KYSYMYS: Olen 28-vuotias nainen. Olen seurustellut 16-vuotiaasta saakka minua 4 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olemme asuneet yhdessä ja olleet kihloissa 8 vuotta. Lapsia meillä ei ole. Asumme omistusasunnossa ja tulemme taloudellisesti hyvin toimeen. Riitelemme harvoin ja elämme mielestäni hyvää arkea. Pintapuolisesti kaikki siis kuulostaa olevan oikein hyvin.
Ensimmäisen kerran koin tyytymättömyyttä parisuhteeseeni jo opiskeluaikana ja menin pettämään miestäni opiskelijabileiden jatkoilla. Mieheni ei ole asiasta tietoinen ja kadun tätä asiaa edelleen syvästi, vaikka siitä on jo 5 vuotta aikaa. Valmistuttuani muutin toiselle paikkakunnalle töihin, jonne mieheni seurasi minua vuoden kuluttua. Saimme uuden alun, ostimme asunnon, hankimme lemmikin ja suhteemme voi erittäin hyvin pari vuotta.
Pari vuotta sitten aloin kuitenkin taas huomaamaan ensimmäisiä merkkejä suhteemme hiipumisesta ja tästä lähtien olemme mielestäni kasvaneet yhä enemmän erillemme. Itse olen sosiaalinen, tykkään tavata kavereita ja käydä ulkona. Mieheni taasen viihtyy kotona eikä hänellä oikeastaan ole kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä omia kavereita. Yritämme keskustella päivittäin, mutta yhteisiä puheenaiheita on vaikea löytää. Mieheni myös sanoo päivittäin rakastavansa minua, mutta minulle ne ovat vain sanoja. Seksiä mieheni haluaisi useamman kerran viikossa, mutta en koe häntä kohtaan minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa eli seksielämämmekin on melko kuollutta.
3 vuotta sitten tutustuin ystäväni kautta erääseen mieheen, jonka kanssa minulla synkkasi heti. En ollut hänen kanssaan tämän jälkeen missään tekemisissä, kunnes vuoden kuluttua ensimmäisestä tapaamisestamme tapasimme sattumalta uudestaan. Tämän jälkeen aloimme olemaan enemmän tekemisissä mm. Facebookissa. Tilanne johti siihen, että yhteisten kavereiden kautta kuulumme nyt samaan tiiviiseen kaveriporukkaan. Olimme esimerkiksi tällä porukalla matkalla viime kesänä. Mieheni ei ollut matkalla mukana, koska hän ei ole kiinnostunut kavereistani.
Olemme tämän miehen kanssa alkaneet tuntea yhä syvempää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pidämme toisiamme hyvinä ystävinä, vaikka olemmekin erehtyneet pari kertaa harrastamaan seksiä humalassa. Tämä kaduttaa meitä molempia syvästi, sillä hän ei halua mitenkään tulla minun ja mieheni väliin eikä halua olla eromme syy. Mieheni tietää, että kyseinen mies on osa kaveriporukkaani, mutta ei häntä kohtaan kokemistani tunteistani eikä syrjähypystäni hänen kanssaan.
Pari viikkoa sitten tämä mies kertoi, että hän on ihastunut hyvin voimakkaasti erääseen naiseen ja on alkanut tapailla häntä. Ensimmäinen tunteeni oli tietenkin järkytys ja olen kokenut myös mustasukkaisuuden tunteita. Koen syyllisyyttä näistä tunteista, koska enhän voi suhteessa olevana kokea mustasukkaisuutta sinkkumiehestä. Tietysti hänellä täytyy sinkkuna olla oikeus tapailla muita sekä aloittaa seurustelu. Minua on alkanut harmittaa myös se, ettei meistä ole voinut tulla mitään, koska olen jymähtänyt nykyiseen suhteeseeni. Jos katkaisen välini tähän mieheen, joudun samalla luopumaan monista läheisistä ja pitkäaikaisista ystävistä.
Olen harkinnut lähtemistä nykyisestä suhteestani, mutta koen sen vaikeaksi. Koen eroon liittyvät käytännön asiat liian raskaina etenkin kun menetin viime kesänä isäni äkillisesti. Etenkin omasta kodista pois lähteminen tuntuu vaikealta. Mieheni kokee edelleen minua kohtaan tunteita ja eron puheeksi ottaminen hänen kanssaan tuntuu vaikealta. Koen myös pettäväni sukulaiseni, jos suhteemme kariutuu. Pohdin, hukkaanko vain elämääni tässä suhteessa. Entä jos eroamme enkä olekaan onnellinen yksinäni, vaan alan kaipaamaan mieheni perään? En jaksaisi enää aloittaa kaikkea alusta jonkun toisen kanssa, sillä arkemme sujuu loistavasti. Suhteestamme puuttuu vain se jokin. Olisiko minun kenties mahdollista saada nykyinen suhteeni vielä kuntoon ja löytää rakkaus mieheeni uudelleen vai onko peli jo menetetty? Jotain tilanteelle on kuitenkin tehtävä, sillä nykyinen tilanne masentaa ja ahdistaa minua.
Maija
VASTAUS: Aloitan lopusta. Onko vielä mahdollista löytää rakkaus uudelleen, kun olette olleet yhdessä 12 vuotta, ja kun tunteet sinun puoleltasi ovat hiipuneet? Ilman muuta se on mahdollista. Suhteen alussa tunteet vain tulevat jostain ja tunteiden seurauksena tekee tekoja ja sanoo asioita, jotka edelleen vahvistavat ihastumisen tai rakastumisen tunnetta. Myöhemmin, kun alun rakastuminen on muuttunut arkisemmaksi välittämiseksi, niin silloin tunteet eivät enää tule itsestään, vaan tekojen ja sanojen seurauksena. Kun siis rakastuneen ihmisen tunteet synnyttävät tekoja, niin rakastumisen muututtua arkirakkaudeksi teot synnyttävät tunteita.
Sinun kannattaa ensinnäkin muuttaa ajatuksiasi miehesi sanoista. Kun hän sanoo rakastavansa sinua, niin miksi et uskoisi, että hän todella rakastaa? Tietenkään omia tunteitasi et voi pakottaa mihinkään suuntaan, mutta voit kuunnella niitä ja tutkia, mitä on vielä jäljellä. Olit 16-vuotias, kun aloitte seurustella. Miehesi oli silloin 20. Muistatko, mihin hänessä rakastuit? Mitä sellaista hänessä oli, että halusit neljä vuotta myöhemmin mennä kihloihin hänen kanssaan ja muuttaa yhteen asumaan? Mitä näistä hyvistä asioista on vielä jäljellä?
Myöskään seksuaalista mielenkiintoa et voi itsessäsi pakottaa. Voit hyväksyä sen, että sitä ei nyt ole. Mikä on läheisintä, mitä aidosti haluat hänen kanssaan? Kuinka lähellä voit olla, niin että se tuntuu sinusta hyvältä. Kerro miehellesi rehellisesti, mitä haluat ja mitä et. Toteuttakaa läheisyyttä sinun ehdoillasi toistaiseksi. Voitko tehdä ja vastaanottaa yhden hellyyden osoituksen joka päivä. Katsotaan mitä siitä seuraa.
Palaan nyt ajassa taaksepäin ja kysymyksesi alkupuolelle. Olit 16-vuotias kun tapasit aikuisen tai ainakin täysi-ikäisen 20-vuotiaan miehen ja aloitte seurustella. Siinä ei ole mitään kummallista. En tiedä, millainen on ollut itsenäistymisprosessisi isästä ja äidistä. Joka tapauksessa se on 16-vuotiaalla vielä kesken. Miten erottaa oma tahto ja omat tunteet vanhempien tahdosta ja tunteista. Millainen on oma riippuvuuden ja riippumattomuuden tarve vanhemmista. Missä olit silloin menossa, ja miten seurustelun aloittaminen vaikutti tähän prosessiin? Minkä verran tämä riippuvuuden ja itsenäisyyden ristiriita siirtyi teidän parisuhteeseenne? Ainakin teit ratkaisuja, joilla osoitit olevasi itsenäinen ja riippumaton. Seksin harrastaminen opiskelijabileiden jatkoilla on itsenäisyyden osoitus, mutta asian katuminen kertoo riippuvuudesta. Riippuvuus ja riippumattomuus eli itsenäisyys eivät ole tässä millään tavoin negatiivisia tai positiivisia asioita. Ne ovat ihmisen perustarpeita kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Parisuhde on jatkuvaa tasapainoilua näiden kahden välillä, kuten kertomuksesi kokonaisuudessaan osoittaa.
Tutustuit kolme vuotta sitten erääseen mieheen. Mikä mahtaa olla hänen todellinen roolinsa sinun elämässäsi? Voisiko se olla välimatkan hakeminen omaa mieheesi? Oman tilan etsiminen ja tutkiminen myös parisuhteessa on aika ajoin tarpeellista. Vaikeus on ehkä siinä, miten osaisi tulkita oikein sitä, mitä on löytänyt.
Olet varmasti oikeassa siinä, että jotain on tehtävä, koska nykyinen tilanne ahdistaa ja masentaa sinua. Jos katkaiset suhteen tapaamaasi mieheen, joudut luopumaan joistakin asioista. Jos eroat omasta miehestäsi, joudut myös luopumaan. Luopuminen on surullista, mutta se lienee sinulla edessä. Ahdistus kertoo usein juuri siitä, että jostakin on luovuttava. Luopuminen on myös uuden alku.
Heikki, perheneuvoja
