Sateisen tammikuun viimeinen päivä oli tarkoitus kuskata muksut mummolaan ja lähteä ottamaan pieni irtiotto harmaudesta Tuusulan Krapihoviin. Pääsimme paikalle perjantaina puoli viiden maissa ja vastaanotto hotelliin oli todella ystävällinen. Meille oli varattu hotellin pieni sauna kuudelta, joten piti nopeasti tsekata sisään ja lähteä saunalenkille pimeään, ja ei niin kovin houkuttelevaan sateiseen ja pimeään iltaan.
Lenkki palkittiin Krapihovin hemmottelusaunalla, jossa meille oli varattu valmiiksi saunahunajat ja kuorintavoiteet ja tunnelman täydensi pukuhuoneessa palavat kynttilät. Saunan jälkeen nautimme huoneessa hotellin tarjoamat kuohuviinit. Hotellissa oli ajateltu monia pikkujuttuja, jotka eivät ole hotellille edes kalliita panostuksia, mutta saavat vieraat tulemaan itsensä tervetulleeksi ja heille jää hyvä fiilis vierailusta.
Skumppien jälkeen oli aika siirtyä Krapihovin ravintolaan nauttimaan talven pitopöydästä, jossa pääteemana olivat blinit. Krapihovin ravintola on hieno kartano, joka on rakennettu jo 1883 valtioneuvos Souranderin kesähuvilaksi ja on uusittu viime kesänä vanhaa kartanon henkeä kunnioittaen. Ravintolassa tarjoillaan päivittäin pitopöytä sekä lounaalla, että illallisella. Aluksi hovimestari esitteli meille pitopöydän, joka tuli tarpeeseen koska niin montaa sorttia siinä oli, että ilman esittelyä olisi jäänyt tosi paljon taustoja tietämättä. Krapihovin pitopöydän teema vaihtuu viidesti vuodessa ja nojaa vahvasti sesonkeihin ja lähiruokaan. Viime vuosina lähiruoan noustua suosioon, lähes kaikissa trendikkäissä paikoissa puhutaan lähiruokaan panostamisesta. Täällä ei kyse ole kuitenkaan trendeistä tai muutamasta läheltä haalitusta tuotteesta, vaan koko ruokalista perustuu näihin arvoihin ja on perustunut jo pitkään. Krapin alueella on mm. oma palvaamo, lihaleikkaamo, leipomo ja hunajatarha.
Pitopöydästä löytyy todella laaja valikoima erilaisia suomalaisia perinteisiä ruokia ja aloitus tuntuu hankalalta, koska vaihtoehtoja on niin paljon. Blinejä, jotka olivat tämän kertaisen pitopöydän pääosassa, oli tietysti maistettava. Näitä syntisen rasvaisia herkkuja on kiva syödä kerran vuodessa, mutta nyt tarjolla oli niin paljon muuta mielenkiintoista, että vatsaa ei kannattanut yhtä lettua isommalla rasvakuormalla täyttää.
Pitopöydän antimet oli järjestetty seuraavien otsikkojen alle: “Blinit & blinin lisukkeet”, “Talven kylmistä vesistä”, “Maalta ja Krapin kellarista”, “Metsän kätköistä ja Krapin palvaamosta”, “Juustoja & Krapin hillokkeita” ja “Jälkiruokapöydästä”. Jokainen näistä teemoista piti allaan useita ruokalajeja, joten syötävää oli niin paljon, että en voi alkaa kaikista kertomaan.
Otetaan kuitenkin muutama nosto. Krapin omassa leipomossa valmistuu ruisleipää yli 100 vuotiaasta juuresta. Tämä toi mieleen oman mummin aikanaan juureen leivotun ruisleivän ja oli ensimmäinen maistelemani joka pääsi suunnilleen samalle tasolle. Omasta palvaamosta valmistuu myös lämpimänä ruokana ollut makkaraa, joka oli pääosin lampaasta, mutta jonkin verran seassa oli possua mehukkuuden saamiseksi. Tämä oli yksi parhaista makkaroista, mitä on tullut koskaan syötyä. Kolmantena tärppinä nostan juustojen kanssa olleet hillokkeet, jotka veivät kielen mennessään.
Illalliseen olisi kuulunut vielä pöytiin tarjoiltuna pääruoka ja vaikka kolme vaihtoehtoa, Savojinkaalikääryle, ahven sekä häränhäntä kaikki kuulostivat todella houkuttelevilta, oli maha niin täynnä, että emme kumpikaan jaksaneet enää näitä tilata. Ruoan päälle iltateetä juodessa juteltiin, että kyseessä oli kyllä yksi mielenkiintoisimpia ja parhaita buffa ruokailuja mitä on tullut koskaan nautittua. Seuralainen mainitsi, että olipa kiva syödä buffaa kun sieltä ei löytynyt buffapöytien vakioruokia mozzarella- tai caesarsalaattia jne. En tiennyt ennen vierailua kovin hyvin, mitä Krapihovin ravintolassa tarjoillaan ja odotuksia ei siksi juuri ollut. Täytyykin sanoa, että harvoin on näin yllättynyt illallisen jälkeen. Krapihovi on sellainen paikka missä kannattaa ehdottomasti käydä syömässä jos on kiinnostunut suomalaisesta ruokakulttuurista ja lähiruoasta. Tämä on sellainen paikka mihin voisi tuoda ulkomaalaisia (tai suomalaisiakin) vieraita tutustumaan suomalaiseen ruokaan.
Aamupala tarjoillaan yleensä Krapihovin ravintolassa, mutta tällä kertaa hotellissa ei ollut niin paljon vieraita ja siksi aamiainen oli katettu hotellin aulaan/ruokailutilaan. Myös aamiainen oli mukavan persoonallinen ja jatkoi samaa linjaa illallisen kanssa. Oma suosikki oli yön yli uunissa hautunut ohrapuuro, joka oli aivan taivaallisen hyvää ja sai kaipaamaan leivinuunia kotiin. Tässä voisi vielä nostaa illallisen osalta mainitsematta jääneet oman palvaamon herkulliset leikkeleet, joita aamupalallakin oli tarjolla. Vaimo myös lunasti mieluusti henkilökunnan tarjouksen tilauksesta paistetusta vohvelista mansikkahillolla.
Aamupalan jälkeen oli kiva vielä hetkeksi vetäytyä huoneeseen köllöttelemään ja sitten oli aika lähteä lunastamaan muksut mummolasta. Krapihovi on loistava paikka tällaiselle pikaiselle (tai miksei vähän pidemmällekin) irtiotolle. Meillä oli sen verran kiireinen vierailu, että emme ehtineet paljon tekemään, mutta Krapilta olisi löytynyt mm. pakohuonepelejä ja kesällä golfareita palvelee vieressä sijaitseva Tuusulan golfkenttä. Krapin pajalla järjestetään myös tiheään erilaisia keikkoja. Itseä olisi kiinnostunat AC/DC-coverbändi, mutta valitettavasti se ei esiintynyt perjantaina vaan vasta lauantaina, jolloin meidän piti jo lähteä.
Ville/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.