Rapsakkata

Tulipa käytyä Espoossa ihailemassa suomalaista taitofutista.

Ei tullut muuten lähdettyä, mutta pari savolaista ystävääni tuli yllätysvisiitille ja yllyttivät mukaansa.

Yllättävän värikästä peliä, vaikka helle varmasti verotti pelaajien tehosta osansa.

Pelihän päättyi Hongan voittoon 2-0.

Tilanteiden valossa lukemat olisivat voineet olla 6-2 Hongalle, vaan maalivahdit pelastivat muutamia todella pahoja paikkoja.

Hongan Tero Koskelan kiskaisu vaparista suoraan verkon takaperukoille käy kuukauden maalista. Pieni moka Tepsin muuten hyvin pelanneelle molarille Jukka Lehtovaaralle oli tuossa maalissa pienoinen sijoittumisvirhe.

* * * *

Ainahan pelissä kuin pelissä on parantamisen varaa, mutta kunhan Espoossa katsomo-olosuhteet ja kulkuyhteydet julkisilla välineillä saadaan kuntoon, niin Tapiolan urheilupuistosta voi tulla monen lajin helposti tavoitettava kehto.

Kaikilla ei ole omaa autoa, joten julkisten yhteydet pelipaikalle ja linkitys valmiiksi YTV:n reittisivuille kunkin seuran omille www-sivuille tulee olemaan jatkossa hyvää katsojapalvelua.

Tulevan Espoon metron reitin kaavailusta en ole kärryyillä, mutta kyllä sen reitti pitää saada koukkaamaan Tapiolan urheilupuiston kautta.

Onhan siinä Orionin isot tehtaatkin aivan naapurissa.

* * * *

Eilisen pelin suhteen, monet kentällä olleista pelaajista ansaitsevat kehuja. Vaan oli hienoa nähdä Janne Saarisenkin ottavat pelitilanteissa miestä tavalla, jota on jäänyt maajoukkuepeleissä monesti odottamaan. Kovasti, palloa pelaten ja vastustaja sääntöjen mukaisesti lentoradalle lähettäen.

Se mitä soisi Suomessa entistä enemmän näkevänsä on taitava lyhytsyöttöpeli laitojen kautta läpimurtoihin ja erityyppisiin keskityspalloihin pyrkien. Vöyryä vöyryn perään.

Nyt varsinkin Tepsin yritykset kilpistyivät läpimurtoyrityksiin Hongan keskustasta, jossa Hannu Patronen monesti korjasi sijoittumisellaan ja oikea-aikaisuudellaan Tepsin tornien tornilta One Armandilta pallon Hongan haltuun.

* * * *

Vaan toivotaan, että nykyinen suuntaus entisten taitavien aktiivipelajien tulosta valmennuspuolelle jatkuu, koska sitä kautta alkaa varmasti löytyä myös oikea levon ja tekemisen suhde.

Urheilujoukkueelle erittäin tärkeitä ammattilais- ja vapaaehtoispohjalla toimivia taustajoukkoja unohtamatta.

Jos näin on, niin laittakaa hyvä naisväki hanttiin.

Tuo Tervon Jarin homoheitto on tässä yhteydessä jotenkin mauoton.

* * * * *

”Kun tytöt ja nuoret naiset laihduttavat vimmaisesti, he yrittävät noudattaa vääriä kauneusihanteita, jotka ovat miesten laatimia. He yrittävät pyrkiä naisihanteeseen, jonka ovat määritelleet pari eteläeurooppalaista homoa.

JARI TERVO ILTASANOMISSA

* * * * *

Päivitystä 5.7.07

Ajatus lensi näköjään eilen nopeammin kuin kirjoitin.

Mielestäni sukupuolinen suuntautuminen on jokaisen hyvin henkilökohtainen asia.

Jari Tervon rempseä tyyli on monelle varsin tuttu, mutta eteläeurooppalainen mieskuvahan on mielikuvissa yhdistetty pikemminkin machomiehiin kuin homomieheen. Toisaalta Tervon Jarin on sanallisen provosoinnin kiistattomia mestareita Suomessa.

Toisaalta muodin parissa työskentelevät miehet ovat mitä ovat, mutta siinä Tervon Jari osuu mielestäni nappiin, että ovatko naiset kauneusihanteidensa suhteen vapaita vai miljardibusineksen taitavasti manipuloituja marionettejä?

Tämmöinen itselleni uusi ennustusmenetelmä osui silmiini.

Herää tietysti heti kysymys onko Iltalehden hersyvä hyrisyttelijä Seppo Hyrkäs menetelmää omakohtaisesti jo kokeillut?

Erilaisten kuvagallerioiden aikaan olisi hyvä saada ensikäden tietoa siitä, että voiko ennusteen tehdä myös valokuvan perusteella?

Riittääkö kuvaksi mustavalkoinen vai pitääkö olla värillinen?

Toisaalta, jos kuvakokona pitää olla A3 600x600 dpi tarkkuudella, niin suomalaisten kopiokonefirmojen huoltojen kannattaa olla tästä ennustusmenetelmästä tietoisia, jos yht`äkkiä alkaa digitaalisista kopiokoneista mennä rikki ennätyksellisen paljon valotustason laseja.

Toisaalta on myös syytä muistuttaa Teitä hyvät lukijat siitä, että nykyajan digitaalisissa kopiokoneissa on isot kovalevymuistit, joten työnantaja voi helposti halutessaan tarkastella mitä kaikkea digitaalisuus kopionnissa tuo tulleessaan.

Toisaalta saattaa siinä olla vielä tietosuojavaltuutetun toimistokin ihmeissään, kun ensimmäiset sananmukaisesti rysän päältä jääneet henkilöt kysyvät, kuuluvatko työpaikan digitaalisessa värikopiokoneella otetut pyllykuvakopiot henkilökohtaisen tietosuojan piiriin....

* * * *

”Englantilainen nti Sam Adams 43, väittää ihmisen takapuolen muodon ja ”roikkuvuuden” paljastavan tämän luonteenpiirteet, taipumukset, menneisyyden, ja tulevaisuuden vähintään yhtä hyvin kuin käden viivat.

Nyrkkisääntönä on, että vasen pakara paljastaa ihmisen menneisyyden ja oikea hänen tulevaisuutensa.

Pakaroiden alla olevat viivat kertovat hänen ihmissuhteistaan ja selkärangan päätepisteessä olevat viivat paljastavat, kuinka monta lasta hänellä tulee olemaan.

Iskutekniikkana takapuolestaluku on tietysti loistava: ”Hei, mennään meille, mä ennustan sun tulevaisuutesi!”

SEPPO HYRKÄS TAKAPUOLI ON KRISTALLIPALLOSI ILTALEHDESSÄ

Liekkö tämä vinkki kauneudenhoidon alalta totta?

Tosin tämän tekstin yhteydestä puuttui varotusteksti - Don´t try this at home or at work.

Vaan kaikki voiteet ovat näköjään Hollywoodin ihanteita vaalivassa tähtisateessa mahdollisia....

* * * * *

”En ollut koskaan tajunnut laittaa peräpukamavoidetta kasvoihin.

Sen avulla saa silmäpussit ja rypyt häviämään.”

NÄYTTELIJÄ SANDRA BULLOCKIN KAUNEUSVINKKI 7-PÄIVÄÄ LEHDESSÄ

Ilahduttavasti kirjallisuuden saralla esiin ovat nousseet verevästi oman paikkakuntansa hahmoista sekä autenttisen tuntuisista elinolosuhteista kirjoittavat kirjailijat. Kaiken lisäksi verbaalisessa mielessä ihan vakavasti otettavat velmut. Kärkipäässä ainakin Jari Tervo revontulimaisine räväytyksineen Rovaniemeltä. Reijo Mäkeä ja Turun kaupunkikanjoneissa janoisena vaeltavaa Vares - hahmoa yhtään väheksymättä.

Kaappaisiko joku Tervon Jarin sukunimikotipaikkakuntansa etätyön ja terveiden elinolosuhteiden PR-mieheksi? Ellei jopa koko persoonaa hyödyntäen puolivälin ottopojaksi.

Ottopoikaprosessiin kuuluvana mukaan otetaan myös Tommy Tabermann, koska ilman urbaanin runouden eroottista utua ei synny paikkakunnan imagoon kunnon imua ja kutua. Varsinkaan naisväelle. Eikä näiden hersyttelevien herrojen helposti lähestyttävä, ulkoisesti vaarattoman tuntuinen, tv-visuaalisuus tee haittaa paikkakunnan tunnetuksi tekemisessä ainakaan Suomessa.

Tämä parivaljakko voisi asettua Savoon ja Tervoon eräänlaisena uusien ulottuvuuksien airokaksikkona. Tietysti EU:n rahoituksella. Pääkaupunkiseudulta alkava muuttovuotokin saattaa muodostua siten uuden ajan virraksi. Paikkakunnan nimiyhteys markkinointimielessä kirjailijan sukunimeen yhdistettynä ei liene asia, jota kannattaa jättää Tervon osalta kokeilematta. Ainakaan käännöskirjallisuuden arvaamattomilla markkinoilla ja unohtamatta eksoottisiin paikkakuntiin kohdistuvaa ulkomaalaisten mielenkiintoa. Parempi hyvin luotu todentuntuinen fiktio kuin kehäteiden mateleva Market-masennus.

Tabermann - tyylinen Tervo - sloganruno yhdistettynä tervolaiseen kuvamaisemaan esimerkiksi internetissä, saisi monen haaveilemaan lisää vielä petissä: ”Säihkyvä talvi-ilta Tervossa ja Jarin kanssa parilla. Hyvin maistui olvi ja jalapeñomuikuilla täytetty tortilla! Lempeä lähetimme kotiin kortilla ja olimme kohta kallellaan tanssipaikan portilla. Kunnon naistentansseissa kaarteet ovat kuin pullakransseissa.”

Tervon - tyylinen Tervo - slogan ymmärtäväisen ja uuden teknologian hallitsevan paikkakunnan puolesta: ”Käyn ahon laitaa, ohjaten saunarantaan vievää aitaa. Onneksi pudotin pontikkapullon, sillä kun paitaa, takaisin housuihini sullon. Kuulen armaani näkevän oman tollon. - Pois pontikka, jos töitä haluaa veitikka! - Hiljaa saunakammariin hipsin ja kovettaakseni nopeaan itseni, heijastan verkkokalvolleni internetissä näkemäni videoclipsin. Katson tervolaista maalaismaisemaa ja aloitan. Aamun koitteessa kukon kiekuessa, sen lopetan. Siis kuorsaamisen ja käännän kylkeä.”

Tietystikään kukko ei käskien lopeta, niin ei myöskään kirjailija kirjoita. Runoilijasta puhumattakaan. Imagonrakentamisen suhteen, joku voisi varmistaa löytyisikö T&T -parivaljakolle kasvavaa kiinnostusta piilopirtille tai Tilsin Talsin Tervossa Taksilla -kestoseminaarille. Ja veikkaisinpa alun jälkeen aika vilinää keskustan baarille.

Käykääpä kerran Turussa Vareksen maisemissa. Kun aikansa kokeilee Vareksen tahtiin urbaanissa ympäristössä, niin uskoo sen, ettei Vareksen elintavoilla Viagrallakaan kohta enää värähdä. Eikä blanco-pateilla tärppää.

Uhanalainen suomalainen kantakarju ja rauhoittavasti humiseva maalaismaisemaan kuuluva harju tarvitsevat entistä enemmän toisiaan.

Jo vuosien ajan on ollut ainakin täällä Etelä-Suomen kauppojen leipähyllyissä iso puute ja ongelma. Kalakukkomaiset kaarteet omaavaa taikinajuureen leivottua tuoretta savolaistyyppistä ruisleipää ei tahdo saada mistään. Maukkaista voirinkeleistä puhumattakaan. Ehtaa täytettä sisältävistä lihapiirakoista vihjaisemattakaan.

Kauppahalleista saattaa täällä etelässä kunnon ruisleipää satunnaisesti saada, jos osuu oikeaan aikaan oikean myymälän kohdalle. Menekki tuntuu olevan melkoinen. Varaamalla etukäteen tietysti saisi omansa varmuudella, mutta kauppahallien toiminta-ajat ja sijainnit eivät valitettavasti monesti sovi lapsiperheen arkipäivän logistisen toimintaketjun varrelle.

Lapsuudestani ja nuoruudestani muistan erityisesti nimeltä Pielaveden ja Hötin ruisleipien maun. Ne olivat aikansa ruisbrändejä. Vain ehtaa ravintorasvaa päälle ja avot, että maistui hyvälle. Tuoreena. Hyvin kuivahtaneena köpsykkänä ruisleivän kannikkaa jäkertäessä hampaatkin saivat tarpeellista jumppaa. Ja makuelämyskin oli edelleen rukiisen huikea.

Nykyiset massatuotantona tehtävät ruisleivät vaativat maistuakseen erilaisia lisukkeita. Muovipussissa muhiminen on yleensä tainnuttanut taikinajuuren hengen taikoman makuelämyksen, jos sitä nykyleivissä on ollut olemassakaan. Ellei satu pääsemään hengästyttävän tehokasta logistista toimintaketjua seilaavaan leipään kiinni tuoreeltaan.

Leivänpaahtimella voi toki yrittää virvoitella nuukahtanutta taikinajuurenhenkeä uudelleen käyntiin, mutta aina ei tuokaan elvytysyritys onnistu uusimmankaan tekniikan avulla.

Turussa oli aikanaan vaikea tottua siihen, että lätyskä ruisjauhoista leivottu leipä oli siellä SE oikea ruisleivän malli. Kalakukkomaiset kaarteet omaavaa ruisleipää nimitettiin Turussa jostain syystä rieskaksi. Olisiko tässä yhden kansalaisia yhdistävän kansallisen standardin luomisen paikka? Mikä on leipee ja rieskoo? Mikä merkitys on sanalla tuore?

Vaan on erinomaisen lohduttavaa, että tietotaitoa erilaisista ruoka-aineallergioista on jo olemassa. Laktoosi-intoleranssikin hyväksytään todelliseksi terveysongelmaksi. Vähälaktoosiset tai laktoosittomat tuotteet ovat jo pelastaneet monta ihmissuhdetta. Keliakiasta kärsivälle tuoreen leivän päivittäinen saatavuus pitäisi taata ainakin viikoittaiseksi vaihtoehdoksi. Pakastealtaasta saatavat gluteenittomat leipätuotteet ovat jo yllättävän hyviä, kiitos mm. savolaisen Moilasen leipomon panostuksen tuotekehittelyyn ja tuotantoon.

Vastaiskuna globaalille pikaruokatarjonnalle esittäisin vielä oman ruokaleipäperinteen rohkeaa kehittämistä. Karjalanpiirakan muotoon rypytetty, mutta taikinakannella varustettu malli voisi olla kova juttu. Piakkoin lienee saatavissa uusia täytevaihtoehtoja kuten mehevä nauris, letkeä lanttu, basilika & tomaatti & valkosipuli, pinaatti & guacamole ja aurajuusto & muikku & tilli. Täytteenä vaikka silli, mutta se on ajatuksena jo aika villi.

Laulun sanoin monet laevamiehet muistavat nuoruudestaan NE Rion kuumat yöt.

Itselläni ne taitavat ollakin lempeää lämpöään lykkivät leivinuunit. Siksi maukasta ja oivaa sekä iloisesti soivaa oli aikanaan tuore taikinajuureen tehty maalaisleipä. Uunipankolla aherruksen jälkeen otettuja terveysvaikutteisia tupsluureja unohtamatta.

Muuten. Se kuulu mainosten Reissumieskin vaihtaisi heti omat ufolätyskänsä, jos vain saisi maistaa kunnon taekinajuureen tehtyä ruisleipee.

Elokuu on Euroopassa jo ilmastollisista syistä kaikkein kiihkein lomakuukausi. Suomessa jo palaillaan töihin ja koulun penkeille. Moraalisesti hyväksyttävissä oleva hurvittelukausi hiipuu ja kunkin paikkakunnan virallinen tapahtumakalenteri alkaa näyttää tyhjää. Vaikka kesä jatkuu ja pilkettä silmäkulmissa piisaa.

Pitkäjänteisen työn tuloksena originellit tapahtumat kuten MM-tason suojalkapallo ja eukonkanto alkavat niittää ansaitsemaansa huomiota maailman turuilla ja toreilla.

Hahmottelen seuraavaksi mahdollisesti käyttökelpoista ideaa, jonka ympärille voitaisiin rakentaa Savossa koko kuukauden kestävä julkisuuskynnyksen ylittävä teema.

Lähtölaukaus teemaviikolle tapahtuisi aina 1.8. Tuolloin suoritettaisiin tasa-arvon ja hersyvän huumorin nimissä vedessä eukon ja ukon työntö & vetäisykisa.

Toteutuakseen tämä monista jo tunnetuista ideoista tehty fuusioideariihen tulos; vaatisi vain hiekkaperäisen ja tasapohjaisen järvenrantamaiseman. Jonka varteen myös tarvittavat yleisötoiminnat saataisiin helposti sijoitettua.

Sopivia paikkoja on Savo varmasti pullollaan. Esimerkiksi Nerkoon, Vehmersalmen ja Keiteleen suunnalta löytyy oivasti tilaa sekä tarvittavaa luovaa ennakkoluulottomuutta.

Vedettävällä olisi vapaavalintainen uimapuku ja uimarengas, jonka varassa hänen pitäisi todistettavasti pystyä kellumaan. Vetävällä myös vapaavalintainen uimapuku, paljaat jalat.

Tyylinä voisi olla esimerkiksi työnnössä vedettävän jalat olalla ja vetäisyssä vetäistävän jalat kainaloissa.

Veden maksimisyvyys 150 cm. Matka olisi yhteen suuntaan 50 metriä. Yhteensä 200 metriä. Tyylin vaihto 50 metrin jälkeen. Uimarenkaan ja roolien vaihto 100 metrin jälkeen. Parhaan yhteisajan saanut olisi voittaja.

- - -

Oheisohjelmasta.

Jorma Uotisen ehdottaman tanssipaikan puitteissa voitaisiin esittää veteen liittyvän erotiikan aluetta modernin tanssin keinoin.

Tai sitten jos tuo ehdotus menee paikkakuntakohtaisesti liian rohkealle alueelle, niin samaan yhteyteen voitaisiin levittää savolaiseen järvenrantamaisemaan sopivia beach - volleyn suloja.

- - -

Mikäli sitten elokuu Suomessa osoittautuu kelien suhteen ongelmalliseksi, niin tässä olisi yksi uusi hallihankeidea Suomeen lisää.

Edellä käveli kesäisen tyylikäs nainen, minihameessa ja korkkareissa.

Häneltä putosi jotain kadun pintaan, hän kumartui ja minua vihlasi rintaan. Meinasin saada näkymistä himon hien pintaan.

Voi ei.

Vaan juuri silloin daamin olkapäältä heilahti alas laukku ja häneltä pääsi yllättävän kova paukku.

Vieressä kulkevat koirat alkoivat duona esiintymisen ja kappaleena oli Hound Dogien Haukku.

* * * *

Sitten sama savoksi: Hups, tups, rups ja ups.

Meillä on Suomessa 4 Dee, Pikku Gee ja Iso Dee.

Usein naisilta kysytään, että onko miehen sen Koolla väliä?

Eilisen 4 Deen nähtyäni; pohdin koko yön, pitäisikö sittenkin kysyä?

Löytääköhän Iso tai Pikku Koo juuri sille passelin välin?

Vai pitäisikö pohtia myös pelien kokosuhdetta parisuhteen kokonaisuuden kannalta?

"Alastommuus on Samba-Sawossa aeto asija; vuan olkeehan tarkkana, ettei kuvagallerianne kuvissa ala vilahtelemaan jokkiin muukin kuin aeto namurasija."

- -

"Aina on näet tilaa; mielikuvitukselle."