Jos mässäily kiinnostaa, kannattaa tutustua SYÖ!-viikkojen massiivisiin mättöannoksiin. Tässä neljä annosta isoon nälkään:
Ronski burgeri – myös vegaanisena
American Diner Citykäytävän valikoimista löytyy ronskia burgeria: Smokey Chili Burger sisältää 150 gramman naudanlihapihvin, amerikansalaattia, punasipulia, pekonia, mozzarellajuustoa sekä smokey-chilimajoneesia. Annos löytyy myös vegaanisena versiona. Vahva osoitus siitä, ettei vegaaninkaan tarvitse kärvistellä, vaan voi yhtä lailla antautua mässäilyn iloihin!
Jättipekoniburger nälkäisen mieleen
Pancho Villan SYÖ!-annos vaatii jo syöjältäänkin venyvää vatsanahkaa. Jättipekoniburger sisältää 188-grammaisen täyslihapihvin, cheddarjuustoa, pekonia, kastiketta, Panchon remouladea, salaattia ja marinoitua punasipulia. Annos sisältää valinnan mukaan talon ranskalaiset, salaatin, talon lohkoperunat tai ristikkoperunat.
Kaikki burgerit ja pizzat
Pizzeria & Spagetteria MorriSon'sissa voi viettää vaikka kaikki SYÖ!-viikkojen viimeiset päivät: kympillä irtoavat kaikki burgerit ja pizzat (pois lukien King Kongin, Fillet Burgerin, Rokkiburgerin ja This&That tai House's pizzan). Valikoimaa riittää silti mätön ystävälle.
Iso sushiannos
Jos pizzat, burgerit ja rasvaiset paistopinnat eivät houkuttele, voi kupunsa ravita myös sushilla. Esimerkiksi Ravintola Helmen SYÖ!-annoksena löytyy 15 kappaleen sushilajitelma, joka on saatavilla myös vegaanisena. Suomalaiseen sushi-kulttuuriin ei ole toistaiseksi vakiintunut käytäntöä sille, mikä määrä sushia olisi kiistatonta mättöä: toisen party platter kun on toiselle aivan normaali lounas. Mutta ainakin tämä lajitelma on edullinen!
Burgeri on viime vuosina kivunnut aamuyön nakkikioskeilta fine dining -pöytiin. Ruokamaailman trendiherkulle aavistellaan jatkuvaa ja jopa pysyvää paikkaa ruokamaailman huipulla. Hyvästä hampurilaisesta nauttii jokainen, mutta kuinka täydellinen burgeri oikein syntyy?
Kun Papa Albertin keittiöpalvelupäällikkö Annastiina Tavastilta tiedustelee niksejä hyvään burgeriin, tulevat vastaukset epäröimättä. Burgerinkokoaminen tuleekin Papa Albertin keittiöhenkilökunnalta jo selkärangasta, sillä edellisillä SYÖ!-viikoilla burgeriannoksia myytiin yli tuhat. Sama, ellei entistä kiivaampi, tahti jatkuu nyt käynnissä olevilla viikoillakin.
Tavasti mainitsee hyvän burgerin perusominaisuuksista ensimmäisenä raaka-aineiden tuoreuden. Tuore tomaatti tuo raikkautta ja keventää burgerin rasvaisuutta. Marinoitu punasipuli taas antaa burgerille potkua.
Keskeisin rooli burgerissa on pihvillä. Papa’s burgerin pihvi on naudan jauhelihaa, jonka pinnat on paistettu grillissä. Loppukypsennys tapahtuu uunissa. Sopiva kypsyysaste burgerin pihville on medium plus, mutta haluttua kypsyysastetta tiedustellaan tietenkin asiakkaalta. Kypsyysasteen kaltaisilla yksityiskohdilla burgeriinsa saa helposti korkeatasoisen loppusilauksen. Pihviä ei myöskään pidä maustaa liikaa, vaan mausteeksi riittävät suola ja mustapippuri.
Papa Albertin hampurilaisen saa myös kasvisversiona. Jauhelihapihvi on korvattu tällöin Lagerblad Foodsin falafel-pihvillä. Falafel-pihvistä löytyy makua, mutta se on lihaversiota hieman kuivempi. Falafel-pihvi vaatiikin hieman enemmän kastiketta kaverikseen, ettei kokonaisuus jää liian kuivaksi. Papa’s burgerin kastikkeena toimii chiliä, valkosipulia ja basilikaa sisältävä majoneesi.
Liiallista kastikekylpyä burgerille ei kuitenkaan pidä antaa, sillä hyvä hamppari on napakka. Burgeria täyttäessä kannattaakin miettiä, pystyisikö sen syömään ongelmitta käsin.
Kannet eivät määrittele kirjaa, mutta burgerin kyllä. Burgerissa on paljon merkitystä sillä, mihin täytteet kootaan. Täydellinen hampurilaissämpylä on kuohkea. Todellinen burgerinrakastaja kätkee täytteet briossisämpylän väliin, kuten tehdään myös Papa Albertissa.
Burgerin kyljessä tarjoillaan tietysti ranskalaisia. Perunoiden rinnalle ovat viime vuosina kivunneet myös bataattiranskalaiset. Papa Albertin valikoimista löytyvät molemmat ja asiakkaiden suosikki onkin selvä: bataattiranskalaisia kuluu laatikkokaupalla, ranskalaisia perunoita taas tästä kolmasosa.
SYÖ!-viikkojen 20-vuotiseen historiaan mahtuu kirjava kattaus ravintoloita. Paikkoja on tullut ja mennyt, mutta harvat ovat pysyneet. Vuonna 1971 perustettu Amigo oli mukana ensimmäisillä SYÖ!-viikoilla ja on mukana tänäkin vuonna.
Ensimmäisillä SYÖ!-viikoilla Amigo tarjosi asiakkailleen tapas-pöytää kahdelle yhden hinnalla. Tapakset olivat ruokamaailman huipulla, eikä maailma ole siinä suhteessa paljoa muuttunut. Tapakset toimivat ravintolatoimenjohtaja Maarit Karjalaisen mukaan mainiosti tänäkin päivänä ja ovat ruokalistalla edelleen suuressa osassa.
"Tapas-lajitelmat ovat Amigoa parhaimmillaan ja sopivat tämän päivän sosiaaliseen syömiseen mainiosti", Karjalainen kertoo.
Asiakkaiden toiveista SYÖ!-viikkojen annos on tänä vuonna kuitenkin pidetty kana-annos. Runsailla kastikevaihtoehdoilla annokseen saa vaihtelua ja sitä voi tulla helposti syömään useammankin kerran.
Ullanlinnassa sijaitseva Amigo tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden rentoutua rauhassa. Lounasaikaan ravintolan ovien aukeamista odottaa huomioliiveihin pukeutunut työmiesten joukko. Rauhallinen ja leppoisa tunnelma on läsnä myös lounasaikaan. Amigossa duunarikin rentoutuu.
"Meillä istutaan pitkään ja herkutellaan esimerkiksi paremmilla viineillä. Ei ole hässäkkää, eikä lapioida ruokaa satasella naamaan", Karjalainen kuvailee.
Amigo aloitti yhtenä ensimmäisistä helsinkiläisistä pihviravintoloista. Perinteitä on pidetty yllä, ja suussa sulava lankkupihvi on edelleen yksi Amigon tavaramerkeistä.
Perinteistä ja viihtyvyydestä kertoo myös paikan henkilökunta. Amigon henkilökuntaa läpikäydessä ei ole poikkeuksellista, että työsuhde on kestänyt esimerkiksi 15 vuotta. Pisimpään on kuitenkin viihtynyt keittiömestari Ilkka Rajamäki. Karjalainen muistelee Rajamäen olleen keittiössä 25 vuotta, mutta Rajamäki tietää itse paremmin: todellisuudessa Amigon keittiössä on kulunut 31 vuotta.
Syytä ei tarvitse kauaa miettiä: työporukka on ollut johtoa myöden aina hyvää, vaikka väki olisi välillä vaihtunutkin. Rajamäki muistelee hyväntuulisena alkuvuosiaan, jolloin Amigossa työskenteli paljon espanjalaisia. Yhteistä kieltä ei välttämättä ollut, mutta intohimoinen jääkiekkomies opetti espanjalaisille HIFK:n pelaajien numeroita mikron kellon avulla. Lyhyet lätkähehkutukset vaihdetaan myös keittiön ovelle kiittelemään ilmestyvän vakioasiakkaan kanssa. Lämminhenkistä yhteisöä ei muodostu ilman kanta-asiakkaita.
Vakiintuneen ja viihtyvän henkilökunnan vaikutus ravintolan tunnelmalle ja ruualle on kiistaton. Kun sama henkilö on maistellut ja keitellyt kastikkeita kolmekymmentä vuotta, on tekeminen jo aivan omaa luokkaansa: sydäntä on laitettu kauhaan, kuten ravintolatoimenjohtaja Maarit Karjalainen kuvailee. Ravintolan henki on läsnä myös talon omassa salaatinkastikkeessa ja oman keittiön oliivileivässä, jossa ei oliiveja säästellä.
Kastikkeita pääsee maistelemaan myös SYÖ!-viikkojen kana-annoksessa: valittavana on pippuri-, gorgonzola-, bearnaise- tai punaviinikastike.
Kortteliravintola Kertussa herkutellaan pekonihampurilaisella ja vuohenjuustosalaatilla.
Jos pakkanen yllättää, on helpotus lähellä: SYÖ!-kampanjaa on nimittäin vielä jäljellä!
Turkulaiset mastermindit ravintoloiden takana tietävät, miten nälkä sammutetaan kokonaisvaltaisesti. Turun SYÖ!-ravintoloiden henkilökunta antaa vinkit siihen, miten nautit illallisestasi tai lounaastasi nyt ja tulevaisuudessa.
SYÖ! pihvisi mediumina
Rantakertun ravintolapäällikkö Tero Virtalalle yksi asia on vissi: burger-pihvi pitää saada mediumina. Vaikka nykyisin lihan laatuun panostetaan burger-paikoissakin, on keskeltä pinkki pihvi yhä monelle kirosana.
”Kyllä se vaan on mediumina niimbal mehukkaampi ja parempi se pihvi”, Virtala huokaisee.
Haluat sitten pihvisi kypsyysasteella tartar tai läpipaistettuna, henkilökunnaltakin kannattaa kysäistä, mitä he suosittelevat.
”Koko hampurilainen on aivan eri tuote, kun pihvin paistaa hyvin. Kyllä sitä jokaisen kannattaa ainakin kerran koittaa”, Virtala vinkkaa.
Kokeile kasvista
Hello! American Dinerin ravintolapäällikkö Lotta Rautiainen kertoo, että kasvisannoksia menee tasaisesti. SYÖ!-viikoillakin kampanja-annoksena oleva Las Vege –burger on osoittautunut hitiksi.
Rautiainen toivoo, että palautetta kasvisruokiin liittyen tulisi enemmän. Usein ravintoloilla ei ole mahdollisuuksia pitää listalla samaa määrää kasvisannoksia kuin tavallisia. Sen vuoksi niihin haluttaisiin panostaa entistä enemmän.
”Mielellään kuulisimme aina, mitä ihmiset tykkäävät! Kasvisannoksia kuitenkin menee niillekin, jotka eivät ole kasvissyöjiä”, Rautiainen kertoo.
Hello!:n bataattihampurilainen on täysin vegaaninen. Cup&Pintista sen sijaan löytyy vegaanista pitsaa kympillä.
Vaikka Hello!-dinerin päätuotteena ovat hampurilaiset, on myös salaattien suosio kasvanut tasaisesti. Pupunruoasta ei todellakaan ole kyse, sillä Hello!:n salaatit ovat ennen kaikkea ruokaisia.
”Kyllä salaatinkin pitää olla sellainen syötävän kokoinen, täyttävä ja herkullinen. Ei sillä tavalla, että siinä on pari salaatinlehteä, tomaattisiivu ja muutama pala jotain muuta”, Rautiainen tuumaa.
SYÖ!-viikot ovat vetäneet Cup&Pintin täyteen.
Sano se somessa
Sosiaalisen median maailma on vienyt myös ravintolabisneksen uudelle tasolle. Instagramissa on jo lähes jokainen itseään kunnioittava ravintola, Facebook alkaa jo olla vanhaa kauraa.
Ravintolakävijöiden on helppo ilmaista toiveitaan tai mielipiteitään sosiaalisessa mediassa, eivätkä ne jää pyörimään Denniksen aluepäällikkö Susanna Helanderin mukaan pelkästään bittiavaruuteen.
”Tietenkin kerromme Denniksen omaa tarinaa somessa, mutta kyllä se on ihan ennen kaikkea sitä, että halutaan kuulla, mitä asiakkaamme ajattelevat”, Helander kertoo.
Joko syödään?
Kysy vaihtoehdoista
Pippurimyllyn ja Kortteliravintola Hugon kokki Natalie Valterin mielestä asiakaspalvelukulttuuri on kaukana kuolleesta. Valterin keittiössä asiakasta kuunnellaan kaikissa asioissa: nykyisin asiakkaiden ruokarajoitteet on huomioitava, jos keittiö haluaa säilyttää kävijänsä.
”Toiveet otetaan tietenkin vastaan. Välillä tulee pattitilanteita, mutta kyllä jokaisella aina keksitään jotain mieluista”, Valter vakuuttaa.
Valterin mukaan asiakkaat yllättyvät yhä usein siitä, kun lisukkeiden vaihto ei olekaan iso juttu. Osa ravintoloista ei pyyntöihin tietenkin yhtä suopeasti suhtaudu.
”Meillä saa vaihtaa vaikka kaiken, jos haluaa”, Valter nauraa.
Kalle Haapala ja Nina Läärä viihtyvät rock-ravintola Jack the Roosterissa hyvin, vaikka eivät profiloidu itse täysiverisiksi rokkareiksi. "Kuuntelen raskaampaakin rockia mutta vastapainoksi myös Robinia", Läärä nauraa.
Satakunnansillan kupeessa sijaitseva Jack the Rooster on tamperelaisille monestakin syystä tuttu ja tärkeä ravintola. Roosterin burgerit ovat jo käsite itsessään, ja ne houkuttelevat herkkusuita ympäri vuoden. Musiikinystäviin vetoaa taas ravintolan vilkas keikkatarjonta: lavalla esiintyy viikoittain niin tuttuja kuin tuntemattomuudesta nousevia bändejä ja artisteja. Kesäisin vetonaulana on iso terassi, joka kuuluu kaupungin suosituimpiin ja aurinkoisimpiin.
Jack the Roosterin rento meininki vetoaa kaikenlaisiin ja -ikäisiin ihmisiin, vaikka ravintolalla onkin vahva rock-ilme ja -maine.
”Täällä näkee aina kaikenlaista porukkaa pukuäijistä lähtien. Koskaan ei tarvitse miettiä, sulautuuko itse joukkoon”, kiittelevät ravintolan asiakkaat, lempääläläiset Nina Läärä ja Kalle Haapala.
Kaksikko on käynyt Jack the Roosterissa useamman kerran terassilla, keikoilla ja illanvietossa.
”Jos läträisin alkoholin kanssa vielä samaan malliin kuin nuorempana kävisin täällä varmaan useamminkin”, Haapala virnistää.
Jack the Rooster sijaitsee Koskitalon alakerrassa, aivan Tammerkosken vieressä.
SYÖ!-burgeri sulaa suuhun
Tällä kertaa Läärä ja Haapala ovat testaamassa ravintolan ruokatarjontaa SYÖ!-viikkojen puitteissa. Molempien lautasille valikoitui kampanjan burgeriannos, Garlic Ranger, johon kuuluu briossisämpylä, naudan täyslihapihvi, cheddarjuustoa, tomaattia, salaattia ja hillottua punasipulia sekä lisukkeeksi ranskalaiset.
”Olen nyt täällä ekaa kertaa syömässä. Ruoka oli ihan mieletöntä, varsinkin pihvi oli superhyvä. Joskus hampurilaisten välissä on kuiva tai liian kiinteä pihvi, mutta tämä melkein hävisi suuhun”, Läärä ylistää.
Jack the Roosterin keittiöpäällikkö Susanna Määttänen kertoo, että alkuvuoden SYÖ!-kampanjaan haluttiin osallistua nimenomaan naudanlihaburgerilla. Syksyn tarjoushampurilaisessa oli kanaa.
”SYÖ!-annokset ovat listamme ulkopuolelta, mutta niissä on pyritty hyödyntämään raaka-aineita, joita keittiössämme käytetään muutenkin.”
Keitto kevyempänä vaihtoehtona
Garlic Rangerin lisäksi tarjouslistalta löytyy annokset nimeltä You say tomato ja I say tomato. Kumpaakin annosta dominoi lämmin chili-tomaattikeitto. You say tomatossa keittoon kuuluu fetaa ja lisukkeeksi talon paahdettua perunarieskaa katkarapumajoneesilla. I say tomaton lisukkeena on niin ikään talon paahdettua perunarieskaa mutta fetatäytteellä.
Määttäsen mukaan keittoannoksia on testattu ravintolan yksityistilaisuuksissa, joissa vastaanotto on ollut positiivista. Myös SYÖ!-asiakkaat ovat ottaneet keitot ilahtuneina vastaan.
”Keitoista on tykätty tosi paljon, ja mietimmekin nyt, pitäisikö niitä ottaa listallekin monen vuoden tauon jälkeen”, kertoo vuoropäällikkö Susanna Valkamo.
Kevyempiä ja kasvispainotteisia ruokia on alettu kysellä vuosien mittaan enenevissä määrin. Kysyntään on vastattu kahdella kasvisburgerilla ja yhdellä vegaanisella jälkiruoalla, minkä lisäksi burgeriannosten ranskalaiset ovat vaihdettavissa lisukesalaattiin.
”Kasvisburgeritkin on mahdollista saada kokonaan vegaanisina. Burgerit ovat kaikkien mielestä hyviä, joten miksi niiden pitäisi olla aina pelkkää lihamättöä”, Valkamo sanoo.
Tammikuu on turkulaisille ravintoloille perinteisesti ankeata aikaa – sää muistuttaa enemmän Stockmannin kierrätysmuovipussia kuin morsianta.
SYÖ!-viikot saavat kuitenkin ihmiset nousemaan poteroistaan. Kympillä sopii niin kokeilla uutta kuin varmistella vanhoilla tutuillakin.
Turku tahtoo sushia!
Turku on tunnetusti opiskelijakaupunki, ja kampusalueen ravintolat ovat tulleet tutuiksi Turussa opiskeleville Anna-Riikka Lotille ja Emmi Vainiolle. SYÖ!-viikoilla ei kuitenkaan tarvitse arvuutella Assarin kanankoipien ja Tottiksen buffetin välillä – kympillä löytyy murkinaa jokaiselle.
Lotti ja Vainio valkkaisivat SYÖ!-listalta New York -burgerit.
”Kyllä kymppi on itse asiassa jo tosi halpakin hinta. Ketjuravintolassa tämmöinen maksaisi helposti parikymppiä”, Lotti toteaa.
”Tämä oli oivallinen tilaisuus tulla testaamaan uutta paikkaa. Listalla on vielä muitakin ravintoloita, joissa voisi käydä”, Vainio tuumii.
Anna-Riikka Lotti (vas.) ja Emmi Vainio pohtivat ehtisivätkö he kampanjan aikana vielä syömään muuallekin.
Turusta löytyy Vainion ja Lotin mielestä melko lailla kaikki tarvittava. Yksi puute kuitenkin on: hyvä ja laadukas sushibuffet.
”Sellaista ei Turussa oikein tunnu olevan, vaikka Helsingissä niitä on vaikka kuinka monta. Sushibuffet pitäisi saada!”, Lotti toteaa.
Kaupungista löytyy kantis jokaiselle
Turkulaiset Suvi Ikonen ja Janne Torvinen saapuivat lounastamaan Hello! American Dineriin SYÖ!-viikkojen kunniaksi. Ikoselle visiitti oli toinen, Torviselle ensimmäinen.
”Tarkoitus oli ollut tulla käymään jo aikaisemmin, mutta nyt sitten ajateltiin, että vihdoin kokeilemaan”, Torvinen sanoo.
”Viime SYÖ!-viikoilla myöhästyttiin juuri ja juuri! Onneksi nyt ehdittiin”, Ikonen sanoo.
Diner-tunnelmaa Hellon tapaan.
Torvinen valitsi SYÖ!-listalta klassisen Hello!-burgerin. Ikonen ei ole kasvissyöjä, mutta bataattipihvillä varustettu Las Vege -hampurilainen maistui hänelle silti.
”Söin tämän ensimmäiselläkin kerralla, kun kävin täällä. Sen verran hyvä oli, että ajattelin ottaa toisenkin kerran”, Ikonen kertoo.
Ikosen ja Torvisen mielestä Turun ravintolatarjonta on kohtalainen. Kehityskohtia on vaikea keksiä, sillä ravintoloita on eritoten keskusta-alueella todella paljon.
Kantapaikka löytyy kuitenkin heidän mielestään jokaiselle.
”Onhan niitä fiinimpiäkin paikkoja, mutta kyllä toisaalta sellaisia rentojakin ravintoloita on tullut enemmän. On sporttibaaria ja muuten vaan leppoisampia paikkoja”, Torvinen toteaa.
Ravintola Mylläreistä saa nyt kympillä haudutettua fenkolia ja teriyaki-glaseerattua lohta salaattipedillä.
Tampereen Tullin alueella sijaitseva Ravintola Myllärit on asettanut selkeän tavoitteen SYÖ!-viikoille.
”Olettaisin, että myymme 1500 kampanja-annosta. Jos myyntiä tulee vähemmän, katsotaan, mitä ensi kerralla tehdään taas paremmin”, ravintoloitsija Santeri Tiitola lataa.
Hän luottaa vakaasti tavoitteen täyttymiseen, sillä Mylläreiden keittiömestarin Raija Kotilaisen luotsaama keittiötiimi on suunnitellut kampanjamenun huolellisesti eri asiakasryhmiä ajatellen. Tarjouslistalta löytyy helposti tuhti burgeriannos ja kevyempään makuun niin teriyaki-glaseerattua lohta haudutetun fenkolin kera kuin parmesaanilla höystettyä tattirisottoakin.
”Odotan lohelta paljon, ja uskon, että annos vetoaa varsinkin naisväkeen. Risotto on laadittu kasvissyöjille sopivaksi, ja burgerinkin saa halutessaan härkäpapupihvillä”, Tiitola arvioi.
Myös palanpainikkeet on huomioitu SYÖ!-menussa. Kullekin tarjousannokselle on oma juomasuositus Pyynikin käsityöläispanimon valikoimasta, ja ravintolalla on muutamia muita juomia tarjouksessa kampanjan ajan.
Mylläreiden kotipaikka on vuonna 1903 valmistunut, arkkitehti Berndt Blomin suunnittelema tiilirakennus, jossa toimi Hämeen Maanviljelijäin Kaupan höyrymylly aina 1950-luvulle asti.
Perinteet kunniaan kolmikymppisillä
Vaikka SYÖ!-viikoille onkin lähdetty täysin uusin annoksin, Mylläreillä satsataan tänä vuonna vahvasti klassikkoruokiin. Ravintolan perustamisesta tulee huhtikuussa kuluneeksi 30 vuotta, mitä juhlitaan pitkän kaavan mukaan.
”Juhlavuoden suunnittelu on oikeastaan vasta aluillaan, mutta ravintolassa tullaan tekemään tänä vuonna paluumatkoja vanhoihin aikoihin. Nostamme ruokalistalle lehtipihvin kaltaisia perinteisiä klassikoita”, ravintoloitsija visioi.
Ravintolan perustaja, nykyinen Tampereen Komediateatterin projektijohtaja Esko Raipia tarjoaa Mylläreiden henkilökunnalle konsultointiapua vanhojen ruokalistojen kanssa.
Ruokailutilojen hirsipalkit muistuttavat rakennuksen historiasta. Pöytien kaitaliinat on kudottu Finlaysonin ylijäämätekstiileistä, ja ne luovat ravintolaan rentoa hygge-tunnelmaa.
Skandinaavisuutta välimerellisellä twistillä
Santeri Tiitola on työskennellyt Mylläreiden ravintoloitsijana yhdentoista vuoden ajan. Hänen mukaansa ravintola edustaa nykyisellä tyylillään skandinaavista keittiötä välimerellisellä vivahteella.
”Skandinaavisuus näkyy erityisesti raaka-aineissa. Kuha tule lähivesistä, liha ja karitsa puolestaan lähialueen luomutiloilta. Poroa ei nyt ihan lähialueilta saada, mutta kotimaasta sekin on peräisin. Käytämme myös kotimaisia sieniä, marjoja ja juustoja. Välimerellisyys heijastuu erityisesti lounaan noutopöydässämme.”
Ruoan ravitsevuus on myös yksi Mylläreiden keittiön päämääristä. Ravintoloitsija painottaa, että ruoalla täytyy saada vatsansa täyteen.
”Me emme ole menossa molekyylikeittiön suuntaan, vaikka se onkin nyt iso trendi maailmalla.”
Kasvisruuan jalansija Suomessa on kasvanut hurjasti hetkessä, mikä näkyy tietenkin myös SYÖ!-viikkojen tarjonnassa. SYÖ!-viikoilla kasvissyöjäkin pääsee herkuttelemaan, eikä ole pakko tyytyä yltiöterveellisiin kaalipaistoksiin – ellei itse halua.
Hard Rock Cafe voisi nimensä perusteella enteillä ankaraa mättöä, mutta paikan kasvisannoksen, Pico De Quinoa Arugula Saladin, luvataan olevan raikas sekoitus, josta löytyy mm. limen mehua, korianteria, fetajuustoa ja kuivattua karpaloa.
Ravintola Helmi on paikka, jossa vegaanikin saa vatsansa täyteen! 15 kappaleen vegaanisen sushilajitelman sisään on rullailtu esimerkiksi parsaa, avokadoa ja kuivattua kurpitsaa. Kaiken lisäksi SYÖ!-viikon tarjous on voimassa myös lounaalla!
Ravintola Kita tarjoilee kasvissyöjille 12-osaista kasvissushisettiä: Settiin kuuluu neljä makia ja kahdeksan nigiriä. Kita ammollaan kohti Kitaa, siis!
Citypie yhdistää annoksissaan terveellisyyden, luonnollisuuden ja maukkauden. Valikoimasta löytyy koko päivän ajan tarjoiltavaa aamiaista, feta-quinoa supersalaattia sekä mehua ja suolaista tai makeaa välipalaa.
Eatos Mexican Restaurantissa vegaanikin voi (erikseen pyytämällä) viettää Quesadilla-festivaaleja. Tammikuun lopussa ollaan siinä mielessä ankeassa vaiheessa, että sekä menneen että tulevan kesän festariseikkailuihin on aikaa, mutta onneksi on Quesadilla-festivaalit!
Bistro Cumuluksen kasvisannoksena tarjotaan nyhtösoijapapuburgeria japanilaisen coleslaw’n kera. Toimituksessa vitsaillaan, että nähtäväksi ja jännitettäväksi jääkin se, mitä loppujen lopuksi on nyhdetty: soijaa, soijapapua vaiko kenties koko burgeri. SYÖ!-viikkojen hengessä annoksen hinta on vain kympin, eli ainakaan asiakkaalta ei nyhdetä!
Central Park Restaurant huomioi kasvissyöjät ja vegaanit tarjoamalla lehtikaali-tofupaistosta. Lehtikaalia fanittaa jopa Beyoncé, eli pakko tässä vihreässä ystävässämme on jotain coolia olla!
Papa Albertissa burgerin lumoihin houkutellaan Papa’s vegeburgerilla. Burgerin sisältä löytyy falafel-pihvi, suolakurkkua, marinoitua punasipulia, tomaattia sekä Monterey Jack -juustoa briossisämpylän välistä. Lisäksi annokseen kuuluvat ranskalaiset tai bataattiperunat.
Graniittilinnassa voit hekumoida perinteisillä, voissa ja valurautapannussa paistetuilla tattariblineillä: kasvisversion täytteeksi tarjotaan metsäsienisalaattia, vuohenjuustoa, venäläisiä suolakurkkuja, hunajaa ja smetanaa.
American Diner Citykäytävä tarjoaa burgeria myös vegaaneille: Smokey Vegan Burger sisältää 120 grammaa barbeque-nyhtösoijaa, amerikansalaattia, punasipulia, tomaattia, vegaanista cheddarjuustoa sekä Smokey-chili-majoneesia. Kuulostaa siinä määrin SYÖ!tävältä, että jopa paatunut pihvin ystäväkin harkitsee vakavasti.
Vapianossa irtoaa pyydettäessä vegaanisena insalata mista tuoreine herkkuineen tai aasialaisen twistin saava italialainen pasta piccante, jossa pinaattikiinankaali ja paprika luovat fiilistä appelsiini-chilikastikkeen kanssa. NAM!
Edellä mainittujen paikkojen ja annosten lisäksi kannattaa muistaa myös SYÖ!-viikkojen lukuisat etniset ravintolat, joita voi vegeannoksineen pitää edelläkävijöinä. Tsekkaa etniset ravintolat sekä kaikki muutkin SYÖ!-viikkojen ravintolat täältä.
Wistub Alsace on sisustettu ranskalaisen viinituvan tyyliin.
Jos mieli halajaa Eurooppaan, mutta tilin saldo lähestyy uhkaavasti nollaa, voi viikonloppureissun korvata edullisella käynnillä Tampereen keskustaan. Laukontorin laidalla sijaitseva ravintola Wistub Alsace tarjoaa nimittäin monipuolisen valikoiman eurooppalaisia herkkuja ja viinejä.
Ravintola perustettiin 12 vuotta sitten sen omistajakolmikon – Jukka Suontaustan, Mauri Rinteen ja Raimo Jokisen – ihastuttua ranskalaisen Alsacen maakunnan paikallisviineihin. Ravintolan viinivalikoima perustuu edelleen vahvasti alsacelaisiin erikoisuuksiin, mutta menua on muokattu hiljattain yleiseurooppalaisempaan ja jopa suomalaisempaan suuntaan. Kiitos tästä kuuluu Leea Tepposelle, joka aloitti viime syksynä Wistub Alsacen keittiömestarina.
”Oma ruokafilosofiani on, että kaikki tehdään alusta alkaen itse. Se tarkoittaa sitä, että liemet ja kastikkeet valmistetaan sekä leivät leivotaan omin käsin, eikä keittiössä käytetä mitään puolivalmista”, hän painottaa.
Ravintolapäällikkö Hanna Vuorenmaan (oik) mukaan Wistub Alsacen asiakkaat ovat tykänneet Leea Tepposen (vas) tekemistä uudistuksista. Keittiömestari hankkii jopa osan käytettävistä raaka-aineista henkilökohtaisesti Tampereen kauppahallista.
Erikoisuutena alsacelainen pizza
Keittiömestarin vaihdoksen jälkeen myös Wistub Alsacen suosituimman annoksen, tarte flambéen, pohjat alettiin valmistaa omassa keittiössä. Aiemmin ”alsacelaisen pizzan” pohjat tulivat Saksasta.
”Pohja tehdään vehnäjauhosta, vedestä ja öljystä. Taikina on täysin hiivaton, ja se käy 24 tuntia ennen paistamista. Pohjan saa tarvittaessa myös gluteenittomana.”
Tarte flambéen ohuen pohjan päälle tulee ranskankermaa, rahkaa, sipulia ja mausteita sekä täytteitä valinnan mukaan. Annos paistetaan rapeaksi erikoisuunissa, jossa on eri paistolämpötila tarten pohjalle ja täytepuolelle.
Wistub Alsace on valinnut ison tarte flambéen tämänkertaiseksi kampanja-annoksekseen SYÖ!-viikoille. Ravintolapäällikkö Hanna Vuorenmaa kertoo, että tarte flambée oli kampanja-annoksena myös syksyn SYÖ!-viikoilla, mutta nyt täytevalikoima on laajempi.
”Tällä kerralla olemme ottaneet mukaan kaikki täytevaihtoehtomme, mukaan lukien kasvissyöjille sopivan Végén. Edellisen kampanjan aikana tartea maistaneet asiakkaat voivat tulla nyt maistamaan uutta pohjaa”, Vuorenmaa suosittelee.
Suosituin tarte flambée on Chèvre & Miel, joka täytetään savupekonilla, vuohenjuustolla ja hunajalla. Herkullinen annos tarjoillaan rennosti puualustalta, ja sen voi syödä sormin.
Koko perheen viinitupa
Wistub Alsacella on tarte flambée -tarjouksen ohella muitakin ässiä hihassa SYÖ!-viikoille. Helmikuun 9. päivään asti tarjoushinnastoon kuuluu niin alku- ja jälkiruokia kuin viinejä ja paikallisoluttakin. Hanna Vuorenmaa ja Leea Tepponen toivovat, että tarjoukset vetävät ravintolaan uusia ja kaikenikäisiä asiakkaita.
”Aikaisemmin ruokamme on houkutellut paikalle lähinnä eläkeväkeä, mutta kyllä tänne saavat kaikki tulla. Varsinkin tartet uppoavat helposti nuorillekin, ja lapsille saa tilattua puolitettuja annoksia.”
Wistub Alsace sijaitsee osoitteessa Laukontori 6. SYÖ!-viikkojen ajan ravintolasta saa kympillä ison tarte flambéen seuraavilla täytevaihtoehdoilla: Gratinée (savupekonia ja juustoa), Nordique (kylmäsavulohta ja tilliä), Chèvre & Miel (savupekonia, vuohenjuustoa ja hunajaa), Munster + 2e (savupekonia ja munster-juustoa), Végé (vuohenjuustoa, marinoitua punasipulia, munakoisoa, oliivia ja tomaattia).
Turun ravintolavanhukset ovat pysyneet aallonharjalla, mutta vanhasta charmista niissä ei ole tingitty.
Turkua on tituleerattu Suomen parhaaksi ravintolakaupungiksi. Parhaiden suomalaisravintoloiden listoilla kiikkuu muutamakin turkulaisnimi, mutta missä turkulaiset oikeasti syövät? Vastaus löytyy vanhoista parroista, turkulaisten kestosuosikeista.
Pippurimyllyssä ollaan yhtä suurta perhettä
Jos turkulaista pyytää nimeämään yhden ravintolan Martista, saa vastaukseksi varmasti Pippurimyllyn. Vuodesta 1974 asti Martin liikenteenjakajana toiminut ravintola vetää yhä salit täyteen.
Edes henkilökunta ei lähde ravintolasta kulumallakaan: alakerran Hugon vastaava Tiina Lehtonen on työskennellyt ravintolassa kymmenisen vuotta.
”Täällä kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä”, Lehtonen kertoo.
Pippurimyllystä saa karitsaa kympillä.
Pippurimylly ei konstaile: seiniä peittävät eri vuosikymmenten taidenäyttelyiden mainosjulisteet. Vanhaa charmia ei ole lähdetty uudistamaan tai korjailemaan, ja miksi toisaalta pitäisikään: resepti on selkeästi toimiva.
Lehtonen kertoo, että kanta-asiakkaita, jotka ovat käyneet syömässä ja viihtymässä ravintolan alkuajoista saakka, on paljon.
Pippurimyllyn ruokasali on säilynyt vuosien saatossa hyvin pitkälti samanlaisena. Tunnelma on ainutlaatuinen.
”Joku saattaa tulla välillä sanomaan, että voi vitsi, minähän söin tätä samaa joskus 80-luvulla, ja vieläkin on yhtä hyvää”, Lehtonen nauraa.
Viime SYÖ!-viikoilla Pippurimyllyn keittiöstä lähti päivittäin yli 50 lehtipihviä. Tällä kertaa listalta löytyy jättirapusalaattia sekä karitsaa punaviinikastikkeen ja kreikkalaisten perunoiden kera. Hugossa tarjoillaan hampurilaista sekä punajuuripihvejä aurajuustokastikkeella.
Jättirapusalaatti on raikas ja ruokaisa.
Pippurimyllyn ja Hugon kokki Natalie Valter kertoo, että asiakkaita pyritään kuuntelemaan kaikessa: suosikkiannoksia Pippurimyllyssä ovat liharuoat, joten sellainen haluttiin myös SYÖ!-viikoille.
”Viime kerralla hoppu alkoi heti ja kesti ihan viimeiseen päivään asti”, Valter nauraa.
Denniksessä asiakas on kuningas
Linnankadusta on Turussa muodostunut jo melkein synonyymi Dennikselle. Vuodesta 1975 samassa korttelissa sijainnut Turun ensimmäinen pitseria ei ole jäänyt elämään menneessä.
Uudet tilat Linnankadulla ovat tuoneet Dennikseen myös uusia ja eritoten nuorempia asiakkaita.
Denniksen aluepäällikkö Susanna Helanderilla on selkeä näkemys siitä, miksi vanha viehättää turkulaisia.
”Tuotteemme ovat laadukkaita: pitsapohjat tehdään omassa leipomossamme Kaarinassa. Eineksiä ei käytetä. Ja tietenkin se, että olimme Turun ensimmäinen pitseria, tuo tietynlaista perinnettä”, Helander kertoo.
Ilman hyvää asiakaspalvelua ei ravintola voi Helanderin mukaan menestyä. Denniksessä palvelu on ystävällistä ja ammattimaista. Suomalainen ei Helanderin mielestä mene ainoastaan halvimman hinnan perässä, vaan myös muut osa-alueet tulee olla kunnossa.
”Itse ainakin olen valmis maksamaan hieman arvokkaammasta tuotteesta, jos ravintolan palvelu on erinomaista.”
Dennis muutti uusiin tiloihin noin vuosi sitten. Kaakelit kiiltävät eikä tuolit tai pöydät narise. Työntekijöihinkin muutto toi uutta puhtia.
”Muuton myötä on tullut paljon aivan uusia asiakkaita, ja etenkin selkeästi nuorempaakin väkeä”, Helander kertoo.
Hey there beautiful! Denniksen Chiarasta löytyy buffalamozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja balsamicoa.
Perinteiselle ravintolalle tärkeää on pysyä muutoksen aallonharjalla. Dennis tunnetaan, ja tullaan varmasti aina tuntemaankin pitsoistaan, mutta niiden ohelle on tuotu monenlaisia uusia tuotteita.
”Olemme juuri lanseeranneet ensimmäisen vegaaneille soveltuvan pitsamme. Se on saanut valtavasti kehuja muiltakin kuin kasvissyöjiltä!”
Denniksen lista uusitaan muutaman kerran vuodessa: syksyllä syödään sieniä ja riistaa, kesällä kevyempiä herkkuja. Tämän kertaisista SYÖ!-annoksista löytyy kasvis- ja lihapitsaa sekä kana-pekonipastaa.
”Esimerkiksi listalta löytyvä Angelo on yksi suosituimmista pastoistamme. Jokaiselle löytyy SYÖ!-listaltakin jotain”, Helander sanoo.
Kaikkien kaveri Kerttu
Rautatieaseman kupeesta löytyy moderni turkulainen klassikko. Kortteliravintola Kerttu on toiminut Läntisellä Pitkäkadulla vuodesta 2004. Ravintolan salaisuus on sen ravintolapäällikkö Petri Tauriaisen mukaan rento tunnelma: Kerttuun on tervetullut jokainen. Turha hienostelu ei kuulu kuvaan.
”Me ollaan lähtökohtaisesti todella helposti lähestyttävä ravintola”, Tauriainen toteaa.
Pekoni-juustoburger kehitettiin edellistä listaa uudistaessa.
Turku on Tauriaisen mukaan mielenkiintoinen ravintolakaupunki juuri kovan kilpailun takia. Ravintolat eivät voi jäädä junnaamaan paikoilleen, vaan listojen on uudistuttava tutuissa ja turvallisissakin paikoissa.
SYÖ!-annokseksikin päätynyt pekoni-juustoburger on listan uusimpia lisäyksiä. Lisäksi listalta löytyy vuohenjuustosalaattia vadelmavinegretillä.
”Burgerit ovat ehdottomasti kasvattaneet suosiotaan, ja pekoni-juustoburger on ollut heti alusta lähtien todella suosittu”, Tauriainen kertoo.
Vuohenjuustosalaatin kruunaa kirpsakka ja makea vadelmavinegretti.
Myös ruoan ja raaka-aineiden tuoreuteen on alettu panostaa turkulaisissa ravintoloissa. Kertussa hampurilaisten sämpylät ja pihvit pyöritellään itse eikä kaupasta hankita enää paikan päällä valmistettavissa olevia tuotteita.
“Lähtökohtaisesti on minusta väärin, että ravintoloissa tarjoillaan valmiiksi tehtyä ruokaa. Kyllä se ruoka pitää ravintolassa valmistaa.”
