KYSYMYS: Olen eronnut miehestäni yli vuosi sitten, mutta en tunnu pääsevän erosta irti. Ero tapahtui mieheni aloitteesta ja yllättäen. Hän oli jo kuulemma pitkään miettinyt eroa.

VASTAUS: Kiitos tärkeää aihetta käsittelevästä kysymyksestäsi. Tärkeää sikäli, että osa eroavista pareista elää juuri kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa. Tällöin toinen puolisoista haluaa eroa, mutta on hyvin ristiriitainen tämän haluamisensa suhteen. Yleensä molemmat puolisot näkevät myös paljon hyvää parisuhteessaan ja usein he myös kuvaavat, että he ovat olleet monella tapaa tärkeitä toisilleen. Toiselle osapuolelle eropuheet tulevat usein järkytyksenä, kuten sinullekin ne tulivat. Irrottautuminen on vaikeaa, molemmille.

Et kerro viestissäsi tarkemmin parisuhteestanne. Jäin myös miettimään, että onko miehesi kertonut sinulle jotain syitä miksi hän oli jo pitkään miettinyt eroa ja lopulta halusi erota. Vai onko hänen halunsa erota, jotain epämääräisempää, ilman, että hän osaa konkreettisesti nimetä asioita jotka olivat hänen mielestään parisuhteessanne huonosti tai toiveita, jotka eivät hänen kokemanaan toteutuneet suhteessanne? Viestisi perusteella oletan, että suhteenne on ollut monella tapaa hyvä teille molemmille. Itse kuvaat, että olit onnellinen. Myös miehesi on vaikea irrottautua sinusta koska kokee, ettei voi elää ilman sinua. Jokin voima vetää teitä yhteen ja samanaikaisesti, joku toinen voima työntää teitä erilleen. Mitä mahtaa olla kysymys?

Itse ajattelen, että kuvaamasi kaltaisissa parisuhdetilanteissa on usein kyse jommankumman puolison tai molempien itsenäistymis-erillistymisvaiheesta. Tällä tarkoitan psyykkistä kehitysvaihetta, jonka tarkoituksena ja päämääränä on se, että ihminen ottaa eri tavoin, uusista lähtökohdista haltuun itseään, omia toiveitaan ja tarpeitaan. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että ihminen haluaa tulla omaksi itsekseen ja järjestää elämänsä ympärillään siten, että se vastaisi tätä sisäistä kokemusta siitä kuka minä olen. Mutta kun tämä oman itsen haltuunotto on vielä kesken, niin ihminen ei välttämättä tiedä vielä kuka hän on ja mitä hän haluaa. Siitä seuraa usein tuo kuvaamasi kaltainen kuvio, että miehesi haluaa yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista.

Joskus joku ulkoinen tekijä laukaisee tällaisen prosessin. Tällaisia asioita voivat olla esim. omien vanhempien kuolema, ihastuminen, uusi työ tai opiskelu, oman lapsen itsenäistymisvaihe, tmv. Joskus taas on niin, että parisuhteen jokin polku on käyty loppuun. Olemme tarvinneet toisiamme tiettyihin asioihin mutta nyt tilalle on tullut uudenlaisia tarpeita. Tällöin kysymykseksi usein tulee, vastaako tämä suhde tämän uuden minäni tarpeita. Suhde on eräällä tavalla päivitettävä uuteen aikaan jotta se voisi jatkua. Joskus se on mahdollista ja joskus ei. Jos esimerkiksi olen valinnut puolisoni turvallisuusnäkökulmasta ja tankannut parisuhteesta turvallisuutta turvattoman lapsuuteni jälkeen, saattaa olla että tämä turvan tarve on tullut riittävästi tyydytetyksi ja ihminen on vahvistunut tavalla, joka mahdollistaa jonkun uuden itse puolen esiin nousemisen. Tässä vaiheessa ihminen valitsisi puolison todennäköisesti eri motiivein.

Ihmiset muuttuvat koko ajan. Eri elämätilanteissa tarvitsemme parisuhteelta erilaisia asioita. Tuntuu kuitenkin oudolta ajatus, että aina uusiin elämäntilanteisiin tarvitsisimme uuden puolison, aloittaisimme yhä uudestaan alusta. Joskus on myös niin, että tällaisessa omassa itsenäistymiskehitysvaiheessa saatamme "vahingossa" erota puolisostamme kun itse asiassa meidän pitäisi tehdä itsenäistymistyötä suhteessa johonkin muuhun, esim. omiin vanhempiin. Kun ihminen mietti eroa, on tärkeää kysyä itseltään: "Mistä minä haluan erota?".

En suosittele tämän kaltaisessa tilanteessa ensisijaisesti pariterapiaa vaan yksilökäyntejä, mahdollisesti molemmille. Ulkopuolisen ihmisen avulla voi rauhassa miettiä mistä kaikesta on kyse. Vasta kun on löytänyt riittävästi itseään ja tunnistaa omia tarpeitaan pystyy tekemään todellisuuteen perustuvia valintoja. On myös tärkeää pysäyttää kuvaamasi kaltainen repivä yhdessä-erikseen tanssi. Jatkuessaan se yleensä tekee paljon tuhoa sekä yhteiselle suhteelle että kummallekin erikseen. Itsekin toteat, että et luota häneen enää paljoakaan. On kuitenkin tärkeää, että itsekin voisit puhua omista tuntemuksista jonkun muun kuin miehesi kanssa. Vuosi on lyhyt aika toipua erosta, varsikin kun ei olla oikeastaan vielä edes erottu.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää!

Perheneuvoja Helena