Omalle lapselleen olisi halunnut ehjän ja onnellisen kodin, mutta toisin kävi. Osa syyllisyydestä voi kummuta jo edellisen parisuhteen ajoilta. Silloinkaan kun edellinen perhe oli vielä kasassa, ei ehkä tullut oltua niin hyvä vanhempi kuin olisi pitänyt. Joskus syylisyyttä yritetään hoitaa olemalla eron jälkeen superhyvä vanhempi aina silloin, kun tapaa lastaan. Sillä ikään kuin yritetään korvata aiempia laiminlyöntejä ja hyvitellä erosta johtuvia ikäviä asioita.
En tiedä, selittääkö tämä yhtään miehesi ja hänen tyttärensä välistä tilannetta. Mietin, ovatko he asuneet koko yhdeksän vuotta yhdessä ja olleet läheisiä koko ajan. Vai onko tilanne muuttunut jotenkin eron myötä? Asuuko tytär vakinaisesti teillä? Viettääkö hän välillä aikaa äitinsä luona? Millaiset sinun ja miehesi väliset suhteet ovat silloin?
Lapsen etu on tärkein, sen olet hyvin sisäistänyt. Sen huomaa myös siitä, miten mietit tätä tilannetta myös omien lastesi kannalta. Lasten etu on se, että perheen aikuisten välit ovat hyvät ja toimivat. Tällä hetkellä teillä ei niin ole. Tyttären kannaltakaan tilanne ei kuulosta hyvältä. Vaikka hän saa paljon isänsä huomiota, hän saattaa tuntea mielessään syyllisyyttä tilanteesta. Miten sinun poikasi kokevat tilanteen? Millaiset välillä heillä on miehesi tyttäreen? Ovatko poikasi huolissaan sinusta ja siitä, että olet onneton?
Uusperheen toimivuuden kannalta aikuisten välinen parisuhde on perusta ja lähtökohta, josta kaikki muu lähtee ja jonka päälle muu kuvio rakentuu. Uusperheessä tarvitaan erittäin selkeät rakenteet ja tietoisuus rooleista ja asemasta. Jos toinen aikuinen pudotetaan paikaltaan, kakkoseksi, niin systeemissä vallitsee kaaos. Siitä kertoo ainakin sinun pahoinvointisi. Mahtavatko lapset oireilla tätä jotenkin?
Miehesi saattaisi tarvita apua omassa rooliristiriidassaan: miten olla sekä hyvä puoliso että hyvä isä yhtä aikaa. Sinun on tärkeää saada tuntea olevasi aikuinen puoliso hänen rinnallaan. Suhde puolisoon ja suhde lapsiin on erilainen. Pelkään, että jos lähdet taistelemaan paikastasi lasta vastaan, tulet häviämään. Lapsella on aina erityinen ykköspaikka vanhemman sydämessä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että itse valitulla puolisolla on myös oma erityinen paikkansa, jolle eivät voi muut tulla. Eivät edes lapset.
Mikäli perheenne ongelmallinen tilanne ja sinun pahoinvointisi ei tunnu miestäsi lainkaan kiinnostavan, vaan hän ainoastaan puolustelee toimintaansa eikä halua toimia kokonaistilanteen kohentumiseksi, voi olla, ettei uusperheen muotoutuminen edistyisi jatkossakaan. Pelkät vuodet eivät aina riitä, tarvitaan myös kaikkia osapuolia ja kokonaisuutta huomioon ottavaa asennetta.
Kuulostaisi siltä, että voisitte hyötyä perheterapiasta, jossa kaikki viisi olisitte paikalla. Lapset ovat tarkkanäköisiä ja osaisivat ehkä kuvata tilannetta omasta näkökulmastaan. Jatkossa voisitte jatkaa miehesi kanssa pariterapiassa. Kerroitte, että olette jo käyneet perheneuvolassa. Voitteko jatkaa siellä vai olisiko hyvä, että menisitte vaikka yksityiselle perheterapeutille, mikäli se on teille taloudellisesti mahdollista? On olemassa erityisesti uusperheiden ongelmiin erikoistuneita terapeutteja. Lisätietoja saa osoitteesta http://www.uusperheelliset.info/supli.
Sinua kannustaisin vahvistamaan parisuhdettanne parhaalla mahdollisella tavalla. Olet jo kerran valloittanut miehesi. Vahvista nyt sitä suhdetta. Se on ainutlaatuinen.
Voi olla, että tämä kuulostaa paljon vaaditulta, mutta ajattelen, että olisi hyväksi koko perhesysteemille, jos saisit luotua tyttöön henkilökohtaista suhdetta. Tehkää kahdestaan jotain tyttöjen juttuja. Jotain, joka on sinusta itsestäsikin hauskaa. Ehkä jotain erilaista, mitä hän tekee äitinsä kanssa. Sinä olet niin hyvä tyyppi, että hänen isänsä on rakastunut sinuun. Anna hänenkin löytää se puoli sinussa. Ehkä sinäkin voit päästä näkemään suloisia puolia hänessä.
Kuulostaa, että voit tällä hetkellä todella huonosti. Ota vointisi tosissasi ja hae apua myös itsellesi esim. työterveyshuollon kautta.
Toivon, että pääsette tämän hankalan vaiheen yli ja pääsette yhdessä sopuisaan ja onnelliseen uusperhe-elämään,
perheneuvoja Paula
